Lue keskustelun säännöt.
Meille tuli lasu
13.12.2017 |
Soitin ambulanssin, kun minun yleiskunto romahti. Tuli kai kivuton migreenikohtaus. Silmissä oli vihreitä sahanlaitavaloja, tärisin ja naama oli tunnoton. Ei ole ollut migreeniä, joten pelästyin.
Olemme maalaamassa ja paikkaamassa seiniä, joten meillä ei ole tauluja ja mattoja. Kolme lasta, joista nuorimmainen kerkesi siinä tohinassa repiä puhtaita vaatteita lattialle, joita olin kohtauksen tullessa viikkaamassa kaappiin. Mieheni ja lapseni pelästyivät myös, kun yhtä-äkkiä olin pyörtyä.
No tänään tuli kirje. Ensihoitajat ovat ilmoittaneet perheen lähemmästä tarkastelusta. Mies ei puhunut mitään, lapset pelästyneen oloisia, asunto epäsiisti eikä mattoja lattiassa, seinissä reikiä.
Pyydämme tarkastamaan perheen vuorovaikutustaidot.
Häh? En huomannut sanoa, että maalaamme seiniä, tai 1,5-vuotias auttoi pyykeissä.
Kommentit (241)
Piti oikein avata kun en tiennyt mikä on "lasu".
Joillekin tuo on ilmeisesti niin arkipäivää, että sana kannattaa lyhentää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikestako nykyisin ilmoitus?
Lastensuojeluilmoitus tehdään aina, kun epäillään lapsen hyvinvointia.
Tietyissä ammateissa olevien täytyy se tehdä, kun määritellyt kriteerit täyttyvät. Yhteiskunta toimii, kun lasten hyvinvoinnista ollaan huolissaan.
Teemme sosiaalitoimessa paljon yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja korjataan tähän nyt vielä se, että meidän näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa ns. turhia ilmoituksia.
Kun teemme käynnin kotiin, niin ei kannata yrittää selitellä ilmoitukseen johtanutta tilannetta - parasta on vastata vain tarkasti, kun esitämme kysymyksiä.
Monille meidän kotikäynti on ensimmäinen ja jo ilmoituksen luonne kuvaa sitä, onko tilanne kiireellinen.
Tällä hetkellä joillakin lasten vanhemmilla elämänhallinta voi olla hukassa ja se aiheuttaa jo itsessään ilmoituksen, kun se alkaa näkyä lapsen arjessa likaisina vaatteina ja aliravitsemuksena.
Ilmoituksen tekemisen kynnys on haluttu pitää matalana, jotta kaikkiin epäiltyihin tilanteisiin olisi mahdollista puuttua.
Muotoilusi herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa.
Ensinnäkin, EI KANNATA kuulostaa melko uhkaavalta tullessaan sellaisen ihmisen suusta, jolla on valtaa niinkin paljon kuin lastensuojelulla, jolla ei ole kuitenkaan kuulemma resursseja toimia perusteellisesti. Se tarkoittaa sitä, että huitaisemalla toimien tulee myös virheitä. PARASTA ON vielä tehostaa pahaenteistä sävyä.
Ihmiset joutuvat stressitilaan tullessaan lastensuojelun yllättämäksi. Stressitilassa ihmiset toimivat kuka mitenkin, ja tämän kertoo alkeellinenkin psykologian taju. Haluaisin uskoa, että tämän ymmärtäminen kuuluu lastensuojelun ammattimaisuuteen, mutta kirjoituksesi antaa ymmärtää muuta. Se tuo lähinnä mieleen äskettäin uutisoidun tapauksen, jossa aggressiivinen poliisi käskyttää uhria niin monimutkaisesti, että tämä ei kuolemanpelossaan pysty noudattamaan ohjeita ja henkihän sitten lähti. Jos lastensuojelun tehtävä ei ole provosoitujen virheiden vaaniminen, se ei tule kirjoituksestasi ilmi.
Virheiden luonne muuttuu uhkaavammaksi ilmapiirissä, jossa jokainen ketjuun osallistuva ammattiylpeä ammattilainen lähtee oletuksesta, että ammattilaisuus lähtökohtaisesti estää virheet ja ylilyönnit. Jos edes muotoiltaisiin asia niin, että puhuttaisiin todennäköisyyksistä, mutta ei. Puhutaan tästä varmana asiana, ja ettei yksikään huoli olisi turha. Tämähän ei epätäydellisessä maailmassa voi olla mitenkään totta. Aina tulee virheitä ja ammattimaisuus pettää, kysymys kuuluu, miten paljon niitä tulee.
Jos ammattimaisuus tarkoittaa nykymuodissa noin lujaa vakuuttuneisuutta omasta irinomaisuudesta, mukana on vahva annos epärealismia, jota voidaan myös kutsua fanaattiseksi. Kun on tiedossa, että nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa keskiluokassa on yleistynyttä putoamisen pelkoa, joka on saanut yhtenä ilmiasunaan sellaisia hysteerisiä muotoja, joissa halutaan uskoa lasten- tai eläinsuojelun kykenevän estämään kaiken kärsimyksen koskettavan viattomia tästä ikuisuuteen, niin pahaa jälkeä syntyy aivan varmasti hyvän sekaan. Vähintäänkin aletaan tuottaa omaa tehottomuutta itse.
Tähän viittaa viimeinen lausuntosi, jossa ei havaita sisäistä ristiriitaa. Matalan kynnyksen dogmi toki mahdollistaa varhaisen puuttumisen ja saattaa jopa säästää oikein käytettynä resursseja, jos samalla korostetaan terveen järjen käyttöä. Mutta kun korostetaan huolta, niin seuraavaksi horjutaan itseaiheutetussa tulvassa. Aika palaa kierros kierrokselta hakuampuvammassa seulontatyössä, ja samaan aikaan tuotetaan vanhemmille enemmän huolta ja stressiä, jotka tuskin koituvat lasten hyväksi vaan päin vastoin.
Tämäkin ketju osoittaa, miten paljon hihhuleita on liikkeellä demonisoimistarkoituksessa. Samaan aikaan ammattiväki ei huomaa huolestua tästä mitenkään. Kuitenkin maailmanhistoria osoittaa, että hihhulointi voi levitä niin laajalle, että järjenkäyttö ei ole enää sallittua. Noitavaino sosiaalisena ilmiönä ei ole käynyt mahdottomaksi nykypäivänäkään. Jos niin halutaan uskoa, ollaan joukkopsykoosin kaltaisessa tilassa, ja fundamentalisteja siinä kuin kaikki muutkin vastaavat ryhmät, koska uskotaan ryhmän erehtymättömyyteen. Mutta näin yhteiskuntafilosofina, tällaiset pohdinnat taitavat ylittää sosiaalityön koulutusohjelman rajat?
No ap kuinka asia on edennyt? Onko remppa valmis jo? Onko sossutätejä näkyny?
Minullekin pisti silmään sanamuoto lasu.
Ensin luulin, että meille tulee lapsi, mutta sitten tajusin.
Jos meille tulee ensimmäistä kertaa lastensuojelun yhteydenotto, en kirjoittaisi lasu, vaan ihan sen oikean nimen, olisko sitten lastensuojeluilmoitus.
En nimittäin osaisi ajatella, että se lyhennetään noin.
Jotenkin otsikosta siitä tuli kuva, että kuitenkin heillä ennenkin olisi ollut jotain tekemistä lastensuojelun kanssa.
Toivottavasti olen nyt hakoteillä olettamukseni kanssa.
Voi olla tietty, että on palstalta tuttu ilmaisu muille täällä.
Vierailija kirjoitti:
No ap kuinka asia on edennyt? Onko remppa valmis jo? Onko sossutätejä näkyny?
No emme silti onneksi taideta olla niitä kiireellisimpiä, koska tapaaminen vasta tammikuussa.
Nyt on varmaan kiireellisimpiä alkoholisti perheet ja mielenterveydestä kärsivät. Onneksi. Me ei oteta alkoholia tai käydä baareissa.
Ja muistin, että kuntotarkastajat kiertelivät myös näissä asunnoissa ja eipä heillä huolia ollut. Heidän kanssaan mieheni sentää puhui.
Kaipa jossain vaiheessa se remontti on tulossa isommin.
Ja loppujen lopuksi, kyllä näiden alle kolmekymppisten käsitys epäsiisteydestä voisi muuttua, kun olin sivat kolmen lapspsen kanssa kotona, voisi se epäsiistikin muuttua siisteydeksi.
Meillä oli normaalit lapsiperheen sekaisuudet. Leluja lattialla.
Ja jos mieheni olisi ollut vihainen tai uhkaava ymmärtäisin ilmoituksen.
He ovat vain jupisseet siellä, kun ovat saaneet hälytyksen, että taas jotakin perheväkivaltaa ja etsineet siihen oletekseen merkkejä. Näin uskon.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullekin pisti silmään sanamuoto lasu.
Ensin luulin, että meille tulee lapsi, mutta sitten tajusin.Jos meille tulee ensimmäistä kertaa lastensuojelun yhteydenotto, en kirjoittaisi lasu, vaan ihan sen oikean nimen, olisko sitten lastensuojeluilmoitus.
En nimittäin osaisi ajatella, että se lyhennetään noin.
Jotenkin otsikosta siitä tuli kuva, että kuitenkin heillä ennenkin olisi ollut jotain tekemistä lastensuojelun kanssa.
Toivottavasti olen nyt hakoteillä olettamukseni kanssa.Voi olla tietty, että on palstalta tuttu ilmaisu muille täällä.
Vauvapalstan slangia :-) kukaan ei ole käskenyt jättää sitä sikaa. :-D AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikestako nykyisin ilmoitus?
Lastensuojeluilmoitus tehdään aina, kun epäillään lapsen hyvinvointia.
Tietyissä ammateissa olevien täytyy se tehdä, kun määritellyt kriteerit täyttyvät. Yhteiskunta toimii, kun lasten hyvinvoinnista ollaan huolissaan.
Teemme sosiaalitoimessa paljon yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja korjataan tähän nyt vielä se, että meidän näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa ns. turhia ilmoituksia.
Kun teemme käynnin kotiin, niin ei kannata yrittää selitellä ilmoitukseen johtanutta tilannetta - parasta on vastata vain tarkasti, kun esitämme kysymyksiä.
Monille meidän kotikäynti on ensimmäinen ja jo ilmoituksen luonne kuvaa sitä, onko tilanne kiireellinen.
Tällä hetkellä joillakin lasten vanhemmilla elämänhallinta voi olla hukassa ja se aiheuttaa jo itsessään ilmoituksen, kun se alkaa näkyä lapsen arjessa likaisina vaatteina ja aliravitsemuksena.
Ilmoituksen tekemisen kynnys on haluttu pitää matalana, jotta kaikkiin epäiltyihin tilanteisiin olisi mahdollista puuttua.
Tosin se kynnys ambulanssin soittoon kasvaa jos pitää miettiä, kuinka tuossa tilanteessa pitää keskustella, kuinka siistiä pitää olla, onko asunto sisustettu tyylikkäästi, saavatko lapset pelästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisiköhän tehdä kansalaisaloite, että jokaiselta sosiaalityöntekijältä vaaditaan myös yhteiskuntafilosofian tutkinto. Voisi ohjata toiminnan oikeaan suuntaan ja avartaa näkemystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikestako nykyisin ilmoitus?
Lastensuojeluilmoitus tehdään aina, kun epäillään lapsen hyvinvointia.
Tietyissä ammateissa olevien täytyy se tehdä, kun määritellyt kriteerit täyttyvät. Yhteiskunta toimii, kun lasten hyvinvoinnista ollaan huolissaan.
Teemme sosiaalitoimessa paljon yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja korjataan tähän nyt vielä se, että meidän näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa ns. turhia ilmoituksia.
Kun teemme käynnin kotiin, niin ei kannata yrittää selitellä ilmoitukseen johtanutta tilannetta - parasta on vastata vain tarkasti, kun esitämme kysymyksiä.
Monille meidän kotikäynti on ensimmäinen ja jo ilmoituksen luonne kuvaa sitä, onko tilanne kiireellinen.
Tällä hetkellä joillakin lasten vanhemmilla elämänhallinta voi olla hukassa ja se aiheuttaa jo itsessään ilmoituksen, kun se alkaa näkyä lapsen arjessa likaisina vaatteina ja aliravitsemuksena.
Ilmoituksen tekemisen kynnys on haluttu pitää matalana, jotta kaikkiin epäiltyihin tilanteisiin olisi mahdollista puuttua.
Muotoilusi herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa.
Ensinnäkin, EI KANNATA kuulostaa melko uhkaavalta tullessaan sellaisen ihmisen suusta, jolla on valtaa niinkin paljon kuin lastensuojelulla, jolla ei ole kuitenkaan kuulemma resursseja toimia perusteellisesti. Se tarkoittaa sitä, että huitaisemalla toimien tulee myös virheitä. PARASTA ON vielä tehostaa pahaenteistä sävyä.Ihmiset joutuvat stressitilaan tullessaan lastensuojelun yllättämäksi. Stressitilassa ihmiset toimivat kuka mitenkin, ja tämän kertoo alkeellinenkin psykologian taju. Haluaisin uskoa, että tämän ymmärtäminen kuuluu lastensuojelun ammattimaisuuteen, mutta kirjoituksesi antaa ymmärtää muuta. Se tuo lähinnä mieleen äskettäin uutisoidun tapauksen, jossa aggressiivinen poliisi käskyttää uhria niin monimutkaisesti, että tämä ei kuolemanpelossaan pysty noudattamaan ohjeita ja henkihän sitten lähti. Jos lastensuojelun tehtävä ei ole provosoitujen virheiden vaaniminen, se ei tule kirjoituksestasi ilmi.
Virheiden luonne muuttuu uhkaavammaksi ilmapiirissä, jossa jokainen ketjuun osallistuva ammattiylpeä ammattilainen lähtee oletuksesta, että ammattilaisuus lähtökohtaisesti estää virheet ja ylilyönnit. Jos edes muotoiltaisiin asia niin, että puhuttaisiin todennäköisyyksistä, mutta ei. Puhutaan tästä varmana asiana, ja ettei yksikään huoli olisi turha. Tämähän ei epätäydellisessä maailmassa voi olla mitenkään totta. Aina tulee virheitä ja ammattimaisuus pettää, kysymys kuuluu, miten paljon niitä tulee.
Jos ammattimaisuus tarkoittaa nykymuodissa noin lujaa vakuuttuneisuutta omasta irinomaisuudesta, mukana on vahva annos epärealismia, jota voidaan myös kutsua fanaattiseksi. Kun on tiedossa, että nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa keskiluokassa on yleistynyttä putoamisen pelkoa, joka on saanut yhtenä ilmiasunaan sellaisia hysteerisiä muotoja, joissa halutaan uskoa lasten- tai eläinsuojelun kykenevän estämään kaiken kärsimyksen koskettavan viattomia tästä ikuisuuteen, niin pahaa jälkeä syntyy aivan varmasti hyvän sekaan. Vähintäänkin aletaan tuottaa omaa tehottomuutta itse.
Tähän viittaa viimeinen lausuntosi, jossa ei havaita sisäistä ristiriitaa. Matalan kynnyksen dogmi toki mahdollistaa varhaisen puuttumisen ja saattaa jopa säästää oikein käytettynä resursseja, jos samalla korostetaan terveen järjen käyttöä. Mutta kun korostetaan huolta, niin seuraavaksi horjutaan itseaiheutetussa tulvassa. Aika palaa kierros kierrokselta hakuampuvammassa seulontatyössä, ja samaan aikaan tuotetaan vanhemmille enemmän huolta ja stressiä, jotka tuskin koituvat lasten hyväksi vaan päin vastoin.
Tämäkin ketju osoittaa, miten paljon hihhuleita on liikkeellä demonisoimistarkoituksessa. Samaan aikaan ammattiväki ei huomaa huolestua tästä mitenkään. Kuitenkin maailmanhistoria osoittaa, että hihhulointi voi levitä niin laajalle, että järjenkäyttö ei ole enää sallittua. Noitavaino sosiaalisena ilmiönä ei ole käynyt mahdottomaksi nykypäivänäkään. Jos niin halutaan uskoa, ollaan joukkopsykoosin kaltaisessa tilassa, ja fundamentalisteja siinä kuin kaikki muutkin vastaavat ryhmät, koska uskotaan ryhmän erehtymättömyyteen. Mutta näin yhteiskuntafilosofina, tällaiset pohdinnat taitavat ylittää sosiaalityön koulutusohjelman rajat?
Todella jyvä kirjoitus vaikkakin ehkä vähän liikaakin filofosoivaa. Mutta tuo noita sana toi hyvin mieleeni omat ajatukset joita on käynyt mielessä. Nimittäin joskus sosiaalialan tai jopa terveysalan ihmiset sortuvat todellakin noitavainon tapaiseen ajatteluun ja dramaattisena hassunakin vertauskuvana voidaan käyttää ajatusmallia keskiajalta: jos uppoat et ole noita ja jos et, niin olet. Eli teet niin tai näin niin olet tehnyt väärin tai olkoon asiat niin tai näin päin niin ne on aina huolestuttavasti.
Tapahtuu paljon sellaista että kun halutaan tarttua yhteen selvään virheeseen niin löydetään ja tartutaan kymmeneen muuhun jotka oikein keksimällä keksitään tai liioitellaan jolloin pienistä merkityksettömistä asioista tulee suuria. Tätä tapahtuu silloin kun ihmisten henkilökemiat ei kohtaa tai esim. silloin kun toiselle on oma asema enemmänkin valtakysymys eikä osaa kohdata asiakasta asiakkaana vaan pikemminkin käskytettävänä alamaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun ensihoitajat tekevät ilmoituksen, niin kyllähän sen on oltava niin. Ammattilaiset eivät tekisi turhia ilmoituksia. Kyllä nyt on huonosti tämän perheen asiat oltava. Huolestunut ensihoitaja on tarkastellut seiniä ja siisteyttä. Huomioinut, ettei ole mattoja lattiassa ja tullut siihen tulokseen, että matot ei voisi olla esim. Pesussa. Huolestunut ensihoitaja on tarkastellut miehen käyttäytymistä ja huomioinut, ettei mies puhu.
Ensihoitaja on tarkastellut lapsia. He näyttivät pelästyneeltä.
Huolestunut ensihoitaja teki päätelmän, ettei perheen vuorovaikutustaidot ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin pisti silmään sanamuoto lasu.
Ensin luulin, että meille tulee lapsi, mutta sitten tajusin.Jos meille tulee ensimmäistä kertaa lastensuojelun yhteydenotto, en kirjoittaisi lasu, vaan ihan sen oikean nimen, olisko sitten lastensuojeluilmoitus.
En nimittäin osaisi ajatella, että se lyhennetään noin.
Jotenkin otsikosta siitä tuli kuva, että kuitenkin heillä ennenkin olisi ollut jotain tekemistä lastensuojelun kanssa.
Toivottavasti olen nyt hakoteillä olettamukseni kanssa.Voi olla tietty, että on palstalta tuttu ilmaisu muille täällä.
Lasu on kyllä aika tavallisesti käytetty lyhenne. Ainakin jokaiselle sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalalla toimivalle, vaikkei yksityiselämässä olisikaan lastensuojelun kanssa tekemisissä. Mulle oli yllätys että se oli tässäkin ketjussa niin monelle vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kun ensihoitajat tekevät ilmoituksen, niin kyllähän sen on oltava niin. Ammattilaiset eivät tekisi turhia ilmoituksia. Kyllä nyt on huonosti tämän perheen asiat oltava. Huolestunut ensihoitaja on tarkastellut seiniä ja siisteyttä. Huomioinut, ettei ole mattoja lattiassa ja tullut siihen tulokseen, että matot ei voisi olla esim. Pesussa. Huolestunut ensihoitaja on tarkastellut miehen käyttäytymistä ja huomioinut, ettei mies puhu.
Ensihoitaja on tarkastellut lapsia. He näyttivät pelästyneeltä.
Huolestunut ensihoitaja teki päätelmän, ettei perheen vuorovaikutustaidot ole kunnossa.
Entä äidin terveydentila. Kerkesikö sitä tarkastelemaan?
Seinissä olevat paikattu reiät kiinnostaa mua ei oikeastaan muu koska muut "huolenaiheet" tuntuu hieman keksityiltä.
Jos on sairaskohtaus, niin kai silloin kutsutaan ambulanssi.
Mattojen tai varsinkaan taulujen puuttuminen ei pitäisi olla huolestuttava seikka kenenkään viranomaisen mielestä. Sinänsä epäuskottavaa sillä yleensä huolestuttavana pidetään vain esim. törkeän epäsiistiä kotia, ja sillä ei tarkoiteta sellaista normaalia lapsiperheen sotkuisuutta.
Jos reikiä on seinässä tietenkin kiinnostaa tietää että mistä ne on tulleet ja miten.
Meillä esim. lapset on saaneet reiän seinään pelkästään sillä että pamauttavat oven kovaa paperinohutta kipsiseinää vasten ja ovenkahva on tehnyt reiän. Jotkut talunkoukukkujen tai neulojen tekemät reiät tuskin huolestuttavat ketään.
Ja ne muut seikat mitä ap sanoi että lapset vaikuttivat pelästyneilyä kun ensihoitajat saapui no enemmänkin normaalia sanoisin ellei tuollainen ambulanssin saapuminen ole ihan peruskauraa jollekin perheelle. Jonkun puhumattomuuden ihmettelyäkään en ymmärrä ellei ole ollut joku zombie käyttäytyminen eli oletus siitä että olisi jossain aineissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seinissä olevat paikattu reiät kiinnostaa mua ei oikeastaan muu koska muut "huolenaiheet" tuntuu hieman keksityiltä.
Jos on sairaskohtaus, niin kai silloin kutsutaan ambulanssi.Mattojen tai varsinkaan taulujen puuttuminen ei pitäisi olla huolestuttava seikka kenenkään viranomaisen mielestä. Sinänsä epäuskottavaa sillä yleensä huolestuttavana pidetään vain esim. törkeän epäsiistiä kotia, ja sillä ei tarkoiteta sellaista normaalia lapsiperheen sotkuisuutta.
Jos reikiä on seinässä tietenkin kiinnostaa tietää että mistä ne on tulleet ja miten.Meillä esim. lapset on saaneet reiän seinään pelkästään sillä että pamauttavat oven kovaa paperinohutta kipsiseinää vasten ja ovenkahva on tehnyt reiän. Jotkut talunkoukukkujen tai neulojen tekemät reiät tuskin huolestuttavat ketään.
Ja ne muut seikat mitä ap sanoi että lapset vaikuttivat pelästyneilyä kun ensihoitajat saapui no enemmänkin normaalia sanoisin ellei tuollainen ambulanssin saapuminen ole ihan peruskauraa jollekin perheelle. Jonkun puhumattomuuden ihmettelyäkään en ymmärrä ellei ole ollut joku zombie käyttäytyminen eli oletus siitä että olisi jossain aineissa.
Minä olen huolestunut siitä, että minulla olisi voinut olla vaikka aivoverenvuoto tai alkava ja ensihoitajat huolestuvat tälläisesta.
En usko, että jos olisi ollut toisinpäin olisin itsekkään kovin juttu tuulella ollut tai sitten olisin ollut niin paniikissa, että olisin hankaloittanut heidän työtänsä.
Otin kumminkin loukkauksena,että meidän koti, miehet ja lapset moitittiin. Sitten tiedettiin kertoa, että meidän perheessä ei ole vuorovaikutustaitoja. Joku parisuhdeneuvoja voisi diagnosoida tämän, mutta ensihoitaja, joka käy hakemassa äidin sairaalaan.
Joka ei tiedä perheestä mitään. AP
Vierailija kirjoitti:
Huomenta. Vieläkin täällä keskustellaam. Nyt ainakin joku pyörtyisi, kun tulisi. Taaapero kaatoi laatikollisen dubloja lattislle ja puuroa on keittiön lattialla. Juon kumminkin rauhassa kahvit.
Keittiön lattiaan en ole edelleenkään laittamassa mattoa, koska syöminen on helpompi oppia, kun ei vauhkota siitä, että vähän lattialle vahingossa tippuu. AP
Jokaisesta lapsesta jonka vanhempi käyttää sanaa taapero pitäsi tehdä lastennsuojeluilmoitus.
Olen tämän ketjun aloittanut vuosia sitten ja jo silloin ihmettelin osanottajamäärää. Tänään muistin tän ja etsin käsiini. No tuosta lasusta ei poikinut mitään ja terveys parantunut, tosin noita oireita jatkuu edelleen, mutta enää en niitä niin pelästy. Kävimme juttelemassa asiallisesti ja avoimesti. Taulutkin ja matot on laitettu. 😁 T. Ap
Vierailija wrote:
Olen tämän ketjun aloittanut vuosia sitten ja jo silloin ihmettelin osanottajamäärää. Tänään muistin tän ja etsin käsiini. No tuosta lasusta ei poikinut mitään ja terveys parantunut, tosin noita oireita jatkuu edelleen, mutta enää en niitä niin pelästy. Kävimme juttelemassa asiallisesti ja avoimesti. Taulutkin ja matot on laitettu. 😁 T. Ap
Tuo on mukava kuulla! Kaikkea hyvää teidän perheelle!
Pyydän sen lääkärintodistuksen mukaan tapaamiseen, ettei kyse ollut pahoinpitelystä vaan sairauskohtauksesta. Koska se tuossa nyt varmasti myös lastenvalvojille tulee mieleen.
Nyt vähän meni luottamus. AP