Lue keskustelun säännöt.
Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?
"Taajamassa sijaitseva iso omakotitalo, pihassa seisovat Volvo ja kultainennoutaja, samanlaisiin tuulipukuihin pukeutunut nelihenkinen ”prismaperhe”, joka suhaa automarketissa metsästämässä alennusjauhelihaa.
Tällaisia mielikuvia nuoret aikuiset liittävät lapsiperheisiin – ja muun muassa tällaiset mielikuvat heikentävät heidän perheellistymishalujaan, kertoo tuore Väestöliiton perhebarometri."
Kommentit (478)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole enää suomalaisesta naisesta parisuhteeseen ja perhettä perustamaan, kaikki haluaa olla nykyään insta superstaroja.
Kyllä mä mieluusti perustaisin perheen, jos löytäisin miehen joka haluaa osallistua lasten kasvattamiseen, kodin hoitamiseen ja talouteen tasapuolisesti 50/50. Ei niin että minä teen työpäivän jälkeen kaiken lapsiin ja kotiin liittyen.
Ps. mulla ei ole instagramia
Tämä. Mun viitekehykseni on akateemisesti koulutetut kaupunkilaisnaiset, eikä yhdessäkään tutussa lapsiperheessä IHAN OIKEASTI vastuu jakaudu 50/50. Kyllä se on äiti joka jää kotiin jos lapsi on vaikeasti vammainen, se on äiti joka saa syyt niskoilleen jos lapsi unohtaa uimapuvun koulu-uinnilta ja se on äiti, joka jatkuvasti kipuilee sitä, onko riittävän hyvä, kun ympärillä kaikki asiantuntijoista kadunmiehiin kertovat, miten niitä lapsia kuuluu kasvattaa.
Tämän takia minulla on vain yksi lapsi ja toista en halua, vaikka mies on välillä puhunut siitä. En pilaa enää yöuniani tai lisää vapaaehtoisesti työtaakkaani, kun teen ehkä 80-90 prosenttia kotitöistä. Olen luopunut toivosta sen suhteen, että meillä jaettaisiin kotityöt 50/50. Olen kuitenkin ihan suht tyytyväinen elämääni. Vapaa-aikaa jää kuitenkin ja yritän hyväksyä sen, että meillä ei ole tolkuttoman siistiä. Siivotaan 1-2 viikon välein, vaatteita ei pääsääntöisesti silitetä, ruokaa laitetaan, vaatteet pestään ja kuivataan pääsääntöisesti rummussa, lumityöt ja nurmikonleikkuu tehdään, kun huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syyt miksi lasten hankinta on vaikeaa tai epähaluttua:
-kouluttautumisessa kestää kauan
-tulevaisuudessa jos et kirjota E tai L papereita turha edes haaveilla yliopistoon pääsystä varsinkin aloille joista työllistyisi
-työllistyminen vaikeaa
-jos ei kouluttaudu, saa paskaa palkkaa, rahat eivät riitä elättämiseen
-vanhemmalta vaaditaan täydellisyyttä
-yhteiskunta määrittää ja painostaa liikaa yksilöäOma tilanne esimerkkinä: Jos pääsen keväänä kouluun niin olen 28 v kun valmistun, vakituinen työpaikka pitää olla, avioliitto, säästöjä jne. Ja omaa elämäää ei edes ole kerennyt elää kun on pyörinyt oravanpyörässä!
Nyt ikää 23 ja itsemurha pyörii kun ei jaksa elää niinku "pitäisi"... tekis mieli ottaa hatkat ja lähteä ulkomaille tekemään jotain maanläheisempää..
Yliopistoon ei ole pakko mennä. Ammatin saa lyhyemmälläkin koulutuksella.
No mutta mitä tätä ihmetellään, ainahan nuoret ovat kokeneet aikuiselämän tylsänä!
Kyllä minustakin lapsiperheiden elämä näytti ihan helvatun ankealta parikymppisenä! Silloin biletettiin ja matkustettiin, oltiin kavereiden kanssa menossa, keskityttiin näyttämään hyvältä ja kesäterassit kutsuivat. Ei ollut mitään mielenkiintoa hankkia lasta.
Lapsiperheet olivat tylsää massaa, johon ei edes kiinnittänyt huomiota. Mielikuva niistä oli sellainen, että tylsä kalpea peruspertti-isä kulkee raitapaita päällä kantaen harteillaan lasta, joka vääntää tämän rillejä ja vieressä tanakka, leggingseihin ja isoon t-paitaan pukeutunut huolittelemattomannäköinen äiti työntää rattaissa kirjaviin vaatteisiin puettua toista lasta.
Sitten, kun oltiin bailattu, matkusteltu, menty naimisiin ja asuttu oman kullan kanssa tarpeeksi monta vuotta ja opinnot hoidettu, meillä tuli sellainen tyhjyys, että tämä on niin nähty jo. Ei se biletyskään aina maistu. Ikää tuli ja raskausmahikset heikkenee joka heti. Että jos aiotaan oma lapsi hankkia, niin... Sitten tajuttiin, että ei Meistä tarvitse tulla sellaista tylsää maripaita-lapsiperhettä. Että mihin me tästä muka muututtais ihmisinä, meillehän vaan tulisi kolmas tyyppi lisää ja voitais silti olla coolisti eikä taantua perus-perteiksi. Matkustella ja harrastaakin lapsen kanssa voi.
Ja niinpä ollaan tehty, mistään ei olla jääty paitsi, päin vastoin. Kaksi lasta on ja ollaan heille näytetty maailmaa ja eri kulttuureita. Lapset on hyviä tyyppejä. Meidän lapsettomat tuttavamme ovat valittaneet jo vuosia, että tuntevat itsensä baareissa vanhoiksi, kukaan ei enää lähde radalle kun ei kiinnosta, parhaat puolisoehdokkaat on jo varattu ja aikovat ehkä hankkia jonkun yksin tehdyn koeputkilapsen. Eli elämäntilanteet muuttuu.
Minusta tv-mainoksien suomenruotsalainen, kolmen sukupolven elämästä kertova keskiluokkainen Prisma-perhe vahvistaa sekä perheenperustamisaikeita että arvokasta 2-kielisyyden perinnettämme Suomessa. Mainokset ovat myös niin hupaisia, esimerkiksi "hejsa hopsan trallarallaraa!"
Cat kirjoitti:
Kai sen nyt voi itse päättää, miten lasten kanssa perheenä elää. Nimimerkki. Kolme lasta ja mies aikoinaan ilman noutajaa ja omakotitaloa.
Niinpä. Todellisuus on sitä että valtaosa ihmisistä on lampaita jotka menee massan mukana eivätkä osaa itse elää sellaista elämää kuin oikeasti haluaisivat koska ovat lammassieluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon.
Niinpä. Me käytiin ekaa kertaa syntymän jälkeen brunssilla kun lapsi n. kuukauden ja yhdet illanistujaiset oli juuri meillä (toki välissä vauvan nukutus itsellä). Liikuntaa harrastaa kumpikin pari kertaa viikossa (ei aina onnistu). Jos nyt jostain olen luopunut niin humalassa en ole ollut raskaaksi tulon jälkeen. Ja tottakai elämä on täysin toisenlaista, koska kaikessa pitää huomioida vauva ja suunnitella enemmän. Mutta näen silti ettei ole pakko lapsenkaan kanssa elää "prismaelämää".
Minä haluan kuulua prismaperheeseen. Yksi lapsi juuri hankittuna. Tuntuu hyvältä kierrellä vauvan ja vaimon kanssa prismassa ja miettiä mitä ostetaan. Samalla voi katsella muita ihmisiä. Sitten kassalle ja bonuskortti esiin, niin saadaan bonukset talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt miksi lasten hankinta on vaikeaa tai epähaluttua:
-kouluttautumisessa kestää kauan
-tulevaisuudessa jos et kirjota E tai L papereita turha edes haaveilla yliopistoon pääsystä varsinkin aloille joista työllistyisi
-työllistyminen vaikeaa
-jos ei kouluttaudu, saa paskaa palkkaa, rahat eivät riitä elättämiseen
-vanhemmalta vaaditaan täydellisyyttä
-yhteiskunta määrittää ja painostaa liikaa yksilöäOma tilanne esimerkkinä: Jos pääsen keväänä kouluun niin olen 28 v kun valmistun, vakituinen työpaikka pitää olla, avioliitto, säästöjä jne. Ja omaa elämäää ei edes ole kerennyt elää kun on pyörinyt oravanpyörässä!
Nyt ikää 23 ja itsemurha pyörii kun ei jaksa elää niinku "pitäisi"... tekis mieli ottaa hatkat ja lähteä ulkomaille tekemään jotain maanläheisempää..
Yliopistoon ei ole pakko mennä. Ammatin saa lyhyemmälläkin koulutuksella.
Hohhoijaa, ei sitä turhaan mennä lukiota vääntämään ja lukemaan hyvät paperit että vois mennä amikseen. Millään lähihoitajan palkalla ei perhettä elätetä, tai ehkä just ja just mutta ei sellasta kituuttamista jaksa katsella!
Luulen, että suurin syy sille, ettei lapsia hankita on työelämän arvaamattomuus. Olen itse korkeasti koulutettu, ja menen pätkätyöstä toiseen. Pätkien välillä haen työpaikkaa, ja stressaan rahasta, töiden saantia, kaikkea. Kun työpätkät alkavat, stressaan silti, koska tiedän että työt loppuvat aikanaan, ja työnhakurumba alkaa uudestaan. En missään nimessä hankkisi lasta sekoittamaan tätä kuviota entisestään. Pitää varmaan kouluttautua hoitoalalle, ei tarvi huolehti töiden saannista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että suurin syy sille, ettei lapsia hankita on työelämän arvaamattomuus. Olen itse korkeasti koulutettu, ja menen pätkätyöstä toiseen. Pätkien välillä haen työpaikkaa, ja stressaan rahasta, töiden saantia, kaikkea. Kun työpätkät alkavat, stressaan silti, koska tiedän että työt loppuvat aikanaan, ja työnhakurumba alkaa uudestaan. En missään nimessä hankkisi lasta sekoittamaan tätä kuviota entisestään. Pitää varmaan kouluttautua hoitoalalle, ei tarvi huolehti töiden saannista.
Tämä! Esikoiseni on valmistunut jo aikoja sitten, mutta työt ovat sellaista silppua, ettei hän ole päässyt vielä kertaakaan edes ansiosidonnaiselle. Peruspäivärahalla pärjää nipin napin itse, ei sillä lapsia elätetä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta voisi päätellä, että tee lapsi vain jos:
A) Teillä on suhteellisen paljon rahaa (matkustelu, erilaiset palvelut, elämykset)
B) Työajat ovat normaalit 8h päivässä molemmilla, eikä työ ole sinulle mikään suuri intohimo, johon haluat kuluttaa paljon aikaa
C) Hyvät tukiverkostot
Ja näiden lisäksi tee vain yksi lapsi.
Meillä toteutuu nuo kaikki ja elämä on oikein mukavaa. Todennäköistä on, että elämä olisi paljon hankalampaa, jos olisi useampi lapsi, huonot tukiverkostot, molemmilla haastava työ (nyt vain toisella haastava ja toisella osa-aikainen) tai meillä olisi vähemmän rahaa.
Ehkä helposta lapsiperhe-elämästä on tullut luksusta? Siihen on harvemmalla varaa nykyään. Voi saada helpon elämän ilman lapsia tai sitten hankalamman elämän lasten kanssa, mutta harvemmalla on varaa molempiin. Oikein rikkailla on sitten varaa useampaankin lapseen ja silti elämä on helppoa. Ja tarkoitan siis helpolla sitä, että kaupasta voi ostaa mitä tahtoo, matkustaa usein, kotiin on varaa hankkia lastenhoito- ja siivouspalveluita usealla tunnilla viikossa, on varaa muihinkin ostopalveluihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- en saa ikinä pysyvää parisuhdetta (ikää 30v, pisin suhde 4kk). Syytä en tiedä, sanokaa te jotka tiedätte.
- en saa ikinä omaa taloa koska ei ole rahaa eikä puolisoa jakamassa 100 - 200k€ potin edes vähän siedettävämmäksi
- en saa ikinä uutta autoa koska ei ole rahaa
Onneksi sentään on 35neliön vuokraluukku ja vakinaisia kokopäivä töitä, joilla tosin ei mitään taloja tai autoja ostella. Valitettavasti tämäkin alkaa käydä jo terveyden päälle (fyysistä työtä jatkuvalla pöly/kemikaali altistuksella) niin paljon että pian on pakko lopettaa. Ennemmin vielä köyhempi ja terve kuin lähes köyhä ja keuhkovikainen.
Nimim. Koulut käyty että saisi hyvän työn ja elämän
Vierailija kirjoitti:
Itsellä se syy että tuntui etteivät omat vanhemmat siitä nauttineet vaan olivat stressaantuneita 24/7 niin sitä ei halua kokea itse..
Tässä tuli asian ydin jo viestissä numero viisi. Nykyajan nuorille aikuisille oma nautinto on tärkein tavoite, kun taas meille vanhemmille sukupolville ei. Itse olen 41, ja mulla on lapset ikähaarukassa 5-17. Mun ikäpolven ihmisille on usein tärkeää kokea, että minua tarvitaan, ja nautinnollisuus on jossain monta sijaa alempana prioriteettilistassa.
Mun mielestä nykyisten nuorten aikuisten suhtautumisessa ei ole mitään vikaa. Ihan hyvä jos tiedostaa, ettei halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se Prisman mainosperhe ole Ruotsin kuninkaalliset? Ainakin viimeksi kun näin Prisman mainoksen, siitä on kyllä jonkin verran aikaa. Eikä keskiluokkainen suomenruotsalainen perhe?
Jos minulle olisi maalattu tuollaista kuvaa perheellisyydestä, en olisi missään nimessä hankkinut perhettä. Vielä nuo koirat siihen. Prisma on kauhea. Omakotitalokin on kauhea. Koko perheen kauppamatka Prismaan on järkyttävä ajatus. Miksi mennä perheensä kanssa sellaiseen ympäristöön?
Hirveintä perhearjessa olisi joutua käymään Prismassa, ulkoleikkipaikoilla, jääkiekkopeleissä ja niin edelleen.
Hassua. Itsellä neljä lasta, enkä ole luopunut muusta kuin tekemisen spontaaniudesta. Edelleen matkustelen, käyn ravintoloissa, lepään töiden jälkeen, tapaan ystäviä brunsseilla jne. Lapset mukana tai ei. Esimerkiksi meillä on ollut tapana ottaa matkalle mukaan pikkusiskoni vahtimaan lapsia muutamaksi illaksi, jotta pääsemme miehen kanssa kahden jonnekin kohteessa.
Toki suunnittelua vaatii, se on selvä ja rahaa menee. Mutta varsinaisesti en ole luopunut mistään, ainakaan mitä osaisin kaivata.
Prismassakin käytiin jo ennen lapsia :)
No, kyllähän se lapsi tai lapset muuttavat elämää, mutta monella on kyllä aika tylsän karu kuva lapsiperheen elämästä. Elämästä voi rakentaa omannäköisen lastenkin kanssa. Ei tarvitse alkaa elää lasten ehdoilla ihan joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Hassua. Itsellä neljä lasta, enkä ole luopunut muusta kuin tekemisen spontaaniudesta. Edelleen matkustelen, käyn ravintoloissa, lepään töiden jälkeen, tapaan ystäviä brunsseilla jne. Lapset mukana tai ei. Esimerkiksi meillä on ollut tapana ottaa matkalle mukaan pikkusiskoni vahtimaan lapsia muutamaksi illaksi, jotta pääsemme miehen kanssa kahden jonnekin kohteessa.
Toki suunnittelua vaatii, se on selvä ja rahaa menee. Mutta varsinaisesti en ole luopunut mistään, ainakaan mitä osaisin kaivata.
Prismassakin käytiin jo ennen lapsia :)
No, kyllähän se lapsi tai lapset muuttavat elämää, mutta monella on kyllä aika tylsän karu kuva lapsiperheen elämästä. Elämästä voi rakentaa omannäköisen lastenkin kanssa. Ei tarvitse alkaa elää lasten ehdoilla ihan joka asiassa.
Olet luopunut juuri siitä kaikkein tärkeimmästä, spontaaniudesta. Minulle se on elämän suola. Siksi lapsettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Hassua. Itsellä neljä lasta, enkä ole luopunut muusta kuin tekemisen spontaaniudesta. Edelleen matkustelen, käyn ravintoloissa, lepään töiden jälkeen, tapaan ystäviä brunsseilla jne. Lapset mukana tai ei. Esimerkiksi meillä on ollut tapana ottaa matkalle mukaan pikkusiskoni vahtimaan lapsia muutamaksi illaksi, jotta pääsemme miehen kanssa kahden jonnekin kohteessa.
Toki suunnittelua vaatii, se on selvä ja rahaa menee. Mutta varsinaisesti en ole luopunut mistään, ainakaan mitä osaisin kaivata.
Prismassakin käytiin jo ennen lapsia :)
No, kyllähän se lapsi tai lapset muuttavat elämää, mutta monella on kyllä aika tylsän karu kuva lapsiperheen elämästä. Elämästä voi rakentaa omannäköisen lastenkin kanssa. Ei tarvitse alkaa elää lasten ehdoilla ihan joka asiassa.
Kuten itsekin sanoit: rahaa menee. Tänä päivänä läheskään kaikilla ei ole vakituista työsuhdetta eikä siten rahaakaan sellaiseen elämään, jonka haluaisi. Enkä nyt tarkoita mitään unelmaa jostain luxus-elämästä vaan edes siihen keskiluokkaiseen elämään. Lasta ei voi antaa pois aina työttömyysjaksojen ajaksi ja ottaa takaisin, kun uusi määräaikainen työsuhde alkaa.
No en yhtään ihmettele, että oma sukupolveni (30-40) jättää tuon unelman taakseen. Seuraavista syistä:
- Suurin osa ei kuitenkaan pystyisi kustantamaan itselleen ja perheelleen omakotitaloa, kahta autoa, kultaista noutajaa, 2-3 lasta, kesämökkiä ja kaikkia muita "elintasoon" kuuluvia härpäkkeitä. Nämä asiat olivat tavoiteltuja ja mahdollisia esim. 50-luvuilla syntyneille siksi, että he olivat kokeneet elämänsä aikana jatkuvan taloudellisen nousun ja eteenpäinmenon, ja juuri sen mahdollistamana saaneet käytännössä elinikäisen työpaikan ja pankkilainan (jonka inflaatio usein söi parinkymmenen vuoden kuluessa murto-osaan sen alkuperäisestä arvosta).
- 2010-luvulla ihmisillä on laajemmat sosiaaliset verkostot, enemmän tekemistä ja mahdollisuuksia hankkia kulutustuotteita ja palveluja. Ne asiat, jotka aikanaan olivat kohtuuhintaisia (esim. omakotitalon rakentamiskustannukset, energia, ylläpitokustannukset) ovat nykyisin sietämättömän kalliita - ja ne kustannukset, jotka ovat nyt suhteellisesti halpoja (elektroniikka, käytetyt autot, matkat, kulutustuotteet, ruoka, lainaraha), olivat aikanaan paljon kalliimpia. Hintojen muotoutuminen näkyy kulutustottumuksissa, ja kulutustottumukset näkyvät elämäntavoissa, viime kädessä myös perheen muodostamisesta ja koosta päätettäessä.
- Suurin osa nyt 30-40 -vuotiaista on kasvanut joko yhden tai korkeintaan kahden sisaruksen kanssa, tai jopa ainoana lapsena. Harvalla on enää kokemusta suuresta sisarussarjasta tai suuresta perheestä - sitä ei enää pidetä normaalina kuin vanhoillislestadiolaisten piireissä. Vanhemmilla ikäluokilla on ollut kokemuksia suurperheistä nuoria ikäluokkia enemmän, ja se on varmasti vaikuttanut perheenperustamishaluihin ja perhekokoon. Todennäköisesti myös Kiinassa ihmiset jatkavat yhden lapsen politiikkaa, vaikka valtiovalta antaisikin luvan useamman lapsen hankkimiseen.