Mikä sut sai innostumaan liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta?
Kommentit (17)
Voin hyvin kun syön sitä, mitä kehoni tarvitsee ja haluaa. Mielenvirkeyttä saan ulkona kävelystä samalla kuunnellen jotain musaa, kuunnelmia, haastatteluja tms.
Mistä ihmeestä te tiedätte, mitä ruokaa kehonna tarvitsee ja haluaa?
Ei mikään innostus. Lapsuuskodin perintöä terveellinen ravinto ja liikunta.
Ulkonäkö muuttuu paljon. Jos syön esim sokeria, silmänaluseni turpoavat ja ovat tummat, ja iho näyttää hirveältä. Muutama viikko ilman sokeria palauttaa terveen värin iholle. Ja se nyt vaaan näyttää paremmalle kun on hyvä ryhti ja näyttää terveeltä.
Se kun tajusin, että vanhenen, ja että haluan edelleen jaksaa kävellä päiväkausia Pariisissa, uida ja kiipeillä ja juosta ja tutkia ja soutaa ja tanssia. En halua sellaiseksi keski-ikäiseksi tantaksi, joka puhkuu jo kauppakassien kantamisesta, valittaa kolotuksia ja särkyjä joka puolella, ja ei viitsi liikkua kotisohvalta mihinkään kun tulee hiki.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä te tiedätte, mitä ruokaa kehonna tarvitsee ja haluaa?
Järki ja tutkimustulokset. Puhdasta, tuoretta, monipuolista ruokaa sopivia määriä.
Vierailija kirjoitti:
Amfetamiini.
:D
Mietin, millainen ihminen haluan olla vaikkapa viiden vuoden päästä. Haluanko olla ylipainoinen, huonokuntoinen, riutuva, sairaalloinen? Vai haluanko olla terve, fyysisesti hyvässä kunnossa, ulkoisesti itseäni miellyttävä ja virkeä? Valinta ei ollut vaikea. Nyt tarvitsee vain pitää mielessä tähtäin ja muistaa, että sitä rakennetaan joka päivä pienillä valinnoilla. Tämä auttaa todella paljon: voi välillä ottaa rennomminkin kun tärkeää on kokonaiskuva, eikä motivaation kanssa ole ongelmia. Ei ole kyse enää suorittamisesta vaan hyvän elämän elämisestä.
Rakastu :)
Tutustuin mieheen joka on entinen kilpaurheilija. Kun aloimme seurustella en enää kehdannut mättää epäterveellisiä herkkuja vaan ruokavalio muuttui järkevämmäksi samoin aloin liikkumaan enemmän. Käymme lenkillä ja salilla yhdessä, mutta kohtuudella. Kokonaan en ole luopunut mistään mutta suhtaudun asioihin rennommin.
Ensimmäisen yhteisen vuoden aikana paino laski ihan huomaamatta 20 kg ja nykyään on pysynyt tasapainossa. Pikkuisen voisi pudottaa vielä mutta en ota paineita
Se on motivoinut minua kun näin läheisen ikäihmisen huonokuntoisena elämänsä loppuvaiheessa. Ei ollut huolehtinut terveydestään eli oikeanlaisesta syömisestä ja liikunnasta kuin nuorena. Oman hyvinvoinnin perusta tulee luoda nyt nuorempana, jotta vanhana on mahdollisimman omatoiminen ja terve. Siis sekä fyysinen että psyykkinen (avoimuus, stressittömyys, myönteisyys jne.) Tämä korostuu kun yhteiskunta tukee jatkossakin entistä vähemmän terveyden- ja sairaanhoidossa.
Uusi poikaystava. Olen entinen kilpauimari mutta lopetin ennen murrosikaa 10v sitten. Olen aina ollut ns. hyvassa kunnossa mutta olin mielestani laihalaski nykyisen poikaystavani tavatessani (163/53). Nyt pari vuotta myohemmin kaytan edelleen koon 34 housuja mutta pyllyn profiili on taysin erilainen, ja koko vartalo on huomattavasti linjakkaampi. Vaaka nayttaa 3-4 kg enemman kuin ennen mutta ole 100x iloisempi nykyisesta vartalostani. En missaan nimessa ole lihaksikas, mutta lisaantynyt lihasmassa on havittanyt pahimmat laihalaski-piirteet kropastani.
Kannatti alkaa seurustella fitnesskilpailijan kanssa. Kaupan paalle ruokavalio ja rutiinit kunnossa :)
Mä en uskalla alkaa siihen koska se lähtee taas käsistä. Rupean katsomaan kaikkien tuotteiden tuoteselosteita fanaattisesti ja en uskalla syödä sitten mitään. Mulla menee kaikki vähän niinku överiksi tälläsissä asioissa nämä, mitään keskitietä ei ole.
Kävin kehonkoostumusmittauksessa. Kari totuus esim viskeraalisesta rasvasta oli mustana valkoisella.
Halusin voida hyvin. Tulin "tietoisemmaksi" kehostani. Pysähdyin useasti päivässä ajattelemaan, että miltä minusta tuntuu juuri nyt.
Jos teki mieli ahmia suklaata, ajattelin maksaparkaani, joka saisi yhtäkkiä kunnon sokeripommin eikä tiedä, mitä sillä kaikella tekisi. Aloin syömään ravintoa, joka on terveellistä keholleni, en ruokaa, joka vain maistuu hyvältä.