Lue keskustelun säännöt.
Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?
"Taajamassa sijaitseva iso omakotitalo, pihassa seisovat Volvo ja kultainennoutaja, samanlaisiin tuulipukuihin pukeutunut nelihenkinen ”prismaperhe”, joka suhaa automarketissa metsästämässä alennusjauhelihaa.
Tällaisia mielikuvia nuoret aikuiset liittävät lapsiperheisiin – ja muun muassa tällaiset mielikuvat heikentävät heidän perheellistymishalujaan, kertoo tuore Väestöliiton perhebarometri."
Kommentit (478)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon.
Ihmiselämä on pitkä. On mahdollista elää vapaa nuoruus ja keskiaikuisuus ja saada lapsia n. 30-vuotiaana. Sitten toinen lapsi n. 32-vuotiaana.
Lol. Minä olen 32-vuotias, kun valmistun yliopistosta. En ole elänyt vapaata elämää yhtään ainutta vuotta aikuisesta elämästäni. Kun minulla on tutkinto ja kunnolla tuloja, en todellakaan ole heittämässä kaikkea pois jonkin lapsiperhehelvetin kokeakseni. Loppuelämäni keskityn nautiskelemaan.
Ihmiselämä on pitkä ja kaikelle on aikansa. Ikävää, että sinulla nuoruuden odottamiseen on mennyt kovin kauan. Kaikilla ei mene. Toiset ovat hyvin inokkaita siirtymään jo eteenpäin iässäsi tai myöhemmin.
Kuule, ei se innokkuudesta ole kiinni. Luuletko, että ihminen valitsee omat vastoinkäymisensä?
Ja sellaista aikaa ei olekaan, että viitsisin sitä tuhlata johonkin niin turhanpäiväiseen kuin lapsiperhe-elämä.
Valitettavasti vanhempas tuhlas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä ampuu kaikkea hupejä lähietäisyydeltä päähän: ei enää videopelejä, elokuvia, tv-sarjamaratoneja, musiikinkuuntelua, keikoilla käyntejä tai baari-iltoja. Sen sijaan tilalle tulee ikuinen rahattomuus, olematon seksielämä, lähes varma avioero ja ikuinen velkakierre. Sitten jos vielä selviää, että lapset eivät olekaan biologisesti omiasi.. ei isyydestä pääse eroon vaan joutuu maksamaan rahaa jonkun toisen miehen äpäristä.
Ei houkuttele kyllä yhtään. Ei tällä tulevaisuudella mikä on tulossa.
Taidat olla aika avuton ihminen, jos mainitsemasi ei onnistu perheellisenä. Ehkä parempi, että sukua jatkaa vähemmän avuttomat...
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon.
Et viitsisi puhua sinä-passiivissa. En ikinä luopuisi brunsseista, kaveripariskunnilla istumisista ja pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa. Minä kun en alun alkaenkaan harrastaisi mitään tuollaista hienostelevaa soopaa. Vedän luomulenkkimakkaraa ja juon itse panemaani kotiviiniä spurg...hienostuneessa seurassa ja nautin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon.
Ihmiselämä on pitkä. On mahdollista elää vapaa nuoruus ja keskiaikuisuus ja saada lapsia n. 30-vuotiaana. Sitten toinen lapsi n. 32-vuotiaana.
Lol. Minä olen 32-vuotias, kun valmistun yliopistosta. En ole elänyt vapaata elämää yhtään ainutta vuotta aikuisesta elämästäni. Kun minulla on tutkinto ja kunnolla tuloja, en todellakaan ole heittämässä kaikkea pois jonkin lapsiperhehelvetin kokeakseni. Loppuelämäni keskityn nautiskelemaan.
Ihmiselämä on pitkä ja kaikelle on aikansa. Ikävää, että sinulla nuoruuden odottamiseen on mennyt kovin kauan. Kaikilla ei mene. Toiset ovat hyvin inokkaita siirtymään jo eteenpäin iässäsi tai myöhemmin.
Kuule, ei se innokkuudesta ole kiinni. Luuletko, että ihminen valitsee omat vastoinkäymisensä?
Ja sellaista aikaa ei olekaan, että viitsisin sitä tuhlata johonkin niin turhanpäiväiseen kuin lapsiperhe-elämä.
Valitettavasti vanhempas tuhlas.
Täältä sivusta haluaisin sanoa, että vanhempani myös valitsivat ammatit jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään. Äitini on myös tupakoinut koko ikänsä. Pitäisikö minun siis alkaa lähihoitajaksi ja polttamaan aski päivässä vain siksi, että niin äitinikin valitsi?
Pointti: ei ole mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi seurata vanhempiensa valintoja. Jokainen saa tehdä ihan omat valintansa, ja pitää vanhempiensa valintoja omalla kohdallaan tylsina, huonoina tai jopa turhanpäiväisinä.
Itse olen pian 30, uraputkessa maisteri, erosin juuri 7v. Parisuhteesta ja sen ansiosta jälleen pohtinut mitä haluankaan elämältä. Vielä 10 vuotta sitten halusin eri asioita - naimisiin, lapsia, ihan ok työn. Opiskeluvuodet olivat haastavia ja oikeasti tajusin sen patriarkaalisuuden, että jos hankkisimme miesystävän kanssa lapsia, jäisi mamma/holhoojarooli minulle ja mies harrastaisi edelleen ja keskittyisi uraan. tajusin, että meidän suhde ei kestä jos minä teen uraa. Tavallaan en edes halunnut uraa aiemmin, mutta jotenkin kyynistyin tuohon naisen rooliin ja mielihalut muuttuivat. Totesin, että tarvitsen miehen, joka on tosi järjestelmällinen ja huolehtii myös välillä minusta, kun en aina jaksa. Tästä syystä homma meni uusiksi ja jäljelle jäi työ, jonka avulla olen saanut merkitystä elämääni. Miesten suhteen minusta on tullut äärimmäisen kranttu. Eksä oli ns. Unelmieni mies, mutta turhan patriarkaalisella maailmankuvalla (peräisin kotoaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä ampuu kaikkea hupejä lähietäisyydeltä päähän: ei enää videopelejä, elokuvia, tv-sarjamaratoneja, musiikinkuuntelua, keikoilla käyntejä tai baari-iltoja. Sen sijaan tilalle tulee ikuinen rahattomuus, olematon seksielämä, lähes varma avioero ja ikuinen velkakierre. Sitten jos vielä selviää, että lapset eivät olekaan biologisesti omiasi.. ei isyydestä pääse eroon vaan joutuu maksamaan rahaa jonkun toisen miehen äpäristä.
Ei houkuttele kyllä yhtään. Ei tällä tulevaisuudella mikä on tulossa.
Taidat olla aika avuton ihminen, jos mainitsemasi ei onnistu perheellisenä. Ehkä parempi, että sukua jatkaa vähemmän avuttomat...
Minulla on jouluun asti vapaata. Tänään nukuin yhteentoista, puoli kuuteen mennessä olin katsonut Areenasta ohjelmia, selannut nettiä, kuunnellut musiikkia, masturboinut, ottanut päiväunet, juonut kahvia ja syönyt suklaata ja hedelmiä. Puoli kuusi mies tuli töistä, jolloin söimme oikeaa ruokaa. Sen jälkeen olemme tehneet kotitöitä, makoilleet sängyssä, pelanneet, selanneet nettiä ja kuunnelleet musiikkia. Olen 30-v. nainen ja tämä on tällä hetkellä unelmieni elämää. Toki kaikki tämä onnistuisi perheellisenäkin, mutta ymmärrän, että lasten hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää huolehtia mm. säännöllisestä ruokailusta, ulkoilusta, erilaisista virikkeistä, järkevästä vuorokausirytmistä jne.
Eivät pienten lasten vanhemmat voi luukuttaa Spotifysta jotain hittilistaa 12 h putkeen tai pelata videopelejä koko viikonloppua lähes ympäri vuorokauden.
* Röhönauru *
Hyvä, että ihmisillä on tavoitteet elämälleen = selata nettiä, nukkua, katsoa telkkaria ja kuunnella spotifytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko lapsen hankkiminen jotenkin ylevämpi tavoite? Pohjimmiltaan siinäkin on kyse omien itsekkäiden tarpeiden täyttämisestä. Vanhempi saa tyydytystä siitä, että saa seurailla lastensa tuotoksia toisin kuin joku siitä, että saa keskittyä tekemään itselle mielekkäitä asioita. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Haudassa ei kukaan muista itseään yhtään enempää siitä, että on käyttänyt elämänsä spotifyn kuunteluun kuin lasten kakkavaippojen ja pissojen siivoamiseenkaan. Elämään liittyvät asiat ovat merkityksellisiä vain elämän aikana, ja silloin on järkevää keskittyä tekemään niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat, eikä pyrkiä menemään jonkin valmiin muotin mukaan. Vaikka voihan silläkin tavalla tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, jos itsetunto rakentuu sille, miten ulkopuoliset itseen suhtautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole enää suomalaisesta naisesta parisuhteeseen ja perhettä perustamaan, kaikki haluaa olla nykyään insta superstaroja.
Siltähän se voi vaikuttaa jos pelkkää instaa seuraa :) Kannattaa pistää kone kiinni ja lähteä ulos, sieltä löytyy ne naiset jotka parisuhteen haluaa ja perheen perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onko lapsen hankkiminen jotenkin ylevämpi tavoite? Pohjimmiltaan siinäkin on kyse omien itsekkäiden tarpeiden täyttämisestä. Vanhempi saa tyydytystä siitä, että saa seurailla lastensa tuotoksia toisin kuin joku siitä, että saa keskittyä tekemään itselle mielekkäitä asioita. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Haudassa ei kukaan muista itseään yhtään enempää siitä, että on käyttänyt elämänsä spotifyn kuunteluun kuin lasten kakkavaippojen ja pissojen siivoamiseenkaan. Elämään liittyvät asiat ovat merkityksellisiä vain elämän aikana, ja silloin on järkevää keskittyä tekemään niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat, eikä pyrkiä menemään jonkin valmiin muotin mukaan. Vaikka voihan silläkin tavalla tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, jos itsetunto rakentuu sille, miten ulkopuoliset itseen suhtautuvat.
Jumaliste, että ihmiset nykyään pitävät vätystelyä elämäntavoitteenaan. Mihin on kadonnut halu saada jotain hyödyllistä aikaan? Mitä väliä elämällä on, jos sen vain sluibailee itseään runkaten peiton alla? Valtakunnat on romahtaneet rappioon ennenkin ja se on Suomella vääjäämättä edessä tätä tahtia.
Minulla on kolme lasta, vaikka en ole koskaan tuntenut vauvakuumetta. Minulla on paljon kaikkea, vaikka en ole tehnyt juuri mitään elämässäni ns. oikein päin ja oikeassa järjestyksessä. Elämässäni on tällä hetkellä liikaakin sisältöä, mutta lasten tekoa ja Prismaperhe-elämää en kadu.
Totta kai myönnän että joskus kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta ja spontaanin lähdön helppoutta, sekä aikaa kaksin puolison kanssa. Mutta se aika tulee taas joskus, ja nyt arki on tätä. Olen melko varma siitä että jos olisin jäänyt lapsettomaksi, olisin jossain vaiheessa elämää sitä surrut. Tai ajatellut että jään jostain paitsi. Sillä olisin jäänyt kun, Ivan kuten nyt perheellisenä hän paisti vapaudesta mennä.
Vaikka toisaalta... Nytkin kirjoitan tätä hotellin parvekkeella, aurinko paistaa ja taustalla pauhaa turkoosi meri. Nuorimmaiseni nukkuu päiväunia, muu perhe näkyy peuhaavan meressä. Elämä on uhmaa ja vaippojen vaihtoa, läksyjen tekemistä uima-altaan reunalla ja jonkun muun rytmin mukaan elämistä. Joku muu täällä samoaa viidakossa ja sukeltaa meressä ilman huolta lapsista ja sekin on ok. Totta kai. Siitä en vain itse pidä, että ollaan toisia vastakkain. Että jonkun valinta olisi toista parempi. Yhteiskunnassa pitäisi kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen ihan jokaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaamme onnellisia, että saamme elää kulttuurissa, jossa voimme päättää näistä lapsentekoasioistakin. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Asuin jonkin aikaa Arabiemiraateissa ja siellä tilanne on aivan toinen.
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä ampuu kaikkea hupejä lähietäisyydeltä päähän: ei enää videopelejä, elokuvia, tv-sarjamaratoneja, musiikinkuuntelua, keikoilla käyntejä tai baari-iltoja. Sen sijaan tilalle tulee ikuinen rahattomuus, olematon seksielämä, lähes varma avioero ja ikuinen velkakierre. Sitten jos vielä selviää, että lapset eivät olekaan biologisesti omiasi.. ei isyydestä pääse eroon vaan joutuu maksamaan rahaa jonkun toisen miehen äpäristä.
Ei houkuttele kyllä yhtään. Ei tällä tulevaisuudella mikä on tulossa.
Taidat olla aika avuton ihminen, jos mainitsemasi ei onnistu perheellisenä. Ehkä parempi, että sukua jatkaa vähemmän avuttomat...
Ja kas, taas olet polkemassa muita ja nostamassa itseäsi jalustalle. Mikä sinun anti tälle keskustelulle on olevinaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko lapsen hankkiminen jotenkin ylevämpi tavoite? Pohjimmiltaan siinäkin on kyse omien itsekkäiden tarpeiden täyttämisestä. Vanhempi saa tyydytystä siitä, että saa seurailla lastensa tuotoksia toisin kuin joku siitä, että saa keskittyä tekemään itselle mielekkäitä asioita. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Haudassa ei kukaan muista itseään yhtään enempää siitä, että on käyttänyt elämänsä spotifyn kuunteluun kuin lasten kakkavaippojen ja pissojen siivoamiseenkaan. Elämään liittyvät asiat ovat merkityksellisiä vain elämän aikana, ja silloin on järkevää keskittyä tekemään niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat, eikä pyrkiä menemään jonkin valmiin muotin mukaan. Vaikka voihan silläkin tavalla tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, jos itsetunto rakentuu sille, miten ulkopuoliset itseen suhtautuvat.
Jumaliste, että ihmiset nykyään pitävät vätystelyä elämäntavoitteenaan. Mihin on kadonnut halu saada jotain hyödyllistä aikaan? Mitä väliä elämällä on, jos sen vain sluibailee itseään runkaten peiton alla? Valtakunnat on romahtaneet rappioon ennenkin ja se on Suomella vääjäämättä edessä tätä tahtia.
Huutonaurua! Mikään muu ei ole hyödyllistä kuin lasten teko :DDD
Väitän, että hyväntekeväisyystyö on monin verroin hyödyllisempää.
Ja ketkäs niitä hyväntekeväisyystöitä pääasiassa tekee? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko lapsen hankkiminen jotenkin ylevämpi tavoite? Pohjimmiltaan siinäkin on kyse omien itsekkäiden tarpeiden täyttämisestä. Vanhempi saa tyydytystä siitä, että saa seurailla lastensa tuotoksia toisin kuin joku siitä, että saa keskittyä tekemään itselle mielekkäitä asioita. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Haudassa ei kukaan muista itseään yhtään enempää siitä, että on käyttänyt elämänsä spotifyn kuunteluun kuin lasten kakkavaippojen ja pissojen siivoamiseenkaan. Elämään liittyvät asiat ovat merkityksellisiä vain elämän aikana, ja silloin on järkevää keskittyä tekemään niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat, eikä pyrkiä menemään jonkin valmiin muotin mukaan. Vaikka voihan silläkin tavalla tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, jos itsetunto rakentuu sille, miten ulkopuoliset itseen suhtautuvat.
Jumaliste, että ihmiset nykyään pitävät vätystelyä elämäntavoitteenaan. Mihin on kadonnut halu saada jotain hyödyllistä aikaan? Mitä väliä elämällä on, jos sen vain sluibailee itseään runkaten peiton alla? Valtakunnat on romahtaneet rappioon ennenkin ja se on Suomella vääjäämättä edessä tätä tahtia.
Huutonaurua! Mikään muu ei ole hyödyllistä kuin lasten teko :DDD
Väitän, että hyväntekeväisyystyö on monin verroin hyödyllisempää.
Ja ketkäs niitä hyväntekeväisyystöitä pääasiassa tekee? Niinpä.
Missä kohdin ylempänä sanottiin että mikään muu ei ole hyödyllistä kuin lasten teko? Väitä nyt ihmeessä, että masturbointi on monin verroin hyödyllisempää ja se on hyväntekeväisyystyötä, koska se tekee itselle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
* Röhönauru *
Hyvä, että ihmisillä on tavoitteet elämälleen = selata nettiä, nukkua, katsoa telkkaria ja kuunnella spotifytä.
Mutta eihän viittaamassasi viestissä ollut kyse mistään "tavoitteista", vaan ihan vaan Arjesta. Tässäkin keskustelussa on monta kertaa heitetty lapsellisten toimesta, että "arjesta se elämä muotoutuu, ei niistä Malediivien reissuista". Joten mitä väärää on tehdä koti-illoistaan omannäköisensä? Toiset haluavat pelata videopelejä tai rakastella keittiön pöydällä, toisille taas lego-linnan rakennus Hevisaurusta kuunnellen kuulostaa ihan mukavalta illanvietolta.
Tuskinpa sinä tuota jälkimmäistäkään miksikään tavoitteeksi kutsuisit (kuten et hoploppeja tai viikonloppuaamun hiekkalaatikolla istumisiakaan), vaan ihan perusarjeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko lapsen hankkiminen jotenkin ylevämpi tavoite? Pohjimmiltaan siinäkin on kyse omien itsekkäiden tarpeiden täyttämisestä. Vanhempi saa tyydytystä siitä, että saa seurailla lastensa tuotoksia toisin kuin joku siitä, että saa keskittyä tekemään itselle mielekkäitä asioita. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Haudassa ei kukaan muista itseään yhtään enempää siitä, että on käyttänyt elämänsä spotifyn kuunteluun kuin lasten kakkavaippojen ja pissojen siivoamiseenkaan. Elämään liittyvät asiat ovat merkityksellisiä vain elämän aikana, ja silloin on järkevää keskittyä tekemään niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat, eikä pyrkiä menemään jonkin valmiin muotin mukaan. Vaikka voihan silläkin tavalla tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, jos itsetunto rakentuu sille, miten ulkopuoliset itseen suhtautuvat.
Jumaliste, että ihmiset nykyään pitävät vätystelyä elämäntavoitteenaan. Mihin on kadonnut halu saada jotain hyödyllistä aikaan? Mitä väliä elämällä on, jos sen vain sluibailee itseään runkaten peiton alla? Valtakunnat on romahtaneet rappioon ennenkin ja se on Suomella vääjäämättä edessä tätä tahtia.
Huutonaurua! Mikään muu ei ole hyödyllistä kuin lasten teko :DDD
Väitän, että hyväntekeväisyystyö on monin verroin hyödyllisempää.
Ja ketkäs niitä hyväntekeväisyystöitä pääasiassa tekee? Niinpä.
Missä kohdin ylempänä sanottiin että mikään muu ei ole hyödyllistä kuin lasten teko? Väitä nyt ihmeessä, että masturbointi on monin verroin hyödyllisempää ja se on hyväntekeväisyystyötä, koska se tekee itselle hyvää.
Tässäkin on jälleen kerran nostettu jalustalle pitkästä tekstistä ehkä se epäolennaisin asia (masturbointi), kun kirjoittaja Uskalsi – ei, Julkesi! – asiasta mainita...
Ihminen voi elämässään tehdä hyviä tekoja vaikka kotosalla vetäisikin kymmentuntisia masturbaatiomaratoneja.
Samaa jankutusta päivästä toiseen. Toiset tekee lapsia ja toiset ei. Ei pysty edes lukemaan koko ketjua kun sitä samaa paskan tärkeetä jauhantaa ketju täynnä.