Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Osaankohan selittää tämän tarpeeksi järkevästi. En tiedä onko tässä mitään erikoista, mutta kolme vuotta sitten olin ihastunut erääseen mieheen, mutta jutusta ei tullut mitään, koska ukko oli varattu. Kuitenkin jatkoin miehen tekemisien seuraamista (kyttäämistä), koska en pystynyt heti luopumaan ihastuksesta ja halusin tietää mitä hänelle kuuluu. Lähes jokaisella tämän miehen kavereista (siis Facebookissa) oli kaverina eräs Pekka, joka ei siis ollut tämän miehen kaveri kuitenkaan. No tässä nyt ei mitään ihmeellistä ollut, mutta sitten pari vuotta myöhemmin kiinnostuin eräästä toisesta miehestä ja olin jo muuttanut toiselle paikkakunnalle ja kyttäsin tämän uuden miehen tekemisiä. Paljastui että tämä Pekka oli myös suurimman osan tämän toisenkin miehen facebookkavereiden kaveri. Yhdessä muussakin yhteydessä tämä Pekka tuli usein facebookissa vastaan ja oli tykännyt serkkuni julkaisusta. Mietin että kuka tällainen Pekka on kun kaikki sen tuntevat.

Ei tullut siitä toisestakaan miesjutusta mitään ja liityin pari päivää sitten tinderiin. Sielläkin vastaan tuli tämä Pekka ja laitoin silkasta uteliaisuudesta hänelle tykkäyksen, vaikka ei välttämättä ulkoisesti ole tyyppiäni. No nyt ollaan siellä mätsinä. 😄

No en tiedä oliko tämä mikään juttu, mutta vähän on jäänyt vaivaamaan tämä Pekka.

Kiinnostavaa! Kyllä pitää laittaa viestiä ja lähtee treffeille Pekan kanssa! Tokihan pitää selvittää tää asia ihan mysteerimielessä :)

Olin reissaamassa ja matkalukemisena mulla oli kirja, en vaan enää muista kirjailijan nimeä. Happy numbers of julius miles. Ei ollut erityisen hyvä kirja edes, mutta jäi bussiin rio de janeirossa. Kylläpä sillä hetkellä ketutti, kun olin juuri viimeistä kappaletta lukemassa, jäi sitten murhamysteeri selvittämättä.

Enemmän kuitenkin häiritsee se, että mulla oli kirjanmerkkinä kopio mun passista. Paska nakki.

Näitä monia juttuja lukiessa valitettavasti on sellainen "patti"tilanne. Selittämättömille jutuille on kaksi vaihtoehtoa. Luonnollinen ja yliluonnollinen. Toisaalta olisi parempi että dyy olisi luonnollinen, koskaen usko yliluonnolliseen, mutta toisaalta luonnollinen syy on se hirveämpi. Esim. se vauva llyty maasta ihan varmana koska joku yritti kaapata sen, monet joiden koiraon metsässä vetänyt liinat kiinni tai itselle tulee ahdistava olo: lähistöllä on ihminen joka haluaa pahaa.

Vierailija kirjoitti:

User1303 kirjoitti:

Olin hyvä matikassa. Sain kolmen viimeisen kokeen keskiarvoksi 10. Ja koko kauden yli 9. Kuitenkin sain lopputodistukseen 8. Sillä oli suuri merkitys jatko- opiskeluihini. Pärstäkertoimella on suuri merkitys. Opettaja oli vanhanaikainen ja ehkä ei pitänyt pitkästä tukastani ja farkuista. Tämä tapahtui 70- luvulla.

2000 -luvun puolessa välissä sain ruotsin kokeesta arvosanan 5 (täysillä pisteillä) jonka tuli määrittää myös koko kurssin arvosanan. Todistuksessa komeili kuitenkin kolmonen ja kun tätä asiaa tiedustelin, niin opettaja sanoi, että kun edellisestä KURSSISTA olin saanut arvosanaksi ykkösen, niin ei tästäkään voi antaa kolmosta parempaa. Harmitti kun olin kerrankin panostanut inhoamani kielen opiskeluun.

Tämä on muuten suurinta paskaa iokinä mitä opettajat selittävät. Aiemman kurssisuorituksen numerolla ei ole mitään merkitystä tai sitten nämä pitää kutinsa vain muutamien kohdalla. Koulussamme oli yksi tyyppi, joka nosti 4:sta kymppiin kemian numeron. Kun oma vuoroni tuli, minulle sanottiin, ettei voi antaa kutosesta parempaa koska olin aiemmin saanut vain vitosia. Nyt jälkeen päin opettajahuoneita sahanneena tiedän, ettei tuo ole totta vaan opettajan omia keksintöjä. 

Muakin kiinnostaa nyt tämä supersuosittu Pekka? Kirjoittajan pitää nyt ehdottomasti mennä treffeille sen kanssa ja selvittää mikä jokapaikanhöylä se on! Voi olla toki kaveripyyntötehtailija, mutta hyväksyykö nykyään noin moni jonkun oudon kaverikseen? Mun entisessä kotikaupungissa kyllä oli muutama tyyppi, jotka pyöri kaikenlaisissa musiikki-/kulttuuri- ym. piireissä, ja tuntuivat tuntevan puolet kaupungin ihmisistä. Oisko Pekka äärisosiaalinen vai mukana kaikenlaisessa toiminnassa ja harrastuksissa?

Olisin kerran halunnut jutella pitkästä aikaa erään henkilön kanssa, joka oli töissä aikaisemmassa opiskelupaikassani iltavalvojana ja hän oli mukava ihminen ja hänen kanssaan oli mukava keskustella mistä vain. Hän oli jo vuosia aiemmin siirtynyt toiseen työpaikkaan, ja kun soitin sinne ja kysyin häntä, minulle sanottiin, että olisi mahdollista päästä puhumaan, mutta en päässyt sillä kerralla ja olisikohan ollut viikko myöhemmin niin soitin uudestaan ja nyt sanottiin, että ei voida sanoa, onko hän täällä ja hän sitten tuli puhelimeen ja sanoi, että hänen työpaikalleen ei voi soittaa kuka tahansa, koska se on sellainen paikka, jossa on huostaanotettuja nuoria. Muistaakseni hän sanoi, että soittaa minulle jossain vaiheessa ja pyysi, etten enää soittaisi sinne enkä sen jälkeen soittanut, mutta hän ei sitten koskaan soittanutkaan minulle. Ihmettelen vain, että minkä takia. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut häiritä, mikäli tämä jonkun mielestä on häirintää ja olen tehnyt todella typerästi. Jos minulle olisi heti tehty selväksi, että se on paikka, jonne ei saa soittaa, en olisi soittanut toista kertaa ja jos olisin tiennyt sen itse, en olisi soittanut ollenkaan. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tavanneet sekä minut että tämän henkilön, eivät ole tuominneet minua tämän takia ja ovat sanoneet, että kyllä tämä henkilö varmasti ymmärtää, jos joku haluaisi kertoa mitä kuuluu ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kerran halunnut jutella pitkästä aikaa erään henkilön kanssa, joka oli töissä aikaisemmassa opiskelupaikassani iltavalvojana ja hän oli mukava ihminen ja hänen kanssaan oli mukava keskustella mistä vain. Hän oli jo vuosia aiemmin siirtynyt toiseen työpaikkaan, ja kun soitin sinne ja kysyin häntä, minulle sanottiin, että olisi mahdollista päästä puhumaan, mutta en päässyt sillä kerralla ja olisikohan ollut viikko myöhemmin niin soitin uudestaan ja nyt sanottiin, että ei voida sanoa, onko hän täällä ja hän sitten tuli puhelimeen ja sanoi, että hänen työpaikalleen ei voi soittaa kuka tahansa, koska se on sellainen paikka, jossa on huostaanotettuja nuoria. Muistaakseni hän sanoi, että soittaa minulle jossain vaiheessa ja pyysi, etten enää soittaisi sinne enkä sen jälkeen soittanut, mutta hän ei sitten koskaan soittanutkaan minulle. Ihmettelen vain, että minkä takia. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut häiritä, mikäli tämä jonkun mielestä on häirintää ja olen tehnyt todella typerästi. Jos minulle olisi heti tehty selväksi, että se on paikka, jonne ei saa soittaa, en olisi soittanut toista kertaa ja jos olisin tiennyt sen itse, en olisi soittanut ollenkaan. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tavanneet sekä minut että tämän henkilön, eivät ole tuominneet minua tämän takia ja ovat sanoneet, että kyllä tämä henkilö varmasti ymmärtää, jos joku haluaisi kertoa mitä kuuluu ja niin edelleen.

Koko ketjun lukeneena täytyy sanoa, että tämä oli melkein oudoinpia tapauksia. Näin ulkopuoliselle henkilölle ei oikein kuvauksestasi välittynyt ihan täysin se, että mikä sinun ja tuon iltavalvojan suhde oli? Näittekö ikinä toisianne koulun ulkopuolella, oliko ikäeroa ja kuinka pitkä aika oli kulunut siitä kun viimeksi näitte siihen yhteydenottoosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kerran halunnut jutella pitkästä aikaa erään henkilön kanssa, joka oli töissä aikaisemmassa opiskelupaikassani iltavalvojana ja hän oli mukava ihminen ja hänen kanssaan oli mukava keskustella mistä vain. Hän oli jo vuosia aiemmin siirtynyt toiseen työpaikkaan, ja kun soitin sinne ja kysyin häntä, minulle sanottiin, että olisi mahdollista päästä puhumaan, mutta en päässyt sillä kerralla ja olisikohan ollut viikko myöhemmin niin soitin uudestaan ja nyt sanottiin, että ei voida sanoa, onko hän täällä ja hän sitten tuli puhelimeen ja sanoi, että hänen työpaikalleen ei voi soittaa kuka tahansa, koska se on sellainen paikka, jossa on huostaanotettuja nuoria. Muistaakseni hän sanoi, että soittaa minulle jossain vaiheessa ja pyysi, etten enää soittaisi sinne enkä sen jälkeen soittanut, mutta hän ei sitten koskaan soittanutkaan minulle. Ihmettelen vain, että minkä takia. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut häiritä, mikäli tämä jonkun mielestä on häirintää ja olen tehnyt todella typerästi. Jos minulle olisi heti tehty selväksi, että se on paikka, jonne ei saa soittaa, en olisi soittanut toista kertaa ja jos olisin tiennyt sen itse, en olisi soittanut ollenkaan. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat tavanneet sekä minut että tämän henkilön, eivät ole tuominneet minua tämän takia ja ovat sanoneet, että kyllä tämä henkilö varmasti ymmärtää, jos joku haluaisi kertoa mitä kuuluu ja niin edelleen.

Koko ketjun lukeneena täytyy sanoa, että tämä oli melkein oudoinpia tapauksia. Näin ulkopuoliselle henkilölle ei oikein kuvauksestasi välittynyt ihan täysin se, että mikä sinun ja tuon iltavalvojan suhde oli? Näittekö ikinä toisianne koulun ulkopuolella, oliko ikäeroa ja kuinka pitkä aika oli kulunut siitä kun viimeksi näitte siihen yhteydenottoosi?

No en olisi häntä muuten tuntenut mutta tulimme kuitenkin melko tutuiksi ja hän oli tietoinen myös joistain sellaisista asioistani mistä pitikin olla ja tuki minua vaikeissa tilanteissa. Emme kuitenkaan nähneet juurikaan muulloin ja hän oli minua parisenkymmentä vuotta vanhempi. Taisi olla kuusi vuotta kulunut siitä kun viimeksi tapasimme ennen tuota yhteydenottoa, eikä sitä muuten varmaan olisikaan tapahtunut, mutta olin kuitenkin tästä opiskelupaikasta valmistumiseni jälkeen muutamia vuosia melko säännöllisesti yhteydessä sinne, kun se oli niin mukava paikka ja henkilökuntakin oli niin mukavaa. Kävin tässä paikassa ensin kymppiluokan ja sitten lukion, eli olin 16-vuotias, kun aloitin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kaksi koiraa. Toisella oli eräs hyvin erityinen ja omalaatuinen tapa tervehtiä kun joku perheenjäsen tuli kotiin. Toinen koira ei koskaan tehnyt sitä.

Loppuvuodesta tämä erityisen tavan omaava koira kuoli. Heti seuraavana päivänä toinen koira alkoi tervehtiä sillä samalla tyylillä. Ihan itse sen aloitti, kukaan meistä ihmisistä ei sitä opettanut. On ollut päivittäinen tapa siitä asti. Jotenkin hassua ja tavallaan lohduttavaa. Tuo kuollut koira oli mulle valtavan rakas, tuntuu että se jätti tuon tavan toiselle koiralle lohduttaakseen meitä...

Minulla oli kaksi hoitohevosta, äiti ja tytär. Tyttärellä oli varsasta asti tapana pelleillä vesiautomaatilla siten, että karsinaan piti keksiä poikkeusratkaisu vahinkojen välttämiseksi. Tytär kuoli ennen äitiään. Kuoleman jälkeen äiti alkoi matkia tyttären tapaa niin, että hänen karsinaansa piti tehdä samanmoinen poikkeusratkaisu.

Lapsemme oli täyttämässä 3v ja alkoi kertoa muutamaa kuukautta aiemmin, että Vaari antaa hänelle lahjaksi autonkuljetusauton, jolla olisi pieni kuormuri kyydissään. Isovanhemmat asuvat ihan toisessa päässä Suomea ja edellisestä tapaamisesta oli melkein vuosi aikaa. Päivää ennen synttäreitä Vaarilta tuli paketti, jonka lapsi avasi synttäriaamuna. Repiessään paketin auki tämä vain totesi: "Noni, siinä se on!". Paketissa oli autonkuljetusauto, ja sillä pieni kuormuri kyydissään. Vaari vannoo edelleen, ettei kertonut autoista kenellekään, edes mummille.

Sama lapsi tiesi jo parivuotiaana puhelimen soittoäänestä, kuka soittaa ennenkuin ehdin edes tarttua puhelimeen ja vastata. Soittoääni oli kuitenkin kaikille sama, eikä lapsi yltänyt keittiön tasolle/kirjahyllyyn/muuhun korkeaan paikkaan jossa puhelin oli joten ei myöskään nähnyt puhelimen ruudulta soittajan nimeä. Lapsi tunnisti isänsä, mummin, vaarin, minun ainoan siskoni ja muiden soittaessa sanoi vain että "en tiedä". En edelleenkään käytä kuin yhtä soittoääntä, kaikille samaa. Lapsi saattaa puhelimen soidessa havahtua kirjansa parista ja kertoa, että soittaja on joku edellämainituista. Tähän mennessä 100% osunut oikeaan. Lottonumeroita ei ole kuitenkaan arvannut.

 

Näin unta, jossa kirjoitin paperille nimen "Timo". Seuraavana päivänä lähdin ystäväni kanssa baariin ja siellä minua alkoi piirittämään mies, jonka nimi oli Timo. Illan kuluessa Timo alkoi olemaan niin kännissä ettei edes vaihdettu numeroita eikä olla sen jälkeen tavattu. Tästä tapauksesta on noin kaksi vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena haaveilin tosi paljon lemmikistä. Vanhemmat kuitenkin kielsivät, ja koska olin vielä pieni päätin hankkia sellaisen itse, seuraamuksia ajattelematta. Otin kiinni sammakon heinikosta (vieläkin harmittaa että noin itsekkäästi tein, sammakkoparka) ja salakuljetin sen huoneeseeni. Laitoin sammakon asumaan tyhjään VHS-kasettikoteloon, sellaiseen josta kannen saa suljettua. En sulkenut kantta kokonaan vaan jätin siihen parin millin ilmaraon. (Yhh kun harmittaa edelleen.) Suljin kotelon lelukaappiini vielä varmuuden vuoksi ettei sitä löydettäisi. Päästäisin sen sitten tarhan jälkeen takapihalle pomppimaan.

Tarhasta tultuani kotelo oli yhä kaapissa paikallaan mutta sammakkoa ei näkynyt missään. Etsin sitä ympäri huonettani mutta ei vain näkynyt sammakkoa. Purin koko lelukaapin sisällönkin mutta lopulta oli vain pakko luovuttaa.

Muutimme pari vuotta tapahtuneen jälkeen mutta silloinkaan ei kukaan sanonut mitään esim. kuolleesta sammakosta. Mietin tosin vieläkin olisiko äitini, joka oli kova penkomaan huonettani, löytänyt otuksen ja säälissään kiikuttanut pihamaalle. Hän ei olisi sitä ainakaan minulle kertonut.

Anteeksi sammakko että sinut pyydystin, hukkasin ja mahdollisesti tapoin. :( Olin typerä lapsi ja halusin vain jonkun jota rakastaa.

Sammakot pääsee millinkin raosta karkuun ja menevät veden äärelle. Mulla ollut sammakoita yläkerrassa lukitun oven takana terraariossa (korkean pöydän päällä) jossa millin happireikä. Sieltä ne tuli lukitun oven takaa joka yö alakerran kylppäriin joka myös kiinni ja suljettuun suihkukaappiin. Eivät vaadi silmälle nähtävää reikää.

Reissaavan kirjan historia oli melko selittämätön juttu. Poikani oli Helsingissä kirjastosta lainannut kirjan "Pikku ihmisiä" ja unohti sen sitten käydessään kotiinsa Tampereelle. Kirja löytyi vuosia myöhemmin muutossa ja vietiin sitten Tampereen pääkirjastoon. Taas meni pari vuotta ja satunnainen mieshenkilö osti kirjan poistettujen hyllystä. Jonkin ajan kuluttua erosin miehestäni ja kuinka ollakkaan, tämä satunnainen kirjanostaja (jota en tuntenut aikaisemmin)  sattui olemaan tuleva puolisoni. Toinen poikani lainasi kirjan hyllystämme ja vei sen isänsä asunnolle luettavaksi. Siellä tämä kirjan alkuperäinen lainaaja käydessään kyseli, mistä hänen hukkaamansa kirja löytyi...Viisi vuotta, kaksi kaupunkia, avioero ja kaksi kotia.

Vaikka kirja oli kirjaston kirja, oli siinä muutama tunnusmerkki, että kyse oli juuri samasta yksilöstä.

Nyt kirja on taas hyllyssämme todistamassa, että suhteemme taisi olla juuri näin tarkoitettu.

tää ei mitenkään yliluonnollinen tarina, mutta on jäänyt vaivaamaan joku mies joka oli niin intensiivisesti keskittynyt katsomaan minua että peruutti takana olevaan parkissa olevaan autoon. ja sekin jäi vaivaamaan etten jäänyt kysymään, että onko kaikki hyvin, tai nauramaan että hah haa olipa koominen juttu. jäi vaivaamaan myös se että mitkä vahingot siihen parkissa olevaan autoon tuli, tai sen miehen omaan autoon. kiinnostaisi tietää kuka se mies oli.

Olen kertonut anoppivainaasta täällä pariin otteeseen. Olemme siis myymässä hänen aikoinaan omistamaansa asuntoa ja kaikki oudot hommelit liittyvät siihen asiaan.

Tuli lisää: olin etsinyt asunnon osakekirjaa jo pariin kertaan. Tiesin kyllä nähneeni sen aikoinaan, mutta se ei ollut siellä, jossa sen kuvittelin olevan. Sunnuntaina tulin myöhään kotiin väsyneenä ja ajattelin että yritän vielä. Meillä tehdään remonttia ja kaikki kamat ovat käytännössä sekaisin. Nostin yhtä muovinkulmaa, löysin laatikon jonka pitikin olla siellä. Avasin vihreän kansion ja kansio avautui osakekirjan kohdalta suoraan. Anoppi taisi olla samaa mieltä kämpän myynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy aina joskus niin, että katson leffaa tai tv-sarjaa ja yhtäkkiä tuntuu kuin olisin nähnyt saman aikaisemmin ja tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka en varmasti ole katsonut. Tämä voi tosin johtua ihan vaan siitä, että tehdään niin paljon samaan muottiin meneviä sarjoja :D

Deja vu on ihan luonnollinen aivojen häiriö :) Tulee varsinkin väsyneenä. Eli oikein oikein oikein yksinkertaistettuna ilmiö menee näin:

klo 12:05 katsot sarjaa

klo 12:08 tapahtuu sarjassa kohtaus X

klo 12:08 sinun mielestäsi ennakoit tuon jo 12:05

oikeasti aivoissasi meni tieto hitaasti osiosta toiseen ja aivosi huijasivat sinut luulemaan, että ennustit tuon tapahtuman jo 12:05. 

Tämä kuulostaa todella oudolta, mutta aivot ovat todella poikkeuksellinen elin ja pystyy luomaan jopa minuuttien katkoksia huomaamattasi. Tieto on liikkunut sen verran hitaasti, ettet ole pystynyt huomaamaan mitään erikoista, mutta olet mukamas ennakoinut jonkun tulevaisuuden tiedon. Tätä voisi ajatella niin, että aivosi tekivät sinulle ilmaisen aikamatkan :D

Vierailija kirjoitti:

Löysin kaksoisolentoni tämän palstan kautta, oli joku vanhat blogit-ketju. Eräs ei niin tunnettu bloggaaja oli mainittu ja kävin kurkkaamassa blogia. Voisimme olla kaksosia, niin on samanlaiset piirteet, syntymävuosi ja kuukausikin on sama, päivää en tiedä. Taisin tästä mainitakin ketjussa kun olin niin hämmentynyt. Tuo jäi silloin vaivaamaan ja nyt kiitos tämän ketjun niin vaivaa taas :D

  Oletko ottanut yhteyttä tuohon kaksoisolentoosi? Pahoittelen, mikäli tätä on jo kysytty ja olet jo vastannutkin siihen, mutta en viitsi etsiä koko ketjua läpi mahdollista vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi tossa joku viikko sitten vaivaamaan kun olin citymarketin kassajonossa sellaisen etnisen miehen takana, mikä yritti vaihtaa viidenkymmenen euron seteliä pienemmiksi seteleiksi. Huonolla suomenkielellä.  Kassa kertoi että heillä on kielto, etteivät saa vaihtaa rahaa ja neuvoi neuvontaan mennä vaihtamaan.

Siitä huolimatta kassa ojensi tälle vaihtajalle 20 euron setelin ihan tuosta noin. Olikohan kyse jostakin hypnoosista vai mikä?

Sen jälkeen sitten kun tällä rahanvaihtajalla oli jotain ostoksia, niin nämä tämä vaihtaja maksoi viidenkympin setelillä ja sai vaihtorahat niistä tottakai.

Seurasin mielenkiinnolla ja erittäin tarkasti mitä tuossa tapahtui, mutten sittenkään pysynyt selvillä tapahtumien kulusta.  Tuntuu huono kielitaito yhdistettynä kiireiseen selittämiseen ja ehkä tavoitteen vaihtaminenkin kesken selityksen sekoittavan monet. Ainakin minut.  Niin ja väkisin kuulin kun jonossa olin seuraavana. Ja uteliaana luonteena tietysti vielä aloin seuraamaan tapahtumaa.

Järkeilin siinä käyneen näin

- mies ojensi 20 eurosen ostoksista ja yritti kysyä voiko vaihtaa samalla 50 eurosen pienempiin

- kassa ojentaa miehen oman 20 eurosen takaisin ja sanoo ettei saa vaihtaa ja ehdottaa (kun et kuullut tai huomannut) että maksaisi sillä 50 euron setelillä ne ostokset

- mies ojentaa 50 eurosen, maksaa sillä ostokset ja saa samalla pienemmäksi sen

Taisin olla kuudennella luokalla 90-luvun puolessa välissä ja olimme kaverin kanssa sen viikon ns.  järjestäjät, eli saimme oli välitunnit sisällä. Ystäväni oli kuitenkin tullut kipeäksi, eli olin "järkkäri" sitten yksin. Olin luokassa ja tein liitutaululle jotain, kun äkkiä ääni takaani kysyi " Johanna? Missä on Johanna?" Käännyin ja näin ihan hemmetin kalpean, voisi sanoa että valkoisen! miehen hienossa mustassa puvussa hattu kainalossa ja kävelykeppi kädessä, miehestä sai vaikutelman että tämä oli jo tosi vanha (lapsen silmin ;D), eli ehkä 50-60v. Oletin  että mies etsi jotakuta oppilasta, oli liian vanha isäksi mutta ehkä isoisä?

Selitin että luokallani ole Johannaa ja mies pyysi anteeksi häiriötä, ojensi minulle  pienen lumisadepallon sekä poistui, lähes samantien kun mies oli astunut ovesta ulos tuli opettaja sisään mutta kun kerroin tästä miehestä, opettaja väitti ettei vastaan ollut tullut ketään! Näytin lumisadepalloa ja opettaja oli yhtä hölmistynyt kuin minäkin . Pallo jäi luokkaan koristeeksi.

Creepyä !

Tämä ei ole jäänyt vaivaamaan, mutta outo juttu silti.... näin aikanaan unta jossa sanottiin kadunnimi jossa tuleva mieheni asuu. No, tuosta unesta meni ehkä pari vuotta kun olin ensitreffeillä nykyisen mieheni luona ja kas - mies asui tuolla kadun varressa. Postiosoite oli eri, mutta asunnon kaikki ikkunat olivat tuolle kadulle.