Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa nuorista on tullut niin pelokkaita, ettei uskalleta enää elää?
13.12.2017 |
Tuo Väestöbarometri on surullista luettavaa. Että nuorilla aikuisilla on niin vähän rohkeutta ja valtavasti omituisia pelkoja normaalia perhe-elämää kohtaan, ettei edes lapsia uskalleta hankkia.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3764381/Syntyvyys+laskee+jyrkasti++nuo…
Toki niitä ei ole kenenkään pakko hankkia, mutta perustelut kuulostavat uskomattomilta. "Näen niin paljon kiireisiä ja riiteleviä lapsiperheitä" - daa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ja toisaalta stressiä saa aikaan ihan mistä tahansa. Perheissä tuskin stressataan sitten sellaisista asioista, mistä lapsettomissa parisuhteissa.
Ja kas kummaa, kumminkin ihmiset kokevat tutkimusten mukaan - siis oikeiden tutkimusten, ei minkään Lidlin kassajonossa observoidun mutun mukaan - olevansa onnellisimpia parisuhteessa lasten kera. Siis onnellisempia kuin lapsettomassa parisuhteessa elävät tai yksineläjät tai yksinhuoltajat.
http://blogit.utu.fi/tita/yksin-asuvat-voivat-muita-huonommin/
Tuo sama halu välttää kaikkia riskejä - ainahan voi syntyä vammainen lapsi tai itse sairastua synnytysmasennukseen tai herranen aika, ehkä siihen kuoleekin, jos ei ehdi harrastaa korinpunontaa täysipainoisesti! - koskee monia muitakin ratkaisuja.
Ei esimerkiksi uskalleta sitoutua parisuhteeseen, kun entäs jos se mies onkin mulkvisti? Avioliittojen määrä on alle 40-vuotiailla jo pitkään laskenut ja keskimääräinen avioitumisikä noussut.
Mistä tuo johtui, nuoret aikuiset? Pelkäätte tulevaisuutta? Elätte niin kiinni omassa sosiaalisessa kuplassanne, jossa tapaatte vain samassa elämäntilanteessa olevia, että kuvittelette toisenlaisen elämän kauheaksi ja pelottavaksi?
Toistan. Jokainen tietoinen elämänvalinta on ok. Mutta on surkeaa, jos se valinta johtuu vääristä tiedoista ja turhista peloista. Hyviä asioita saavuttaakseen pitää aina uskaltaa ja vähän ponnistella. Pelkojen takia ei saa jättää elämättä!
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret on pahimpia nipottajia ja suhteellisuudentaju niiltä on usein ihan hukassa.
Suhteellisuudentaju on onneksi korkeimmillaan suurissa ikäluokissa (ainakin heidän mielestään), joiden mielestä nuorten kuuluu maksaa heidän eläkkeensä ja vuosikymmeniä jatkunut velkarahalla eläminen.
Ihan vaan sivuhuomautuksena mainittakoon että Suomi oli nettovalaton Lipposen toisen hallituksen aikana. Nykyiset velat on hankittu sen jälkeen porvarivetoisten hallitusten toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia enkä niitä aio tehdä. Maailmassa on liikaa ihmisiä ja ikävä fakta on se, että liikakansoitus tuhoaa maapallon ja kaikkea ei riitä kaikille esim. töitä. Mielenterveysongelmat on myöskin yksi iso syy miksei tänne kannata enää enempää uusia ihmisiä tehdä ja sodat. Maailma on epävakaassa tilassa jossain vaiheessa koko paletti hajoaa käsiin...
Yhtäkään lasta ei hankita tai jätetä hankkimatta epäitsekkäistä syistä. Tuo on pahimman luokan teennäisyyttä. Olisit ihan vaan rehellinen ja sanoisit, että et tykkää lapsista tai halua nähdä muiden ihmisten takia vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia enkä niitä aio tehdä. Maailmassa on liikaa ihmisiä ja ikävä fakta on se, että liikakansoitus tuhoaa maapallon ja kaikkea ei riitä kaikille esim. töitä. Mielenterveysongelmat on myöskin yksi iso syy miksei tänne kannata enää enempää uusia ihmisiä tehdä ja sodat. Maailma on epävakaassa tilassa jossain vaiheessa koko paletti hajoaa käsiin...
Suomessa ei ole liikaa ihmisiä
Rikkinäisten perheiden lapsilla ei ole esimerkkiä vanhemmuudesta tai pelkästään huonoja esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret on pahimpia nipottajia ja suhteellisuudentaju niiltä on usein ihan hukassa.
Suhteellisuudentaju on onneksi korkeimmillaan suurissa ikäluokissa (ainakin heidän mielestään), joiden mielestä nuorten kuuluu maksaa heidän eläkkeensä ja vuosikymmeniä jatkunut velkarahalla eläminen.
Ihan vaan sivuhuomautuksena mainittakoon että Suomi oli nettovalaton Lipposen toisen hallituksen aikana. Nykyiset velat on hankittu sen jälkeen porvarivetoisten hallitusten toimesta.
Suomi ei ole muusta maailmasta erillinen linnake.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorethan ovat tänään rohkeampia kuin koskaan.
Ei heidän enää tarvitse todistella aikuisuuttaan jurrissa aikaansaadun rakkauden hedelmän avulla, vaan he uskaltavat elää omannäköistään elämää, ilman että täytyy tuhota omaa globaalia elinympäristöään liikaväestöllä.
Nuoret myös ymmärtävät mammoja paremmin, että yhden tänne synnytetyn pennun avulla tuhotaan maapalloa pahemmin kuin kokonaisella kylällä luonnonmukaisemmassa elinympäristössä eläviä ihmisiä.
7.6 miljardia ihmistä ja nämä aivottomat hehkuttavat synnytystalkoita.
Nyt hei valoja päälle siellä hormonihuuruisessa pääkopassa.
Hehe, et huomaa itse tuota hupaisaa ristiriitaa... ensin korostat sitä, miten omannäköistään eli itsekästä elämää nuoret "uskaltavat" elää, ja sitten samaan hengenvetoon väität, että ihan epäitsekkäistä syistä sitä....
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän tunne, että se on eniten just tota sosiaalista kuplaa. Kun opiskelin, tunsin lähinnä toisia opiskelijoita, kaikki oltiin lapsettomia parikymppisiä.
Kun valmistuin, kaveritkin oli kaikki samassa elämäntilanteessa. Roikuttiin pätkätöissä ja muutettiin tiheästi. Kukaan ei noin parinkymmenen hengen porukassamme hankkinut lapsia, osin epävarman taloudellisen tilanteen takia mutta osin myös siksi, että se koettiin vieraaksi siinä vaiheessa.
Sitten työsuhteet muuttui vakinaisiksi ja parisuhteet vakiintui. Alkoi olla kesähäitä ja ekat sai lapsia ja wham! Kaikilla tuntui olevan lapsia tai ainakin tuloillaan. Mutta siihen meni aikaa, ja oltiin jo kolmekymppisiä.
Toisaalta minusta hyvä asia, että ei säntää heti lukion jälkeen synnärille. Ehtii hankkia hyvän ammatin, ja parisuhteen. Vähän kokeilla siipiään, ettei joudu samaan aikana murehtimaan työsuhteen jatkoa ja sitä, kauanko uskaltaa olla hoitovapaalla, ettei naama vallan unohdu alan työnantajilta.
Kyllä siitä sitten vakiintuu ja viisastuu ja huomaa, ettei se maailma siitä kaadu, jos on pari vuotta kotona lapsen kanssa. Ja miehenkin kanssa suhde vaan lähenee, yhteisten lasten ansiosta. Ainakin meillä kävi niin, se on aina yksilöistä kiinni.
Mitä pahaa on siinä jos tajuaa jo 20 vuotiaana että maailma ei kaadu siihen että on pari vuotta perhevapailla? Mitä siinä menettää? 30 vuotiaana voi jo kertoa työhaastattelussa että lapset on hankittu ja käyty sterilisaatiossa, eikä lapsia tai perhevaita ole enää tulossa. Mitäpä työnantaja tuumaa siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä perhe-elämällä on tietynlainen stigma ja ihmisillä kaikenlaisia oletuksia/odotuksia, joista monet eivät pidä, ja täten ovat mieluummin vain pariskuntana tai yksin.
Ihan rehellisesti sanoen, kun katselen ihmisiä ympärilläni niin ehkä on vain hyvä että lapsen hankintaan eivät kaikki lähde. Kaikista ei ole vanhemmiksi, eikä tarvitsekaan. Siinä ei ole mitään väärää.
Haluan säilyttää spontaaniuden elämässäni: miestä, työpaikkaa, kämppää, alaa ja vaikka asuinpaikkaa voi aina vaihtaa. Lapsesta ei noin vain pääsekään eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorethan ovat tänään rohkeampia kuin koskaan.
Ei heidän enää tarvitse todistella aikuisuuttaan jurrissa aikaansaadun rakkauden hedelmän avulla, vaan he uskaltavat elää omannäköistään elämää, ilman että täytyy tuhota omaa globaalia elinympäristöään liikaväestöllä.
Nuoret myös ymmärtävät mammoja paremmin, että yhden tänne synnytetyn pennun avulla tuhotaan maapalloa pahemmin kuin kokonaisella kylällä luonnonmukaisemmassa elinympäristössä eläviä ihmisiä.
7.6 miljardia ihmistä ja nämä aivottomat hehkuttavat synnytystalkoita.
Nyt hei valoja päälle siellä hormonihuuruisessa pääkopassa.
Hehe, et huomaa itse tuota hupaisaa ristiriitaa... ensin korostat sitä, miten omannäköistään eli itsekästä elämää nuoret "uskaltavat" elää, ja sitten samaan hengenvetoon väität, että ihan epäitsekkäistä syistä sitä....
Samanan aikaan sekä syödään että säästetään, eli eletään valheessa.
Media, some. Kaksi varmaan suurinta syyllistä.
Mutta myös itsekkyys ja haluttomuus kantaa mistään vastuuta. Nykyajan nuoria aikuisia on hemmoteltu ja suojeltu enemmän kuin yhtäkään ikäluokkaa heitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän tunne, että se on eniten just tota sosiaalista kuplaa. Kun opiskelin, tunsin lähinnä toisia opiskelijoita, kaikki oltiin lapsettomia parikymppisiä.
Kun valmistuin, kaveritkin oli kaikki samassa elämäntilanteessa. Roikuttiin pätkätöissä ja muutettiin tiheästi. Kukaan ei noin parinkymmenen hengen porukassamme hankkinut lapsia, osin epävarman taloudellisen tilanteen takia mutta osin myös siksi, että se koettiin vieraaksi siinä vaiheessa.
Sitten työsuhteet muuttui vakinaisiksi ja parisuhteet vakiintui. Alkoi olla kesähäitä ja ekat sai lapsia ja wham! Kaikilla tuntui olevan lapsia tai ainakin tuloillaan. Mutta siihen meni aikaa, ja oltiin jo kolmekymppisiä.
Toisaalta minusta hyvä asia, että ei säntää heti lukion jälkeen synnärille. Ehtii hankkia hyvän ammatin, ja parisuhteen. Vähän kokeilla siipiään, ettei joudu samaan aikana murehtimaan työsuhteen jatkoa ja sitä, kauanko uskaltaa olla hoitovapaalla, ettei naama vallan unohdu alan työnantajilta.
Kyllä siitä sitten vakiintuu ja viisastuu ja huomaa, ettei se maailma siitä kaadu, jos on pari vuotta kotona lapsen kanssa. Ja miehenkin kanssa suhde vaan lähenee, yhteisten lasten ansiosta. Ainakin meillä kävi niin, se on aina yksilöistä kiinni.
Mitä pahaa on siinä jos tajuaa jo 20 vuotiaana että maailma ei kaadu siihen että on pari vuotta perhevapailla? Mitä siinä menettää? 30 vuotiaana voi jo kertoa työhaastattelussa että lapset on hankittu ja käyty sterilisaatiossa, eikä lapsia tai perhevaita ole enää tulossa. Mitäpä työnantaja tuumaa siitä?
Ei mitään. Mutta niinkuin tuosta tutkimuksesta näkee, niin monilla siihen menee vähän pidempään tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäisten perheiden lapsilla ei ole esimerkkiä vanhemmuudesta tai pelkästään huonoja esimerkkejä.
Rikkinäisen perheen kaavaa toistetaan myös omassa elämässä. Ero ei ole eroperheen lapselle kovinkaan suuri kyynnys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä perhe-elämällä on tietynlainen stigma ja ihmisillä kaikenlaisia oletuksia/odotuksia, joista monet eivät pidä, ja täten ovat mieluummin vain pariskuntana tai yksin.
Ihan rehellisesti sanoen, kun katselen ihmisiä ympärilläni niin ehkä on vain hyvä että lapsen hankintaan eivät kaikki lähde. Kaikista ei ole vanhemmiksi, eikä tarvitsekaan. Siinä ei ole mitään väärää.
Noinkin toki!
Jos sitä sitovuutta pelkää kuin ruttoa, on varmasti parempikin pysyä lapsettomana ja sinkkuna.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän tunne, että se on eniten just tota sosiaalista kuplaa. Kun opiskelin, tunsin lähinnä toisia opiskelijoita, kaikki oltiin lapsettomia parikymppisiä.
Kun valmistuin, kaveritkin oli kaikki samassa elämäntilanteessa. Roikuttiin pätkätöissä ja muutettiin tiheästi. Kukaan ei noin parinkymmenen hengen porukassamme hankkinut lapsia, osin epävarman taloudellisen tilanteen takia mutta osin myös siksi, että se koettiin vieraaksi siinä vaiheessa.
Sitten työsuhteet muuttui vakinaisiksi ja parisuhteet vakiintui. Alkoi olla kesähäitä ja ekat sai lapsia ja wham! Kaikilla tuntui olevan lapsia tai ainakin tuloillaan. Mutta siihen meni aikaa, ja oltiin jo kolmekymppisiä.
Toisaalta minusta hyvä asia, että ei säntää heti lukion jälkeen synnärille. Ehtii hankkia hyvän ammatin, ja parisuhteen. Vähän kokeilla siipiään, ettei joudu samaan aikana murehtimaan työsuhteen jatkoa ja sitä, kauanko uskaltaa olla hoitovapaalla, ettei naama vallan unohdu alan työnantajilta.
Kyllä siitä sitten vakiintuu ja viisastuu ja huomaa, ettei se maailma siitä kaadu, jos on pari vuotta kotona lapsen kanssa. Ja miehenkin kanssa suhde vaan lähenee, yhteisten lasten ansiosta. Ainakin meillä kävi niin, se on aina yksilöistä kiinni.
Mitä pahaa on siinä jos tajuaa jo 20 vuotiaana että maailma ei kaadu siihen että on pari vuotta perhevapailla? Mitä siinä menettää? 30 vuotiaana voi jo kertoa työhaastattelussa että lapset on hankittu ja käyty sterilisaatiossa, eikä lapsia tai perhevaita ole enää tulossa. Mitäpä työnantaja tuumaa siitä?
Ei mitään. Mutta niinkuin tuosta tutkimuksesta näkee, niin monilla siihen menee vähän pidempään tajuta.
Niin.
Nykynuoret taitaa käydä vähän hitaammalla. Omaa asemaa yteiskunnassa mietitään aika pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Haluan säilyttää spontaaniuden elämässäni: miestä, työpaikkaa, kämppää, alaa ja vaikka asuinpaikkaa voi aina vaihtaa. Lapsesta ei noin vain pääsekään eroon.
Ei pääsekään. Sinulle varmasti paras ratkaisu, ettet hanki lasta.
Ap
[/quote]
Väestön vähennys on hyvä aloittaa itsestään ja samalla näyttää esimerkkiä.[/quote]
Tarkoitatko itsemurhaa ?????
Vaikeaa ymmärtää viestisi pointtia, sillä keskustelimme palstalla nuorten vähentyneestä lasten saamisesta, emme itsemurhien vähentymisestä :-)
Vaikeaa maapalloa on pelastaa vähentämällä jo syntyneitä ihmisiä, mutta nuorten mielenkiinto on nykyään suuntautunut enemmän muihin asioihin kuin lasten yrittämisen ja niiden saamisen "riemuihin".
Olet periaatteen ihminen ja kunnioitan mielipidettäsi, mutta jos kehotat minua tekemään itsemurhan kun yritän puolustaa nuorten tekemiä elämänvalintoja, ihmettelen suuresti moraaliasi :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret on pahimpia nipottajia ja suhteellisuudentaju niiltä on usein ihan hukassa.
Suhteellisuudentaju on onneksi korkeimmillaan suurissa ikäluokissa (ainakin heidän mielestään), joiden mielestä nuorten kuuluu maksaa heidän eläkkeensä ja vuosikymmeniä jatkunut velkarahalla eläminen.
Ihan vaan sivuhuomautuksena mainittakoon että Suomi oli nettovalaton Lipposen toisen hallituksen aikana. Nykyiset velat on hankittu sen jälkeen porvarivetoisten hallitusten toimesta.
Suomi ei ole muusta maailmasta erillinen linnake.
No sitten suomalaisten synnyttämättömyyskään ei ole haitaksi, koska nigaragualaiset synnyttää meidänkin edestä.
Ai jaa, en tiennytkään että (jonkun syyllistäjän mielestä oli kyseessä poliittikko tai palstalainen) elämä jää elämättä jos en halua yhtäkään kakaraa. Voi harmi, elämä on nyt pilalla. /s
Varmaan noinkin, ja siihen menee aikaa, ennen kuin karttuu viisautta, jolla osaa suhteuttaa noita enimmäkseen median luomia paniikkeja - ja ottaa rauhallisemmin.
Ap