Sivut

Kommentit (4998)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin useampi vuosi sitten silloisessa opinahjossani käyttämässä käytävällä ollutta tietokonetta, yhtäkkiä jostain kuuluu että "Sannaa, Sannaa" (nimi muutettu). Tyyppi tulee sivulta päin viereeni ja käännyt katsomaan, koska kutsui nimeäni. Sitten hän sanoo että, ai et olekkaan Sanna ja jatkaa matkaansa. En edes kerinnyt sanoa, että no itseasiassa olen. Outoa, että suht pienessä korkeakoulussa oli joku joka näytti samalta kuin minä, mutta että vielä sama etunimikin.

Matkustaessani paikallisjunalla samassa välikössä oli äiti rattaissa istuvan lapsensa kanssa, lapsella ikää noin 3 vuotta. Lapsi katsoi minua ilahtuneena ja alkoi hihkumaan "Sini, Sini!" (nimi muutettu). Äiti sanoi lapselleen: "Ei tuo täti ole Sini, on vaan samannäköinen". Johon minun oli pakko todeta, että olen kyllä "Sini" minäkin nimeltäni, vaikka en ollutkaan se Sini keneksi lapsi minua luuli. 😀


Minulla oli nuorena ystävä, jolla oli tietynlainen, erottuva tyyli ja ulkonäkö. Hän oli muuttanut toisaalta, eikä hänellä ollut kotikunnassani sukulaisia.
Kuitenkin, minua ja lastani vastaan käveli kerran lähestulkoon täydellinen kaksoisolento, oli samanlaiset vaatteet ja kaikki. Rattaissa istunut lapsi luulikin tätä tuntematonta ystäväkseni.
Ko. nainen löysi miehen, joka ei ollut mitenkään yleistä tyyppiä. Hänenkin doppelgangerinsa nähtiin, tosin tv:ssa.

Vierailija

Olin joskus vuosikausia sitten niin sanotussa psykoosissa ja kuulin mielestäni kuukausien ajan erään miehen ajatuksia päässäni. Kuulin hänen ajatuksiaan hänen työstään, hänen varsin traagisesta rakkaussuhteestaan (ex-vaimo oli kuollut 80-luvulla), hänen lapsistaan, joista toinen oli autistinen. Tiesin, että hän asui paikkakunnalla, jossa olin syntynyt. Kun eräänä iltana lähdin käymään vanhempieni luona tuolla paikkakunnalla, tuli minun pöytääni istumaan ventovieras mies, josta hoksasin heti, että tuo se on ja että hän oli tietoinen minusta jollain omituisella tavalla. Kun hän tarjosi viinilasillisen ja kertoi elämästään, ammatistaan yms. kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Tajusin, että tiesin tuon ventovieraan ihmisen elämäntarinan ennen, kuin olin häntä edes tavannut. Sain myöhemmin skitsofreniadiagnoosin, en tosin kertonut näin hurjia juttuja lääkärille. Vähempikin riitti. Tämä kokemus on ei jotenkin taivu "realiteetteihin", kuten ei moni mukaan kokemukseni.  Jos sellaisen kertoo psykiatrille, niin se jää vaivaamaan erityisen paljon. Muuten se jää vaivaamaan vain jonkin verran, koska siihen ei  silloin liity niin suurta normatiivista jännitettä ja omaan identiteettiin kohdistuvaa uhkaa.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin joskus vuosikausia sitten niin sanotussa psykoosissa ja kuulin mielestäni kuukausien ajan erään miehen ajatuksia päässäni. Kuulin hänen ajatuksiaan hänen työstään, hänen varsin traagisesta rakkaussuhteestaan (ex-vaimo oli kuollut 80-luvulla), hänen lapsistaan, joista toinen oli autistinen. Tiesin, että hän asui paikkakunnalla, jossa olin syntynyt. Kun eräänä iltana lähdin käymään vanhempieni luona tuolla paikkakunnalla, tuli minun pöytääni istumaan ventovieras mies, josta hoksasin heti, että tuo se on ja että hän oli tietoinen minusta jollain omituisella tavalla. Kun hän tarjosi viinilasillisen ja kertoi elämästään, ammatistaan yms. kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Tajusin, että tiesin tuon ventovieraan ihmisen elämäntarinan ennen, kuin olin häntä edes tavannut. Sain myöhemmin skitsofreniadiagnoosin, en tosin kertonut näin hurjia juttuja lääkärille. Vähempikin riitti. Tämä kokemus on ei jotenkin taivu "realiteetteihin", kuten ei moni mukaan kokemukseni.  Jos sellaisen kertoo psykiatrille, niin se jää vaivaamaan erityisen paljon. Muuten se jää vaivaamaan vain jonkin verran, koska siihen ei  silloin liity niin suurta normatiivista jännitettä ja omaan identiteettiin kohdistuvaa uhkaa.  

Minunkin skitsoidi ex-mieheni oli selvänäköinen, suorastaan shamanistinen.

Vierailija

Pikkuveljeni katosi mökillä ollessamme vuonna 1984 metsään ja löytyi sieltä elävänä vuonna 2014. Mysteeri on, että miten hän siellä hengissä selvisi kun hän oli löydettäessä täysin alasti ja oli talvi. Hän itse ei pysty kertomaan, koska on ilmeisesti jäänyt sille 3-vuotiaan tasolle, on täysi villimies eikä osaa kommunikoida ja käyttäytyy kuin sudet jotka hänet ilmeisesti kasvattivat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hei kertokaa minulle, mitä minulle tapahtui eilen. Hukkasin puhelimeni heinäkuussa kesälomareissulla, joka tehtiin autollani. Auto "käännettiin ympäri" ja siivottiin, josko olisi mennyt johonkin välikköön. Ensimmäisenä käytiin läpi ovissa olevat lokerot, tietenkin. Puhelin oli ja pysyi hukassa, vaikka kävin auton läpi moneen kertaan ja myös ne oven lokerot, joissa oikein liu'utin kättäni, josko olisi takerunut johonkin seinämään. Ei tietysti ollut, koska koko oven lokeron sisällön näkee katsomalla.

Autossani ei ole matkustanut kukaan muu kuin minä, paitsi eilen kuljetin sillä työkaveriani, jota olen nähnyt edellisen kerran keväällä. Auton ovet ovat aina lukossa, enkä itse istu apukuskin paikalla, koska ajan. Olin eilen eräässä tapahtumassa toisella paikkakunnalla ja tulin autooni, koska olin unohtanut autooni lompakon.

Tämä kadonnut puhelimeni oli auton ovessa olevassa lokerossa, siis aivan siinä heti kun siihen katsoi, se osui silmään.

Miten tämä on mahdollista? Autollani ei ole ajanut kukaan muu, siinä ei ole istunut ketään, auto on pihassa näköyhteyden päässä jatkuvasti... kaiken lisäksi, juuri se lokero, josta se löytyi, oli paikka josta ensimmäisenä katsotaan kun jotain etsitään. Siinä se nyt silti oli. Pahinta kaikesta on se, että työkaverini piti lokerossa omaa juomapulloaan ollessani kyydissäni, ja vakuutti, että siinä ei ollut puhelinta kun hän oli kyydissä, sillä hän tarkisti sen asettaessaan vesipulloa oveen...Kaikki järkevät ja loogiset ratkaisuvaihtoehdot tänne kiitos, ennen kuin menen psykiatrille.

Seurusteletko? Todennäköisesti miehesi on ollut lukemassa viestejä/tutkimassa puhelintasi, kun olet saapunut paikalle. Sitten hän on palauttanut puhelimen sopivassa ajankohdassa. Kaverisi ei välttämättä huomannut sitä lokerossa. Tälle on olemassa ihan järkisyyt kyllä.

Vierailija

Kerran tapahtui salille niin, että olin laitteessa ja yksi mies tuli sitten sanomaan minulle jotain. Minulla oli silloin nappikuulokkeet päässä ja en kuullut yhtään mitään. Otin ne pois ja pyysin häntä toistamaan ja en vieläkään oikein tajunnut, mitä hän höpötti. Taisin vain jotain ympäripyöreätä vastata että jaaha vai niin ja nyökätä kun en viitsinyt kysyä kolmatta kertaa, että voitko toistaa. 

Noh, tämä mies aina ennen moikkasi minulle kun nähtiin salilla ja eipä enää moikkaa ollenkaa :D. En tiedä, mitä hän sanoi vai sanoinko itse jotain väärin, mutta nykyään olemme kuin emme tuntisi toisiamme. Haluaisin kovasti tietää, mitä hän oikein silloin minulle sanoi. Tämä välillä aina vaivaa minua.

Vierailija

Minua ihmetyttää yhä reilun 20 vuoden jälkeen, että kuka oli se tyttö, joka lapsuuskotini pihassa kiipeili ympäri vuoden puissa, näytti vuodesta toiseen noin 8-vuotiaalta, jota kukaan muu ei nähnyt ja joka tuijotti minua aina hirveän vihaisesti nähdessään minut?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kerran tapahtui salille niin, että olin laitteessa ja yksi mies tuli sitten sanomaan minulle jotain. Minulla oli silloin nappikuulokkeet päässä ja en kuullut yhtään mitään. Otin ne pois ja pyysin häntä toistamaan ja en vieläkään oikein tajunnut, mitä hän höpötti. Taisin vain jotain ympäripyöreätä vastata että jaaha vai niin ja nyökätä kun en viitsinyt kysyä kolmatta kertaa, että voitko toistaa. 

Noh, tämä mies aina ennen moikkasi minulle kun nähtiin salilla ja eipä enää moikkaa ollenkaa :D. En tiedä, mitä hän sanoi vai sanoinko itse jotain väärin, mutta nykyään olemme kuin emme tuntisi toisiamme. Haluaisin kovasti tietää, mitä hän oikein silloin minulle sanoi. Tämä välillä aina vaivaa minua.

Eikö tuota voisi kysyä siltä mieheltä? Selittäisit, että et kuullut. Ja kerro sitten meillekin mitä mies sanoi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kerran tapahtui salille niin, että olin laitteessa ja yksi mies tuli sitten sanomaan minulle jotain. Minulla oli silloin nappikuulokkeet päässä ja en kuullut yhtään mitään. Otin ne pois ja pyysin häntä toistamaan ja en vieläkään oikein tajunnut, mitä hän höpötti. Taisin vain jotain ympäripyöreätä vastata että jaaha vai niin ja nyökätä kun en viitsinyt kysyä kolmatta kertaa, että voitko toistaa. 

Noh, tämä mies aina ennen moikkasi minulle kun nähtiin salilla ja eipä enää moikkaa ollenkaa :D. En tiedä, mitä hän sanoi vai sanoinko itse jotain väärin, mutta nykyään olemme kuin emme tuntisi toisiamme. Haluaisin kovasti tietää, mitä hän oikein silloin minulle sanoi. Tämä välillä aina vaivaa minua.

Tunnusti rakkautensa (tai jotain vähemmän dramaattista) ja kun sai välinpitämättömän vastauksen, niin loukkaantui

Vierailija

Lapsena näin usein kotini läheisellä pellolla juoksemassa tytön josta valitin närkästyneenä vanhemmille ettei se tyttö puhu minulle eikä pysähdy, ihan tyhmä. Vanhempani eivät ketään nähneet eikä lähistöllä asunut  muita lapsia joten koko homma pistettiin mielikuvituksen piikkiin. Olin noin 4-6 vuotias kun jahtasin tuota mysteeerityttöä pitkin peltoa  enkä muista näitä tapahtumia kunnolla ,mutta minulla on mielikuva keltaisesta mekosta jossa iso rusetti.

Oliko kyseessä vilkas mielikuvitus vai kummitus? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kertokaa minulle, mitä minulle tapahtui eilen. Hukkasin puhelimeni heinäkuussa kesälomareissulla, joka tehtiin autollani. Auto "käännettiin ympäri" ja siivottiin, josko olisi mennyt johonkin välikköön. Ensimmäisenä käytiin läpi ovissa olevat lokerot, tietenkin. Puhelin oli ja pysyi hukassa, vaikka kävin auton läpi moneen kertaan ja myös ne oven lokerot, joissa oikein liu'utin kättäni, josko olisi takerunut johonkin seinämään. Ei tietysti ollut, koska koko oven lokeron sisällön näkee katsomalla.

Autossani ei ole matkustanut kukaan muu kuin minä, paitsi eilen kuljetin sillä työkaveriani, jota olen nähnyt edellisen kerran keväällä. Auton ovet ovat aina lukossa, enkä itse istu apukuskin paikalla, koska ajan. Olin eilen eräässä tapahtumassa toisella paikkakunnalla ja tulin autooni, koska olin unohtanut autooni lompakon.

Tämä kadonnut puhelimeni oli auton ovessa olevassa lokerossa, siis aivan siinä heti kun siihen katsoi, se osui silmään.

Miten tämä on mahdollista? Autollani ei ole ajanut kukaan muu, siinä ei ole istunut ketään, auto on pihassa näköyhteyden päässä jatkuvasti... kaiken lisäksi, juuri se lokero, josta se löytyi, oli paikka josta ensimmäisenä katsotaan kun jotain etsitään. Siinä se nyt silti oli. Pahinta kaikesta on se, että työkaverini piti lokerossa omaa juomapulloaan ollessani kyydissäni, ja vakuutti, että siinä ei ollut puhelinta kun hän oli kyydissä, sillä hän tarkisti sen asettaessaan vesipulloa oveen...Kaikki järkevät ja loogiset ratkaisuvaihtoehdot tänne kiitos, ennen kuin menen psykiatrille.

Olisiko puhelin ollut lokerossa kiilaantuneen sellaiseen kohtaan josta et "kopeloimalla" ja katsomalla sitä  havainnut. Juomapullolla ystäväsi sai sen irtoamaan ja esiin.   

Samaa mietin. Jos lomareissulls lokerossa oli enemmänkin tavaraa ja puhelimesi oli joutunut lokeron yläreunasta verhoilukankaan alle jotenkin. Nyt kun ystäväsi laittoi lokeroon juomapullon, hän ehkä vähän väänsi lokeron muovia ottaessaan pullon pois ja samalla puhelin tipahti lokeroon. Voisiko olla mahdollista? Koititko puhelimen kadotettuasi soittaa siihen?

Vierailija

Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Olisiko viereisessä autossa ollut ikkuna auki ja puhelimen ääni kuulunut teille autoon?

Tai jos joku oli unohtanut kännykkänsä katollenne ja lentänyt myöhemmin alas.

Vierailija

Tässä yksi puhelinmysteeri lisää. Olin äitini kanssa erään vanhan pappilan museossa ja olin laittanut puhelimeni äänettömälle. Nousimme portaita museon yläkertaan ja puhelimeni alkoi soida. Ihan kunnolla ääneen, vaikka oli äänettömässä tilassa ja mikä oudointa, puhelin vain soi, mutta ruudulla ei näkynyt soittajaa, eikä vastaamisnappia voinut painaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta puhelinmysteeristä tuli mieleen. Joskus nuorempina mieheni kanssa pysähdyimme autolla liikennevaloihin ja aloimme kuunnella, että puhelin soi. Ei ollut kummankaan meidän puhelin, eikä ihan auton lähellä näkynyt ketään jalankulkijaakaan, jonka puhelimen ääni olisi voinut kuulua. Kummastelimme asiaa ja kotona tongimme auton läpikotaisin, mutta mitään puhelinta ei löytynyt. Ajattelimme, että olis joltain kuskattavalta jäänyt autoomme, mutta mysteeriksi jäi. Radionkin suljimme sen olemattoman puhelimen soidessa.

Olisiko viereisessä autossa ollut ikkuna auki ja puhelimen ääni kuulunut teille autoon?

Tai jos joku oli unohtanut kännykkänsä katollenne ja lentänyt myöhemmin alas.

Samaan silloin aikanaan päädyimme, että olisi kuulunut viereisestä autosta, mutta aika epätodennäköistä se oli, koska olimme Tampereella Viinikan liikenneympyrässä ja siinä liikenteen melu on melkoinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun olin synnyttänyt vauvani sairaalassa niin kuulin sen selvästi itkevän ja näin sen itkevän lääkärin pidellessä sitä. Lääkäri ja mieheni lähtivät pois huoneesta vauvan kanssa kun kätilö alkoi sitomaan minua kiinni sänkyyn. Minä itki ja huusin, että "Mitä sinä teet? Mitä täällä tapahtuu? Haluan nähdä vauvani". Sitten lääkäri tuli ison ruiskun kanssa ja työnsi sen suoneeni ja minä nukahdin kun hän ruiskutti minuun jotain ainetta. Kun heräsin, oli kulunut nelyä päivää lapseni syntymästä, mieheni oli lapseni pois vieneen lääkärin kanssa kadonnut ja minulla oli vatsassa iso leikkaushaava. Olin vielä 4 päivää sairaalassa ja kukaan ei kertonut minulle mitään muuta kuin että vauva oli syntynyt kuolleena vaikka minä kuulin sen itkun ja näin sen liikkuvan. Sitten jouduin mielisairaalaan, josta onnistuin karkaamaan tänään oltuani siellä noin 15-20 vuotta. Vain sen olen saanut tietää, että minulta oltiin kuuluessani poistettu munasarjat ja kohtu. Karkasin etsimään lastani, mutta se voi olla vaikeaa, koska en tiedä hänestä muuta kuin että hän noin 15-20 vuotias ja että hän elää.

Olen varma, että tuolle sinun ongelmallesi on jokin nimi, siis pakonomaiselle tarpeelle sepittää tarinoita jotka eivät pidä paikkaansa. Niitä on tässä ketjussa varmasti jo kymmeniä.

Vierailija

Alle parikymppisenä nousin metrosta Sörnäisissä ja siinä ns. Piritorilla oli juopporemmi tappelemassa ja heillä oli mukanaan vauvanvaunut, joissa oli ilmeisesti, ikävä kyllä, myös vauva , koska tappelivat kovaäänisesti tyyliin "näpit irti siitä, se on mun vauva".

Teininä en tajunnut/uskaltanut soittaa poliisia paikalle, ei varmaan ollut oma kännykkääkään tuolloin.

Asia on jäänyt vaivaamaan ja tulee edelleen mieleen välillä vielä 20 vuoden jälkeen.

Toivottavasti joku soitti poliisin paikalle, mitähän vauvalle tapahtui ja mihin on elämä vienyt :(

Vierailija

Eräs tuntemani ihminen on minulle mysteeri. Hän on itse usein hyvin ilkeä toisia ihmisiä kohtaan ja hänen mielestään on täysin oikein se, että hän kiroilee ja huutaa toisille sekä puhuu heille todella ilkeästi sekä puhuu toisista täysin avoimesti pahaa kun he eivät ole paikalla mutta kun joku joskus vähänkin vahingossa tönäisee häntä, niin hän alkaa melkein itkemään ja vaikertaa että kun kaikki ovat hänelle niin ilkeitä ja kyseinen ihminen meinasi hakata hänet sairaalakuntoon vaikka hänelle selitettäisiin, että se oli vahingossa tapahtunut kevyt tönäisy. Sitten vaikka joku tuolin selkänojalta lattialle tippunut pyyhe on hänelle aivan kamala tapaus ja hän jaksaa ruikuttaa pitkään, että kuinka joku voi häntä niin kovasti vihata, että on tiputtanut hänen pyyhkeensä tiputtanut lattialle. Hän saa siis omasta mielestään itse kohdella muita ihan niin huonosti kuin tahtoo mutta joku lattialle tippunut pyyhe on hänelle merkki, että joku vihaa häntä ja tahtoo, että hän kuolee vaikka kukaan ei edes ole taatusti käynyt sitä lattialle tiputtamassa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat