Miehen lapsettomien kavereiden outo suhtautuminen raskauteeni

Näistä kommenteista kannattaa suosiolla suodattaa nämä, joiden mielestä mies-nais-kaveruus on täysi mahdottomuus millään tasolla missään koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaverit sinkkuja? Joskus kundit leikkii et joku hyvä tyyppi, vaikka kaverinkin tyttöystävä, vois olla oma. Tai kuvittelee et siinä on enemmänkin, molemmat muka on kiinnostuneita. Nyt on vähän vaikea kuvitella enää joten ei nappaa. Ei ne oikeita sun kavereita ole ollut. Ja itse kyllä pitäisin tiukemman rajan kuin kuvittelisin, että mieheni kaverit ovat myös yhtä hyviä minun kavereitani. Tässähän sen näkee.

Eivät he todellakaan ole olleet minuun mitenkään ihastuneita eivätkä ole kuvitelleet minusta mitään tyttöystävää itselleen. Olen vähän poikatyttö-tyyppinen, ja minulla on kaveireina paljon miehiä, harrastankin sellaisia vähän "miehisiä" juttuja, olen enemmänkin "yksi jätkistä" kuin miesten unelmien nainen. Ap.

Et ole. Olet heille "Jorman" muija.

Et ole heille enää se sama sinä, koska olet siirtymässä toiseen rooliin. Sinusta tulee äiti, se on vakavaa, se on aikuista. Olet siirtymässä pois heidän hedonistisesta maailmastaan.

Heitä taas ei kiinnosta sinun ja miehesi tuleva uusi maailma, ja nyt tuntuu vaikealta keskustella mistään kanssasi. Jotain pitäis sanoa, mutta ei ole mitään sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Näistä kommenteista kannattaa suosiolla suodattaa nämä, joiden mielestä mies-nais-kaveruus on täysi mahdottomuus millään tasolla missään koskaan

Voi olla kavereita. Nämä miehet ovat kuitenkin ensisijaisesti ap:n miehen kavereita. Jatkossa he hengailevat vain miesporukassa, ap on nyt jäädytetty näistä kuvioista selvästi ulos. Koska vauva... sori vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.

Pysytykö onnittelemaan kaveria joka valmistuu alalle joka ei sinua kiinnosta tippaakaan? Pystytkö onnitella kaveriasi joka avioituu sellaisen henkilön kanssa jota joka ei kiinnosta sinua tippaakaan? Ymmärrän, että lapset eivät ole kaikkien ihmisten suuri unelma ja se on ihan ok. Jokainen itse päättää. Mutta minun on vaikea ymmärtää ihmistä jota ei kiinnosta oman kaverinsa asiat? Että oman kaverin onnitteleminenkin on niin vaikeaa että ollaan ihan hiljaa vaan. Ihan kuin sen kaverin raskautta ei olis olemassakaan. Mitä kaveruutta tuo on? Joo, ei tarvi jaaritella vauvajuttuja, saa puhua muita asioita. Ei tarvi olla äärettömän kiinnostunut lapsista jne. Mutta kai sitä voi ihan vähän kiinnostua toisen elämästä? Jopa niistä asioista jotka itselle ei ole tärkeitä? Minusta se vähän kuin kuuluu ystävyyteen. Minulla itselläni on monenlaisia kavereita, on lapsettomia ja lapsellisia. Lapsettomat kaverit harrastaa asioita jotka ei mua kiinnosta pätkääkään. Muutaman ammattikin on sellainen että ei kiitos. Silti voin niistä jutuista hetken jutella ja kysellä. Ei se mun maailmaa kaada. Se on osoitus siitä, että kaveri on minulle tärkeä ja hänen elämänsä kiinnostaa minua. Kaverin takia voin mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minusta olis aika itsekästä jutella vain niistä asioista jotka mua kiinnostaa ja sivuuttaa toisen elämä ja se käänteet hiljaisuudella. Ja yhtä outoa olis jos kaveri tekis saman minulle. Kyllä tuollainen kaveri jäis kelkasta aika nopeasti. Eihän se olis mitään kaveruutta. Se olis vain jonkinsortin hyväksikäyttöä jossa tämä toinen vaan hakis itselleen kehuja ja huomiota omilla jutuillaan. Itse tuosta kaveruudesta ei sais mitään.

Nämä olivatkin niitä miehen kavereita, ei ap:n kavereita.

Tyypillistä. Miehet elättelivät toiveita suhteesi ja nyt ne menivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaverit sinkkuja? Joskus kundit leikkii et joku hyvä tyyppi, vaikka kaverinkin tyttöystävä, vois olla oma. Tai kuvittelee et siinä on enemmänkin, molemmat muka on kiinnostuneita. Nyt on vähän vaikea kuvitella enää joten ei nappaa. Ei ne oikeita sun kavereita ole ollut. Ja itse kyllä pitäisin tiukemman rajan kuin kuvittelisin, että mieheni kaverit ovat myös yhtä hyviä minun kavereitani. Tässähän sen näkee.

Eivät he todellakaan ole olleet minuun mitenkään ihastuneita eivätkä ole kuvitelleet minusta mitään tyttöystävää itselleen. Olen vähän poikatyttö-tyyppinen, ja minulla on kaveireina paljon miehiä, harrastankin sellaisia vähän "miehisiä" juttuja, olen enemmänkin "yksi jätkistä" kuin miesten unelmien nainen. Ap.

Et ole. Olet heille "Jorman" muija.

Tämä kiteytti homman, näin se vaan on.

Vähän sama kuin irtisanoutuneen työkaverin kanssa. Hoidetaan homma loppuun, mutta uusia juttuja ei aloiteta.

Sinä et kohta heidän kuvioissaan pyöri.

Veikkaan samaa että eivät tiedä miten suhtautua. Joku saattaa haluta lapsia ja näkee mitä teillä nyt on, toinen saattaa nähdä teissä mitä ei halua. Samalla huoli siitä miten heidän kaverinsa suoriutuu isyydestä, muuttuuko se ihmisenä? Voi jopa olla että syyttävät muutoksesta vain sinua, vaikka miehelläsi on oma osansa asiaan :D Ajan kanssa luulen että suhtautuvat taas normaalisti!

Ja kyllä, joku miehistä on saattanut olla kiinnostunut sinusta, ja nyt on se 0 tsäänssi.

Sinkku miehet on kauhusta jäykkänä miettimässä että kohta kun ukkos tulee mestoille se raahaa sun lisäksesi rääkyvän sinappikoneenkin mukanaan.

Ehkä niitä vähän inhottaa se maha. Eihän se mikään viehättävä näky ole.

Niitä vituttaa et oot paksuna, koska sitten kun vauva syntyy ei sun mies kohta enää ehdi olemaan niiden seurassa ja teillä ei voi käydä koska vauva pilaa kaiken.

Tilannetta voi verrata siihen, että ap olisi muuttamassa kauas tai menossa vuosiksi luostariin. Ihmissuhde on joka tapauksessa loppumassa, joten tuntuu turhalta enää yrittää ylläpitää sitä sen kummemmin. Mitä raskautuneen kanssa voi/kannattaa jutella, kun hän on "muuttamassa" mammamaahan? Työ - kohta mamma on kotona vähintään sen 2-3 vuotta, ihan turha puheenaihe. Harrastukset - loppuvat epämääräiseksi ajaksi. Elokuvat, kulttuuri - ihan yhtä turhaa, nämä ovat jo vaihtumassa kasvatuskirjallisuuteen ja lasten elokuviin. Jnejnejne. Lapsettomilla ajatus varmasti on, että miksi turhaan vaivautua, kun tuleva mamma on "hävitty tapaus" kaikilla niillä elämänalueilla, jotka heitä itseään kiinnostavat. 

Sun kannattaa ap jatkossa kutsua myös omia kavereita paikalle, kun miehesi kutsuu kavereitaan. Voi olla että miehen kaverit näkevät miehesi ensisijaisesti parhaana kaverinaan ja haluavat jutella hänelle paljon ennen kuin vauva syntyy ja miehestäsi tulee kiireinen. Jos kutsut omia kavereitasi mukaan samalla kertaa, voit luottaa että omat kaverisi ainakin huomioivat sinua. Pääasia ettet koe itseäsi ulkopuoliseksi, se on tylsä tunne. Ei kannata väkisin toivoa että miehen kaverit huomioisivat sinuakin, jos niin ei ala tapahtua.

Vähän ohi aiheen, mutta minulla oli kerran yksi kaveri, jolla oli poikaystävä. Poikaystävä oli ihan mukava, ei siinä mitään.

Mutta tämä kaverini toi poikaystävänsä melkein aina mukanaan. Se oli niin ärsyttävää, en minä halunnut viettää aikaa sen poikaystävän kanssa vaan tämän hyvän ystäväni. Kun poikkis oli paikalla, juu oli ihan kivaa, mutta ei me tietenkään puhuttu esim parisuhteista tai syvällisesti mistään muustakaan, saati sitten jostain intiimistä! Kaveri ei itse tajunnut tätä.

Heidän eron jälkeen sanoin joskus ihan ohimennen, että on mukavaa viettää aikaa taas tyttöjen kesken. Kaveri sanoi että niin on, hän ei osannut sanoa ei poikkikselle eikä olla kutsumatta, kun poikkis oli työtön ja harrastukseton ja vähän kaveritonkin vissiin.

Sä et vain ole enää oma henkilösi, vaan miehen lasten äiti. Ei sellaista oteta enää huomioon muuta kuin silloin kun kiitetään kahvipöydästä noustessa. Mulle kävi noin kun aloin seurustelemaan vakavasti. Suurin osa porukasta ympäriltä hävisi kuin pieru saharaan. En ollut enää kiinnostava, olin vain "jonkun muija".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.

Pysytykö onnittelemaan kaveria joka valmistuu alalle joka ei sinua kiinnosta tippaakaan? Pystytkö onnitella kaveriasi joka avioituu sellaisen henkilön kanssa jota joka ei kiinnosta sinua tippaakaan? Ymmärrän, että lapset eivät ole kaikkien ihmisten suuri unelma ja se on ihan ok. Jokainen itse päättää. Mutta minun on vaikea ymmärtää ihmistä jota ei kiinnosta oman kaverinsa asiat? Että oman kaverin onnitteleminenkin on niin vaikeaa että ollaan ihan hiljaa vaan. Ihan kuin sen kaverin raskautta ei olis olemassakaan. Mitä kaveruutta tuo on? Joo, ei tarvi jaaritella vauvajuttuja, saa puhua muita asioita. Ei tarvi olla äärettömän kiinnostunut lapsista jne. Mutta kai sitä voi ihan vähän kiinnostua toisen elämästä? Jopa niistä asioista jotka itselle ei ole tärkeitä? Minusta se vähän kuin kuuluu ystävyyteen. Minulla itselläni on monenlaisia kavereita, on lapsettomia ja lapsellisia. Lapsettomat kaverit harrastaa asioita jotka ei mua kiinnosta pätkääkään. Muutaman ammattikin on sellainen että ei kiitos. Silti voin niistä jutuista hetken jutella ja kysellä. Ei se mun maailmaa kaada. Se on osoitus siitä, että kaveri on minulle tärkeä ja hänen elämänsä kiinnostaa minua. Kaverin takia voin mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Minusta olis aika itsekästä jutella vain niistä asioista jotka mua kiinnostaa ja sivuuttaa toisen elämä ja se käänteet hiljaisuudella. Ja yhtä outoa olis jos kaveri tekis saman minulle. Kyllä tuollainen kaveri jäis kelkasta aika nopeasti. Eihän se olis mitään kaveruutta. Se olis vain jonkinsortin hyväksikäyttöä jossa tämä toinen vaan hakis itselleen kehuja ja huomiota omilla jutuillaan. Itse tuosta kaveruudesta ei sais mitään.

Lapsen saaminen on ihan eri asia kuin valmistuminen. Ihme vertauksia.

-sama

Lapsen saaminen ja valmistuminen on isoja asioita ihmisen elämässä. Lapsen saaminen minusta jopa isompi kuin valmistuminen. Ja siitä isosta asiasta elämässään pitäisi olla ihan hiljaa, ei saa sanoa mitään, koska kaveria ei kiinnosta. Eikä saa rasittaa kaveria moisista tyhjänpäiväsyyksistä puhumalla. Kuten sanoin, ei tarvi kiinnostaa eikä tarvi loputtomiin lässyttää. Mutta onnitteleminen on kohteliasta. Onnitteleminen kuuluu kaveruuteen. Kaveruuteen kuuluu se että on edes lievästi kiinnostunut ystävänsä elämästä, myös niistä asioista joista ei itse ole hirveän innostunut. Jos on tunne että kaverin asiat ei kiinnosta eikä kykene onnittelemaan tai kysymään kuulumisia niin silloin ei ole kyse aidosta kaveruudesta. Ehkä silloin on parempi katkaista välit kokonaan. Tuskin sitä toistakaan kiinnostaa jauhaa vaan tän toisen asioista. Ystävyys on sitä, että jaetaan molempien asioista, ei jutella vaan sen toisen kiinnostuksenkohteista. 

Sinä kuulostat aika itsekkäältä ihmiseltä. Kun minua ei kiinnosta niin en vaivaudu edes onnittelemaan kaveriani. 

Mulla voisi näin naisenakin olla sellainen olo, etten ihan tietäisi, mitä sanoa ja pitääkö jotakin sanoa vai onko parempi olla sanomatta. Vähän sama kuin tietäisi, että jollakulla on vaikka syöpä, vaikka se on tietysti astetta hardcorempi tilanne reagoida. Kukaan ystäväpiirissäni ei ole koskaan ollut raskaana, ja sitten voi olla kuvitelma, että asiasta pitäisi olla jotenkin innostunut ja hehkuttaa ja osata sanoa oikeat asiat, joten on turvallisempi olo olla suu kiinni, ettei varmasti toimi väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaverit sinkkuja? Joskus kundit leikkii et joku hyvä tyyppi, vaikka kaverinkin tyttöystävä, vois olla oma. Tai kuvittelee et siinä on enemmänkin, molemmat muka on kiinnostuneita. Nyt on vähän vaikea kuvitella enää joten ei nappaa. Ei ne oikeita sun kavereita ole ollut. Ja itse kyllä pitäisin tiukemman rajan kuin kuvittelisin, että mieheni kaverit ovat myös yhtä hyviä minun kavereitani. Tässähän sen näkee.

Eivät he todellakaan ole olleet minuun mitenkään ihastuneita eivätkä ole kuvitelleet minusta mitään tyttöystävää itselleen. Olen vähän poikatyttö-tyyppinen, ja minulla on kaveireina paljon miehiä, harrastankin sellaisia vähän "miehisiä" juttuja, olen enemmänkin "yksi jätkistä" kuin miesten unelmien nainen. Ap.

Tuo on sinun käsityksesi itsestäsi. Ne kaverit on luullut kun haluat kahvitella kaksin että haluat "kahvitella kahden kesken". Nyt eivät osaa suhtautua sinuun, kun ei raskaana oleva saa pettää.

Noin se vaan menee. Ennen äitiyttä mielipidettäni kuunneltiin ja arvostettiin omassa kaveriporukassani. Suhde uraorientoituneisiin ystäviini kuitenkin muuttui jo raskauden aikana ja varsinkin nyt kun olen 'vain' kotiäiti.

Osa ystävistäni on päättänyt ystävyytemme kokonaan kun olen päätynyt tylsäksi kotiäidiksi, keskusteluissa saatetaan kohdella kuin vähä-älyistä eikä työasioista puhuta enää kuin ohimennen.

Kunhan lapsi syntyy, silloin viimeistään saatat huomata että sinut on alennettu betaihmiseksi omassa uraohjautuneessa ystäväpiirissäsikin.

Miehesi kaverit tietävät että kohta KAIKKI muuttuu ja ovat jo nyt siirtäneet sinut mielenkiintoisen, älykkään, seksuaalisesti haluttavan muijan kategoriasta kotiäidin kategoriaan.