miten vanhempana sietää lapsen reaktiota, jos ei saa älykännyä joululahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

No suomalaista ekaluokkalaisistakin varmaan 80% on älykännykät. Kolmasluokkalaisista 95%. Kukaan ei mummuja lukuunottamatta osta niitä parinkympin näppäinpuhelimia.

Älykännyköitä käytetään koulussakin vaikka suunnistukseen, valokuvaamiseen, tiedonhakuun, kahotiin (eli sellainen digitaalinen tietokilpailu/pistokoe) jne. Ope toki laittaa viestiä, ettei ole pakko olla älykännykkää ja koulun tabletilla voi tehdä mutta yleensä ne ei edes toimi ja on tylyä olla ainoa, joka tekee hommat lainavehkeillä ja odottaa vartin, kun ope hakee yhdelle tablettia jostain opettajainhuoneesta ja kaikki muut aloittaa omalla kännyllä.

Äkykännyyn saa filttereitä ja saa myös ajankäyttöä valvovia ja rajoittavia appiksia, voi esim rajata tietyt sallitut nettiosoitteetja rajata peliaikaa vaikka viikonlopuiksi tai tunti/päivä tai mitä vaan. Esim. koulupäiviksi voi rajata pelioikeuden pois. Vanhempi tietysti opettaa ja valvoo kännyn käyttöä. Jos homma ei pysy hallinnassa, voi olla varalla parinkympin antiikkinäppiskännykkä, jolla voi vain soittaa ja lähettää tekstareita, vaikka 5e prepaidsimmillä. Tätä voi sitten käyttää vaikka viikon ja kokeilla uudestaan, onko säännöt hallussa.

Ihan vaan huomautan, että on meitä 30-50-vuotiaitakin, jotka eivät tarvitse älypuhelinta ja ostavat tavallisisa näppäinpuhelimia. Kaikki eivät halua alkaa älypuhelimen orjiksi, joten mielellään käytetään puhelinta sen alkuperäisessä tarkoituksessa, eli soitetaan ja vastaanotetaan puheluita.

Netissä voi sitten pyöriä kotona ollessa, mutta esim. kaupassa ei tarvitse esittää tärkeää ihmistä sillä, että tuijottaa ja näpyttää puhelintaan jatkuvalla syötöllä (niin ja pitää sitä kädessään koko ajan, että muut huomaa kuinka on uusi iPhone just ostettu...lälläslää). Tekisi monelle hyvää jättää mm. kauppareissun ajaksi puhelin kotiin, voisi huomata muutkin ihmiset, jotta ei pysähdytä keskellä käytävää, kun just silloin pitää tuijottaa hurmoksellisesti näyttöä ja tukkia täten muiden kulkureitti.

Ihmiset ovat ihan zombeja nykyään liikenteessä, kun selaillaan jotain hemmetin puhelinta 24/7. Ap:lle tiedoksi, että opeta lapselles myös, että ei liikenteessä käytä älypuhelintaan (jos sellaisen saa), koska ihan liian monta vaaratilannetta on tullut nähtyä, kun kouluikäikäinen lapsi kävelee suojatielle kattomatta ympärilleen, tuijottaa vaan sitä puhelintaan ja autoilijat sitten jarruttelee etteivät aja päälle.

Niin ja se whatsapp.... Sehän on nykynuorten kiusaamiskanava. Juu, ehkä monille se on keino pitää näppärästi yhteyttä ihmisiin, mutta lehdissäkin on ollut paljon juttuja kuinka sen avulla voidaan pitää jonkun henkilön haukkumisrinkejä ja eristetään joku ulkopuolelle tarkoituksella. Eli ei sekään ole mikään autuaaksi tekevä ominaisuus. 

Ollaan nyt ostamassa neljäsluokkalaiselle pojalle elämänsä eka puhelin, älykännykkä siis, joululahjaksi (joulun jälkeen kyllä halvemmalla). Tähän asti hän on ollut koulunsa ainoa kännykätön oppilas. Mielestäni ei esim. pari vuotta sitten olisi ollut kykenevä huolehtimaan koko laitteesta. Nytkin täytyy asettaa sitten rajoja ja jättää puhelin yöksi keittiöön yms.

Tosiasia lienee, että sitä puhelinta tarvitaan päivä päivältä enemmän koulussa, yläkoululaiselle se oli pakko ostaa seiskalle mennessä, koska käytännössä koulu velvoitti siihen. En ole itse kehityssuunnasta yhtään mielissäni. Meillä yläkoululainen on enemmän tai vähemmän peliongelmainen ja voisin räjäyttää kaikki pelilaitteet taivaan tuuliin ellei sitten erkanisi täysin kaveripiiristään (joka on sinänsä fiksua porukkaa).

Mitä olen tuon neljäsluokkalaisenkin kavereita seurannut ihan ekaluokalta lähtien, niin ihan peli- ja kännykkäkoukussa ovat. Joskus huvittaa täällä av:lla lukea näitä taivasteluja, että "totta kai toimit jämäkästi etkä osta pelilaitetta peliriippuvaiselle". Minun nähdäkseni lapseni kavereista lähes sata prosenttia on riippuvaisia. Vanhemmat eivät selvästikään itse tajua, kuinka riippuvaisia ne omat mussukat ovat, ongelmaiset ovat aina niitä muita lapsia, heillä on ne nössöt vanhemmat. Kadulla kun kävelee, siellä seilaa ekaluokkalaiset naama puhelimessa jalkakäytävän laidasta toiseen, eikä autotien ylityskään puhelimen tuijotusta vähennä. Nämä ovat niitä tämän päivän tavallisia lapsia, ei mitään erityisongelmaisia. Sitten kun joku aikuinen ajaa pyörällä päin, niin yhyy, olipa tuhma ja piittaamaton aikuinen, kun ajoi kiltin lapsosen päälle. Sori, sieppaa ihan oikeasti tämä p*rkeleen digiloikka.

Onko screentime hyvä rajoitinohjelma? Onko niitä muita?

Ostaisin kostoksi Nokia 3310

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt ostamassa neljäsluokkalaiselle pojalle elämänsä eka puhelin, älykännykkä siis, joululahjaksi (joulun jälkeen kyllä halvemmalla). Tähän asti hän on ollut koulunsa ainoa kännykätön oppilas. Mielestäni ei esim. pari vuotta sitten olisi ollut kykenevä huolehtimaan koko laitteesta. Nytkin täytyy asettaa sitten rajoja ja jättää puhelin yöksi keittiöön yms.

Tosiasia lienee, että sitä puhelinta tarvitaan päivä päivältä enemmän koulussa, yläkoululaiselle se oli pakko ostaa seiskalle mennessä, koska käytännössä koulu velvoitti siihen. En ole itse kehityssuunnasta yhtään mielissäni. Meillä yläkoululainen on enemmän tai vähemmän peliongelmainen ja voisin räjäyttää kaikki pelilaitteet taivaan tuuliin ellei sitten erkanisi täysin kaveripiiristään (joka on sinänsä fiksua porukkaa).

Mitä olen tuon neljäsluokkalaisenkin kavereita seurannut ihan ekaluokalta lähtien, niin ihan peli- ja kännykkäkoukussa ovat. Joskus huvittaa täällä av:lla lukea näitä taivasteluja, että "totta kai toimit jämäkästi etkä osta pelilaitetta peliriippuvaiselle". Minun nähdäkseni lapseni kavereista lähes sata prosenttia on riippuvaisia. Vanhemmat eivät selvästikään itse tajua, kuinka riippuvaisia ne omat mussukat ovat, ongelmaiset ovat aina niitä muita lapsia, heillä on ne nössöt vanhemmat. Kadulla kun kävelee, siellä seilaa ekaluokkalaiset naama puhelimessa jalkakäytävän laidasta toiseen, eikä autotien ylityskään puhelimen tuijotusta vähennä. Nämä ovat niitä tämän päivän tavallisia lapsia, ei mitään erityisongelmaisia. Sitten kun joku aikuinen ajaa pyörällä päin, niin yhyy, olipa tuhma ja piittaamaton aikuinen, kun ajoi kiltin lapsosen päälle. Sori, sieppaa ihan oikeasti tämä p*rkeleen digiloikka.

Totta. Eilen leikkipuistossa oli kaksi alaluokkalaista leikkimässä. Toisella oli KOKO ajan puhelin kädessä ja peli käynnissä. Kaveri kiipesi telineeseen niin toinen jää alas istumaan ja katsomaan puhelinta. Toinen juoksee liukumäkeen niin toinen laahustaa perässä nenä ruudussa kiinni. Välillä vastasi kaverilleen muutamalla sanalla jotakin.

Mutta ei se ole lasten vika eikä aika ole meille vanhemmillekkaan armollinen. Sitä digiä kun tyrkytetään jo päiväkodissa. Ja kun kaikilla muilla on, niin aika isot taistelut saa välillä omansa kanssa käydä. Omalla 7-vuotiaalla on älyluuri ja siinä toimii pelit vain tunnin päivässä ja vain koulun jälkeen. Lähes viikottain saan tästä lapselta itseltään “palautetta”, koska kaverit saa pelata paljon rajattomammin, on puhelimet koulussa mukana jne. Pirun pitkä pinna ja paksu nahka saa itsellä olla, kun yrittää omaa lastaan pitää irti siitä koukuttumisesta (ja omani kyllä koukuttuu ihan siinä missä moni muukin, jos ei rajattaisi niin tuolla se haahuilisi liikenteessä nenä luurissa kiinni).

itsehän lapsesi "kasvatit"?