Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Uimahalleissa on (tai on ollut, en ole uimahalleissa käynyt vuosiin) veden alla suodattimia tms, jotka imevät todella kovaa välillä. Ei tarvitse edes uida lähellä reunaa, niin sen virtauksen tuntee. Muistan, kun joskus ysärillä joku pikkutyttö on hukkunut uimahalliin, kun ei päässyt enää pinnalle suodattimen vetäessä veden alle. Veikkaan siis, että uimahallissa tarrautujat ovat olleet ylitehokkaita suodattimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista varhaisista muistoista.
Muistan sen, kun olin selälläni äidin sylissä ja äiti piteli päätäni käsissään. Hänen kämmenensä siis olivat tukena pääni alla. Muistan sen tunteen, miten pääni tuntui juuri oikean kokoiselta hänen käsiinsä.
Kun puhuin asiasta hänelle myöhemmin isompana, olin varmaan ainakin kouluikäinen. Äiti hämmästyi, miten voin muistaa sellaisen asian, koska olin silloin vauva.
Ja niinhän mun täytyi olla, koska en olisi muuten sillä tavalla mahtunut syliin.
Vierailija kirjoitti:
Noista varhaisista muistoista.
Muistan sen, kun olin selälläni äidin sylissä ja äiti piteli päätäni käsissään. Hänen kämmenensä siis olivat tukena pääni alla. Muistan sen tunteen, miten pääni tuntui juuri oikean kokoiselta hänen käsiinsä.
Kun puhuin asiasta hänelle myöhemmin isompana, olin varmaan ainakin kouluikäinen. Äiti hämmästyi, miten voin muistaa sellaisen asian, koska olin silloin vauva.
Ja niinhän mun täytyi olla, koska en olisi muuten sillä tavalla mahtunut syliin.
Ja tämähän oli siis provo,koska kukaan ei voi muistaa sitä, miltä tuntuu, kun äiti pitää sylissä, katsoo silmiin ja hymyilee niin, että se on vauvan mielestä ihanin hetkinpäivässä.
Äidinhän kertovat näistä asioista lapsilleen pienestä pitäen.
Jos olen unessa tippumassa hississä, niin miten tämä tulkitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista varhaisista muistoista.
Muistan sen, kun olin selälläni äidin sylissä ja äiti piteli päätäni käsissään. Hänen kämmenensä siis olivat tukena pääni alla. Muistan sen tunteen, miten pääni tuntui juuri oikean kokoiselta hänen käsiinsä.
Kun puhuin asiasta hänelle myöhemmin isompana, olin varmaan ainakin kouluikäinen. Äiti hämmästyi, miten voin muistaa sellaisen asian, koska olin silloin vauva.
Ja niinhän mun täytyi olla, koska en olisi muuten sillä tavalla mahtunut syliin.
Ja tämähän oli siis provo,koska kukaan ei voi muistaa sitä, miltä tuntuu, kun äiti pitää sylissä, katsoo silmiin ja hymyilee niin, että se on vauvan mielestä ihanin hetkinpäivässä.
Äidinhän kertovat näistä asioista lapsilleen pienestä pitäen.
Diipa daapa. Ainakin omalla äidilläni on muisti täysin seula. Tietyistä vuosista hänellä ei ole mitään mielikuvaa, ja hän on ollut myös kova sotkemaan asioita. Minä ja veljen olemme saaneet olla muistuttamassa milloin mistäkin tai oikomassa väärinkäsityksiä.
Kuitenkin hän muistaa OMASTA lapsuudestaan asioita n.2-vuotiaasta.
Autismikirjon ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unilogi kirjoitti:
Jos olen unessa tippumassa hississä, niin miten tämä tulkitaan?
Yleisin selitys on itsetunto-ongelmat tms.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin parikymppisenä sairaalassa leikkauksen jälkeen tokkuraisena, ja vierelläni seisoi aiemmin samana vuonna kuollut paras ystäväni. Juttelimme jonkin aikaa, ja vaikka olin tokkurainen niin tilanne tuntui hyvin todelta. Hän siirsi keskustelun aikana yhtä tavaraa pöydältä sängynreunalle, ja tässä vaiheessa muistini katkeaa. Outoa tässä on se, että kun heräsin uudelleen niin se tavara oli siinä mihin se oli siirretty. Ajatus tuosta päivästä ahdistaa, tiedostan että kuolleet eivät voi palata mutta silti minua piinaa ajatus että mitä jos...
Kyllä se voi olla mahdollista. Enemmän ihmettelen, että kukaan enää uskoo näitä usean ihmisen kokemuksia tästäkin ketjusta luettuaan, etteikö jotakin ole olemassa tämän materiasta tehdyn maailman ”tuolla puolen”, meidän normaalisti aistimattomissamme. Onhan olemassa sähkö-, mikroaalto-, röntgen-, lämpö-, gamma- ja vaikka mitä säteilyä, joita emme vain voi aistia, koska meillä ei kaikkeen ole aistinelimiä, mutta totta nekin silti ovat. Tai tietokoneet, bitit, verkkoyhteys.... Miten näitä oikein selittäisi vaikkapa parisataa vuotta sitte eläneille ihmisille? Olisivat polttaneet noitana!
Minusta tuossa kuvaamassasi tilanteessa ystäväsi tuli luoksesi, koska ehkäpä aivojesi aaltopituus oli lääkityksen vuoksi sopiva kontaktin ottamiseen. Hän siirsi kai tarkoituksella sitä esinettä, koska ymmärsi, ettet voisi toettuasi uskoa tapaamistanne muuten todeksi. Todisteeksi sinulle, että elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin jonkin aikaa eräässä 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa, ja ainakin kertaalleen tuli yksinollessa sellainen fiilis, että en ole yksin. Olin tullut suihkusta eikä ollut vaatteita päällä, niin alkoi hävettää sen jonkun läsnäollessa niin, että piti vetää vaatteita päälle. Kesti muutaman minuutin ja häipyi. Keski-ikäisen miehen oloinen... jokin.
Onhan näitä ns. yliluonnollisia näkyjä ja muita aistimuksia niin monella, ettei ne voi olla joukkopsykoosiakaan. Itse olen skeptikko ja koitan aina löytää selityksen, mutta joskus vain menee yli ymmärryksen. Ehkä vielä joskus tiede löytää niille selityksen, ihan niinkuin on löydetty muillekin asioille, jotka on ensin vaikuttaneet selittämättömiltä.
Aika hauska mielikuva toisaalta. Joku edesmennyt mies elää nyt poikavuosiensa fantasiaa todeksi, saa salakatsella alastonta naista "rauhassa" ;D
Minua kyllä joskus seksiä harrastellessa tai yksin touhutessa hirvittää ajatus, että entäs jos joku henkimaailman tyyppi onkin vieressä seuraamassa. Aika karmivaa...
Tein Facebookkiin ryhmän, jolla ajattelin lisääväni Suomen oikeaa työllisyystilannetta, enkä vain kaunistelisi tilastoja. Ajattelin, että, kun Juha Sipilällä oli kova puheet myös työttömyyden nostamiseksi, niin lisätäänpä Juha tänne ryhmään, niin hän varmasti haluaa olla yhteistyössä mukana. Mitä vielä, facebook tilini poistettiin välittömästi ja kaikki tiedot poistettiin sieltä!!?? Minut taidettiin luokitella valtion viholliseksi, kun halusin löytää suomalaisille työpaikkoja, missä maksetaan reilua palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uimahalleissa on (tai on ollut, en ole uimahalleissa käynyt vuosiin) veden alla suodattimia tms, jotka imevät todella kovaa välillä. Ei tarvitse edes uida lähellä reunaa, niin sen virtauksen tuntee. Muistan, kun joskus ysärillä joku pikkutyttö on hukkunut uimahalliin, kun ei päässyt enää pinnalle suodattimen vetäessä veden alle. Veikkaan siis, että uimahallissa tarrautujat ovat olleet ylitehokkaita suodattimia.
Etenkin jos se avainremmi nilkan ympärillä ! Minullakin joskus alaasteen kouluinnilla mikälie suodatin nappasi avaimesta ja oli hukuttaa.
Kun olin 16-vuotias, pappani kuoli yllättäen. Olin nähnyt hänet pari päivää aiemmin joulunvieton yhteydessä ja eteisessä heippa-haleja antaessa mieleeni tuli ajatus, että tämä on sitten viimeinen kerta.
Pari viikkoa kuolintapauksesta heräsin yöllä tunteeseen, että joku silittää ohimoani. Yritin nukkua, mutta koska silittely jatkui, havahduin. Kun katsoin tarkemmin, että mistä moinen tunne, näin keskellä huonettani harmahtavan valkoisen, usvaisen savupaaden, joka muovautui ihmismäisemmäksi, pitkulaisemmaksi. Järkytyin, säikähdin ja vedin paniikissa peiton pääni yli. Sydän hakkasi ja tuli kylmä hiki, mutta sitten valahdin rauhaan ja onnen tunteeseen, todella miellyttävään olotilaan. Jotenkin rauhoituin ja rentouduin täysin ja siihen nukahdinkin. Mielessä kävi, että pappa teki visiitin luokseni. Aamulla ihmettelin tätä vanhemmilleni, mutta he epäilivät koko asiaa. Minulle se oli kyllä täyttä totta. En ollut unessa, unihalvauksessa tms.
Jälkikäteen harmittaa, että miksi säikyin. Mitä olisinkaan nähnyt, jos olisin seurannut, mitä paadesta olisi syntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran murrosikäisenä tulin koulusta kotiin kun menkat ja vatsa julmetun kipeä, maatessani sohvalla kuulin yläkerrasta kaksi jysähdystä sekä raskaat askelet jotka kulkivat edestakaisin pitkin yläkertaa. Nousin portaita kaakaomuki kädessä että joo joo Ville, tosi kivaa, sillä luulin veljen jo olevan kotona ja pelottelevan mutta yläkerrassapa ei ollutkaan ketään. Vanhemmat eivät uskoneet, eikä veli. Pari kk myöhemmin oli kesäloma ja olimme lähdössä matkailuautolla reissuun, minä laitoin vielä hiuksiani eteisen peilin edessä ja veli oli jumittunut vessaan lukemaan Aku Ankkaa joten äiti sanoi isälle että mennään me jo autoon kun nuorisolla kestää. Veli tuli vessasta ja alkoi irvailla jotain hiuksistani, kun samassa kuulimme molemmat miten raskaat askeleet alkoivat kulkea yläkerrassa ja lähestyä portaikkoa, vilkaisimme toisiamme ja juoksimme ulos. Vanhemmat eivät taaskaan uskoneet, tosin vuosia myöhemmin humalassa äiti paljasti itsekin kuuleensa samat painavat askeleet kerran sairaslomalla ollessaan, olivat loppuneet välittömästi kun äiti oli pistänyt päänsä makuuhuoneesta ja kutsunut isää. Kyseessä on 40-luvulla valmistunut rintamamiestalo.
Vierailija kirjoitti:
Kerran murrosikäisenä tulin koulusta kotiin kun menkat ja vatsa julmetun kipeä, maatessani sohvalla kuulin yläkerrasta kaksi jysähdystä sekä raskaat askelet jotka kulkivat edestakaisin pitkin yläkertaa. Nousin portaita kaakaomuki kädessä että joo joo Ville, tosi kivaa, sillä luulin veljen jo olevan kotona ja pelottelevan mutta yläkerrassapa ei ollutkaan ketään. Vanhemmat eivät uskoneet, eikä veli. Pari kk myöhemmin oli kesäloma ja olimme lähdössä matkailuautolla reissuun, minä laitoin vielä hiuksiani eteisen peilin edessä ja veli oli jumittunut vessaan lukemaan Aku Ankkaa joten äiti sanoi isälle että mennään me jo autoon kun nuorisolla kestää. Veli tuli vessasta ja alkoi irvailla jotain hiuksistani, kun samassa kuulimme molemmat miten raskaat askeleet alkoivat kulkea yläkerrassa ja lähestyä portaikkoa, vilkaisimme toisiamme ja juoksimme ulos. Vanhemmat eivät taaskaan uskoneet, tosin vuosia myöhemmin humalassa äiti paljasti itsekin kuuleensa samat painavat askeleet kerran sairaslomalla ollessaan, olivat loppuneet välittömästi kun äiti oli pistänyt päänsä makuuhuoneesta ja kutsunut isää. Kyseessä on 40-luvulla valmistunut rintamamiestalo.
Onkohan tuossa talossa entinen isäntä hirttäytynyt yläkerrassa? Tuoli kaatunut tms. ja siitä jysähdys-äänet. Sitten ikuisesti vaeltavat askeleet, jotka kertovat hänen jääneen tähän tilaan kiinni.
Kun askeleet kuuluu, niin huikatkaa kulkijalle, että lähtee jo valoa kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui pari kuukautta sitten. Järjestelin vaatteita eteisessä, kun kuulin rappukäytävästä melua. Naapureitamme ei ikinä näy, ja halusinkin uteliaana nähdä, millaista porukkaa vieressämme oikein asuu. Ovisilmästä näin, että käytävän toisessa päässä olevasta ovesta astui ulos äiti ja parivuotias tytär. Tyttö lähti kipittämään rappukäytävää pitkin kohti oveamme, ja pysähtyi parin metrin päähän - ja jäi tuijottamaan SUORAAN ovisilmäämme. Äitikin katsoi käytävän toisesta päästä ihan suoraan minuun, ja teki vielä käsillään tirkistelyeleen(!). Sen jälkeen en ole heitä nähnyt.
En ole muutoin ikinä kyyläillyt, mitä nyt sillä hetkellä satuin kurkkimaan ulos. Eiväthän he kai mitenkään voineet nähdä minua tai tietää, että olin oven takana, mutta outo fiilis tuosta jäi.
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kävi suihkussa ja lähti? Asuin vuosina 2001-2006 kämppiksinä erään ystäväni kanssa, kolmio jossa minä nukuin olohuoneessa ja ystävälläni oli virallinen makuuhuone. Eräänä lauantai-iltana olin yksin kotona, ystäväni oli poikakaverinsa luona toisessa kaupungissa ja luin kirjaa ikkunalaudalla istuen kun äkkiä kuulin miten ulko-ovi kävi ja kohta alkoi suihku kohista , oletin tietenkin ystäväni palanneen jo jostain syystä ja menneen pesulle. Päätin mennä kysymään onhan kaikki hyvin, tilanne oli niin kummallinen mutta luin ensin aukeman loppuun , annoin toisen pesytyä rauhassa. Kun lähestyin kylpyhuoneen ovea havaitsin sen olevan raollaan ja huoneen pimeänä joten vaihdoin suuntaa ja menin ystäväni huoneeseen arvellen tämän olevan pukemassa. Ei ketään siellä, eikä myöskään keittiössä. Mutta kun tein kylpyhuoneeseen valot, ilma oli kosteaa ja lattialla märkä pyyhe! Soitin hämilläni ystävälleni ,oli humalassa ja vakuutti olevansa edelleen Helsingissä. En viekä tänäkään päivänä ymmärrä, kuka siellä suihkussa kävi ! Ei kai kukaan murtaudu toisen kotiin, käy pesulla ja häivy?
Tarina ontuu, kolmiossa on ensinnäkin kaksi makuuhuonetta, puhumattakaan muusta sekavuudesta tekstissä.
Pyydän anteeksi, kaksiohan se oli tietenkin (eteinen, ovi makkariin, ovi keittiöön, käytävän päässä kylppäri, olohuone) mutta hetki ennen kuin kirjoitin tuota puhuin puhelimessa veljeni kanssa, joka etsii kihlattuineen kolmiota ja ajatukset sekosivat. Tiedätkö, kun kirjoitat vaikka kauppalistaa ja joku puhuu kirkosta, joten kirjoitat listaan kirkko :D Ikävää ettet usko tapausta joka vaivaa minua yhä, etenkään kun kämppis tai kukaan muu ei minua myöskään uskonut vaan epäiltiin mm. että olin nukahtanut (ikkunalaudalle?)
Äitini soitti ja käski tuomaan talouspaperia tullessani, kun saavuin kotiin äiti ihmetteli suuresti asiaa ja kiisti soittaneensa. Puhelutiedoista ei tuota puhelua löytynyt, mutta jonkun kanssa minä kyllä puhuin ja bestikseni kuuli kaiken vierestä ! Vikanumero se ei ei voinut olla, sillä puhelu olisi tallentunut muistiin ja lisäksi näytöllä välkkyi "äippä". Joku oli tuolloin sekasin, mutta kuka meistä minä äiti vai känny?
Minä en ymmärrä, että miten minä pärjäsin koulussa melko hyvin eikä edes koulumatkoilla koskaan tapahtunut mitään pahaa kun kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna olin todella tyhmä, naiivi ja lapsellinen sekä täysin pihalla asioista. Esimerkiksi vielä yläasteella saatoin vasta joskus torstaina saada tietää, että seuraava viikko on syysloma kun taas muut olivat tienneet sen jo varmasti ennen kuin syyslukukausi oli edes alkanut. Sitäkin ihmettelen, että miten kukaan pedofiili ei esimerkiksi koskaan pyytänyt minua mukaansa, sillä minä idiootti olisin taatusti mennyt mukaan, jos vaikka joku olisi pysäyttänyt auton viereeni ja sanonut, että jos lähden hänen mukaansa niin saan häneltä hänen kotonaan karkkia, limsaa ja ilmaiseksi oman kissanpennun hänen kotoaan. Olisin siis lähtenyt melko varmasti mukaan, vaikka minulle oltiin sanottu, että vieraiden kyytiin ei saa mennä.
Miksi kehitysvammaisten pitää käydä ammattikouluja?