Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on helpompaa: täysi isättömyys vai isän harvoin näkeminen?
21.12.2017 |
Kuulin tuossa radiosta laulun, jossa voivoteltiin miten laulajan rakkaalla on ollut niin rankka elämä, kun isäkin soitti vain kahdesti vuodessa.
Ryhdyin miettimään, miten usein tällaisista lapsuudentraumoista kuulee. Oma isäni lähti kokonaan elämästäni kun olin viiden vanha, enkä kokenut kasvaessani minkäänlaista isän puutetta; oli itsestäänselvyys, ettei isää ollut; siinä ei ollut mitään ihmeellistä.
Olisiko siis ehkä niin, että täysi isättömyys on lapselle helpompaa käsitellä ja vähemmän traumatisoivaa, kuin se, että isään ollaan yhteydessä kerran kuussa tai vaikka pari kertaa vuodessa? Silloinhan lapsi ikävöi isäänsä ja kokee isän puuttuvan niinä aikoina, kun yhteydenpitoa ei ole. Tapaamisiin on suuret odotukset ja menetyksen suru iskee joka kerta erotessa.
En tietenkään väitä, että lapsi pitäisi koskaan tahallaan erottaa toisesta vanhemmastaan, lähinnä haluan vain pohtia asiaa, koska oma kokemukseni on niin eri moniin muihin verrattuna.
Mitä mieltä olette, millaisia omat kokemuksenne ovat?
Kommentit (43)
41/43
|
21.12.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Odotuksista se on useinkin kiinni. Jos on jo tottunut siihen että isä on olemassa mutta yhtäkkiä hän pitää yhteyttä vain harvoin tai katoaa kokonaan lapsen elämästä on se varmasti rankempaa kuin silloin kun odotuksia isän suhteen ei ole. Odotuksia ja sitä myöden traumoja luo myös ympäristön paineet ja odotukset. Lapsi oppii ympäröivistä ihmisiltä että isättömyys tai se että isä on yhteydessä milloin sattuu on jotenkin ihan todella kamalaa ja täysin epänormaalia. Kun ympäristö ei kauhistelee asiaa lapsi pitää asiaa luonnollisempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas aloin miettimään että tämäkin varmaan tylsästi liittyy siihen kokonaisuuteen. Minkälainen turvaverkko muuten on lapsena? Onko toinen vanhempi välittävä? Minkälainen persoona itsellä on - kiintyykö helposti ja onko tunteellinen? Syyt miksi ei ole toista vanhempaa? Minulla nimittäin on kummatkin vanhemmat ollut saman katon alla ja silti se läsnäolo on jäänyt puuttumaan ja kaipaan edelleen kummankin roolin täyttäjiä vaikka olen aikuinen.