Sivut

Kommentit (5001)

Vierailija

Kun olin synnyttänyt vauvani sairaalassa niin kuulin sen selvästi itkevän ja näin sen itkevän lääkärin pidellessä sitä. Lääkäri ja mieheni lähtivät pois huoneesta vauvan kanssa kun kätilö alkoi sitomaan minua kiinni sänkyyn. Minä itki ja huusin, että "Mitä sinä teet? Mitä täällä tapahtuu? Haluan nähdä vauvani". Sitten lääkäri tuli ison ruiskun kanssa ja työnsi sen suoneeni ja minä nukahdin kun hän ruiskutti minuun jotain ainetta. Kun heräsin, oli kulunut nelyä päivää lapseni syntymästä, mieheni oli lapseni pois vieneen lääkärin kanssa kadonnut ja minulla oli vatsassa iso leikkaushaava. Olin vielä 4 päivää sairaalassa ja kukaan ei kertonut minulle mitään muuta kuin että vauva oli syntynyt kuolleena vaikka minä kuulin sen itkun ja näin sen liikkuvan. Sitten jouduin mielisairaalaan, josta onnistuin karkaamaan tänään oltuani siellä noin 15-20 vuotta. Vain sen olen saanut tietää, että minulta oltiin kuuluessani poistettu munasarjat ja kohtu. Karkasin etsimään lastani, mutta se voi olla vaikeaa, koska en tiedä hänestä muuta kuin että hän noin 15-20 vuotias ja että hän elää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun olin synnyttänyt vauvani sairaalassa niin kuulin sen selvästi itkevän ja näin sen itkevän lääkärin pidellessä sitä. Lääkäri ja mieheni lähtivät pois huoneesta vauvan kanssa kun kätilö alkoi sitomaan minua kiinni sänkyyn. Minä itki ja huusin, että "Mitä sinä teet? Mitä täällä tapahtuu? Haluan nähdä vauvani". Sitten lääkäri tuli ison ruiskun kanssa ja työnsi sen suoneeni ja minä nukahdin kun hän ruiskutti minuun jotain ainetta. Kun heräsin, oli kulunut nelyä päivää lapseni syntymästä, mieheni oli lapseni pois vieneen lääkärin kanssa kadonnut ja minulla oli vatsassa iso leikkaushaava. Olin vielä 4 päivää sairaalassa ja kukaan ei kertonut minulle mitään muuta kuin että vauva oli syntynyt kuolleena vaikka minä kuulin sen itkun ja näin sen liikkuvan. Sitten jouduin mielisairaalaan, josta onnistuin karkaamaan tänään oltuani siellä noin 15-20 vuotta. Vain sen olen saanut tietää, että minulta oltiin kuuluessani poistettu munasarjat ja kohtu. Karkasin etsimään lastani, mutta se voi olla vaikeaa, koska en tiedä hänestä muuta kuin että hän noin 15-20 vuotias ja että hän elää.

Huoh. Rauhoitupa nyt taas Intia soopailija.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
7v tyttäreni katsoi elokuvaa lattialla ja alkoi huutaa äkkiä että "äiti, verta! , tytön peukalossa oli pieni reikä josta tuli verta. Kysyin mitä kävi mutta tyttö vain nosti olkiaan, puhdistin ja pistin laastarin. Meni hetki ja taas "äitii, au !", nyt jalasta valui verta. Aloin katsella lattioita ja näin kirkkaan, noin 1cm lasinsirun. Mistä se oli tullut  ? Mitään ei ollut tippunut ja   särkynyt, olimme liikuskelleet pitkin päivää olohuoneessa. 

Ulkoa? Lapselta tippunut lasi eikä uskaltanut sanoa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin synnyttänyt vauvani sairaalassa niin kuulin sen selvästi itkevän ja näin sen itkevän lääkärin pidellessä sitä. Lääkäri ja mieheni lähtivät pois huoneesta vauvan kanssa kun kätilö alkoi sitomaan minua kiinni sänkyyn. Minä itki ja huusin, että "Mitä sinä teet? Mitä täällä tapahtuu? Haluan nähdä vauvani". Sitten lääkäri tuli ison ruiskun kanssa ja työnsi sen suoneeni ja minä nukahdin kun hän ruiskutti minuun jotain ainetta. Kun heräsin, oli kulunut nelyä päivää lapseni syntymästä, mieheni oli lapseni pois vieneen lääkärin kanssa kadonnut ja minulla oli vatsassa iso leikkaushaava. Olin vielä 4 päivää sairaalassa ja kukaan ei kertonut minulle mitään muuta kuin että vauva oli syntynyt kuolleena vaikka minä kuulin sen itkun ja näin sen liikkuvan. Sitten jouduin mielisairaalaan, josta onnistuin karkaamaan tänään oltuani siellä noin 15-20 vuotta. Vain sen olen saanut tietää, että minulta oltiin kuuluessani poistettu munasarjat ja kohtu. Karkasin etsimään lastani, mutta se voi olla vaikeaa, koska en tiedä hänestä muuta kuin että hän noin 15-20 vuotias ja että hän elää.

Huoh. Rauhoitupa nyt taas Intia soopailija.

Tämä tapahtui Suomessa eikä missään Intiassa. Vaikka sinä asuisit Intiassa, niin emme me kaikki asu siellä ja ole mitään hiton intiaaneja kuten sinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun olin synnyttänyt vauvani sairaalassa niin kuulin sen selvästi itkevän ja näin sen itkevän lääkärin pidellessä sitä. Lääkäri ja mieheni lähtivät pois huoneesta vauvan kanssa kun kätilö alkoi sitomaan minua kiinni sänkyyn. Minä itki ja huusin, että "Mitä sinä teet? Mitä täällä tapahtuu? Haluan nähdä vauvani". Sitten lääkäri tuli ison ruiskun kanssa ja työnsi sen suoneeni ja minä nukahdin kun hän ruiskutti minuun jotain ainetta. Kun heräsin, oli kulunut nelyä päivää lapseni syntymästä, mieheni oli lapseni pois vieneen lääkärin kanssa kadonnut ja minulla oli vatsassa iso leikkaushaava. Olin vielä 4 päivää sairaalassa ja kukaan ei kertonut minulle mitään muuta kuin että vauva oli syntynyt kuolleena vaikka minä kuulin sen itkun ja näin sen liikkuvan. Sitten jouduin mielisairaalaan, josta onnistuin karkaamaan tänään oltuani siellä noin 15-20 vuotta. Vain sen olen saanut tietää, että minulta oltiin kuuluessani poistettu munasarjat ja kohtu. Karkasin etsimään lastani, mutta se voi olla vaikeaa, koska en tiedä hänestä muuta kuin että hän noin 15-20 vuotias ja että hän elää.

Et tiedä, että kuinka vanha lapsesi on? Nyt on elokuu vuonna 2019 joten laske sen mukaan, että kuinka vanha lapsesi nyt on. Kai sinä sentään tiedät, että koska hän syntyi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Älkää vastatko tohon intialaiseen porvoolaiseen trolliin ettei saa enempää palstatilaa. Kauan tässä jo menikin ettei näitä viestejä ollut.

Itse olet trolli! Mene takaisin sinne Intiaasi päiväkotiin näkkileipää syömään ja lehmänmaitoa juomaan.

Vierailija

Ajelimme keskisuuressa kaupungissa, ja edelläme ajoi auto, jonka katolle oli viritetty sohvakalusto. Se näytti periaatteessa hyvin kiinnitetyltä, mutta sanoin kuitenkin miehelleni, että jätä turvaväliä, tuo putoaa kohta. Ja muutaman sekunnin kuluttua, kun sen olin sanonut, viritelmä hajosi tielle. 

Vierailija

Siis "tänään" (eli 5 päivää sitten) onnistuit karkaamaan mielisairaalasta, jossa olit 15-20 vuotta. Oliko sinulla koko ajan netti käytettävissäsi, että pääsit lukemaan tällaisia keskustelupalstoja? Jos ei, niin miten heti osasit tällaisen viestin tänne laittaa, ja miltä tietokoneelta? (ja jos taas oli käytettävissä, niin mikset laittanut aikaisemmin) Onnistuitko saamaan myös kotiavaimet mukaasi? Oletko käynyt entisessä asunnossasi? Vai asutko nyt ehkä jonkun sukulaisesi luona? Jne...?

Vierailija

Hei kertokaa minulle, mitä minulle tapahtui eilen. Hukkasin puhelimeni heinäkuussa kesälomareissulla, joka tehtiin autollani. Auto "käännettiin ympäri" ja siivottiin, josko olisi mennyt johonkin välikköön. Ensimmäisenä käytiin läpi ovissa olevat lokerot, tietenkin. Puhelin oli ja pysyi hukassa, vaikka kävin auton läpi moneen kertaan ja myös ne oven lokerot, joissa oikein liu'utin kättäni, josko olisi takerunut johonkin seinämään. Ei tietysti ollut, koska koko oven lokeron sisällön näkee katsomalla.

Autossani ei ole matkustanut kukaan muu kuin minä, paitsi eilen kuljetin sillä työkaveriani, jota olen nähnyt edellisen kerran keväällä. Auton ovet ovat aina lukossa, enkä itse istu apukuskin paikalla, koska ajan. Olin eilen eräässä tapahtumassa toisella paikkakunnalla ja tulin autooni, koska olin unohtanut autooni lompakon.

Tämä kadonnut puhelimeni oli auton ovessa olevassa lokerossa, siis aivan siinä heti kun siihen katsoi, se osui silmään.

Miten tämä on mahdollista? Autollani ei ole ajanut kukaan muu, siinä ei ole istunut ketään, auto on pihassa näköyhteyden päässä jatkuvasti... kaiken lisäksi, juuri se lokero, josta se löytyi, oli paikka josta ensimmäisenä katsotaan kun jotain etsitään. Siinä se nyt silti oli. Pahinta kaikesta on se, että työkaverini piti lokerossa omaa juomapulloaan ollessani kyydissäni, ja vakuutti, että siinä ei ollut puhelinta kun hän oli kyydissä, sillä hän tarkisti sen asettaessaan vesipulloa oveen...Kaikki järkevät ja loogiset ratkaisuvaihtoehdot tänne kiitos, ennen kuin menen psykiatrille.

Vierailija

Olen kirjoittanut viime vuonna tähän ketjuun omituisesti "itsestään auenneesta" ikkunasta yläkerrassa. Kukaan ei siis sitä avannut (lapset eivät edes yllä) eikä tuuli pysty aukaisemaan. Nyt tämä aukeavien ikkunoiden mysteeri sai jatkoa: taloon on rakennettu sauna jatkopalana, eli sinne on sisäänkäynti takaoven vieressä. Nyt viileiden säiden tullessa mietin monta päivää, että miksi ihmeessä eteisessä on alkanut vetämään aivan hirveästi. Lopulta syy selvisi - pitkään käyttämättömänä olleessa saunassa olikin ikkuna apposen auki, eikä kellään ole minkäänlaista mielikuvaa että olisi aukaissut sen tai edes missään vaiheessa ollut tilannetta missä se olisi pitänyt avata. Mietin taas, että mikä ihme täällä saa ikkunat avautumaan vai onko mulla vain totaalisia muistikatkoksia.
T: Äiti ja lapset vanhassa talossa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut viime vuonna tähän ketjuun omituisesti "itsestään auenneesta" ikkunasta yläkerrassa. Kukaan ei siis sitä avannut (lapset eivät edes yllä) eikä tuuli pysty aukaisemaan. Nyt tämä aukeavien ikkunoiden mysteeri sai jatkoa: taloon on rakennettu sauna jatkopalana, eli sinne on sisäänkäynti takaoven vieressä. Nyt viileiden säiden tullessa mietin monta päivää, että miksi ihmeessä eteisessä on alkanut vetämään aivan hirveästi. Lopulta syy selvisi - pitkään käyttämättömänä olleessa saunassa olikin ikkuna apposen auki, eikä kellään ole minkäänlaista mielikuvaa että olisi aukaissut sen tai edes missään vaiheessa ollut tilannetta missä se olisi pitänyt avata. Mietin taas, että mikä ihme täällä saa ikkunat avautumaan vai onko mulla vain totaalisia muistikatkoksia.
T: Äiti ja lapset vanhassa talossa

Mielenkiintoista! Meillä avautuu yläkerran pienet ikkunat itsekseen. Siis sellaiset, jotka avataan sillä ikkuna-avaajalla eikä ikkunoissa ole kahvoja (otettu pois). Lapset eivät osaa käyttää avaajaa. Osaisiko joku kertoa tälle selityksen?

Collienarvoitus

Yrittikö meidän kiltti collie poika purra mua kun koskin sen häntään... En ole varma, se kääntyä kyl ympäri ja olin näkeväni et yritti näykätä... Outoa yleensä niin kiltti koira et voi melkeenpä sen päälle istua ja silti on välinpitämätön

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hei kertokaa minulle, mitä minulle tapahtui eilen. Hukkasin puhelimeni heinäkuussa kesälomareissulla, joka tehtiin autollani. Auto "käännettiin ympäri" ja siivottiin, josko olisi mennyt johonkin välikköön. Ensimmäisenä käytiin läpi ovissa olevat lokerot, tietenkin. Puhelin oli ja pysyi hukassa, vaikka kävin auton läpi moneen kertaan ja myös ne oven lokerot, joissa oikein liu'utin kättäni, josko olisi takerunut johonkin seinämään. Ei tietysti ollut, koska koko oven lokeron sisällön näkee katsomalla.

Autossani ei ole matkustanut kukaan muu kuin minä, paitsi eilen kuljetin sillä työkaveriani, jota olen nähnyt edellisen kerran keväällä. Auton ovet ovat aina lukossa, enkä itse istu apukuskin paikalla, koska ajan. Olin eilen eräässä tapahtumassa toisella paikkakunnalla ja tulin autooni, koska olin unohtanut autooni lompakon.

Tämä kadonnut puhelimeni oli auton ovessa olevassa lokerossa, siis aivan siinä heti kun siihen katsoi, se osui silmään.

Miten tämä on mahdollista? Autollani ei ole ajanut kukaan muu, siinä ei ole istunut ketään, auto on pihassa näköyhteyden päässä jatkuvasti... kaiken lisäksi, juuri se lokero, josta se löytyi, oli paikka josta ensimmäisenä katsotaan kun jotain etsitään. Siinä se nyt silti oli. Pahinta kaikesta on se, että työkaverini piti lokerossa omaa juomapulloaan ollessani kyydissäni, ja vakuutti, että siinä ei ollut puhelinta kun hän oli kyydissä, sillä hän tarkisti sen asettaessaan vesipulloa oveen...Kaikki järkevät ja loogiset ratkaisuvaihtoehdot tänne kiitos, ennen kuin menen psykiatrille.

Olisiko puhelin ollut lokerossa kiilaantuneen sellaiseen kohtaan josta et "kopeloimalla" ja katsomalla sitä  havainnut. Juomapullolla ystäväsi sai sen irtoamaan ja esiin.   

Vierailija

Tavarat tulevat ja menevät. Olen tähän tai samantapaiseen ketjuun kertonut omista avaimistani ja matkamuistoista, joista toiset tulivat esiin ja toiset eivät.
Ilmiö tuntuu alkaneen joskus 80-luvulla ja kiihtyneen viime aikoina.

Vierailija

Päätimme miehen kanssa mennä "päivälevolle", mies otti paidan pois ja heittäytyi sänkyyn mutta loikkasi samantien ylös tuskasta kiroten. Selässä oli pitkä haava, ei naarmu vaan haava josta pisaroi  verta. Otin pussilakanat pois peitoista  ja ravistelin ne, ravistelin peitot, vedin petauspatjan pois mutten löytänyt mitään mikä olisi voinut osua mieheni selkään.

Vierailija

[quote=Vierailija]Päätimme miehen kanssa mennä "päivälevolle", mies otti paidan pois ja heittäytyi sänkyyn mutta loikkasi samantien ylös tuskasta kiroten. Selässä oli pitkä haava, ei naarmu vaan haava josta pisaroi  verta. Otin pussilakanat pois peitoista  ja ravistelin ne, ravistelin peitot, vedin petauspatjan pois mutten löytänyt mitään mikä olisi voinut osua mieheni selkään.[/quote

Onko teillä jousipatja? Olisiko jousi voinut Heittäytymisen voimasta nousta patjasta esiin, raapaista haavan ja miehesi noustessa jousi vetäytyi takaisin patjan uumeniin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin useampi vuosi sitten silloisessa opinahjossani käyttämässä käytävällä ollutta tietokonetta, yhtäkkiä jostain kuuluu että "Sannaa, Sannaa" (nimi muutettu). Tyyppi tulee sivulta päin viereeni ja käännyt katsomaan, koska kutsui nimeäni. Sitten hän sanoo että, ai et olekkaan Sanna ja jatkaa matkaansa. En edes kerinnyt sanoa, että no itseasiassa olen. Outoa, että suht pienessä korkeakoulussa oli joku joka näytti samalta kuin minä, mutta että vielä sama etunimikin.

Matkustaessani paikallisjunalla samassa välikössä oli äiti rattaissa istuvan lapsensa kanssa, lapsella ikää noin 3 vuotta. Lapsi katsoi minua ilahtuneena ja alkoi hihkumaan "Sini, Sini!" (nimi muutettu). Äiti sanoi lapselleen: "Ei tuo täti ole Sini, on vaan samannäköinen". Johon minun oli pakko todeta, että olen kyllä "Sini" minäkin nimeltäni, vaikka en ollutkaan se Sini keneksi lapsi minua luuli. 😀

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin useampi vuosi sitten silloisessa opinahjossani käyttämässä käytävällä ollutta tietokonetta, yhtäkkiä jostain kuuluu että "Sannaa, Sannaa" (nimi muutettu). Tyyppi tulee sivulta päin viereeni ja käännyt katsomaan, koska kutsui nimeäni. Sitten hän sanoo että, ai et olekkaan Sanna ja jatkaa matkaansa. En edes kerinnyt sanoa, että no itseasiassa olen. Outoa, että suht pienessä korkeakoulussa oli joku joka näytti samalta kuin minä, mutta että vielä sama etunimikin.

Matkustaessani paikallisjunalla samassa välikössä oli äiti rattaissa istuvan lapsensa kanssa, lapsella ikää noin 3 vuotta. Lapsi katsoi minua ilahtuneena ja alkoi hihkumaan "Sini, Sini!" (nimi muutettu). Äiti sanoi lapselleen: "Ei tuo täti ole Sini, on vaan samannäköinen". Johon minun oli pakko todeta, että olen kyllä "Sini" minäkin nimeltäni, vaikka en ollutkaan se Sini keneksi lapsi minua luuli. 😀


Hei mullakin on tällanen samannimisyys-juttu 🙂 teininä talutin fillaria kävelytiellä (lukko oli rikki eikä auennut kunnolla), kun kaksi vähän nuorempaa tyttöä huusi takaa mulle ”hei Maija!”. Käännyin katsomaan, koska olen Maija mutten tuntenut tyttöjä. He sanoivat hämillään, et sori näytit ihan yhdeltä Maijalta. Kerroin olevani kyllä sen niminen. Käveltiin yhdessä jonkun matkaa ja juteltiin niitä näitä 😁
Ja pari vuotta sitten esittelin itseni uudelle kollegalle, joka tokaisi heti, et ” sä oot kyllä ihan Maijan näköinen Maija!” 🧐

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat