Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Se on aina ihmetettänyt miten tavjan kaltainen kokovartalo slaikkari on valittu suomen presidenttiksi kahdesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Jälkeenpäin molempia vanhempia hävetti, kun eivät olleet tajunneet että äiti ei ollutkaan raskaana vaan umpisuoli oli vain tulehtunut. Siksi eivät myöntäneet sellaista luulleensakaan.
Oli huikea juttu saada kymmenisen vuotta sitten nähdä ulkomaisen äitini puolisen isoisäni kuva saman ikäisenä kuin itse olin sitä katsoessani. Hän näytti täysin minulta, jopa samanlainen hattu samassa asennossa kuin mitä silloin käytin. Samannäköisyys oli aivan mieletön, minulla on se kuva yhä.
Sen sijaan isäni ja minä emme näyttäneet yhtään toisiltamme, aivan eri paria ruumiinrakenteesta lähtien.
Ap viestin kirjoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja ov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.
Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?
Mutta kun mitään vauvaa ei ollut kun äidille tehtiin pelkkä umpilisäkkeen poisto sairaalassa eikä hän siellä saanut vauvaa vaikka hän oli raskaana kun hän lähti sairaalaan. Ei siellä mitään vauvaa syntynyt.
No ei kai se vauva mihinkään ilmaankaan voinut kadota???
Vauva? Mikä vauva? Äitini kävi umpilisäkkeen poistossa 1976 kun minä olin 12-vuotias eikä umpilisäke ole mikään vauva.
No sitten sua on huijattu penskana ihan huolella. Justhan kirjoitit kuinka äitis meni raskaana sairaalaan, oli valokuvia ja vaikka mitä. Missä harhoissa teillä oikein on eletty?
Niin niin, äiti oli raskaana ja lähti sairaalasn kertoen lähtevänsä synnyttämään vauvaa. Sitten hän tuli sairaalasta kotiin ilman vauvaa ja kun kysyin häneltä, että missä vauva on niin minua kielettiin puhumasta vauvasta koska mitään vauvaa ei ole. Äidin vatsa oli yhtä uso kuin ennen sairaalaan menoa ja muutaman viikon kuluttua hän meni taas sairaalaan mistä hän ilmestyi sairaalasta kitiin vauva mukanaan. Vasta vanhempien kuoltua sain äidin papereista tietää, että kun hän silloin 1976 kun olin 10v joutunut umpilisäkkeen poistoon lähtiessään "synnyttämään vauvaa" eli ei voinut synnyttää vauvaa vielä silloin. Vasta toivuttuaan leikkauksesta hän sai mennä sairaalaan synnyttämään vauvan.
Nuorenit tässä jutussa pari vuotta 12 => 10 v ja nyt se vauva, josta ei saanut puhua, ilmestyikin äidin mukana kotiin. Aika paksua settiä.
Vierailija kirjoitti:
Isoisoäitini oli kuulemma pelottava ja epämiellyttävä nainen, jotkut sanoivat noidaksi. Olen nähnyt sen ainoa kuvan mikä hänestä on ja luulen että ulkonäkökin vaikutti: Pitkä nainen, pistävä katse, slaavilaistyyppiset kasvonpiirteet ei siis ollut mikään tyypillinen savolainen pullanaama. Hänestä ei mielellään puhuta ja voisi kai sanoa että on suvun musta lammas.
Kun synnyin, äitini sai tunteen että nimekseni pitäisi tulla sanotaan nyt vaikka Johanna Katariina. Eihän siinä mitään, mutta tämä isoisoätini oli Katariina Johanna! On vaikea uskoa, että nimeeni haluttaisiin mitään muistoa niin epämiellyttävästä ihmisestä kuin isomummo juttujen mukaan oli. Äitini ei kuulemma ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin "nimi kuin nimi!" Vauvakirjassa kuitenkin lukee että äitini koki "sisäistä pakkoa" antaa minulle juuri tämän nimiyhdistelmän ja rivien välistä voi lukea että asia ahdisti äitiä paljon.
On aika karmeaa, että äiti kokee tarvetta antaa "noidan" nimen vastasyntyneelle! Ohjasiko jokin voima äitiä vai oliko vaan stresaantunut, en tiedä.
Oletko syntynyt kenties 70luvulla? Johanna oli tuon ajan muotinimi ja pakottava tarve saattoi olla, että piti nimeä kauniina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun poikamme oli 3-vuotias, niin mies alkoi väittämään, että hän ei ole lapsen isä vaan että minä olin pettynyt häntä ja lapsen isä oli ihan kuka tahansa muu kuin hän. Vaikka näytin miehelle vierekkäin kuvia jossa toisessa oli hän 3-vuotiaana ja toisessa poikamme 3-vuotiaana niin mies intti, että ei ole pojan isä vaikka kuvissa näytti olevan identtiset kaksoset eivätkä isä ja poika saman ikäisinä. Silti mies väitti, että ei ole pojan isä. Siksi hän jätti minut ja ja pojan. Elatusmaksut hän on maksanut mutta ei ole pitänyt poikaan lähtönsä jälkern mitään yhteyttä.
Poika on nyt 15v ja on isänsä äidin mukaan kuin ilmetty isänsä. Aivan saman näköiset, ssmaat eleet, samanlainen luonne ja samanlainen ääni. Kun pojan ja tämän isän rippikuvia vertaa toisiinsa niin taas on kuin katsoisi identtisiä kaksosia. Pojan isoäiti on näyttänyt pojalleen näitä rippikuvia, kameralla kuvattua videota pojasta ja kameralla äänitettyä pojan puhetta. Mies suostui katsomaan kuvat ja videon sekä kuuntelemaan sen puheäänitteen. Mies myönsi, että poika muistuttaa tai kuulostaa häneltä mutta se on vain sattumaa tai että minä olen pettänyt muestä jonkun tämän lähisukulaisen miehen kanssa. Hänellä vain ei ole kovin läheistä sukulaismiestä koska miehen isä kuoli kun mies oli lapsi (ja oli ihan eri näköinen kuin poikansa) eikä miehellä ole veljeä.
Mysteeri on, että miten mies kieltää ilmiselvän tosiasian eli sen, että on poikansa isä. Eivät he muuten olisi niin samankaltaiset. Joku ehdotti minulle, että mies häpeää poikaansa mutta minä en ymmörtä, että miksi hän tekisi niin. Poika on joka suhteessa hyvä poika jossa ei ole mitään hävettävää.
Se, kun PM on aina pois isttuinnoista, kun päätetään tärkeistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap viestin kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja ov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.
Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?
Mutta kun mitään vauvaa ei ollut kun äidille tehtiin pelkkä umpilisäkkeen poisto sairaalassa eikä hän siellä saanut vauvaa vaikka hän oli raskaana kun hän lähti sairaalaan. Ei siellä mitään vauvaa syntynyt.
No ei kai se vauva mihinkään ilmaankaan voinut kadota???
Vauva? Mikä vauva? Äitini kävi umpilisäkkeen poistossa 1976 kun minä olin 12-vuotias eikä umpilisäke ole mikään vauva.
Oletko nähnyt sairaalan paperit? Tuskin, sillä nehän ovat salaista potilastietoa. Todennäköisesti sinulle valehdeltiin ja lapsi kuoli tai annettiin adoptioon jostain syystä. Vanhempasi eivät vain halunneet selitellä asiaa sinulle.
2000-luvun alkupuolella olin aloittamassa elokuvan katsomista televisiosta. Oli perjantai ja työviikon lopuksi olin hankkinut 1,5 litran pullon cocacolaa, pussillisen perunalastuja ja suklaalevyn. Ne olivat television ja sohvan välisellä pöydällä. Asuin sinkkuna asunnossa, jossa oli huone ja keittiö. Poistuin keittiöön hakemaan mukia limsaa varten ennen elokuvan aljua ja olin poissa alle minuutin. Kun palasin takaisin siihen toiseen huoneseen, niin herkut olivat kadonneet pöydältä. Elokuva jäi katsomatta kun etsin herkkujani joita ei löytynyt mistään. Mihin ne oikein katsovat? Olin yksin kotona, olin keittiössä vain hetken eikä huoneeseen päässyt kuin keittiön kautta. Tai no ikkunan kautta olisi päässyt sisälle mutta se oli lujasti kiinni eikä sitä oltu rikottu. Lisäksi asuin kuudennessa kerroksessa eikä ikkunan kautta olisi todellakaan päässyt helposti sisään. Sängyn alla ei ollut ketään, vessassa tai eteisessä ei ollut ketään eikä koko asunnossa ollut muita kuin minä. Ulko-ovikin oli lukossa. Mihin herkkuni siis katosivat noin vain savuna ilmaan alle minuutissa huoneistossa jossa ei ollut muita kuin minä? Tätä olen ihmetellyt pian 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja ov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.
Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?
Mutta kun mitään vauvaa ei ollut kun äidille tehtiin pelkkä umpilisäkkeen poisto sairaalassa eikä hän siellä saanut vauvaa vaikka hän oli raskaana kun hän lähti sairaalaan. Ei siellä mitään vauvaa syntynyt.
No ei kai se vauva mihinkään ilmaankaan voinut kadota???
Vauva? Mikä vauva? Äitini kävi umpilisäkkeen poistossa 1976 kun minä olin 12-vuotias eikä umpilisäke ole mikään vauva.
Oletko nähnyt sairaalan paperit? Tuskin, sillä nehän ovat salaista potilastietoa. Todennäköisesti sinulle valehdeltiin ja lapsi kuoli tai annettiin adoptioon jostain syystä. Vanhempasi eivät vain halunneet selitellä asiaa sinulle.
Mutta kun äiti sai sen vauvan muutama viikon kuluttua umpilisäkkeen poiston jälkeen! Kun hän lähti "synnyttämään vauvaa" niin häneltä oltiin poistettu umpilisäke ja hän palasi raskaana takaisin kotiin. Kun hän oli toipunut leikkauksesta, hän meni uudestaan sairaalaan, synnytti vauvan ja toi sen kotiin!
Alkuperäinen kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja ov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.
Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?
Mutta kun mitään vauvaa ei ollut kun äidille tehtiin pelkkä umpilisäkkeen poisto sairaalassa eikä hän siellä saanut vauvaa vaikka hän oli raskaana kun hän lähti sairaalaan. Ei siellä mitään vauvaa syntynyt.
No ei kai se vauva mihinkään ilmaankaan voinut kadota???
Vauva? Mikä vauva? Äitini kävi umpilisäkkeen poistossa 1976 kun minä olin 12-vuotias eikä umpilisäke ole mikään vauva.
Oletko nähnyt sairaalan paperit? Tuskin, sillä nehän ovat salaista potilastietoa. Todennäköisesti sinulle valehdeltiin ja lapsi kuoli tai annettiin adoptioon jostain syystä. Vanhempasi eivät vain halunneet selitellä asiaa sinulle.
Mutta kun äiti sai sen vauvan muutama viikon kuluttua umpilisäkkeen poiston jälkeen! Kun hän lähti "synnyttämään vauvaa" niin häneltä oltiin poistettu umpilisäke ja hän palasi raskaana takaisin kotiin. Kun hän oli toipunut leikkauksesta, hän meni uudestaan sairaalaan, synnytti vauvan ja toi sen kotiin!
Tää juttu vaan paranee! Ja isäsi hävitti heti umpilisäleikkauksen jälkeen kaikki vauvalle hankitut tavarat, sua kiellettiin puhumasta vauvasta ja jos puhuit, niin sait selkääsi. Ja kas kummaa, muutaman viikon kuluttua äiti meni uudelleen sairaalaan ja tuli vauvan kanssa takaisin.
Joo, ehkä se selvitettävä asia onkin lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miten työkaverit saivat ihan järkevän oloisen esimiehen uskomaan täyttä puppua minusta. Asioita jotka täysin ristiriidassa.. jotka olisi voinut tarkistaa helposti ovatko totta. Irtisanomiseen johtivat. Vieläkin epäselvää uskooko esimies minua vieläkään, tosin ei enää väliä. Haasteen jälkeen tietysti viimeistään,koska silloin lyödään faktat pöytään ja totuus puhuu puolestaan. Mutta on lähes käsittämätöntä itselleni, kuinka ihmeessä esimies on saatu uskomaan kaikki kura -vai onko esimies ollut mukana ulossavustuksessa ja ajatellut olevan helpoin keino työyhteisössä, joka oli läpimätä, eikä tajunnut että laittomasti toimi.
Vaivaa, kun ei tiedä tämän hetken tunnelmia siellä puolen, kun esimiehelle selvinnyt, että asia etenee liiton kautta riitautukseen. Esimies vastuussa jos häviää homman. Kutkuttaisi tietää, onko työntelijöille edes jyrähtänyt kusetuksistaan- edes niistä mitkä voi tarkistaa onko olleet totta.
Minä olin ollut uudessa työpaikassani pari viikkoa, kun eräs naispuoleinen työntekijä alkoi levittämään minusta kaikenlaisia kummallisia juoruja, kuten että minä olen pedofiili ja siksi vaaraksi läheisen koulun lapsille joita minä olin hänen mukaansa houkutellut mukaani ja käyttänyt hyväkseni kotonani. Sen lisäksi olin hänen mukaansa naisille vaarallinen koska saatoin tehdä heille seksuaalista väkivaltaa tai pahoinpidellä heitä. Siksi hän ei uskaltanut olla minun kanssani kaksin samassa tilassa. Lisäksi minulla oli kuuleman mukaan pitkä rikosrekisteri Muut työntekijät eivät ottaneet näitä puheita todesta mutta pomo otti. Sain lopputilin koska siellä ei voitu pitää töissä rikollista jolla on rikosrekisteri. Hänellä ei ollut mitään todisteita sanojensa tueksi eikä minulla ole edelleenkään rikosrekisteriä, en käytä naisia tai lapsia seksuaalisesti hyväksi tai pahoinpitele naisia.
Mies 1981 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten työkaverit saivat ihan järkevän oloisen esimiehen uskomaan täyttä puppua minusta. Asioita jotka täysin ristiriidassa.. jotka olisi voinut tarkistaa helposti ovatko totta. Irtisanomiseen johtivat. Vieläkin epäselvää uskooko esimies minua vieläkään, tosin ei enää väliä. Haasteen jälkeen tietysti viimeistään,koska silloin lyödään faktat pöytään ja totuus puhuu puolestaan. Mutta on lähes käsittämätöntä itselleni, kuinka ihmeessä esimies on saatu uskomaan kaikki kura -vai onko esimies ollut mukana ulossavustuksessa ja ajatellut olevan helpoin keino työyhteisössä, joka oli läpimätä, eikä tajunnut että laittomasti toimi.
Vaivaa, kun ei tiedä tämän hetken tunnelmia siellä puolen, kun esimiehelle selvinnyt, että asia etenee liiton kautta riitautukseen. Esimies vastuussa jos häviää homman. Kutkuttaisi tietää, onko työntelijöille edes jyrähtänyt kusetuksistaan- edes niistä mitkä voi tarkistaa onko olleet totta.Minä olin ollut uudessa työpaikassani pari viikkoa, kun eräs naispuoleinen työntekijä alkoi levittämään minusta kaikenlaisia kummallisia juoruja, kuten että minä olen pedofiili ja siksi vaaraksi läheisen koulun lapsille joita minä olin hänen mukaansa houkutellut mukaani ja käyttänyt hyväkseni kotonani. Sen lisäksi olin hänen mukaansa naisille vaarallinen koska saatoin tehdä heille seksuaalista väkivaltaa tai pahoinpidellä heitä. Siksi hän ei uskaltanut olla minun kanssani kaksin samassa tilassa. Lisäksi minulla oli kuuleman mukaan pitkä rikosrekisteri Muut työntekijät eivät ottaneet näitä puheita todesta mutta pomo otti. Sain lopputilin koska siellä ei voitu pitää töissä rikollista jolla on rikosrekisteri. Hänellä ei ollut mitään todisteita sanojensa tueksi eikä minulla ole edelleenkään rikosrekisteriä, en käytä naisia tai lapsia seksuaalisesti hyväksi tai pahoinpitele naisia.
Laiton irtisanominen. Vie oikeuteen. Samoin haasta oikeuteen kunnianloukkauksesta tuo emäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesin ikkunoita ja pidin kahvitauon, asuin tuolloin yksin eikä lemmikkejä. Juotuani kahvit palasin olohuoneeseen ja lasta oli poissa, etsin ympäri olohuonetta kunnes kurkistin ikkunasta: siellähän se oli, kolme kerrosta alempana parkkipaikalla! Mutta kuka tai mikä sen sinne heitti? Matkaa sohvapöydältä, johon ikkunanpesutarvikkeet jätin avoimelle ikkunalle oli noin 2 metriä.
Alkuperäinen kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja ov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.
Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?
Mutta kun mitään vauvaa ei ollut kun äidille tehtiin pelkkä umpilisäkkeen poisto sairaalassa eikä hän siellä saanut vauvaa vaikka hän oli raskaana kun hän lähti sairaalaan. Ei siellä mitään vauvaa syntynyt.
No ei kai se vauva mihinkään ilmaankaan voinut kadota???
Vauva? Mikä vauva? Äitini kävi umpilisäkkeen poistossa 1976 kun minä olin 12-vuotias eikä umpilisäke ole mikään vauva.
Oletko nähnyt sairaalan paperit? Tuskin, sillä nehän ovat salaista potilastietoa. Todennäköisesti sinulle valehdeltiin ja lapsi kuoli tai annettiin adoptioon jostain syystä. Vanhempasi eivät vain halunneet selitellä asiaa sinulle.
Mutta kun äiti sai sen vauvan muutama viikon kuluttua umpilisäkkeen poiston jälkeen! Kun hän lähti "synnyttämään vauvaa" niin häneltä oltiin poistettu umpilisäke ja hän palasi raskaana takaisin kotiin. Kun hän oli toipunut leikkauksesta, hän meni uudestaan sairaalaan, synnytti vauvan ja toi sen kotiin!
Piruakos tässä sitten enää jankataan!
Vierailija kirjoitti:
Pesin ikkunoita ja pidin kahvitauon, asuin tuolloin yksin eikä lemmikkejä. Juotuani kahvit palasin olohuoneeseen ja lasta oli poissa, etsin ympäri olohuonetta kunnes kurkistin ikkunasta: siellähän se oli, kolme kerrosta alempana parkkipaikalla! Mutta kuka tai mikä sen sinne heitti? Matkaa sohvapöydältä, johon ikkunanpesutarvikkeet jätin avoimelle ikkunalle oli noin 2 metriä.
Sulla on vahingossa jäänyt lasta ikkunalaudalle ja se on siitä tipahtanut. Ajattelit vaan laittaneesi senkin sohvapöydälle.
Tämä tapahtui 10 vuotta sitten kun täytin 10v. Olin jo pitkään toivonut omaa kissaa ja lukenut niistä paljon. Sitten vanhemmat ilmoittivat, että saisin kissan syntymäpäivälahjaksi. Minä olin todella onnellinen.
Kissalle hankittiin kaikki tarvittava, kuten hiekkalaatikko, kissanhiekkaa, ruokaa, ruokupit märkäruoalle ja kuivaruoalle, vesikuppi, kiipeilytelyteline, raapimispuu, leluja jne.
Kävimme muutamassa perheessä katsomassa kissanpentuja ja lopulta löytyi pentu, jonka halusin. Se oli luovutusiässä kun minulla oli syntymäpäivä ja sovittiin, että pentu haetaan meille syntymäpäivänäni.
Kun sitten syntymäpäiväni koitti, niin kaikki kissan lelut ja hoitovälineet olivat kadonneet. Minä kysyin ihmeissäni, että missä ne kaikki ovat johon minulle vastattiin, että ne heitettiin pois. Minä ihmettelin, että miksi kun kissa oli tarkoitus hakea meille. Silloin vanhempani ja vanhemmat sisarukset (minä olen vanhempieni kuopus) alkoivat nauramaan ja sanoivat, että kyseessä oli pelkkä vitsi ja että minulle ei oikeasti oltu hankkimassa kissaa johon minä sanoin, että olihan se yksi pentu tarkoitus hakea meille. En muista, että soitettiinko sen kissaemon ja poikasten omistajille äidin vain isän puhelimella mutta sain puhua heidän kanssaan puhelimessa. He olivat hiukan ihmeissään, että eikö minulle oltu kerrottu, että vanhemmat olivat peruneet minulle tarkoitetun pennun hakemisen ja pentu oli jo myyty muualle.
Lopun päivää vietin huoneessani itkien ja vanhemmat kävivät huoneessani nauramassa minulle että sehän oli vain pelkkä pila. Lopulta he kuitenkin hermostuivat ja käskivät minun lopettaa turhan itkemisen.
Tuon tapaukaen jälkeen minä olen vihannut vanhempiani ja halveksinut heitä varsinkin kun he aina välillä ottivat pilansa puheeksi ja nauroivat, että minä ihan tosissani luulin saavani kissan.
Muutin pois kotoa heti kun se oli mahdollista enkä ole pitänyt heihin mitään yhteyttä den jälkeen. Sisarukset välillä ottavat yhteyttä ja toivovat, että ottaisin yhteyttä vanhempiin ja pyytäisin heiltä anteeksi käytössäni eli että en pidä heihin yhteyttä mutta sitä minä en tee, sillä vanhempien tässä pitää anteeksi pyytää ja minä tiedän, että he eivät pyydä. Enkä minä antaa heille heidän tekoaan anteeksi.
Mysteeri on, että miren aikuiset ihmiset saattoivat olla lapsille noin julmia, että tekivät tälle noin julman ja pitkälle viedyn "pilan" eli antavat tämän ymmärtää, että tämä saa kissan mutta ei sitten saakaan. Siinä meni monta sataa euroa rahaakin roskiin kun ne kaikki kissanhoitovälineet heitettiin pois ja vanhemmat taatusti tiesivät, että kuinka kovasti minä toivoin kissaa ja kuinka paljon minuun henkisesti sattui kun en saanut minulle luvattua kissaa. Mutta nyt minulla on 2 kissaa, avomies ja 3kk vanha poikavauva joita vanhemmat eivät ole koskasn nähneet eivätkä tule koskaan näkemäänkään. Vanhemmat ja sisarukset perheineen eivät olleet kutsuttuna ristiäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Pesin ikkunoita ja pidin kahvitauon, asuin tuolloin yksin eikä lemmikkejä. Juotuani kahvit palasin olohuoneeseen ja lasta oli poissa, etsin ympäri olohuonetta kunnes kurkistin ikkunasta: siellähän se oli, kolme kerrosta alempana parkkipaikalla! Mutta kuka tai mikä sen sinne heitti? Matkaa sohvapöydältä, johon ikkunanpesutarvikkeet jätin avoimelle ikkunalle oli noin 2 metriä.
Joku lintu vei.
Alkuperäinen kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap viestin kirjoittaja ov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.
Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.
Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".
Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.
Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?
Mutta kun mitään vauvaa ei ollut kun äidille tehtiin pelkkä umpilisäkkeen poisto sairaalassa eikä hän siellä saanut vauvaa vaikka hän oli raskaana kun hän lähti sairaalaan. Ei siellä mitään vauvaa syntynyt.
No ei kai se vauva mihinkään ilmaankaan voinut kadota???
Vauva? Mikä vauva? Äitini kävi umpilisäkkeen poistossa 1976 kun minä olin 12-vuotias eikä umpilisäke ole mikään vauva.
Oletko nähnyt sairaalan paperit? Tuskin, sillä nehän ovat salaista potilastietoa. Todennäköisesti sinulle valehdeltiin ja lapsi kuoli tai annettiin adoptioon jostain syystä. Vanhempasi eivät vain halunneet selitellä asiaa sinulle.
Mutta kun äiti sai sen vauvan muutama viikon kuluttua umpilisäkkeen poiston jälkeen! Kun hän lähti "synnyttämään vauvaa" niin häneltä oltiin poistettu umpilisäke ja hän palasi raskaana takaisin kotiin. Kun hän oli toipunut leikkauksesta, hän meni uudestaan sairaalaan, synnytti vauvan ja toi sen kotiin!
Ja seuraavaksi sinä huomasit olevasi raskaana.
Alue: Aihe vapaa
Niin niin, äiti oli raskaana ja lähti sairaalasn kertoen lähtevänsä synnyttämään vauvaa. Sitten hän tuli sairaalasta kotiin ilman vauvaa ja kun kysyin häneltä, että missä vauva on niin minua kielettiin puhumasta vauvasta koska mitään vauvaa ei ole. Äidin vatsa oli yhtä uso kuin ennen sairaalaan menoa ja muutaman viikon kuluttua hän meni taas sairaalaan mistä hän ilmestyi sairaalasta kitiin vauva mukanaan. Vasta vanhempien kuoltua sain äidin papereista tietää, että kun hän silloin 1976 kun olin 10v joutunut umpilisäkkeen poistoon lähtiessään "synnyttämään vauvaa" eli ei voinut synnyttää vauvaa vielä silloin. Vasta toivuttuaan leikkauksesta hän sai mennä sairaalaan synnyttämään vauvan.