Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikkailmoitusten bullshit-jargonia
Lisätkää tähän.
Aloitetaan:
"Olet oma-aloitteinen ja aktiivinen tiimipelaaja"
"Tarjoamme sinulle näköalapaikan"
Kommentit (311)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Johan tuli melkoisen paksua jöötiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Jos Suomen nykyisen opposition sekasorto ja talouden ilmeisen ikuinen jakopolitiikka ilman mitään tulopohdintoja olisi osa markkinatalouttamme, se olisi jo aika päiviä sitten kuollut ja kuopattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Toki osaamisesta jää jälki, mutta jos kukaan ei tunne ihmistä henkilönä, ei voi tietää, miten hän sopeutuisi uuteen työtehtävään. Väännän rautalangasta esimerkin omalta uraltani: toimistollamme oli juuri tällainen tyyppi, jonka työpäivät menivät juurikin seuraavasti: 1) hän käveli sisään. 2) Hän istuutui omalle paikalleen ja alkoi tekemään töitään. 3) hän lähti lounaalle 4) hän palasi lounaalta ja jatkoi työntekoa. 5) hän poistui kotiinsa. Muille työtovereille puhuttiin vain pakolliset.
Myöhemmin ko. henkilön toimenkuva lakkautettiin. Koska kukaan ei tiennyt, mitä MUUTA hän osaa, ei hänelle edes yritetty löytää muita töitä (ko. alan osaajaa ei tarvittu enää firmassa), vaan hänet potkaistiin pois. Lähes kaikille muille löydettiin joku muu tehtävä, koska heistä tiedettiin myös asioita, joita he osaavat tai joista he ovat kiinnostuneita oman ammattitaitonsa ulkopuolelta. Tällekin henkilölle olisi voitu löytää jotain, jos hän olisi edes joskus jutellut jollekulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
No tuskinpa lainaamasi tarkoitti mitään hiirenhiljaista, joka ei kykene edes perus kommunikaatioon? On siis olemassa näköjään vain kaksi ääripäätä: ekstrovertti ja mutisti. Ja se sosiaalinen ekstro on ns. "normaali"?
Entäs, jos se avoin hölisijä häiritsee muiden työskentelyä avokonttorissa keskeyttämällä jatkuvasti? Tai hän sotkee ja hidastaa myös omia hommiaan katkeamattomalla puheellaan? Tai keskittyy firman tuloksen kannalta turhiin yksityiskohtiin, kuten henkilöstön ihmissuhteisiin ja virkistystoimintaan?
Sori, mutta tämä oli tällainen yleistys ja meni ohi ketjun varsinaisesta aiheesta. Onneksi meitä on monenlaisia ja hyvä niin, onpahan jokaiselle joku lokero, jossa on hyvä.
Mutta miksi sitä ekstroverttiyttä ajatellaan aina positiivisena piirteenä vrt. introverttiys?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Totta. Jokaisen menestyneen firman takana on usein introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Toki osaamisesta jää jälki, mutta jos kukaan ei tunne ihmistä henkilönä, ei voi tietää, miten hän sopeutuisi uuteen työtehtävään. Väännän rautalangasta esimerkin omalta uraltani: toimistollamme oli juuri tällainen tyyppi, jonka työpäivät menivät juurikin seuraavasti: 1) hän käveli sisään. 2) Hän istuutui omalle paikalleen ja alkoi tekemään töitään. 3) hän lähti lounaalle 4) hän palasi lounaalta ja jatkoi työntekoa. 5) hän poistui kotiinsa. Muille työtovereille puhuttiin vain pakolliset.
Myöhemmin ko. henkilön toimenkuva lakkautettiin. Koska kukaan ei tiennyt, mitä MUUTA hän osaa, ei hänelle edes yritetty löytää muita töitä (ko. alan osaajaa ei tarvittu enää firmassa), vaan hänet potkaistiin pois. Lähes kaikille muille löydettiin joku muu tehtävä, koska heistä tiedettiin myös asioita, joita he osaavat tai joista he ovat kiinnostuneita oman ammattitaitonsa ulkopuolelta. Tällekin henkilölle olisi voitu löytää jotain, jos hän olisi edes joskus jutellut jollekulle.
Esimerkkisi henkilö vaikuttaa siltä, että häntä kiusattiin tai suljettiin työyhteisön ulkopuolelle? Tai sitten suurin osa hommista roikkui muilla tekemättöminä, kun juteltiin kahvimuki kädessä ja vain tämä yksi raatoi ja hoiti hommansa aikataulussa? Miten ei muka löytynyt uutta tehtävää, olisihan hänen kanssaan voitu pitää joku palaveri, jossa kartoitettaisiin, mitä osaa/mikä kiinnostaa. Kuulostaa nyt vähän epämääräiseltä.
Vähän ot, mut mulle valkeni juuri millainen ”dynaaminen ja nuorekas työyhteisö” on, koska tajusin ettei oma työpaikkani ainakaan ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Toki osaamisesta jää jälki, mutta jos kukaan ei tunne ihmistä henkilönä, ei voi tietää, miten hän sopeutuisi uuteen työtehtävään. Väännän rautalangasta esimerkin omalta uraltani: toimistollamme oli juuri tällainen tyyppi, jonka työpäivät menivät juurikin seuraavasti: 1) hän käveli sisään. 2) Hän istuutui omalle paikalleen ja alkoi tekemään töitään. 3) hän lähti lounaalle 4) hän palasi lounaalta ja jatkoi työntekoa. 5) hän poistui kotiinsa. Muille työtovereille puhuttiin vain pakolliset.
Myöhemmin ko. henkilön toimenkuva lakkautettiin. Koska kukaan ei tiennyt, mitä MUUTA hän osaa, ei hänelle edes yritetty löytää muita töitä (ko. alan osaajaa ei tarvittu enää firmassa), vaan hänet potkaistiin pois. Lähes kaikille muille löydettiin joku muu tehtävä, koska heistä tiedettiin myös asioita, joita he osaavat tai joista he ovat kiinnostuneita oman ammattitaitonsa ulkopuolelta. Tällekin henkilölle olisi voitu löytää jotain, jos hän olisi edes joskus jutellut jollekulle.
Esimerkkisi henkilö vaikuttaa siltä, että häntä kiusattiin tai suljettiin työyhteisön ulkopuolelle? Tai sitten suurin osa hommista roikkui muilla tekemättöminä, kun juteltiin kahvimuki kädessä ja vain tämä yksi raatoi ja hoiti hommansa aikataulussa? Miten ei muka löytynyt uutta tehtävää, olisihan hänen kanssaan voitu pitää joku palaveri, jossa kartoitettaisiin, mitä osaa/mikä kiinnostaa. Kuulostaa nyt vähän epämääräiseltä.
Kyllä kaikki hoiti hommansa. Ei vain juteltu ja myöskään kiusaamista ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Toki osaamisesta jää jälki, mutta jos kukaan ei tunne ihmistä henkilönä, ei voi tietää, miten hän sopeutuisi uuteen työtehtävään. Väännän rautalangasta esimerkin omalta uraltani: toimistollamme oli juuri tällainen tyyppi, jonka työpäivät menivät juurikin seuraavasti: 1) hän käveli sisään. 2) Hän istuutui omalle paikalleen ja alkoi tekemään töitään. 3) hän lähti lounaalle 4) hän palasi lounaalta ja jatkoi työntekoa. 5) hän poistui kotiinsa. Muille työtovereille puhuttiin vain pakolliset.
Myöhemmin ko. henkilön toimenkuva lakkautettiin. Koska kukaan ei tiennyt, mitä MUUTA hän osaa, ei hänelle edes yritetty löytää muita töitä (ko. alan osaajaa ei tarvittu enää firmassa), vaan hänet potkaistiin pois. Lähes kaikille muille löydettiin joku muu tehtävä, koska heistä tiedettiin myös asioita, joita he osaavat tai joista he ovat kiinnostuneita oman ammattitaitonsa ulkopuolelta. Tällekin henkilölle olisi voitu löytää jotain, jos hän olisi edes joskus jutellut jollekulle.
Ohhoh. Kuulostaapa ikävältä. Ehkä hänelle oli parasta päästä pois tuollaisesta ympäristöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Toki osaamisesta jää jälki, mutta jos kukaan ei tunne ihmistä henkilönä, ei voi tietää, miten hän sopeutuisi uuteen työtehtävään. Väännän rautalangasta esimerkin omalta uraltani: toimistollamme oli juuri tällainen tyyppi, jonka työpäivät menivät juurikin seuraavasti: 1) hän käveli sisään. 2) Hän istuutui omalle paikalleen ja alkoi tekemään töitään. 3) hän lähti lounaalle 4) hän palasi lounaalta ja jatkoi työntekoa. 5) hän poistui kotiinsa. Muille työtovereille puhuttiin vain pakolliset.
Myöhemmin ko. henkilön toimenkuva lakkautettiin. Koska kukaan ei tiennyt, mitä MUUTA hän osaa, ei hänelle edes yritetty löytää muita töitä (ko. alan osaajaa ei tarvittu enää firmassa), vaan hänet potkaistiin pois. Lähes kaikille muille löydettiin joku muu tehtävä, koska heistä tiedettiin myös asioita, joita he osaavat tai joista he ovat kiinnostuneita oman ammattitaitonsa ulkopuolelta. Tällekin henkilölle olisi voitu löytää jotain, jos hän olisi edes joskus jutellut jollekulle.
Esimerkkisi henkilö vaikuttaa siltä, että häntä kiusattiin tai suljettiin työyhteisön ulkopuolelle? Tai sitten suurin osa hommista roikkui muilla tekemättöminä, kun juteltiin kahvimuki kädessä ja vain tämä yksi raatoi ja hoiti hommansa aikataulussa? Miten ei muka löytynyt uutta tehtävää, olisihan hänen kanssaan voitu pitää joku palaveri, jossa kartoitettaisiin, mitä osaa/mikä kiinnostaa. Kuulostaa nyt vähän epämääräiseltä.
Nimenomaan. Eihän näitä asioita hoideta millään käytäväkeskusteluilla. Omituinen firma.
Mä jaksan ihmetellä miksi hakemuksiin käsketään linkkaamaan blogi, vlogi yms. some-elämä. Jos ei esim. ole linkata mitään oletettavasti karsiutuu. Mä en jaksa jauhaa blogeissa ja vlogeissa itestäni paskaa aamusta iltaan enkä pidä itseäni niin kiinnostavana että kukaan sellaista jaksaisi lukea tai katsella. Ymmärrän toki jos harrastus tukee työtä, mutta kuka helvetissä harrastaa elintarvikkeiden piippaamista skannerin läpi? Ja missä tätä voi harrastaa ostamatta mitään itsepalvelukassalta?
Lähdenkin lähimarkettiin kyselemään kassatyttöjen blogi ja vlogi osotteita ja kysäisen samalla vastaako koulutus (ktm) sitä mitä piti eli tähtäsivätkö todellakin kassan piippaajiksi maisterin papereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksan ihmetellä miksi hakemuksiin käsketään linkkaamaan blogi, vlogi yms. some-elämä. Jos ei esim. ole linkata mitään oletettavasti karsiutuu. Mä en jaksa jauhaa blogeissa ja vlogeissa itestäni paskaa aamusta iltaan enkä pidä itseäni niin kiinnostavana että kukaan sellaista jaksaisi lukea tai katsella. Ymmärrän toki jos harrastus tukee työtä, mutta kuka helvetissä harrastaa elintarvikkeiden piippaamista skannerin läpi? Ja missä tätä voi harrastaa ostamatta mitään itsepalvelukassalta?
Lähdenkin lähimarkettiin kyselemään kassatyttöjen blogi ja vlogi osotteita ja kysäisen samalla vastaako koulutus (ktm) sitä mitä piti eli tähtäsivätkö todellakin kassan piippaajiksi maisterin papereilla.
Muakin inhottaa noi blogi-, vlogi- ja somelinkit. Samaan kastiin kuuluu nuo nyt niin muodikkaat videoesittelyt. En halua olla julkisesti esillä ja jakaa kaikkea itsestäni. Olen somessakin salanimellä.
Törmäsin tänään tällaiseen:
"Edellytämme sinulta
Saavut viitta hulmuten paikalle asiakaspalvelutilanteisiin.
Suositteleva myynti on lajisi perusominaisuus.
Arvostamme paineensietokykyä, mutta habaa ei tarvitse olla kuin Hulkilla.
Et piiloudu maskisi taakse vaan osoitat oma-aloitteisuutta.
Yhteistyökykysi ja sosiaalisuutesi ovat ihan eri planeetalta.
Saavut paikalle liaanilla (tai liaanitta) ja osoitat ennennäkemätöntä elämyksellisyyttä.
Asenteesi innostaa myös muita sankareita.
Olet valmis ihmetekoihin aamupäivästä pimeään keskiyöhön kaikkina viikon päivinä.
Vahtivuorosi pituus voi vaihdella ajallisesti."
Jep, oma sosiaalisuuteni todellakin on ihan eri planeetalta, joten saisinko tämän työn jos hakisin (nauraa). Palkka tässä mahtavassa pestissä on 8,49€/h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olet sosiaalinen...”
Ja sitten palkataan se sosiaalinen toimistokuukkeli, joka notkuu työkavereidensa huoneiden ovilla jauhamassa pashaa, höpöttää kokouksessa viikonlopun mökkireissustaan ja valittaa itkien yt-valtuutetulle, kun häntä ei haluttukaan valita osaston juhlatoimikuntaan.
Yltiösosiaalinen pomo on pahin riesa. Ei uskalla tehdä mitään päätöksiä, ettei kenellekään tule paha mieli.Kyllä! Mutta eipä löydy yhtäkään työpaikkailmoitusta, jossa tehtävään haettaisiin toisenlaista temperamenttityyppiä. Aina pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, avoin sosiopaatti. Ymmärrän, että töitä on erilaisia, joten luulisi, että niihin haettaisiin erilaisia tekijöitä. Myyjän ja asiakkaita tapailevan henkilön toki pitää olla sosiaalinen. Mutta missään ei haeta huolellista, asiat loppuun saavaa, analyyttistä ja rauhallista/hiljaisempaa introverttiä ihmistä. Yhtä lailla hänkin on yhteistyökykyinen. Ja varmasti tekee hommia siinä missä puhelias - ehkä jopa enemmän.
Niin jenkkihommaa tämäkin. Hiljaisia pidetään outoina hyypiöinä, jotka eivät avaudu. Heitä ei edes etsitä.
Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, ettei tekisi hommia loppuun tai olisi analyyttinen tai sitä olisi solisi sosiopaatti. Nykyisin vain lähes työssä kuin työssä joutuu tekemisiin ainakin satunnaisesti firman asiakkaiden kanssa ja jos silloin ei saa sanaa suustaan, antaa se kumman kuvan. Koska lähes jokaiseen ammattiin on saatavissa henkilö, joka on muutakin kuin tuppisuu, miksi ottaa sellaista? Henkilö, joka tulee töihin, istuu paikoilleen, tekee työnsä ja kun kello on minuutilleen pykälässä kävelee ulos, on firman kannalta henkilö, jota ei voi juurikaan uudelleensijoittaa vaikkapa toiseen työtehtävään, jos tarve vaatii, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö osaa tai millainen hän on.
Tähän haluaisin vielä sen verran puuttua, että mitä vittua? Mitä töitä siellä firmassa oikein tehdään jos niistä ei jää mitään konkreettista jälkeä? En tiennytkään että sosiaalisuus on nykyisin jo ammattitaidon mittari.
Toki osaamisesta jää jälki, mutta jos kukaan ei tunne ihmistä henkilönä, ei voi tietää, miten hän sopeutuisi uuteen työtehtävään. Väännän rautalangasta esimerkin omalta uraltani: toimistollamme oli juuri tällainen tyyppi, jonka työpäivät menivät juurikin seuraavasti: 1) hän käveli sisään. 2) Hän istuutui omalle paikalleen ja alkoi tekemään töitään. 3) hän lähti lounaalle 4) hän palasi lounaalta ja jatkoi työntekoa. 5) hän poistui kotiinsa. Muille työtovereille puhuttiin vain pakolliset.
Myöhemmin ko. henkilön toimenkuva lakkautettiin. Koska kukaan ei tiennyt, mitä MUUTA hän osaa, ei hänelle edes yritetty löytää muita töitä (ko. alan osaajaa ei tarvittu enää firmassa), vaan hänet potkaistiin pois. Lähes kaikille muille löydettiin joku muu tehtävä, koska heistä tiedettiin myös asioita, joita he osaavat tai joista he ovat kiinnostuneita oman ammattitaitonsa ulkopuolelta. Tällekin henkilölle olisi voitu löytää jotain, jos hän olisi edes joskus jutellut jollekulle.
Työkaveritko teillä jakavat työt keskenään? Omissa työpaikoissa osaamisesta ja kehittymishaluista on juteltu esimiehen kanssa kehityskeskusteluissa, ei niistä jauheta työkavereiden kanssa. Töissä yleensä tehdään töitä.
"Tulet työssäsi kohtaamaan mukavia asiakkaita ja haastavia ongelmanratkaisutilanteita. Nautit haastavista tilanteista, olet sitten perinyt asiakaspalvelutaitosi äidinmaidosta tai hankkinut kannuksesi aikaisemmassa työhistoriassasi."
Vierailija kirjoitti:
"Tulet työssäsi kohtaamaan mukavia asiakkaita ja haastavia ongelmanratkaisutilanteita. Nautit haastavista tilanteista, olet sitten perinyt asiakaspalvelutaitosi äidinmaidosta tai hankkinut kannuksesi aikaisemmassa työhistoriassasi."
HYI...
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin tänään tällaiseen:
"Edellytämme sinulta
Saavut viitta hulmuten paikalle asiakaspalvelutilanteisiin.
Suositteleva myynti on lajisi perusominaisuus.
Arvostamme paineensietokykyä, mutta habaa ei tarvitse olla kuin Hulkilla.
Et piiloudu maskisi taakse vaan osoitat oma-aloitteisuutta.
Yhteistyökykysi ja sosiaalisuutesi ovat ihan eri planeetalta.
Saavut paikalle liaanilla (tai liaanitta) ja osoitat ennennäkemätöntä elämyksellisyyttä.
Asenteesi innostaa myös muita sankareita.
Olet valmis ihmetekoihin aamupäivästä pimeään keskiyöhön kaikkina viikon päivinä.
Vahtivuorosi pituus voi vaihdella ajallisesti."
J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä !
Alue: Aihe vapaa
Karprint oli silti tehnyt voittoa.Pienet levikitkin riittävät kun firman kulupuoli on minimissä.