Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävän hämärä menneisyys
19.12.2017 |
Olemme seurustelleet muutaman kuukauden ja siitä on jo hetki kun kuulin tästä. Hän siis oli melko avoin asiasta, kertoi jo kun olimme vasta ihan hetken tapailleet (mutta kuitenkin seurustelimme jo). Tuo kertoo ainakin minusta siitä, että toisella ei ole mitään salattavaa ja on rehellinen. Kirjoitankin tänne, koska haluan mielipiteitä ihmisiltä jotka eivät ole rakastuneita kyseiseen henkilöön, sillä luonnollisesti näen hänet hieman eri tavalla koska rakastan häntä.
No, asiaan. Hän sai tuomion, ja häntä syytettiin siis jostakin melko vakavasta. Sanon vain, että väkivalta liittyy asiaan. Tämä tuli mulle ihan kamalan suurena järkytyksenä, koska hän on alusta asti vaikuttanut rauhallisimmalta ja lempeimmältä koskaan tuntemaltani ihmiseltä. En koskaan voisi kuvitella häntä tekemässä mitään sellaista.
Koko tarina oli vähän sekava, ja hän kertoi sen minulle eräs ilta kun olimme nauttineet alkoholia, ilmeisesti hänen on helpompi puhua asiasta kun on ottanut vähän rohkaisevaa alle. En tuon vuoksi pysty millään muistamaan koko sekavasta selityksestä ihan jokaista yksityiskohtaa. Kun olen myöhemmin yrittänyt puhua asiasta, hän vaikuttaa ahdistuneelta eikä halua puhua siitä. En viitsi väkisinkään pakottaa. Hänen mielestään asian ei liioin pitäisi edes liittyä tähän hetkeen, koska siitä on jo kauan aikaa. Tavallaan olen samaa mieltä, tavallaan ajattelen että minulla olisi oikeus udella kaikki yksityiskohdat koska olenhan hänen kumppaninsa nyt. Minulla on luonnollisestikin vain hänen versionsa tapahtuneesta, mutta ihminen joka häntä syyttää (ainakin poikaystävän sanojen mukaan) ei vaikuta mieleltään tasapainoisimmalta. Haiskahtaa jopa siltä, että tekee tuota rahan ja huomion takia.
Luotan edelleen mieheen ja minulla on hänen kanssaan turvallinen olo. Mitään ikäviä viboja en hänestä koskaan ole saanut. Hän ei ole koskaan käyttäytynyt minun seurassani aggressiivisesti tai mitään - alkoholin vaikutuksen alaisena tai ei. Tuo vähän epäilyttävä ja sekava tapahtuma hänen menneisydessään kuitenkin vaivaa minua. En haluaisi jättää häntä vaan tukea tässä kaikessa. En tiedä teenkö virheen koska olenhan tuntenut hänet vasta aika lyhyen aikaa...
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä paikalla?
Auttaisi tosiaan paljon jos tietäisi millaisesta rikoksesta on kyse. Raiskaus tai lapseen sekaantuminen olisi jotain mikä saisi mut juoksemaan karkuun...
Haluan kertoa kuitenkin omaa kokemustani että pääsee mammat alapeukuttamaan. Mun miehellä on rikosrekisteri. Tai oli silloin kun tavattiin, nyt lienee vanhentuneita merkinnät kun ei siellä mitään henkirikoksia ollut. Löytyy niin huumausainerikos, rattijuopumus, ampuma-aserikos sekä pahoinpitely. Olihan se aika järkytys noista kuulla kun oltiin jonkin aikaa tapailtu... Päätin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden, hän kun sanoi että tuo on mennyttä elämää. Ja niin se oli. Kymmenen vuotta tässä on yhdessä kuljettu eikä ole ongelmia ollut. Ei väkivaltaa, ei huumausaineita, ei aseita, ei niin mitään mikä ei päivänvaloa kestäisi.
Juttele miehen kanssa ja sano että haluat kuulla koko totuuden pystyäksesi jatkamaan hänen kanssaan. Valehtelu tai salailu kertoo siitä että siellä on jotain isompaa takana.. Ja mun mies oli myös huono puhumaan tunteistaan alkuun, oli kasvatettu kovaksi. Aika on auttanut tässäkin. :)
Siis sun mies on joku kaljuksi ajeltu, tatuoitu WT jengiläinen. Älä ole sinisilmä - niistä kuvioista ei koskaan pääse lopullisesti eroon. Joku kaunis päivä koko p...ka lävähtää sun silmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on aika moni kehottanut tilaamaan käräjäoikeudesta paperit. Käräjäoikeudesta voi siis tilata ITSEÄNSÄ koskevat tiedot, muuten oikeus ei kopioi/lähetä yhtään mitään ja sun pitää mennä paikan päälle lukemaan. Jos asiakirjat julkisia, niin se onnistuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän palstanaisten mukaan menneillä oli väliä. Joten miksi nyt olisi?
No siis itse olen sitä mieltä, että parisuhde on niin mutkikas juttu vaikka kaikki tähdet olis kohdillaan ja Tottakai menneisyydellä on väliä. On kyse sitten holtittomasta irtosekstailusta tai rikoksista.
niin siis _naisen_ menneisyydellä ei ole väliä.
Aivan, olet oikeassa. Meinaa unohtua, että naiset pitää aina käsitellä eri tavalla kuin miehet, tilastollisen riskin ulkopuolella yksilöinä ja heidän menneisyydestään ei voi, ei SAA tehdä johtopäätöskiä.
Tilaa käräjäoikeudesta tuomio, ne ovat aika usein julkisia joten kuka vain voi tilata ne. Siitä näet ainakin toisenkin osapuolen kertomuksen, se on sitten eri asia, kumpaa uskot. Ei se oikeuskaan kauhean oikeudenmukaisesti tuomioita aina jaa. Jos kyseessä miehen ex, en välttämättä ihan heti olisi uskomassa, exillä on tapana olla katkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen tuomion siis sai? Milloin? Miksi joku sitä silti vielä vainoaa?
Ei joutunut istumaan mikä on myös yksi syy siihen, että suhtaudun skeptisesti siihen, tapahtuiko todella mitä tuo henkilö väittää tapahtuneen. Olisi varmaan saanut kovemman tuomion jos olisi ollut riittävästi todisteita. Ei siis vainoa enää, mutta asia vaivaa minua. Ap
Ei, rakas lapsi, se ei todellakaan toimi niin, että todisteiden perusteella määräytyisi rangaistuksen suuruus. Voi hyvänen aika mitä tietämättömyyttä! Syyttäjä on jo syytteen nostaessaan esittänyt sopivaa rangaistusta. Käräjäoikeus on asiaesittelyn, todisteiden ja todistajien pohjalta päättänyt, riittääkö näyttö siihen, että rikos on tapahtunut. Jos näyttö ei riitä, vastaaja vapautetaan syytteistä. Jos riittää, ko määrää rangaituksen, joka perustuu rikokseen, ei näyttöön. Usein se on samalla linjalla syyttäjän kanssa.
Koska poikaystävääsi on rangaistu, hänen on katsottu syyllistyneen tekoon. Ilmeisesti asiaa ei ole viety hoviin, mikä kertoo, että hän itsekin tietää ettei saisi syytettä kumottua.
Eli rautalangasta vielä väännettynä: näyttö on siis riittänyt. Poikaystäväsi on nähty syyllistyneen siihen, mistä häntä on rangaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen tuomion siis sai? Milloin? Miksi joku sitä silti vielä vainoaa?
Ei joutunut istumaan mikä on myös yksi syy siihen, että suhtaudun skeptisesti siihen, tapahtuiko todella mitä tuo henkilö väittää tapahtuneen. Olisi varmaan saanut kovemman tuomion jos olisi ollut riittävästi todisteita. Ei siis vainoa enää, mutta asia vaivaa minua. Ap
Sai siis ehdollisen tuomion, eli on syyllinen. Suomessa tuomarit eivät anna tuomiota, jos eivät ole varmoja syyllisyydestä. Jos jää epäilys, ettei syytetty ole tekijä, ei anneta tuomiota. Ei niin, että ehdollinen tarkottaisi "ehkä" tehnyt ja ehdollinen "varmasti" tehnyt.
Poliisit tutkivat rikosilmoituksen, jos on aiheeton jättävät tutkimatta. Tutkinnan valmistuttua syyttäjä tekee päätöksen nostetaanko syyte. Syyttäjä ei nosta syytettä, jos ei ole selviä todisteita. Käräjäoikeus tekee päätöksen todisteiden ja oikeuden käynnin perusteella. Jos on selvät todisteet syyllisyyden osoittamiseksi, niin annetaan tuomio. Tuomio määräytyy lain ja oikeuskäytännön mukaan. Väkivalta rikoksissa on matalat tuomiot sakoista ehdottomiin rangaistuksiin. Ehdollinen on yleisin, jolloin ei linnaa näekään (paitsi jos tekee uuden rikoksen koeaikana). Pitää olla jo todella vakavasta kyse, jos joutuu vankilaan istumaan ehdotonta. Talousrikoksissa taas on korkeammat tuomiot oikeuskäytännön takia, joten niistä joutuu paljon herkemmin istumaan kuin väkivaltarikoksista.
Käräjäoikeuden tuomiosta voi siis valittaa hovioikeuteen ja hovin päätöksestä korkeimpaan. Eli joten syytön ei saa 5 vaiheisesta oikeusjärjestelmässä tuomiota teosta, jota ei ole tehnyt. Vaikka kaikkihan syyttömiä ovat, kun tuomion saavat...Iso ongelma on ettei tuomiota saa syylliset, koska näyttöä on liian vähän tai jää vielä jonkinasteinen epäilys!
Poikaystäväsi ei ole syytön. Toisekseen kiinnitin huomiota vilpittömään uskoosi, ettei poikaystäväsi ole voinut tehdä mitään, koska on niin mukava ja hänessä on hyviä puolia. Hmm, miten tämän nyt selittäisi, mutta pahinkaan murhamies vankilassa ei ole 100% paha. Ihan tavallisia ihmisiä he ovat, joista ei uskoisi mitään pahaa, jos olisivat kadulla vieressä tai työkaverina tai jopa puolisona. Tarpeeksi lähellä se väkivaltainen puoli tosin tulee esille, mutta monesti siinä vaiheessakin nainen(tai mies) haluaa vielä uskoa, "ettei se tahallaan sitä tarkoittanut", "Matti-Pekka oli vaan ottanut liikaa" jne. kunnes jossain vaiheessa ei enää uskalleta lähteä, koska pelätään, että mies oikeasti tappaa, jos jättää.
Hitlerilläkin oli pitkäaikainen kumppani Eva ja ystäviä, vaikka hän oli vastuussa miljoonien ihmisten murhaamisesta, hänelläkin oli ystävällinen ja "kiltti" puolensa. Ainahan sitä tutut ja naapurit sanovat perhesurmaajista tai joukkomurhaajista, että "ei olisi uskonut, niin normaali ja mukava se oli".
Ihan oikeasti kenenkään otsassa ei lue "puolison hakkaaja", "raiskaaja", "murhaaja", tosi kivoja kavereita ne ovat kunnes...
Juokse karkuun! Tuomio+kyvyttömyys puhua tunteistaan (vaikea lapsuus) siinä varma yhdistelmä tulevaisuuden ongelmiin, sitten kun taas tulee paha paikka eikä hän osaa puhua suulla, ainoastaan nyrkeillä...
Miksi Hitler revitään tällaiseen aina esimerkiksi? Mies ei itse tappanut ketään eikä edes käynyt käsiksi tai ollut muuten väkivaltaninen henkiläkohtaisella tasolla. Tuollaisessa tilanteessa verrokin pitäisi olla joku omin käsin teot tekevä, eikä pelkästään käskynantaja. Jos mietit, kumpi olisi potentiaalinen perhesurmaaja, Hitler vai esimerkiksi omin käsin puolalaisia upseereita Katynissa teloittanut neuvostokomissaari, niin mitä veikkaisit?
Fuhrer on joka tapauksessa aivan tajuttoman kulunut "pahan ilmentymä", että menee uskottavuus tekstiin otettaessa mies esimerkiksi. Tiedät kai mitä natsikortti tarkoittaa retoriikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä paikalla?
Auttaisi tosiaan paljon jos tietäisi millaisesta rikoksesta on kyse. Raiskaus tai lapseen sekaantuminen olisi jotain mikä saisi mut juoksemaan karkuun...
Haluan kertoa kuitenkin omaa kokemustani että pääsee mammat alapeukuttamaan. Mun miehellä on rikosrekisteri. Tai oli silloin kun tavattiin, nyt lienee vanhentuneita merkinnät kun ei siellä mitään henkirikoksia ollut. Löytyy niin huumausainerikos, rattijuopumus, ampuma-aserikos sekä pahoinpitely. Olihan se aika järkytys noista kuulla kun oltiin jonkin aikaa tapailtu... Päätin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden, hän kun sanoi että tuo on mennyttä elämää. Ja niin se oli. Kymmenen vuotta tässä on yhdessä kuljettu eikä ole ongelmia ollut. Ei väkivaltaa, ei huumausaineita, ei aseita, ei niin mitään mikä ei päivänvaloa kestäisi.
Juttele miehen kanssa ja sano että haluat kuulla koko totuuden pystyäksesi jatkamaan hänen kanssaan. Valehtelu tai salailu kertoo siitä että siellä on jotain isompaa takana.. Ja mun mies oli myös huono puhumaan tunteistaan alkuun, oli kasvatettu kovaksi. Aika on auttanut tässäkin. :)
Ja jos mies hairahtaa kerrankin seuraavan 20 vuoden aikana, niin kuoro huutaa "MÄÄ SANOIN ET NOIN KÄY VIELÄ!!!!".
Eihän ihmisyys nyt voi olla sitä, että nuoruuden töppäilyt pilaavat loppuelämän, eikä ihminen muutu. Kyllä muuttaa ja seestyy iän myötä. Olen itsekin aivan erilainen nyt vajaa nelikymppisenä, kuin villina parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä paikalla?
Auttaisi tosiaan paljon jos tietäisi millaisesta rikoksesta on kyse. Raiskaus tai lapseen sekaantuminen olisi jotain mikä saisi mut juoksemaan karkuun...
Haluan kertoa kuitenkin omaa kokemustani että pääsee mammat alapeukuttamaan. Mun miehellä on rikosrekisteri. Tai oli silloin kun tavattiin, nyt lienee vanhentuneita merkinnät kun ei siellä mitään henkirikoksia ollut. Löytyy niin huumausainerikos, rattijuopumus, ampuma-aserikos sekä pahoinpitely. Olihan se aika järkytys noista kuulla kun oltiin jonkin aikaa tapailtu... Päätin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden, hän kun sanoi että tuo on mennyttä elämää. Ja niin se oli. Kymmenen vuotta tässä on yhdessä kuljettu eikä ole ongelmia ollut. Ei väkivaltaa, ei huumausaineita, ei aseita, ei niin mitään mikä ei päivänvaloa kestäisi.
Juttele miehen kanssa ja sano että haluat kuulla koko totuuden pystyäksesi jatkamaan hänen kanssaan. Valehtelu tai salailu kertoo siitä että siellä on jotain isompaa takana.. Ja mun mies oli myös huono puhumaan tunteistaan alkuun, oli kasvatettu kovaksi. Aika on auttanut tässäkin. :)Siis sun mies on joku kaljuksi ajeltu, tatuoitu WT jengiläinen. Älä ole sinisilmä - niistä kuvioista ei koskaan pääse lopullisesti eroon. Joku kaunis päivä koko p...ka lävähtää sun silmille.
Ja vaikka jotakin tapahtuisi neljänkymmenen vuoden kuluttua, niin voit ylemmyydentuntoisena huutaa "MÄÄ SANOIN". Sinä tässä se idiootti olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan tilanteesta. Jos kyseessä esim. joku nuoruuden kännipäissään tyhmyyksissä tehty teko jossa kummatkin osapuolet ovat olleet suht tasapuolisia (onhan näitä vamman- ja kuolemantuottamuksia, missä kaksi aikuista miestä ovat ottaneet yhteen ja tapelleet aivan yhtä lailla kännipäissään, toinen on tönäissyt maahan/toinen on liukastunut, lyönyt päänsä ja kuollut vahingossa. Että ei ole ollut tarkoitus tappaa, kumpikin on tapellut yhtä lailla mutta on vain käynyt huono tuuri). Siinä tilanteessa voisin ymmärtää, jos miehen käytöksessä ei muuten olisi mitään hälyttävää.
Samoin huumekauppaan (esim. velanperintään) liittyvät väkivallanteot harvemmin aiheuttavat vaaraa ulkopuolisille, mutta tuossa tapauksessa se epäilyttäisi enemmän, että onko mies varmasti päässyt vanhoista kuvioista eroon.
Jos kyseessä olisi kuitenkin esim. parisuhdeväkivalta, lapsiin kohdistuva väkivalta tai jokin sellainen täysin epälooginen, äkkipikaistuksissaan tehty väkivallanteko, niin miettisin kyllä vakavasti voiko suhdetta jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt ainakin tiedät, että hän pystyy siihen. Kysymys on vain siitä milloin asia tapahtuu.
No kun itsellenikään ei ole täyttä varmuutta siitä mitä ihan todella tapahtui. Vaistoni on yleensä aina oikeassa ja tällä kertaa en tunne sisimpäni huutavan, että jokin on pielessä. Jokin tuossa tarinassa ja miehessä on todella ristiriidassa keskenään. :/ Ap
Meinaat että se on sellainen hintelä ja vähän hiirulaismainen eikä olemuksessa yhtään dominanssia tai omanarvontuntoa? Ja sitten se on selittänyt jostain yllättävästä väkivaltarikoksesta? Ei se ketään ole lyönyt, vaan kyseessä on jotain muuta. Onko tapahtuman osapuoli nainen? Itse vaikkaisin raiskausta. Just niissä sellaisissa kuvassa vaarattoman näköisissä naapurinpoikamaisissa ja jotenkin anteeksipyytelevän näköisissä miehissä on ne pahimmat stalkkerit ja sekopäät.
Ota yhteyttä siihen toiseen osapuoleen ja kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae paikallisesta käräjäoikeudesta rikosasian paperit ja tutustu niihin.
Mulla tulee niin mieleen mun ex parin vuoden takaa. Vaikutti todella mukavalta ja kiltiltä. Muutaman kk päästä sanoi, että menneisyydessään on väkivaltaa ja tuomio, mutta kertoo niistä joskus toiste kun on selvinpäin. Se toiste ei vaan ikinä tullut, aina vaan vihjaili jotain ja tuntui koko ajan tulevan uutta asiaa mistä ei lopulta ikinä kertonut mitään. Oltiin yhdessä 6kk ja totesin, että en uskalla olla yhdessä miehen kanssa, joka ei suostu kertomaan mikä tuomio ja oliko itse asiassa syyllinen vai joutuiko sotkuun esim. isäpuolensa pakottamana/huijaamana. Siitä isäpuolesta kertoi sen verran ettei halua mun ikinä tapaavan sitä, kun ei tiedä mitö siitä seuraa. Siinä kohtaa häivyin, että tähän sukuun en sotkeudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan: mies on syytön, mies on muuttunut eikä mies tekisi sinulle niin.
Tuo on niin surullisen tuttu tarina.
Ihan oikeasti: rikostaustaiset ovat potentiaalisia uhkia kumppaneilleen.
Monet ovat jälkeenpäin katuneet sanomisiaan:"Mieheni ei tekisi minulle sellaista."
Tiedän monia miehiä, jotka nuorena tappelivat ja rähisivät toisten kukkoilijoiden kanssa jos tuli sanaharkkaa. Kai se kuului siihen aikaan, kun oli hankittu se ensimmäinen corolla ja oli esitettävä kovaa kaveria. Muistan ainakin kolme heti kenellä on nykyään lapsia ja ihan normaali perhe-elämä. Eli en nyt sanoisi aina että jokainen kuka on vähän tapellut on potentiaalinen uhka kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä paikalla?
Auttaisi tosiaan paljon jos tietäisi millaisesta rikoksesta on kyse. Raiskaus tai lapseen sekaantuminen olisi jotain mikä saisi mut juoksemaan karkuun...
Haluan kertoa kuitenkin omaa kokemustani että pääsee mammat alapeukuttamaan. Mun miehellä on rikosrekisteri. Tai oli silloin kun tavattiin, nyt lienee vanhentuneita merkinnät kun ei siellä mitään henkirikoksia ollut. Löytyy niin huumausainerikos, rattijuopumus, ampuma-aserikos sekä pahoinpitely. Olihan se aika järkytys noista kuulla kun oltiin jonkin aikaa tapailtu... Päätin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden, hän kun sanoi että tuo on mennyttä elämää. Ja niin se oli. Kymmenen vuotta tässä on yhdessä kuljettu eikä ole ongelmia ollut. Ei väkivaltaa, ei huumausaineita, ei aseita, ei niin mitään mikä ei päivänvaloa kestäisi.
Juttele miehen kanssa ja sano että haluat kuulla koko totuuden pystyäksesi jatkamaan hänen kanssaan. Valehtelu tai salailu kertoo siitä että siellä on jotain isompaa takana.. Ja mun mies oli myös huono puhumaan tunteistaan alkuun, oli kasvatettu kovaksi. Aika on auttanut tässäkin. :)Siis sun mies on joku kaljuksi ajeltu, tatuoitu WT jengiläinen. Älä ole sinisilmä - niistä kuvioista ei koskaan pääse lopullisesti eroon. Joku kaunis päivä koko p...ka lävähtää sun silmille.
Ei ole kalju, tatuointeja ei ole yhtään, jengeissä ei ole pyörinyt koskaan. Oli vaan astetta villimpi nuoruus, yhtä idiootit kaverit kuin mies itse ja vissiin vähän liikaa testosteronia.
Tunnen lähes kaikki näistä entisistä idioottikavereistakin. Hyvin on heillekin iän myötä alkanut normaali elämä maistumaan. Perheellisia perus-penoja alkavat olla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä paikalla?
Auttaisi tosiaan paljon jos tietäisi millaisesta rikoksesta on kyse. Raiskaus tai lapseen sekaantuminen olisi jotain mikä saisi mut juoksemaan karkuun...
Haluan kertoa kuitenkin omaa kokemustani että pääsee mammat alapeukuttamaan. Mun miehellä on rikosrekisteri. Tai oli silloin kun tavattiin, nyt lienee vanhentuneita merkinnät kun ei siellä mitään henkirikoksia ollut. Löytyy niin huumausainerikos, rattijuopumus, ampuma-aserikos sekä pahoinpitely. Olihan se aika järkytys noista kuulla kun oltiin jonkin aikaa tapailtu... Päätin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden, hän kun sanoi että tuo on mennyttä elämää. Ja niin se oli. Kymmenen vuotta tässä on yhdessä kuljettu eikä ole ongelmia ollut. Ei väkivaltaa, ei huumausaineita, ei aseita, ei niin mitään mikä ei päivänvaloa kestäisi.
Juttele miehen kanssa ja sano että haluat kuulla koko totuuden pystyäksesi jatkamaan hänen kanssaan. Valehtelu tai salailu kertoo siitä että siellä on jotain isompaa takana.. Ja mun mies oli myös huono puhumaan tunteistaan alkuun, oli kasvatettu kovaksi. Aika on auttanut tässäkin. :)
Juu, täällä vieläkin. Ei onneksi ole kyse mistään tuollaisesta. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, helpottaa kuulla että joku muukin on oppinut puhumaan vaikka alkuun olikin vaikeaa ja että todella oli muuttunut. Olen yrittänyt sanoa, että haluan tietää kaiken ja avoimesti puhuminen on se tärkein, mutta sanoo vain että on jo kertonut kaiken ja että asia ahdistaa häntäkin... Enpä oikein tiedä enää mitä ajatella... Ap
Onko nimikirjaimet L.T?
Minuakin syytettiin tekijän ja hänen kavereidensa puolelta epävakaaksi, hulluksi ja ties miksi. Niin vain syyttäjä vei raiskauksen käräjille ja voitti. Hovi ei muuttanut tuomiota eikä KKO ottanut edes käsittelyyn.
Pyydä mieheltä materiaalit nähtäväksi ja tutustu niihin rauhassa. Kuten täällä jo moni on todennut, niin todisteet ovat olleet riittävät siihen että mies on rikoksen tehnyt. Suomessa vaan on aivan naurettavat tuomiot väkivalta- ja seksuaalirikoksista, ja valitettavasti ehdollinen taitaa olla se käytetyin rangaistus.
Vähän riippuu rikoksesta että jäisinkö. Raiskaus ehdoton nounou. Yksittäisen, epäselvissä olosuhteissa tapahtuneen lyönnin voisin antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi, mä tunnen yhden syyttömänä tuomitun "raiskaajan"! Tyttö tuli joku vuosi myöhemmin katumapäälle ja tunnusti poliisille lavastuksen ja valehtelun. Että voipi olla tällaisia joskus, mutta varmaan tosi tosi harvoin. Itse tilaisin oikeudesta paperit kyllä, ihan oman mielenrauhan vuoksi. Mutta toi puhumattomuus on kyllä huono merkki eikä siitä mikään helppo ole opetella pois. Jatkossa sit selvittelet parisuhteen asioita yksiksesi, kun toinen patoaa kaikki sisälle.
Eikös raiskaustapauksissa yleensä paperit ja kaikki tiedot oikeudenkäyntejä myöten ole salaisia ja yksityisiä? Siis mikäli tässä olisi sellaisesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä sun vanhemmat on ?
Eivät tiedä. Olemme täysi-ikäisiä. Ahdistaa, koska haluaisin puhua asiasta heille, mutta en ole toistaiseksi viitsinyt. Ap
Kyllä sun kannattais jutella myös vanhempien kanssa!
Olen jutellut hänen vanhempiensa kanssa, etenkin äidin koska itse otti joskus puheeksi. Omilleni en ole siksi sanonut, että halusin juuri ensin itse yrittää ottaa selvää tästä, katsoa sitten mihin ratkaisuun päädyn. Ap
Poikaystävän sekavat selitykset = ei kerro asiasta avoimen rehellisesti. Jätä se!