Jonnet ei muista -ketju: JOULU edition

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli pikkujoulut, jokainen osti 10 markalla jotain ja laittoi pakettiin ja sitten opettaja oli pukkina ja jakoi kaikille ne paketit. Jokainen sai myös tuoda kotoaan kynttilän, jota sai polttaa omalla pulpetillaan. Ihan paras koulupäivä ikinä.

Meilläkin oli just tuollaiset pikkujoulut, tosin hinta oli 5 markkaa. Kauhea jännittäminen siitä, saako itse yhtä hyvän lahjan kuin oli itse ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseaskartelutuja tonttuja ikkunoissa, ovissa, seinillä jne. Muitakin paljon itsetehtyjä koristeita. Sellainen "soiva" kynttiläjuttu missä oli enkeleitä pyörimässä. 

Pari vuotta sitten huomasin kirpputorilla tuollaisen pyörivän enkelihärvelin ja se oli pakko ostaa. Melkoinen nostalgialaite ja kissatkin sitä kiinnostuneesti katselevat :D

Enkelikello taitaa olla nimeltään. Täytyykin kaivaa jostain komeron kätköistä. Kun jättää ne enkeleistä roikkuvat metallipuikot pois, niin ei mene järki siinä kilkatuksessa. 🙂

Meillä ei ollut tällaista mutta kavereiden perheissä oli. Se harmitti tosi paljon, koska nää oli mun mielestä kauneuden huipentuma. :) Pitäiskö ostaa sellainen nyt aikuisena ja saako niitä edes enää?

Muistaako kukaan, kun joskus -80-90 -luvulla sai Osuuspankin(?) joulukalenterista sellaisen läpinäkyvän jouluaiheisen kuvan, jonka sai kiinnittää ikkunaan? Meillä oli ainakin jouluseimi- ja joulupukki-aiheiset ikkunakoristeet.

90-luvulla joltain huoltoasemalta sai kuvakalenterin, jossa oli aiheena senhetkinen Disneyn hittileffa (Pocahontas, Leijonakuningas jne.). Tuo oli lapsena ehkä siisteintä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, kun joskus -80-90 -luvulla sai Osuuspankin(?) joulukalenterista sellaisen läpinäkyvän jouluaiheisen kuvan, jonka sai kiinnittää ikkunaan? Meillä oli ainakin jouluseimi- ja joulupukki-aiheiset ikkunakoristeet.

Muistan tuon joulukuvajutun! Muistan myös, kun lapsena kierrettiin kaikki pankit ja muut mahdolliset läpi ja pyydettiin ilmaisia joulukalentereita. Siis sellaisia, missä on vain kuvia. Silloin ei ollut vielä suklaakalentereita.

mamushka kirjoitti:

Lasipallot! Tosin ne siivotaan pois, kun ensimmäinen lapsi tulee konttausikään tai talouteen hommataan mikä tahansa lemmikki, ja otetaan esiin sitku täytetään 75. Siinä välissä koristellaan aivan ytä hienoilla ja kimaltavilla muovipalloilla.

Joulukaleterit, joiden ikkunan takana on kuva, eikä mitään kaameaa halpissuklaata.

Olkipukki, himmeli ja muut mummolta perityt koristeet.

Kuvakalenterit ovat maailman tylsimpiä!! Ja mikä ihmeen piikkipallovalo?? En edes ole jonne (en ollut vuonna 2017:kaan.)

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, kun joskus -80-90 -luvulla sai Osuuspankin(?) joulukalenterista sellaisen läpinäkyvän jouluaiheisen kuvan, jonka sai kiinnittää ikkunaan? Meillä oli ainakin jouluseimi- ja joulupukki-aiheiset ikkunakoristeet.

90-luvulla joltain huoltoasemalta sai kuvakalenterin, jossa oli aiheena senhetkinen Disneyn hittileffa (Pocahontas, Leijonakuningas jne.). Tuo oli lapsena ehkä siisteintä ikinä.

Voisitko nyt jo opetella kirjoittamaan?? Se on 80-90-luku 😑 tuon rasittavan kirjoitustyylisi tunnistaa kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, kun joskus -80-90 -luvulla sai Osuuspankin(?) joulukalenterista sellaisen läpinäkyvän jouluaiheisen kuvan, jonka sai kiinnittää ikkunaan? Meillä oli ainakin jouluseimi- ja joulupukki-aiheiset ikkunakoristeet.

90-luvulla joltain huoltoasemalta sai kuvakalenterin, jossa oli aiheena senhetkinen Disneyn hittileffa (Pocahontas, Leijonakuningas jne.). Tuo oli lapsena ehkä siisteintä ikinä.

Voisitko nyt jo opetella kirjoittamaan?? Se on 80-90-luku 😑 tuon rasittavan kirjoitustyylisi tunnistaa kaukaa.

-80 tarkoittaa 1980, ilman viivaa 1880

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, kun joskus -80-90 -luvulla sai Osuuspankin(?) joulukalenterista sellaisen läpinäkyvän jouluaiheisen kuvan, jonka sai kiinnittää ikkunaan? Meillä oli ainakin jouluseimi- ja joulupukki-aiheiset ikkunakoristeet.

90-luvulla joltain huoltoasemalta sai kuvakalenterin, jossa oli aiheena senhetkinen Disneyn hittileffa (Pocahontas, Leijonakuningas jne.). Tuo oli lapsena ehkä siisteintä ikinä.

Voisitko nyt jo opetella kirjoittamaan?? Se on 80-90-luku 😑 tuon rasittavan kirjoitustyylisi tunnistaa kaukaa.

-80 tarkoittaa 1980, ilman viivaa 1880

Mitä että?

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka lapsena 90-luvun alussa ja puolivälissä ihastelin monivärivalosarjoja ihmisten ikkunoissa. Äidille natisin, että miks meillä ei oo tuommoisia, vaan on vaan joku tylsä tuikkukuppi, johon äitini sanoi, että sitten kun sulla on oma huusholli, niin laitat sinne just sellaset sirkusvalot kuin haluat...

Tulos: mulla ei tosiaankaan ole mitään monivärivaloja :D Kauneimmat kuusenkoristeetkin on musta yksinkertaiset olkikoristeet.

Eli lapsuudessasi joulua vietettiin aikuisten ehdoilla, niin kuin tehdään nytkin ja varsinkin nyt.  Lapset tykkäisivät varmasti muusta kuin joku yksinkertainen tuikkukuppi jossain, mutta aikuisten maku ratkaisee.  Joulu ei välttämättä siis olekaan enää lasten juhla, niin kuin ennen ajateltiin.

Kyllä meillä kotona saimme lapset koristella kotia jouluna miten tahdoimme.  Se oli meille juhlaa, kun saimme elää muutaman viikon siinä joulun ihmemaassa.  Värivaloja ei vaan minun lapsuudessani ollut, eikä valosarjoja muutenkaan.  Joillakin ihmisillä oli kuusessa sähkökynttilät, ja ne oli todellakin oikean kynttilän malliset, ei mitään pieniä valopisteitä sarjoina.  Kuusen oksien piti olla napakoita, ettei kynttilät painaneet niitä lakoon.  

Tekokuusia ei ollut kellään.  Oli se riemua, kun aattoaamuna herättiin siihen, että isä kantoi joulukuusta kammariin.  Meillä oli vanha talo, ja joulukuusi naulattiin puulattiaan kiinni klapujen avulla.  Ei ollut silloin kaikki niin metrilleen kuin nykyään.  Ei ne naulanjäljet sieltä mattojen alta sitten myöhemmin näkyneet.

Kaupoissa myytiin joulun alla lapsille tonttulakkeja, joissa oli sisällä karamelleja.  On niitä kaupoissa vieläkin, mutta minusta ne on nykyään sellaisia halpismalleja.  Ne on ohutta leprua puuvillaa ja sisällä joku karkkipussi tai tavallisia irtokarkkeja.  Ennen ne lakit oli tukevaa kangasta ja karkit sisällä oli ihan erityisiä joulukaramelleja, joskus siellä oli joku kiiltokuvakin tai joku muu pieni vastaava juttu karkkien lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, kun joskus -80-90 -luvulla sai Osuuspankin(?) joulukalenterista sellaisen läpinäkyvän jouluaiheisen kuvan, jonka sai kiinnittää ikkunaan? Meillä oli ainakin jouluseimi- ja joulupukki-aiheiset ikkunakoristeet.

90-luvulla joltain huoltoasemalta sai kuvakalenterin, jossa oli aiheena senhetkinen Disneyn hittileffa (Pocahontas, Leijonakuningas jne.). Tuo oli lapsena ehkä siisteintä ikinä.

Voisitko nyt jo opetella kirjoittamaan?? Se on 80-90-luku 😑 tuon rasittavan kirjoitustyylisi tunnistaa kaukaa.

-80 tarkoittaa 1980, ilman viivaa 1880

Mitä että?

Ei, vaan se tarkoittaa 1780.  

[/quote]-80 tarkoittaa 1980, ilman viivaa 1880[/quote] Mitä että?[/quote]

Mites muuten vuosisadat erotetaan toisistaan? Ihan perusjuttu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseaskartelutuja tonttuja ikkunoissa, ovissa, seinillä jne. Muitakin paljon itsetehtyjä koristeita. Sellainen "soiva" kynttiläjuttu missä oli enkeleitä pyörimässä. 

Pari vuotta sitten huomasin kirpputorilla tuollaisen pyörivän enkelihärvelin ja se oli pakko ostaa. Melkoinen nostalgialaite ja kissatkin sitä kiinnostuneesti katselevat :D

Enkelikello taitaa olla nimeltään. Täytyykin kaivaa jostain komeron kätköistä. Kun jättää ne enkeleistä roikkuvat metallipuikot pois, niin ei mene järki siinä kilkatuksessa. 🙂

Meillä ei ollut tällaista mutta kavereiden perheissä oli. Se harmitti tosi paljon, koska nää oli mun mielestä kauneuden huipentuma. :) Pitäiskö ostaa sellainen nyt aikuisena ja saako niitä edes enää?

Kyllä niitä vielä saa, mutta eipä ne enää ole sellaisia kuin silloin joskus.  Minä ostin sen paketin joskus 10 v. sitten ja väkersin sen kokoon.  Jo siinä oli hommansa, kun se oli niin heikkoa tekoa, että ei meinannut saada kasaan, saati että se sitten olisi pysynyt turvallisesti ja kunnolla koossa.  Kamalan ohutta messinkiä vai mitä lie, ja hutera kuin mikä.  Tuntui että pienikin ilmavirtaus kaataisi sen kumoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseaskartelutuja tonttuja ikkunoissa, ovissa, seinillä jne. Muitakin paljon itsetehtyjä koristeita. Sellainen "soiva" kynttiläjuttu missä oli enkeleitä pyörimässä. 

Pari vuotta sitten huomasin kirpputorilla tuollaisen pyörivän enkelihärvelin ja se oli pakko ostaa. Melkoinen nostalgialaite ja kissatkin sitä kiinnostuneesti katselevat :D

Enkelikello taitaa olla nimeltään. Täytyykin kaivaa jostain komeron kätköistä. Kun jättää ne enkeleistä roikkuvat metallipuikot pois, niin ei mene järki siinä kilkatuksessa. 🙂

Meillä ei ollut tällaista mutta kavereiden perheissä oli. Se harmitti tosi paljon, koska nää oli mun mielestä kauneuden huipentuma. :) Pitäiskö ostaa sellainen nyt aikuisena ja saako niitä edes enää?

Kyllä niitä vielä saa, mutta eipä ne enää ole sellaisia kuin silloin joskus.  Minä ostin sen paketin joskus 10 v. sitten ja väkersin sen kokoon.  Jo siinä oli hommansa, kun se oli niin heikkoa tekoa, että ei meinannut saada kasaan, saati että se sitten olisi pysynyt turvallisesti ja kunnolla koossa.  Kamalan ohutta messinkiä vai mitä lie, ja hutera kuin mikä.  Tuntui että pienikin ilmavirtaus kaataisi sen kumoon.

Nykyään on sellaisia tuikkukuppejakin, mitkä toimii samalla periaatteella kuin enkelikellot, eli lämmin ilmavirta pyörittää kuvioita. Näitä on monilla eri kuvioilla, pyörivillä enkeleillä, poroilla, tähdillä, jne.  

Meillä ei äiti antanut 80-luvun alussa laittaa värivalosarjoja ikkunalle ettei naapurit katto kummissaan.

Oikeaa kynttilääkin sai alkaa polttamaan vasta 1. adventista alkaen.

Joulukuuseen saatiin lahjaksi sähkökynttilät jouluna -70 jotka sammutettiin aina yöksi.

Aito metsäkuusi tuotiin aina aattoaamuna sisälle koristeltavaksi ja vietiin loppiaisena pois. Tarkkaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli pikkujoulut, jokainen osti 10 markalla jotain ja laittoi pakettiin ja sitten opettaja oli pukkina ja jakoi kaikille ne paketit. Jokainen sai myös tuoda kotoaan kynttilän, jota sai polttaa omalla pulpetillaan. Ihan paras koulupäivä ikinä.

Meilläkin oli just tuollaiset pikkujoulut, tosin hinta oli 5 markkaa. Kauhea jännittäminen siitä, saako itse yhtä hyvän lahjan kuin oli itse ostanut.

Minulle tuli tuosta trauma.  Olin ekaluokkalaisena pahasti sairas, monta viikkoa pois koulusta ja kun sitten menin kouluun, siellä oli juuri tämänlainen pikkujoulu sinä päivänä.  Kukaan ei ollut tuonut minulle sanaa siitä lahjasta, joten minä jäin sitten ilman sitä pakettia.  Jälkeenpäin kun olen ajatellut, niin opettaja oli siinä vielä aika törppö, sanoi minulle jotenkin pisteliäästi, että kun et tuonut lahjaa, et saa sitä sitten itsekään.  Eikö voinut edes jotain sieltä koulun varastoista antaa lapselle lahjaksi, vaikka värikynät tai viivottimen ja vihkon tai jotain, niitähän oli siellä pilvin pimein.  Välitunnilla sitten vielä jotkut kiusasi mua, että häh-hää, sää et saanut lahjaa.  

Se kun kuusikauppiaiden joulukuuset eivät vielä olleet viljeltyjä, vaan latvakuusia. Oksia sojotti epätasaisesti eri suuntiin ja latvassa oli pitkä oksaton pätkä, kuusta sitten hirveällä ähellyksellä käännettiin eri suuntiin ja sahattiin kummastakin päästä että se mahtui pystyyn ja harsuisin puoli oli nurkkaan päin :D

Mahdollisesti isäni vain yritti säästää (elin lapsuuttani 90-luvun laman aikana) ja nuo muotopuolet kuuset olivat halvimpia. Nykyään vanhemmilla on aina suorastaan epätodellisen symmetrinen ja tuuhea viljelty kuusi.

Tossa naapuritalossa oli lapset ihan pieniä kun me tähän muutettiin 90-luvulla ja siellä oli ainakin kymmenen vuotta ikkunoissa värivalot, meistä se oli kaunista.  Pihassa niillä oli lumiukkoja, joilla oli tonttulakit päässä.   

Enkelikellon sain joululahjaksi 70-luvulla ollessani 12 v. Korvissa alkoi soida ja otin metallitikut pois ettei kilissyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei äiti antanut 80-luvun alussa laittaa värivalosarjoja ikkunalle ettei naapurit katto kummissaan.

Täällä toinen 80-luvun lapsi. Meilläkin värivalot oli kiellettyjä, koska ne olivat mauttomia. Tekokuusi ei käynyt mielessäkään, se oli merkki siitä, ettei jouluun panostettu eikä perheestä välitetty, tai jotain tuollaista. Nykyään vanhemmillani on jos jonkinmoiset valot vilkkumassa eri väreissä, kun ovat eläkeläisinä rentoutuneet ja löysentäneet asenteitaan. Niillä on piha täynnä sellaisia metallikehikoita, joihin viritetään valot ja ne sitten näyttää eri eläimiltä ja joulupukilta ja tähdiltä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt aika laaja mielikuva "Jonneista", kun itse en 32veenä muista/tiedä mistä isossa osassa näistä edes puhutaan ja sitten on asioita, joita nykypäivän teinien kodeissa saatetaan tehdä vieläkin. :)

Niin tai puhutaan jostain TOSI vanhoista asioista, kuten oikeista kynttilöistä kuusessa. Sähkökynttilöitä on käytetty yleisesti ainakin 70-luvulta asti eli n. 50 vuotta! Tiedän, että jotkut ovat käyttäneet vielä sen jälkeenkin, mutta sähkökynttilöillä ollaan kyllä enimmäkseen menty. Onko kaikki alle 60v siis Jonneja? Olenko ollut kokoajan tietämättäni Jonne? :D

Sähkökynttilöitä oli jo 50-luvulla.  Olen syntynyt v. -53 ja naapurissa oli kuusessa sähkökynttilät.  Meillä niitä kauhisteltiin, että ne ei ole aitoja ja ne on rumia jne.  70-luvulla ne alkoi sitten yleistyä, ja ne oli ensin kynttilän näköisiä, mutta sitten tuli kaikenlaisia variaatioita, meilläkin oli joskus sellaiset jääpuikon tyyliset.  Nykyään ne on enimmäkseen vain valonauhoja.