Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsettomien kavereiden outo suhtautuminen raskauteeni
17.12.2017 |
Ollaan jo ihan aikuisia, ei mitään parikymppisiä siis enää, ja lapsi on molempien erittäin toivoma, ehkä jopa miehen vähän enemmän. Mies on todella innoissaan siitä, että saadaan lapsi. Rv 22 eli melko pitkällä jo ollaan, ja mies on tietenkin innoissaan kertonut kaikille tutuilleen asiasta. Tunnen miehen kaikki kaverit, osa on ollut minun ihan hyviä ystäviäkin, tai näin olen luullut. Vain yhdellä miehen tutuista on omia lapsia, suurin osa on sinkkuja, mutta ei mitään hurjaa sinkkuelämää eläviä vaan työlle elämänsä omistavia kotona viihtyviä fiksuja aikuisia.
Nyt kun ovat kuulleet raskaudestani ovat alkaneet käyttäytyä oudosti. Eivät enää juttele minulle mitään, kun tavataan porukalla, vaikka vielä muutama kuukausi sitten aina kyselivät paljon kuulumisiani ja mielipiteitäni jne. Vastaavat kyllä jos itse kysyn, mutta ihan kuin heitä ei enää yhtään kiinnostaisi seurani, vaikka ennen saatettiin mennä kahville vaikka jopa ilman miestäni, eli tunnen siis nämä ihmiset hyvin. Kukaan heistä ei ole mitenkään onnitellut minua raskaudesta eikä kommentoinut koko asiaa kuulteni sanallakaan. Se yksi miehen tuttu, jolla on se oma lapsi, on samanlainen kuin ennenkin, mutta nämä lapsettomat kaverit ovat muuttuneet mielestäni ihan oudoiksi minua kohtaan. Miehelleni he ovat edelleen ihan normaalisti. Mistä voisi olla kyse?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Onko sun ap pakko roikkua miehesi kavereissa? Jos sulla on omia kavereita niin voitko vaan olla miehesi kavereille edelleen ystävällinen mutta jättää heidät rauhaan. Miehesi osaa varmaan olla heidän kanssa ilman sinun apua.
Miksi täällä kuvitellaan, että jotenkin roikun miehen kavereissa? Olen heidän seurassa vain, jos mieheni sitä minulta pyytää tai sitä minulle ehdottaa. En koskaan ota itse heihin yhteyttä. Joskus olen käynyt heidän kanssa kahdestaan tai kolmistaan kahvilla, mutta vain siten että he ovat pyytäneet asiaa mieheni kuullen. Mutta mieheni siis usein sopii kaveritapaamisia niin, että en edes tiedä että olemme menossa hänen kaverilleen, olemme vaikkapa kauppareissulla, ja mies ilmoittaa, että nyt kun ollaan päästy kaupasta niin mennään "Makelle" pariksi tunniksi tms. En minä sinne änkeä, vaan mies jostain syystä aina haluaa minut sinne mukaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut "yksin pojista". Pojat ei kuitenkaan synnytä joten onhan tämä heille hämmentävää. Asiat ovat muuttuneet.
Auts. "Vastaavat kyllä jos itse kysyn, mutta ihan kuin heitä ei enää yhtään kiinnostaisi seurani. Miehelleni he ovat edelleen ihan normaalisti. Mistä voisi olla kyse? ".
Siitä on kyse etteivät he halua sinua enää seuraansa. Kannattaa varmaan antaa olla. Kukaan ei kehtaa suoraan sanoa mutta tilanne on ennen pitkää nolo, sinulle ja miehellesi. Viisas nainen väistää ennemmin kuin tunkee seuraan missä häntä ei selvästi kaivata. Älä sure, eivät he oikeasti sinun kavereitasi olleetkaan käytöksestä päätellen. Rakenna oma verkostosi, ole omien kaveriesi kanssa. Miehesikin arvostaa viisasta vaimoa.
Olen nainen, enkä silti osaa suhtautua raskaanaoleviin. En uskalla onnitella, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Koska minulla ei ole lapsia, en myöskään osaa samaistua enkä jakaa raskauskokemusta. Sitten kun lapsi syntyy, niin ensimmäiset puolivuotta välttelen "vauvaonnelaa". Kun vanhempien ensihuuma tasaantuu, niin onhan pikku muksut aika ihania. En vain jaksa syväanalyysiä jokaisesta kakkakikkareesta ja pulautuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Auts. "Vastaavat kyllä jos itse kysyn, mutta ihan kuin heitä ei enää yhtään kiinnostaisi seurani. Miehelleni he ovat edelleen ihan normaalisti. Mistä voisi olla kyse? ".
Siitä on kyse etteivät he halua sinua enää seuraansa. Kannattaa varmaan antaa olla. Kukaan ei kehtaa suoraan sanoa mutta tilanne on ennen pitkää nolo, sinulle ja miehellesi. Viisas nainen väistää ennemmin kuin tunkee seuraan missä häntä ei selvästi kaivata. Älä sure, eivät he oikeasti sinun kavereitasi olleetkaan käytöksestä päätellen. Rakenna oma verkostosi, ole omien kaveriesi kanssa. Miehesikin arvostaa viisasta vaimoa.
En minä tunge heidän seuraan vaan mies itse järjestää tilanteet minulta kysymättä niin, että joudun heidän seuraan ja tietenkin olen heille silloin ystävällinen ja kaverimaisesti käyttäytyvä. Tietenkin tapaan myös omia kavereita, mutta miehelle on ollut tärkeää, että vietän aikaa sen kavereiden kanssa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap miehesi ei älyä ettei hänen kaverinsa halua sinua kylkiäisenä aina mukaan niin ole sinä fiksumpi. Voin hyvin kuvitella, että te tupsahdatte aina parivaljakkona paikalle mutta se voi ärsyttää muita. He haluavat olla miehesi kanssa, ei aina Biancan ja Berhandin kanssa.
Pyydä miestäsi heittämään sinut ensin kotiin tai kaverillesi tms. ja sitten menemään omille kavereilleen. Teistä voi olla yhteenkuuluvuutta mennä aina yhdessä joka paikkaan mutta muita se voi ajan kanssa ahdistaa. Ihan kuin miehesi ei olisi yksilö vaan jo kun jatke. Perheet ovat ehkä eri asia mutta kaverit ovat aika varmasti vain kyllästyneet teihin parivaljakkona. Kuka nyt haluaa olla vain kylkiäinen. Samoin jos olet kovin puhelias niin se puputus voi alkaa nyppimään rauhallisempia miehiä. Joskus on vaan hyvä ettei miehet ja naiset aina änge samoihin raamattupiireihin ;)
Vierailija kirjoitti:
Jos ap miehesi ei älyä ettei hänen kaverinsa halua sinua kylkiäisenä aina mukaan niin ole sinä fiksumpi. Voin hyvin kuvitella, että te tupsahdatte aina parivaljakkona paikalle mutta se voi ärsyttää muita. He haluavat olla miehesi kanssa, ei aina Biancan ja Berhandin kanssa.
Pyydä miestäsi heittämään sinut ensin kotiin tai kaverillesi tms. ja sitten menemään omille kavereilleen. Teistä voi olla yhteenkuuluvuutta mennä aina yhdessä joka paikkaan mutta muita se voi ajan kanssa ahdistaa. Ihan kuin miehesi ei olisi yksilö vaan jo kun jatke. Perheet ovat ehkä eri asia mutta kaverit ovat aika varmasti vain kyllästyneet teihin parivaljakkona. Kuka nyt haluaa olla vain kylkiäinen. Samoin jos olet kovin puhelias niin se puputus voi alkaa nyppimään rauhallisempia miehiä. Joskus on vaan hyvä ettei miehet ja naiset aina änge samoihin raamattupiireihin ;)
Mies tapaa ystäviään paljon myös ilman minua. Teen pitkiä työpäiviä ja olen aika usein työmatkoilla eli aika vähän kotona tai ylipäätään minulla on aika vähän vapaa-aikaa. Emme siis mene joka paikkaan aina yhdessä vaan olemme aika itsenäisiä ihmisiä molemmat. Mutta vähäisen yhteisen vapaa-ajan vietämme mielellämme toistemme seurassa, ei kuitenkaan kotona nyhjäten vaan on kiva myös yhdessä tavata muita ihmisiä. Puhelias olen, mutta ennen raskautta puheliaisuudestani on tykätty. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle miehelle on oikeasti tärkeää, että hänen vaimonsa viettää aikaa miehen kavereiden kanssa?
Ymmärrän, että on hyvä tutustua ja tulla toimeen ja olla yhdessä kun on jotain kekkereitä mutta aina? Epäilenpä. Jos kaikkien muidenkin miesten vaimot ja tyttöystävät ovat paikalla niin ok. Jos ap on se ainut niin jotain outoa tuossa kuviossa on. Takertuvaa joko ap:n miehen tai ap:n puolesta. Ehkä he eivät vaan ole tulleet ajatelleeksi miltä se muiden mielestä näyttää..
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehelle on oikeasti tärkeää, että hänen vaimonsa viettää aikaa miehen kavereiden kanssa?
Ymmärrän, että on hyvä tutustua ja tulla toimeen ja olla yhdessä kun on jotain kekkereitä mutta aina? Epäilenpä. Jos kaikkien muidenkin miesten vaimot ja tyttöystävät ovat paikalla niin ok. Jos ap on se ainut niin jotain outoa tuossa kuviossa on. Takertuvaa joko ap:n miehen tai ap:n puolesta. Ehkä he eivät vaan ole tulleet ajatelleeksi miltä se muiden mielestä näyttää..
Työkiireideni ja työmatkojeni takia mies tapaa kavereitaan 90 % kertoja ilman minua. Olen siis mukana vain joka kymmenes kerta, jos sitäkään. En siis AINA. Muiden vaimoja on paikalla välillä, mutta koska monet on sinkkuja niin vaimoja ei ole siksi paikalla. Ja kyseessä ei ole mitkään illanvietot tai pokeritapaamiset tms vaan saatamme poiketa jonkun luona vartin verran hoitamassa jotain asiaa samalla kun olemme kauppareissulla. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta vähäisen yhteisen vapaa-ajan vietämme mielellämme toistemme seurassa, ei kuitenkaan kotona nyhjäten vaan on kiva myös yhdessä tavata muita ihmisiä."
Osaatteko te olla ihan kahdestaan? Ja onhan teidän elämässä teidän kahden yhdessäolo tärkeämpää ja ajankäytöltään selkeästi painokkaampaa kuin hengailu kavereiden kanssa? Kumpikaan teistä ei ole parikymppinen.. Mielestäni siihen kannattaa panostaa, varsinkin kun teistä on tulossa vanhemmat. Voi olla yllättävän tärkeä asia parisuhteenne kannalta.
Ja saatan siis tavata näitä miehen kavereita ohimennen ja yllättäen vaikka lähikaupassa ollessani siellä yksin. Ennen aina he kysyivät minulta mitä kuuluu ja halusivat jäädä juttelemaan viideksi minuutiksi, mikä on mielestäni ihan normaalia, hyviä tuttuja kun ollaan. Nyt kun ovat kuulleet raskaudestani niin moikkaavat takaisi, mutta suunnilleen kääntävät pään pois ja ovat kuin en olisi edes olemassa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehelle on oikeasti tärkeää, että hänen vaimonsa viettää aikaa miehen kavereiden kanssa?
Ymmärrän, että on hyvä tutustua ja tulla toimeen ja olla yhdessä kun on jotain kekkereitä mutta aina? Epäilenpä. Jos kaikkien muidenkin miesten vaimot ja tyttöystävät ovat paikalla niin ok. Jos ap on se ainut niin jotain outoa tuossa kuviossa on. Takertuvaa joko ap:n miehen tai ap:n puolesta. Ehkä he eivät vaan ole tulleet ajatelleeksi miltä se muiden mielestä näyttää..
Työkiireideni ja työmatkojeni takia mies tapaa kavereitaan 90 % kertoja ilman minua. Olen siis mukana vain joka kymmenes kerta, jos sitäkään. En siis AINA. Muiden vaimoja on paikalla välillä, mutta koska monet on sinkkuja niin vaimoja ei ole siksi paikalla. Ja kyseessä ei ole mitkään illanvietot tai pokeritapaamiset tms vaan saatamme poiketa jonkun luona vartin verran hoitamassa jotain asiaa samalla kun olemme kauppareissulla. Ap.
No jos vartin verran näet heitä suhteellisen harvoin, niin luulisi ettei heidän suhtautumisellaan olisi kovin suurta merkitystä? Älä laita asialle noin suurta painoarvoa, kun he eivät ilmeisesti ole mitenkään merkittävässä roolissa elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta vähäisen yhteisen vapaa-ajan vietämme mielellämme toistemme seurassa, ei kuitenkaan kotona nyhjäten vaan on kiva myös yhdessä tavata muita ihmisiä."
Osaatteko te olla ihan kahdestaan? Ja onhan teidän elämässä teidän kahden yhdessäolo tärkeämpää ja ajankäytöltään selkeästi painokkaampaa kuin hengailu kavereiden kanssa? Kumpikaan teistä ei ole parikymppinen.. Mielestäni siihen kannattaa panostaa, varsinkin kun teistä on tulossa vanhemmat. Voi olla yllättävän tärkeä asia parisuhteenne kannalta.
Osataan olla kahdestaan. Ja ollaankin paljon myös kahdestaan, mutta ei haluta olla kotona kahdestaan kaikkea yhteistä vapaa-aikaa. Vaan lähdetään kaupoille, kaupungille tms, ja siellä saatetaan törmätä miehen kavereihin, jotka ehdottavat että mennään yhdessä lounaalle tms. Ja miksi ei mentäisi? Kyllä kahdestaan olon sekaan kaverilounas mielestäni sopii hyvin ja piristää vain. Olen ekstrovertti, saan energiaa muista ihmisistä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehelle on oikeasti tärkeää, että hänen vaimonsa viettää aikaa miehen kavereiden kanssa?
Ymmärrän, että on hyvä tutustua ja tulla toimeen ja olla yhdessä kun on jotain kekkereitä mutta aina? Epäilenpä. Jos kaikkien muidenkin miesten vaimot ja tyttöystävät ovat paikalla niin ok. Jos ap on se ainut niin jotain outoa tuossa kuviossa on. Takertuvaa joko ap:n miehen tai ap:n puolesta. Ehkä he eivät vaan ole tulleet ajatelleeksi miltä se muiden mielestä näyttää..
Työkiireideni ja työmatkojeni takia mies tapaa kavereitaan 90 % kertoja ilman minua. Olen siis mukana vain joka kymmenes kerta, jos sitäkään. En siis AINA. Muiden vaimoja on paikalla välillä, mutta koska monet on sinkkuja niin vaimoja ei ole siksi paikalla. Ja kyseessä ei ole mitkään illanvietot tai pokeritapaamiset tms vaan saatamme poiketa jonkun luona vartin verran hoitamassa jotain asiaa samalla kun olemme kauppareissulla. Ap.
No jos vartin verran näet heitä suhteellisen harvoin, niin luulisi ettei heidän suhtautumisellaan olisi kovin suurta merkitystä? Älä laita asialle noin suurta painoarvoa, kun he eivät ilmeisesti ole mitenkään merkittävässä roolissa elämässäsi.
Se, että kirjoitan vauva-palstalle ihmetteleväni jotain asiaa, ei tarkoita, että panisin asialle paljon painoarvoa. En pane. Elämässäni on valtavasti paljon tärkeämpiä asioita. Mutta ihmettelen heidän suhtautumisen muuttumista, ja siksi kirjoitin tänne jos joku on kokenut samalla lailla. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.
En ole ollenkaan sen tyyppinen, että haluaisin edes jutella koko ajan raskaudestani, olen uranainen, joka haluaa myös perheen, mutta äitiys ei ole elämäni sisältö. Ei niiden miehen kavereiden pidä minulle siitä lapsesta tai raskaudesta mitään jutella, mutta kun eivät puhu minulle enää mistään. Ennen kysyivät koko ajan mielipiteitäni asioihin ja juteltiin kaikenlaisesta ja he selvästi viihtyivät seurassani, nyt taas he eivät sano minulle suunnilleen edes moi ellen itse sano ensin. Ap.
Kuulostaa siltä, että tuleva äitiys alenti arvosi heidän silmissään. Ehkä arvostavat itsenäisiä uranaisia ja äidit ovat heille toisen luokan kansalaisia, pitävät sinua tyhmänä kun menit lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.
En ole ollenkaan sen tyyppinen, että haluaisin edes jutella koko ajan raskaudestani, olen uranainen, joka haluaa myös perheen, mutta äitiys ei ole elämäni sisältö. Ei niiden miehen kavereiden pidä minulle siitä lapsesta tai raskaudesta mitään jutella, mutta kun eivät puhu minulle enää mistään. Ennen kysyivät koko ajan mielipiteitäni asioihin ja juteltiin kaikenlaisesta ja he selvästi viihtyivät seurassani, nyt taas he eivät sano minulle suunnilleen edes moi ellen itse sano ensin. Ap.
Kuulostaa siltä, että tuleva äitiys alenti arvosi heidän silmissään. Ehkä arvostavat itsenäisiä uranaisia ja äidit ovat heille toisen luokan kansalaisia, pitävät sinua tyhmänä kun menit lisääntymään.
Voi olla. Työskentelen päällikkötehtävissä kansainvälisessä firmassa, ja ehkä minua on (naisena) arvostettu sen vuoksi, ja äitiys ei sitten sovi siihen kuvaan. Ap.
Voivat ajatella, että olet jäämässä vauvakuplaan ja kokevat, että teillä on vähemmän yhteistä ja liian erilainen elämäntilanne. Ja ennen olivat vähän kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehelle on oikeasti tärkeää, että hänen vaimonsa viettää aikaa miehen kavereiden kanssa?
Ymmärrän, että on hyvä tutustua ja tulla toimeen ja olla yhdessä kun on jotain kekkereitä mutta aina? Epäilenpä. Jos kaikkien muidenkin miesten vaimot ja tyttöystävät ovat paikalla niin ok. Jos ap on se ainut niin jotain outoa tuossa kuviossa on. Takertuvaa joko ap:n miehen tai ap:n puolesta. Ehkä he eivät vaan ole tulleet ajatelleeksi miltä se muiden mielestä näyttää..
Työkiireideni ja työmatkojeni takia mies tapaa kavereitaan 90 % kertoja ilman minua. Olen siis mukana vain joka kymmenes kerta, jos sitäkään. En siis AINA. Muiden vaimoja on paikalla välillä, mutta koska monet on sinkkuja niin vaimoja ei ole siksi paikalla. Ja kyseessä ei ole mitkään illanvietot tai pokeritapaamiset tms vaan saatamme poiketa jonkun luona vartin verran hoitamassa jotain asiaa samalla kun olemme kauppareissulla. Ap.
Joka 10. kerta jos sitäkään ja vartin poikkeus.. eli ei sulla ole mitään ongelmaa. Notkut siinä hiljaa sen vartin ja siinä se. Sano hei ja moi tai istu autossa, jaloittele, mutta olet vaan statisti. Ehkä sun raskaushormonit aiheuttaa herkkyyttä mutta eihän tossa ole mitään ongelmaa.
Jos miehesi näkee kavereitaan normaalisti ja jos joskus aniharvoin poikkeatte ohimennen vartin niin eihän siinä ehdi kuin miehesi jutella kaverinsa kanssa hetken ja hoitaa jonkun asian, eivät he ehdi tai älyä huomioida sinua millään erityisellä tavalla. Ole ihan rennosti, olet herkkyyksissäsi kuvitellut koko "ongelman". Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehelle on oikeasti tärkeää, että hänen vaimonsa viettää aikaa miehen kavereiden kanssa?
Ymmärrän, että on hyvä tutustua ja tulla toimeen ja olla yhdessä kun on jotain kekkereitä mutta aina? Epäilenpä. Jos kaikkien muidenkin miesten vaimot ja tyttöystävät ovat paikalla niin ok. Jos ap on se ainut niin jotain outoa tuossa kuviossa on. Takertuvaa joko ap:n miehen tai ap:n puolesta. Ehkä he eivät vaan ole tulleet ajatelleeksi miltä se muiden mielestä näyttää..
Työkiireideni ja työmatkojeni takia mies tapaa kavereitaan 90 % kertoja ilman minua. Olen siis mukana vain joka kymmenes kerta, jos sitäkään. En siis AINA. Muiden vaimoja on paikalla välillä, mutta koska monet on sinkkuja niin vaimoja ei ole siksi paikalla. Ja kyseessä ei ole mitkään illanvietot tai pokeritapaamiset tms vaan saatamme poiketa jonkun luona vartin verran hoitamassa jotain asiaa samalla kun olemme kauppareissulla. Ap.
Joka 10. kerta jos sitäkään ja vartin poikkeus.. eli ei sulla ole mitään ongelmaa. Notkut siinä hiljaa sen vartin ja siinä se. Sano hei ja moi tai istu autossa, jaloittele, mutta olet vaan statisti. Ehkä sun raskaushormonit aiheuttaa herkkyyttä mutta eihän tossa ole mitään ongelmaa.
Jos miehesi näkee kavereitaan normaalisti ja jos joskus aniharvoin poikkeatte ohimennen vartin niin eihän siinä ehdi kuin miehesi jutella kaverinsa kanssa hetken ja hoitaa jonkun asian, eivät he ehdi tai älyä huomioida sinua millään erityisellä tavalla. Ole ihan rennosti, olet herkkyyksissäsi kuvitellut koko "ongelman". Tsemppiä!
En ole itkeskellyt asian vuoksi :D eikä raskaushormonit ole muutenkaan aiheuttaneet minulle mitään mielialan heittelyitä. Eikä tämä asia ole minulle mikään ongelma, eikä se edes haittaa minua suuresti. Ainoastaan ihmettelen, että mistä yhtäkkiä muuttuneessa suhtautumistavassa on kyse ja ajattelin, että joku täällä voisi osata selittää. Ap.
Onko sun ap pakko roikkua miehesi kavereissa? Jos sulla on omia kavereita niin voitko vaan olla miehesi kavereille edelleen ystävällinen mutta jättää heidät rauhaan. Miehesi osaa varmaan olla heidän kanssa ilman sinun apua.