Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Olin ikävä yhdelle naiselle, jonka kanssa olimme kavereita ja joka pyysi treffeille. Minulle sattui tapailun aikana epäonnisia juttuja, ja hän antoi melko nopeasti myös pakit harkitsemattomien kommenttien vuoksi. Olin muutenkin aika nihkeässä elämäntilanteessa aiemman >5v kestäneen parisuhteen purkautumisen jälkeen, eikä olisi niin nopeasti pitänyt lähteä mihinkään täysillä. Tapahtumista seurasi riita, eikä hän halunnut selvittää asiaa. Emme ole nähneet sen koommin, mikä ei ole tavallaan luonnollista sosiaalisten kuvioiden puolesta. Nyt olen toisessa parisuhteessa ja muutenkin elämä on ihan mallillaan: valmistuin ja työllistyin. Hän kuitenkin välttelee tapahtumia, joissa on yhteisiä kavereita. Tapahtumasarja myös mutkisti sosiaalisia kuvioita yhteisten kavereiden osalta, mistä tuli haittaa minulle. Nyt hänelle on ilmeisesti sattunut negatiivisia juttuja, joista tunnen syvää myötätuntoa. Lisäksi minua kaduttaa oma lapsellisuuteni tilanteessa ja tekemäni vahinko. En uskalla lähestyä. Hän on todella herkkä, eikä siitä seuraisi mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.
Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.
Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.
Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.
Olen tuo sama jonka kotiovi avattiin ollessani lapsen kanssa kahdestaan, mutta kerronpa toisenkin joka tapahtui äidilleni hänen ollessa nuori. Tutuille terveisiä. :D
Äiti oli siis nuorena aikuisena seurustellut erään ”Pekan” kanssa, eivät asuneet yhdessä, ja tapahtui kauan ennen kännyköiden yleistymistä. Äiti oli yksin omassa kodissaan nukkumassa, kun keskellä yötä heräsi ja näki vanhan naisen kasvot suoraan yläpuolellaan. Samalla oli kuulevinaan huudon ”ammu se, ammu se!” Sitten havahtui, katsoi kelloa - se oli 00:30 - ja ajatteli että huh, painajainen ja jatkoi unia.
Aamulla tämä ”Pekka” soitti äidilleni ja aloitti että et ikinä usko mitä tapahtui. Oli kuulemma ollut iltatöistä ajamassa kotiin juurikin klo 00:30, kun kaksi lähivankilasta karannutta miestä olivat aseella uhaten vaatineet ”Pekan” autoa käyttöönsä ja toinen oli huutanut toiselle että ammu se, ammu se. Mies kuitenkin oli luovuttanut auton nätisti ja säilyi hengissä kertomaan tätä. Äiti ei todella usko mihinkään höpöunijuttuihin, mutta tuota se on vuosikymmenet ihmetellyt.
Olen usein miettinyt, että onkohan minulla jonkinlainen kyky aavistaa tietämättä jonkun tunnetun henkilön tai tämän läheisen kuolema. Lainasin Juice Leskisen kuolemaa edeltävänä päivänä yhden hänen levynsä kirjastosta. Sitten kuukausi myöhemmin tutkin Wikipediassa Yhdysvaltain presidenttien tietoja ja seuraavana päivänä tuli uutinen Gerald Fordin kuolemasta. Sitten taas reilua kuukautta myöhemmin kuuntelin Mestarit areenalla -levyä samana yönä, kun Kirka kuoli. Näin myös Juice Leskisen kuolemaa edeltävänä kesänä unta, että hän oli kuollut. Viime kesänä taas keksin vitsin, että mitä tapahtui, kun Simo kuoli ja vastaus on, että Simon elo päättyi ja reilu viikko sitten oli uutinen, että Simon Elon sisar oli kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.
Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.
Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.
Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.
Koska teillä on vaihdettu avaimet? Kun muutin nykyiseen kämppääni, tämä oli yksi painajaisistani, sillä siihen aikaan vielä pääsi kaikista ovista niillä vanhoilla abloy-avaimilla, joiden teettäminen oli halpaakin, joten oli enemmän kuin todennäköistä, että avaimia on siellä täällä ympäri kaupunkia. Onneksi tuli jostakin syystä avaimien vaihto mahdolliseksi ja nyt tiedän tarkalleen, missä avaimia on.
Mutta jos teidän asuinaikananne ei avaimia ole vaihdettu, voihan se olla mahdollista, että edellisten asukkaiden jäljiltä jollakin avain on. Kenties jossakin on nainen, joka ihmettelee, ketkä asuvat hänelle tutussa kämpässä:-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.
Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.
Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.
Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.Koska teillä on vaihdettu avaimet? Kun muutin nykyiseen kämppääni, tämä oli yksi painajaisistani, sillä siihen aikaan vielä pääsi kaikista ovista niillä vanhoilla abloy-avaimilla, joiden teettäminen oli halpaakin, joten oli enemmän kuin todennäköistä, että avaimia on siellä täällä ympäri kaupunkia. Onneksi tuli jostakin syystä avaimien vaihto mahdolliseksi ja nyt tiedän tarkalleen, missä avaimia on.
Mutta jos teidän asuinaikananne ei avaimia ole vaihdettu, voihan se olla mahdollista, että edellisten asukkaiden jäljiltä jollakin avain on. Kenties jossakin on nainen, joka ihmettelee, ketkä asuvat hänelle tutussa kämpässä:-)
Sitten tuli sekin vaihtiehto mieleen, että miehesi oli antanut avsimen jollekin naiselle tai se oli jäänyt sille. Nainen saattoi tietää että mies oli poissa, muttei ollut varautunut että perhe oli paikalla. Toinen vaihtoehto on että avaimet oli varastettu. Kuullostaa vain oudolta että poliisi epäilisi miehellesi sinun masennustasi, ellei puoliso esitä asiaa alun alkeankin niin että poliisille jää saunaa epäilyille ettet ole ihan kunnossa. Sekin herättää epäilyksiä, että mies tiesi enemmän ja puhui siksi itsensä ulos tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.
Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.
Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.
Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.Koska teillä on vaihdettu avaimet? Kun muutin nykyiseen kämppääni, tämä oli yksi painajaisistani, sillä siihen aikaan vielä pääsi kaikista ovista niillä vanhoilla abloy-avaimilla, joiden teettäminen oli halpaakin, joten oli enemmän kuin todennäköistä, että avaimia on siellä täällä ympäri kaupunkia. Onneksi tuli jostakin syystä avaimien vaihto mahdolliseksi ja nyt tiedän tarkalleen, missä avaimia on.
Mutta jos teidän asuinaikananne ei avaimia ole vaihdettu, voihan se olla mahdollista, että edellisten asukkaiden jäljiltä jollakin avain on. Kenties jossakin on nainen, joka ihmettelee, ketkä asuvat hänelle tutussa kämpässä:-)
Sitten tuli sekin vaihtiehto mieleen, että miehesi oli antanut avsimen jollekin naiselle tai se oli jäänyt sille. Nainen saattoi tietää että mies oli poissa, muttei ollut varautunut että perhe oli paikalla. Toinen vaihtoehto on että avaimet oli varastettu. Kuullostaa vain oudolta että poliisi epäilisi miehellesi sinun masennustasi, ellei puoliso esitä asiaa alun alkeankin niin että poliisille jää saunaa epäilyille ettet ole ihan kunnossa. Sekin herättää epäilyksiä, että mies tiesi enemmän ja puhui siksi itsensä ulos tilanteesta.
Olen tuo jolle vastasit. Kiitos jännistä pohdinnoista, pakko myöntää että herättelit nyt uteliaisuuttani :D
Oltiin siihen aikaan (tapahtumasta 2v) asuttu yksityisomisteisessa asunnossa vajaat pari vuotta, avaimia omistimme 3kpl (toki ellei yhdestä oltu teetetty kopiota!) ja kotona niitä oli minun oma + vara-avain iäkkäällä mummollani. Miehellä omansa mukana. Ennen meidän muuttoa asuntoon oltiin tehty remontti, ja edelliset vuokralaiset olivat kuulemma palauttaneet kaikki omansa, olivat aasialainen nuori lapsiperhe. Tämä hissiin mennyt nainen vaikutti jollain tapaa meitä vanhemmalta, arvioin vajaa nelikymppiseksi, enkä ihan usko että vähän epäsosiaalisella miehelläni olisi ollut vanhempaa toista naista. Eihän sitä koskaan tiedä, tosin mitä se nainen olisi siellä ilman miestä tehnyt? Olin kotiäiti ja käytännössä aina kotona.
Eniten ihmetyttää poliisien reaktio tosiaan. Mitähän se nykyinen exäni on siellä töissä minusta selitellyt, heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.
Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.
Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.
Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.Koska teillä on vaihdettu avaimet? Kun muutin nykyiseen kämppääni, tämä oli yksi painajaisistani, sillä siihen aikaan vielä pääsi kaikista ovista niillä vanhoilla abloy-avaimilla, joiden teettäminen oli halpaakin, joten oli enemmän kuin todennäköistä, että avaimia on siellä täällä ympäri kaupunkia. Onneksi tuli jostakin syystä avaimien vaihto mahdolliseksi ja nyt tiedän tarkalleen, missä avaimia on.
Mutta jos teidän asuinaikananne ei avaimia ole vaihdettu, voihan se olla mahdollista, että edellisten asukkaiden jäljiltä jollakin avain on. Kenties jossakin on nainen, joka ihmettelee, ketkä asuvat hänelle tutussa kämpässä:-)
Sitten tuli sekin vaihtiehto mieleen, että miehesi oli antanut avsimen jollekin naiselle tai se oli jäänyt sille. Nainen saattoi tietää että mies oli poissa, muttei ollut varautunut että perhe oli paikalla. Toinen vaihtoehto on että avaimet oli varastettu. Kuullostaa vain oudolta että poliisi epäilisi miehellesi sinun masennustasi, ellei puoliso esitä asiaa alun alkeankin niin että poliisille jää saunaa epäilyille ettet ole ihan kunnossa. Sekin herättää epäilyksiä, että mies tiesi enemmän ja puhui siksi itsensä ulos tilanteesta.
Olen tuo jolle vastasit. Kiitos jännistä pohdinnoista, pakko myöntää että herättelit nyt uteliaisuuttani :D
Oltiin siihen aikaan (tapahtumasta 2v) asuttu yksityisomisteisessa asunnossa vajaat pari vuotta, avaimia omistimme 3kpl (toki ellei yhdestä oltu teetetty kopiota!) ja kotona niitä oli minun oma + vara-avain iäkkäällä mummollani. Miehellä omansa mukana. Ennen meidän muuttoa asuntoon oltiin tehty remontti, ja edelliset vuokralaiset olivat kuulemma palauttaneet kaikki omansa, olivat aasialainen nuori lapsiperhe. Tämä hissiin mennyt nainen vaikutti jollain tapaa meitä vanhemmalta, arvioin vajaa nelikymppiseksi, enkä ihan usko että vähän epäsosiaalisella miehelläni olisi ollut vanhempaa toista naista. Eihän sitä koskaan tiedä, tosin mitä se nainen olisi siellä ilman miestä tehnyt? Olin kotiäiti ja käytännössä aina kotona.
Eniten ihmetyttää poliisien reaktio tosiaan. Mitähän se nykyinen exäni on siellä töissä minusta selitellyt, heh.
Hmm.. Jos leikitään ajatuksilla, niin se on voinut olla luullut että olette kaikki menossa perheen luokse ja tullut tarkistamaan jotain. Toisaalta jos miehesi oli poliisivoimien kanssa tekemisissä, niin se on voinut kans olla pimahtanut asiakas joka on keksinyt keinon teille. Outoa tosiaan ja jos olisi ollut rehellisellä mielellä liikkeellä, niin kai olisi jäänyt selvittämään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen monet kerrat heittänyt vahingossa roskiin purkin (esim. kissanruokapurkki, jäätelöpurkki), jonne mies on jättänyt pikkulusikan ja havahtunut vasta heittäessä painon vuoksi katsomaan purkin sisälle. Veikkaan jotain tällaista aterimien katoamisen syyksi. (Pizzalaatikot jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vauvan kanssa kaksin kotona, mies oli juuri lähtenyt yksin vanhempiaan tapaamaan toiselle puolelle Suomea. Lähti illalla bussilla juna-asemalle, sanottiin heipat, suljin tapani mukaan neuroottisen huolellisesti oven ja jäin nukuttamaan lasta ns.hyvällä alueella sijaitsevaan kerrostaloasuntoomme. Aiemmin - ja jälkeenpäinkin - äärimmäisen hyvin nukkuva lapsi ei meinannut nukahtaa millään, puoli tuntia yritin. Turhauduin ja poistuin hetkeksi huoneesta, kävelin eteisessä sijaitsevaan vessaan päin, ja kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Oletin miehen myöhästyneen bussista ja kävelin eteiseen vastaan, mutta narisevan välioven avattuani ovi pamahtikin voimalla kiinni.
Katsoin ovisilmästä ja avasin oven, huusin jotain tyyliin hei! Hissiin meni punatukkainen nainen jolla päällä punainen nahkatakki. En tunne ketään sen näköistä.
Soitin ensimmäisenä miehelle ja jopa vuokraemännälle (täysin eri näköinen mukava ihminen) etsien järkiselitystä, mutta järkytyksissäni en älynnyt soittaa poliisille ennen seuraavaa aamua. Poliisit tulivat ja vaikuttivat epäuskoisilta, vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin kuullut.
Jälkeenpäin kuulin toisen poliisin soittaneen miehelle (työtuttuja) ja kyselleen voisiko vaimolla olla esim. synnytyksenjälkeistä masennusta. Ikinä ei näinä vuosina tapahtuneen jälkeen ole mielikuvitukseni tai mielenterveyteni oikutellut, vaikka vieläkään en tiedä kuka meillä kävi ja sai tosiaan oven auki.Koska teillä on vaihdettu avaimet? Kun muutin nykyiseen kämppääni, tämä oli yksi painajaisistani, sillä siihen aikaan vielä pääsi kaikista ovista niillä vanhoilla abloy-avaimilla, joiden teettäminen oli halpaakin, joten oli enemmän kuin todennäköistä, että avaimia on siellä täällä ympäri kaupunkia. Onneksi tuli jostakin syystä avaimien vaihto mahdolliseksi ja nyt tiedän tarkalleen, missä avaimia on.
Mutta jos teidän asuinaikananne ei avaimia ole vaihdettu, voihan se olla mahdollista, että edellisten asukkaiden jäljiltä jollakin avain on. Kenties jossakin on nainen, joka ihmettelee, ketkä asuvat hänelle tutussa kämpässä:-)
Sitten tuli sekin vaihtiehto mieleen, että miehesi oli antanut avsimen jollekin naiselle tai se oli jäänyt sille. Nainen saattoi tietää että mies oli poissa, muttei ollut varautunut että perhe oli paikalla. Toinen vaihtoehto on että avaimet oli varastettu. Kuullostaa vain oudolta että poliisi epäilisi miehellesi sinun masennustasi, ellei puoliso esitä asiaa alun alkeankin niin että poliisille jää saunaa epäilyille ettet ole ihan kunnossa. Sekin herättää epäilyksiä, että mies tiesi enemmän ja puhui siksi itsensä ulos tilanteesta.
Olen tuo jolle vastasit. Kiitos jännistä pohdinnoista, pakko myöntää että herättelit nyt uteliaisuuttani :D
Oltiin siihen aikaan (tapahtumasta 2v) asuttu yksityisomisteisessa asunnossa vajaat pari vuotta, avaimia omistimme 3kpl (toki ellei yhdestä oltu teetetty kopiota!) ja kotona niitä oli minun oma + vara-avain iäkkäällä mummollani. Miehellä omansa mukana. Ennen meidän muuttoa asuntoon oltiin tehty remontti, ja edelliset vuokralaiset olivat kuulemma palauttaneet kaikki omansa, olivat aasialainen nuori lapsiperhe. Tämä hissiin mennyt nainen vaikutti jollain tapaa meitä vanhemmalta, arvioin vajaa nelikymppiseksi, enkä ihan usko että vähän epäsosiaalisella miehelläni olisi ollut vanhempaa toista naista. Eihän sitä koskaan tiedä, tosin mitä se nainen olisi siellä ilman miestä tehnyt? Olin kotiäiti ja käytännössä aina kotona.
Eniten ihmetyttää poliisien reaktio tosiaan. Mitähän se nykyinen exäni on siellä töissä minusta selitellyt, heh.
Niinhän sitä aina sanotaan, että kaikki avaimet on palautettu, mutta sitähän ei tiedä, pitääkö paikkansa ja miten lie aasialaisia edeltävät. Mutta vaikka selitys sinällään olisi näin yksinkertainen, on silti outoa, että joku yrittää tulla kämppään omilla avaimilla. Siis että eikö tiedä, ketä siellä nykyään asuu = ei voi olla ainakaan läheinen tuttu kenellekään, mutta on omat avaimet.
Vielä oudompia tosiaan ovat poliisien puheet, tosin:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaivaa niinkin jännä asia, että työhakemuksiini ei vastata. Olen valmistuva opiskelija, ja hakenut nyt ahkerasti töitä. Kuukausi sitten päivitin työhakemuspohjani ja CV:ni, tein niistä oikein upeat InDesignilla ja mietin tekstit todella tarkkaan. Olen lähettänyt ne todella moniin paikkoihin nyt alkuvuonna, eikä vastauksia mistään! Ei haastattelupyyntöjä tai edes hylkäyksiä. Ja hakemukset ovat kyllä menneet perille, monesta on tullut sähköpostivahvistus.
Vanhat, todella simppelit ja jopa tylsästi muotoillut hakemukseni saivat runsaasti vastauksia, ja sain niillä väliaikaisia työpaikkojakin. On se kumma, että nyt kun panostin noihin oikein kunnolla, niin ketään ei kiinnosta. Eikä ole kyse siitä, että olisin hakenut vaativampiin paikkoihin, vaan ihan saman tasoisiin kuin ennenkin. Olisi kiva tietää missä vika on, ja hylkäyksetkin olisivat parempi juttu kuin vastaamatta jättäminen. Turhauttavaa!
isäni kuolemasta on kohta seitsemän vuotta, kuoli keuhkosyöpään sairaalassa.
Ollessani pari päivää isäni kuoleman jälkeen ensimmäistä kertaa vanhempieni kotona, istuttiin äitini kanssa keittiön pöydän äärellä kahvilla. Äitini istui omalla paikallaan ja minä samalla paikalla, missä isäni aina istui.
Yhtäkkiä näin sivusilmälläni isäni hahmon kävelevän ohitseni keittiöstä makuuhuoneeseen päin.
Tämä näky pyörii edelleen mielessäni ajoittain. Äitini myös ensimmäisen vuoden isäni kuoleman jälkeen luuli muutaman kerran näkevän isäni istumassa nojatuolissa missä aina eläessään istuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka oltte nähneet tuttavanne/miehenne tms., olisiko kyseessä ns. kaksoisolento?
Ennen vanhaan kuulemma uskottiin että kaksoisolennon näkeminen merkitsee tämän henkilön kuolemaa lähiaikoina. Katoin hiljattain youtubevideon jossa aihetta käsiteltiin. Nyt siis puhe niistä kaksoisolennoista jotka ilmaisevat tavalla tai toisella että tuntevat teiät ja saatatte juurikin tervehtiä heitä - mutta kaksoisolennon käytös on poikkeavaa alkuperäiseen ihmiseen. Olento voi kulkea esimerkiksi asunnosta ulos tervehtimättä takaisin tms. Ja sitten laitetaan viestiän alkuperäiselle että mikä on vialla, oletko vihainen tms... ja paljastuu ettei henkilö ole ollut mailla halmeilla.
Tuossa videossa itselläni on jäänyt hyytämään tapaus jossa kerrottiin muistaaseni suunnilleen niin että perheen aikuinen lapsi tuli vanhempansa luona käymään. Oli yhtäkkiä vain asunnossa sisällä ja häipyi äitinsä tervehtiessä ummastuneena odottamatont vierasta mitään sanomatta ulos, vain katsoen äitiä suoraan kasvoihin ensin, ollen hyvin tunnistettava ja ns. todellinen. Äiti laittoi hämillään viestiä lapsen perään ja takaisin tuli ihmettelyä että kotonaan tämä lapsi on, ja koti oli hyvin kaukana - ja oli nimenomaan jotain todistajia että lapsi siellä kotona tosiaan oli ollut.
Toisessa tapauksessa taas henkilö oli nähnyt itse oman kaksoisolentonsa.Itse en kyllä usko tuohon että se kuolemaa enteilisi, vaan enemmänkin tuossa ahdistamaan jäi tieto että aivan tervekin henkilö voi tuollaisia ns. näkyjä. Etenkin ajatus siitä että mieli loisi ihan oouun takaa hereillä ja virkeänä ollessa näyn jossa näkisi oman kaksoisolentonsa joka vielä käyttäytyisinkin uhkaavasti tai kummallisesti.... hyi.
Kurssikaverini näkivät kaksoisolentoni, sen aikaista baskeria myöten, v.98 ihan väärällä puolella kaupunkia enkä ole vieläkään kuollut... ;-) Olin ehkä ahdistavaa seuraa.
Minä olen nähnyt itseni kaksoisolennon Citymarketista parin kassan päässä. Hänkin huomasi minut ja katselimme hetken kummastuneena toisiamme.
oletko varma, ettet tuijottanut peiliin:)
Sain soiton naiselta, joka väitti kivenkovaa että hänellä on suhde mieheni kanssa, oli ollut kuulemma jo pidemmän aikaa . Mieheni nimi oli oikein, samoin nainen kuvaili miehen pakarassa olevan tatuoinnin ja erään hiukan epätavallisen asian, josta mies tykkää sängyssä.
Ainoa ongelma tässä on, että mieheni on pyörätuolissa ja menemme lähes joka paikkaan yhdessä. Esim. Naisen väittämä hotellipanoista minun ollessani töissä ei voinut pitää paikkaansa, sillä teemme miehen kanssa kumpikin töitä kotoa käsin ! Naisen väitteen perusteella mies oli lentänyt ikkunasta ulos, tehnyt pikapanot hotellissa ja lentänyt takaisin...
Ainoa vaihtoehto on jonkun tutun kummallinen käytännönpila, en vain keksi mistä tämä tiesi tatuoinnin ja seksimieltymykset, joita mies ei varmastikaan huutele julkisesti!
Minulla on kaveri, joka on herttaisimpia ja fiksuimpia koskaan tapaamiani ihmisiä. Siksi onkin arvoitus, miksi hän seurustelee - ja on nyt kihloissa! - erään hirveimmän koskaan tapaamani ihmisen kanssa. En edes liioittele, se tyyppi on uskomattoman ilkeä ja käyttäytyy todella huonosti. Olemme olleet illanistujaisissa yhtä aikaa, ja hän on uskomattoman törkeä; on saanut jopa pari muuta vierasta itkemään sanomisillaan. Mutta tuo kaverini on hänen suhteensa kuin kuuro ja sokea, myhäilee vain aina kuinka ihana mies hänellä on. En voi ymmärtää, ja hänen aiemmat kumppaninsa ovat olleet saman kaltaisia.
Nyttemmin kaveri on alkanut vetäytyä meistä muista ja vetoaa aina siihen, että hänellä on muuta menoa tai "mies haluaa olla tänään kahdestaan". Se mikä minua tässä vaivaa, on se,että tuo mies tahallaan eristää häntä muista - tai vielä pahempaa, tekee jotain pahaa hänelle. Haluaisin auttaa kaveria, mutten tiedä, kuinka lähestyisin asian kanssa; hän myös loukkaantuisi varmasti. Toisaalta, onhan hän aikuinen ja tekee itse päätöksensä. Mutta tämä juttu vaivaa minua silti.
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivaa niinkin jännä asia, että työhakemuksiini ei vastata. Olen valmistuva opiskelija, ja hakenut nyt ahkerasti töitä. Kuukausi sitten päivitin työhakemuspohjani ja CV:ni, tein niistä oikein upeat InDesignilla ja mietin tekstit todella tarkkaan. Olen lähettänyt ne todella moniin paikkoihin nyt alkuvuonna, eikä vastauksia mistään! Ei haastattelupyyntöjä tai edes hylkäyksiä. Ja hakemukset ovat kyllä menneet perille, monesta on tullut sähköpostivahvistus.
Vanhat, todella simppelit ja jopa tylsästi muotoillut hakemukseni saivat runsaasti vastauksia, ja sain niillä väliaikaisia työpaikkojakin. On se kumma, että nyt kun panostin noihin oikein kunnolla, niin ketään ei kiinnosta. Eikä ole kyse siitä, että olisin hakenut vaativampiin paikkoihin, vaan ihan saman tasoisiin kuin ennenkin. Olisi kiva tietää missä vika on, ja hylkäyksetkin olisivat parempi juttu kuin vastaamatta jättäminen. Turhauttavaa!
Niissä tylsissä on se olennainen.
nuna kirjoitti:
Lapsena vietin usein viikonloppuja mummolassa. Nyt isäni oli tullut minua hakemaan kotiin, kun olin alkanut itkeä että en lähde. Oliko vielä niin että olin kovasti ensin halunnut kotiin, mutta muuttanut mieleni. Isä ajoi sillä matkalla kolarin rekan kanssa ja vänkärin puoli meni ryttyyn. Se kohta missä olisin istunut. Mummo sanoi sen jälkeen aina että on suojelusenkeli matkassa..
Mieheni perhe ajoi eräänä 80-luvun jouluna kolarin. Yleensä perheen vanhempi poika (silloin n. 12 v) istui edessä, mutta tällä kertaa äiti vaati päästä eteen. Hän loukkasi polvensa niin, että sitä jouduttiin operoimaan useasti vuosien varrella.
Keskenkasvuiselle lapselle olisi voinut käydä paljon pahemmin.
Minulle on käynyt lähes sama kuin yllä, paitsi että mies väitti MEILLÄ olevan suhteen. Ensin alkoi lähetellä facessa viestejä, profiilikuva puuttui eikä profiilissa muutenkaan oikein lukenut mitään mutta mies kyseli olenko jo kertonut miehelleni meistä? " Moikka kaunotar. Joko sä olet kertonut meistä sun miehelle?" " Ajattelen sua koko ajan" Estin miehen, mutta sitten alkoi tulla soittoja tuntemattomasta numerosta ja miesääni kyseli " Muru, miksi sä estit mut Facessa?" Kun käskin miehen lopettaa ja ilmoitin tiukasti että nyt saa pelleily riittää, emme tunne toisiamme, alkoi mies soitella AVIOMIEHELLENI . Tämä tuntematon mieshenkilö tiesi pelottavan yksityiskohtaisia asioita minusta, intiimejäkin asioita joten aviomieheni ymmärettävästi oli epäluuloinen. Onneksi tämä hyypiö teki sitten virheen väittämällä, että kun olin ollut Madonnan keikalla Helsingissä olisimme jakaneet hotellihuoneen ja oma mies tiesi varsin hyvin, etten ollut sinne keikalle mennyt koska olimme olleet vatsataudissa kotona, minulla oli kyllä ollut liput..
Uhkailimme poliisilla ja mies lopetti. Viimeinen viesti oli hyytävä "hauskaa risteilyä", olimme miehen kanssa varanneet Tukholman risteilyn. Kyllä tuli koko risteilyn mietittyä, onko se sekopää samalla laivalla ja katseleeko minua?
Minulla aivan tuore outo juttu, jolle en keksi selitystä. Olin tänään uimassa ja uidessani korvakäytävästä kutitti, kaivoin sitä vähän sormellani ja sain käsiini ihan pienen kovan vaikun, jota en sen paremmin tutkinut, katosi jonnekin veteen. Tuntui oudolta sormissa. Nyt iltapalalla korvaa kutitti taas ja sormiini tuli taas jotain kovaa. Nyt tutkin asiaa ja se kova oli sellainen kiiltelevä kivi, jostain blingbling- vaatteesta tai rihkamakorusta. En ymmärrä, miten sellaisia on korvani sisälle joutunut!! Ja onko niitä siellä lisää?!