Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Tuli mieleen vielä sellainen juttu, että oltiin ulkomailla lomalla ja puhelin soi... katsoi, kuka soittaa ja näytti, että puhelu tulossa toisesta omistamastani liittymästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se ko. SIM-kortti oli Suomessa, lipaston laatikossa ja KIRJEKUORESSA! Olin sen poistanut ennen lomaa puhelimesta.

Myöhemmin harmitti, etten siihen puheluun vastannut... mutta kun olin sillä hetkellä aika hämmästynyt tilanteesta... 

Ja kotiin tullessa tarkistin kirjekuoren - siellä se kortti oli edelleen! (ketään ei sinä aikana ollut kotona)

Yksi erikoinen muisto on häirinnyt 20 vuotta. Olin ehkä seitsemän vanha ja mummolassa hoidossa. Oltiin oltu perunamaata kääntämässä ja olin tulossa perunamaalta kohti mummoa, joka kaiveli perunasäkkiä tuvan portaiden vierellä. Yhtäkkiä siinä portaiden vieressä ei ollut enää kuin se säkki. Kysyin vaarilta missä mummo on, ja vaari vastasi että meni sisälle. Minulla mielestäni oli kuitenkin koko ajan katsekontakti mummoon kunnes hän yhtäkkiä katosi kuin taikaiskusta.

Lieneekö minulla sitten ollut jokin hetkellinen blackout, jonka vuoksi en "nähnyt" kun mummo siirtyi, vai katsoinko kuitenkin hetken pois enkä vain muista. Teleportaatiota tai muuta yliluonnollista nyt ei voi edes epäillä koska vaari tiesi mihin mummo oli mennyt.

Up

Tuttu tyttö kirjoitti:

Tuli mieleen vielä sellainen juttu, että oltiin ulkomailla lomalla ja puhelin soi... katsoi, kuka soittaa ja näytti, että puhelu tulossa toisesta omistamastani liittymästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se ko. SIM-kortti oli Suomessa, lipaston laatikossa ja KIRJEKUORESSA! Olin sen poistanut ennen lomaa puhelimesta.

Myöhemmin harmitti, etten siihen puheluun vastannut... mutta kun olin sillä hetkellä aika hämmästynyt tilanteesta... 

Ja kotiin tullessa tarkistin kirjekuoren - siellä se kortti oli edelleen! (ketään ei sinä aikana ollut kotona)

Sinulla on ollut puhelunsiirto siitä toisesta liittymästä mukanasi olevaan numeroon. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tyttö kirjoitti:

Tuli mieleen vielä sellainen juttu, että oltiin ulkomailla lomalla ja puhelin soi... katsoi, kuka soittaa ja näytti, että puhelu tulossa toisesta omistamastani liittymästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se ko. SIM-kortti oli Suomessa, lipaston laatikossa ja KIRJEKUORESSA! Olin sen poistanut ennen lomaa puhelimesta.

Myöhemmin harmitti, etten siihen puheluun vastannut... mutta kun olin sillä hetkellä aika hämmästynyt tilanteesta... 

Ja kotiin tullessa tarkistin kirjekuoren - siellä se kortti oli edelleen! (ketään ei sinä aikana ollut kotona)

Sinulla on ollut puhelunsiirto siitä toisesta liittymästä mukanasi olevaan numeroon. 

Ei ollut soitonsiirtoa ja tämä oli ainut kerta, kun näin tapahtui. :)

Valvoin vakavasti sairaan omaiseni vierellä yöllä. hän kieltäytyi jääräpäisesti lähtemästä enää sairaalaan, jossa hän oli joutunut viettämään jo usean kuukauden. tila heikkeni ja yht'äkkiä näin oudon valkean valo-hahmon irtautuvan hänestä. soitin lanssin ja hänet vietiin sairaalaan. Ambulanssihenkilökunta sai onneksi taivuteltua hänet mukaansa ja hän selvisi sillä kertaa. sairaalassa meni taas muutama viikko ja nyt hän on toistaiseksi jopa paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin sairautensa aikana. mietin, että mitä se valkea hahmo oli, joka "irtautui" hänestä, mahtoi olla? Voi olla, että näin harhoja, koska en ollut nukkunut kunnolla moneen yöhön, mutta mulla ei ole tapana nähdä harhoja. 

Oliko se valkoinen hahmo joku sielu tms. joka irtautuu ihmisestä ennen kuolemaa ja palasiko se takaisin, koska perheenjäseneni on nyt suht. hyvässä kunnossa, jopa paremmassa kuin aikoihin ja "kiinni elämässä" vai onko se "sielu" jäänyt palaamatta ja rakkaani voi kupsahtaa näennäisestä hyvinvointisuudestaan huolimatta koska tahansa? Rakas perheenjäsen oli koko "kohtauksen" ajan "kartalla" ja tietoinen ympäristöstään yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.

Ihan olemattomasta asiasta sain selkäsaunoja,arestia ja tukkapöllyä.Sisko kysyi vanhemmiltaan,miksi hakkaatte ja pieksätte velipoikaa? mutsi karjuii,Ihan muutenpahan vaan!!!

70-luvulla odotin aamulla koulukyytiä ikkunanvieressä ja muutamia kertoja mutsi istui lähellä ja lauleskeli.Oxxx on saamaatoon,Oxxx on saamaatoon,Oxxx on saamaatoon! faija hihkaisi akalleesa,ole hiljaa!Paha mieli tuli mutsin lauleskelusta ja ihmettelin,miksi mutsi lauloi minulle niin.Sain kouluni päätökseen ja jouduin tekemään kaikenlaisia töitä maatilalla.Olin liki 18-v.ja mutsi sanoi,voisitko mennä pois täältä,meidän elättinä olemasta.Olinpa "mitenpäin"tahansa,en koskaan riittänyt vanhemmilleni sen alkujaan saadun ja täysin syyttömänä saadun rötösteliän leiman.

Täällä toinen eläinkuiskaaja, tuttavani minuakin sillä nimellä kutsuneet.

Lapsesta asti ollut selvä yhteys eläinten kanssa, jota nyt isompana olen käyttänyt hyödyksi.

Lapsena ratsastustunnilla otin aina ne hevoset joilla muut eivät uskaltaneet ratsastaa, kylässä aratkin kissat tulivat syliini nukkumaan, ja jo lapsena koulutin toisten ongelmakoiria.

Villieläimissä yksi jos toinen poikanen (sorsa, orava, lintu, siili) on minuun kiintynyt, myös emot ovat suhtautuneet minuun lempeästi.

Omat lemmikkini (marsut, kanit, kissat &koirat) oppivat paljon temppuja ja olivat aina ylikesyjä ja sosiaalisia ja sain tuntemattomiltakin paljon kehuja, ihmettelyjä ja palautetta.

Muutenkin olen luonnossa törmännyt yhteen jos toiseen eläimeen ja kohtaamiset sujuneet rauhallisesti ja toisiamme kunnioittaen. Vastaan on tullut niin peuroja, hirviä, kettuja, ahma, ilves kuin karhujakin enkä edes asu maalla.

Vierailija kirjoitti:

Monien mielestä on outoa, että tulen todella hyvin toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.

Minusta vaan tuntuu, kuin osaisin jotenkin neuvotella eläimen kanssa ilman sanoja. Esimerkiksi ratsastaessa hevonen tuntuu aina lukevan ajatukseni, äkäisiksi luonnehditut hevoset tai lehmät eivät ole koskaan yrittäneet potkia tai purra ja esimerkiksi koirat suhtautuvat minuun poikkeuksetta todella suojelevasti. Myös esim. kissojen kanssa tulen hyvin juttuun, ja metsäreissuilla näen tavallista enemmän villieläimiä (kaverini mukaan vaellukset nimenomaan minun kanssani ovat tavallista mielenkiintoisempia, kun törmäämme tuon tuosta vaikkapa kettuihin, pöllöihin tai metsäkanalintuihin).

Itse olen selittänyt asian niin, että havainnoin ympäristöäni hieman eri tavalla kuin muut, jolloin havaitsen myös paremmin niin itse eläimet kuin eläinten käytöksellään antamat vihjeetkin. Eräs kaverini kutsuukin minua lempinimellä "eläinkuiskaaja".

Onko täällä ketään muuta, joka on eläinten kanssa kuin kotonaan?

P.S. Ihmisiä en sitten aina ymmärrä sitäkään vähää...

Mua on jäänyt vaivaamaan se, kun joulukuussa 2015 kävin työhaastattelussa, ja tämä henkilö kehui, kuinka olen just sopiva siihen työhön ja cv on hyvä ja just minun kaltaisteni tyyppiä he ovat etsineet jne ja hän lupasi ottaa minuun myöhemmin yhteyttä, kun heillä on tarjota työtä. Sitten kuitenkaan en enää koskaan saanut mitään yhteydenottoa sieltä päin, ka kun itse otin yhteyttä häneen kysyäkseni, joko heillä olisi tarjota työtä, niin ei kuulemma ollut, edes 8kk työhaastattelun jälkeenkään. Sitten jälkikäteen kuulin, että hän oli kyllä palkannut uusia työntekijöitä, eli suoraan sanottuna varmaankin valehdellut minulle päin naamaa.

Niin se vaan mietityttää, että miksi työnantaja vaihtoihin mielipidettään, että ei sitten halunnutkaan palkata minua, eikä edes ilmoittanut minulle siitä, että ei heillä olekaan töitä tarjolla minulle.

Vierailija kirjoitti:

Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.

Tiesin varmasti,että yksi perheenjäsen oli koulukamujensa kanssa tämän inhottavan jutskan tekijät ja laittoivat sen mun kärsittäväksi.Eikä kenestäkään ollut "miestä"oikaisemaan asiaa.

meidän asunnosta kuuluu mitä ihmeellisempiä ääniä. Miehelleni en kaikesta ole viitsinyt kertoa ennenkuin nyt kun hän itse rupesi kertomaan kokemuksiaan.

Mm ollessani yövuorossa, mies on kotona kissojen kanssa niin keittiöstä kuuluu kuin muovipussia " puristeltaisiin" ja kumpikin kissa vieressä.

Kerran itse yöllä heräsin keittiöstä kantautuviin kolinoihin ja olin varma että meille oli murtauduttu, olin tällöin siis yksin kotona. No ei muuta ku tyhmänrohkeana hiivin hiljaa puhelin kädessä keittiön oviaukolle vain nähdäkseni tyhjän keittiön.

Lisäksi tavarat vaihtavat paikkaa ollessamme pois kotoa. Kissat kylläkin on rauhallisia joten joku kodin hyvä henki kyseessä joka edelleen rakastaa keittiötämme.

Lamisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lamisa kirjoitti:

Aiemmin kertomani mieleeni putkahti toinenkin minulle avoimeksi jäänyt arvoitus "villistä nuoruudesta": kun olin päässyt 6. luokalta, menin kesäleirille, jossa tutustuin ikäiseeni tyttökaveriin. Yhtenä päivänä siellä tuli sitten puhetta jostain ihastusjutuista, ja hän kysyi minulta, ovatko vanhempani näistä tietoisia. Kerroin, että ei ole juolahtanut mieleen kertoa. Hän järkyttyi. ”Sun täytyy kertoa!” Hän piti tilannetta kestämättömänä, eikä ymmärtänyt reaktiotani, kun en nähnyt mitään erityistä syytä informoida vanhempiani aiheesta iässä, jossa ihastukset eivät olleet tietoisia olemassaolostani, eikä minulla ollut tarvetta siihen, että heidän pitäisi olla. (Jos meillä koulussakaan oli siihen mennessä mistään tyttö/poikajutuista puhuttu, niin ihan lapsenomaisella tasolla.)

Syksyllä aloitimme samassa koulussa ja kun siellä tapasimme, hän kysyi, olinko kertonut vanhemmilleni vieläkään ja taas vastatessani kieltävästi, hätääntyi ja vannotti, että minun pitää kertoa. Jälkeenpäin kerroin, että äiti oli saanut tietää ihastumisistani päiväkirjastani. Tyttö rauhoittui tästä tiedosta ja ilmoitti, että Salkkareissakin oli kohtaus, jossa äiti luki tyttärensä päiväkirjaa.

Ei hän koskaan minulle mistään suuttunut, ihan sovussa olimme. Ja saman ikäinen lapsihan hän oli, ja tutkimattomia voivat olla lasten tiet, eikä siinä mitään - mutta olisi silti ihan kiva tietää, mikä on edes se lapsen logiikka, jolla vanhempieni oli tärkeää tietää ihastusasioistani ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä sillä tiedolla tehdä.

Tolla tytöllä on ihan pakko ollut olla vanhemmat, jotka ovat kiristäneet ja uhkailleet häntä ja kontrolloineet häntä melkein kaikessa. Siksi hän on ollut niin huolissaan, koska ei ole osannut ajatella ettei kaikkien kodeissa hirtetä kertomattomista ajatuksista. 

Ihan mukavaa saada vastakaikuakin näihin "maailman mysteereihin". Tyttöön en koskaan tutustunut erityisen syvällisesti ja hänen perheestään en tiedä tuon taivaallista, joten paha mennä sanomaan, mikä oli asian laita. Muissa suht harvoissa käymissämme keskusteluissa ei tullut ilmi tuota vaatimusta kertoa asioista vanhemmille. Suuri asia, josta tuossa olisi pitänyt kertoa, ei ollut siis ihastuminen itsessään, vaan yksi aspekti niissä/ominaisuus ihastuksissa (sukupuoli). (Nyt aikuisena olen parisuhteessa ihmisen kanssa, jolla ei tätä ominaisuutta ole.)

Mieleeni tuli, että olisiko mahdollista, että tämä tyttö tiesi ihastuksestasi jotakin hälyttävää ja halusi suojella sinua tältä, mutta ei jostain syystä halunnut/voinut kertoa asiasta sinulle. Vanhempasi olisivat voineet olla siitä vaietusta asiasta tietoisia.

Aina kun lähden autolla jonnekin, radiosta tulee joku erityisen hyvä biisi joka vieläpä sopii sen hetkiseen tunnetilaan, kuin joku lähettäisi viestiä että rauhoituppas, piristyppäs tai eikös olekin hyvä päivä. En osaisi ajoittaa lähtöjäni niin hyvin että aina sattuu biisin alku kun radio menee päälle, niin vain käy.

Tiedän intuitiivisesti onko tarpeen reagoida, onko aihetta hätään. Toistaiseksi ollut oikeassa. Lasteni kohdalla on ollut tilanteita ja kerran äitini torkahti sohvalle, mikä ei ollut epätavallista. Sillä kertaa joku minussa hälytti ja sanoin sukulaistytölle että hae puhelin ja soita 112, hän ihmeissään. Äiti ei herännyt, oli ihmeellisessä tokkurassa ja vajosi taas tiedottomaksi. Äidilläni oli laskenut verensokeri vaarallisen alas, mitatessa oli alle kolmessa, virkosi vasta suonensisäisillä.

Olen varma että talousasiat tulevat hoitumaan tavalla tai toisella niin, ettei minun tarvitse huolehtia. Perintöä tm.ei ole tulossa joten lottovoittoko lie..

Minulta tuli yhtenä aamuna sinistä paskaa. Olimme viettäneet yön kaupungilla Uuden Vuoden pirskeissä, enkä varmasti ole missään vaiheessa syönyt tai juonut mitään sellaista, mikä selittäisi tuon värin. Se oli siis sellaista vaaleansinistä.

Vierailija kirjoitti:

Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.

Oppiahjon jälkeen kotona,landella olin palkattomana renkinä.En saanut ns.käyttörahaa juuri koskaan.Mummolassa kävin kitkemässä lanttumaata tai risusavotassa,niin heiltä sain aina muutaman markan.Faija haukkui,sinä saatana,jos sattui esim.ferku jäämään kiinni johonkin pehmeään kohtaan pellolla.Jos joskus olin kuumeessa,ni nuorin veljeni kävi ilkkumassa huoneessani,pipipää,pipipää.Kerran toin risteilyltä kirkasta,ni veljeni oli jossakinvaiheessa vaihtanut pullonsisällön veteen ja liimannut pikaliimalla korkin ns.korkkaamattomaksi.Mietin monta kertaa,että en taida kuulu oikeesti tähän perheeseen.Haukumista jatkui siihensaakka,kun lähdin pois kodista.(armeija,ammattikoulu ja oma työelämä)

Olin lähdössä lenkille, kun kuulin selvästi tyttäreni huutavan läheisen kerrostalon (jossa asuu tytön ystäviä eli tilanne ei ollut mitenkään kummallinen)  pihasta että "äiti, mihin sie nyt menet?" Ääni oli selvästi tyttäreni mutta ketään ei näkynyt ja kun huusin takaisin "Mitä?", vastausta ei tullut, Ymmälläni lähdin lenkille ja kotiin päästyäni kysyin tytöltä  tästä huutelusta, kielsi olleensa edes siinä pihassa ja mieskin vahvisti että tyttö oli koko ajan ollut kotona piirrelen sekä syöden.

Ja tyttö on tosiaan 9v, eli  ääni on jo omanlaisensa sekä tunnistettavissa .

Vierailija kirjoitti:

Olin lähdössä lenkille, kun kuulin selvästi tyttäreni huutavan läheisen kerrostalon (jossa asuu tytön ystäviä eli tilanne ei ollut mitenkään kummallinen)  pihasta että "äiti, mihin sie nyt menet?" Ääni oli selvästi tyttäreni mutta ketään ei näkynyt ja kun huusin takaisin "Mitä?", vastausta ei tullut, Ymmälläni lähdin lenkille ja kotiin päästyäni kysyin tytöltä  tästä huutelusta, kielsi olleensa edes siinä pihassa ja mieskin vahvisti että tyttö oli koko ajan ollut kotona piirrelen sekä syöden.

Ja tyttö on tosiaan 9v, eli  ääni on jo omanlaisensa sekä tunnistettavissa .

Miksi vastasit lapselle "mitä?", jos selkeästi kuulit hänen huutonsa? Etkö kuullutkaan ihan niin selkeästi?

Vierailija kirjoitti:

meidän asunnosta kuuluu mitä ihmeellisempiä ääniä. Miehelleni en kaikesta ole viitsinyt kertoa ennenkuin nyt kun hän itse rupesi kertomaan kokemuksiaan.

Mm ollessani yövuorossa, mies on kotona kissojen kanssa niin keittiöstä kuuluu kuin muovipussia " puristeltaisiin" ja kumpikin kissa vieressä.

Kerran itse yöllä heräsin keittiöstä kantautuviin kolinoihin ja olin varma että meille oli murtauduttu, olin tällöin siis yksin kotona. No ei muuta ku tyhmänrohkeana hiivin hiljaa puhelin kädessä keittiön oviaukolle vain nähdäkseni tyhjän keittiön.

Lisäksi tavarat vaihtavat paikkaa ollessamme pois kotoa. Kissat kylläkin on rauhallisia joten joku kodin hyvä henki kyseessä joka edelleen rakastaa keittiötämme.

Meillä kolisee jääkaappi ihan luonnostaan, ja varmaan joku rutistunut muovipussikin oikenee välillä omia aikojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

meidän asunnosta kuuluu mitä ihmeellisempiä ääniä. Miehelleni en kaikesta ole viitsinyt kertoa ennenkuin nyt kun hän itse rupesi kertomaan kokemuksiaan.

Mm ollessani yövuorossa, mies on kotona kissojen kanssa niin keittiöstä kuuluu kuin muovipussia " puristeltaisiin" ja kumpikin kissa vieressä.

Kerran itse yöllä heräsin keittiöstä kantautuviin kolinoihin ja olin varma että meille oli murtauduttu, olin tällöin siis yksin kotona. No ei muuta ku tyhmänrohkeana hiivin hiljaa puhelin kädessä keittiön oviaukolle vain nähdäkseni tyhjän keittiön.

Lisäksi tavarat vaihtavat paikkaa ollessamme pois kotoa. Kissat kylläkin on rauhallisia joten joku kodin hyvä henki kyseessä joka edelleen rakastaa keittiötämme.

Meillä kolisee jääkaappi ihan luonnostaan, ja varmaan joku rutistunut muovipussikin oikenee välillä omia aikojaan.

erotan kyllä jääkaapin kolinan muista äänistä. Järkiselitystä ollaan pohdittu kaikille äänille, mutta ei ole vielä löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

meidän asunnosta kuuluu mitä ihmeellisempiä ääniä. Miehelleni en kaikesta ole viitsinyt kertoa ennenkuin nyt kun hän itse rupesi kertomaan kokemuksiaan.

Mm ollessani yövuorossa, mies on kotona kissojen kanssa niin keittiöstä kuuluu kuin muovipussia " puristeltaisiin" ja kumpikin kissa vieressä.

Kerran itse yöllä heräsin keittiöstä kantautuviin kolinoihin ja olin varma että meille oli murtauduttu, olin tällöin siis yksin kotona. No ei muuta ku tyhmänrohkeana hiivin hiljaa puhelin kädessä keittiön oviaukolle vain nähdäkseni tyhjän keittiön.

Lisäksi tavarat vaihtavat paikkaa ollessamme pois kotoa. Kissat kylläkin on rauhallisia joten joku kodin hyvä henki kyseessä joka edelleen rakastaa keittiötämme.

Hiiriä, rottia, oravia tai muita pikkuelukoita teillä rakenteissa. Ei sen mystisempää. Kimalaisistakin tulee aika hurja ääni.