Missä vaiheessa nuorista on tullut niin pelokkaita, ettei uskalleta enää elää?

Hui onpa ahdistava ketju. En edes ole lapseton ja silti koen tämän ketjun todella ahdasmielisenä ja luotaantyöntävänä. Omituista tuomitsemista! 

- Se, että ei halua lapsia, ei tarkoita sitä, että elämä olisi hukkaan heitetty. Elämässä on muutakin kuin perhe-elämä. 

- Vastuun välttely on myös omituinen väite. Ihminen saattaa kantaa jo valmiiksi vastuuta esimerkiksi sairaasta vanhemmasta tai puolisosta, mutta hänet leimataan vastuun välttelijäksi täällä, koska ei hanki lisäksi lapsia. - Myös työ voi olla vastuullinen ja silloin muulle elämälle ei jää aikaa. 

Tulee vaikutelma joukosta hyvin yksinkertaisia ihmisiä, kun tätä ketjua lukee. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo ainainen väite, että Suomessa ei muka olisi liikaa porukkaa.

Kun puhutaan väestönkasvun haitallisuudesta, puhutaan ekologisesta kestävyydestä. Lähestulkoon jokainen valtio on sitä mieltä, että lapsia pitäisi synnyttää enemmän, koska valtiot on rakennettu sen ajatuksen varaan, että nuoret ikäpolvet huolehtivat koko valtiosta. Mutta luonnon näkökulmasta ihmisiä on kaikkialla liikaa. Myös Suomessa, missä eläminen vaatii enemmän luonnonvaroja kuin etelässä. Suomalaisten ekologinen jalanjälki on todella iso, ja emme edes pysty tuottamaan täällä tarpeeksi ruokaa koko kansalle. Selvästi täällä siis on liikaa väkeä.

Mikä pakko täällä Suomessa on elää epäegologisesti? Asua voi pienemmissä asunnoissa, vesivessan voi vaihtaa kompostoivaan, kodinkoneet voi tehdä kestämään eliniän (tai no lähes) muita hilavitkuttimia ei ole pakko hankkia lainkaan. Ruoantuotanto on helpottunut ja uusia oloissamme menestyviä kasvilajikkeita on tullut ja tulee lisää koko ajan. Lihankulutusta nyt olisi hyvä vähentää monestakin syystä. Tietoa ja taitoa on mutta ihmiset ovat sekä mukavuudenhaluisia että ahneita. 

Vierailija kirjoitti:

Sinäkin olit joskus rääkyvä sinappikone jonka kanssa äidilläsi meni välillä hermot ihan kunnolla, et olisi olemassa jos isäsi ja äitisi olisi päättäneet olla hankkimatta sua.

Olisin varmaan tosi surullinen jos en olisi olemassa. Eiku...

Kaikista pahin on mm. tällaisella palstalla viljelty täydellisen vanhemmuuden kollektiivi ideaali. Ei saa juoda ei polttaa, pitää käydä töissä olla akateeminen jne jne....täyttä paskaa idealisoimista. Ihan kaikki ihmiset voi olla ihan hyviä vanhempia tai sitten ei. Ei riipu alkoholista, tupakasta, koulutuksesta tai Mensan jäsenyydestä.

Pätkäsuhteiden uhreja, esimerkki kotoa ettei mihinkään kannata kiintyä.

Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.

Pelostahan on kyse vain silloin jos haluaa lapsia, mutta ei uskalla niitä tilanteensa vuoksi tehdä. Tuntemani (olenkin jo 30+) lapsettomat yksilöt tai pariskunnat ovat lapsettomia ihan omasta päätöksestään. Toki tässä laskuista poistettu kaikki jotka eivät yrityksestä huolimatta lasta saa, koska he eivät myöskään Ap:n kommentin aiheena ole.

Nelikymppisenä miehenä minulle riittää vallan mainiosti oma seura. Kun haluan keskustella, höpäjän kavereiden kanssa päivän polttavista asioista tai hakeudun aaveelle trollien runsaudesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tosiaan näiden lapsettomien myöhäisteinien muistaa että vanhemmiten sitä ei jaksaa enää hillua samalla tavalla kuin nuorena. Jossain vaiheessa kaverit ympärillä joko asettuu aloilleen tai muuten vaan jää pois rinnalta. Varmasti useampi ikääntynyt katuu enemmän lapsettomaksi jäämistä kuin lasten hankkimista. Siinä sitä sitten onkin kiva katsella ulos vanhainkodin ikkunasta ja muistella vanhoja aikoja kun kukaan ei ikinä soita tai tule katsomaan, silloisia nuorempien polvien ihmisiä ei kiinnosta joku nobody vanhus.

Entäs sitten kun olen jo nyt parikymppisenä vallan tyytyväinen siihen että saan yksin katsella ulos ikkunasta ja vaikka muistella vanhoja aikoja, jos ei muu huvita? En halua vieraita, viihdyn vallan hyvin yksin. Pitäisikö kuitenkin pykätä pari lasta, jos sitten lapsettomana vanhainkodissa kuitenkin kaipaisin seuraa?

Eli mummotunnelistakin tulee oikeasti mummotunneli. Siellä ne 70 vuotiaat sitten bilettää, koska eivät halua sitotua vaan olla spontaaneja. Jos vaikka haluaakin yhtäkkiä lähteä vaeltamaan lofooteille tai jotain.

Yhtä vanhoja setiähän siellä ei ole, koska ilman parisuhdetta eivät elä niin vanhoiksi.

Toki nuoremmat sedät, hopeaketut, yrittävät edelleen yökerhoissa niitä parikymppisiä, koska kokevat itsensä niin nuorekkaiksi. Eihän heillä ole edes lapsia vielä, vaikka eläkeiässä ollaankin kohta.

Ja nuoriso naureskelee ja ihmettelee, että mitä noi fossiilit oikein yrittää, kun on jo toinen jalka haudassa.

Voisin veikata, että kaatumiset, rintasyövät, dementia ja alzheimer saattavat hiukan hidastaa vapaasti rymyämistä ja erämaissa vaeltelua. Mutta miksi miettiä moista, ainahan 50-vuotias on ikinuori, jos vaan tahtoo.

Järjettömin perustelu tässä ketjussa, miksi lapsia pitäisi tehdä, oli maininta siitä, että afrikkalaiset liääntyvät enemmän kuin arktisilla alueilla (suomessa) elävät ihmiset.

Aivan sama outo logiikka, kuin siinä että kun täällä on raiskattu naisia, raiskaajia kannattaa tuoda lisää maahamme, eikä siitä ole kokonaisuuden kannalta mitään haittaa.

No kyllä hemmetissä on :-)

Kuinkahan monta afrikkalaista eläisi samalla energiamäärällä, minkä me kulutamme täällä pelkästään lämmittämiseen, ilmastointiin, katuvaloihin ym. ym. lista on loputon.

Suomessa kai yli 5 miljoonaa asukasta ja jos meidän kuluttamamme turhuuksien edergia ja muukin elämäntapaamme kuuluva kulutus voitaisiin siirtää sinne afrikkaan, voisi olettaa että tällä energiamäärällä voitaisiin hyvinkin elättää afrikassa useampi kymmenen miljoonaa asukasta siedettävissä oloissa.

Onko sitä tosiaan niin vaikeaa ymmärtää, että me täällä pohjan perukoilla kulutamme ihan järjettömällä tavalla uusiutumatonta energiaa ja elämäntavallamme tuotamme järjettömän määrän saasteita, pääasiassa kauaksi meistä, sinne mistä ne kaikki kulutushyödykkemme ja yletön tavaramäärämme valmistetaan.

Vanha sanonta, yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, voitaisiin aivan hyvin päivittää muotoon, yksi suomalainen vastaa kulutukseltaa sataa/tuhatta lämpimämmissä ja alkeellisemmissa oloissa asuvaa ihmistä.

Älkää pliis enää lisääntykö. Kiinan yhden lapsen politiikka koko maapallolle.

Vierailija kirjoitti:

Hehehe joo 4. Pakonomainen erikoisuudentavoittelu on aihe, josta voisi aloittaa pitkän uuden ketjun. Olennaista olisi muistaa, että lapsien hankkiminen tai parisuhteen aloittaminen eivät todellakaan pakota ketään Prisman kassajonoon. Sellaista luulevilla on lepakoita tapulissa.

Ap

Eikö se ole juuri pakonomaista erikoisuudentavoittelua, että hankkii lapsia, mutta ei voi kirveelläkään mennä Prismaan, vaikka on kalliimpaa ja aikaahaaskaavampaa ei-mennä? Mutta koska en halua olla järkevä ja kuten kaikki muut, en voi mennä Prismaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko syynä olla, että Internetin ja sosiaalisen median kautta koko maailma vyöryy päälle? Jatkuva virta erilaisia uhkakuvia ja toisaalta loputtomia mahdollisuuksia ja houkutuksia.

Ei mikään ihme jos nykymeininki saa ihmiset lykkäämään lapsen tekoa.

Varmaan noinkin, ja siihen menee aikaa, ennen kuin karttuu viisautta, jolla osaa suhteuttaa noita enimmäkseen median luomia paniikkeja - ja ottaa rauhallisemmin.

Ap

Millaisen elämän itse olet luonut lapsillesi? Oletko elänyt heitä varten, kärsien vaikeuksista liitossa, jotta heille tulee malli miten ristiriitoja kestetään? Ja ihmisuhteet eivät ole kertakäyttökamaa? Miten he selviytyvät, jos toteuttavat tuota ja silti tulevat jätetyiksi? Jne jne.

Miksi olet ap vetänyt yhtäläisyysmerkit noiden asioiden tekemättömyyden ja pelon välille?

Näen mielessäni hiukan epäempaattisen, muiden tunteita väheksyvän ap:n, jolle kukaan nuori ei voi vapaasti ilmaista omia tarpeitaan, koska ap pilkkaa niitä. Siis sanoa reippaasti, että minä haluan kierää maailmaa, koska tykkään siitä, enkä hankkia lapsia, koska se kuulostaa tylsälle, ei mun jutulle. Sen sijaan ei oikeastaan sanota mitään suoraan, jolloin ainoa mielikuva, joka ap:lle keskustelusta jää on, että nuorta pelottaa. Ja sitten ap kihisee kiukusta, kun muut eivät ota palloa jalkaansa, kuten hän rohkeana teki.

t.kristallikissa

Ehkä Ap:n sama logiikka kuin armeijan käymisessäkin.

Suurimpia armeijan hehkuttajia ja siitä kieltäytyviä pilkkaavaa porukkaa ovat armeijan käyneet tavantahvot.

Kun me kerran olemme sinne menneet aivottomasti tottelemaan käskyjä, pinonneet varusteitamme tarkkoihin pinoihin kaapeissamme ja sijanneet vuoteemme neljä kertaa aamun aikana, kun joku pilkunnussija ne repii tarkastettuaan sekaisin, kaikkien täytyy käydä armeija, miesten koulu, jossa oppii tärkeitä taitoja siviilielämää varten (purkamaan ja kokoamaan rynkyn säkki päässä) :-)

Minä tein lapsia. Haistelin paskaisia vaippoja. Kärsin rikkirevitystä tavarasta ja avioerosta. Suosittelen sullekin. Se kasvattaa naista :-)

Vierailija kirjoitti:

Eli mummotunnelistakin tulee oikeasti mummotunneli. Siellä ne 70 vuotiaat sitten bilettää, koska eivät halua sitotua vaan olla spontaaneja. Jos vaikka haluaakin yhtäkkiä lähteä vaeltamaan lofooteille tai jotain.

Yhtä vanhoja setiähän siellä ei ole, koska ilman parisuhdetta eivät elä niin vanhoiksi.

Toki nuoremmat sedät, hopeaketut, yrittävät edelleen yökerhoissa niitä parikymppisiä, koska kokevat itsensä niin nuorekkaiksi. Eihän heillä ole edes lapsia vielä, vaikka eläkeiässä ollaankin kohta.

Ja nuoriso naureskelee ja ihmettelee, että mitä noi fossiilit oikein yrittää, kun on jo toinen jalka haudassa.

Voisin veikata, että kaatumiset, rintasyövät, dementia ja alzheimer saattavat hiukan hidastaa vapaasti rymyämistä ja erämaissa vaeltelua. Mutta miksi miettiä moista, ainahan 50-vuotias on ikinuori, jos vaan tahtoo.

Suako sitten aikoinaan hirveästi ilahduttaa ja elämääsi parantaa dementtisenä rintasyöpäpotilaana, kun lapset käyvät kylässä? Ai niin, mutta ethän sä tunnista niitä kakaroitasi, joten ei taida ilahduttaa. Tai ne saattaa käydä joka päivä, mutta sä et muista että ne just lähti, ja itket aina kun lapset ei koskaan käy. Se lapseton tuskin itkee lastensa perään alzheimer-huuruissaan...

Mulla on ollut yksi syöpä jo alle 30-vuotiaana, ja voin kertoa, että vaikka perheeni ja sukuni minua paljon rakastaa ja halusi avuksi olla, oloni oli silti aivan p***a. Ei kukaan voi lohduttaa ihmistä oman kuoleman edessä. Syövän sairastaminen on henkisesti jäytävää, ja jos minun pitää sellaiseen aikoinaan kuolla, aion nopeuttaa prosessia huomattavasti tappamalla itseni. Onneksi minulla ei ole lapsia silloin syyttämässä minua itsekkääksi, jos en halua kitua valtavissa tuskissa ja ahdistuksessa kuukausikaupalla.

Pointtini on, että nämä ovat aika kaukaa haettuja motivaatioita lasten hankkimiselle. Niinkuin on ne kaikki muutkin "sitten vanhana" -syyt. Totuus on, että kukaan teistä ei tiedä, millaisia lapsenne aikuisina ovat. Ehkä ne asuu kaukana, ehkä ne kuolee nuorina, ehkä ne ei välitä, ehkä ne ei osaa lohduttaa haluamallasi tavalla. Jokainen noista tulee tuottamaan sille mummelille ylimääräistä tuskaa. Lapsettomalle ei, koska se ei ole viimeistä 50 vuotta ladannut kauheita odotuksia vanhuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi fiksua jäädä lapsettomaksi. Silloin on onnellinen ja voi elää itselleen. Ei tarvitse heittää elämää hukkaan.

Voi, se se vasta onkin hukkaan heitettyä elämää, nyhjätä tuijottamassa neljää seinää yksiössä ja miettiä, mitä onkaan jäänyt paitsi. Elämätön elämä se vasta vanhana kaduttaakin.

Ei vaan se on ihanaa elämää kun voi reppureissata ja säästää rahaa ihan itselleen tai vaikka muuttaa ulkomaille. Eikä lapsettomuus tarkoita parisuhteettomuutta tai yksiörä, en tajua mistä sä tuon tempaisit. Ei  missään yksiössä sitä  elämää vietetä. Selittelet vaan itselles kun sulla on  tylsää siellä  neukkukuutiossasi.

Minä lapseton reissaan  mieheni kanssa ja koen juttuja joista voit vain haaveilla. Eläkeikä  menee hyvin luultavasti Välimeren rannnalla kivassa talossa asustellen enkä  ahtaasti asu  nytkään, säästöön kun jää rahaa kun ei sitä tarvitse lapsiin syytää.

Miksi pitäisi nähdä vuosikausia vaivaa ja ponnistella perheen eteen, kun palkkiona on vain oman vapauden, oman ajan ja rahan menettäminen? Sen nyt ymmärtäisi, että jos lapsen elättämisestä, hoivaamisesta ja kasvattamisesta saisi jotain ihan ihmeellisiä kiksejä, mutta kun koko touhu kiinnostaa kuin kasa paskaa. Aika outoa, että tuollaista elämäntapaa edelleen tyrkytetään, kun maailmassa on vaikka mitä muuta paljon mielenkiintoisempaa puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tunne, että se on eniten just tota sosiaalista kuplaa. Kun opiskelin, tunsin lähinnä toisia opiskelijoita, kaikki oltiin lapsettomia parikymppisiä.

Kun valmistuin, kaveritkin oli kaikki samassa elämäntilanteessa. Roikuttiin pätkätöissä ja muutettiin tiheästi. Kukaan ei noin parinkymmenen hengen porukassamme hankkinut lapsia, osin epävarman taloudellisen tilanteen takia mutta osin myös siksi, että se koettiin vieraaksi siinä vaiheessa.

Sitten työsuhteet muuttui vakinaisiksi ja parisuhteet vakiintui. Alkoi olla kesähäitä ja ekat sai lapsia ja wham! Kaikilla tuntui olevan lapsia tai ainakin tuloillaan. Mutta siihen meni aikaa, ja oltiin jo kolmekymppisiä.

Toisaalta minusta hyvä asia, että ei säntää heti lukion jälkeen synnärille. Ehtii hankkia hyvän ammatin, ja parisuhteen. Vähän kokeilla siipiään, ettei joudu samaan aikana murehtimaan työsuhteen jatkoa ja sitä, kauanko uskaltaa olla hoitovapaalla, ettei naama vallan unohdu alan työnantajilta.

Kyllä siitä sitten vakiintuu ja viisastuu ja huomaa, ettei se maailma siitä kaadu, jos on pari vuotta kotona lapsen kanssa. Ja miehenkin kanssa suhde vaan lähenee, yhteisten lasten ansiosta. Ainakin meillä kävi niin, se on aina yksilöistä kiinni.

Jälleen hyödyllinen muistutus miksi naista ei kannata vakinaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tämä (tässä keskustelussa esiintynyt) aggressiivisuus oikein kumpuaa? "Itsekkäät, pahat, pahat nuoret kehtaavat jättää hankkimatta lapsia"? Eikö jokaisen tulisi saada elää sellaista elämää kuin itse haluaa, kunhan ei riko lakia tai muulla tavalla vahingoita toisia.

Katkeruus ja kateushan se siellä on syynä. Kyllä todella moni vanhempi olisi jättänyt lapset tekemättä, jos uskallus olisi riittänyt. Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi osaa tehdä itsensä näköisiä valintoja, ja sekös harmittaa.