Ihminen joka ei osaa tehdä mitään
Tunnetteko te ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti osaa mitään tai tarvitsevat apua kaikessa? Siskoni on tälläinen. On 26 ja ei osaa esim herätä aamuisin itse töihin vaan isän pitää soittaa hänelle, ei osaa käyttää nettipankkia ilman apua, ei myöskään osaa mennä esim pankkiin tai kelaan ilman "apuria" kun ei halua mennä yksin. Ei myöskään osaa ladata bussikorttiaan. Kaikessa pitää olla joku apuna ja raivostuu jos ei auteta. Ei ole siis mitenkään kehitysvammainen ym että tarvitsisi apua vaan ei halua tehdä mitään yksin ja tarvitsee kaikessa apua
Kommentit (53)
Olette siis avustaneet sen tuollaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
V###u mitä p###aa, koko ketju aloituksesta tähän asti. Olen itse ihminen, joka ei oikeasti osaa mitään ja ei minunlaiset mitään töitä saa tai edes opintoja suoritettua. Mä en ole pärjännyt opinnoissa, opettajat eivät edes uskoneet, että en pysty oppimaan joitain asioita, masennus syveni entisestään juominen karkasi lapasesta ja kouluun en enää uskaltanut.
Nuorempi tyttäreni on tuollainen, paitsi ettei hän pysty puhumaan eikä kirjoittamaan kuin minulle. Hän on 24, nero ja ihana ja hänellä on selektiivinen mutismi. Autismitutkimuksiin on yritetty nyt puoli vuotta, kun korkeakouluopinnot ei suju.
Voi rakas pieni tuntematon, voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taulunripustus:
Ota se taulu /-t. Ota isoa pahvia, vaikka laatikoista. Laita taulu sen pahvin päälle ja piirrä taulun koko pahviin, leikkaa se pala sitten irti. Tökkää ripusti tai ripustinpaikkoihin neulat. Tölää värillä ne neulat.
Mene seinälle jolle taulu tulee, mallaa paikka sillä pahvilla ja paina ne ripustuspaikat seinää vasten= jää jäljet joissa ripustuspaikka. Naputa vielä ne naulat niihin kohtiin.
> ripusta taulu, sama toiselle. Lattialla jo voit ryhmitellä ne taulut.
Eivät läheskään kaikki asu puuomakotitalossa tai hirsimökissä, joissa voisi hakata naulat vaan seinään. Kipsikevyseinät ja betoniseinät meistä kai useimmilla on. Ja se tarkoittaa, että tauluille pitää porata reiät seinään. Ei ihan joka jampan osaamisen kärkeä se touhu.
Kylläpä on. Ensinnäkin on ne muoviset taulukoukut joissa on pienet teräsnaulat: ne naputellaan hellästi vasaralla betoniin.
Toiseksi on olemassa laite nimeltä poravasara, jonka saa työkonevuokraamosta tai rautakaupasta.
Tämä jamppa-mamma meinaa huomenna hakea sellaisen ja propata 8 kirjahyllyä betoniseinään.
Tiiltä olen porannut mutta tiedän, että betoni on kovempaa eikä siihen penis pysty. Poravasaraa äijätkin käytävät.
Tosin olen rakentanut talonkin, eli en nyt ihan kädetön mamma ole.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla kehitysvammainen jos ei tuon ikäisenä osaa mitään. Häntä ei olla vain tutkittu kunnolla. Heikkolahjainen/keva.
Voi olla myös masentunutkin tai koulukiusattu, yleensä näiden kombo. Kiusattu kun voi vielä traumatisoitua, mikä sitten vaikuttaa toimintakykyyn.
Tiedän. Puhuu koko ajan siitä kuinka hänellä on diagnoosit ja ei sen takia voi tehdä mitään. Elää tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V###u mitä p###aa, koko ketju aloituksesta tähän asti. Olen itse ihminen, joka ei oikeasti osaa mitään ja ei minunlaiset mitään töitä saa tai edes opintoja suoritettua. Mä en ole pärjännyt opinnoissa, opettajat eivät edes uskoneet, että en pysty oppimaan joitain asioita, masennus syveni entisestään juominen karkasi lapasesta ja kouluun en enää uskaltanut.
Kirjoitat lähes virheettömästi. Ethän vain ole tehnyt "osaamattomuudesta" tekosyytä jolla voit väistää vastuuta.
Mä osaan tehdä kotityöt, sekä miesten että naisten hommat lapset hoidan yksin ongelmitta ja se miten kirjoitan ei liity siihen mitä osaan tehdä. Virasto asiat hoituu, mutta työelämässä enkä varsinkaan opinnoissa pärjää. Työtön en siis ole laiskuuttani. Kannan vastuun lapsistani itsestäni ja kodistani. Kotiäitiys on kuitenkin tärkeä työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V###u mitä p###aa, koko ketju aloituksesta tähän asti. Olen itse ihminen, joka ei oikeasti osaa mitään ja ei minunlaiset mitään töitä saa tai edes opintoja suoritettua. Mä en ole pärjännyt opinnoissa, opettajat eivät edes uskoneet, että en pysty oppimaan joitain asioita, masennus syveni entisestään juominen karkasi lapasesta ja kouluun en enää uskaltanut.
Kirjoitat lähes virheettömästi. Ethän vain ole tehnyt "osaamattomuudesta" tekosyytä jolla voit väistää vastuuta.
Ime tavaraa kiusaaja.
Yritin vain kannustaa. Mutta ilmeisesti olet oikeasti todella viallinen, eikä sulla ole kavereita kun vastaat tuohon sävyyn.
Tuo vastaus ei ollut minun. Ei tuo minusta kannustamisesta kuulostanut. En oikeasti osaa mitään riittävän hyvin tehdäkseni sitä työkseni.
Haluaa henkistä tukea varmaan ja kaverin johonkin. En usko että aamulla tarvii soittaa, ellei ole sitkeäuninen tai vain uupunut, väsynyt. Yhteiskunta on tehty liian mutkikkaaksi vaativaksi jopa vaarallisesti (jos jokin menee pieleen), vaikka vapaallakin osa aivojaan käyttää tai lenkkeilee. Ehkä hän osaa tehdä ne tai sitten on autismipiirre kuten kaikilla muillakin voi olla joku autismin pieni piirre tai ahdistus, vaikkei kaikilla ole haittana. Lääkkeissä ja muissakin vaikutuksensa. Myös välimatka on joskus este tai rasite. Ympäristö voi olla kolkko ja ruuhkainen? Yritetään ymmärtää jotenkin muita, vaikka se on joillekin vaikeahkoa.
Vierailija kirjoitti:
Olette siis avustaneet sen tuollaiseksi.
Itsenäisyys on hyvä asia jos sitä on. Osa uupuu oravanpyörässä, ei ehkä haluaisi olla siinä, vaan että voisi itse vaikuttaa elämänsä sisältöön. Mutta osa yksin asuvista joskus voi kaivata lähisukulaista, joissakin asioissa, varsinkin jos on pienituloinen. Riippuu mikä se asia on. Suomen säätila ei ole helpoin, myös ionien suhteen, se vaikuttaa ihmisten mielialaan ja voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomuus. Minä oikeasti vihaan syvästi tuollaisia ihmisiä, jotka ilman syystä (terveys/keva/tms) heittäytyvät muiden ihmisten holhottavaksi koska ei-vain-osaa! Saatana täällä kukaan muukaan jaksa tai osaa, silti on tehtävä!
No jos teet etkä osaa, niin päin hemmettiähän se sitten menee!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut huono itsetunto. Minua on lapsesta asti haukuttu kädettömäksi kaikissa käytännön asioissa, enkä ole sen takia oikein uskaltanut yrittääkään. Olen vähän haaveilijatyyppi, mahdollisesti add-taipumusta. Lasten saaminen on vasta ollut sellainen 'pakote', että on ollut uskallettava opetella kokkaamaan, asioimaan viranomaisten kanssa, ajamaan autoa jne. Ja ovathan asiat sitten onnistuneet, kun ei ole voinut pysähtyä miettimään, etten kuitenkaan osaa, ja kaikki nauravat. Työelämässäkin se toi enemmän itsevarmuutta. Omalla tavallani pidän itseäni nykyään aika käytännöllisenä. Mutta voin kuvitella, että olisin voinut jäädä myös huonoon kierteeseen, enkä vieläkään uskaltaisi yrittää mitään.
Kiinnostavaa, että lasten saaminen auttoi sinua.
Minä tunsin muuttuneeni neuvottomammaksi äitiyden myötä. Työelämässä tuli enemmän epävarmuutta, koska työhön ei ehtinyt keskittyä yhtä paljon kuin ennen, eikä työn ohessa jaksanut enää opiskellakaan.
39 vuotias sisko ei osaa mitään. Ei osaa edes ammattiin kouluttautua. Tuilla elävä loinen. Sinkku tietenkin. Ei kukaan tuollaista riippakiveä halua.
Eivät läheskään kaikki asu puuomakotitalossa tai hirsimökissä, joissa voisi hakata naulat vaan seinään. Kipsikevyseinät ja betoniseinät meistä kai useimmilla on. Ja se tarkoittaa, että tauluille pitää porata reiät seinään. Ei ihan joka jampan osaamisen kärkeä se touhu.