Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Pizzaleikkuri hävinny kuin tuhkatuuleen, jo kuukausia ettiny

Vielä joskus tässä ketjussa oli tosi huikeita juttuja ja oli mielenkiintoista lukea kunnes tää täyttyi näistä wannabe-kirjailijan oudoista, huonosti jäsennellyistä samaa kaavaa toistavista "tarinoista"...

Vierailija kirjoitti:

Vielä joskus tässä ketjussa oli tosi huikeita juttuja ja oli mielenkiintoista lukea kunnes tää täyttyi näistä wannabe-kirjailijan oudoista, huonosti jäsennellyistä samaa kaavaa toistavista "tarinoista"...

Niin totta. Tulin taas innolla katsomaan, mitä uutta tänne on postattu, mutta olisihan se pitänyt arvata, että tuota samaa moskaahan täällä taas on spämmätty. Tuo ihminen on joko ilkeä, koska haluaa pilata hyvän ketjun tai aineissa tai pahasti mielenterveysongelmainen, kun suoltaa noita tarinoitansa tänne. Itse veikkaan tuota viimeistä vaihtoehtoa.

Tästä on nyt noin 20 vuotta, oli marraskuu ja kävelin  harrastuksesta kotiin  kun näin  taivaalla kaksi kirkasta välähdystä, pystyä valojuovaa. Puhutaanhan sitä talviukkosesta, mutta onko joku muka oikeasti nähnyt salamia talvella ja ukkonen pitää yleensä ääntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Asuntolassa hoitajat ovat vihaisia kun he tietävät, että minä osaan käydä vessassa mutta en halua käydä koska minä haluan olla pissat ja kakat housuissa. Hoitajat laittavat minulle väkisin vaipat jalkaan vaikka minä tappelen vastaan ja vaikka he tietävät, että minä otan ne pois kun tulee pissa tai kakka. Sitten tuntuu hyvältä kun on pissa tai kakka housuissa ja tekee mieli itsetyydyttää mutta hoitajat pakottavat vaihtamaan housut jos on pissaa tai kakkaa housuissa ja he ovat vihaisia kun joka päivä tulee ylimääräistä pyykkiä. Miksi he väkisin vaihtavat housut kun minä haluan olla pissaisissa housuissa ja kakat housuissa? Mutta muidenkin asukkaiden mielestä on ällöä, että minulla on pissaa tai kakkaa housuissa ja he sanovat, että minä haisen. Tulee paha mieli ja itkettää kun minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen. Ja hoitajat suuttuvat kun istun vaikka asuntolan yhteisissä tiloissa sohvalle tai nojatuolille ja se kastuu pissaan tai sille tulee kakkaa minun housissa. Minä haluan olla kakat housuissa kulkeva pissahousu kuten muut asukkaat minua kutsuvat.

Itse asiassa minä uskon osan tuosta ihan täysin. En usko että olet laitoksessa ja että kukaan hoitaa sinua, enkä mitään muuta mitä olet täällä selittänyt, mutta sen uskon kyllä että tykkäät olla pissat ja kakat housussa. Se sopisi hyvin kuvaan jonka olet antanut itsestäsi. Varmaan mällitkin on välillä siellä seassa (tai p*llulimat jos olet eräs jota olen joskus epäillyt).

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt noin 20 vuotta, oli marraskuu ja kävelin  harrastuksesta kotiin  kun näin  taivaalla kaksi kirkasta välähdystä, pystyä valojuovaa. Puhutaanhan sitä talviukkosesta, mutta onko joku muka oikeasti nähnyt salamia talvella ja ukkonen pitää yleensä ääntäkin.

Talvella ukkostaa toisinaan, eikä se aina aiheuta kovaa jylinää.

Myös loppukesän elosalamat ovat äänettömiä ( johtuu siitä ilmakehän kerroksesta, missä niitä syntyy, tietääkseni).

lopeta jo.

Ei tämä yksi satusetä tai täti tajua edes hävetä mahtavan ketjun pilaamista :( Onneksi tarinat tunnistaa ekasta lauseesta mutta ei auta, jos niitä on 4 peräkkäin!

Jos kukaan tätä enää viitsii lukea, niin tässä on oma kokemukseni. Olimme mieheni kanssa ajelemassa autolla iltahämärissä ja nähtiin tien vieressä pikkutyttö, ehkä 8 tai 9v sen verran mitä ehti nähdä, reppu selässä ja  korvaläpät päässä, hihassa heilui heijastin. Olimme keskellä maaseutua marraskuussa ja kello oli jotain 22 joten mies teki u-käännöksen ja päätimme mennä kysymään lapselta onko kaikki hyvin. Emme vain enää nähneet tyttöä.

Tietysti on mahdollista että lapsi tuli harrastuksesta tms, oli saanut autokyydin  kilsan, parin  päähän kodistaan (kaukana peltojen takana näkyi maatilojen valoja) ja säikähti kun joku auto alkaa roikkua perässä! 

Ystäväni serkku sai jonkinlaisen aivohalvauksen tms ja menehtyi kolmekymppisenä. Traagista, mutta noita sattuu. Pian tämän jälkeen serkun asuntoa (kaupugin vuokra-asunto siis) tarjottiin kaverilleni joka otti sen, kyseessä oli kuitenkin  hyvä sijainti ja rauhallinen alue eikä ystäväni uskonut kummituksiin. Meni muutama viikko muutosta  ja kaveri alkoi oksentaa verta, vatsahaava.  Ja aivan kuin näissä tapauksissa ei olisi jo tarpeeksi, vuotta myöhemmin olin  silloisen poikakaverin avecina bileissä, samassa asunnossani jossa kaverini serkkuineen olis asunut ja yksi vieras sai sydänkohtauksen! Nuorehko mies.

Aivohalvaus, vatsahaava ja sydäri eivät sinänsä liity toisiinsa mutta nuorilla ihmisillä, samassa asunnossa? Olisi kiva tietää montako siinä oli kuollut/meinannut kuolla ennen sitä serkkua.

Mieleen tulee väkisinkin, että kys. asunnossa on jokin paha.. mikä olisi nyt oikea ilmaisu... karma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt noin 20 vuotta, oli marraskuu ja kävelin  harrastuksesta kotiin  kun näin  taivaalla kaksi kirkasta välähdystä, pystyä valojuovaa. Puhutaanhan sitä talviukkosesta, mutta onko joku muka oikeasti nähnyt salamia talvella ja ukkonen pitää yleensä ääntäkin.

Talvella ukkostaa toisinaan, eikä se aina aiheuta kovaa jylinää.

Myös loppukesän elosalamat ovat äänettömiä ( johtuu siitä ilmakehän kerroksesta, missä niitä syntyy, tietääkseni).

Elosalamat samoin kuin talven salamat erottuvat pimeässä hyvin kaukaakin. Välähdyksen näkee mutta ukkosen ääni ei kanna parinkymmenen kilometrin etäisyydeltä näkijälle asti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä yksi satusetä tai täti tajua edes hävetä mahtavan ketjun pilaamista :(

Ei tietenkään. Nauraa vaan pissat ja kakat housussa ja runkkaa, niin että lotina vaan kuuluu. Haju on niin paha että naapurit luulee jonkun kuolleen.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 4-5 vuotias kun minulla oli ollut riitaa naapurissa asuvan saman ikäisen tytön kanssa joka oli hyvä ystäväni. Olin seuraavana päivänä kotonani, katsoin ikkunasta naapurien talon suuntaan ja samalla pistelin neulalla erään nukkeni rintakehää toivoen, että naapureille tapahtuisi jotain pahaa rangaistukseksi sille naapurien tytölle joka oli minusta syyllinen siihen riitaan. Olimme siis yhä vihaisia toisillemme emmekä olleet sopineet riitaa.

Näin, kuinka sen tytön mummo tuli sinne naapureille ja hänen isänsä talutti hänen äitinsä autoon. He lähtivät ajamaan jonnekin. Naapureille odotettiin silloin vauvaa ja myöhemmin sain tietää, että naapuritytön äidin synnytys oli alkanut juuri sinä päivänä ja että heille syntyi poikavauva, jolla oli vakava sydänvika johon hän sitten kuolikin melko pian syntymänsä jälkeen koska sitä ei pystytty hoitamaan. Silloin elettiin 1960-lukua eikä vielä osattu tehdä niin vaativia sydänleikkauksia kuin vauvalle olisi pitänyt tehdä, että sydänvika olisi pystytty korjaamaan. Tämän sain tietää vasta aikuisena kun tapasin tuon naapurin tytön uudestaan ja hän kertoi elämästään. Silloin lapsena meiltä meni välit poikki emmekä enää olleet ystäviä.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen miettinyt, että aikamoinen yhteensattuma, että pistelin neulalla räsynuken rintakehää toivoen, että naapureille tapahtuisi jotain pahaa. Siis koko perheelle, ei vain tälle kaverilleni. Sitten heille syntyi sydänviasta kärsivä vauva jolla oli ainakin 2 reikää sydämessä. Kaksi reikää vauvan sydämessä ihan kuin neulanpistot mummon minulle tekemän nuken rintakehään.

Vaikka onkin hyvä mielikuvitus, niin tapetaampa tämä trolli heti alkuunsa. Vastasyntyneiden kirurgiaa oli jo 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 4-5 vuotias kun minulla oli ollut riitaa naapurissa asuvan saman ikäisen tytön kanssa joka oli hyvä ystäväni. Olin seuraavana päivänä kotonani, katsoin ikkunasta naapurien talon suuntaan ja samalla pistelin neulalla erään nukkeni rintakehää toivoen, että naapureille tapahtuisi jotain pahaa rangaistukseksi sille naapurien tytölle joka oli minusta syyllinen siihen riitaan. Olimme siis yhä vihaisia toisillemme emmekä olleet sopineet riitaa.

Näin, kuinka sen tytön mummo tuli sinne naapureille ja hänen isänsä talutti hänen äitinsä autoon. He lähtivät ajamaan jonnekin. Naapureille odotettiin silloin vauvaa ja myöhemmin sain tietää, että naapuritytön äidin synnytys oli alkanut juuri sinä päivänä ja että heille syntyi poikavauva, jolla oli vakava sydänvika johon hän sitten kuolikin melko pian syntymänsä jälkeen koska sitä ei pystytty hoitamaan. Silloin elettiin 1960-lukua eikä vielä osattu tehdä niin vaativia sydänleikkauksia kuin vauvalle olisi pitänyt tehdä, että sydänvika olisi pystytty korjaamaan. Tämän sain tietää vasta aikuisena kun tapasin tuon naapurin tytön uudestaan ja hän kertoi elämästään. Silloin lapsena meiltä meni välit poikki emmekä enää olleet ystäviä.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen miettinyt, että aikamoinen yhteensattuma, että pistelin neulalla räsynuken rintakehää toivoen, että naapureille tapahtuisi jotain pahaa. Siis koko perheelle, ei vain tälle kaverilleni. Sitten heille syntyi sydänviasta kärsivä vauva jolla oli ainakin 2 reikää sydämessä. Kaksi reikää vauvan sydämessä ihan kuin neulanpistot mummon minulle tekemän nuken rintakehään.

Vaikka onkin hyvä mielikuvitus, niin tapetaampa tämä trolli heti alkuunsa. Vastasyntyneiden kirurgiaa oli jo 60-luvulla.

Sydänvikoja on monia erilaisia lievästä todella vaikeaan ja naapurien vauvan sydänvika oli niin vaikea, että sitä ei pystytty viekä 1960-luvulla parantamaan. Ilmeisesti hän olisi tarvinnut sydämensiirron mutta sellaisia ei vielä 1960-luvulla tehty ainakaan vauvoille.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt noin 20 vuotta, oli marraskuu ja kävelin  harrastuksesta kotiin  kun näin  taivaalla kaksi kirkasta välähdystä, pystyä valojuovaa. Puhutaanhan sitä talviukkosesta, mutta onko joku muka oikeasti nähnyt salamia talvella ja ukkonen pitää yleensä ääntäkin.

Olen nähnyt mutta silloin satoi runsaasti lunta. Käytännössä salamaa ei nähnyt, vaan koko hiutaleita täynnä oleva taivas muuttui valkoiseksi samalla tavalla kun jättimäinen salamavalo  tekisi. Ääni myös kuului ja kovaa. Isku  tuli noin 500 metrin päähän. Luulin, että tapahtui joku ydinräjähdys. Lehtijutuista selvisi myöhemmin, että tämä oli salama.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt noin 20 vuotta, oli marraskuu ja kävelin  harrastuksesta kotiin  kun näin  taivaalla kaksi kirkasta välähdystä, pystyä valojuovaa. Puhutaanhan sitä talviukkosesta, mutta onko joku muka oikeasti nähnyt salamia talvella ja ukkonen pitää yleensä ääntäkin.

En siis tiedä, mutta onhan niitä sellaisia keijusalamia. Niistä tuskin ääntä lähtee tai kuuluu ainakaan maahan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 4-5 vuotias kun minulla oli ollut riitaa naapurissa asuvan saman ikäisen tytön kanssa joka oli hyvä ystäväni. Olin seuraavana päivänä kotonani, katsoin ikkunasta naapurien talon suuntaan ja samalla pistelin neulalla erään nukkeni rintakehää toivoen, että naapureille tapahtuisi jotain pahaa rangaistukseksi sille naapurien tytölle joka oli minusta syyllinen siihen riitaan. Olimme siis yhä vihaisia toisillemme emmekä olleet sopineet riitaa.

Näin, kuinka sen tytön mummo tuli sinne naapureille ja hänen isänsä talutti hänen äitinsä autoon. He lähtivät ajamaan jonnekin. Naapureille odotettiin silloin vauvaa ja myöhemmin sain tietää, että naapuritytön äidin synnytys oli alkanut juuri sinä päivänä ja että heille syntyi poikavauva, jolla oli vakava sydänvika johon hän sitten kuolikin melko pian syntymänsä jälkeen koska sitä ei pystytty hoitamaan. Silloin elettiin 1960-lukua eikä vielä osattu tehdä niin vaativia sydänleikkauksia kuin vauvalle olisi pitänyt tehdä, että sydänvika olisi pystytty korjaamaan. Tämän sain tietää vasta aikuisena kun tapasin tuon naapurin tytön uudestaan ja hän kertoi elämästään. Silloin lapsena meiltä meni välit poikki emmekä enää olleet ystäviä.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen miettinyt, että aikamoinen yhteensattuma, että pistelin neulalla räsynuken rintakehää toivoen, että naapureille tapahtuisi jotain pahaa. Siis koko perheelle, ei vain tälle kaverilleni. Sitten heille syntyi sydänviasta kärsivä vauva jolla oli ainakin 2 reikää sydämessä. Kaksi reikää vauvan sydämessä ihan kuin neulanpistot mummon minulle tekemän nuken rintakehään.

Vaikka onkin hyvä mielikuvitus, niin tapetaampa tämä trolli heti alkuunsa. Vastasyntyneiden kirurgiaa oli jo 60-luvulla.

Tai sitten voisi itse parantua vainoharhaisuudesta, ja opetella lukemaan sekä ap:n juttu ja kirurgian historia Suomessa hieman tarkemmin.

Niin pienestä kuin muistan vanhempani ovat käyneet noin kerran kuukaudessa jossakin mihin he menevät kaksin autolla ja viipyvät siellä koko päivän. He lähtevät aikaisin aamulla ja tulevat myöhään illalla kotiin. Lapsuudesta muistan, kun äiti aina kysyi aina noin kerran kuukaudessa isältä, että "Eikö taas olisi sen aika? Tiedäthän sinä mitä minä tarkoitan". Silloin isä aina vastasi myöntävästi todeten joskus jotain siihen suuntaan, että "Onhan tässä ollutkin jo Niiloa ikävä". Minulle hankittiin kotiin hoitajaksi joku sukulainen ja vanhemmat lähtivät aamulla jo ennen heräämistäni palaten kotiin kun minä jo nukuin. Kun kysyin, missä he kävivät niin he eivät kertoneet koskaan eivätkä kerro vieläkään vaikka käyvät näillä reissuilla yhä kun minä olen 23-vuotias. Jossain vaiheessa jouduin olemaan yksin kun he olivat poissa. Asiasta ei saanut kysyä eikä puhua mitään lapsuudestani. Jos kysyin tai puhuin asiasta jotain vanhemmilta tai sukulaisilta, niin seurasi rangaistus. Nykyään en enää edes viitsi kysyä kun en kuitenkaan saa vastausta että missä he käyvät. Asia on selvästi sellainen, että sukulaiset ja tuttavat tietävät, että missä vanhemmat käyvät mutta minulta, vanhempien ainoalta lapselta asia salataan jostain syystä.

Kesällä käveltiin miehen kanssa joenrannan kävelytietä.Pysähdyttiin penkille istuskelemaan ja katselemaan sorsia.Viereiselle penkille n.10 metrin päähän istui vanhempi pariskunta.Juteltiin siinä miehen kanssa ja hetken päästä huomattiin että viereinen pariskunta oli kadonnut.Paikasta näkee pitkälle eikä heitä näkynyt missään.Eivät olisi ehtineet mitenkään kadota näkyvistä elleivät sukeltaneet jokeen.Oltiin aivan ällistyneitä minne katosivat!Mietin tätä vieläkin,oli niin outo juttu.

Tämä oli 2000-luvun alkupuolta kun minulla yksi ensimmäisistä ellei jopa kaikista ensimmäisin kännykkäni. Olin silloin yläasteella ja siellä oli sääntö, että kännykät täytyy pitää koulupäivän ajan äänettömällä ja minä noudatin tätä sääntöä. Kännykässäni oli vastaaja eli soittaja saattoi jättää ääniviestin jos puheluun ei vastattu. Minulle alkoi yllättäen tulla koulupäivän aikana useita puheluita ja vastaajassa oli useita omituisia viestejä, joista kuului jonkinlaista epäselvää miehen mutinaa josta ei saanut selvää mutta välillä saattoi kuulla sanottavan esimerkiksi, että "Mitä perkeleen pelleilyä tämä oikein on" tms. Noita puheluita ja viestejä tuntemattomasta numerosta tuli joka koulupäivä muutaman viikon ajan kunnes ne sitten loppuivat yhtä yllättäen kuin alkoivat.

Tästä on melkein 20 vuotta aikaa mutta vieläkään en tiedä, että kenelle soittaja (luultavasti keski-ikäinen mies äänen perusteella) luuli soittavansa, mistä hän oli saanut numeroni kun sen tiesi vain perheeni, lähimmät tuttavat ja sukulaiset sekä muutama 100% luotettava saman ikäinen ystävä, miksi hän soitti aina ollessani koulussa ja nimenomaan aina arkipäivisin, ei koskaan viikonloppuisin. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekään saati että olisin uskaltanut vastata soittajalle jos kyseisestä numerosta olisi soitettu muulloin kuin ollessani koulussa jolloin en puheluita huomannut koska puhelin oli äänettömällä enkä vilkaissutkaan sitä koko koulupäivänä.

Olin noin 5-vuotiaana leikimmässä kotipihallani saman ikäisen kaverini kanssa. Kun minun tuli aika mennä syömään, niin kaverini lähti omaan kotiinsa kotiemme välissä olevan metsikön läpi. Siinä meni kotiemme välillä sopiva polku jota pitkin olimme kulkeneet monta kertaa toistemme luokse. Matkaa tuota polkua pitkin oli noin 250 metriä, polku meni suoraan kotiemme välillä ja seutu jossa asuimme oli todella rauhallista, joten mitään pelkoa ei ollut kulkea tuon metsikön läpi. Oli valoisa kesäpäivä eikä mitään pahaa olisi luullut tapahtuvan.

Myöhemmin kaverini vanhemmat soittivat minun vanhemmilleni, että miksi kaverini ei ollut tullut kotiin. Minä sanoin, että oli hän lähtenyt kotiin sen metsikön poikki menevän polkua pitkin. Vanhemmat antoivat meidän kulkea sitä polkua toistemme luokse koska muuten matka toistemme luokse olisi ollut paljon pitempi koska olisi pitänyt kiertää esim. se metsikkö. Se metsikkö tunnettiin todella rauhallisella, siellä ei ollut koskaan tiedetty tapahtuneen mitään pahaa eikä siellä ollut mitään vaarallisia tai outoja hiippareita, mahdollisia lapsen seksuaalisia hyväksikäyttäjiä vaanimassa lapsia uhriksi, alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä tms. 

Kaverini oli lähtenyt sitä polkua pitkin kotiinsa, sen näin ennen kuin menin kotiin mutta hän ei ollut koskaan saapunut kotiinsa. Hän oli kadonnut ja häntä etsittiin koko päivä myöhään yöhön asti lähialueella. Suurin osa lähialueella asuvista ihmisistä osallistui hänen etsintöihinsä ja illalla soitettiin poliisitkin etsimään häntä. Häntä etsittiin useiden kuukausien ajan joka päivä ja kaikkia naapureita haastateltiin mahdollisten näköhavaintojen perusteella mutta niitä ei ollut. Minä olin viimeinen, joka olin kaverini nähnyt kun hän lähti kävelemään sitä metsäpolkua pitkin kotiinsa. Jossain vaiheessa matkalla metsäpolkua hän oli kadonnut. Häntä etsittiin myös tuolta metsiköstä mutta mitään ei löytynyt. 

Hänen katoamisestaan on tullut kuluneeksi jo reilut 40 vuotta mutta häntä ei ole löydetty eikä pienintäkään vihjettä hänestä tullut poliiseille vaikka hänen katoamisestaan kerrottiin pitkään televisiouutisissa, radiossa ja erilaisissa lehdissä. Hänen katoamisensa vuonna 1979 oli yksi vuoden puhutuimmista aiheista.