Kätilöt! Kuinka monen naisen alapää kymmenestä repeytyy synnytyksessä?
Voisiko joku kätilö kertoa, kuinka yleistä alapään repeytyminen synnytyksessä on oikeasti. Ja tarkoitan vähäisistä niihin pahimpiin repeytymiin.
Kommentit (62)
M'ä en tiedä, onko mulle tehty eppari vai repesinkö ekalla kerralla, mutta sen tiedän, että muutama tikki laitettiin. Tokalla kerralla meni sitten ilman mitään.
Kerran yks synnyttäjä nainen repes ihan kuule kahtia. Ihan kauhee sotku oli kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien. Tästä ei vaan pidetä melua koska synnytykset alateitse vähenisivät nollaan jos naiset tietäisivät kaiken etukäteen.
Höpö höpö. 2 lasta olen tähän maailmaan ponnistanut ilman yhtäkään repeämää.
Ja alapeukkujen vyöryn tämä aina aiheuttaa mutta ei voi mitään 😆 Ja tuskin olen ainoa joka selvinnyt ilman repeämiä.
Ei millään pahalla, mutta taisit olla melko väljä jo valmiiksi.
Tähän on nyt vaan pakko vastata. Muutaman vuoden takainen naisystäväni, 40v, oli synnyttänyt kaksi lasta normaalisti ilman repeämiä. Pimppa oli niin tiukka, että en ole sellaista tavannut edes synnyttämättömillä. Orkut niin rajuja, että pelkäsin heppini puolesta. Ja hän ei harrastanut edes liikuntaa eikä jumpannut pimppaansa
Mutta ehkä hän oli sitten poikkeus. Täällähän se totuus toedetään.
Nykyään vältellään "epparia" eli annetaan revetä itsekseen.
Luonnollinen repeämä paranee paljon paremmin ja usein pientä repeämää ei juuri edes huomaa.
Varsinainen episiotomia vaatii aina tikkaukset. Tosin toimenpide on yleensä tosi pieni ja sitäkään tuskin huomaa.
Evoluutio on perseestä. Pitäis lisääntyä mutta ihmisille se on hengenvaarallista, pystyispä edes itse päättämään että tuleeko niitä penskoja vai ei (ilman ehkäisyä siis.)
Mun lähipiirin otannalla ekassa synnytyksessä tulee useammin yli kuin alle 10 tikkiä. Tokalla voi mennä jo naarmuilla.
Mulla vaan jotenkin paukahti väliha ekassa synnytyksessä. Joskus vieläkin paukahtelee talvipakkasilla.
Vierailija kirjoitti:
No minulla ainakin repesi vielä epparista huolimatta. Imukuppi oli käytössä. Parani hyvin kyllä, eikä aiheuttanut pysyviä vaivoja.
Pelottavinta oli se verenvuoto, kun eivät kätilöt meinanneet saada ommeltua. Kyllä sitä verta lähtikin niin, että pyörryin yhdessä vaiheessa ja hemoglobiini laski ihan reippaasti siitä mitä oli.
Hemoglobiini laskee aina reippaasti synnytyksen jälkeen ja varsinkin sektion. Itsellä oli 155 ennen ja synnytyksen jälkeen mitattiin 118.
Se palautuu kuitenkin tosi nopeasti normaaliksi.
Ei naista ole luotu synnyttämään, on se niin raakaa hommaa
Vierailija kirjoitti:
Evoluutio on perseestä. Pitäis lisääntyä mutta ihmisille se on hengenvaarallista, pystyispä edes itse päättämään että tuleeko niitä penskoja vai ei (ilman ehkäisyä siis.)
Ei Suomessa voi luokitella synnytystä "hengenvaarallisena".
Suomessa kuolee keskimäärin kolme äitiä synnytykseen vuodessa. Kolmesataa ihmistä kuolee auto-onnettomuuksissa.
Pitää muistaa, että sektiossa riski kuolla on viisinkertainen ja nämä synnytyksessä kuolleet äidit ovat pääosin heitä.
Toki tietysti lähinnä hätäsektioissa ja kyse ei ole useinkaan perusterveistä ihmisistä.
Ei synnytystä kuolemanpelossa kannata jättää väliin. Muut pelot sitten asia erikseen.
Minulla ei tullut yhtään repeämää synnytyksessä. Uskon myös, että "hyvät" kudokset auttoivat, en saanut yhtään raskausarpeakaan. Lisäksi hyvä peruskunto mahdollisti aktiivisen työskentelyn ponnistusvaiheessa ja vauvakin oli pieni. Minkäänlaisia pidätysongelmia ei ollut synnytyksen jälkeen, lantionpohjanjumpan aloitin heti synnytystä seuraavana päivänä ja sain ihan hyvän tuntuman lihaksiin. Seksi on sujunut todella hyvin ja orgasmit ovat entistä voimakkaampia. Ei kannata aina kuunnella vain niitä pahimpia tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
2 lasta.Ekan kohdalla väliliha repesi,ja reikä ulottui suoliston puolelle,puudutteita en saanut ja ompeleminen oli kauheaa. Synnyttäminen oli uskomattoman vaikeata ja ahdasta.Toisen lapsen kohdalla repeämä ei ollut enää niin paha,tikattiin kuitenkin melkoisesti. Vessa on oltava lähellä,vaikka synnytyksistä onkin jo useampi vuosi.
Kamalaa. Onko ihan tavallinen käytäntö, ettei ompeluun saa puudutetta? Nyt pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi synnyttää..
Mulla sattuu sinne jo tän lukeminen..
Tänä vuonna kymmenet tuhannet naiset synnyttävät Suomessakin. Se on ihan luonnollinen tapahtuma. Toki se hedelmöitys on miellyttävin osuus tuosta koko projektista mitä siitä 18 vuoden aikana seuraa. Siinä muutama repeämä on vain yksi asia matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei tullut yhtään repeämää synnytyksessä. Uskon myös, että "hyvät" kudokset auttoivat, en saanut yhtään raskausarpeakaan. Lisäksi hyvä peruskunto mahdollisti aktiivisen työskentelyn ponnistusvaiheessa ja vauvakin oli pieni. Minkäänlaisia pidätysongelmia ei ollut synnytyksen jälkeen, lantionpohjanjumpan aloitin heti synnytystä seuraavana päivänä ja sain ihan hyvän tuntuman lihaksiin. Seksi on sujunut todella hyvin ja orgasmit ovat entistä voimakkaampia. Ei kannata aina kuunnella vain niitä pahimpia tarinoita.
Mikäs tässä intoutti mammat alapeukuttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien. Tästä ei vaan pidetä melua koska synnytykset alateitse vähenisivät nollaan jos naiset tietäisivät kaiken etukäteen.
Höpö höpö. 2 lasta olen tähän maailmaan ponnistanut ilman yhtäkään repeämää.
Ja alapeukkujen vyöryn tämä aina aiheuttaa mutta ei voi mitään 😆 Ja tuskin olen ainoa joka selvinnyt ilman repeämiä.
Minäkin synnyttänyt kaksi joista kummassakaan ei yhtään repeämään tai ommelta tullut :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei tullut yhtään repeämää synnytyksessä. Uskon myös, että "hyvät" kudokset auttoivat, en saanut yhtään raskausarpeakaan. Lisäksi hyvä peruskunto mahdollisti aktiivisen työskentelyn ponnistusvaiheessa ja vauvakin oli pieni. Minkäänlaisia pidätysongelmia ei ollut synnytyksen jälkeen, lantionpohjanjumpan aloitin heti synnytystä seuraavana päivänä ja sain ihan hyvän tuntuman lihaksiin. Seksi on sujunut todella hyvin ja orgasmit ovat entistä voimakkaampia. Ei kannata aina kuunnella vain niitä pahimpia tarinoita.
Komppaan tätä todella!! Helppoa on ollut ja voisin synnyttää vaikka uudelleenkin :)
En tiedä miten pystyn synnyttämään. Kärsin verifobiasta ja oli pakko mennä makuuasentoon näitä lukiessa, heikotti niin paljon. Pyörryn haavojen näkemisestä jne. Ja olen nyt raskaana. En tiedä miten saan tämän lapsen ulos. En ehkä miettinyt loppuun asti tätä, vaikka toivottu olikin...
Yök, en synnyttäisi koskaan ja onneksi ei enää tarvitsekaan.
Niin kai sen sitten täytyy olla. Jännä että ihan normaalin varustuksen omaava mies sinne onnistuu laukeamaan. Tai varmaa hän on teeskennellyt kaikki orgasminsa jo esikoisen syntymän jälkeen? Kuopus ilmeisesti sitten sikisi pyhästä hengestä.