Lue keskustelun säännöt.
Kätilöt! Kuinka monen naisen alapää kymmenestä repeytyy synnytyksessä?
14.12.2017 |
Voisiko joku kätilö kertoa, kuinka yleistä alapään repeytyminen synnytyksessä on oikeasti. Ja tarkoitan vähäisistä niihin pahimpiin repeytymiin.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä synnytyksessä noin kahdeksan kymmenestä.
Tämä useimmilla on kuitenkin verrattavissa sormeen tulleeseen haavaan. Eli paranee tosi nopeasti ja ilman mitään tikkauksia.
Vakavia repeämiä on alle prosentilla. Nämäkin yleensä paranevat aiheuttamatta kovin pitkäaikaisia ongelmia.
Eli koko juttua on liioiteltu tosi paljon paitsi tietysti asiallisissa lääketieteellisissä raporteissa.
Totta kai aina löytyy se yksilö, joka kulkee avanteen kanssa. Löytyy se synnytykseen kuollutkin.
Jep, se kuollut vaan on näistä ainoa joka ei ole kommentoimassa :’D
Onneksi heidän äänensä tuo kuuluville aina joku seitsemän kertaa sektiolla synnyttänyt, jonka tuttavapiiristä löytyy näitä alatiesynnytyksessä kuolleita niin monta, ettei yhden käden sormet riitä laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä eppari, en siis revennyt mutta siisti viilto ja kolmisen tikkiä, lapsi 4,3kg. Toinen ilman epparia, pieni repeytymä, pari tikkiä, sekä "kissanraapale" sisemmässä häppärissä, siihen varuiksi yksi tikki. Tämä lapsi 4,4kg. Täytyy sanoa että parempi oli ilman että silvottiin.
Mutta. Kyllähän tuo suuaukko on sen näköinen että lapsia on tehty, aika ammottava, eli ei purista kivasti kikistä, mutta lihaksilla saa onneksi sisemmälle puristusta:) kohdunsuu on taas asia erikseen, ei mielestäni parantunut kunnolla. Kokeillessa sormella on repaleinen ja turhan paljon antaa periksi, välillä yhdynnässä osuu ikävästi penis siihen niin ikäänkuin rikkoo sitä uudestaan ja verta tulee. Ei kiva.
Olet kyllä ymmärtänyt väärin että eppari olisi ommeltu vaan kolmella tikillä. Eppari ommellaan kahteen kerrokseen, ensin alempi kerros ja sitten pinta. Ei siitä kolmella tikillä selviä. Yleensä epparin tikkimäärää ei edes lasketa.
Kätilö
Porvoon kätilöopisto kirjoitti:
Kerran yks synnyttäjä nainen repes ihan kuule kahtia. Ihan kauhee sotku oli kuule.
Tämäpä juuri. Miettikääpä te kauhistelevat nuoret jotka luette näitä: suurin osa synnyttäjistä on synnyttänyt uudestaan. Niin minäkin, eka kerralla tehtiin pikku viilto joka parani OK, toisella kerralla ei tarvinnut, synnytykset vajaa 2 v välein ja paikat antoi hyvin periksi. Ei ongelmia, laskeumia eikä näytä tulevan kun pitää painonsa kurissa ja lihakset ryhdissä. Nää pelotteluketjut on tyhmiä. Ilman muuta jollakin synnytys on kivuliaampi ja alapää kärsii enemmän kuin toisilla, mutta uskoisin mieluummin ihan tilastoja kuin Vauva palstan "kätilöitä" ja "ongelmasynnyttäjiä", joista monet ovat hyvän mielikuvituksen omaavia synnyttämättömiä pikkutyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ainakin repesi vielä epparista huolimatta. Imukuppi oli käytössä. Parani hyvin kyllä, eikä aiheuttanut pysyviä vaivoja.
Pelottavinta oli se verenvuoto, kun eivät kätilöt meinanneet saada ommeltua. Kyllä sitä verta lähtikin niin, että pyörryin yhdessä vaiheessa ja hemoglobiini laski ihan reippaasti siitä mitä oli.
Hemoglobiini laskee aina reippaasti synnytyksen jälkeen ja varsinkin sektion. Itsellä oli 155 ennen ja synnytyksen jälkeen mitattiin 118.
Se palautuu kuitenkin tosi nopeasti normaaliksi.
Mä en tarvinnut sektion jälkeen edes rautatabletteja, hemoglobiini ei laskenut yhtään mihinkään. Näin ohiksena.
Eka lapsi, eppari, ei repeämää.
Toka, 1 tikki laitettiin.
Kolmas, ei repeämää.
Ensimmäinen lapsi oli suurin kooltaan, keskimmäinen pienin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä synnytyksessä noin kahdeksan kymmenestä.
Tämä useimmilla on kuitenkin verrattavissa sormeen tulleeseen haavaan. Eli paranee tosi nopeasti ja ilman mitään tikkauksia.
Vakavia repeämiä on alle prosentilla. Nämäkin yleensä paranevat aiheuttamatta kovin pitkäaikaisia ongelmia.
Eli koko juttua on liioiteltu tosi paljon paitsi tietysti asiallisissa lääketieteellisissä raporteissa.
Totta kai aina löytyy se yksilö, joka kulkee avanteen kanssa. Löytyy se synnytykseen kuollutkin.
Kuinkahan paljon vakavia vammoja todellisuudessa on, kun tutkimuksiin on niin älyttömän vaikea päästä?
Mulla on todennäköisesti sekä cysto-, recto-, että enteroceele (sisätautikirurgin mukaan), mutta enpä vaan ole vielä päässyt tutkimuksiin (koska nuori gynetyttö ei nähnyt mitään päältä katsoen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä synnytyksessä noin kahdeksan kymmenestä.
Tämä useimmilla on kuitenkin verrattavissa sormeen tulleeseen haavaan. Eli paranee tosi nopeasti ja ilman mitään tikkauksia.
Vakavia repeämiä on alle prosentilla. Nämäkin yleensä paranevat aiheuttamatta kovin pitkäaikaisia ongelmia.
Eli koko juttua on liioiteltu tosi paljon paitsi tietysti asiallisissa lääketieteellisissä raporteissa.
Totta kai aina löytyy se yksilö, joka kulkee avanteen kanssa. Löytyy se synnytykseen kuollutkin.
Kuinkahan paljon vakavia vammoja todellisuudessa on, kun tutkimuksiin on niin älyttömän vaikea päästä?
Mulla on todennäköisesti sekä cysto-, recto-, että enteroceele (sisätautikirurgin mukaan), mutta enpä vaan ole vielä päässyt tutkimuksiin (koska nuori gynetyttö ei nähnyt mitään päältä katsoen).
Johtuvatko nuo siitä, että repesit?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä synnytyksessä noin kahdeksan kymmenestä.
Tämä useimmilla on kuitenkin verrattavissa sormeen tulleeseen haavaan. Eli paranee tosi nopeasti ja ilman mitään tikkauksia.
Vakavia repeämiä on alle prosentilla. Nämäkin yleensä paranevat aiheuttamatta kovin pitkäaikaisia ongelmia.
Eli koko juttua on liioiteltu tosi paljon paitsi tietysti asiallisissa lääketieteellisissä raporteissa.
Totta kai aina löytyy se yksilö, joka kulkee avanteen kanssa. Löytyy se synnytykseen kuollutkin.
Kuinkahan paljon vakavia vammoja todellisuudessa on, kun tutkimuksiin on niin älyttömän vaikea päästä?
Mulla on todennäköisesti sekä cysto-, recto-, että enteroceele (sisätautikirurgin mukaan), mutta enpä vaan ole vielä päässyt tutkimuksiin (koska nuori gynetyttö ei nähnyt mitään päältä katsoen).
Kone ne tilastot laskee, ei ihminen. Eli koneella täpätään synnytyksen repeämät, siitä kone "kerää" itse tilastot jotka saa tulostettua esim sairaalakohtaisesti (kuinka monta 2 asteen repeämää tulee vuodessa jne..) Ei sillä oo tilastoihin vaikutusta pääsetkö tutkimuksiin vai ei, ei ne liity toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 lasta.Ekan kohdalla väliliha repesi,ja reikä ulottui suoliston puolelle,puudutteita en saanut ja ompeleminen oli kauheaa. Synnyttäminen oli uskomattoman vaikeata ja ahdasta.Toisen lapsen kohdalla repeämä ei ollut enää niin paha,tikattiin kuitenkin melkoisesti. Vessa on oltava lähellä,vaikka synnytyksistä onkin jo useampi vuosi.
Kamalaa. Onko ihan tavallinen käytäntö, ettei ompeluun saa puudutetta? Nyt pelottaa.[/quote
Minua kummastutti myös tuo etten saanut ompeluun puudutetta. Tuntui että henkilökunta ja tyly kätilö halusi kostaa jotenkin sen, etten halunnut itse synnytyksessä lääkkeellistä kivunlievitystä. Sain melko pahat repeämät ja kun niitä alettiin ommella kysyin että eikö mitään paikallispuudutetta edes voisi laittaaa. Kätilö sanoi vaan kolkosti että "jaaha, niin urheaa sitä oltiin ja synnytettiin ilman mutta muutama tikki nyt tarvitsisi muka puudutetta". Mutta oikeasti se sattui paljon enemmän, tai eri tavalla, sellaisella luonnottomalla repivällä tavalla se ompelu. Taisin kauhistuttaa muut osastolla koska kiljuin suoraa huutoa kivusta siinä ommellessa.
Vierailija kirjoitti:
Eka lapsi, eppari, ei repeämää.
Toka, 1 tikki laitettiin.
Kolmas, ei repeämää.
Ensimmäinen lapsi oli suurin kooltaan, keskimmäinen pienin.
Tilastoissa eppari lasketaan aina repeämäksi. Sehän on vaan keinotekoisesti tehty repeämä, jotta saadaan vähän hallittua paremmin sitä mihin suuntaan repeää, ettei esim. sulkijalihas olisi niin vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 lasta.Ekan kohdalla väliliha repesi,ja reikä ulottui suoliston puolelle,puudutteita en saanut ja ompeleminen oli kauheaa. Synnyttäminen oli uskomattoman vaikeata ja ahdasta.Toisen lapsen kohdalla repeämä ei ollut enää niin paha,tikattiin kuitenkin melkoisesti. Vessa on oltava lähellä,vaikka synnytyksistä onkin jo useampi vuosi.
Kamalaa. Onko ihan tavallinen käytäntö, ettei ompeluun saa puudutetta? Nyt pelottaa.[/quote
Minua kummastutti myös tuo etten saanut ompeluun puudutetta. Tuntui että henkilökunta ja tyly kätilö halusi kostaa jotenkin sen, etten halunnut itse synnytyksessä lääkkeellistä kivunlievitystä. Sain melko pahat repeämät ja kun niitä alettiin ommella kysyin että eikö mitään paikallispuudutetta edes voisi laittaaa. Kätilö sanoi vaan kolkosti että "jaaha, niin urheaa sitä oltiin ja synnytettiin ilman mutta muutama tikki nyt tarvitsisi muka puudutetta". Mutta oikeasti se sattui paljon enemmän, tai eri tavalla, sellaisella luonnottomalla repivällä tavalla se ompelu. Taisin kauhistuttaa muut osastolla koska kiljuin suoraa huutoa kivusta siinä ommellessa.
Hyi, kai teit valituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka lapsi, eppari, ei repeämää.
Toka, 1 tikki laitettiin.
Kolmas, ei repeämää.
Ensimmäinen lapsi oli suurin kooltaan, keskimmäinen pienin.Tilastoissa eppari lasketaan aina repeämäksi. Sehän on vaan keinotekoisesti tehty repeämä, jotta saadaan vähän hallittua paremmin sitä mihin suuntaan repeää, ettei esim. sulkijalihas olisi niin vaarassa.
Juu, niin lasketaan, mutta tarkoitin, etten revennyt sen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ainakin omasta mielestä tuli löysä emätin yhden lapsen synnyttäneenä.Olen käynyt emättimen kiristysleikkauksessa(nyt varmaan mammat alapeukuttaa)Julkisella sektorilla kuulemma minulla ei ollut mitään ongelmaa,uuden miehen kanssa en kyllä tuntenut mitään joten menin tuohon leikkaukseen.Täytyy kyllä sanoa,että leikkaus onnistui enemmän kuin hyvin ja nyt on tiukat paikat.Älkää jääkö ongelman kanssa suremaan vaan kannatta tehdä asialle jotain,jos tuntuu paikat löysältä.
Koen itseni onnekkaaksi näitä lukiessa, kun synnytyksessä ei tullut edes tikkejä ja palautuminenkin kävi tosi nopeesti :o
Ensimmäinen lapsi, 3,3 kg, syntyi imukuppiavusteisesti heittelevien sydänäänien takia. Lopputulos: tehtiin eppari, puolet sulkijalihaksesta repeytyi silti sekä emätin repesi koko matkalta kahdelta seinämältä. Kipu oli toipumisvaiheessa aivan järjetön kaikista opiaateista huolimatta. Kaikki haavat sisältä ja ulkoa myös tulehtuivat. Melko traumaattinen kokemus kyllä... En halua synnyttää enää alakautta.
Laitetaanko revenneellä isintikki automaattisesti vai pitääkö siitä erikseen mainita?
Kyllä se on niin, että jos miehet synnyttäis, kaikki hoituis nukutuksessa.
Kolme synnytystä takana, ei yhtään tikkiä. Vesi, aktiivisuus, spontaanisti haettu ponnistusasento ja lääkkeettömyys on varmaan auttaneet asiaa, toki myös se kudostyyppi tekee osansa. Samoin täysin vammoitta on sujuneet kolmen isosiskon ja äitinikin synnytykset.
Väljä en ole ollut enkä ole nytkään.