Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Olin lukiolainen ja eräänä aamuna meikkasin vessassa kun äkkiä peilikuva käänsi päätään ja hymyili, pelästyin niin jumalattomasti että jätin meikkaamisen kesken, valot päälle ja menin bussipysäkille etuajassa!
Jälkeenpäin olen selitellut asiaa itselleni väsymyksellä ja valoilla, vasta vuosia myöhemmin kuulin että ihmisillä ympäri maapallon on ollut vastaavia kokemuksia ja niistä on valokuvia/videoitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui pari kuukautta sitten. Järjestelin vaatteita eteisessä, kun kuulin rappukäytävästä melua. Naapureitamme ei ikinä näy, ja halusinkin uteliaana nähdä, millaista porukkaa vieressämme oikein asuu. Ovisilmästä näin, että käytävän toisessa päässä olevasta ovesta astui ulos äiti ja parivuotias tytär. Tyttö lähti kipittämään rappukäytävää pitkin kohti oveamme, ja pysähtyi parin metrin päähän - ja jäi tuijottamaan SUORAAN ovisilmäämme. Äitikin katsoi käytävän toisesta päästä ihan suoraan minuun, ja teki vielä käsillään tirkistelyeleen(!). Sen jälkeen en ole heitä nähnyt.
En ole muutoin ikinä kyyläillyt, mitä nyt sillä hetkellä satuin kurkkimaan ulos. Eiväthän he kai mitenkään voineet nähdä minua tai tietää, että olin oven takana, mutta outo fiilis tuosta jäi.
Mulla oli kaveri joka näytti kansainvälisiä käsimerkkejä rappukäytävänsä ovisilmille, sillä hänen mielestään häntä aina tarkkailtiin. Muutakin paranoiaa hänellä sittemmin alkoi ilmetä.. ei voinut sittemmin käyttää valojakaan koska naapurit saa tietää että onko hän kotona, ja ei kuulu niille.
Mitä jos tämä äiti oli sille lapselleenkin ehtinyt opettaa että niistä ovisilmistä heitä "aina" katsellaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin parikymppisenä sairaalassa leikkauksen jälkeen tokkuraisena, ja vierelläni seisoi aiemmin samana vuonna kuollut paras ystäväni. Juttelimme jonkin aikaa, ja vaikka olin tokkurainen niin tilanne tuntui hyvin todelta. Hän siirsi keskustelun aikana yhtä tavaraa pöydältä sängynreunalle, ja tässä vaiheessa muistini katkeaa. Outoa tässä on se, että kun heräsin uudelleen niin se tavara oli siinä mihin se oli siirretty. Ajatus tuosta päivästä ahdistaa, tiedostan että kuolleet eivät voi palata mutta silti minua piinaa ajatus että mitä jos...
Kyllä se voi olla mahdollista. Enemmän ihmettelen, että kukaan enää uskoo näitä usean ihmisen kokemuksia tästäkin ketjusta luettuaan, etteikö jotakin ole olemassa tämän materiasta tehdyn maailman ”tuolla puolen”, meidän normaalisti aistimattomissamme. Onhan olemassa sähkö-, mikroaalto-, röntgen-, lämpö-, gamma- ja vaikka mitä säteilyä, joita emme vain voi aistia, koska meillä ei kaikkeen ole aistinelimiä, mutta totta nekin silti ovat. Tai tietokoneet, bitit, verkkoyhteys.... Miten näitä oikein selittäisi vaikkapa parisataa vuotta sitte eläneille ihmisille? Olisivat polttaneet noitana!
Minusta tuossa kuvaamassasi tilanteessa ystäväsi tuli luoksesi, koska ehkäpä aivojesi aaltopituus oli lääkityksen vuoksi sopiva kontaktin ottamiseen. Hän siirsi kai tarkoituksella sitä esinettä, koska ymmärsi, ettet voisi toettuasi uskoa tapaamistanne muuten todeksi. Todisteeksi sinulle, että elämä jatkuu.
Tai siirsi todellisuudessa itse. Lääkitys sotki aistit ja muistot.
Niin ja näin pipilää päin kirjoitti:
Tein Facebookkiin ryhmän, jolla ajattelin lisääväni Suomen oikeaa työllisyystilannetta, enkä vain kaunistelisi tilastoja. Ajattelin, että, kun Juha Sipilällä oli kova puheet myös työttömyyden nostamiseksi, niin lisätäänpä Juha tänne ryhmään, niin hän varmasti haluaa olla yhteistyössä mukana. Mitä vielä, facebook tilini poistettiin välittömästi ja kaikki tiedot poistettiin sieltä!!?? Minut taidettiin luokitella valtion viholliseksi, kun halusin löytää suomalaisille työpaikkoja, missä maksetaan reilua palkkaa.
Ja mikä tässä oli selittämätöntä,kummitus,enkeli vai jumalako sen poisti? Oliko vähän väärä keskustelu nyt vai ylivoimaista ymmärtää kysymistä. Minäkin tein faceen Sauli Niinistöstä pilkkaryhmän kuvineen päivineen,ja se katosi!!!! Enkelin kosketusko sen poisti. Ostin maitoakin,eikä se ollutkaan mustaa vaan valkoista!!!! En saata ymmärtää!!???!!! :O :O
Asuin kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Luin kaikessa rauhassa kirjaa ja oli ihan hiljaista. Päätin lähteä kauppaan ostamaan päivän ruokatarvikkeet ja asunnon ovesta uloastuessa mun ovi asu kiveen. Silmämääräisesti arvioituna kivi oli noin metrin pitkä ja leveä. Ihmettelin suuresti miten se on saatu raahattua rappuun äänettömästi. Yleensä jos on hiljaista niin rapun askeleet kuuluu ja vanha hissi kolisee väistämättä. Jokainen varmasti myös tajuaa, että tuon kokoista kiveä ei ihan yhden tai kahden miehen voimalla kanneta. Kävin kaupassa ja matkalla rupesin miettimään olikohan se ees oikea kivi. Kotiin mennessä kivi oli yhtä rapussa ja oli pakko ihan kokeilla, kyllä se oli iso painava kivi jossa kasvoi sammalta, eikä liikkunut mihinkään. Menin laittamaan ruokaa ja söin ja kivi oli kaikessa hiljaisuudessa jälleen kadonnut. Ei varsinaisesti mikään mysteeri, mutta yleensä pelkästään pelkän pesukoneen tuominen kuuluu, kun kärryt kolisee jne. Ja olihan se hiukan outoa, että jokun kotona olisi kivi mikä vaikutti olevan kuin suoraan luonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva ja kiitti. Mulla on aina ollut fobia uima-altaisiin, varsinkin kaikki röörit yms, eikä kai aiheetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tähän on joku luonnollinen selitys, mutta kaikenlaiset katuvalot ja pihavalaisimet sammuvat, kun kuljen ohi, tätä tapahtuu todella usein. Yksi valaisin siis sammuu, eivät kaikki. Ja tätä tapahtuu yksin kulkiessa tai vaikka kaverin kanssa lenkillä. Esim. kerrostalon numerovalaisin sammui kävellessäni ohi, katuvaloja on sammunut useampia sekä matalampia valoja, mitä on esim. ulkoilureittien varrella. Lähipiiri tietää tämän ja joillakin kerroilla on naureskeltu, että kappas, taas sammutit lampun.
Vierailija kirjoitti:
Mille on käynyt myöskin useampaan kertaan noin. Usein jopa niin, että mulla on sellainen tunne, että toi lamppu varmaan sammuu ja niin käykin :D Haluaisin kanssa kyllä tietää, onko tolle joku järkevä selitys!
Mistähän tämä katuvalojen sammuminen mahtaa johtua.. Aikoinani ensin ajattelin että olen nähnyt väärin tai kyseessä on sattuma jne. Mutta on kyllä alkanut ärsyttää kun tätä tapahtuu jatkuvasti, enkä ole vielä edes katuvalon kohdalla kun se sammuu, eli minkään lajin kontaktista ei voi olla kyse. Autolla ajaessa sama kuvio.
Mulla on kans tätä lamppujen sammumista. Ei enää niin kuin aiemmin. Eikä vissiin koskaan miehen ollessa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko ihmisellä olla vaan yksi ainokainen kihomato?
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihmisellä olla vaan yksi ainokainen kihomato?
Missä? Terraariossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ov. kirjoitti:
Muistan selvästi kuinka olin 20 vuotta sitten raskaana. Raskaus oli kuudennella kuukaudella, kun vauva kuoli kohtuuni. Minut lähetettiin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä kun lapsen kuolema todettiin. Minä masennuin melko pahasti silloin ja koska asuin yksin, niin kukaan ei komentanut minua uudestaan lääkärille tai sairaalaan vaikka viikko toisensa jälkeen kului. Minulla tosin oli sitten kolme kuukautta vauvan kuoleman jälkeen yhden yön suhde, koska ajattelin seksin käynnistävän synnytyksen, mutta niin ei käynyt. Siitä 3 kuukauden jälkeen sain mentyä lopulta ensiapuun, jossa kerroin, että vatsassani on ollut puoli vuotta kuollut vauva, jonka haluaisin pois sieltä. No, minua tutkittiin ja todettiin, että kohdussani ei ollut mitään kuollutta vauvaa, vaan elävä vauva kolmannella raskauskuulla. Se oli tietenkin saanut alkunsa siitä yhden yön suhteesta, mutta mihin se kuollut vauva oli hävinnyt? Se todella oli ollut sisälläni, olin tuntenut sen liikkeet ja olin tuntenut sen kuolleen vauvan painona vatsanpohjassani koko sen kuuden kuukauden ajan mitä oli mennyt vauvan kuoleman jälkeen. Ei raskausviikolla 24-27 oleva lapsi voi noin vain kadota kohdusta (en nyt tarkkaan muista mikä raskausviikko se oli, kun se vauva kuoli).
Olet varmaankin synnyttänyt sen kuolleen vauvan, mutta koska se on niin kipeä muisto, olet kieltänyt sen itseltäsi.
Synnytitkö sitten sen elävän vauvan? Onko sinulla nyt siis lapsia?
Minä kanssa kuvittelisin, että jos olet ollut kuudennella kuukaudella raskaana, olisit joutunut heti synnyttämään sen lapsen, eikä sinua olisi lähetetty kotiin "odottamaan".
Ei muuten mene noin. Siskolla raskausviikolla 38 kuoli vauva kohtuun ja kyllä vain lähetettiin kotiin sen toteamisen jälkeen, oli sunnuntaipäivä. Maanantaina sitten takaisin synnyttämään se kuollut vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ov. kirjoitti:
Muistan selvästi kuinka olin 20 vuotta sitten raskaana. Raskaus oli kuudennella kuukaudella, kun vauva kuoli kohtuuni. Minut lähetettiin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä kun lapsen kuolema todettiin. Minä masennuin melko pahasti silloin ja koska asuin yksin, niin kukaan ei komentanut minua uudestaan lääkärille tai sairaalaan vaikka viikko toisensa jälkeen kului. Minulla tosin oli sitten kolme kuukautta vauvan kuoleman jälkeen yhden yön suhde, koska ajattelin seksin käynnistävän synnytyksen, mutta niin ei käynyt. Siitä 3 kuukauden jälkeen sain mentyä lopulta ensiapuun, jossa kerroin, että vatsassani on ollut puoli vuotta kuollut vauva, jonka haluaisin pois sieltä. No, minua tutkittiin ja todettiin, että kohdussani ei ollut mitään kuollutta vauvaa, vaan elävä vauva kolmannella raskauskuulla. Se oli tietenkin saanut alkunsa siitä yhden yön suhteesta, mutta mihin se kuollut vauva oli hävinnyt? Se todella oli ollut sisälläni, olin tuntenut sen liikkeet ja olin tuntenut sen kuolleen vauvan painona vatsanpohjassani koko sen kuuden kuukauden ajan mitä oli mennyt vauvan kuoleman jälkeen. Ei raskausviikolla 24-27 oleva lapsi voi noin vain kadota kohdusta (en nyt tarkkaan muista mikä raskausviikko se oli, kun se vauva kuoli).
Olet varmaankin synnyttänyt sen kuolleen vauvan, mutta koska se on niin kipeä muisto, olet kieltänyt sen itseltäsi.
Synnytitkö sitten sen elävän vauvan? Onko sinulla nyt siis lapsia?
Minä kanssa kuvittelisin, että jos olet ollut kuudennella kuukaudella raskaana, olisit joutunut heti synnyttämään sen lapsen, eikä sinua olisi lähetetty kotiin "odottamaan".
Ei muuten mene noin. Siskolla raskausviikolla 38 kuoli vauva kohtuun ja kyllä vain lähetettiin kotiin sen toteamisen jälkeen, oli sunnuntaipäivä. Maanantaina sitten takaisin synnyttämään se kuollut vauva.
... jolloin synnytys varmaan käynnistettiin? Ei jääty siis odottamaan, että se käynnistyy itsekseen. Ja jos siskosi ei olisi ilmestynyt paikalle, olisi soitettu perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tästä on aikaa jo kauan. Olin teininä ihastunut pari vuotta vanhempaan poikaan. Olin vain kuolettavan ujo, joten lähestyminen ei tullut kuuloonkaan eikä meillä ollut yhtään yhteistä kaveria. Asuimme pikkupaikkakunnalla, sinä kesänä kävin paljon lähellä olevassa tanssipaikassa, jossa esiintyi eri bändejä. Pari viikkoa ennen koulun alkua oli viimeinen tapahtuma siltä kesältä ja jostain syystä en sitten mennytkään sinne. Kun koulu alkoi, luokkakaverit tulivat heti kiusoittelemaan ja kyselemään että oliko ihanaa. Kaikki olivat nähneet minut ja juurikin tuon ihastukseni viettävän illan yhdessä siellä viimeisessä tapahtumassa ja he eivät suostuneet uskomaan, etten se ollut minä. Koko tilanne teki minulle aivan epätodellisen olon, aloin itse jo miettiä että entä jos olinkin ollut siellä. Minulla oli massasta poikkeava pukeutumistyyli, joten joku kaksoisolento josta luokkalaisenikin erehtyvät tuntui epätodennäköiseltä yhteensattumalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
En ihan ymmärrä mikä tuossa on niin kummallista. Saattaahan sitä tulla raskaaksi vahingossa, ja saattaahan sitä sitten pohdinnan päätteeksi haluta pitää sen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko noiden paukahdusten syynä olla rakenteiden liikkuminen , jännitteitä tukihirsissä tai jotakin? Meillä katon uusimisen jälkeen paukkui muutaman kerran , puuraketeinen talo voi elämöidä.
Tiskipöytä joka pamahtaa itsekseen esim lämmön vaikutuksesta tekee juuri noin, on sattunut mullekin että hirmu rumina keittiössä. Koska teräslevy on vaihtanut asentoa.
Vierailija kirjoitti:
Joulun alla minulla oli käytössä paremmat kupit, jotka nostin koneesta pöydälle kuivumaan ennen säilöön laittamista.
Siirtelin niitä siinä etteivät olisi ihan yhdessä kasassa. Hetken päästä huomasin, että ne olivat täydellisessä viiskuviossa, kuin nopan silmät. Pistin jutun väsymyksen ja hajamielisyyden piikkiin. Aivot huijaavat. Kuitenkin olen ihmetellyt, enkö ensin huomannut järjestelleeni niitä kuvioon. Hiukan hätkähdin!
Tästä tuli mieleen Youtube video jossa löytökoira alkoi järjestellä erilaisia pehmoleluja kutakin eri kasaan terassille. Sydän siinä suli - sillä ilmeisesti katukoiralla ei ollut muita kavereita aikoinaan ollut kuin ne löytöesineet ja varmaan oli parka tottunut järkkäämään niitä silloin jo eri kasoihin. Näin hän ilmeisesti nyt sitten piti linkkiä omaan menneisyyteensä :(. Erittäin liikuttava tositarina. Olisiko sinunkin alitajuntasi tehnyt tepposet noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulun alla minulla oli käytössä paremmat kupit, jotka nostin koneesta pöydälle kuivumaan ennen säilöön laittamista.
Siirtelin niitä siinä etteivät olisi ihan yhdessä kasassa. Hetken päästä huomasin, että ne olivat täydellisessä viiskuviossa, kuin nopan silmät. Pistin jutun väsymyksen ja hajamielisyyden piikkiin. Aivot huijaavat. Kuitenkin olen ihmetellyt, enkö ensin huomannut järjestelleeni niitä kuvioon. Hiukan hätkähdin!Tästä tuli mieleen Youtube video jossa löytökoira alkoi järjestellä erilaisia pehmoleluja kutakin eri kasaan terassille. Sydän siinä suli - sillä ilmeisesti katukoiralla ei ollut muita kavereita aikoinaan ollut kuin ne löytöesineet ja varmaan oli parka tottunut järkkäämään niitä silloin jo eri kasoihin. Näin hän ilmeisesti nyt sitten piti linkkiä omaan menneisyyteensä :(. Erittäin liikuttava tositarina. Olisiko sinunkin alitajuntasi tehnyt tepposet noin?
Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?
Mies 37v kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.
Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat. Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä? Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli? Mitä järkeä?
Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä. Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun. Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille. Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti.
Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös. Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin. Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana? Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä? Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja. Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä kasvokkain ihmiset, jotka ovat kirjoitelleet minusta kaikkea pahaa ja ilkeää nettiin. Kuviani siis varastettiin koneeltani ja alettiin esiintyä minuna. Ilmeisesti on kirjoiteltu asioita mm. masennuksestani, seksuaalisuudestani ja muista hyvin henkilökohtaisista asioista. Pahinta on jutut, että esim. myyn itseäni. Kirjoituksien takia irtisanouduin työpaikastani, sairastuin ja koen sosiaalista häpeää. En ole ollut kymmeneen vuoteen töissä, ja en varmaan koskaan enää tule olemaan työelämässä. Kirjoittelun takia ystäväpiirini on kaventunut ja monet tutut eivät pidä yhteyttä. Lueskelen neuroottisena vauva-palstaa ja mietin, että mikä kirjoitus viittaa minuun. Koneeltani on varastettu hyvin henkilökohtaisia terveystietoja, jotka todellakaan ei kuulu kaiken kansan kuultaviksi.
Toivon ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet tämän minulle, kokevan saman ja pahempaa.
Oho. Olen kuullut muillekin tapahtuneen samaa. Olisiko jokin vähän organisoidumpikin hanke? Stasihan oli koulutettu tähän ja Stasi koulutti Suomessakin....
Eräässä Pohjoismaassahan kaksi miestä tapasivat vapaa aikanaan luonnossa sattumalta toisensa ja alkoivat vuodattaa miten se elämä oli molemmilla mennyt ja sehän oli mennyt niin sanoin kuin sinulla jne että miehet alkoivat tutkia tarkemmin niitä sattumuksia. Molemmille avioero ja potkut töistä, lapsia kiusattu jne. Kävikin ilmi että Valtio oli laittanut niitten perään oikeasti organisaation tekemaan samaa molemmille. Ja kuinka montakohan uhria niillä olikaan. Kaikki komennukset pilata elämä oli arkistoitu ja arkistot avautuneet lukijoille- niin miehet julkistivat tapauksensa. Hiivatin pelottavaa. Ei ole mitään syytä miksi ei Suomessa olisi samaa.
Ihana isä <3