Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition

Mulle on jäänyt mieleen elävästi kansakoulun jouluaika. Siinä me 60-luvun alun alakoululaiset seisottiin kotikutoisissa vaatteissamme, pojat harjastukkina ja me tytöt esiliinoissamme ja rusetit päässä, lauloimme "tulemme Jeesus pienoises nyt Beetlehemiin seimelles..." ja opettaja siinä edessämme polki harmoonia ja taululle oli piirretty joulukuvaelma. Koululuokka oli pieni ja hirsiseinäinen, meidän piirustuksemme siellä seinillä. Joulu se oli tulossa meillekin, vaikka ei niin yltäkylläisenä kuin nykyään.

Jotkut meistä oli tosi köyhistä oloista, mutta ei se silloin niin kovasti erottunut. Kyllä muistan sen yhden pojan, jota vähän kiusattiinkin köyhyyden vuoksi, olihan se tosi nukkavierun näköinen. Aikuisena siitä tuli ison kuljetusliikkeen omistaja.

Kun muistelen ensimmäisiä kouluvuosiani, tulee aina mieleen tämä joululaulu ja opettaja polkemassa harmoonia.

Ihailin tädilläni 70-luvulla pitkiä välkkyviä lamenauhoja lattiaan asti ulottuvissa eteisen ikkunoissa.

Ne kimaltelivat kauniisti ilmavirran liikkeessä.

Jonnet ei muista Hannu Karpon joulupukkivisaa eli masked singer-hengessä julkkikset oli pukeutuneet pukiksi ja katsojat yritti arvata kuka parran takana piileksii.

Kisaan tosin pystyi osallistumaan vain postikortilla tai faksilla ehkä myös kirjekyyhkyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jouluomenat. Syksyisin piti tyytyä rupisiin kotimaisiin omenoihin, mutta jouluksi saapuivat vahapintaiset suuret punaiset jouluomenat!

Sen kerran, kun sain valita ennen isosiskoa ja otin suurimman punaisen jouluomenan, haukkasin... ja se oli sisältä ruskea ja pahan makuinen. Heh, hauskaa että tämäkin muisto tuli nyt mieleen.

Lumipaakkuiset, tönköt mummonkutomat tumput kerrostaloasunnon patterilla <3

Valkea Joulu

Vierailija kirjoitti:

Metalliset joulukuusenkynttilän pidikkeet, joissa oli jokin käpyä muistuttava kuvio. Neliskanttiset joulukuusenkarkit, jotka oli kääritty valkeaan hapsupaperiin ja niissä oli enkelikiiltokuva keskellä. Karkit olivat valkeita.

Joo, tuli mieleen! Näitä oli mummolassa lapsena. Ja pappa haki kuusen omasta metsästä ja se kesti aina sulaa aika kauan. 

TV:ssä ei ollut jouluna ollenkaan mainoksia. Äiti muistaa joka joulu huokailla, että nykyään mainostetaan tavaroita joulunakin, vaikkei kaupat ole edes auki.

Tosin mainoskanaviakin oli pitkään vain yksi (MTV3), ja muut ohjelmat tulivat Yleltä.

En tiedä, oliko tämä vain meillä, mutta:

Äiti ei tykännyt suklaakalentereista ja muista, joista sai joka päivä jotain. Hän hankki minulle Lähetysseuran kalenterin, johon laitettiin joka päivä kolikoita. Sitten tammikuussa vietiin ne kolikot pankkiin ja lahjoitettiin ne jonnekin Afrikkaan tms. nälkäisille. Hän halusi sillä opettaa, että joulu on myös antamisen juhla.

Äiti antoi itse minulle kolikot, jotka tallennettiin kalenteriin. Jos olisin ollut tuhmempi, olisin ottanut osan rahoista ja ostanut itselleni karkkia. Se ei tullut silloin mieleenkään, olin niin kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa perheissä oli oranssi paperinen tähti ikkunassa aikana ennen noita piikkimuovivärivaloja.

Se irronnut piikkipallo paljaan jalan alla sattui ihan viiiitusti, kun yritti pimeässä hiipiä vessaan.

Aku Ankasta (lehdestä) sai leikata kupongin, jolla sai alennusta R-kioskilta Disneyn joulukalenterista. Kalenterissa oli pieniä muoviesineitä. Alkuvuosina ne oli ihan hienojakin, mutta laatu alkoi sukeltamaan nopeasti. 

Kuusen suklaakoristeet, jotka sai syödä kun kuusi otettiin alas. Ei olleet mitenkään kovin hyvänmakuisia, mutta syötyä ne tuli.

Vierailija kirjoitti:

Kuusen suklaakoristeet, jotka sai syödä kun kuusi otettiin alas. Ei olleet mitenkään kovin hyvänmakuisia, mutta syötyä ne tuli.

Voi joo! Löytyisköhän niitä tinapaperipäällysteisiä käpyjä jostain?

Samu-Sirkan joulutervehdys, jossa oli joka vuosi viimeisenä sen vuoden Disney-leffa. Muut pätkät olivat todella vanhoja.

Muistan, kun ohjelmassa oli "Under the Sea"-biisi "Pienestä merenneidosta". Se teki minuun hurjan vaikutuksen. Olen aina tykännyt reggae-biiseistä.

Siihen aikaan asuimme pikkupaikkakunnalla, missä ei ollut elokuvateatteria. Missasin lähes kaikki Disneyn leffat lapsena.

Nuo vilkkuvat värivalot joka (tai vähintään joka toisella) ikkunalla ja parvekkeella. Joulukuun alusta helmikuun loppuun. Jossain pidemmänkin ajan.

Pieni on kaunista, vaatimattomuus kaunistaa - tuntuvat unohtuneen ylenpalttisen joulukrääsän keskellä!

Nuo teidän lapsuusajan muistot saavat minut kaipaamaan entisajan vaatimattomia jouluja, jos ei ihan päreen valossa, niin jonnekin öljylamppujen aikakaudelle. Reellä joulukirkkoon jne.

Vierailija kirjoitti:

Lumipaakkuiset, tönköt mummonkutomat tumput kerrostaloasunnon patterilla <3

Kyllä juuri näin!

Koulun joulunäytelmä tai sellainen crèche-kuvaelma, jossa paimenen nuttuna oli isän karkea froteinen aamutakki. En tiedä saako näitä olla enää Suomessa tavallisissa koulun joulujuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Koulun joulunäytelmä tai sellainen crèche-kuvaelma, jossa paimenen nuttuna oli isän karkea froteinen aamutakki. En tiedä saako näitä olla enää Suomessa tavallisissa koulun joulujuhlissa.

Itse esitin Mariaa kirkon joulunäytelmässä. Joosefia esitti pikkuveli, joka ei pysynyt hetkeäkään paikallaan ja pilasi koko jutun.

On vähän outoa jälkikäteen ajateltunta, että sisarukset pistettiin esittämään Mariaa ja Joosefia. Muita vapaaehtoisia ei kai ollut, meidän äiti oli töissä kirkossa...

Radiosta tuli aattona Joulupukin... mikähän se oli, terveiset? Joulutervehdys? Jotain semmoista.

Lähetys tuli suoraan Joulupukin pajasta, ja siihen ohjelmaan sai soittaa ja lähettää terveisiä mummolle ja ukille. Oli jännää päästä radioon.

Jos miettii markka aikoja niin olisi kyllä ollut maailman suurin ihme jos olisin saanut esimerkiksi 600 markan lahjan. Jos miettii tätä päivää niin 100 euroa on aika pieni summa. Lapset vaativat kännyköitä jotka maksavat markoissa esim 4760 markkaa.