Suomessa ei saa mitään apua käytönnön elämän ongelmiin, vaan ainoastaan mielenterveyshoitoa, jos käytännön asiat kaatuvat päälle.

Millaista käytännön apua tarkoitat?

Onhan Suomessa vaikka mitä kotihoitoa, kotikuntoutusta, talous- ja velkaneuvontaa, lähityötä jne. Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytännön apua tarkoitat?

Jos vaikka vanhan ajan kodinhoitajan vakanssit palautettaisiin? Esim. tilanne, jossa perheen äiti on leikattu ja kotona on kaksi villiä lasta sekä isä ei voi työnsä vuoksi olla joka ilta kotona on vaikea. Esim. tiskikone ja pyykkikone pitää täyttää ja tyhjentää joka ikinen päivä kuten myös lapsia pitää käyttää leikkipuistossa vaikka pää kainalossa.

Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Apua olisi tullut jos olisin käynyt hankkimassa mielenterveystoimistosta masennusdiagnoosin.

Eikö naapuri voi auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista käytännön apua tarkoitat?

Jos vaikka vanhan ajan kodinhoitajan vakanssit palautettaisiin? Esim. tilanne, jossa perheen äiti on leikattu ja kotona on kaksi villiä lasta sekä isä ei voi työnsä vuoksi olla joka ilta kotona on vaikea. Esim. tiskikone ja pyykkikone pitää täyttää ja tyhjentää joka ikinen päivä kuten myös lapsia pitää käyttää leikkipuistossa vaikka pää kainalossa.

Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Apua olisi tullut jos olisin käynyt hankkimassa mielenterveystoimistosta masennusdiagnoosin.

Ainakin Helsingissä on lapsiperheiden kotipalvelu. Jos asut jossain muuttotappioalueella, tilanne voi olla toinen.

Niinpä. Ja mua ainakin masentaa nyt eniten rahapula ja kiusaava ex-puoliso, eikä nuo helpotu sillä, että käyn niistä kokoajan jollekin puhumassa tai  syön masennuslääkkeitä! Silti mut nähdään nyt vain masentuneena tajuamatta, että tosiaan juuri tämä mut loukkuun ajanut elämäntilanne sen aiheuttaa, ei mikään itseinho tai vielä vähemmän joku "eksistentiaalinen maailmantuska", voi elämä tuotakin... Oikein raivostuttaa kun ihmiset kuvittelee, että ollaan jotain sekopäisiä avuttomia luusereita ja sitten onkin helppo irvailla ja väheksyä...no, minkä sitä kukaan tietysti typeryydelleen voi, mutta mä olen varmasti yksi terveimmistä ainakin lähipiirissäni ja monessa muussakin yhteisössä eli todella raivostuttavaa. Niin ja sen verran älykäskin onneksi, etten todellakaan tarvitse talous- tai muitakaan neuvoja, mutta mitä minä muka valtion rakenteellisille ongelmille voin? Kuka tässä olikaan se harhainen luuseri jos kuvittelee, että vika on yksilössä tilanteessa, jossa olet kiinni kaikissa mahdollisissa kannustinloukuissa, huollat lastasi yksin ja terveyskin on pettänyt jatkuvan huoltokiusaamisesta aiheutuvan stressin seurauksena! Olet joutunut eron myötä velkajärjestelyyn jne. ja ammatissasi on niin matala palkka koulutuksesta huolimatta, ettei työnteko tässä tilanteessa ole edes järkevää eikä toisaalta terveyskään enää kestäisi. Että on "hullu" jos tuollainen masentaa tai jopa raivostuttaa, kyllä...

Mitä esim. mä sitten tarvitsisin? Sitä, että ne kaikki lukemattomat perheiden kanssa askartelevat (sitä se on, ei oikeaa tehokasta apua) auttaisivat mua ja lasta, mutta ei, ei meillä Suomesssa. Nämä lammasmaiset kukkahatut milloin siirtävät vastuuta toisaalle, milloin eivät uskalla tarttua toimeen, milloin mitäkin, mutta yksin olen tosiaan jäänyt ja helvetin katkera siitä. Ei todellakaan ole ihme, että Suomessa voidaan tappaa ihmisiä viranomaisten edessä! Olette kai jo nähneet ja ymmärtäneet tämän. Ainut vaan, että se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi, siis puhutaan helposti miljoonasta, jos yksikin perhe päästetään tippumaan pohjalle, mutta kuitenkin annetaan monenlaista näennäisapua!! Mua tämä raivostuttaa, joo ei siksi että olisi päässä vikaa, vaan siksi että me on jouduttu kärsimään aivan valtavasti ja kuuntelemaan samaan aikaan aivan liian monen virkaihmisen lässytystä tietäen samalla mikä auttaisi ja kuinka kallista ja turhaa tämä kaikki helposti on. Ja meitä on monia eli "yksityinen on ns. myös poliittista" jos joku nyt ei ymmärtänyt että mitä hyötyä yhden ihmisen tarinasta muka on eli monilla on samankaltaisia tilanteita ja ne on hyvä tuoda julki jos asioita halutaan muuttaa. En siis hae tässä itselle oikeutta vaan ihan vinkkinä vaan kun pohditte ja jauhatte taas niissä loputtomissa palavereissa ja työryhmissä, että mitähän meidän pitäisi tehdä...toivoisi jo tartuttavan toimeen pelkän puhumisen sijaan, mutta pelkään pahoin etten ainakaan itse ole sitä päivää näkemässä. Sos.alalle pitäisi valita napakoita tolkun ihmisiä, jotka uskaltavat toimia eivätkä piiloudu milloin minkin syyn taakse. Nythän se on helppoa, kun julkinen puoli on paisunut niin valtavaksi että vastuusta on todella helppo luikerrella pois. No, halvempaakin suojatyötä kyllä löytyy, ei siihen tarvitse miljardeja syytää. Kaikki tehottomat suojatyöläiset tulisikin siirtää heti puuhapajoille vaikka harjoja kasaamaan ja korvaus sen mukaan. Toimistoihin sitten tilalle tiukan seulan kautta uudet tekijät.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ja mua ainakin masentaa nyt eniten rahapula ja kiusaava ex-puoliso, eikä nuo helpotu sillä, että käyn niistä kokoajan jollekin puhumassa tai  syön masennuslääkkeitä! Silti mut nähdään nyt vain masentuneena tajuamatta, että tosiaan juuri tämä mut loukkuun ajanut elämäntilanne sen aiheuttaa, ei mikään itseinho tai vielä vähemmän joku "eksistentiaalinen maailmantuska", voi elämä tuotakin... Oikein raivostuttaa kun ihmiset kuvittelee, että ollaan jotain sekopäisiä avuttomia luusereita ja sitten onkin helppo irvailla ja väheksyä...no, minkä sitä kukaan tietysti typeryydelleen voi, mutta mä olen varmasti yksi terveimmistä ainakin lähipiirissäni ja monessa muussakin yhteisössä eli todella raivostuttavaa. Niin ja sen verran älykäskin onneksi, etten todellakaan tarvitse talous- tai muitakaan neuvoja, mutta mitä minä muka valtion rakenteellisille ongelmille voin? Kuka tässä olikaan se harhainen luuseri jos kuvittelee, että vika on yksilössä tilanteessa, jossa olet kiinni kaikissa mahdollisissa kannustinloukuissa, huollat lastasi yksin ja terveyskin on pettänyt jatkuvan huoltokiusaamisesta aiheutuvan stressin seurauksena! Olet joutunut eron myötä velkajärjestelyyn jne. ja ammatissasi on niin matala palkka koulutuksesta huolimatta, ettei työnteko tässä tilanteessa ole edes järkevää eikä toisaalta terveyskään enää kestäisi. Että on "hullu" jos tuollainen masentaa tai jopa raivostuttaa, kyllä...

Mitä esim. mä sitten tarvitsisin? Sitä, että ne kaikki lukemattomat perheiden kanssa askartelevat (sitä se on, ei oikeaa tehokasta apua) auttaisivat mua ja lasta, mutta ei, ei meillä Suomesssa. Nämä lammasmaiset kukkahatut milloin siirtävät vastuuta toisaalle, milloin eivät uskalla tarttua toimeen, milloin mitäkin, mutta yksin olen tosiaan jäänyt ja helvetin katkera siitä. Ei todellakaan ole ihme, että Suomessa voidaan tappaa ihmisiä viranomaisten edessä! Olette kai jo nähneet ja ymmärtäneet tämän. Ainut vaan, että se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi, siis puhutaan helposti miljoonasta, jos yksikin perhe päästetään tippumaan pohjalle, mutta kuitenkin annetaan monenlaista näennäisapua!! Mua tämä raivostuttaa, joo ei siksi että olisi päässä vikaa, vaan siksi että me on jouduttu kärsimään aivan valtavasti ja kuuntelemaan samaan aikaan aivan liian monen virkaihmisen lässytystä tietäen samalla mikä auttaisi ja kuinka kallista ja turhaa tämä kaikki helposti on. Ja meitä on monia eli "yksityinen on ns. myös poliittista" jos joku nyt ei ymmärtänyt että mitä hyötyä yhden ihmisen tarinasta muka on eli monilla on samankaltaisia tilanteita ja ne on hyvä tuoda julki jos asioita halutaan muuttaa. En siis hae tässä itselle oikeutta vaan ihan vinkkinä vaan kun pohditte ja jauhatte taas niissä loputtomissa palavereissa ja työryhmissä, että mitähän meidän pitäisi tehdä...toivoisi jo tartuttavan toimeen pelkän puhumisen sijaan, mutta pelkään pahoin etten ainakaan itse ole sitä päivää näkemässä. Sos.alalle pitäisi valita napakoita tolkun ihmisiä, jotka uskaltavat toimia eivätkä piiloudu milloin minkin syyn taakse. Nythän se on helppoa, kun julkinen puoli on paisunut niin valtavaksi että vastuusta on todella helppo luikerrella pois. No, halvempaakin suojatyötä kyllä löytyy, ei siihen tarvitse miljardeja syytää. Kaikki tehottomat suojatyöläiset tulisikin siirtää heti puuhapajoille vaikka harjoja kasaamaan ja korvaus sen mukaan. Toimistoihin sitten tilalle tiukan seulan kautta uudet tekijät.

Niin ja vielä tuo rahapula, nytkin Kela on pitänyt kohta puolivuotta mulle kuuluvaa 200 euroa! Puolivuotta(!) sitä on pyöritetty paikasta toiseen vaikka tietävät ja ovat myöntäneet, että se kuuluu mulle täysin kiistatta ja on lakisääteinen! Helvetin tunarit! Mikä määrä aikaa, vaivaa ja työtä! Kymmeniä puheluita puolin ja toisin, samoin viestejä ja nyt myös kaupunki mukana! Idiootit! Tuo on tullut maksamaan jo melkoisesti eikä loppua näy...aivan sairasta touhua ja mitä verorahojen haaskausta puhumattakaan siitä, että noin iso summa pois mun käytettävissä olevista tuloista voi kohta tiputtaa mut kokonaan ja jonkun muun on kohta otettava vetovastuu lapsesta, sillä ihan kaikkea en minäkään jaksa tai pysty, joten toistan, saatanan tunarit!! Ettekö pöllöt tajua mikä tragedia se on kun nyt kuitenkin pärjäisimme näin ja kuinka kallista se olisi ja lapsen syrjäytymiskierre voi alkaa!!!! En silti olisi uskonut miten pieleen asiat voikin mennä kun Kela ottaa kaikesta vetovastuun. Pelkäsin kyllä vähän, mutta ihan tätä en olisi uskonut...ja mä en luovuta eli jos luulevat, että pystyvät viemään ihmisten rahat niin ei ainakaan kaikilta, sillä mä osaan kyllä hoitaa nämä jutut mutta se energia on sitten pois lapselta ja mua on sitten turha tulla syyttämään!!! Siinä. Miettikää jos pystytte.

Kela, nyt kutoselle 200 maksuun ja äkkiä!

Sinulla tosiaan näkyy olevan ongelmia vyyhdiksi asti. Muuta en osaa neuvoa kuin että ota vastaan apua kaikissa asioissa missä suinkin apua saat. Loput joudut selvittämään itse, mutta keskity yhteen asiaan kerrallaan. Ja pidä huoli itsestäsi niin jaksat paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Kela, nyt kutoselle 200 maksuun ja äkkiä!

Voi kiitos sinä ihana ihminen!  <3 luoja tietää minkä määrän kuraa mä olen erityisesti viimeiset vuodet saanut joten sun kommentti lämmitti kyllä mieltä. Ihmisethän on heti haaskalla kun joku tippuu/tiputetaan ja meno on todella armotonta. Se on sairasta ja surullista. Haluan silti ennenkaikkea kertoa näitä siksi, että jospa rakenteisiin saataisiin pikkuhiljaa muutosta aikaiseksi, sillä on niin turhauttavaa lukea ja kuunnella tarinoita alati kasvavasta perheiden pahoinvoinnista ja huomata ettei mikään muutu, edes ne puheet... Kokemusta mulle on valitettavasti päässyt kertymään lähes jokaikisestä valtion-/kunnanvirastosta, sillä erossa tipuin täysin tyhjän päälle (Kela, sossu, työkkäri ym.) ja ex veti mukaan myös perhetyön, lastensuojelun ja jopa poliisit ja kas, narsistinen kusipää sai oikeudessa hyvityksen jota lähti hakemaan ja minä sakkotuomion, kuinkas muutenkaan. Tiedän siis kyllä mistä puhun.

Eli se mitä kaikkea olen nähnyt ja kokenut...huhhuh...tuo viranomaismylly jauhoi minusta loputkin mitä exän jäljiltä vielä oli jäänyt. No, kaikki paperit on tallessa ja ehkäpä kiikutan ne laatikolliset vielä joku päivä jonnekin nähtäväksi että tajuaisivat nyt vihdoin purkaa näitä hallintohimmeleitä ja tarttua oikeasti toimeen luukulta toiselle juoksuttamisen sijaan etenkin kun kukaan ei tosiaan auta tai ota vastuuta mistään. Sitten hämmästellään perheiden tilanteita ja ihmetellään että mitähän pitäisi tehdä. Ihan ensimmäiseksi voisi vaikka aidosti kuunnella mitä ihminen sanoo ja lähteä siitä...Tämä kaikki on siis tullut yhteiskunnalle todella kalliiksi ja romuttanut pienen perheemme eli purkakaa koko systeemi jos perheitä ei ole tarkoituskaan oikeasti auttaa tai sitten ottakaa ihmisten viestit vakavasti ja toimikaa, siinä mun toive. Niin ja vielä, kuten ehkä huomasitte, ei se masennus tosiaan ole tässä se suurin ongelma tai syy vaan oire ja seuraus kaikesta kokemastani. Sitten vielä kehtaatte haukkua tukiviidakkoon tippuneita! Sietäisitte hävetä sillä tämä on todella raskasta ja hankalaa eikä mitään helppoa "lomailua" kun ei oikein huvita tehdä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ja mua ainakin masentaa nyt eniten rahapula ja kiusaava ex-puoliso, eikä nuo helpotu sillä, että käyn niistä kokoajan jollekin puhumassa tai  syön masennuslääkkeitä! Silti mut nähdään nyt vain masentuneena tajuamatta, että tosiaan juuri tämä mut loukkuun ajanut elämäntilanne sen aiheuttaa, ei mikään itseinho tai vielä vähemmän joku "eksistentiaalinen maailmantuska", voi elämä tuotakin... Oikein raivostuttaa kun ihmiset kuvittelee, että ollaan jotain sekopäisiä avuttomia luusereita ja sitten onkin helppo irvailla ja väheksyä...no, minkä sitä kukaan tietysti typeryydelleen voi, mutta mä olen varmasti yksi terveimmistä ainakin lähipiirissäni ja monessa muussakin yhteisössä eli todella raivostuttavaa. Niin ja sen verran älykäskin onneksi, etten todellakaan tarvitse talous- tai muitakaan neuvoja, mutta mitä minä muka valtion rakenteellisille ongelmille voin? Kuka tässä olikaan se harhainen luuseri jos kuvittelee, että vika on yksilössä tilanteessa, jossa olet kiinni kaikissa mahdollisissa kannustinloukuissa, huollat lastasi yksin ja terveyskin on pettänyt jatkuvan huoltokiusaamisesta aiheutuvan stressin seurauksena! Olet joutunut eron myötä velkajärjestelyyn jne. ja ammatissasi on niin matala palkka koulutuksesta huolimatta, ettei työnteko tässä tilanteessa ole edes järkevää eikä toisaalta terveyskään enää kestäisi. Että on "hullu" jos tuollainen masentaa tai jopa raivostuttaa, kyllä...

Mitä esim. mä sitten tarvitsisin? Sitä, että ne kaikki lukemattomat perheiden kanssa askartelevat (sitä se on, ei oikeaa tehokasta apua) auttaisivat mua ja lasta, mutta ei, ei meillä Suomesssa. Nämä lammasmaiset kukkahatut milloin siirtävät vastuuta toisaalle, milloin eivät uskalla tarttua toimeen, milloin mitäkin, mutta yksin olen tosiaan jäänyt ja helvetin katkera siitä. Ei todellakaan ole ihme, että Suomessa voidaan tappaa ihmisiä viranomaisten edessä! Olette kai jo nähneet ja ymmärtäneet tämän. Ainut vaan, että se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi, siis puhutaan helposti miljoonasta, jos yksikin perhe päästetään tippumaan pohjalle, mutta kuitenkin annetaan monenlaista näennäisapua!! Mua tämä raivostuttaa, joo ei siksi että olisi päässä vikaa, vaan siksi että me on jouduttu kärsimään aivan valtavasti ja kuuntelemaan samaan aikaan aivan liian monen virkaihmisen lässytystä tietäen samalla mikä auttaisi ja kuinka kallista ja turhaa tämä kaikki helposti on. Ja meitä on monia eli "yksityinen on ns. myös poliittista" jos joku nyt ei ymmärtänyt että mitä hyötyä yhden ihmisen tarinasta muka on eli monilla on samankaltaisia tilanteita ja ne on hyvä tuoda julki jos asioita halutaan muuttaa. En siis hae tässä itselle oikeutta vaan ihan vinkkinä vaan kun pohditte ja jauhatte taas niissä loputtomissa palavereissa ja työryhmissä, että mitähän meidän pitäisi tehdä...toivoisi jo tartuttavan toimeen pelkän puhumisen sijaan, mutta pelkään pahoin etten ainakaan itse ole sitä päivää näkemässä. Sos.alalle pitäisi valita napakoita tolkun ihmisiä, jotka uskaltavat toimia eivätkä piiloudu milloin minkin syyn taakse. Nythän se on helppoa, kun julkinen puoli on paisunut niin valtavaksi että vastuusta on todella helppo luikerrella pois. No, halvempaakin suojatyötä kyllä löytyy, ei siihen tarvitse miljardeja syytää. Kaikki tehottomat suojatyöläiset tulisikin siirtää heti puuhapajoille vaikka harjoja kasaamaan ja korvaus sen mukaan. Toimistoihin sitten tilalle tiukan seulan kautta uudet tekijät.

Niin ja vielä tuo rahapula, nytkin Kela on pitänyt kohta puolivuotta mulle kuuluvaa 200 euroa! Puolivuotta(!) sitä on pyöritetty paikasta toiseen vaikka tietävät ja ovat myöntäneet, että se kuuluu mulle täysin kiistatta ja on lakisääteinen! Helvetin tunarit! Mikä määrä aikaa, vaivaa ja työtä! Kymmeniä puheluita puolin ja toisin, samoin viestejä ja nyt myös kaupunki mukana! Idiootit! Tuo on tullut maksamaan jo melkoisesti eikä loppua näy...aivan sairasta touhua ja mitä verorahojen haaskausta puhumattakaan siitä, että noin iso summa pois mun käytettävissä olevista tuloista voi kohta tiputtaa mut kokonaan ja jonkun muun on kohta otettava vetovastuu lapsesta, sillä ihan kaikkea en minäkään jaksa tai pysty, joten toistan, saatanan tunarit!! Ettekö pöllöt tajua mikä tragedia se on kun nyt kuitenkin pärjäisimme näin ja kuinka kallista se olisi ja lapsen syrjäytymiskierre voi alkaa!!!! En silti olisi uskonut miten pieleen asiat voikin mennä kun Kela ottaa kaikesta vetovastuun. Pelkäsin kyllä vähän, mutta ihan tätä en olisi uskonut...ja mä en luovuta eli jos luulevat, että pystyvät viemään ihmisten rahat niin ei ainakaan kaikilta, sillä mä osaan kyllä hoitaa nämä jutut mutta se energia on sitten pois lapselta ja mua on sitten turha tulla syyttämään!!! Siinä. Miettikää jos pystytte.

Pidä puolesi. Tiedän, että ihan rahanpuutekin vaikeuttaa elämää paljon. Ole itsekkäämpi ja älä välttämättä tee kaikkea "oikein", vedätä ja pimitä, jos pystyt. Ole vastaamatta puhelimeen, jos et jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Konkreettista käytännön apua on mahdoton saada. Vain lässytystä psykologin/ psykiatrin kanssa siitä että miltä tuntuu, kun käytännön elämä kaatuu ja mielenterveysmerkintä kun olet murheistasi puhunut.

Mitä konkreettista apua sinä sitten kaipaat? Lapsuudenkodissa ois pitäny jo oppia kodin-ja taloudenhoito.