Sivut

Kommentit (4998)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Asumme omakoti-talossa ja meillä on hyvin iso piha pensaita ja puita täynnä. Takapihalle johtaa sivuovi jonka vieressä keittiö  ja kylppäri emmekä ole sivuoven ikkunaan laittaneet muuta kuin pitsisen kapan koska eihän siitä kukaan ulkopuolinen näe ! Kerran olin menossa suihkuun myöhään illalla, oli tuulinen ja pimeä syysyö, lapset  nukkui jo ja mieheni ei ollut kotona. Olin pyyhe päällä menossa siitä sivuoven ohi kylpytiloihin kun ikkunalasista kuului selvä "kop kop kop", pelästyin  kauheasti.  Oli ihan kauhufilmi-fiilis kun kurkin lasin läpi, pelkkä pyyhe! päällä pimeälle pihalle jossa oli paljon piilopaikkoja . Koko ajan oli olo, että joku kurkkii varjoista odottaen, että avaan  ja astun ulos.. revin kahvan lähes irti varmistaessani että ovi oli lukossa ja jätin peseytymisen suosiolla aamuun.

Jotakin lentänyt ikkunaan tai raapinut sitä, puun oksat tai joku eläin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on mysteeri, että miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään ihan hirveästi vaatteita päällä näin kesähelteillä ja miten he tarkenevat talvella, kun kesällä jopa sisätiloissa täytyy pitää takkia päällä, hiki valuu ja näkyy että heillä on koko ajan tuskaisen kuuma olla, mutta silti vaatteita ei voi vähentää. Sen lisäksi samoja vaatteita pidetään päällä yhteen menoon helposti parikin viikkoa edes pesemättä niitä välillä eikä sinä aikana käydä edes pesulla kertaakaan mutta sitten pitää ihmetellä, että kun muut valittavat heille, että he haisevat.

Myös se on mysteeri, että miten jollain ihmisillä voi olla niin paha olla henkisesti, että koko ajan pitää karjua, huutaa ja metelöidä sekä kohdella toisia ilkeästi vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka kiltisti tahansa heitä kohtaan. Tai että jonkun ihmisen nimeä pitää huutaa yhteen menoon tuntikausia ja karjua niin lujaa kuin jaksaa, että "Missä sinä olet", vaikka heille sanottaisiin, että kyseinen ihminen ei edes ole paikalla. Siis vaikka kyseinen ihminen tietää, että joku toinen ihminen ei edes ole paikalla vaan ehkä jossain satojen kilometrien päässä sillä hetkellä, niin silti pitää tuntikausia karjua tämän nimeä ja huutaa tälle, että missä tämä on ikään kuin kyseinen ihminen kuulisi sen huudon.


Ei kai nuo mitään mysteerejä ole, jos mielenterveyshoitolassa asuu.

Minä kun en ainakaan asu missään hoitolassa.

Niin kun sinä asut mielensairaalassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Näen aika usein "ennakkoon" jonkun ihmisen. Eli esimerkiksi kävelen kauppaan, näen etäältä pihalla työkaverini "Pirjon", kun menen lähemmäs se ei olekaan Pirjo, vaan joku toinen, joka muistuttaa häntä hieman. Sitten kävelen kauppaan sisään ja oikea Pirjo kävelee vastaan.
Vastaava kävi erään nuoremman sukulaiseni kanssa. En ollut nähnyt häntä reiluun viiteen vuoteen (hän oli tuolloin 16, joten oletettavasti muuttunut paljon sitten viime näkemän) Olin festareilla ja vastaan käveli nuori nainen ja ajattelin hetken että tuolta Vilma varmaan näyttäisi nykyään. Kuitenkin tiedostin että se ei ole Vilma.
Jatkoin matkaa ruokakojulle, ja sieltä pöydistä joku huutaa nimeäni, sehän on oikea Vilma.

Näitä tapahtuu aika usein, ehkä noin 10-15 kertaa vuodessa. Ei hajuakaan että mistä johtuu. Olen miettinyt että jos alitajuisesti olen nähnyt oikean ihmisen ennen kuin näen kopion hänestä, mutta ei se oikein passaa isoon osaan noista tilanteista.

Hengenpelastajani

Vähän reilu 20-vuotiaana kävelin eräänä lauantaina kaupungilla Helsingissä. Seisoin keskustassa Mannerheimintiellä erään suojatien kohdalla ja olin juuri aikeissa alkaa ylittää tietä. Toinen jalkani oli jo melkein tien puolella, kun vasempaan korvaani huudettiin kovaan ääneen: " "Leena", varo!" (Leena ei ole oikea nimeni). Vasemmassa korvassani tuntui ihan "tärinää" sen huudon johdosta, niin kova se oli. Katsahdin säikähtyneenä huutajan suuntaan ja huomasin, ettei vieressäni seisonut ketään. Seisoin siinä aivan yksin. Tismalleen samaan aikaan kun minä katsoin huutajan suuntaan, ajoi nenäni edestä raitiovaunu ohi ihan täysillä. Jos olisin ottanut loppuun sen yhden askeleen tielle, olisin 100 % varmuudella jäänyt ratikan alle ja kuollut. Moni on sanonut jälkeenpäin, että se huutaja oli suojelusenkelini. Jos meillä ihmisillä sellaisia on, niin minun suojelusenkelini on, sen kerran kuullun äänen perusteella, vanhempi mieshenkilö. :D  

Sama

Hengenpelastajani kirjoitti:
Vähän reilu 20-vuotiaana kävelin eräänä lauantaina kaupungilla Helsingissä. Seisoin keskustassa Mannerheimintiellä erään suojatien kohdalla ja olin juuri aikeissa alkaa ylittää tietä. Toinen jalkani oli jo melkein tien puolella, kun vasempaan korvaani huudettiin kovaan ääneen: " "Leena", varo!" (Leena ei ole oikea nimeni). Vasemmassa korvassani tuntui ihan "tärinää" sen huudon johdosta, niin kova se oli. Katsahdin säikähtyneenä huutajan suuntaan ja huomasin, ettei vieressäni seisonut ketään. Seisoin siinä aivan yksin. Tismalleen samaan aikaan kun minä katsoin huutajan suuntaan, ajoi nenäni edestä raitiovaunu ohi ihan täysillä. Jos olisin ottanut loppuun sen yhden askeleen tielle, olisin 100 % varmuudella jäänyt ratikan alle ja kuollut. Moni on sanonut jälkeenpäin, että se huutaja oli suojelusenkelini. Jos meillä ihmisillä sellaisia on, niin minun suojelusenkelini on, sen kerran kuullun äänen perusteella, vanhempi mieshenkilö. :D  
Jatkan vielä: siinä kohdassa Manskua on siis liikennevalot. Kun tulin siihen suojatien varteen, valot paloivat vihreinä jalankulkijoille: ne olivat juuri vaihtuneet vihreiksi, näin vaihtumisen juuri ennen suojatien varteen tuloani.

Katsoin valoja siinä vaiheessa, kun minulle oli huudettu korvaan ja silloin ne olivatkin ykskaks vaihtuneet punaisiksi jalankulkijoille ja ratikalle paloi "vihreä" valo (siis keltainen nuoli). En käsitä vieläkään, miten ne vaihtuivat niin nopeasti ja kesken kaiken, sillä kaiken järjen mukaan olisin ehtinyt ylittää tien ihan hyvin. Outo tapaus kaiken kaikkiaan. 

Vierailija

Olen elämäni aikana kerran kokenut yliluonnollisia asioita, joita en ole pystynyt järjellä selittämään. Se tapahtui kun olin koirani kanssa yötä isotätini asunnossa. Tästä saattaa tulla pitkähkö juttu.

Isotätini oli kuollut reilua vuotta aiemmin ja hänen asuntonsa oli myynnissä, meillä oli eräs ostajaehdokas ja päätimme että lähdemme isäni kanssa esittelemään talon. Talo oli kuitenkin sen verran kaukana että päätimme jäädä sinne myös yöksi. Päivää ennen reissua isäni sairastui ja ei pystynyt lähtemään. Mietin hetken että lähdenkö matkaan yksin, mutta lopulta päädyin siihen että pakkohan se on, ostajaehdokas oli tulossa vähän kauempaa taloa katsomaan niin ei kehdannut perua.

Talo sijaitsee hieman syrjässä, lähimpään naapuriin taitaa olla 200-300 metriä ja muutenkin olin aina pitänyt paikkaa hieman kammottavana. Mietin kumminkin että ei minulla ole mitään hätää, tuolloin oli kesä ja aion ottaa koiran matkaan. Lähdin ajamaan iltapäivällä ja olin alkuillasta perillä, aluksi ei tapahtunut mitään kummallista, koira nautti kun oli tilaa missä telmiä ja minä otin aurinkoa pihalla.

Päätin lämmittää pihasaunan ja käydä uimassa, talon vieressä oli järvi. Ennen uimista istuin hetkeksi koiran kanssa laiturille vilvoittelemaan. Oli ihan täysin hiljaista ja yhtäkkiä ihan läheltä järvestä kuului ihan selkeää uimisen ääntä. Kuuntelin lähestyvää ääntä ja olin ihan varma että kohta jostain ilmestyy joku uimari. Ääni lähestyi, tuli kohdalle ja meni ohi, mutta mitään en nähnyt. Päätin tuossa kohtaa että en menekään uimaan, vaan suuntaan sisälle taloon.

Talossa menin keittiöön ja aloin laittamaan iltapalaa. Päätin tehdä munakasta, sekoitin ainekset valmiiksi kulhossa, kunnes yhtäkkiä muistin että pitää käydä tarkistamassa sauna. Olin suunnannut silloin laiturilta suoraan sisälle ja unohtanut koko saunan. Jätin kulhon pöydälle, komensin koiran mukaani ja käväisin saunalla. Tulin takaisin ehkä 3 minuuttia myöhemmin ja löysin kulhon sisältöineen lattialta. Se oli vielä hieman kauempana pöydästä, ihan niinkuin se olisi rajusti tönäisty alas. En uskaltanut alkaa pohtimaan asiaa sen enempää, yritin antaa olla, siivosin jäljet ja tein muuta iltapalaa. Ruokin koiran ja siirryimme olohuoneeseen katselemaan televisiota.

Sitten tapahtui se "perinteinen" juttu, mistä olen usein kuullutkin. Koira alkoi reagoimaan johonkin minulle näkymättömään. Aluksi hän vain nuuhki ilmaa ja pian huomasin että koira muuttui levottomaksi. Pian hän nuuhki lisää ympäri huonetta ja ihan yhtäkkiä alkoi haukkumaan raivokkaasti kohti erästä nurkkaa. Täytyy myöntää että tuossa kohtaa minun reaktioni oli aika lailla paniikki ja nieleskelin itkua. Koira kuitenkin rauhoittui nopeasti ja päätin käyttää hänet nopeasti ulkona ennen kuin pimenee lisää.

Ulkona seisoessani päätin että en ala paniikissa ajamaan kotiin keskellä yötä, vaan menen takaisin taloon ja suuntaan koira kainalossa nukkumaan.
Laitoin kuulokkeet korville ja jossain vaiheessa nukahdin ja nukuin onneksi aamuun asti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Näen aika usein "ennakkoon" jonkun ihmisen. Eli esimerkiksi kävelen kauppaan, näen etäältä pihalla työkaverini "Pirjon", kun menen lähemmäs se ei olekaan Pirjo, vaan joku toinen, joka muistuttaa häntä hieman. Sitten kävelen kauppaan sisään ja oikea Pirjo kävelee vastaan.
Vastaava kävi erään nuoremman sukulaiseni kanssa. En ollut nähnyt häntä reiluun viiteen vuoteen (hän oli tuolloin 16, joten oletettavasti muuttunut paljon sitten viime näkemän) Olin festareilla ja vastaan käveli nuori nainen ja ajattelin hetken että tuolta Vilma varmaan näyttäisi nykyään. Kuitenkin tiedostin että se ei ole Vilma.
Jatkoin matkaa ruokakojulle, ja sieltä pöydistä joku huutaa nimeäni, sehän on oikea Vilma.

Näitä tapahtuu aika usein, ehkä noin 10-15 kertaa vuodessa. Ei hajuakaan että mistä johtuu. Olen miettinyt että jos alitajuisesti olen nähnyt oikean ihmisen ennen kuin näen kopion hänestä, mutta ei se oikein passaa isoon osaan noista tilanteista.


Mulle käy tätä myös joskus, ehkä kerran-pari vuodessa. Tavallaan osaa odottaa jo sitä "oikeaa Villaa", kun se tapahtumaprosessi on lähtenyt liikkeelle.

Vierailija

Vanha kissamme sairastui ja se jouduttiin lopettamaan eläinlääkärin vastaanotolla. Menimme samana iltana läheiselle kalliolle iltaa istumaan. Yhtäkkiä metsässä naukui kissa ja vastasi naukumalla huuteluumme, mutta ei tullut kutsusta näyttäytymään. Tuntui lohdulliselta ajatella, että rakas kissamme kävi meitä vielä moikkaamassa. Kerrottakoon, että asumme kaupungissa, eikä täällä paljon ole irtokissoja.

koputus

Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Näen aika usein "ennakkoon" jonkun ihmisen. Eli esimerkiksi kävelen kauppaan, näen etäältä pihalla työkaverini "Pirjon", kun menen lähemmäs se ei olekaan Pirjo, vaan joku toinen, joka muistuttaa häntä hieman. Sitten kävelen kauppaan sisään ja oikea Pirjo kävelee vastaan.
Vastaava kävi erään nuoremman sukulaiseni kanssa. En ollut nähnyt häntä reiluun viiteen vuoteen (hän oli tuolloin 16, joten oletettavasti muuttunut paljon sitten viime näkemän) Olin festareilla ja vastaan käveli nuori nainen ja ajattelin hetken että tuolta Vilma varmaan näyttäisi nykyään. Kuitenkin tiedostin että se ei ole Vilma.
Jatkoin matkaa ruokakojulle, ja sieltä pöydistä joku huutaa nimeäni, sehän on oikea Vilma.

Näitä tapahtuu aika usein, ehkä noin 10-15 kertaa vuodessa. Ei hajuakaan että mistä johtuu. Olen miettinyt että jos alitajuisesti olen nähnyt oikean ihmisen ennen kuin näen kopion hänestä, mutta ei se oikein passaa isoon osaan noista tilanteista.

Tuosta ilmiöstä olen lukenut, sellaista sattuu joillekin. Itselläni ei ole siitä kokemuksia.

Minulla on sellainen hassu juttu, että olen asunut tällä paikkakunnalla pari vuotta ja käyn eräässä tietyssä paikassa ainakin kerran tai pari kertaa viikossa, ja usein olen siellä näkevinäni jonkun vanhan tutun. Jonkun sellaisen, joka asuu jossakin aivan muualla ja jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Sitten kun katson tarkemmin, näen että se on joku toinen vähän samannäköinen ihminen. Tässä ihmetyttää lähinnä se, miksi näen "tuttuja" aina samassa paikassa! On sitä tietysti joskus jossain muuallakin tapahtunut, mutta hyvin harvoin. Varmasti tähän on jokin psykologinen selitys, mutta mikä.

Vierailija

koputus kirjoitti:
Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

En nyt väitä, että tämä koskisi juuri sinua, itse tietenkin tunnet talonne parhaiten, mutta kirjoitan nyt kuitenkin lyhyesti näistä koputuksista.

Usein tämän tyylisissä ketjuissa ihmetellään outoja, ilmiselviä koputuksia, mitä kuuluu milloin seinästä, milloin ikkunalta ja milloin katolta. Olen melko varma, että lähes kaikki näistä on lintujen ja eläimien aiheuttamia.

Asun vanhassa puutalossa ja on oikeasti hämmästyttävää, millaista meteliä linnut pienistä tinteistä lähtien saavat aikaan. Joskus kuulostaa siltä, kuin joku hakkaisi vasaralla rakenteita ja kun kurkistaa ikkunasta, näkee talitintin hakkaamassa ikkunanpieltä. Ne etsivät ruokaa seinien koloista. Kerran kuulosti siltä, että joku on tulossa seinästä läpi. Se oli tikka. 

Vanhemmillani on peltikattoinen talo ja jos harakkapoikue hyppii sillä, se oikeasti kuulostaa siltä kuin joku tanssisi katolla ripaskaa.

Olisin siis hyvin taipuvainen uskomaan ennemmin lintuihin kuin kummituksiin, mitä outoihin koputtelluihin tulee. Uskon kyllä kummituksiinskin, joten tämä on toki tapauskohtaista ;)

kopina

Vierailija kirjoitti:

En nyt väitä, että tämä koskisi juuri sinua, itse tietenkin tunnet talonne parhaiten, mutta kirjoitan nyt kuitenkin lyhyesti näistä koputuksista.

Usein tämän tyylisissä ketjuissa ihmetellään outoja, ilmiselviä koputuksia, mitä kuuluu milloin seinästä, milloin ikkunalta ja milloin katolta. Olen melko varma, että lähes kaikki näistä on lintujen ja eläimien aiheuttamia.

Asun vanhassa puutalossa ja on oikeasti hämmästyttävää, millaista meteliä linnut pienistä tinteistä lähtien saavat aikaan. Joskus kuulostaa siltä, kuin joku hakkaisi vasaralla rakenteita ja kun kurkistaa ikkunasta, näkee talitintin hakkaamassa ikkunanpieltä. Ne etsivät ruokaa seinien koloista. Kerran kuulosti siltä, että joku on tulossa seinästä läpi. Se oli tikka. 

Vanhemmillani on peltikattoinen talo ja jos harakkapoikue hyppii sillä, se oikeasti kuulostaa siltä kuin joku tanssisi katolla ripaskaa.

Olisin siis hyvin taipuvainen uskomaan ennemmin lintuihin kuin kummituksiin, mitä outoihin koputtelluihin tulee. Uskon kyllä kummituksiinskin, joten tämä on toki tapauskohtaista ;)

Meilläkin käy ikkunoilla talitinttejä koputtelemassa, samoin on ollut siellä vintillä muun muassa orava, mutta tässä on ollut kummallista se, että se ääni kuului huoneen sisäpuolelta ja kuitenkin niin, että se liikkui huoneen laidalta toiselle. Esimerkiksi sisällä lentävä lintu olisi voinut hyvinkin pitää sellaista ääntä. Yläpohjassa taas on niin paksu eristekerros vaimentamassa ääniä, ettei se kuulosta samalta. Välipohjassa taas ei pääse liikkumaan niin nopeasti, että ääni voisi kuulua niin monessa eri paikassa vaikka sieltä ääni kuuluisikin kyllä paremmin. Ikkunaseinän luona on tosiaan ollut usein lintuja, joten sen äänen erotan tästä. 

Mitään rapistelua tai juoksemista ei kuulu (mitä usein jyrsijöillä on), joten siksi eniten tulee mieleen lintu. En vaan edelleenkään ymmärrä, että miten se ääni voi kuulua niin kovaa ja selvästi myös välipohjasta ja eri puolilla huonetta. Tai oikeastaan vain siis huoneen toisessa päädyssä, sellaisella ehkä 3 m x 5 m alueella. Yläpohja on myös osastoitu niin, ettei se yksi ja sama lintu voisi päästä sekä lattiaan, lattianrajaan että kattoon, mihinkään näistä yhtä aikaa. 

Kuitenkin ajattelen, että kai yliluonnollinen selitys kuten kummitus olisi tuonut samalla myös jotenkin selittämättömän pelon tunteen? :D 

Vierailija

kopina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

En nyt väitä, että tämä koskisi juuri sinua, itse tietenkin tunnet talonne parhaiten, mutta kirjoitan nyt kuitenkin lyhyesti näistä koputuksista.

Usein tämän tyylisissä ketjuissa ihmetellään outoja, ilmiselviä koputuksia, mitä kuuluu milloin seinästä, milloin ikkunalta ja milloin katolta. Olen melko varma, että lähes kaikki näistä on lintujen ja eläimien aiheuttamia.

Asun vanhassa puutalossa ja on oikeasti hämmästyttävää, millaista meteliä linnut pienistä tinteistä lähtien saavat aikaan. Joskus kuulostaa siltä, kuin joku hakkaisi vasaralla rakenteita ja kun kurkistaa ikkunasta, näkee talitintin hakkaamassa ikkunanpieltä. Ne etsivät ruokaa seinien koloista. Kerran kuulosti siltä, että joku on tulossa seinästä läpi. Se oli tikka. 

Vanhemmillani on peltikattoinen talo ja jos harakkapoikue hyppii sillä, se oikeasti kuulostaa siltä kuin joku tanssisi katolla ripaskaa.

Olisin siis hyvin taipuvainen uskomaan ennemmin lintuihin kuin kummituksiin, mitä outoihin koputtelluihin tulee. Uskon kyllä kummituksiinskin, joten tämä on toki tapauskohtaista ;)

Meilläkin käy ikkunoilla talitinttejä koputtelemassa, samoin on ollut siellä vintillä muun muassa orava, mutta tässä on ollut kummallista se, että se ääni kuului huoneen sisäpuolelta ja kuitenkin niin, että se liikkui huoneen laidalta toiselle. Esimerkiksi sisällä lentävä lintu olisi voinut hyvinkin pitää sellaista ääntä. Yläpohjassa taas on niin paksu eristekerros vaimentamassa ääniä, ettei se kuulosta samalta. Välipohjassa taas ei pääse liikkumaan niin nopeasti, että ääni voisi kuulua niin monessa eri paikassa vaikka sieltä ääni kuuluisikin kyllä paremmin. Ikkunaseinän luona on tosiaan ollut usein lintuja, joten sen äänen erotan tästä. 

Mitään rapistelua tai juoksemista ei kuulu (mitä usein jyrsijöillä on), joten siksi eniten tulee mieleen lintu. En vaan edelleenkään ymmärrä, että miten se ääni voi kuulua niin kovaa ja selvästi myös välipohjasta ja eri puolilla huonetta. Tai oikeastaan vain siis huoneen toisessa päädyssä, sellaisella ehkä 3 m x 5 m alueella. Yläpohja on myös osastoitu niin, ettei se yksi ja sama lintu voisi päästä sekä lattiaan, lattianrajaan että kattoon, mihinkään näistä yhtä aikaa. 

Kuitenkin ajattelen, että kai yliluonnollinen selitys kuten kummitus olisi tuonut samalla myös jotenkin selittämättömän pelon tunteen? :D 

Voi olla, että ajatus kummituksesta on usein pelottavampi kuin itse kokemus. Itse olen uskoakseni nähnyt pari kertaa kummituksen (tässä tai jossain vastaavassa ketjussa olen siitä kertonut) eikä kumpikaan kokemus ollut pelottava, olin ennemmin utelias kuin kauhuissani. Toki en ollut tuolloin yksin yöllä kotona.

Vierailija

Asenna riistakamera....

koputus kirjoitti:
Laitoin tämän tuohon toiseen ketjuun jo, mutta laitetaan nyt tähän pidempäänkin. 

Mulle ei ole vielä selvinnyt, että mistä tämä johtui, joten laitettakoon tähän ketjuun vaikka en olekaan kovin taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen. 

Asumme vanhahkossa talossa, talo on rakennettu 1950-luvulla. Talo on aina ollut puolisoni suvulla. Kaksi kertaa puolisoni ollessa matkoilla meidän makuuhuoneessamme on alkanut kuulua kopinaa. Kopina on ollut kovaäänistä ja olen pitänyt mahdollisena sitä, että ääni tulisi yläpohjasta, joka on makuuhuoneemme päällä, jos sinne on päässyt vaikka lintu tai orava tai jotain. 

Ongelma on vaan siinä, että yläpohja on siis korkea tila, ei varsinaisesti ullakoksi koskaan rakennettu mutta sellainen tavallinen harjakaton alle jäävä korkea tila, jossa mahtuu myös kävelemään. Tila on myös eristetty, joten vasten meidän makuuhuoneen kattoamme on paksu kerros eristettä, joten äänen ei pitäisi olla niin selkeä koputus. 

Lisäksi se liikkuu erittäin kovalla vauhdilla eri puolille huonetta, mukaan lukien huoneen lattia eli ala- ja yläkerran välinen välipohja. Sinne ei mitenkään ole mahdollista linnun päästä, eikä jyrsijäkään voi siellä rakenteesta johtuen liikkua niin nopeasti. 

Huone on suhteellisen kookas, noin 25 neliömetriä, joten huoneen laidalta toiselle kulkeva ääni liikkuu hyvin nopeasti. Ääni on myös selvä koputus. 

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutten ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Ääni on kuulunut vain silloin, kun puolisoni on ollut matkoilla ja se on selvä kopahdus, joka tuntuu kuuluvan huoneen sisäpuolelta, mikä tuntuu vähän kummalliselta. Yläpohjasta tai välipohjasta se kuitenkin kuuluisi vaimennettuna. 

Muutama muukin hassu juttu on, esim parikin kertaa olen ollut ihan varma, että joku seisoo meidän makuuhuoneen ovella, mutta kun käännyn katsomaan, siinä ei tietenkään ole ketään. 

Vierailija

Kylöähän sitä useinkin sattuu, että muistaa väärin asioita, jotka luulee muistavansa oikein.
Ja sitten se, että muistaa nähneensä esim. julkisuuden henkilöistä kuvia, joita ei myöhemmin löydä mistään, ei netistä eikä mistään.
Milloin jonkun näyttelijän nenä näyttää sievemmältä kuin aiemmin tai joku miesjulkkis on yllättävästi komistunut kasvoiltaan. Vanha nainen ei enää näytäkään ikäiseltään eikä mistään enää löydy kuvia siitä, minkä näköinen hän oli luonnollisen vanhana.
Tuttavat puhuvat, kuinka tärkeää on kuntoilla, koska nuokin ihmiset ovat terveellisillä elämäntavoilla saaneet pidettyä ulkonäkönsä hyvänä.

Vierailija

7v tyttäreni katsoi elokuvaa lattialla ja alkoi huutaa äkkiä että "äiti, verta! , tytön peukalossa oli pieni reikä josta tuli verta. Kysyin mitä kävi mutta tyttö vain nosti olkiaan, puhdistin ja pistin laastarin. Meni hetki ja taas "äitii, au !", nyt jalasta valui verta. Aloin katsella lattioita ja näin kirkkaan, noin 1cm lasinsirun. Mistä se oli tullut  ? Mitään ei ollut tippunut ja   särkynyt, olimme liikuskelleet pitkin päivää olohuoneessa. 

Vierailija

Nyt tuntuu että jäi tuossa yllä jotenkin kesken. Olimme siis liikuskelleet pitkin päivää olohuoneessa ja siru oli ihan keskellä lattiaa,  miten se ei ollut uponnut jonkun jalkapohjaan?

Numero 5239

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat