Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävän hämärä menneisyys
19.12.2017 |
Olemme seurustelleet muutaman kuukauden ja siitä on jo hetki kun kuulin tästä. Hän siis oli melko avoin asiasta, kertoi jo kun olimme vasta ihan hetken tapailleet (mutta kuitenkin seurustelimme jo). Tuo kertoo ainakin minusta siitä, että toisella ei ole mitään salattavaa ja on rehellinen. Kirjoitankin tänne, koska haluan mielipiteitä ihmisiltä jotka eivät ole rakastuneita kyseiseen henkilöön, sillä luonnollisesti näen hänet hieman eri tavalla koska rakastan häntä.
No, asiaan. Hän sai tuomion, ja häntä syytettiin siis jostakin melko vakavasta. Sanon vain, että väkivalta liittyy asiaan. Tämä tuli mulle ihan kamalan suurena järkytyksenä, koska hän on alusta asti vaikuttanut rauhallisimmalta ja lempeimmältä koskaan tuntemaltani ihmiseltä. En koskaan voisi kuvitella häntä tekemässä mitään sellaista.
Koko tarina oli vähän sekava, ja hän kertoi sen minulle eräs ilta kun olimme nauttineet alkoholia, ilmeisesti hänen on helpompi puhua asiasta kun on ottanut vähän rohkaisevaa alle. En tuon vuoksi pysty millään muistamaan koko sekavasta selityksestä ihan jokaista yksityiskohtaa. Kun olen myöhemmin yrittänyt puhua asiasta, hän vaikuttaa ahdistuneelta eikä halua puhua siitä. En viitsi väkisinkään pakottaa. Hänen mielestään asian ei liioin pitäisi edes liittyä tähän hetkeen, koska siitä on jo kauan aikaa. Tavallaan olen samaa mieltä, tavallaan ajattelen että minulla olisi oikeus udella kaikki yksityiskohdat koska olenhan hänen kumppaninsa nyt. Minulla on luonnollisestikin vain hänen versionsa tapahtuneesta, mutta ihminen joka häntä syyttää (ainakin poikaystävän sanojen mukaan) ei vaikuta mieleltään tasapainoisimmalta. Haiskahtaa jopa siltä, että tekee tuota rahan ja huomion takia.
Luotan edelleen mieheen ja minulla on hänen kanssaan turvallinen olo. Mitään ikäviä viboja en hänestä koskaan ole saanut. Hän ei ole koskaan käyttäytynyt minun seurassani aggressiivisesti tai mitään - alkoholin vaikutuksen alaisena tai ei. Tuo vähän epäilyttävä ja sekava tapahtuma hänen menneisydessään kuitenkin vaivaa minua. En haluaisi jättää häntä vaan tukea tässä kaikessa. En tiedä teenkö virheen koska olenhan tuntenut hänet vasta aika lyhyen aikaa...
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoinen maailmankuva palstalaisilla täällä. Varsinkin kun mitään yksityiskohtia ei ole kerrottu, niin vaikea tuohon on mitään sanoa.
Minkä ikäisenä tuo on tapahtunut? Jos teko todella on niin vakava, niin ehdollinen tuomiokin jo viittaa nuorena henkilönä tehtyyn rikokkseen. Nuori mies ei aina opi tuntemaan omia rajojaan, ennen kuin on ne ylittänyt. Oikeuslaitos armahtaa, AV-mammat ei?
Esimerkiksi turpaan vetäminen on aika mustavalkoinen asia. Joko on vetänyt turpaan tai ei ole vetänyt turpaan. Sama pätee raiskaukseen. Joko on raiskannut tai ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä paikalla?
Auttaisi tosiaan paljon jos tietäisi millaisesta rikoksesta on kyse. Raiskaus tai lapseen sekaantuminen olisi jotain mikä saisi mut juoksemaan karkuun...
Haluan kertoa kuitenkin omaa kokemustani että pääsee mammat alapeukuttamaan. Mun miehellä on rikosrekisteri. Tai oli silloin kun tavattiin, nyt lienee vanhentuneita merkinnät kun ei siellä mitään henkirikoksia ollut. Löytyy niin huumausainerikos, rattijuopumus, ampuma-aserikos sekä pahoinpitely. Olihan se aika järkytys noista kuulla kun oltiin jonkin aikaa tapailtu... Päätin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden, hän kun sanoi että tuo on mennyttä elämää. Ja niin se oli. Kymmenen vuotta tässä on yhdessä kuljettu eikä ole ongelmia ollut. Ei väkivaltaa, ei huumausaineita, ei aseita, ei niin mitään mikä ei päivänvaloa kestäisi.
Juttele miehen kanssa ja sano että haluat kuulla koko totuuden pystyäksesi jatkamaan hänen kanssaan. Valehtelu tai salailu kertoo siitä että siellä on jotain isompaa takana.. Ja mun mies oli myös huono puhumaan tunteistaan alkuun, oli kasvatettu kovaksi. Aika on auttanut tässäkin. :)Juu, täällä vieläkin. Ei onneksi ole kyse mistään tuollaisesta. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, helpottaa kuulla että joku muukin on oppinut puhumaan vaikka alkuun olikin vaikeaa ja että todella oli muuttunut. Olen yrittänyt sanoa, että haluan tietää kaiken ja avoimesti puhuminen on se tärkein, mutta sanoo vain että on jo kertonut kaiken ja että asia ahdistaa häntäkin... Enpä oikein tiedä enää mitä ajatella... Ap
Yritä vielä, sano että hyvinkin ikävä totuus on parempi kuin epätietoisuus.
Eihän nuo tuppisuut opi ihan itsekseen eikä kovin nopeasti puhumaan. Ajan (muutaman vuoden otti meillä) ja keskustelujen kanssa voivat oppiakin.
Menneisyys toki kertoo jotain ihmisestä mutta ei se määritä koko ihmistä. Olen myös tuollainen herkkävaistoinen, on elämä potkaissut muiden ihmisten kautta päähän jokusen kerran. Siihen vaistoon luotin mieheni kanssa ja hyvin kävi. Toivottavasti käy sullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan: mies on syytön, mies on muuttunut eikä mies tekisi sinulle niin.
Tuo on niin surullisen tuttu tarina.
Ihan oikeasti: rikostaustaiset ovat potentiaalisia uhkia kumppaneilleen.
Monet ovat jälkeenpäin katuneet sanomisiaan:"Mieheni ei tekisi minulle sellaista."
Tiedän monia miehiä, jotka nuorena tappelivat ja rähisivät toisten kukkoilijoiden kanssa jos tuli sanaharkkaa. Kai se kuului siihen aikaan, kun oli hankittu se ensimmäinen corolla ja oli esitettävä kovaa kaveria. Muistan ainakin kolme heti kenellä on nykyään lapsia ja ihan normaali perhe-elämä. Eli en nyt sanoisi aina että jokainen kuka on vähän tapellut on potentiaalinen uhka kumppanilleen.
Neljäsosa nuorista pojista on saanut 1-2 tuomiota jostain.mikä on hämmästyttävän moni.Käyvät hakemassa yhteiskunnalta rajat. Merkitseehän sekin että tuleeko tuomioita lisää vai onko muuttanut käytöstään.Oliko kännissä?
Ota asia selvin päin puheeksi, ja sanot että asia täytyy käsitellä, jotta voidaan suhdetta jatkaa. Ihminen voi todellakin esim. kännissä ärsytettynä tehdä jotain täysin normi-luontonsa vastaista. Siksi ehkä asian käsittely on hänellekkin vaikeaa. Älä missään tapauksessa sekoita asiaan kavereita ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ota asia selvin päin puheeksi, ja sanot että asia täytyy käsitellä, jotta voidaan suhdetta jatkaa. Ihminen voi todellakin esim. kännissä ärsytettynä tehdä jotain täysin normi-luontonsa vastaista. Siksi ehkä asian käsittely on hänellekkin vaikeaa. Älä missään tapauksessa sekoita asiaan kavereita ja sukulaisia.
Täysin samaa mieltä! Ihmisen persoona voi todella muuttua juodessa, tästä syystä en itsekkään enää välitä juoda. En tosin kehenkään käsiksi ole käynyt, mutta ikävä ihminen olen siitä huolimatta silloin, joten korkki pysyy kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta. Jos kyseessä esim. joku nuoruuden kännipäissään tyhmyyksissä tehty teko jossa kummatkin osapuolet ovat olleet suht tasapuolisia (onhan näitä vamman- ja kuolemantuottamuksia, missä kaksi aikuista miestä ovat ottaneet yhteen ja tapelleet aivan yhtä lailla kännipäissään, toinen on tönäissyt maahan/toinen on liukastunut, lyönyt päänsä ja kuollut vahingossa. Että ei ole ollut tarkoitus tappaa, kumpikin on tapellut yhtä lailla mutta on vain käynyt huono tuuri). Siinä tilanteessa voisin ymmärtää, jos miehen käytöksessä ei muuten olisi mitään hälyttävää.
Samoin huumekauppaan (esim. velanperintään) liittyvät väkivallanteot harvemmin aiheuttavat vaaraa ulkopuolisille, mutta tuossa tapauksessa se epäilyttäisi enemmän, että onko mies varmasti päässyt vanhoista kuvioista eroon.Jos kyseessä olisi kuitenkin esim. parisuhdeväkivalta, lapsiin kohdistuva väkivalta tai jokin sellainen täysin epälooginen, äkkipikaistuksissaan tehty väkivallanteko, niin miettisin kyllä vakavasti voiko suhdetta jatkaa.
Jos kyse on jostain huumekauppaan, tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä asiasta, kuten velanperinnästä, niin ap ei enää ole ulkopuolinen, kun seurustelee miehen kanssa. Jos mies on edelleen kytköksissä näihin piireihin, niin ei todellakaan kannata olla tuollaisen kanssa. Epäilen myös sitä, että olisi ollut kyse jostain kännitappelusta, koska jos olisi käynyt joku vahinko tms. niin mies olisi varmasti kyennyt puhumaan asiasta ja kertomaan rehellisesti mitä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis vainoa enään mutta asia vaivaa minua...???? Eli miehesi on syytetty vainoamisesta ei voi olla kovin vanha juttu edes jos tuomio on tullut tai ollut aivan nutcase. Ja ei ne raiskaritkaan saa mitään muuta kuin ehdollista Suomessa ja silti ovat yhtä syyllisiä
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Jos oikeuden pöytäkirjat julkisia, tilaisin ne ja lukisin. Eiköhän niistä selviäisi molempien osapuolten kertomukset. Ketä sitten uskoa, vaikea sanoa jos ei yksiselitteisiä todisteita.
Eiköhän ne todisteet nimenomaan ole olleet ihan yksiselitteisiä, koska niiden perusteella on aikoinaan vakavasta väkivaltarikoksesta tullut tuomio ja rangaistus.
Minä en jäisi tuohon suhteeseen. Jo se kertoo omaa kieltään, että tämän kaverin oma kuvaus tapahtuneesta kuullosti ap:n mukaan sekavalta selitykseltä. Tottakai tapahtuma kuullostaa sekavalta, kun siitä tuomittu yrittää säveltää sitä itselleen mieluisaan muotoon ja vieläpä syyttelee uhria "tasapainottomaksi". Tuomittu ei siis ole rehellinen edes siinä, että hyväksyisi sen tosiasian, että on syyllistynyt vakavaan rikokseen. Jos oikeasti kertoisi totuuden, tapahtuma kuulostaisi loogiselta eikä sekavalta. Kaunisteltu ja valheellinen selittely kuulostaa aina sekavalta.
Yök, mikä tyyppi. Tuollaisen suhteessa ei voi kuin odottaa pahinta. Ihmetyttää ap:n sokeus, että kehtaa tuollaista vielä kutsua rehelliseksi.
Ap puhuu edelleen syytteistä, vaikka tosiasiassa on jo tuomittu. Ja edelleen puhuu, että "ihminen, joka syyttää"? Haloo, ei ole enää mitään syytteitä, kun on lainvoimainen tuomio tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään ikäviä viboja en hänestä koskaan ole saanut.
Luin pahimpia seksuaalirikollisia hoitaneen lääkärin haastattelun. Hän sanoi, että lapsenraiskaajien parissa työskentely on erittäin raskasta ja raskautta lisää se, että he vaikuttavat päällisin puolin täysin normaaleilta ihmisiltä, eivät millään tavalla erikoisilta.
Että onnea vaan ihmisen arviointiin fibojen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Neljäsosa nuorista pojista on saanut 1-2 tuomiota jostain.mikä on hämmästyttävän moni.Käyvät hakemassa yhteiskunnalta rajat. Merkitseehän sekin että tuleeko tuomioita lisää vai onko muuttanut käytöstään.Oliko kännissä?
Mistähän moinen tilasto on revitty? Pojista ei todellakaan neljäsosaa ole tuomittu yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen tuomion siis sai? Milloin? Miksi joku sitä silti vielä vainoaa?
Ei joutunut istumaan mikä on myös yksi syy siihen, että suhtaudun skeptisesti siihen, tapahtuiko todella mitä tuo henkilö väittää tapahtuneen. Olisi varmaan saanut kovemman tuomion jos olisi ollut riittävästi todisteita. Ei siis vainoa enää, mutta asia vaivaa minua. Ap
Ei, rakas lapsi, se ei todellakaan toimi niin, että todisteiden perusteella määräytyisi rangaistuksen suuruus. Voi hyvänen aika mitä tietämättömyyttä! Syyttäjä on jo syytteen nostaessaan esittänyt sopivaa rangaistusta. Käräjäoikeus on asiaesittelyn, todisteiden ja todistajien pohjalta päättänyt, riittääkö näyttö siihen, että rikos on tapahtunut. Jos näyttö ei riitä, vastaaja vapautetaan syytteistä. Jos riittää, ko määrää rangaituksen, joka perustuu rikokseen, ei näyttöön. Usein se on samalla linjalla syyttäjän kanssa.
Koska poikaystävääsi on rangaistu, hänen on katsottu syyllistyneen tekoon. Ilmeisesti asiaa ei ole viety hoviin, mikä kertoo, että hän itsekin tietää ettei saisi syytettä kumottua.
Eli rautalangasta vielä väännettynä: näyttö on siis riittänyt. Poikaystäväsi on nähty syyllistyneen siihen, mistä häntä on rangaistu.
Ei ei ja vielä kerran ei rakas mamma. Et itse taida ymmärtää oikeuden käynnistä riittävästi voidaksesi esiintyä jonain tietäjänä. Rangaistuksen suuruus nimenomaan määräytyy niiden todisteiden perusteella mitä teosta oikeudenkäynnissä esitetään. Ei rikollisiksi katsotuista teoista seuraa mitään vakiorangaistuksia, vaan oikeudella on suuri liikkumavara tuomion suhteen. Esimerkiksi raiskauksesta tuomitaan 1-6 vuoden vankeuteen. Syyttäjän tehtävä ei myöskään sinänsä ole esittää mitään sopivaa rangaistusta, vaan esittää se teko sekä todisteitä tästä teosta, josta rangaistusta vaaditaan. Tuomioistuin sitten harkitsee mikä rangaistus on paikallaan jos se katsoo, että rikos on tapahtunut. Todisteiden tarkoituksena on nimenomaan varmentaa tuomioistuimelle mitä on tapahtunut, jotta tuomioistuin voi 1. arvoida onko rikosta tapahtunut ja 2. jos rikos katsotaan riittävällä varmuudella tapahtuneen, niin määrittää rahgaistuksen suuruuden.
Lue tämä nyt huolella ja yritä se myös sisäistää, jotta et enään levittäisi ympäriinsä karkean virheellisiä väitteitä siitä kuinka oikeus toimii.
Eli todisteet vaikuttavat ratkaisevasti rangaistuksen suuruuteen. Tietyt todisteet voivat esimerkiksi johtaa siihen, että teko katsotaan törkeäksi jne. Toivottavasti tästä ei jää kenellekkään epäselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on mustavalkoinen maailmankuva palstalaisilla täällä. Varsinkin kun mitään yksityiskohtia ei ole kerrottu, niin vaikea tuohon on mitään sanoa.
Minkä ikäisenä tuo on tapahtunut? Jos teko todella on niin vakava, niin ehdollinen tuomiokin jo viittaa nuorena henkilönä tehtyyn rikokkseen. Nuori mies ei aina opi tuntemaan omia rajojaan, ennen kuin on ne ylittänyt. Oikeuslaitos armahtaa, AV-mammat ei?
Esimerkiksi turpaan vetäminen on aika mustavalkoinen asia. Joko on vetänyt turpaan tai ei ole vetänyt turpaan. Sama pätee raiskaukseen. Joko on raiskannut tai ei ole.
Ei se raiskaiskaan mikään mustavalkoinen asia ole, vaan raiskauksena tuomitaan suuri joukko erilaisia tekoja, joilla on joitain yhteisiä nimittäjiä. Kyllä se on varsin erilainen raiskaus josta tuomitaan minimi rangaistus eli yksi vuosi kuin sellainen josta tuomitaan maksimirangaistus. Samoin pahoinpitelyitä on erilaisia. Joissakin uhri ei saa juuri naarmuakaan ja joissakin hän miltei kuolee vammoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti totta, että kyse voi olla siitä, että mies ei ole tasapainoinen. Vastapainoksi haluan sanoa kuitenkin, että tunnen muutamia ihmisiä, jotka ovat nuorena joutuneet tappeluun niin, että aihetta olisi varmasti ollut tuomioon, mutta ei kukaan näistä ole käyttäytynyt elämässään myöhemmin väkivaltaisesti. On siis mahdollista, että nuorena tapahtunut hairahdus on jotain, josta on kasvanut ja oppinut. Tuntemattomasta en tiedä, mutta mahdollista on, että kaikki kerran virheen tehneet eivät sittenkään ole pahoja ihmisiä.
Älä ainakaan muuta yhteen tämän pojan kanssa äläkä sido itseäsi häneen enempää. Pidä suhde lähinnä
tapailulinjalla ja yritä tutustua paremmin. Nykyään taitaa olla tapana samantien muuttaa yhteen asumaan,
siitä onkin jo vaikeampi irrottautua. Keskustele,kysele. Jos tapaat joitakin hänen tuttujaan menneisyydestä,
kysele myös heiltä ja usko kuulemaasi vaikka et haluaisikaan.
Ei kannata kysyä mielipiteitä täältä jos et ole valmis edes kertomaan minkä tyyppisestä rikoksesta on kyse esim liittyykö huumeisiin vai väkivaltaan. Tai ainakin voit jättää vastaukset täysin omaan arvoonsa, koska suurin osa täällä arvailee omiaan.
Minulla on valitettavasti taipumusta lähisuhdeväkivaltaan ja voin vannoa että ihmiset jotka tuntevat minut päällisin puolin eivät ikinä sitä uskoisi.(Nykyään olen hoidattanut asiaa ammattilaisella ja saanut otetta ongelmaan). Olen myös näennäisen avoin, mikä lisää mielikuvaa siitä että olen juuri sellainen jollaiseksi he minut olettavat. Toisaalta olen myös yrittänyt vihjata että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ehkä tämä mies myös pyrki samaan? Jostain syystä tietty ihmistyyppi luottaa niin kovasti itse rakentamaansa mielikuvaan jostakusta, että he eivät mitenkään hyväksy sitä kyseenalaistavia vihjeitä. Tällaiselle henkilölle on vaikea selittää että valkoinen voi olla myös mustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen tuomion siis sai? Milloin? Miksi joku sitä silti vielä vainoaa?
Ei joutunut istumaan mikä on myös yksi syy siihen, että suhtaudun skeptisesti siihen, tapahtuiko todella mitä tuo henkilö väittää tapahtuneen. Olisi varmaan saanut kovemman tuomion jos olisi ollut riittävästi todisteita. Ei siis vainoa enää, mutta asia vaivaa minua. Ap
Sai siis ehdollisen tuomion, eli on syyllinen. Suomessa tuomarit eivät anna tuomiota, jos eivät ole varmoja syyllisyydestä. Jos jää epäilys, ettei syytetty ole tekijä, ei anneta tuomiota. Ei niin, että ehdollinen tarkottaisi "ehkä" tehnyt ja ehdollinen "varmasti" tehnyt.
Poliisit tutkivat rikosilmoituksen, jos on aiheeton jättävät tutkimatta. Tutkinnan valmistuttua syyttäjä tekee päätöksen nostetaanko syyte. Syyttäjä ei nosta syytettä, jos ei ole selviä todisteita. Käräjäoikeus tekee päätöksen todisteiden ja oikeuden käynnin perusteella. Jos on selvät todisteet syyllisyyden osoittamiseksi, niin annetaan tuomio. Tuomio määräytyy lain ja oikeuskäytännön mukaan. Väkivalta rikoksissa on matalat tuomiot sakoista ehdottomiin rangaistuksiin. Ehdollinen on yleisin, jolloin ei linnaa näekään (paitsi jos tekee uuden rikoksen koeaikana). Pitää olla jo todella vakavasta kyse, jos joutuu vankilaan istumaan ehdotonta. Talousrikoksissa taas on korkeammat tuomiot oikeuskäytännön takia, joten niistä joutuu paljon herkemmin istumaan kuin väkivaltarikoksista.
Käräjäoikeuden tuomiosta voi siis valittaa hovioikeuteen ja hovin päätöksestä korkeimpaan. Eli joten syytön ei saa 5 vaiheisesta oikeusjärjestelmässä tuomiota teosta, jota ei ole tehnyt. Vaikka kaikkihan syyttömiä ovat, kun tuomion saavat...Iso ongelma on ettei tuomiota saa syylliset, koska näyttöä on liian vähän tai jää vielä jonkinasteinen epäilys!
Poikaystäväsi ei ole syytön. Toisekseen kiinnitin huomiota vilpittömään uskoosi, ettei poikaystäväsi ole voinut tehdä mitään, koska on niin mukava ja hänessä on hyviä puolia. Hmm, miten tämän nyt selittäisi, mutta pahinkaan murhamies vankilassa ei ole 100% paha. Ihan tavallisia ihmisiä he ovat, joista ei uskoisi mitään pahaa, jos olisivat kadulla vieressä tai työkaverina tai jopa puolisona. Tarpeeksi lähellä se väkivaltainen puoli tosin tulee esille, mutta monesti siinä vaiheessakin nainen(tai mies) haluaa vielä uskoa, "ettei se tahallaan sitä tarkoittanut", "Matti-Pekka oli vaan ottanut liikaa" jne. kunnes jossain vaiheessa ei enää uskalleta lähteä, koska pelätään, että mies oikeasti tappaa, jos jättää.
Hitlerilläkin oli pitkäaikainen kumppani Eva ja ystäviä, vaikka hän oli vastuussa miljoonien ihmisten murhaamisesta, hänelläkin oli ystävällinen ja "kiltti" puolensa. Ainahan sitä tutut ja naapurit sanovat perhesurmaajista tai joukkomurhaajista, että "ei olisi uskonut, niin normaali ja mukava se oli".
Ihan oikeasti kenenkään otsassa ei lue "puolison hakkaaja", "raiskaaja", "murhaaja", tosi kivoja kavereita ne ovat kunnes...
Juokse karkuun! Tuomio+kyvyttömyys puhua tunteistaan (vaikea lapsuus) siinä varma yhdistelmä tulevaisuuden ongelmiin, sitten kun taas tulee paha paikka eikä hän osaa puhua suulla, ainoastaan nyrkeillä...
No jopas sepustuksen tuotit. Luuletko oikeisti, että kukaan syytön ei ole koskaan saanut tuomiota. Esimerkiksi raiskaustapauksissa on tyypillisesti sana vastaan sana -tilanne eikä syyllisyyden puolesta puhu muu kuin uhrioletetun kertomus. Jos uhrioletetulla on motiivi saada syytetty vaikeuksiin, voi hän hyvinkin onnistua sepittämään kertomuksensa niin uskottavasti, että tuomioistuin, joka siis koostuu erehtyväisistä ihmisistä, menee vipuun, varsinkin jos syytetyn asianajaja ei ole riittävän pätevä.
Tuo on ihan urbaanilegendaa, että raiskaustuomion voisi saada ilman näyttöä. Jos tuomio on tullut, on ollut toteennäytetty testein jonkinasteiset fyysiset vammat. Tai todistajat asialle. Psyykkisten vammojen on oltava erittäin pahoja että niitä edes otetaan kuvioon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen tuomion siis sai? Milloin? Miksi joku sitä silti vielä vainoaa?
Ei joutunut istumaan mikä on myös yksi syy siihen, että suhtaudun skeptisesti siihen, tapahtuiko todella mitä tuo henkilö väittää tapahtuneen. Olisi varmaan saanut kovemman tuomion jos olisi ollut riittävästi todisteita. Ei siis vainoa enää, mutta asia vaivaa minua. Ap
Ei, rakas lapsi, se ei todellakaan toimi niin, että todisteiden perusteella määräytyisi rangaistuksen suuruus. Voi hyvänen aika mitä tietämättömyyttä! Syyttäjä on jo syytteen nostaessaan esittänyt sopivaa rangaistusta. Käräjäoikeus on asiaesittelyn, todisteiden ja todistajien pohjalta päättänyt, riittääkö näyttö siihen, että rikos on tapahtunut. Jos näyttö ei riitä, vastaaja vapautetaan syytteistä. Jos riittää, ko määrää rangaituksen, joka perustuu rikokseen, ei näyttöön. Usein se on samalla linjalla syyttäjän kanssa.
Koska poikaystävääsi on rangaistu, hänen on katsottu syyllistyneen tekoon. Ilmeisesti asiaa ei ole viety hoviin, mikä kertoo, että hän itsekin tietää ettei saisi syytettä kumottua.
Eli rautalangasta vielä väännettynä: näyttö on siis riittänyt. Poikaystäväsi on nähty syyllistyneen siihen, mistä häntä on rangaistu.
Ei ei ja vielä kerran ei rakas mamma. Et itse taida ymmärtää oikeuden käynnistä riittävästi voidaksesi esiintyä jonain tietäjänä. Rangaistuksen suuruus nimenomaan määräytyy niiden todisteiden perusteella mitä teosta oikeudenkäynnissä esitetään. Ei rikollisiksi katsotuista teoista seuraa mitään vakiorangaistuksia, vaan oikeudella on suuri liikkumavara tuomion suhteen. Esimerkiksi raiskauksesta tuomitaan 1-6 vuoden vankeuteen. Syyttäjän tehtävä ei myöskään sinänsä ole esittää mitään sopivaa rangaistusta, vaan esittää se teko sekä todisteitä tästä teosta, josta rangaistusta vaaditaan. Tuomioistuin sitten harkitsee mikä rangaistus on paikallaan jos se katsoo, että rikos on tapahtunut. Todisteiden tarkoituksena on nimenomaan varmentaa tuomioistuimelle mitä on tapahtunut, jotta tuomioistuin voi 1. arvoida onko rikosta tapahtunut ja 2. jos rikos katsotaan riittävällä varmuudella tapahtuneen, niin määrittää rahgaistuksen suuruuden.
Lue tämä nyt huolella ja yritä se myös sisäistää, jotta et enään levittäisi ympäriinsä karkean virheellisiä väitteitä siitä kuinka oikeus toimii.
Eli todisteet vaikuttavat ratkaisevasti rangaistuksen suuruuteen. Tietyt todisteet voivat esimerkiksi johtaa siihen, että teko katsotaan törkeäksi jne. Toivottavasti tästä ei jää kenellekkään epäselvyyttä.
Olet hakoteillä. Sinulla tässä on virheellinen käsitys oikeudenkäynnistä.
Todisteet rikoksesta on poliisi koonnut jo esitutkinnassa. Ne ovat se näyttö tapahtuneesta rikoksesta, jonka perusteella syyttäjä esittää rangaistusvaatimuksensa heti oikeudenkäynnin alussa omassa aloituspuheenvuorossaan. Se on nimenomaan syyttäjän tehtävä. Kustakin rikoksesta on määrätty tietty rangaistushaarukka, josta syyttäjä esittää oman näkemyksensä rangaistukseksi puheena olevasta epäillystä rikoksesta.
Ei oikeudenkäynnissä esitetä mitään yksittäisiä esitutkinnan todisteita, jotka ovat epäluotettavia. Lue: todiste jo sanana kertoo tietyn asian olevan tosi. Se on todistettu yksityiskohta. Oikeus sitten arvioi saman yksittäisten todisteiden (=esitutkintamateriaalin) kokonaisnäytön ja oikeudenkäynnissä on tämän esitutkinnan kirjallisen materiaalin lisäksi arvioitavana myös asianosaisten (asianomistaja, syytetty, todistajat) suullisesti kertoma. Sekä syyttäjällä että tuomarilla on mahdollisuus kysyä heiltä tarkentavia kysymyksiä. Samoin asianomistajalla ja syytetyllä asianajajineen on mahdollisuus esittää kysymyksiä.
Oikeus tekee lopullisen päätöksensä ns. päätösneuvottelussa kaiken sen kirjallisen esitutkintamateriaalin sekä oikeudessa kuullun suullisen materiaalin perusteella joko heti oikeudenkäynnin päätteeksi tai kansliapäätöksenä, joka julkistetaan esim. kahden viikon päästä. Eli päätöksen siitä, onko oikeudenkäynnissä saatu kokonaisnäyttö/todistelu (kirjallinen+suullinen) langettava vai vapauttava sekä yhtyykö oikeuden puheenjohtaja (lakiniestuomari)/tuomarit syyttäjän rangaistusvaatimukseen sellaisenaan vai lievenpänä tai ankarampana.
Jokatapauksessa syyttäjä AINA jo oikeudenkäynnin alussa esittää oman rangaistusvaatimuksensa. Siitä lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljäsosa nuorista pojista on saanut 1-2 tuomiota jostain.mikä on hämmästyttävän moni.Käyvät hakemassa yhteiskunnalta rajat. Merkitseehän sekin että tuleeko tuomioita lisää vai onko muuttanut käytöstään.Oliko kännissä?
Mistähän moinen tilasto on revitty? Pojista ei todellakaan neljäsosaa ole tuomittu yhtään mistään.
Mun tuttavapiiristä vähintään tuollainen osuus on saanut rikesakkotuomion lievästä ylinopeudesta.
'