Lue keskustelun säännöt.
miten vanhempana sietää lapsen reaktiota, jos ei saa älykännyä joululahjaksi?
13.12.2017 |
Kolmasluokkalainen poika haluaisi älypuhelimen joululahjaksi.
Hänellä on näppäinkänny, jolla saa soitettua vanhemmille. Kotoa löytyy PS4 ja tietokone. Nettiä saa käyttää ja pelatakin saa, tosin rajoitetusti. Pelaamista joudutaan rajoittamaan, koska ei muuta tekisikään.
Älykännyn haluaisi, koska kavereillakin on. Käytännössä peliaika väkisin lisääntyisi, koska pelilaite kulkisi taskussa. Lisäksi hän katsoisi netistä videoita, jotka eivät ole mielestäni mitenkään järkevää sisältöä lapselle.
Rajoittamisesta huolimatta lapsi on koukussa pelaamiseen lähes samalla tavalla kuin joku aikuinen heroiiniin. On valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen peliaikaa.
Jos lapsi ei saa älykännyä joululahjaksi, hän pettyy rankasti.
Miten toimisit?
Kommentit (46)
Pitää oppia sietämään pettymyksiä. Pettymys tuo tullessaan monenlaisia tunteita. Mm. arvottomuuden tunteen..Niistä selviää kuitenkin ja...siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin. Pitää puhua siitä pettymyksen tunteesta. Mulla lukee todistuksessa "kyky sietää epäonnistumisia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole laiska tapa korjata riippuvuutta, että vain rajoittaa? Pitäisi keksiä jotain tilalle. Lisäksi jos muut asiat sujuu pelaamisesta huolimatta, niin kontrollointi on vähän turhaa.
Lapsi keksii kyllä ihan itsekin muuta puuhaa, kun pelaamista rajoitetaan. Ei se ole vanhempien asia keksiä tekemistä. Keksikö sun vanhemmat sulle kaiken tekemisen sun lapsuudessa?
Yleensä sellainen harrastusmainen tekeminen maksaa. Olin riippuvainen pelaamisesta lapsena.
Olisko tuossa pelihimossa kyse myös siitä, että ap on näitä "meillä on lapsilla peliaikaa puoli tuntia viikossa" -vanhempia? Ja peli katkaistaan juuri silloin, kun kello on minuutilleen se, oli tilanne pelissä mikä tahansa. Vähän kun nämä "meillä ei lapset saa syödä lainkaan karkkia, perjantaisin ostetaan pikkupussi naposteluporkkanoita tai joskus oikein repäistään ja ostetaan pikkupaketti rusinoita, tirsk" - äidit, joiden lapset sitten kaverisynttäreillä vetää napaan koko karkkikulhon tai lautasellisen keksejä, kun ne on niin ihmeellisiä ja kiellettyjä...
Vierailija kirjoitti:
Kolmasluokkalainen poika haluaisi älypuhelimen joululahjaksi.
Hänellä on näppäinkänny, jolla saa soitettua vanhemmille. Kotoa löytyy PS4 ja tietokone. Nettiä saa käyttää ja pelatakin saa, tosin rajoitetusti. Pelaamista joudutaan rajoittamaan, koska ei muuta tekisikään.
Älykännyn haluaisi, koska kavereillakin on. Käytännössä peliaika väkisin lisääntyisi, koska pelilaite kulkisi taskussa. Lisäksi hän katsoisi netistä videoita, jotka eivät ole mielestäni mitenkään järkevää sisältöä lapselle.
Rajoittamisesta huolimatta lapsi on koukussa pelaamiseen lähes samalla tavalla kuin joku aikuinen heroiiniin. On valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen peliaikaa.
Jos lapsi ei saa älykännyä joululahjaksi, hän pettyy rankasti.
Miten toimisit?
Juoppo haluaa epätoivoisesti viinaa, miten toimisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin ostamatta. "Muillakin on" ei ole mikään validi peruste.
Miksei? Silloinhan lapsi jää miettimään miksi häntä pitää kohdella eri tavalla kuin kavereita
Miten niin? Perhekohtaisia nämä asiat, et voi kuvitella että saat Applen koska naapurin Jaska sellaisen saa.Ei se naapurin Jaskan Apple ole mikään peruste. Väännänkö ratakiskosta vai riittääkö rautalanka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin ipanoille hyvissä ajoin ennen joulua mitkä ovat sellaisia lahjoja, joita jouluna voi odottaa ja mitä ostokset/hankinnat ovat niitä muista (muuten vaan tarpeeseen tai vaikka synttäreiksi). Synttäreiksi ymmärrän jonkun isomman tai kalliimman lahjan kun päivänsankareita on vain yksi kerrallaan. Tämä tulisi myös ipanoiden oppia käsittämään. Jouluna on tarjolla muunlaista pakettua perheen aikuisten päätösten mukaan. Raamit ja hintarajat selviksi myös mukuloille, jotta oppivat miten tämä elämä toimii. Eli keskustelemalla. Ei jätetä mitään luulojen varaan.
Osta sellainen, johon ei mahdu pelejä paljon yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole laiska tapa korjata riippuvuutta, että vain rajoittaa? Pitäisi keksiä jotain tilalle. Lisäksi jos muut asiat sujuu pelaamisesta huolimatta, niin kontrollointi on vähän turhaa.
Lapsi keksii kyllä ihan itsekin muuta puuhaa, kun pelaamista rajoitetaan. Ei se ole vanhempien asia keksiä tekemistä. Keksikö sun vanhemmat sulle kaiken tekemisen sun lapsuudessa?
Yleensä sellainen harrastusmainen tekeminen maksaa. Olin riippuvainen pelaamisesta lapsena.
Mikä ihmeen "harrastusmainen tekeminen"? Tarkoitin lähinnä legoilla rakentelua ja muuta leikkimistä.
"meillä on lapsilla peliaikaa puoli tuntia viikossa"
Ap tässä. Tämä osuu. Olen juuri tällainen.
Ja juuri nyt muistuu mieleeni omasta lapsuudestani kaveri, jonka kotona ei ollut tv:tä. Kaverin pikkusisko vieraili meillä joskus. Tämä alle kouluikäinen lapsi istui lattialla tv:n edessä ja katsoi herkeämättä tavallista päivän _uutislähetystä_. (Normaali lapsi olisi katsonut pikku kakkosta tms)
Eli onhan asioilla puolensa. Toisaalta juuri eilen katsoin lapseni luokkakavereita matkalla koulusta kotiin. Känny oli esillä kävellessä, ja näytti siltä, että seuraavaksi astuvat auton alle. Koska youtubessa oli niin mielenkiintoinen video meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ostat sille sen puehlimen, jos kerta haluaa.
Meillä teini sai kesällä uuden IPhonen ja nyt haluaa joululahjaksi vielä uudemman mallin.
Ostan sen hänelle, koska haluaa. Mitä sitä suotta lasta kiusaamaan.
Voiko samsungista poistaa nettiselaimen puhelimesta kokonaan?
ap
p.s. Jos oletuksena olevan nettiselaimen voisi poistaa, olisi känny jo parempi. Sijalle turvallisemmaksi mainostettu K9 lasten nettiselain tai vastaaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsesta tulee 99% varmuudella syrjäytynyt hikky joka pikkuhiljaa alkaa eriytymään kavereista kun ei ole mahdollista päästä mukaan samoihin juttuihin mukaan, kaikki viestittely tapahtuu wapissa ja snäpissä, ap:n poika pääsee tuurilla kerran päivässä puoleksi tunniksi koneelle pelaamaan jos läksyt on tehty, samaan aikaan kaikki kaverit juttelevat toisilleen ja pitävät yhteyttä, ap:n poika voi lähettää tekstiviestin vaikka mummolle ja tehdä palapelin. Kuvittele AP vaikka ettet saisi puhua kenellekään muuten kuin töissä ollessasi. Siltä se tuntuu kun jää ulkopuolelle. Teet lapsellesi valtavan karhunpalveluksen.
Ryhmään kuuluminen on lapsen kehittyvälle itseluottamukselle todella tärkeää. On paljon kivempaa viettää lapsuus kavereiden kanssa jonneillen, paitsi tietysti jos haluat että pojasta tulee joku katkera kouluampuja joka ei saa tyttöystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennetaan lapselle kännykkään valmiiksi ohjelma, joka rajoittaa pelien käyttöä, kuten Screentime. Lapsi voi käyttää viestintäsovelluksia kuten Whatsappia. Ongelma ratkaistu. Peleille voi laittaa aikarajoitukset tai estää kokonaan.
ok, kiitos. Tuo screentime-ohjelma kuulostaa hyvältä.
ap
Muita näkemyksiä?
Lapsi katsoo esim sellaisia videoita ja kanavia kuin: justimus, siilis, masa ja teurastaja lanit.
Videoiden sisältö ei mielestäni ole todellakaan lapsille sopiva.
Suodattaako screentime tai k9 selain tällaisen sisällön pois?
ap
'virtuaalipippeli, heiluvat kassit, ponro, kaljavauva,...'
tämä on lapsille soveltuvaa videosisältöä?
Tämä, ota puhelimesta pelit pois, jos ne koukuttaa. Meidän lapsen puhelimessa voi myös estää nettisivuja kuten YouTube. Lapsi ei voi itse asentaa appsejä, mutta ajattelin antaa hänelle kohta valtuudet siihen (edellenkään ei voisi poistaa, vain asentaa).
Parempi opettaa lasta hallitsemaan pelihimoansa kuin kieltää kaikki. Itse olen viimeksi nähnyt lapsia ilman älyluureja, kun neljäsluokkalainen oli ekalla. Tokalla luokalla loputkin sai.