Lue keskustelun säännöt.
miten vanhempana sietää lapsen reaktiota, jos ei saa älykännyä joululahjaksi?
13.12.2017 |
Kolmasluokkalainen poika haluaisi älypuhelimen joululahjaksi.
Hänellä on näppäinkänny, jolla saa soitettua vanhemmille. Kotoa löytyy PS4 ja tietokone. Nettiä saa käyttää ja pelatakin saa, tosin rajoitetusti. Pelaamista joudutaan rajoittamaan, koska ei muuta tekisikään.
Älykännyn haluaisi, koska kavereillakin on. Käytännössä peliaika väkisin lisääntyisi, koska pelilaite kulkisi taskussa. Lisäksi hän katsoisi netistä videoita, jotka eivät ole mielestäni mitenkään järkevää sisältöä lapselle.
Rajoittamisesta huolimatta lapsi on koukussa pelaamiseen lähes samalla tavalla kuin joku aikuinen heroiiniin. On valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen peliaikaa.
Jos lapsi ei saa älykännyä joululahjaksi, hän pettyy rankasti.
Miten toimisit?
Kommentit (46)
Otsikon mukaan ajatellen minä vanhempi varmaan loukkaannun, kun en saa älykännykkää lahjaksi ja lapsi siitä jotenkin ilkkuu. Jos taas lapsen reaktio on vaikka lohduttava, niin hyvältähän se tuntuu.
Tätähän sä kysyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos sille lapselle kertoo etukäteen, että toivottua lahjaa ei tule? Silloin pettymys ei ole yhtä iso kuin jos vanhemmat vielä puolitoista viikkoa vihjailevat, että katsotaan nyt, jos olet kiltisti.
No ei todellakaan mitään kännykkää tollasessa tilanteessa! Hyvä tilaisuus opettaa lapselle kiitollisuutta, ja että kaikkea ei voi saada.
Niin, no, kiitollisuutta en koe tarpeelliseksi opettaa.
Vaan kyse on siitä, että älykänny olisi vahingoksi lapselle.
No haluatko sitten vahingoittaa lastasi tahallasi? Ei se vanhemmuus ole sellaista, että aina mennään helpoimman kautta.
Ehkä teillä on tässä tilaisuus ottaa vanhemmuus haltuun, koska vielä vaikeampaa on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tsemppaisin itseäni siihen, että en menisi helpoimman kautta?
Koska juuri siitä on kyse. Helpommalla pääsisi, kun vain kävisi ostamassa sen kännyn.
Kuulostaa tosi tehokkaalta, jos haluaa eristää lapsen kaveripiiristään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vastuuntuntoinen vanhempi. Kannattaa olla jämäkkä eikä antaa lapsen mennä hullutuksiin mukaan.
Jättäisin ostamatta. "Muillakin on" ei ole mikään validi peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät ostamatta. Kerrot etukäteen miksi älykännykkää ei tule. Jos ragee jouluna, niin sit ragee. Vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä. Kaikkea ei joi saada ja tuohon on perusteltu syy. Elämä aikuisena ei mene niin että kaiken haluamansa saa.
Onhan se kiva aiheuttaa pettymys lapselleen ja varsinkin nykyään kun noita vempaimia käytetään koulussakin esim. suunnistukseen, digikasvion kokoamiseen jne.
Mutta sinähän vain "suojelet" lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin ostamatta. "Muillakin on" ei ole mikään validi peruste.
Miksei? Silloinhan lapsi jää miettimään miksi häntä pitää kohdella eri tavalla kuin kavereita
Kolmasluokkalaisella ei älypuhelinta? Onko kengät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en todellakaan usko, että kaikilla Suomen 9-vuotiailla on älypuhelimet.
Sori nyt, kun satun olemaan eri mieltä näköjään aika monen kanssa. Älykänny on nykyään lähes itsestäänselvyys, joka vaaditaan myös joissain koulutehtävissä. Lisäksi se on yhteydenpitoväline (whatsapp, snapchat). En ymmärrä vanhempia, jotka näkee älykännyt saatanasta seuraavana. Lapsi opetetaan käyttämään niitä oikein. Kännyyn laitetaan tarvittavat rajoitukset.
Vähän sama olisi ollut, jos meiltä, jotka oltiin lapsia 80-luvulla, olisi kielletty lankapuhelimen käyttö, koska ennenkin on pärjätty sillä, että on menty soittamaan ovikelloa.
Eikö se ole laiska tapa korjata riippuvuutta, että vain rajoittaa? Pitäisi keksiä jotain tilalle. Lisäksi jos muut asiat sujuu pelaamisesta huolimatta, niin kontrollointi on vähän turhaa.
No suomalaista ekaluokkalaisistakin varmaan 80% on älykännykät. Kolmasluokkalaisista 95%. Kukaan ei mummuja lukuunottamatta osta niitä parinkympin näppäinpuhelimia.
Älykännyköitä käytetään koulussakin vaikka suunnistukseen, valokuvaamiseen, tiedonhakuun, kahotiin (eli sellainen digitaalinen tietokilpailu/pistokoe) jne. Ope toki laittaa viestiä, ettei ole pakko olla älykännykkää ja koulun tabletilla voi tehdä mutta yleensä ne ei edes toimi ja on tylyä olla ainoa, joka tekee hommat lainavehkeillä ja odottaa vartin, kun ope hakee yhdelle tablettia jostain opettajainhuoneesta ja kaikki muut aloittaa omalla kännyllä.
Äkykännyyn saa filttereitä ja saa myös ajankäyttöä valvovia ja rajoittavia appiksia, voi esim rajata tietyt sallitut nettiosoitteetja rajata peliaikaa vaikka viikonlopuiksi tai tunti/päivä tai mitä vaan. Esim. koulupäiviksi voi rajata pelioikeuden pois. Vanhempi tietysti opettaa ja valvoo kännyn käyttöä. Jos homma ei pysy hallinnassa, voi olla varalla parinkympin antiikkinäppiskännykkä, jolla voi vain soittaa ja lähettää tekstareita, vaikka 5e prepaidsimmillä. Tätä voi sitten käyttää vaikka viikon ja kokeilla uudestaan, onko säännöt hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole laiska tapa korjata riippuvuutta, että vain rajoittaa? Pitäisi keksiä jotain tilalle. Lisäksi jos muut asiat sujuu pelaamisesta huolimatta, niin kontrollointi on vähän turhaa.
Lapsi keksii kyllä ihan itsekin muuta puuhaa, kun pelaamista rajoitetaan. Ei se ole vanhempien asia keksiä tekemistä. Keksikö sun vanhemmat sulle kaiken tekemisen sun lapsuudessa?
Älypuhelimesta on myös paljon hyötyä ja liikkeessä voitte yhdessä myyjän kanssa asettaa tarvittavat rajoitukset. Pitää myös sopia selkeät säännöt kännykällä pelaamiseen. Tosiaan nykyään kaikki viestittelevät lähinnä whatsapissa, siinä jää lapsi helposti porukasta ulkopuolelle.
Minusta voisi hyvin ostaa puhelimen ja ottaa sen aina esim. yöksi pois.
antaisitteko peliriippuvaiselle 9-vuotiaalle lapselle lahjaksi älykännyn?
(koska aiempaa, pelaamiseen soveltuvaa kännyä ei ole käytössä)