Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut äidit ei imetä? Miksi imetys ei aina onnistu?
20.12.2017 |
uin juuri imetyksestä ja taas sivuttiin "äitejä kannustetaan imetykseen, mutta aina imetys ei onnistu" ... miksei? Johtuuko se jostain fysiologisesta syystä vai omasta halusta?
Haluaisin imettää lastani (sitten joskus vuosien päästä jos sellaisen saan), ja olisi harmi jos imetys ei onnistuisi kehon puolesta. Minulla on aika pienet rinnat, vaikuttaako rintojen koko asiaan? Sattuuko imetys? Jos rinnat ovat herkkinä kuten kuukautisten aikana ja pitäisi imettää, voin kuvitella että on kivuliasta? :(
Kommentit (65)
Luulen, että imetyksen epäonnistuminen johtuu usein äidin epävarmuudesta ja siitä, ettei halua kuulla lapsen itkua. Fysiologisesti on kai aika harvinaista ettei pystyisi imettämään.
Epävarmuudella tarkoitan sitä, että äiti itse epäilee ettei oma maito jostain syystä riitä vauvalle ja äiti alkaa tarjota korviketta lisänä. Pikkuhiljaa korvikkeen määrä lisääntyy ja oman maidontuotanto vähenee.
Vauvat itkevät monista syistä ja oman vauvan itkun kuunteleminen on kamalaa. Toiset äidit sietävät sitä erittäin huonosti. Heille saattaa ekana tulla mieleen, että äidinmaidon puute on syy itkuun ja he alkavat tarjota korviketta.
Sinällään olen itse sitä mieltä, että eiköhän se vauva kasva ihan hyvin sillä korvikkeellakin. Itse imetin lähinnä siitä syystä että se oli äärimmäisen kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ei tule maitoa riittävästi, jotkut eivät tahdo imettää, joku voi löytää vaikka patin rinnastaan minkä vuoksi imetys täytyy lopettaa, jollakin voi olla vaikka joku trauma liittyen rintoihin.
Sitten annetaan korviketta ja se on hyvää ravintoa sekin, eikä äideissä, ketkä eivät imetä, ole mitään vikaa.
Imetys voi sattua aluksi, mutta prikulleen oikean imetysasennon löytyminen helpottaa pahinta kipua. Ja nännivoide. Muutamassa viikossa kipu hellittää.
Minulla kivun hellittäminen kesti kaksi kuukautta. Eikä paljon lohduta, jos joku sanoo, että kipu hellittää parissa viikossa kun lasta pitää syöttää monta kertaa päivässä ja jokainen kerta tekee todella kipeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ei tule maitoa riittävästi, jotkut eivät tahdo imettää, joku voi löytää vaikka patin rinnastaan minkä vuoksi imetys täytyy lopettaa, jollakin voi olla vaikka joku trauma liittyen rintoihin.
Sitten annetaan korviketta ja se on hyvää ravintoa sekin, eikä äideissä, ketkä eivät imetä, ole mitään vikaa.
Imetys voi sattua aluksi, mutta prikulleen oikean imetysasennon löytyminen helpottaa pahinta kipua. Ja nännivoide. Muutamassa viikossa kipu hellittää.
Minulla kivun hellittäminen kesti kaksi kuukautta. Eikä paljon lohduta, jos joku sanoo, että kipu hellittää parissa viikossa kun lasta pitää syöttää monta kertaa päivässä ja jokainen kerta tekee todella kipeää.
Nojoo, saattaa se mullakin aika kullata muistot. Kyllähän se sattui aivan järjettömän paljon ja oli nännit verillä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Luojan kiitos säästyin rintatulehdukselta, se voi myös olla syy imetyksen lopetukseen.
Riittämätön imetystuki synnytyslaitoksella ja neuvolassa. Mun sisko ei esimerkiksi saanut mitään apua tai vinkkiä synnytyslaitoksella isojen rintojen kanssa imettämiseen ja oli ihan tuskissaan kotona. Sai apua sitten siskoiltaan.
Lisäksi monella on mielikuva, että imetys sujuu kuin itsestään eikä ole ns. rakettitiedettä. Kannattaa kuitenkin tutustua imetykseen, maidon nousemiseen jne hyvin ennen synnytystä, niin tietää esimerkiksi tiheän imun kaudet ja niiden vaikutuksen olotilaan maidon riittävyydestä.
Yllätyksenä tulee myös usein, että vauva ensimmäisillä viikoilla ihan oikeasti asuu rinnalla. Rinta on niin paljon muutakin kuin ravintoa vauvalle. Jatkuvalla rinnalla olo ei kerro siis välttämättä maidon huonosta riittävyydestä.
Mullakin on pienet rinnat ja ihan hyvin niillä kaksi lasta vuorollaan täysimetti puoli vuotta, imetyksen lopetin kun olivat n vuoden. Suurissa rinnoissa paljon rasvaa, ei sillä imetetä vaan rintarauhasella. Ensimmäinen imetys käynnistyi hitaasti, vauva oli laiska imijä, maito nousi hitaasti ja tarjonnan ja kysynnän välinen viive hermostutti (vauva nostaa maidontarvettaan, aluksi maitoa ei tule heti tarpeeksi mutta kun antaa vauvan imeä niin maidontuotanto lisii). Kaikki ei halua imettää, osa pelkää rintojen kärsivän (minulla ei hirveästi vaikuttanut, kasvoivat pysyvästi lähinnä), jotkut pitävät hankalana, monet hermostuvat tuota alun kitkua kun tarjonta ei heti vastaa kysyntää. Jos haluaa imettää niin pysyy vaan rauhallisen sen alun, kyselee vaikka imetysdoulilta neuvoja jos tuntuu kovasti hankalalta. Kun imetys toimii on elämä aika helppoa, on maitobaari aina valmis kun vauvalle tulee nälkä. Hieman tuttipulloa kannattaa opettaa ettei ole ihan kiinni vauvassa, voi lypsää maitoa jääkaappiin niin voi syöttää vauvaa kun äidillä on menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei onnistunut siksi, että vauva syntyi huonokuntoisena hapenpuutteen vuoksi. Vauva oli hengityskoneessa eikä jaksanut imeä. Kun vauva lopulta tervehtyi oli hän jo oppinut juomaan tuttupullosta kun se oli sairaalle vauvalle helpompaa. Yritin monta kuukautta imetystä mutta vauva ei vaan tajunnut miten saa maitoa niin. Kyllä sain tuomitsevia katseita perhekerhossa kun kaivoin pullon esille! Imetys ei todellakaan ole helppoa!!!
Ei tiedetä miten imetys toimii, epävarmuus oman maidon riittävyydestä, ei pidetä imetystä tärkeänä ja luovutetaan helposti. Siinä varmaan isoimmat syyt. Aniharvalla on fysiologinen este imetykselle.
Rintojen koko ei vaikuta imetykseen. Imetys sattuu yleensä ensimmäisen viikon tai pari, kunnes nännit tottuvat. Rintatulehdus voi joskus tulla ja silloin rinta on kivulias ja imetys sattuu, mutta se on ohimenevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei pystynyt lainkaan imettämään, tuli raskauden loppuvaiheessa joku myrkytystila. Tämän takai synnytyskin käynnistyi etuajassa. Ehkä vuonna 1968 ei pidetty imetystä myöskään niin tärkeänä kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ei tule maitoa riittävästi, jotkut eivät tahdo imettää, joku voi löytää vaikka patin rinnastaan minkä vuoksi imetys täytyy lopettaa, jollakin voi olla vaikka joku trauma liittyen rintoihin.
Sitten annetaan korviketta ja se on hyvää ravintoa sekin, eikä äideissä, ketkä eivät imetä, ole mitään vikaa.
Imetys voi sattua aluksi, mutta prikulleen oikean imetysasennon löytyminen helpottaa pahinta kipua. Ja nännivoide. Muutamassa viikossa kipu hellittää.
Minulla kivun hellittäminen kesti kaksi kuukautta. Eikä paljon lohduta, jos joku sanoo, että kipu hellittää parissa viikossa kun lasta pitää syöttää monta kertaa päivässä ja jokainen kerta tekee todella kipeää.
Nojoo, saattaa se mullakin aika kullata muistot. Kyllähän se sattui aivan järjettömän paljon ja oli nännit verillä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Luojan kiitos säästyin rintatulehdukselta, se voi myös olla syy imetyksen lopetukseen.
No huh :( olen älyttömän kipuherkkä, en varmaan sitten pysty imettämään...
AP
Minä lopetin imetyksen saatuani pitkän lääkekuurin vyöruusuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän isolla prosentilla naisista on myös tubulaarisuutta rinnoissa, eli rinnoista puuttuu kudosta, jota tarvittaisiin imettämiseen. Joillain naisilla, joilla on tubulaariset rinnat, onnistuu kuitenkin osittainen imetys, mutta toisilla (itseni mukaanlukien) se ei onnistu ollenkaan. Rintojeni tubulaarisuus selvisi vasta lapsieni kasvettua vähän isommiksi, yritin kyllä aikanani imettää molempia. Usein kysymys ei ole fyysisistä tekijöistä imetyksen epäonnistumisessa ja monesti tubulaarisuus huomataan kyllä sairaalassa, mutta minulla kävi toisin. Halusin vain mainita tästäkin seikasta, ettei muiden samasta ongelmasta kärsivien tarvitsisi syyttää itseään imetyksen epäonnistumisesta. Itseäni tieto tubulaarisuudesta helpotti.
Kyllä se sattuu aluksi ennenkuin tissit tottuu, tuntuu kuin nännejä väännettäisiin hiekkapaperilla. Mulla tuli verta ja sekin on kai ihan yleistä.
Mutta en usko että juuri kukaan lopettaa imettämistä siksi että sattuu. Esim. Meillä oli suuritarpeinen vauva ja olin todella, todella väsynyt. Sitten 4kk iässä alkoivat rintaraivarit (mikä myös on yleistä, oon ymmärtänyt että näitä on melkein kaikilla), eli vauva itki nälkäänsä, mutta ei suostunut ottamaan tissiä.
Sinnittelin aika pitkään raivoan vauvan kanssa ja koitin keksiä keinoja millä saan huijattua sen syömään. Mutta sitten kun monta yötäkin oli jo mennyt taistellessa, luovutin ihan väsymystäni.
Joillain vauva on niin allerginen että imetys loppuu koska äiti ei jaksa niin rajoitettua ruokavaliota. Joku vauva alkaa hylkiä tissiä, jos saa välillä maitoa pullosta.
Syitä on vaikka miten ja monet pääsevät vaikeuksien yli. Sitten taas jos on muutenkin väsynyt niin imetystaustelu voi olla liian rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ei tule maitoa riittävästi, jotkut eivät tahdo imettää, joku voi löytää vaikka patin rinnastaan minkä vuoksi imetys täytyy lopettaa, jollakin voi olla vaikka joku trauma liittyen rintoihin.
Sitten annetaan korviketta ja se on hyvää ravintoa sekin, eikä äideissä, ketkä eivät imetä, ole mitään vikaa.
Imetys voi sattua aluksi, mutta prikulleen oikean imetysasennon löytyminen helpottaa pahinta kipua. Ja nännivoide. Muutamassa viikossa kipu hellittää.
Minulla kivun hellittäminen kesti kaksi kuukautta. Eikä paljon lohduta, jos joku sanoo, että kipu hellittää parissa viikossa kun lasta pitää syöttää monta kertaa päivässä ja jokainen kerta tekee todella kipeää.
Nojoo, saattaa se mullakin aika kullata muistot. Kyllähän se sattui aivan järjettömän paljon ja oli nännit verillä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Luojan kiitos säästyin rintatulehdukselta, se voi myös olla syy imetyksen lopetukseen.
No huh :( olen älyttömän kipuherkkä, en varmaan sitten pysty imettämään...
AP
Ei sitä kannata alkaa vielä miettimään! Sittenpä näet ja koet miltä se sinulla tuntuu.
Mulla oli kans aina menkkojen aikaan ihan älyttömän kipeät rinnat ja yhtä lailla olin ihan varma että vähintäänkin kuolen sitten imetykseen. Kuitenkin se onnistui ja netistä löytyi paljon helpottavia vinkkejä. Ehkä eniten kuitenkin kivun hetkellä lohdutti ja auttoi jaksamaan oman äitini myötätuntoinen ilme, ja kun hän vakuutteli kivun hellittävän pian. Kyllä se sitten hellittikin. :)
Alku vaikuttaa paljon maidon nousuun. Optimitilanne on normaali täysiaikainen synnytys, jossa vauva saadaan heti rinnalle ja iholle vuorokaudeksi vierihoitoon. Esimerkiksi jos lapsella tai äidillä on jotain terveydellistä ongelmaa heti synnytyksen jälkeen (ihan pitkän ompelun vaativat repeämätkin riittävät), niin maidonnousussa voi olla ongelmia. Joskus lapsi ei jaksa imeä niin paljon että maito nousisi tarpeeksi nopeasti. Näistä voi siis seurata ihan kuukausien taistelut maidonnousun kanssa. Keskosten kanssa luonnollisesti myös. Pitäisi jaksaa jo sielä synnytyssairaalassa lypsää rintoja itse, jos lapsi ei jostain syystä pääse heti imemään. Mutta valitettavasti se imetykseen tukeminen ja ohjaus on joissain paikoissa ihan lapsenkengissä.
Sitten toki on vielä erikseen tilanne ettei äiti halua imettää, mutta usein vaikea maidonnousu ja huono ohjeistus yhdessä johtavat siihen ettei äiti halua imettää. Suurin osa naisista nimittäin haluaa imettää ennen synnytystä.
Sitten joillain on rinnan rakenteen tai lapsen kireän kielijänteen tmv vuoksi vaikeuksia imettää. Useimmiten syy taitaa kuitenkin olla johdettavissa synnytyksen jälkeisiin tapahtumiin ja synnytysosaston huonoon ohjeistukseen. Pahimmillaan kätilö pilaa imetysyritykset moittimalla. Imetys on herkkä asia naiselle kun hormonipöllyt ovat päällä, ja monesti toiset ihmiset voivat sanoillaan ja toimillaan pilata myös imetystä. Myös pullon antaminen maidonnousun ja vauvan imuotteen etsinnän aikana voi vaikeuttaa imetystä, joten ihan toisten syöttöhalujen iloksi sitä pulloa ei alkuun kannata kaivaa esiin.
Onneksi näissä äitiyden tuomissa pulmissa on todella lohduttava ajatus sukupolvien ketju, ja se, että kuinka monet muutkin naiset ovat painineet täysin samojen ongelmien kanssa ja selvinneet niistä tavalla tai toisella.
Ja on se ainakin minun kohdallani totta, että äitiyden myötä sitä on huomannut itsessä olevan sellaisia voimavaroja mitä ei aiemmin osannut kuvitellakaan.
Ja syytäkin! Olihan se nyt kamalaa kun vauva hampoi aikasin, neljän kuukauden iässä ja siinä imettäessä tämä näykki välillä pikku hampaillaan. Ihan kamalaa! :D Mutta siitäKIN selvittiin.
Kyllä imetyksessä voi olla monen näköisiä vaikeuksia, maitoa voi tulla myös niin, että vauva ei ehdi niellä, vauva ei huoli rintaa, kuka sitä ruokaansa hukkua haluaa, rintakumi voi auttaa.
Vauvalla voi olla kireät huuli tai kielijänteen, ei saa kunnon imuotetta, äitiin sattuu, vauva ei kasva kun ei pysty kunnolla imemään.
Alkuun maito ei vaan heru, näin kävi minulla kolmannen, vaikean synnytyksen jälkeen, jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen lapsi olisin kyllä luovuttanut, huono lypsyisenä lehmänä, mutta tiesin olevani kunnon kantakirjakarjaa, aika tappelua kolme viikkoa.
Epäilen, että niitä, joilta ei maitoa tule on kuitenkin aika vähän, kunhan alun vaikeuksista selviää. Rauhallisuutta vaaditaan äidiltä ja vauvalta.
En myöskään usko, että kenelläkään imetys onnistuu heti niin, että nänni vauva suuhun ja siinä se.
Helppoa ja ihanaa imetys on kun se alkaa sujua, mutta ihan yhtä hyvä äiti on pulloruokkija ja ihan yhtä hyvä tulee pulloruokitusta.
Imettämiseen ja etenkin vauvan imemishalukkuuteen vaikuttaa aika hyvin se neuvo että kun vauva on selällään sylissäsi niin vie nänni vauvan otsan kohdalle ja siirrä siitä suuhun. Jos ei tehoa niin vedä kevyesti vauvan kasvojen ihoa pitkin samaa linjaa. Meillä ainakin nappasi heti suuhun ja alkoi imeä. Minusta näytti että vauva ei heti synnyttyään nähnyt sitä rintaa eikä osannut ja tajunnut heti siihen tarrata. Sitä ei tarvinnut tehdä kuin kerran niin alkoi imeä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että imetyksen epäonnistuminen johtuu usein äidin epävarmuudesta ja siitä, ettei halua kuulla lapsen itkua. Fysiologisesti on kai aika harvinaista ettei pystyisi imettämään.
Epävarmuudella tarkoitan sitä, että äiti itse epäilee ettei oma maito jostain syystä riitä vauvalle ja äiti alkaa tarjota korviketta lisänä. Pikkuhiljaa korvikkeen määrä lisääntyy ja oman maidontuotanto vähenee.
Vauvat itkevät monista syistä ja oman vauvan itkun kuunteleminen on kamalaa. Toiset äidit sietävät sitä erittäin huonosti. Heille saattaa ekana tulla mieleen, että äidinmaidon puute on syy itkuun ja he alkavat tarjota korviketta.
Sinällään olen itse sitä mieltä, että eiköhän se vauva kasva ihan hyvin sillä korvikkeellakin. Itse imetin lähinnä siitä syystä että se oli äärimmäisen kätevää.
Allekirjoitan tämän osittain. Ekan kohdalla kävi näin.
Toista ja kolmatta imetin aluksi onnistuneesti. Täysimetin kiinteisiin saakka ja sen jälkeen on tullut käsky antaa lisämaitoa neuvolan puolelta, eli noin 5kk iästä alkaen kun paino laskusuunnassa. Toisella imetys loppui puolen vuoden jälkeen kun tottui pulloon eikä minulta enää maitoa tullut. Syöttöpunnitukset tehtiin kyllä eikä edes yhtä grammaa heilahtanut vaaka imetyksen jälkeen. Rinnatkin tuntui tyhjiltä eli ei ollut yllätys, vaikkakin pettymys.
Kolmatta onnistuin imettämään kuitenkin osittain 9kk primperan lääkkeen avulla, jota ei enää kylläkään suositella.
Minulla on aina alkanut kuukautiset heti jälkivuodon loppumisen jälkeen ja se on tuhonnut imetykseni. Maito vain on joka kierrolla vähentynyt. Luovutin jälkivuodon ajan maitoakin mutta se loppui kun seinään kun menkat alkoi. Molemmilla kerroilla.
Neljäs ei suostunut imemään ollenkaan. Satunnaisesti tarttui rintaan ja sekin oli aina työn ja tuskan takana. Kuukauden päästä luovutin ja siirryttiin kokonaan korvikkeisiin.
Imetys on helppoa kun se sujuu. Kahdella kerralla sujui mutta loppui itsestä riippumattomista syistä liian aikaisin.
Koen olevani aika konkari imetyksessä näistä ongelmista johtuen. Rintatulehduksenkin olen sairastunut.(mikä ei kyllä estä imetystä,päin vastoin)
Joillakin ei tule maitoa riittävästi, jotkut eivät tahdo imettää, joku voi löytää vaikka patin rinnastaan minkä vuoksi imetys täytyy lopettaa, jollakin voi olla vaikka joku trauma liittyen rintoihin.
Sitten annetaan korviketta ja se on hyvää ravintoa sekin, eikä äideissä, ketkä eivät imetä, ole mitään vikaa.
Imetys voi sattua aluksi, mutta prikulleen oikean imetysasennon löytyminen helpottaa pahinta kipua. Ja nännivoide. Muutamassa viikossa kipu hellittää.