Lue keskustelun säännöt.
Meille tuli lasu
13.12.2017 |
Soitin ambulanssin, kun minun yleiskunto romahti. Tuli kai kivuton migreenikohtaus. Silmissä oli vihreitä sahanlaitavaloja, tärisin ja naama oli tunnoton. Ei ole ollut migreeniä, joten pelästyin.
Olemme maalaamassa ja paikkaamassa seiniä, joten meillä ei ole tauluja ja mattoja. Kolme lasta, joista nuorimmainen kerkesi siinä tohinassa repiä puhtaita vaatteita lattialle, joita olin kohtauksen tullessa viikkaamassa kaappiin. Mieheni ja lapseni pelästyivät myös, kun yhtä-äkkiä olin pyörtyä.
No tänään tuli kirje. Ensihoitajat ovat ilmoittaneet perheen lähemmästä tarkastelusta. Mies ei puhunut mitään, lapset pelästyneen oloisia, asunto epäsiisti eikä mattoja lattiassa, seinissä reikiä.
Pyydämme tarkastamaan perheen vuorovaikutustaidot.
Häh? En huomannut sanoa, että maalaamme seiniä, tai 1,5-vuotias auttoi pyykeissä.
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Ap jankkaa jostain kodin karuudesta tms kun lasu tuli siitä, että miehesi käyttäytyi oudosti!
Tajuatko nyt? Ei puuttuvat matot tai tyhjät seinät vaan outo isä huolestutti muita.
Luulivat varmaan, että on joku despoottijoka pitää perhettä vankina eikä anna vaimon edes sisustaa.
Ei anna vaimon sisustaa? Mielenkiintoinen ja uusi huolenaihe lasulle josta en ole ennen kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta raskaana, mutta haluasin varautua mahdollisiin tuleviin lasuihin. Olen välillä ujohko, joten kiinnostaisi tietää.
-mies ei puhunut mitään --> olisiko pitänyt puhua ensihoitajille vai lapsille vai molemmille? Mitä tarkalleen olisi pitänyt sanoa? Riittääkö, jos toinen vanhemmista puhuu tuollaisella hetkellä, vai pitäisikö molempien puhua samat asiat vai eri asiat (mitä tarkalleen)? Kuinka pitkä on pisin sallittu aika olla hiljaa? Puoli minuuttia, minuutti? Jos ei keksi sanottavaa, voiko olkaa puhua ihan mistä tahansa? Esim. puutarhanhoidosta? Jos joutuu shokkiin tai lamaantuu onnettomuustilanteessa, kannattaako sitten vain lukea netistä jotain ääneen, kunhan ei vain ole hiljaa?
-lapset pelästyneen oloisia --> pitääkö valmentaa lapsia, että jos sattuu jotain ikävää, niin ei ikinä saa näyttää pelästyneeltä? Vai olisiko parempi viedä pelästyneet lapset pois näkyvistä, niin ulkopuoliset eivät näe heidän pelstymistään?
-asunto epäsiisti eikä mattoja lattiassa --> Mikä on sopiva siisteystaso niin, että on siistiä mutta ei ylisiistiä (ettei lapsille tule allergioita ja autoimmuunitauteja myöhemmin)? Ovatko matot vaadittavia peruselintarvikkeita? Onko joka huoneessa oltava vähintään yksi matto? Entä jos ei halua käyttää joka huoneessa mattoja? Onko ne kuitenkin pakko laittaa ja kuka ne ostaa, jos ei itse halua ostaa?
-seinissä reikiä --> pitääkö asunnon olla sataprosenttisen kiiltäväksi laitettu? Entä jos ei ole varaa asua uudenhulppeassa tai juuri remontoidussa asunnossa? Tuleeko lasu, jos seinäpinnat ovat 90-luvulta ja velvoitetaanko pintaremonttiin tai myymään asunto?
-pyydämme tarkastamaan perheen vuorovaikutustaidot --> huostaanotetaanko lapset, jos olen joskus uusien tuttavuuksien kanssa vähän hiljaisempi? Vai pitääkö minun muuttaa itseäni? Kannattaako kehittää tuollaisia tilanteita varten jokin ulkoaopeteltu puhekaava?
Hyvin kiteytetty. Tähän se on nykyään menossa. Tokikaan en tiedä mitä ap:n tapauksessa tarinassa on taustalla, ehkä hän jättää jotain kertomatta. Mutta niin tai näin, sossu tsekkaa tilanteen ja se siitä.
Eihän nykyään voi enää edes elää normaalisti kodissa jos siellä pitäisi olla koko ajan tiptop. Tiskejä, pyykkejä, ei mattoja, ei tauluja? Johan on. Kuvitellaanpa että lapset sijoitetaan / huostaanotetaan. Onko siellä kohteessa kaikki aina paikallaan, ei ongelmia, ei elämisen jälkiä? Seinät primakunnossa? Ei riitoja? Millaiset ne vuorovaikutustaidot siellä ovat?
En ole ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä ja lapsetkin jo aikuisia mutta kyllä on mennyt holhoamiseksi nykyään. Kohta kai tehdään lasu kaikista toimeentulotuen hakijoistakin koska perhe on liian köyhä.
Höpö juttuja. Meillä käy sossu vähintään kerran vuodessa. Erinäinen määrä muitakin viranomaisia. Ihan tavallinen koti meillä on. Ei ole aina kaikki täydellistä. Sellaista normaalia elämisen jälkeä enkä koko ajan kulje siivousrätti kourassa. Sosiaalityöntekijä on sanonut, että olisi huolissaan, jos lapsiperheessä olisi liian siistiä. Ei ole kukaan kyseenalaistanut kykyämme vanhempina.
Eli liiasta siisteydestäkin ollaan huolissaan. Mikä on se oikea siisteyden taso?
Vierailija kirjoitti:
Miten ensihoitajat ovat voineet arvioida perheen vuorovaikutustaidot huonoksi tuossa ajassa? Kun mies ei ole puhunut? Eikä lapset?
Jos isä ei ole rauhoitellut pelästyneitä lapsia millään tavalla, kyllähän se oudolta kuulostaa. Oliko nuorin 1,5 v edes isän sylissä? Tuskinpa.
Isän ei siis tietenkään äidin tilaa olisi tarvinnut selittää jos äiti kykeni puhumaan vaan huolehtia niistä lapsista. Eikä kysellä äidiltä "tuonko lapset perässä, minkä takin haluat" vaan huolehtia siitä tilanteesta.
Minusta on aika huolestuttavaa jos perheessä on vain yksi vastuullinen aikuinen. AP:n kirjoitustyylin perusteella hänkään ei ole ihan terävintä kastia ja mies on ilmeisesti täysin avuton jos kyselee sairaalta ambulanssin kyytiin menevältä vaimoltaan typeryyksiä sen sijaan että sanoisi "ei mitään hätää, minä hoidan kaiken, tässä takkisi, tulen lasten kanssa perässä".
Migreeni muuten tosiaan voi tulla maalinkärystä, olla kivuton ja ihan hemmetin pelottava sellaisellekin jolla on niitä ollut vuosikymmeniä. Se kohtauksen rajuus pelästyttää ihan joka kerta ainakin minut.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsistakin tehtiin, kun ambulanssi kävi ja kämppä oli sekanen. Kerroin sossulle, että kämppä on ajoittain kaaoksessa. Siivoan se sitten tarmon puuskassani- He totesivat, että ei aihetta asiakkuudelle ja toivottivat hyvää jatkoa.
Noin vuosi edellisen jälkeen ambulanssi haki mieheni sairaalaan, ei lasua. Mietin kyllä, että tuleekohan perästä. Mutta kämppä oli suht koht siisti ja se riippuu niin kovin henkilöstä itsestäänkin, että mitä pitää huolestuttavana.
Kuinka sekaisin kämpän pitää olla että siitä lasu lähtee? Luulisi että tavallisia elämänjälkiä näkyy useimmissa lapsiperheen asunnoissa ellei sitten joku kävele koko ajan imurin ja rätin kanssa perässä. Eri asia tietenkin jos lukaali on ihan katatonisessa tilassa niin ettei siellä ole siivottu aikoihin, roskaa ja jätteitä tai jopa hometta. Eiköhän niillä lasun työntekijöilläkin joskus ole pöytäliinat vinossa ja pyykkiä kasaantuu.
Entä sitten jos olisi matot ja maton hapsut olisivat jääneet harjaamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, onneksi nykyään amulanssin tulo voi kestää, joten rivakka naisihminen tekee siivouksen sillä ajalla ja pyöräyttää pullat uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ensihoitajat ovat voineet arvioida perheen vuorovaikutustaidot huonoksi tuossa ajassa? Kun mies ei ole puhunut? Eikä lapset?
Jos isä ei ole rauhoitellut pelästyneitä lapsia millään tavalla, kyllähän se oudolta kuulostaa. Oliko nuorin 1,5 v edes isän sylissä? Tuskinpa.
Isän ei siis tietenkään äidin tilaa olisi tarvinnut selittää jos äiti kykeni puhumaan vaan huolehtia niistä lapsista. Eikä kysellä äidiltä "tuonko lapset perässä, minkä takin haluat" vaan huolehtia siitä tilanteesta.
Minusta on aika huolestuttavaa jos perheessä on vain yksi vastuullinen aikuinen. AP:n kirjoitustyylin perusteella hänkään ei ole ihan terävintä kastia ja mies on ilmeisesti täysin avuton jos kyselee sairaalta ambulanssin kyytiin menevältä vaimoltaan typeryyksiä sen sijaan että sanoisi "ei mitään hätää, minä hoidan kaiken, tässä takkisi, tulen lasten kanssa perässä".
Migreeni muuten tosiaan voi tulla maalinkärystä, olla kivuton ja ihan hemmetin pelottava sellaisellekin jolla on niitä ollut vuosikymmeniä. Se kohtauksen rajuus pelästyttää ihan joka kerta ainakin minut.
Nuorin oli isänsä sylissä vastassa ensihoitajia. Oli sylissä ja sitten lattialla. Ei itkenyt ihmetteli, mitä tapahtuu. AP ps. Ei ryntäile vieraiden luo, sen verran ujostelee.
Ei isä toiminut väärin, muuten kuin olemalla hiljainen. Herätin hänet nukkumasta, kun kohtaus tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta raskaana, mutta haluasin varautua mahdollisiin tuleviin lasuihin. Olen välillä ujohko, joten kiinnostaisi tietää.
-mies ei puhunut mitään --> olisiko pitänyt puhua ensihoitajille vai lapsille vai molemmille? Mitä tarkalleen olisi pitänyt sanoa? Riittääkö, jos toinen vanhemmista puhuu tuollaisella hetkellä, vai pitäisikö molempien puhua samat asiat vai eri asiat (mitä tarkalleen)? Kuinka pitkä on pisin sallittu aika olla hiljaa? Puoli minuuttia, minuutti? Jos ei keksi sanottavaa, voiko olkaa puhua ihan mistä tahansa? Esim. puutarhanhoidosta? Jos joutuu shokkiin tai lamaantuu onnettomuustilanteessa, kannattaako sitten vain lukea netistä jotain ääneen, kunhan ei vain ole hiljaa?
-lapset pelästyneen oloisia --> pitääkö valmentaa lapsia, että jos sattuu jotain ikävää, niin ei ikinä saa näyttää pelästyneeltä? Vai olisiko parempi viedä pelästyneet lapset pois näkyvistä, niin ulkopuoliset eivät näe heidän pelstymistään?
-asunto epäsiisti eikä mattoja lattiassa --> Mikä on sopiva siisteystaso niin, että on siistiä mutta ei ylisiistiä (ettei lapsille tule allergioita ja autoimmuunitauteja myöhemmin)? Ovatko matot vaadittavia peruselintarvikkeita? Onko joka huoneessa oltava vähintään yksi matto? Entä jos ei halua käyttää joka huoneessa mattoja? Onko ne kuitenkin pakko laittaa ja kuka ne ostaa, jos ei itse halua ostaa?
-seinissä reikiä --> pitääkö asunnon olla sataprosenttisen kiiltäväksi laitettu? Entä jos ei ole varaa asua uudenhulppeassa tai juuri remontoidussa asunnossa? Tuleeko lasu, jos seinäpinnat ovat 90-luvulta ja velvoitetaanko pintaremonttiin tai myymään asunto?
-pyydämme tarkastamaan perheen vuorovaikutustaidot --> huostaanotetaanko lapset, jos olen joskus uusien tuttavuuksien kanssa vähän hiljaisempi? Vai pitääkö minun muuttaa itseäni? Kannattaako kehittää tuollaisia tilanteita varten jokin ulkoaopeteltu puhekaava?
Hyvin kiteytetty. Tähän se on nykyään menossa. Tokikaan en tiedä mitä ap:n tapauksessa tarinassa on taustalla, ehkä hän jättää jotain kertomatta. Mutta niin tai näin, sossu tsekkaa tilanteen ja se siitä.
Eihän nykyään voi enää edes elää normaalisti kodissa jos siellä pitäisi olla koko ajan tiptop. Tiskejä, pyykkejä, ei mattoja, ei tauluja? Johan on. Kuvitellaanpa että lapset sijoitetaan / huostaanotetaan. Onko siellä kohteessa kaikki aina paikallaan, ei ongelmia, ei elämisen jälkiä? Seinät primakunnossa? Ei riitoja? Millaiset ne vuorovaikutustaidot siellä ovat?
En ole ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä ja lapsetkin jo aikuisia mutta kyllä on mennyt holhoamiseksi nykyään. Kohta kai tehdään lasu kaikista toimeentulotuen hakijoistakin koska perhe on liian köyhä.
Höpö juttuja. Meillä käy sossu vähintään kerran vuodessa. Erinäinen määrä muitakin viranomaisia. Ihan tavallinen koti meillä on. Ei ole aina kaikki täydellistä. Sellaista normaalia elämisen jälkeä enkä koko ajan kulje siivousrätti kourassa. Sosiaalityöntekijä on sanonut, että olisi huolissaan, jos lapsiperheessä olisi liian siistiä. Ei ole kukaan kyseenalaistanut kykyämme vanhempina.
Eli liiasta siisteydestäkin ollaan huolissaan. Mikä on se oikea siisteyden taso?
Liika siisteys on lapsille oikeasti pahaksi. Siis tietenkään lapset eivät saa altistua millekään raskauskemikaalijätteille ym. ym. mutta nykyään kun harrastetaan ylenpalttista puunaamista desinfioivilla pesuaineilla ja kaikki oltava ihan tip top, niin sekään ei ole hyvä. Lasten immuniteetti ei kehity oikealla tavalla ja siit voi seurata terveysongelmia myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ensihoitajat ovat voineet arvioida perheen vuorovaikutustaidot huonoksi tuossa ajassa? Kun mies ei ole puhunut? Eikä lapset?
Jos isä ei ole rauhoitellut pelästyneitä lapsia millään tavalla, kyllähän se oudolta kuulostaa. Oliko nuorin 1,5 v edes isän sylissä? Tuskinpa.
Isän ei siis tietenkään äidin tilaa olisi tarvinnut selittää jos äiti kykeni puhumaan vaan huolehtia niistä lapsista. Eikä kysellä äidiltä "tuonko lapset perässä, minkä takin haluat" vaan huolehtia siitä tilanteesta.
Minusta on aika huolestuttavaa jos perheessä on vain yksi vastuullinen aikuinen. AP:n kirjoitustyylin perusteella hänkään ei ole ihan terävintä kastia ja mies on ilmeisesti täysin avuton jos kyselee sairaalta ambulanssin kyytiin menevältä vaimoltaan typeryyksiä sen sijaan että sanoisi "ei mitään hätää, minä hoidan kaiken, tässä takkisi, tulen lasten kanssa perässä".
Migreeni muuten tosiaan voi tulla maalinkärystä, olla kivuton ja ihan hemmetin pelottava sellaisellekin jolla on niitä ollut vuosikymmeniä. Se kohtauksen rajuus pelästyttää ihan joka kerta ainakin minut.
Nuorin oli isänsä sylissä vastassa ensihoitajia. Oli sylissä ja sitten lattialla. Ei itkenyt ihmetteli, mitä tapahtuu. AP ps. Ei ryntäile vieraiden luo, sen verran ujostelee.
Ei isä toiminut väärin, muuten kuin olemalla hiljainen. Herätin hänet nukkumasta, kun kohtaus tuli.
Remppasitte yhdessä kämppää paitsi että mies oli nukkumassa? Keskellä päivää, kun kerran sinulla oli pyykinviikkaus kesken?
Juttusi ei ihan pysy kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap kerrot tapahtumien kulusta näin epäjohdonmukaisesti lastensuojelutyöntekijöille, kuten olet tänne kirjoittanut, niin voi olla varma, että keskustelut eivät jää pariin kertaan.
Jos joku tekee vanhemman hetkellisestä hiljaisuudesta lasun, niin yhtä hyvin voisi sitten itse tehdä lasun jonkun vanhemman hetkellisestä ylipuheliaisuudesta. Vanhempi ei anna lasten puhua. Aivan yhtä naurettava syy.
Eniten jotenkin ällistyttää se, että tässä puututaan tavallaan vanhemman synnynnäiseen temperamenttiin, ja ikään kuin arvotetaan joku temperamentti kelvottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ensihoitajat ovat voineet arvioida perheen vuorovaikutustaidot huonoksi tuossa ajassa? Kun mies ei ole puhunut? Eikä lapset?
Jos isä ei ole rauhoitellut pelästyneitä lapsia millään tavalla, kyllähän se oudolta kuulostaa. Oliko nuorin 1,5 v edes isän sylissä? Tuskinpa.
Isän ei siis tietenkään äidin tilaa olisi tarvinnut selittää jos äiti kykeni puhumaan vaan huolehtia niistä lapsista. Eikä kysellä äidiltä "tuonko lapset perässä, minkä takin haluat" vaan huolehtia siitä tilanteesta.
Minusta on aika huolestuttavaa jos perheessä on vain yksi vastuullinen aikuinen. AP:n kirjoitustyylin perusteella hänkään ei ole ihan terävintä kastia ja mies on ilmeisesti täysin avuton jos kyselee sairaalta ambulanssin kyytiin menevältä vaimoltaan typeryyksiä sen sijaan että sanoisi "ei mitään hätää, minä hoidan kaiken, tässä takkisi, tulen lasten kanssa perässä".
Migreeni muuten tosiaan voi tulla maalinkärystä, olla kivuton ja ihan hemmetin pelottava sellaisellekin jolla on niitä ollut vuosikymmeniä. Se kohtauksen rajuus pelästyttää ihan joka kerta ainakin minut.
Nuorin oli isänsä sylissä vastassa ensihoitajia. Oli sylissä ja sitten lattialla. Ei itkenyt ihmetteli, mitä tapahtuu. AP ps. Ei ryntäile vieraiden luo, sen verran ujostelee.
Ei isä toiminut väärin, muuten kuin olemalla hiljainen. Herätin hänet nukkumasta, kun kohtaus tuli.Remppasitte yhdessä kämppää paitsi että mies oli nukkumassa? Keskellä päivää, kun kerran sinulla oli pyykinviikkaus kesken?
Juttusi ei ihan pysy kasassa.
Seinät oli paikattu ja hiottu. Odottamassa maalia. Emme sillä hetkellä (aamulla) olleet maalamassa. Seinät siis oli paikattu.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap kerrot tapahtumien kulusta näin epäjohdonmukaisesti lastensuojelutyöntekijöille, kuten olet tänne kirjoittanut, niin voi olla varma, että keskustelut eivät jää pariin kertaan.
Siinä on taas hienoa verorahojen käyttöä... Mitäpä jos järjestettäisiin kerralla ihan poliisityyliset kuulustelut? Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee vanhemman hetkellisestä hiljaisuudesta lasun, niin yhtä hyvin voisi sitten itse tehdä lasun jonkun vanhemman hetkellisestä ylipuheliaisuudesta. Vanhempi ei anna lasten puhua. Aivan yhtä naurettava syy.
Eniten jotenkin ällistyttää se, että tässä puututaan tavallaan vanhemman synnynnäiseen temperamenttiin, ja ikään kuin arvotetaan joku temperamentti kelvottomaksi.
Mieheni on hiljainen. Eikä puhelias yleensäkään. Ei kai se rikos luulisi olevan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap kerrot tapahtumien kulusta näin epäjohdonmukaisesti lastensuojelutyöntekijöille, kuten olet tänne kirjoittanut, niin voi olla varma, että keskustelut eivät jää pariin kertaan.
No en usko, että näitä joudun selvittämään.
Ja en oikeastaan tiedä, mitä selvitän. Asuntoon ei ole tehty remonttia. Mies ei vain ole puhelias, yms.
Tuntuu oudolta, että miehen väkivaltaisuutta epäillään, vaikka minun oireet ihan muuta.
Sen takia, että seinissä on paikattu reiät.
Mattoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee vanhemman hetkellisestä hiljaisuudesta lasun, niin yhtä hyvin voisi sitten itse tehdä lasun jonkun vanhemman hetkellisestä ylipuheliaisuudesta. Vanhempi ei anna lasten puhua. Aivan yhtä naurettava syy.
Eniten jotenkin ällistyttää se, että tässä puututaan tavallaan vanhemman synnynnäiseen temperamenttiin, ja ikään kuin arvotetaan joku temperamentti kelvottomaksi.
Ylipuheliaisuus voi olla syyllisyyden peittelyä :d
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on varsinainen Neuvostoliitto.
Ihmeellistä holhousta. Holhotaan niin tehokkaasti että lapsetkin pääsee lastenkotiin vaikka mitään syytä ei ole.
Se mikä minua suututtaa tässä, on se, että samaan aikaan on Eericoita ja 3 vuotiata lapsia, joita puukotetaan. Oikeita avun tarvitsijoita.
Meillä oli sekaista (ehkä) ei oikeaa avuntarvetta lapsille. Vanhemmat selvinpäin, ei aikaisempia ilmoituksia, ei epäilyjä. Ensihoitaja käy noin 10 minuuttia ja tekee päätelmät.
Ne oikeat avun tarvitsijat jää huomioimatta.Joo ja jos oikeasti myös päihtyneitä vanhempia vahdittaisiin niin voitaisiin tehdä ratsioita sinne Prismaan tai Citymarkettiin jossa perheen iskät tai äipät ostaa isoja keskiolutsalkkuja viikonloppua varten. Siinä voitaisiin suoraan läimästä lasu yhdestä olutsalkusta.
Eikä oikeastaan alkoholinkaan käyttö tai pilvenkään käyttö ole mikään lasun paikka. Suomessa ylireagoidaan ja kalliiksi tulee.
Ehkä tuossa epäiltiin että perheen isä hakkaa äitiä. En tiedä.
Tai sitten lapset näyttivät niin sairailta tms.
Oma tuttavaperhe joutui muuttamaan Espanjaan kun lastensuojelu alkoi piinaamaan perheen vanhempia, jotka käyttivät alkoholin sijaan mieluummin miedompaa kannabista. Ei vaan voinut yksinkertaisesti enää edes hoitaa arkea ja työelämäkin kärsi. Lastensuojelu väärässä tilanteessa aiheuttaa perheelle enemmän stressiä kuin apua.
Jäi vähän epäselväksi että sossutätien ja virkamieskoneistonko takia arki ja työelämä alkoi kärsiä, vai cannabiksen syönnin/pössöttelyn takia?
Olen samaa mieltä olutsalkuista, mutta onko cannabis muka alkoholia miedompi vaihtoehto todellakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee vanhemman hetkellisestä hiljaisuudesta lasun, niin yhtä hyvin voisi sitten itse tehdä lasun jonkun vanhemman hetkellisestä ylipuheliaisuudesta. Vanhempi ei anna lasten puhua. Aivan yhtä naurettava syy.
Eniten jotenkin ällistyttää se, että tässä puututaan tavallaan vanhemman synnynnäiseen temperamenttiin, ja ikään kuin arvotetaan joku temperamentti kelvottomaksi.
Ylipuheliaisuus voi olla syyllisyyden peittelyä :d
Ei ainakaan kokenut tarvetta selitellä, enkä kyllä usko, että kauheasti tapaamisessakaan äänessä on.
Ja hänellä kyllä on tapana kysyä minun mielipide, kun joku ihmetti, miksi minulta kyisyi tulevatko perässä.
Lääkärin mielestä kannattaa pitää mahdollisimman vähän mattoja (paha allergia) ja meilläkään ei ole tauluja. Teenkö itsestäni ilmoituksen.
Oliko ensihoitaja sellainen mascarakraatteri -tapaus, jos oli niin on varmaan sellainen sisutusasiantuntija, yhyy ei ollut tähtityynyjäkään eikä sisustustaluja.