Surullisin / epämukavin joulumuisto

Isä kaatui kaatokännissä kiukaan päälle kun olin 6-vuotias. Se karmea huuto kaikuu aina vieläkin joskus painajaisissani. Se palaneen lihan haju ja ambulanssin odotus joka tuntui ikuisuudelta, isän käsivarsi ja kainalon alue joka oli jauhelihaa muistuttavaa mössöä. Isä vielä kaupan päälle haukkui äidin kirosanoilla säestäen huo*aksi kun oli mennyt tilaamaan lanssin.

Luojan kiitos isäkin "heräsi" tämän tapahtuman jälkeen ja lopetti  överiryyppäämisen.

Vanhempien alkoholin käyttö joka joulu, humalainen isä. Sävyttää sitten että meidän joulujuomana on omenamehu ja julmust.

Vierailija kirjoitti:

Isä kaatui kaatokännissä kiukaan päälle kun olin 6-vuotias. Se karmea huuto kaikuu aina vieläkin joskus painajaisissani. Se palaneen lihan haju ja ambulanssin odotus joka tuntui ikuisuudelta, isän käsivarsi ja kainalon alue joka oli jauhelihaa muistuttavaa mössöä. Isä vielä kaupan päälle haukkui äidin kirosanoilla säestäen huo*aksi kun oli mennyt tilaamaan lanssin.

Luojan kiitos isäkin "heräsi" tämän tapahtuman jälkeen ja lopetti  överiryyppäämisen.

:'( 3

Sain joulupäivänä kuulla että ukki oli saanut sydärin aattoiltana ja viety ambulanssilla sairaalaan. Mummo oli jäänyt yksin sinne kotiin, kertoi vasta seuraavana päivänä muille kun ei halunnut pilata toisten joulua. Ukki kuoli sairaalassa tajuihinsa tulematta. Nyt aikuisena tämän koko kuvion tajuaminen kirpaisee kovasti.

Tämä on kevyt.

Olin ekaluokkalainen, juuri oppinut lukemaan ja olisin halunnut avustaa Joulupukkia jakamaan lahjat. Olisinhan osannut itsekin lukea, kenelle paketti kuuluisi!

Äitini hätyytti minua pois Pukin kimpusta ja kuulin, kun hän pohti isälle että pitää keksiä parempi lahjapiilo, kun tyttö ilmeisesti odottaa jotain tiettyä pakettia.

Siinä meni pienen usko Joulupukkiin, kiitti vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kevyt.

Olin ekaluokkalainen, juuri oppinut lukemaan ja olisin halunnut avustaa Joulupukkia jakamaan lahjat. Olisinhan osannut itsekin lukea, kenelle paketti kuuluisi!

Äitini hätyytti minua pois Pukin kimpusta ja kuulin, kun hän pohti isälle että pitää keksiä parempi lahjapiilo, kun tyttö ilmeisesti odottaa jotain tiettyä pakettia.

Siinä meni pienen usko Joulupukkiin, kiitti vanhemmat.[/quote

Voi, ei ollu kevyt, ajattele sitä pientä joka tärkeänä halusi auttaa. Aikuiset on joskus NIIN ajattelemattomia.

Ukin kuolema ja anopin puolison kännääminen. Nämä aikuisiällä tapahtuneet Lapsuuden joulut olleet ihania, paitsi yksi joulu, kun mummo ei tullut paikalle.

Ensimmäinen joulu eron jälkeen. Oltiin eksän kanssa sovittu, että se vietettäisiin vielä yhdessä ja meillä oli niin selkeät rutiinit että ihan hyvin se menikin.

Menimme siis lasten kanssa vanhaan kotiimme, minä tietty keittiöön. En osallistunut tietenkään joulusaunaan, vaan keittelin puuroa sillä välin.

Tunsin oloni kamalan tyhjäksi. Koko joulu oli ihan pohjanoteeraus. Ja tietenkin joulunvietto loppui Samu Sirkan jälkeen, kun keräsin lapset ja lahjat autoon ja lähdimme. Olin ollut paikalla vaan lapsenpiikana, kokkina ja asioiden muistuttajana.

Tulee kyllä todella hyväosainen olo kun lukee muiden kamalista jouluista. :( Vaikka kuinka muistelen niin ainoa "kurja" joulumuisto oli se kun 7-vuotiaana en saanut sitä ainoaa lahjaa jota toivoin.

Ei ole mitään verrattuna noihin joihinkin, mutta se kun sain kauan toivomani paperinuket joululahjaksi ja kun silmä vältti, kateellinen serkku leikkeli ne palasiksi. Yritin saada niitä teipillä kasaan - huonoin lopputuloksin. En uskaltanut kertoa, koska "kantelemisesta" sai tukkapöllyä.

Tämä on vain nolo.

Vietettiin perhejoulua, olin jo itse opiskelija, nuori aikuinen. Poikaystäväni oli antanut minulle paketin ja säästin sitä aattoiltaan. Meillä oli perinteenä avata lahjat yksi kerrallaan ja esitellä se sitten perheelle ja muille sukulaisille.

No arvatkaa, mitä keksin, kun tajusin että paketissa on dildo.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen joulu eron jälkeen. Oltiin eksän kanssa sovittu, että se vietettäisiin vielä yhdessä ja meillä oli niin selkeät rutiinit että ihan hyvin se menikin.

Menimme siis lasten kanssa vanhaan kotiimme, minä tietty keittiöön. En osallistunut tietenkään joulusaunaan, vaan keittelin puuroa sillä välin.

Tunsin oloni kamalan tyhjäksi. Koko joulu oli ihan pohjanoteeraus. Ja tietenkin joulunvietto loppui Samu Sirkan jälkeen, kun keräsin lapset ja lahjat autoon ja lähdimme. Olin ollut paikalla vaan lapsenpiikana, kokkina ja asioiden muistuttajana.

Tästä näkee, että joulu on ilon, perheen ja yhdessäolon juhla. Sitä ei kai voi esittää..

Isä oli ulkomailla työreissussa kun olin 4- tai 5-vuotias. Hänen oli tarkoitus palata päivä ennen aattoa kotiin. Lento kuitenkin jostain syystä peruutettiin. Olin isän tyttö ja kaipasin isää hirveästi kotiin. Jouduin tyytymään puhelimella soitettuun joulun toivotuksiin. Itkin koko aaton.

12-vuotiaana joulun välipäivinä tai tapanina vanhemmat kaatokännissä. Yksin kotona koska vanhemmat sisarukset jo muuttaneet pois. Muista n vieläkin sen yksinöisyyden kun oli ilta jabkello yli 21 että kavereillekaan ei voinut mennä.

Että minusta selvä joulu ei koske pelkkää jouluaatto a, vaan aikaa sinne uudenvuoden aattoon asti!

N.8 vuotiaana vanhemmat aattona kännissä. Mummo, pappa ja muut sukulaiset paheksui. Onneksi pääsin mummolaan tai serkuille yöksi.

Tämä ketju ihanasti muistuttaa siitä, mistä asioista kannattaa ottaa joulustressi ja mistä ei. Ja mitä tarvitaan siihen että lapsella on hyvä joulu.

Isä oli niin humalassa ettei ollut enää järjissään, heitteli kuusen koristeita ja riehui. Olimme siskon kanssa kaapin alla piilossa ja äiti vessassa lukkojen takana... Siihen aikaa ei poliisia soitettu häpäisemään perhettä. Näitä hienoja jouluja riitti ja juhannukset ihan samanlaisia.

En muista minkä ikäinen olin, mutta luulisin että 5-8 -vuotias. En muista sitäkään, oliko kyseessä jouluaatto, vai joku muu joulun lähellä oleva päivä. Ovikello soi, ja menin avaamaan oven. Siellä oli kaksi poliisia, jotka tulivat hakemaan isääni vankilaan rattijuoppoudesta (tätä en silloin tiennyt). Olin hämmentynyt, enkä ymmärtänyt mitä tapahtuu ja miksi. 

Nykyisin kyllä pidän joulusta, mutta tämä on muiden isäni alkoholismiin liittyvien muistojen ohella yksi ikävimpiä fiiliksiä tuovia. Toivoisin, että jokainen alkoholistin puoliso uskaltaisi lähteä lasten kanssa, ja antaa lapsille alkoholittoman lapsuuden.

Muutamia ikäviä joulumuistoja, jotka tulee näin joulun aikaan mieleen. Vieläkin muistan, kun lapsuudessa kuulin isän haastavan riitaa joulusaunassa. Riita koski jotain mitä oli tapahtunut, kun olin ollut vauva 15 vuotta aiemmin. Isä syytti äitiä siitä, että tämä oli ollut lähdössä lopullisesti minun kanssani isän luota, kun olin siis pieni vauva. Pikkusiskoni oli joulusaunassa vanhempieni kanssa, kun tuo riita oli päällä. Itse kuulin tuon riitelyn keittiöön asti. Taustaa, isäni on uhkailluterolla lukemattomia kertoa, kun olin lapsi.

Toinen kerta oli kun tultiin joulunvietosta sukulaisten luota ja olin jo 21 v, niin isä taas aloitti sen riidan haastamisen ja kiteytti elämänohjeesa siinä automatkalla, että kun raha loppuu, lähtee rakkaus talosta. Isäni elämänohjeet ovat masentavia. Seuraava vuonna halusinkin poikaystäväni meile joulun viettoon filtteröimään isän sanomisia.

Viime vuonna isääni ärsytti, kun lastenlapset halusivat avata joululahjansa vanhempieni luona. Siis ne lahjat, joita sieltä oli saatu. Luonnollisesti syytä tähän lahjanavauskieltoon ei voi kysyä, koska siitä tuee myös riita.

Joka joulu keskustelu lapsuudenperheessä on riidan esiasteella. Juuri tänään mietin, että miksi kaikestahuolimatta käyn lapsuudenkodissani jouluna. Äitini takia, isän tossun alla kun on. Toisaalta kyllä minä aikuisena ihmisenä kestän sen muutaman tunnin jouluaattona.

Mutta näiden huonojen muistojen lisäksi on lukuisia hyviä muistoja liittyen lapsuuden sukulaisjouluihin.

Lapsuuden joulut onneksi pelkästään ihania. Surkein jouluni on 3 vuoden takaa. Lapseni menivät ensimmäistä kertaa isälleen jouluksi, olin juuri eronnut toisesta miehestäni ja vietin siis joulun yksin, koska ei ollut energiaa lähteä matkustamaan sukulaisiinkaan, jonne kyllä kutsuttiin. Korkkasin viinin heti aamupäivällä ja tissuttelin siinä koko päivän baarikaappia tyhjäksi. Ei minulla varsinaisesti surullinen olo ollut, lähinnä se tuntui vapauttavalta ja hauskalta ja erikoiselta eikä toisaalta ollut vastuuta kenestäkään, mutta jälkeenpäin se on vähän likainen muisto. Ei joulua pidä niin viettää. Yksin ja humalassa.

Veli oli perheen lempilapsi ja minä se hylkiö. Kyllä harmitti jouluisin kun katsoin hänen pakettien avaamisiloa, esim. veli sai tietokoneen, minä alushousut ja deodorantin. Ei ollut tasapuolista kohtelu, näytelmä toistui joka joulu. Muutoin veli sai harrastuksiinsa rahaa, minä en harrastanut kouluaikoina mitään, kun kuulemma ei ollut varaa. Ei saanut kritisoida, muuten olit kateellinen. No nykyään näen vanhempia kerran vuodessa, on vähän etäiset välit. Mutta eipä he tytärtään kaipaa, veli on tärkein.