Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Ovet kirjoitti:
Käyn tuossa nurkan takana lähikaupassa monta kertaa viikossa ruokaostoksilla. Olen käynyt samassa kaupassa jo vuosikaudet. Nyt kun olen käynyt siellä viimeiset neljä kertaa, niin ulos tullessa automaattiset liukuovet ei ole suostuneet aukeamaan kohdallani. Ei vaikka kuinka olen heiluttanut tai liikkunut edestakaisin. Pääsin ulos vasta kun joku muu tuli tai meni ovesta.
Tänään jäin vähän seurailemaan kadulta, oliko muilla vastaavaa ongelmaa mutta ovi näytti toimivan oikein hyvin.
Jotenkin noloa joutua joka kerta odottamaan että joku muu tulee avaamaan oven. En oikein kehtaisi mennä myöskään valittamaan kauppiaalle että heidän ovensa syrjii vain minua.
Mistäköhän tälläinen voisi johtua?
Sinulla ei ole sielua T. Simpsonien jakso. Next!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tähän mitään "paranormaalia", mutta hyi elämä se kauhun tunne mikä näihin tapauksiin liittyy!
Eli taustaksi, asun itsekin omakotitalossa. Täysin yksin, en ole koskaan pelännyt/hermoillut omassa talossani mitään vaikka olen yökukkuja.
Päinvastoin, olen rakastanut tätä asumismuotoa ja pidän okt:ssä asumista minulle parhaana ratkaisuna.
Äitini asui aiemmin kävelymatkan päässä, samoin osa sisaruksistani asuu vielä kotona.
Jos kävin äitini luona kylässä heidän aiemassa kodissaan, ei siellä koskaan ollut mitään pelottavaa kun aina paikalla oli joku.
Sitten toisinaan, noin pari kolme kertaa vuodessa olen ollut äidilläni vähän ns talonvahtina/hoitanut eläimet jos muu perhe matkoilla.
Käynnit äitini vanhassa talossa, kun ketään muuta ei ole paikalla menivät päivisin ok. Hoidan koiraa, teen sovitut asiat ja usein siivoilen jne yllätykseksi.
Kuitenkin, kun äitini aiemmassa talossa olin yksin on joka kerta ilmapiiri silloin alkanut iltaisin ahdistaa älyttömästi.
Sitten ilman syytä alkoi pelottaa, kun ilta etenee/tulee yö = toisinaan niin paljon, että olen siellä ottanut äitini koiran samaan huoneeseen.
En tiedä mistä tuo johtui =omassa kodissani (okt) en pelkää koskaan.
Mutta äitini silloinen talo muuttui aina kuin joksikin kauhutaloksi tunnelmaltaan, kun ilta/yö tuli????
Joskus teini-ikäinen veljeni ei ole halunnut matkoille mukaan ja saanut luvan jäädä kotiin/ottaa mahdollisesti yhden kaverin yöksi.
Tällöin äitini on pyytänyt minua olemaan yötä heillä ns teinien vahtina.
Silloin tuon talon tunnelma (kun en kuitenkaan ollut yksin siinä talossa) ole mennyt yölläkään samanlaiseksi, pahaenteisen uhkaavaksi ja karmivaksi.
Silloin siellä uskaltanut yölläkin olla/nukkua jos paikalla oli siis yksikin muu ihminen.
Äitini aiemmassa talossa ollut kosteusongelmaa, en tiedä voiko kokemukseni selittyä sillä vai onko talossa oikeasti "jotakin"???
Sen talon historiaa en tunne, oli vanha talo.
Koskaan en kuitenkaan ole äitini aiemmassa kodissa talon vahtina ollessani (pois lukien kerrat, kun veljeni ollut kotona ja minä vahtimassa häntä, silloinkin nukuin jotenkin huonosti) uskaltanut yötä jäädä!
Siis se tunnelma mikä siihen taloon oikeasti vaan tuli illan edetessä, hyi elämä.
Ei vaan pystynyt esim jäädä yötä vasten siivoamaan jos olin siellä yksin vaan pakko oli aina mennä kotiin, kun alkoi pelottaa talon ilapiiri.
Ja joka kerta kun talo vahtina olin jos lähdin kotiin illalla/yöllä niin oikein odotin, että ikkunassa näkyisi joku tms:(
Kun pääsin omaan kotiin, ei pelottanut enää yhtään.
Talon tunnelma vaan muuttui tosi ahdistavaksi iltaisin ja öisin, jos siellä oli yksin, pelotti niin, että ei ole tosikaan.
Syytä en tiedä mikä tuon teki, kosteusvaurio (voiko aiheuttaa?) vai talon historia tms?
Reagoiko äitisi koira jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.
Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?
Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.
Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?
Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.
Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?
Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.
Miten tuo näky katosi? Haihtuiko äkkiä tai liikkuiko, vai lähditkö itse pois?
Oon itse nähnyt myös sinisen valopallon, mutta se ei ahdistanut minua. Olin hereillä yöllä klo3-4 aikoihin, ja yhtäkkiä pimeään huoneeseen välähti sinistä vilkkuvaa valoa. Ajattelin, että kerrotalomme pihalle on ajanut jokin hälytysajoneuvo, sininen valo näytti tosiaan vähän esim. ambulanssin vilkkuvalolta. Ihmettelin vain kun pihalta ei kuulunut minkäänlaista auton äänt, mulla oli ikkuna auki, joten olisin kuullut sen. Kun tuo valo taas välähti, nousin sängystä ja katsoin ikkunastani pihalle, jossa ei näkynyt mitään. Piha on ikkunasta oikealle. Samassa vasemmalla puolella talon päädystä lähti lähes maanpinnasta sininen valopallo ylöspäin valtavalla vauhdilla. Pallo oli n. metrin halkaisijaltaan, ja hehkui sinistä valoa. Näytti vähän ilotulitusraketin valolta, mutta ei ollut. Ei ollut myöskään pallosalama. Pihalla ei ollut ketään, eikä tuosta pallosta lähtenyt minkäänlaista ääntä. Selitin asian itselleni, että äskettäin kuollut läheiseni kävi tervehtimässä. Mulla on monia muita selittämättömiä kokemuksia, mutta en ole koskaan kokenut niitä ahdistavina.
En tiedä olenko jo kertonut näitä. Ollessani Hollannissa eräässä asunnossa kokkailin illalla borsch-keittoa. Keittiössä oli pyöreä iso roskakori jonka päällä oli pyöreä kansi. Kun keskityin ruoanlaittoon yhtäkkiä roskiksen päällä ollut kansi lensi lattialle.
Ikkuna oli kiinni, mistään ei vetänyt ja kansi oli sen verran hyvin kiinni roskiksen päällä, että ei sen olisi pitänyt niin lentää ja vaikka se olisi pudonnut en ymmärrä miten se lensi niin kovaa kuin olisi heitetty lattialle.
Muutenkin tuossa asunnossa tölkkikassi piti ääntä omia aikojaan, joku naruista punottu hedelmäpussi putosi pöydältä jne. juttuja jotka olivat kyllä astetta luonnollisempia juttuja. Siellä oli myös aivan kamala tunnelma joskus iltaisin tai kun olin yksin.
Eräässä asunnossa tapahtui myös outoja. Kerran heräsin aamulla ja menin vessaan. Kuuntelin vessassa, että mieheni oli herännyt ja mennyt käärimään sätkää keittiön pöydän ääreen. Ääni oli kahinaa aivan kuin jotain sätkänteon tai paperin pyörityksen ääniä. Asuin yksiössä joten asunto oli pieni ja ääni helppo paikallistaa.
Kun palasin vessasta näin yllätykseksi miehen nukkuvan alkovisyvennyksessä. Keittiön pöydällä jonne kahinan paikallistin oli entisen asukkaan kuolinpesäkirje.
Muutenkin asunnossa tapahtui outoja. Pidin liesituulettimen valoa yövalona ja joskus herätessäni aamulla se olikin pois päältä. Joskus herätessäni yöllä kuulin vierestäni askeleita. Myös muut näkivät ja kuulivat kaikkea, puhetta aivan kuin olisin puhunut, jonkin pallon lentävän seinään ja katoavan ja yhdellä kaverilla tuli kurkku kipeäksi ja paisui. Yksi näki minun istuvan eri paikassa kuin missä olin.
Kerran keskellä yötä heräsin klo 01.30 ja makasin hereillä sängyssä. Yhtäkkiä noin 20 minuuttia myöhemmin joku/jotkut tulivat rappuun ulko-ovesta ja kuulin kamalaa meteliä. Ihan kuin joku/jotkut olisivat huutaneet puhelimeen ja juosseet rapussa. Sen jälkeen soi ovikello ja menin katsomaan rappuun. En nähnyt oven takana ketään. Olin kauhuissani, koska oli yö ja kaikki verhot olivat kiinni joten mitä asiaa jollain olisi minulle?
Kohta kello soi taas enkä taaskaan nähnyt ketään. Jäin oven taakse katsomaan ja pian näin tumman miehen seisovan kauempana ovesta ja tuijottavan oveani. Tyyppi oli koko ajan juoksennellut rapussa, huutanut puhelimeen ja soitellut ovikelloani joten en ymmärrä miksei kukaan naapuri reagoinut, koska yleensä joku aina reagoi. Kun tyyppi oli jonkun aikaa seissyt siinä hän häipyi. En tiedä edes miten hän alunperin pääsi rappuun, koska ovi oli lukossa ja ovikoodi ei toiminut.
Oudon jutusta tekee, että tapasin myöhemmin mieheni ja hän muistutti ulkoisesti tuota tyyppiä. Kerran meillä oli riitaa ja sen seurauksena hän juoksi kerta toisensa jälkeen oveni taakse, mutta olin vihainen enkä avannut. Hän seisoi oveni takana ja tuijotti sitä.
Outoa tässä on, että mieheni on myös yhtä tumma kuin tuo mysteerihenkilö. Ja tiesin tapaavani hänet, koska näin hänestä enneunta ja kaikki mitä unessa tapahtui tapahtui myös oikeassa elämässä. Sen jälkeen näin myös lisää enneunia. Myöhemmin huomasin myös, että osaan lievittää kipua/parantaa käsilläni.
Nykyisessä asunnossa mieheni taas on nähnyt jonkun pienen tytön keittiössä. Itse koen toisen huoneen ahdistavana ja välttelen sitä.
Olen myös ollut paikalla kun miehen sukulaisen koira alkoi äkkiä haukkua tyhjässä huoneessa seinälle. Koira räksytti aivan paniikissa ja kukaan muu ei havainnut mitään.
On tarinoita enemmänkin, mutta tässä oudoimmat ja muut olen saattanut jo kertoakin.
Unsolved mysteries, Oslon tuntematon nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittyykö tähän mitään "paranormaalia", mutta hyi elämä se kauhun tunne mikä näihin tapauksiin liittyy!
Eli taustaksi, asun itsekin omakotitalossa. Täysin yksin, en ole koskaan pelännyt/hermoillut omassa talossani mitään vaikka olen yökukkuja.
Päinvastoin, olen rakastanut tätä asumismuotoa ja pidän okt:ssä asumista minulle parhaana ratkaisuna.
Äitini asui aiemmin kävelymatkan päässä, samoin osa sisaruksistani asuu vielä kotona.
Jos kävin äitini luona kylässä heidän aiemassa kodissaan, ei siellä koskaan ollut mitään pelottavaa kun aina paikalla oli joku.
Sitten toisinaan, noin pari kolme kertaa vuodessa olen ollut äidilläni vähän ns talonvahtina/hoitanut eläimet jos muu perhe matkoilla.
Käynnit äitini vanhassa talossa, kun ketään muuta ei ole paikalla menivät päivisin ok. Hoidan koiraa, teen sovitut asiat ja usein siivoilen jne yllätykseksi.
Kuitenkin, kun äitini aiemmassa talossa olin yksin on joka kerta ilmapiiri silloin alkanut iltaisin ahdistaa älyttömästi.
Sitten ilman syytä alkoi pelottaa, kun ilta etenee/tulee yö = toisinaan niin paljon, että olen siellä ottanut äitini koiran samaan huoneeseen.
En tiedä mistä tuo johtui =omassa kodissani (okt) en pelkää koskaan.
Mutta äitini silloinen talo muuttui aina kuin joksikin kauhutaloksi tunnelmaltaan, kun ilta/yö tuli????
Joskus teini-ikäinen veljeni ei ole halunnut matkoille mukaan ja saanut luvan jäädä kotiin/ottaa mahdollisesti yhden kaverin yöksi.
Tällöin äitini on pyytänyt minua olemaan yötä heillä ns teinien vahtina.
Silloin tuon talon tunnelma (kun en kuitenkaan ollut yksin siinä talossa) ole mennyt yölläkään samanlaiseksi, pahaenteisen uhkaavaksi ja karmivaksi.
Silloin siellä uskaltanut yölläkin olla/nukkua jos paikalla oli siis yksikin muu ihminen.
Äitini aiemmassa talossa ollut kosteusongelmaa, en tiedä voiko kokemukseni selittyä sillä vai onko talossa oikeasti "jotakin"???
Sen talon historiaa en tunne, oli vanha talo.
Koskaan en kuitenkaan ole äitini aiemmassa kodissa talon vahtina ollessani (pois lukien kerrat, kun veljeni ollut kotona ja minä vahtimassa häntä, silloinkin nukuin jotenkin huonosti) uskaltanut yötä jäädä!
Siis se tunnelma mikä siihen taloon oikeasti vaan tuli illan edetessä, hyi elämä.
Ei vaan pystynyt esim jäädä yötä vasten siivoamaan jos olin siellä yksin vaan pakko oli aina mennä kotiin, kun alkoi pelottaa talon ilapiiri.
Ja joka kerta kun talo vahtina olin jos lähdin kotiin illalla/yöllä niin oikein odotin, että ikkunassa näkyisi joku tms:(
Kun pääsin omaan kotiin, ei pelottanut enää yhtään.
Talon tunnelma vaan muuttui tosi ahdistavaksi iltaisin ja öisin, jos siellä oli yksin, pelotti niin, että ei ole tosikaan.
Syytä en tiedä mikä tuon teki, kosteusvaurio (voiko aiheuttaa?) vai talon historia tms?
Itselläni tuli omasta mummolasta sama fiilis. Mumma kuoli muutama vuosi sitten ja paappa jo ennemmin. Siinä talossa en olisi ikinä suostunut olemaan yksin kuin päivällä. Se oli maalla ja ulkona oli tosi pimeää pihavaloja lukuunottamatta. Siellä oli myös ulkona jotenkin pelottavaa pimeällä. Aina kun sieltä lähdettiin, niin tuli sellainen olo että piti juosta autoon ja vetää äkkiä ovi kiinni ja kaasu pohjaan ja pihasta pois. Tämä olo tuli siis jo lapsena kun vanhempien autolla siellä oltiin, mutta myös aikuisiällä kun omalla autolla siellä yksinkin kävin. Asun itsekin maalla omakotitalossa ja täällä on vielä pimeämää, mutta omassa pihassa ei ole koskaan tällaista tunnetta. Sitten ymmärtäisi jos asuisin esim.kaupungissa valojen ympäröimänä ja maaseudun pimeys "pelottaisi" mutta nyt ei ole kyse sellaisesta. Vaan tuntui että siellä oli "jotain".
Anteeksi nyt, mutta minulla tulee voimakas tunne, että tuon talon pihassa tai jopa itse talossa on tapettu sisällissodan aikana väkeä. Sana ”lahtarit” kuuluu vihaisella miehen äänellä.
Voisikos olla mahdollista?
Kirkkonummen kolmoissurmat 1990. Varmaan joku tietää syyllisen mutta pitää naamansa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Oliko Englannin jalkapallon MM-kisoissa 1966 loppuottelussa tekemä 3-2 maali vai ei?
-Maradonan maali Englantia vastaan MM 1986,keskisormellaanko tökkäsi palloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, on se jännä että täällä Perämerellä on nyt parin vuoden sisään ollut yhtäkkiä useita maanjäristyksiä. Mutta eihän niistä kannata puhua, kun täytyy pitää yllä mielikuvaa, ettei meillä sellaisia ole ja on niiiin vakaa tää maaperä.
Maanjäristys kuulostaa vähän kuin voimakkaalta ukkosen jyrinältä tai siltä niin kuin viereisellä tiellä menisi jokin armottoman suuri ja äänekäs, maata tärisyttävä ajoneuvo. Se ääni ja järinä tavallaan liikkuu samalla lailla.
Maanjäristys ei kuulosta yhtään miltään. Elokuvissa vain niihin laitetaan äänitehosteet. Olen itse asunut maassa, jossa on maanjäristyksiä ja kokemuksesta tiedän, että ei niihin liity ääntä.
Kyllä niihin nyt vaan liittyy - ainakin noihin, jotka täällä Perämerellä on ollut. Minäkin olen niitä kokenut ja tuo yllä oleva kuvaus äänistä osui nappiin.
Riita poikki ja voita väliin! Valistunut arvaukseni geologina (asia on enemmän seismologien alaa) on tämä: järistys aiheuttanee ääniä vain lähellä järistyksen keskusta.
Perämeren maanjäristykset johtunevat erittäin todennäköisesti kallioperän hitaasta palautumisesta/noususta viime jääkauden jään painon aiheuttaman painuman jälkeen (glasiaali-isostasia). Nämä järistykset ovat pieniä, joten jos ne huomaa, täytyy olla hyvin lähellä maanjäristyksen keskusta – ja kuulohavainto lienee silloin myös uskottava. Nämä järistykset tapahtuvat yleensä myös lähellä pintaa, joten ääniaallon synty vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta.
Toinen kirjoittaja puolestaan asuu todennäköisesti laattarajalla, joissa järistykset ovat isoja ja aallot kulkevat pitkiä matkoja. Tällöin havaitaan vaan maan liike, eikä itse järistyksestä mahdollisesti syntynyttä ääntä. (Syvät järistykset ja merenpinnan alla tapahtuvat järistykset tuskin aiheuttavat ääntä).
Minä kuulin Oulussa myös tämän järistyksen. En tietenkään tiennyt heti kyseessä olleen järistyksen. Kuvittelin että joku ajoi jollain koneelle liian läheltä kotini seinää. Mahdollisesti ääni siis lähti tässä tapauksessa rakenteiden paukkeesta?
Minä kuulin myös Oulun keskustassa tämän. Kuulosti samalta kuin lumiaura ajaisi ohi, mutta ääni ei noussut ja vaiennut samalla tavalla kuin ohiajavassa autossa, vaan jatkui vain. Moni ystävänikin kuvasi ääntä samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
blue light kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli mieleen vuosia sitten näkemäni outo juttu, jota en ole kyennyt selvittämään itselleni vieläkään. Olin menossa keittiöön, kun näin keittiön pöydän yllä "leijuvan" jotain.
Siis pöydän yläpuolella, karkeasti arvioiden noin 5- 10cm pöydän pinnasta leijui outo, jonkinlaisia violetin/sinisen sävyjä sisältävä täysin pyöreä ympyrä. Oli mitoiltaan vielä melko iso, sanotaan että silmämääräisen arvioni mukaan pienen lapsen kokoinen?
Eniten järkytti ja pelotti kuitenkin se, että olin ensinäkin täysin hereillä ja tuo mitä ikinä näinkään pysyi paikoillaan yli 5 minuuttia jonka ajan vaan tuijotin sitä keittiön ovelta. Lähemmäs en uskaltanut mennä, koska tuli vaan tosi paha tunne ettei kannata ja olin täysin yksin kotona.
Myöskään ulkoa tuo näky ei voinut tulla, se selvästi alkoi meidän keittiömme pöydän yläpuolelta. Mietin jo silloin ja myöhemminkin, että mikä lie portti tms oli johonkin?
Vieläkin puistattaa miettiä nimenomaan tuota, että mikä se oli? Olen täysin terve ja olin valveilla, en uskonut yliluonnollisiin juttuihin tuota ennen.
Tuo vain jäi vuosiksi aina välillä vaivaamaan. Se pyöreä juttu oli ikään kuin sen näköinen, että esim käden oisi voinut työntää siitä läpi ja kinuta itse perässä, niin jonnekin?
Tai jotain oisi voinut tulla sieltä jostakin tänne? Sellaisia ajatuksia se pyöreä mikä lopulta olikaan herätti. Hyi elämä.
Miten tuo näky katosi? Haihtuiko äkkiä tai liikkuiko, vai lähditkö itse pois?
Oon itse nähnyt myös sinisen valopallon, mutta se ei ahdistanut minua. Olin hereillä yöllä klo3-4 aikoihin, ja yhtäkkiä pimeään huoneeseen välähti sinistä vilkkuvaa valoa. Ajattelin, että kerrotalomme pihalle on ajanut jokin hälytysajoneuvo, sininen valo näytti tosiaan vähän esim. ambulanssin vilkkuvalolta. Ihmettelin vain kun pihalta ei kuulunut minkäänlaista auton äänt, mulla oli ikkuna auki, joten olisin kuullut sen. Kun tuo valo taas välähti, nousin sängystä ja katsoin ikkunastani pihalle, jossa ei näkynyt mitään. Piha on ikkunasta oikealle. Samassa vasemmalla puolella talon päädystä lähti lähes maanpinnasta sininen valopallo ylöspäin valtavalla vauhdilla. Pallo oli n. metrin halkaisijaltaan, ja hehkui sinistä valoa. Näytti vähän ilotulitusraketin valolta, mutta ei ollut. Ei ollut myöskään pallosalama. Pihalla ei ollut ketään, eikä tuosta pallosta lähtenyt minkäänlaista ääntä. Selitin asian itselleni, että äskettäin kuollut läheiseni kävi tervehtimässä. Mulla on monia muita selittämättömiä kokemuksia, mutta en ole koskaan kokenut niitä ahdistavina.
Orbi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aivan selkeästi kun kävin lapsena sukulaisteni kanssa jossain kalalammella, paikankin muistan suunnilleen mutta vanhempani väittävät että he eivät muista minun käyneen eivätkä tiedä kyseistä paikkaa. En kerta kaikkiaan usko että se oli unta koska muistan viehepakinkin jonka sukulainen esitteli minulle.
Ei siis kummoinen juttu, mutta vaivaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin yläasteella, potki silloinen kaveriporukkani minut aivan yllättäen joukosta ulos. He eivät edes puhuneet minulle, eivätkä kutsuneet minua enää mukaan menoihinsa, vaikka aiemmin olin tiivis osa porukkaa. Sittemmin he puhuivat minulle vain vittuillakseen, ja alkoivat kiusaajikseni. Kun yritin kysyä heiltä, että mistä nyt oikein tuulee, he joko ignoroivat minut tai naureskelivat pirullisesti.
En nyt 10 vuotta myöhemminkään tiedä, mistä siinä oli kyse. Juttu oli tosi outo, koska meillä ei ollut edes ollut minkäänlaista riitaa - olimme ennen tuota oikein hyvissä väleissä. Vieläkin mietin, teinkö jotain väärin tai luulivatko he minun tehneen.
Et ole ainoa ja se ei ollut sinun vikasi. Tutulle lapselle kävi samalla tavalla teini-iän kynnyksellä. Yksi kavereista oli päättänyt syrjäyttää hänet ja sai painostettua muut mukaansa. Työkaverini tyttärellä samantapainen juttu yläasteella. Yleensä se syrjäyttäjätyttö oireilee omia ongelmiansa. Voihan olla, että tällaisia on kaveriporukoissa useampikin. Jos mahdollista, keskustele asia jonkun hyvän terapeutin kanssa. Joskus myös aikuiset ihmiset hylkäävät toisen ilman mitään konfliktia. Siitä jää "uhrille" helposti häpeä ja syyllinen olo, mutta ei sellaista tarvitse kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin äärimmäisen tuskaiseen ja ahdistavaan oloon. Myöhemmin sain tiedon, että paras kaveri oli kuollut juuri tuohon kellonaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämän tapahtuessa lukioikäinen ja asuin vielä kotona, vanhemmat oli jo lähteneet töihin ja hoitaneet pikkusisaret tarhaan/kouluun. Talo, jossa asuin oli ollut kotini koko elämäni, olin viettänyt siellä öitä yksin enkä ikinä pelännyt mitään. Kuitenkin, sinä aamuna aikoessani kävellä alakertaan meno stoppasi ylimmälle porrasaskelmalle, ihonani kihelmöi ja voisi sanoa että vaistosin vaaran. Tuijotin läähättäen, sydän hakaten ja ja täristen hämärää portaikkoa kunnes käännyin ja juoksin kylppäriin, sen ovessa kun oli lukko. Istuin siellä varmaan tunnin kunnes terve järki sai lirkuteltua etten voi istua vessassa koko päivää ja ettei mikään uhkaa minua kodissani. Otin uuden yrityksen ja JUOKSIN alakertaan.
Ikinä toiste ei tuollainen pelkokohtaus uusinut, en tiedä vieläkään mitä hittoa se oli.
Paniikkikohtaus? Stressiä? Kun asuimme exäni kanssa vielä yhdessä, nukuin huonosti ja olin stressaantunut. Minuun iski yhtenä päivänä sitten tunne että joku juoksee NYT yläkerrasta kimppuuni ja pakenin sukkasillani ulos. Mitään väkivaltaa exän taholta ei ollut, ei minun tarvinnut pelätä kenenkään hyökkäävän mutta jostain se pelko vain tuli. Niin konkreettisena että olisi voinut luulla minun kuulevan juoksuaskeleita.
Siis oliko joku siellä yläkerrassa vai olitko yksin kotona?
Vierailija kirjoitti:
Välillä työmaalla tuntuu liikkuvan "näkymätön väki". Ovet menee itsestään kiinni vaikka ovat raskaita palo-oviakin ja aukeavat myös. Ovet ovat lukosta auki vaikka lukkoon laitettu. En halua aina tietää mikä on meno näkymättömästä tasolla. Mutta kun sen aistii.
Palo-ovet menevät kiinni itsestään, koska saranat on niiden omansa ja valmistettu niin, että ovien paino sulkee ovet. Muusta en kommentoi.
Kummitteliko vanhassa asunnossani vai ei?
Kuulin välillä keittiön kaappien ja mikron sisältä ääntä kuin joku olisi koputellut siellä, vessa veti itsensä, iltaisin ja öisin oli painostava ja ahdistava olo, aloin nukkua tv auki. Lisäksi eräs ystäväni yökylässä ollessaan näki minun menevän keittiöön paitsi että silmäni oli olleet hehkuvan vihreät, eivät normaalia siniharmaata sävyäni ja tämä yhdistettynä siihen faktaan että ystäväni kuuli minun olevan yhä suihkussa sai hänet paniikkiin.
Nuorena opiskelukaverini tuli hädissään luokseni. Hän ei voinut enää asua kotonaan, koska oli menettänyt luottamuksensa puolisoonsa. Otin hänet viikoksi asumaan ja tulin vedetyksi mukaan vyyhteen, joka on jäänyt vaivaamaan mieltäni siitä asti.
Ystäväni kertoi, että hän oli alkanut muistaa lapsuudestaan vaikeita hyväksikäyttökokemuksia. Hänen puolisonsa ei uskonut tätä. Sitten puoliso ja ystäväni äiti alkoivat soitella minulle hädissään. Heidän mielestään ystäväni oli psyykkisesti sairas ja hänet olisi pitänyt saada hoitoon. Ymmärtääkseni heillä oli ihan onnellinen avioliitto ja huoli kuulosti aidolta. En tiennyt, mitä uskoa. Ystäväni oli silminnähden levoton, mutta älykkäänä ja fiksuna hänen tarinansa pedofiiliringistä oli todella uskottava ja looginen. Muita näkyviä psyykkisen sairauden oireita ei ollut, aistiharhoja tai pakkoliikkeitä, epäloogisuutta tai voimakkaita mielialan vaihteluja.
Lopulta kerroin hänen puolisolleen ja äidilleen osoitteeni ja sain ystävänikin puhuttua puheisiin heidän kanssaan. Hänet vietiin sairaalaan ja siellä hän päätyi osastohoitoon moneksi kuukaudeksi. Muutaman viikon päästä hän soitti ja kertoi voivansa paremmin, pahoitteli että oli sotkenut minut juttuun ja kiitti avusta. Sovittiin, että menen katsomaan häntä sairaalaan. Kävelimme pihalla ja hän alkoi äkkiä avautua uudestaan samasta aiheesta. Hän sanoi, että on keksinyt, miten pääsee kotiin: teeskentelee vain lääkärille, että myöntyy heidän versioonsa (paranoidinen skitsofrenia), vaikka se ei olekaan totta. Että tapahtuneesta hyväksikäytöstä täytyy vaieta, koska pedofiiliringissä on mukana korkean tason lääkäreitä ja heillä on yhteyksiä näihin hyväksikäyttäjiin eli ystäväni yritetään vaientaa diagnooseilla ja lääkkeillä, ettei rinki paljastuisi. En tiennyt mitä sanoa, tarina alkoi jälleen kuulostaa uskottavalta.
Hän pääsi aikanaan sairaalasta ja jatkoi avioliittoaan ilmeisen onnellisesti. Tapailimme harvoin eikä aiheeseen palattu enää koskaan. Kun sitten muutimme eri paikkakunnille, yhteydenpito jäi. Hän valmistui ja pääsi hyvää työhön, jossa on pärjännyt, eli vaikuttaa aivan terveeltä ja tasapainoiselta. En vieläkään tiedä, oliko hyväksikäyttö tapahtunut oikeasti ja/vai oliko hänellä skitsofrenia tai muu paranoidinen vaihe. Toisaalta, voiko skitsofreniasta kuntoutua niin että pärjää työelämässä?
akateeminen tyttö kirjoitti:
Nuorena opiskelukaverini tuli hädissään luokseni. Hän ei voinut enää asua kotonaan, koska oli menettänyt luottamuksensa puolisoonsa. Otin hänet viikoksi asumaan ja tulin vedetyksi mukaan vyyhteen, joka on jäänyt vaivaamaan mieltäni siitä asti.
Ystäväni kertoi, että hän oli alkanut muistaa lapsuudestaan vaikeita hyväksikäyttökokemuksia. Hänen puolisonsa ei uskonut tätä. Sitten puoliso ja ystäväni äiti alkoivat soitella minulle hädissään. Heidän mielestään ystäväni oli psyykkisesti sairas ja hänet olisi pitänyt saada hoitoon. Ymmärtääkseni heillä oli ihan onnellinen avioliitto ja huoli kuulosti aidolta. En tiennyt, mitä uskoa. Ystäväni oli silminnähden levoton, mutta älykkäänä ja fiksuna hänen tarinansa pedofiiliringistä oli todella uskottava ja looginen. Muita näkyviä psyykkisen sairauden oireita ei ollut, aistiharhoja tai pakkoliikkeitä, epäloogisuutta tai voimakkaita mielialan vaihteluja.
Lopulta kerroin hänen puolisolleen ja äidilleen osoitteeni ja sain ystävänikin puhuttua puheisiin heidän kanssaan. Hänet vietiin sairaalaan ja siellä hän päätyi osastohoitoon moneksi kuukaudeksi. Muutaman viikon päästä hän soitti ja kertoi voivansa paremmin, pahoitteli että oli sotkenut minut juttuun ja kiitti avusta. Sovittiin, että menen katsomaan häntä sairaalaan. Kävelimme pihalla ja hän alkoi äkkiä avautua uudestaan samasta aiheesta. Hän sanoi, että on keksinyt, miten pääsee kotiin: teeskentelee vain lääkärille, että myöntyy heidän versioonsa (paranoidinen skitsofrenia), vaikka se ei olekaan totta. Että tapahtuneesta hyväksikäytöstä täytyy vaieta, koska pedofiiliringissä on mukana korkean tason lääkäreitä ja heillä on yhteyksiä näihin hyväksikäyttäjiin eli ystäväni yritetään vaientaa diagnooseilla ja lääkkeillä, ettei rinki paljastuisi. En tiennyt mitä sanoa, tarina alkoi jälleen kuulostaa uskottavalta.
Hän pääsi aikanaan sairaalasta ja jatkoi avioliittoaan ilmeisen onnellisesti. Tapailimme harvoin eikä aiheeseen palattu enää koskaan. Kun sitten muutimme eri paikkakunnille, yhteydenpito jäi. Hän valmistui ja pääsi hyvää työhön, jossa on pärjännyt, eli vaikuttaa aivan terveeltä ja tasapainoiselta. En vieläkään tiedä, oliko hyväksikäyttö tapahtunut oikeasti ja/vai oliko hänellä skitsofrenia tai muu paranoidinen vaihe. Toisaalta, voiko skitsofreniasta kuntoutua niin että pärjää työelämässä?
Tyypillistä paranoidisen skitsofreenikon puhetta. Monesti kokevat niin voimakkaasti mediasta lukemansa jutut esim. pedofiliasta, että alkavat pitää niitä itselleenkin totena. Näitä samoja juttuja lähisukulaisenikin on höpötellyt ja minä olen sitten soitellut lääkäreille ym. että höpöjuttuja ovat. Nykyisin skitsofrenialääkkeet ovat niin hyviä, että on täysin mahdollista kuntoutua työkykyiseksi. Harhoista ei saa jutella skitsojen kanssa. Niille puheille on pantava stoppi, muuten ne alkavat taas velloa skitson mieltä ja pahimmassa tapauksessa taas laukaista psykoosin.
Asun yksin, näitä juttuja on tapahtunut nyt vuoden sisään pari kertaa. Eli minulla on talossani muutamia huoneita, joita en oikeastaan käytä. Kyseessä siis vierashuone sekä ihan vaan komero. Käyn niissä harvakseltaan, jos vien jotain huoneeseen/tulee vieraita tai siivouksen yhteydessä.
Yleensä pidän ovet kiinni jo koirien takia, en välitä ajatuksesta että esim karvanlähtöaikaan ne makoilisivat vierashuoneen sängyllä yms. Nyt kuitenkin olen useamman kerran kuullut suljetun vierashuoneen tai komeron takaa SELKEÄN koputuksen/koputuksia.
Myös koirat reagoineet noihin, naapureita ei ole eikä äänet ole voineet pihaltakaan kuulua. En myöskään keksi mitään "järkevää" selitystä äänille, kuten putkisto/jokin eläin tms. Yksinkertaisesti nuo ovat vaan kuulostaneet liian selkeiltä kopuksilta suljuten huoneen takaa.
Ja tosiaan myös koirat reagoineet noihin koputuksen ääniin, joka kuulostaa joka kerta kovalta. Ollut aina aika ahdistavaa lähteä katsomaan onko komero tai vierashuone tyhjä..