Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Varmaankin se Estonia-kirjoittaja sitten oli sitä sorttia että häntä jo lapsena kiinnostivat maailman tapahtumat, kun kerran hän itsekin ihmetteli että miksi ei muistanut onnettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus 1970-luvulla Helsingissä luokkaretkellä. Forumissa olleen, muistaakseni Fazerin kahvilan naisten vessan seinälle oli joku kaivertanut tekstin "jos kaipaus olisi viiniä, ympäripäissäni sinua odottaisin". Tämä kyseinen lause oli myöhemmin yhdessä Tommy Tabermannin runokokoelmassa, joka ilmestyi paljon, paljon myöhemmin. Jäin miettimään, oliko Tommy koonnut runokokoelmaansa aineksia vessojen seiniltä. Eipä silti, samahan se, mistä hyvät ideat syntyvät.
Ehkä muistat väärin. Minäkin muistelen kuulleeni erään ison suomalaisen hittibiisin sanat ensimmäisen kerran lausuttuna eräässä kirjallisuustilaisuudessa tms, mutta virheellinen taitaa olla muistikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus 1970-luvulla Helsingissä luokkaretkellä. Forumissa olleen, muistaakseni Fazerin kahvilan naisten vessan seinälle oli joku kaivertanut tekstin "jos kaipaus olisi viiniä, ympäripäissäni sinua odottaisin". Tämä kyseinen lause oli myöhemmin yhdessä Tommy Tabermannin runokokoelmassa, joka ilmestyi paljon, paljon myöhemmin. Jäin miettimään, oliko Tommy koonnut runokokoelmaansa aineksia vessojen seiniltä. Eipä silti, samahan se, mistä hyvät ideat syntyvät.
Ehkä muistat väärin. Minäkin muistelen kuulleeni erään ison suomalaisen hittibiisin sanat ensimmäisen kerran lausuttuna eräässä kirjallisuustilaisuudessa tms, mutta virheellinen taitaa olla muistikuva.
Olen muutaman kerran tuntenut dejavu'ta uuden biisin kuullessani. Ei niin, että laulu olisi kopio suoraan jostain toisesta. On vain herättänyt outoja tuttuuden tuntemuksia.
Tahtoisin tietää, mihin lapsuusystäväni kuoli 40-vuotiaana, mutta en tiedä keneltä kysyä.
Olimme vuosia sitten eräässä Lomakylässä Suomessa mieheni kanssa.
Asuimme hissitalossa. Joita oli melko lähekkäin useita, mut kaikki vähän erinäköisiä ja kokoisia.
Eräänä iltana tulimme läheiseltä yleisöltä uimarannalta asuntoamme kohti, ei ollut kovin myöhäinen ilta, noin vähän yli klo 22.
Huomasin asuntomme kuistilla kaksi henkilöä, he istuivat siinä terassilla kuin kotonaan !
Kiirehdimme askeliamme kohti asuntoa, siinä samassa he säntäsivät tiehensä.
Nuorehkoja, toinen ainakin oli mies, ehkä molemmat...
Aika ihmeellistä.
Terassilla ei haissut tupakka, eikä mitään jälkiä heiltä jäänyt.
No, se siitä. Mitä lie "maankiertäjiä".
Yöllä kävin tuossa aamuyöstä vessassa, ja hemmetin sentään !
Eikö vaan verhojen läpi kajasti kaksi hahmoa!
IIIIIK !
Ryntäsin makkariin ja kiskoin mieheni ylös katsomaan. Suorastaan revin hänet pystyyn.
Ja sit hiippailimme olohuoneeseen, siellä he olivat !
Mieheni otti takan reunalta hiilihangon ja lähti ovelle.. Se oven lukon aukaisun he kuulivat ja säntäsivät karkuun .
En nukkunut silmäystäkään sen jälkeen.
Ja aamulla pakkasimme jo varhain tavaramme ja läksimme .
Yksi yö jäi olematta siellä, joten ei isoa menetystä.
Tuo vieläkin ihmetyttää.
Ketä ? Miksi siinä ?
Hyi hitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus yllä olevaan ...asuimme siis HIRSITALOSSA, ei hissitalossa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?
Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.
Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon
Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.
Minulla on vähän samanlainen juttu. Lapsuudenkodissani on noin vuodesta 1980 tuijotettu ahkerasti kaikki mahdolliset Spede-, Simo- ja Vesku-Showt sekä kaikki tämän kolmikon elokuvat ja TV- sarjat. Ja vaikken ole enää viime vuosina jaksanut niitä katsella ainakaan alusta loppuun saakka, niin uskon edelleen, etteivät ne pääse menemään sivu suun minun huomaamattani niitä etukäteen lehdestä. Muistan myös sen, että Uuno armeijan leivissä -elokuvasta on myös TV-sarjaversio, mutta tämmöinen Uuno Turhapuro TV-sarja vuodelta 1996:
Ei minkäännäköistä muistikuvaa, vaikka olin silloin yli 20-vuotias. Ja muistan hämärästi lukeneeni joltain toiseltakin keskustelupalstalta miten joku muukin ihmetteli, miksei muistanut samaa sarjaa.
1996 alkoi television osalta yhtenäiskulttuurin aika olla ohi. Kanavia oli jo sen verran tarjolla, että kaikki eivät katselleet samoja sarjoja ja ehkä parikymppiselle olivat jo muut asiat tärkeitä kuin TV:n katsominen. Ja jos katsoit TV:tä, etkä nauhoittanut ohjelmia, ehkä joku mielenkiintoisempi sarja tuli toiselta kanavalta ja katsoit sitä. Ja jos olet nauhoittanut ohjelman, on se kuitenkin voinut jäädä katsomatta. Itseltäni ainakin on suurin osa nauhoitetuista ja tallennetuista ohjelmista jäänyt katsomatta.
Olipas perinpohjaisesti ajateltu ja monta seikkaa huomioon ottaen, kuten television murroskausi ja nauhoitetut mutta katsomatta jääneet ohjelmat ja kaikki.
Olisiko yhtä huolellista arviota sen Estonia-kirjoittajan muistamattomuudesta?
Minä taas en muistanut Madridin junapommi-iskua, joka tapahtui maaliskuun lopussa 2004 ja jossa kuoli melkein 200 ihmistä.
Luin siitä viime viikolla yhdestä romaanista ja jouduin googlettamaan, oliko sellaista todella tapahtunut.
Olin tapahtuman aikaan työikäinen ja seurasin uutisia. Siitä varmaan kerrottiin monella kanavalla ja lehdissäkin. Miksi en muistanut siitä mitään?
Kun oikein muistelin, niin tuohon aikaan taloyhtiössämme oli putkiremontti. Olin ollut virkavapaalla kolme kuukautta ja huhtikuussa piti palata töihin. Läheisellä alkoi myös olla terveyshuolia. Kai yksityiselämässä sitten oli menossa niin monia asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias poikani on autistinen ja kehitysvammainen. Hän ei puhu koskaan vaan jommunikoi kuvakorteilla. Kerran hän sitten kuitenkin puhui. Muutama vuosi sitten aamulla olin matkalla keittiöön abtamaan pojalle aamiaista kun pysähdyin eteiseen tekemään jotain. Keittiö on siis eteisen vieressä. Täysin yllättäen poika sanoi keittiön ovella minuun katsoen selvällä suomen kielellä, että "Äiti, tuu jo". Myös mies ja pojan isoveli kuulivat hänen puheensa joten kyseessä ei ollut minun mielikuvitukseni tuote. Koskaan ennen tai jälkeen tuon tapauksen poika ei ole tiettävästi puhunut ainakaan niin, että joku toinen ihminen olisi kuullut. Mikä sai hänet sitten tuolloin puhumaan?
Autismi ja kehitysvamma voivat vaikuttaa henkilön kommunikointitaitoihin, ja on yleistä, että autistiset henkilöt kommunikoivat kuvakorteilla tai muilla ei-kielellisillä keinoilla. --
Hei ChatGPT,
miten selittäisit ymmärrykseltään rajoittuneelle ihmiselle, että keskustelupalsta on tarkoitettu ihmisten väliseen keskusteluun, ei tekoälyn laatimien vastausten lähettämiseen?
Kun olet laatinut vastauksen, voisitko muokata sen vielä selkokielelle, että sen ymmärtäisi sellainenkin ihminen, jonka on vaikea ymmärtää ihmisten välisen keskustelun tapoja ja normeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei liity mitään yliluonnollista ja muutenkin ehkä monen mielestä arvattava tapaus. Olen silti monesti miettinyt asiaa. Itse olin kiusattu nuorempana. Puhutaan tietyissä porukoissa edelleen pahaa. Tämä nyt on itselleni selvä asia. Se mikä mietityttää on sitten jatko siihen kaikkeen. Yleensähän moni kirjoittaa kuinka kiusaaminen "unohtuu" ja kaikki muuttuu, kun ihmiset aikuistuvat. Itsellä menikin kaikki niin, että jotkut ihmiset olivat puhuneet pahaa eteenpäin ns toisille paikkakunnille. En vieläkään ole täysin käsittänyt miten ja millä tavalla. Tämä ilmeni kuitenkin minulle niin, että eräällä minulle tutulla paikkakunnalla missä olin asunut aiemmin lapsena puhuttiin myös pahaa ja vaikka nämä ihmiset eivät siis olleet tavanneet minua lapsuuden jälkeen. Kuitenkin "tiesivät" minut varmaan ja sen kuinka olin asunut siellä joskus. He kuitenkin pilkkasivat minua samasta asiasta, kun minua oltiin pilkattu ja selvästi olivat kuulleet kiusaamisasiasta ennestään. He siis oikeasti puhuivat niin, että tiesivät takuulla taustani toisella paikkakunnalla. Kuulin tämän ohimennen, mutta se oli tosi ikävä asia huomata.
Tässä kohtaa aloin oikeasti miettiä kuka viitsii ryhtyä sellaiseen, että oikeasti levittää kaikkea ikävää juttua eteenpäin. Mielessäni yhdistelin ihmisiä ja tulin johonkin lopputulokseen. Tässä varmaan kyse siitä, että joku aina tuntee jonkun. Huipennus oli se, että myöhemmin muuttaessani kauemmas paikkakunnalle missä en ollut koskaan asunut löytyi taas ihmisiä, jotka puhuivat minusta pahaa ja samoin termein ja niin, että selkeästi tiesivät taustastani. Joku voi sanoa, että olen itse vainoharhainen ja en todellakaan luule, että kaikki puhuvat. Silti oikeasti moni näyttää tietävän ikävät puheet minusta ja jatkaa sitä samaa. En ole tässä väärässä. Mietin vaan tämän kaiken jälkeen kuka oikeasti tekee tuollaista ja viitsii puhua eteenpäin niin paljon pahaa. Jonkun pitää oikeasti tuntea muita ihmisiä ja levittää sitä kaikkea. Mietin myös sitä, että minkälainen pahuus siellä taustalla on, että joku viitsii tehdä sellaista. Se on oikeasti ikävää, että sinut "esitellään" muille kuinka olet se ja se ja pilkataan ilman, että itse tunnen edes niitä ihmisiä. Toivon, että joku ymmärtää tämän viestin. Samoin ymmärrän, kuinka joku voi vähätellä asiaa, eikä ehkä ymmärrä tätä. Silti olen itse todellakin järjissäni ja en kuvittele mitään. Joku voi silti kertoa ajatuksiaan jos tahtoo.
Ihmisverkostot ovat sellaisia, että aina joku tuntee jonkun. On olemassa keskushenkilöitä, joilla voi olla suhteita mihin tahansa.
Nykyään on vielä netti ja muut teknologiset kanavat. Silti tiedän useita esimerkkejä, ettei keskushenkilö, joka ei ole käyttänyt näitä kanavia, ole edes sukua kenellekään. Hän on saattanut asua tai työskennellä joskus jossain ja osaa herättää keskustelua tai tutustua ihmisiin.
Yleensä tällainen henkilö onkin perheetön ja vapaa menemään, mutta on myös paikallisia juttujen levittäjiä. Joka kylässä on myös oma suljettu haittaihmisten piiri, joka näkyy vain osittain.
Pitää tähän vastata, kun olit viestiini liittyen vastannut. Itsellä on siis kyseessä nuoret ihmiset. En todellakaan usko mihinkään jonkun mainitsemaan "ryyppymiesten" jengiin yms. Vain todellakin nuoret ovat olleet samoissa opinnoissa. Olen mielessäni jo löytänyt samassa opiskelupaikassa olleita kuin kiusaajani. Esim lapsuudessa samassa koulussa olleita kuin minä on ollut myöhemmin taas samassa opiskeluryhmässä kiusaajieni kanssa. Samoin ne kiusaajat tiesivät kyllä missä olin lapsuuteni asunut. Varmasti some on myös mukana ja sitä voi ikävän helposti hyödyntää. Jotkut sitten lähtevät sitten ikävän helposti siihen mukaan. Olenkin jotenkin itselleni selittänyt miksi lapsuuden asuinpaikkakunnalle on se kaikki levinnyt. Tiedän ihmisten tuntevan toisiaan. Se onkin sitten vaikeampi ymmärtää miten se kaikki levisi tälle toiselle paikkakunnalle missä en ollut asunut. Kuitenkin minut tiedettiin täällä heti. Ohimennen puhuttiin kuinka olen muuttanut sieltä ja pilkattiin samalla tavalla kuin minua ollaan pilkattu muutenkin. Mietin vaan sitä miten ihmiset vaan viitsivät. Kyseessä siis nuoret ja nuorehkot ihmiset omassa tapauksessani. Tiedän kyllä ketä siellä taustalla on. Kiusaaminen voi tuoda tälläisenkin jatko ilmiön. En myöskään kuvittele mitään vaan halusin vaan kertoa tästä. Olen myös muuten hyvin tavallinen ihminen. Ei minun pitäisi olla mitenkään sellainen josta on "mielenkiintoista" puhua. Eihän tämä silti kivalta tunnu. Kiitos vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istuin tietokoneella ja tein tilausta H&M:lle, äkkiä aloin kuulla kahden naisen hiljaista supisevaa puhetta. Ensin luulin että mulla on joku välilehti auennut, ei ollut . Huusin miehelle tuu kuuntelemaan, sano olenko mä alkanut kuulla ääniä! Mies tuli ja sanoi, jokin sivu on auki. Sanoin ei ole. Supina jatkui kunnes sammutettiin kone ja annettiin olla kiinni aamuun asti (oli ilta).
Se oli tosi karmivaa kun kuulosti silti kuin jotkut juosivat jotain eikä saanut selvää oliko se suomea vai mitä.
Meillä jää joskus vaikka juutuupi päälle ja olemme jo toisella (äänettömällä )sivulla.
Kuulokkeet ovat koukkuun ripustettuina seinällä mutta äänet on jääneet päälle vaikka nyt sieltä juutuupista, tai elokuvasta tms.
Tuntuu kammottavalta lukea vaikka uutisia ja koko ajan kuuluu läheltä vaimeaa puhetta.
Loppuihan ne supinat kun pistin tietsikan äänettömälle ja suljin mahdolliset ääntäpäästävät sivut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei liity mitään yliluonnollista ja muutenkin ehkä monen mielestä arvattava tapaus. Olen silti monesti miettinyt asiaa. Itse olin kiusattu nuorempana. Puhutaan tietyissä porukoissa edelleen pahaa. Tämä nyt on itselleni selvä asia. Se mikä mietityttää on sitten jatko siihen kaikkeen. Yleensähän moni kirjoittaa kuinka kiusaaminen "unohtuu" ja kaikki muuttuu, kun ihmiset aikuistuvat. Itsellä menikin kaikki niin, että jotkut ihmiset olivat puhuneet pahaa eteenpäin ns toisille paikkakunnille. En vieläkään ole täysin käsittänyt miten ja millä tavalla. Tämä ilmeni kuitenkin minulle niin, että eräällä minulle tutulla paikkakunnalla missä olin asunut aiemmin lapsena puhuttiin myös pahaa ja vaikka nämä ihmiset eivät siis olleet tavanneet minua lapsuuden jälkeen. Kuitenkin "tiesivät" minut varmaan ja sen kuinka olin asunut siellä joskus. He kuitenkin pilkkasivat minua samasta asiasta, kun minua oltiin pilkattu ja selvästi olivat kuulleet kiusaamisasiasta ennestään. He siis oikeasti puhuivat niin, että tiesivät takuulla taustani toisella paikkakunnalla. Kuulin tämän ohimennen, mutta se oli tosi ikävä asia huomata.
Tässä kohtaa aloin oikeasti miettiä kuka viitsii ryhtyä sellaiseen, että oikeasti levittää kaikkea ikävää juttua eteenpäin. Mielessäni yhdistelin ihmisiä ja tulin johonkin lopputulokseen. Tässä varmaan kyse siitä, että joku aina tuntee jonkun. Huipennus oli se, että myöhemmin muuttaessani kauemmas paikkakunnalle missä en ollut koskaan asunut löytyi taas ihmisiä, jotka puhuivat minusta pahaa ja samoin termein ja niin, että selkeästi tiesivät taustastani. Joku voi sanoa, että olen itse vainoharhainen ja en todellakaan luule, että kaikki puhuvat. Silti oikeasti moni näyttää tietävän ikävät puheet minusta ja jatkaa sitä samaa. En ole tässä väärässä. Mietin vaan tämän kaiken jälkeen kuka oikeasti tekee tuollaista ja viitsii puhua eteenpäin niin paljon pahaa. Jonkun pitää oikeasti tuntea muita ihmisiä ja levittää sitä kaikkea. Mietin myös sitä, että minkälainen pahuus siellä taustalla on, että joku viitsii tehdä sellaista. Se on oikeasti ikävää, että sinut "esitellään" muille kuinka olet se ja se ja pilkataan ilman, että itse tunnen edes niitä ihmisiä. Toivon, että joku ymmärtää tämän viestin. Samoin ymmärrän, kuinka joku voi vähätellä asiaa, eikä ehkä ymmärrä tätä. Silti olen itse todellakin järjissäni ja en kuvittele mitään. Joku voi silti kertoa ajatuksiaan jos tahtoo.
Ihmisverkostot ovat sellaisia, että aina joku tuntee jonkun. On olemassa keskushenkilöitä, joilla voi olla suhteita mihin tahansa.
Nykyään on vielä netti ja muut teknologiset kanavat. Silti tiedän useita esimerkkejä, ettei keskushenkilö, joka ei ole käyttänyt näitä kanavia, ole edes sukua kenellekään. Hän on saattanut asua tai työskennellä joskus jossain ja osaa herättää keskustelua tai tutustua ihmisiin.
Yleensä tällainen henkilö onkin perheetön ja vapaa menemään, mutta on myös paikallisia juttujen levittäjiä. Joka kylässä on myös oma suljettu haittaihmisten piiri, joka näkyy vain osittain.Pitää tähän vastata, kun olit viestiini liittyen vastannut. Itsellä on siis kyseessä nuoret ihmiset. En todellakaan usko mihinkään jonkun mainitsemaan "ryyppymiesten" jengiin yms. Vain todellakin nuoret ovat olleet samoissa opinnoissa. Olen mielessäni jo löytänyt samassa opiskelupaikassa olleita kuin kiusaajani. Esim lapsuudessa samassa koulussa olleita kuin minä on ollut myöhemmin taas samassa opiskeluryhmässä kiusaajieni kanssa. Samoin ne kiusaajat tiesivät kyllä missä olin lapsuuteni asunut. Varmasti some on myös mukana ja sitä voi ikävän helposti hyödyntää. Jotkut sitten lähtevät sitten ikävän helposti siihen mukaan. Olenkin jotenkin itselleni selittänyt miksi lapsuuden asuinpaikkakunnalle on se kaikki levinnyt. Tiedän ihmisten tuntevan toisiaan. Se onkin sitten vaikeampi ymmärtää miten se kaikki levisi tälle toiselle paikkakunnalle missä en ollut asunut. Kuitenkin minut tiedettiin täällä heti. Ohimennen puhuttiin kuinka olen muuttanut sieltä ja pilkattiin samalla tavalla kuin minua ollaan pilkattu muutenkin. Mietin vaan sitä miten ihmiset vaan viitsivät. Kyseessä siis nuoret ja nuorehkot ihmiset omassa tapauksessani. Tiedän kyllä ketä siellä taustalla on. Kiusaaminen voi tuoda tälläisenkin jatko ilmiön. En myöskään kuvittele mitään vaan halusin vaan kertoa tästä. Olen myös muuten hyvin tavallinen ihminen. Ei minun pitäisi olla mitenkään sellainen josta on "mielenkiintoista" puhua. Eihän tämä silti kivalta tunnu. Kiitos vastauksesta.
Sepä se, että niillä mulqvisteilla on saman henkisiä tuttuja, ja agendana sabotoida jonkun elämää mahdollisimman laajalle ja edeltä käsin. Virittävät ansoja, valmistelevat maaperää. Muuta tarkoitusta ei ole kuin epäsosiaalinen haitanteko ja kontrollointi.
Näin se myyräntyö toimii. Huhut menevät aina edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin se Estonia-kirjoittaja sitten oli sitä sorttia että häntä jo lapsena kiinnostivat maailman tapahtumat, kun kerran hän itsekin ihmetteli että miksi ei muistanut onnettomuutta.
Tai ovat alkaneet myöhemmin kiinnostaa? Olihan kyseessä melko iso juttu. Itse olen aina ollut kiinnostunut tuollaista jutuista. Olin Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen aikoihin 10-vuotias. Ja kouluissa oli tyyppejä, joita eivät moiset asiat kiinnostaneet. Jos ottaa asian puheeksi, he eivät ole kuulleetkaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olimme vuosia sitten eräässä Lomakylässä Suomessa mieheni kanssa.
Asuimme hissitalossa. Joita oli melko lähekkäin useita, mut kaikki vähän erinäköisiä ja kokoisia.Eräänä iltana tulimme läheiseltä yleisöltä uimarannalta asuntoamme kohti, ei ollut kovin myöhäinen ilta, noin vähän yli klo 22.
Huomasin asuntomme kuistilla kaksi henkilöä, he istuivat siinä terassilla kuin kotonaan !
Kiirehdimme askeliamme kohti asuntoa, siinä samassa he säntäsivät tiehensä.
Nuorehkoja, toinen ainakin oli mies, ehkä molemmat...
Aika ihmeellistä.
Terassilla ei haissut tupakka, eikä mitään jälkiä heiltä jäänyt.
No, se siitä. Mitä lie "maankiertäjiä".
Yöllä kävin tuossa aamuyöstä vessassa, ja hemmetin sentään !
Eikö vaan verhojen läpi kajasti kaksi hahmoa!
IIIIIK !
Ryntäsin makkariin ja kiskoin mieheni ylös katsomaan. Suorastaan revin hänet pystyyn.
Ja sit hiippailimme olohuoneeseen, siellä he olivat !
Mieheni otti takan reunalta hiilihangon ja lähti ovelle.. Se oven lukon aukaisun he kuulivat ja säntäsivät karkuun .
En nukkunut silmäystäkään sen jälkeen.
Ja aamulla pakkasimme jo varhain tavaramme ja läksimme .
Yksi yö jäi olematta siellä, joten ei isoa menetystä.
Tuo vieläkin ihmetyttää.
Ketä ? Miksi siinä ?
Hyi hitsi.
Kun asuimme ensimmäistä kesää rivarissa, monesti pihaan (iso ja suojaisa) tuli porukkaa viettämään aikaansa. Kerran siinä oli jopa nuotio laitettu. Pari kertaa piti poliisit kutsua ennen kuin viesti meni perille.
Paikallislehteen jonkun nuoren äiti kirjoitteli meistä että olimme estäneet yleisen paikan käytön jne. No se oli meidän pihaa prkl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme vuosia sitten eräässä Lomakylässä Suomessa mieheni kanssa.
Asuimme hissitalossa. Joita oli melko lähekkäin useita, mut kaikki vähän erinäköisiä ja kokoisia.Eräänä iltana tulimme läheiseltä yleisöltä uimarannalta asuntoamme kohti, ei ollut kovin myöhäinen ilta, noin vähän yli klo 22.
Huomasin asuntomme kuistilla kaksi henkilöä, he istuivat siinä terassilla kuin kotonaan !
Kiirehdimme askeliamme kohti asuntoa, siinä samassa he säntäsivät tiehensä.
Nuorehkoja, toinen ainakin oli mies, ehkä molemmat...
Aika ihmeellistä.
Terassilla ei haissut tupakka, eikä mitään jälkiä heiltä jäänyt.
No, se siitä. Mitä lie "maankiertäjiä".
Yöllä kävin tuossa aamuyöstä vessassa, ja hemmetin sentään !
Eikö vaan verhojen läpi kajasti kaksi hahmoa!
IIIIIK !
Ryntäsin makkariin ja kiskoin mieheni ylös katsomaan. Suorastaan revin hänet pystyyn.
Ja sit hiippailimme olohuoneeseen, siellä he olivat !
Mieheni otti takan reunalta hiilihangon ja lähti ovelle.. Se oven lukon aukaisun he kuulivat ja säntäsivät karkuun .
En nukkunut silmäystäkään sen jälkeen.
Ja aamulla pakkasimme jo varhain tavaramme ja läksimme .
Yksi yö jäi olematta siellä, joten ei isoa menetystä.
Tuo vieläkin ihmetyttää.
Ketä ? Miksi siinä ?
Hyi hitsi.
Ei varmaankaan mitään vaarallista. Lomakylissä baarista tulijat kävellessään omaan mökkiinsä saattavat huilata matkan varrella olevilla terasseilla. Vaarattomat humalaiset yleensä.
Ja jos parkkipaikka on vähän kauempana, huilaaja ei välttämättä edes tiedä että mökissä, luhtitalossa tms. juuri siinä asunnossa on ketään, kun ei näy autoakaan pihassa.
Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä kehitysvammaisten asuntolassa ja siellä oli eräällä miesasukkaalla huoneessaan paljon kirjoja. Sanoin hänelle, että ne täytyy palauttaa kirjastoon, mutta hän vain hoki, että ne ovat hänen. Minä yritin tehdä hänelle selväksi, että ne pitää palauttaa kirjastoon mutta hän vain itki ja huusi, että ne ovat hänen eikä kirjaston kirjoja. Myös hänen vanhemmat ja asuntolan hoitajat sanoivat, että ne ovat kyseisen asukkaan omia kirjoja eivätkä kirjaston kirjoja eikä niitä voi siksi palauttaa kirjastoon vaikka minä jankutin, että tietysti kirjaston kirjat pitää palauttaa kirjastoon. Lopulta yritin saada hänet väkisin pakkaamaan kirjat kasseihin ja palauttamaan ne kirjastoon, mutta hän vain itkien karjui, että hän ei omia kirjojaan vie kirjastoon. Kollegat puutuivat tilanteeseen ja estivät minua jankuttamassa hänelle niistä kirjaston kirjojen palauttamisesta kun hän vain itkien makasi lattialla ja huusi, että kirjat ovat hänen. Nyt sain lopputilin enkä ymmärrä, että miksi. Minähän vain yritin saada hänet palauttamaan kirjat kirjastoon mutta minulle sanottiin vain, että kyllä kehitysvammaisellakin voi olla omia kirjoja.
Voivat olla kirjastosta ostettuja, käytöstä poistettuja kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin tietokoneella ja tein tilausta H&M:lle, äkkiä aloin kuulla kahden naisen hiljaista supisevaa puhetta. Ensin luulin että mulla on joku välilehti auennut, ei ollut . Huusin miehelle tuu kuuntelemaan, sano olenko mä alkanut kuulla ääniä! Mies tuli ja sanoi, jokin sivu on auki. Sanoin ei ole. Supina jatkui kunnes sammutettiin kone ja annettiin olla kiinni aamuun asti (oli ilta).
Se oli tosi karmivaa kun kuulosti silti kuin jotkut juosivat jotain eikä saanut selvää oliko se suomea vai mitä.
Meillä jää joskus vaikka juutuupi päälle ja olemme jo toisella (äänettömällä )sivulla.
Kuulokkeet ovat koukkuun ripustettuina seinällä mutta äänet on jääneet päälle vaikka nyt sieltä juutuupista, tai elokuvasta tms.
Tuntuu kammottavalta lukea vaikka uutisia ja koko ajan kuuluu läheltä vaimeaa puhetta.
Loppuihan ne supinat kun pistin tietsikan äänettömälle ja suljin mahdolliset ääntäpäästävät sivut.
Äh, kirjoitin vähän huonosti: siis ne kuulokkeet ovat noin metrin päässä tietokoneesta seinäkoukussa ja äänet kuuluvat niistä kuulokkeista, kun on jäänyt päälle joku äänellinen sivu.
Tuntuu tosiaan kuin joku supattaisi jossain lähellä eikä osaa paikallistaa ääntä, kun kuulokkeet ovat kauempana seinällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kuulu tähän ketjuun...? Mutta...
Mulla oli nuorena tyttönä 70-luvulla kaksi kirjeenvaihtokaveria. Toinen unkarilainen nuorukainen Laszlo (= joka toisen unkarilaisen miehen nimi?) jonka tapasin Leningradin luokkaretkellä. Hän osasi vain hieman englantia mutta tykästyimme toisiimme, ja aloitimme kirjeenvaihdon.
Vuotta myöhemmin tapasin kotikaupungissani saksalaisen Rolfin, joka oli interraililla kaverinsa kanssa. Hänenkin kanssaan rupesin kirjeenvaihtoon. Tästä muutaman kuukauden kuluttua en saanut enää kummaltakaan kirjettä! Miksi? Paljon myöhemmin kuulin, että kylämme postinhoitaja saattoi olla hieman "epäluotettava". Harmittaa, nuorukaiset olivat kivoja. Ne kirjeet, jotka ehdin heiltä saada, ovat jo hävinneet.
Saattoi tuokin olla syynä, että kylänne postinhoitaja oli hukannut heidän lähettämänsä kirjeet, tai sitten ilkeyttään ei niitä toimittanut perille asti, vaikka tuollainenhan on kyllä harvinaista, eikä sellaisen anneta kauaa jatkua. Mutta minulla tuli myös tällainen mieleen, että ehkä näillä nuorukaisilla oli jo tyttöystävät kotimaassaan, tai olivat sittemmin löytäneet tyttöystävät sieltä kotimaastaan, eivätkä enään uskaltaneet jatkaa kirjoittelua kiinnijäämisen pelossa. Olisivathan he tietysti voineet laittaa viimeisen kirjeen, ja kertoa muuttuneesta tilanteesta jos näin oli, mutta ehkä eivät halunneet loukata tai jotain. Mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme vuosia sitten eräässä Lomakylässä Suomessa mieheni kanssa.
Asuimme hissitalossa. Joita oli melko lähekkäin useita, mut kaikki vähän erinäköisiä ja kokoisia.Eräänä iltana tulimme läheiseltä yleisöltä uimarannalta asuntoamme kohti, ei ollut kovin myöhäinen ilta, noin vähän yli klo 22.
Huomasin asuntomme kuistilla kaksi henkilöä, he istuivat siinä terassilla kuin kotonaan !
Kiirehdimme askeliamme kohti asuntoa, siinä samassa he säntäsivät tiehensä.
Nuorehkoja, toinen ainakin oli mies, ehkä molemmat...
Aika ihmeellistä.
Terassilla ei haissut tupakka, eikä mitään jälkiä heiltä jäänyt.
No, se siitä. Mitä lie "maankiertäjiä".
Yöllä kävin tuossa aamuyöstä vessassa, ja hemmetin sentään !
Eikö vaan verhojen läpi kajasti kaksi hahmoa!
IIIIIK !
Ryntäsin makkariin ja kiskoin mieheni ylös katsomaan. Suorastaan revin hänet pystyyn.
Ja sit hiippailimme olohuoneeseen, siellä he olivat !
Mieheni otti takan reunalta hiilihangon ja lähti ovelle.. Se oven lukon aukaisun he kuulivat ja säntäsivät karkuun .
En nukkunut silmäystäkään sen jälkeen.
Ja aamulla pakkasimme jo varhain tavaramme ja läksimme .
Yksi yö jäi olematta siellä, joten ei isoa menetystä.
Tuo vieläkin ihmetyttää.
Ketä ? Miksi siinä ?
Hyi hitsi.Kun asuimme ensimmäistä kesää rivarissa, monesti pihaan (iso ja suojaisa) tuli porukkaa viettämään aikaansa. Kerran siinä oli jopa nuotio laitettu. Pari kertaa piti poliisit kutsua ennen kuin viesti meni perille.
Paikallislehteen jonkun nuoren äiti kirjoitteli meistä että olimme estäneet yleisen paikan käytön jne. No se oli meidän pihaa prkl
Kiinnostaisi tietää, tulivatko nämä nuoret viettämään aikaa teidän omalle pihalle vai taloyhtiön pihalle. Sinänsä sama, koska yksityisalue on yksityisalue.
Olin perhetutun matkassa pikkulomalla ja menimme asuntoautolla. Paluumatkalla makasin takaosassa sohvalla ja pääni oli menosuuntaan päin, perus laiska teiniasento. Asuntoauto ei ollut uusin eikä minulla ollut mitään turvavöitä maatessani siellä. Minulle tuli noin puoli tuntia lähdön jälkeen jostain ajatus päähän, että tässähän voi käydä huonosti, jos tulee kolari. Melkein samantien auto alkoi tärisemään rajusti ja se piti ajaa sivuun. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa - juurihan minä ajattelin, että tässä asennossa voi käydä huonosti. Rengas puhkesi! Selvittiin säikähdyksellä :D Ilman tätä tuskin olisin vaihtanut asentoa ja lie mitä sitten olisi tapahtunut, koska oli tuollainen tuuri matkassa.
Alue: Aihe vapaa
Minulle sattui vastaavanlainen tapaus muutama päivä sitten. Olin lenkillä ja edessä oli pitkä loiva mäki, jossa tulee aina vähän kuuma, siis tuttu paikka. Vilkaisin taakseni ja näin sieltä tulevan henkilön. Päätin hidastaa vauhtia, ja antaa hänen mennä ohi. En halunnut alkaa kilpailemaan, koska tiesin oman kuntoni. No, kun häntä ei kuulunut, katsoin uudelleen taakseni. Tie oli aivan autio, siis pitkä suora, jonka toisella puolella on peltoa ja toisella metsä. Tämä on aivan käsittämätön juttu. Olen yrittänyt muistella jotain yksityiskohtia hänestä, mutta en saa mitään otetta. Se pakenee vähän samalla lailla kuin unet, joita yrittää muistaa.