Mies tahtoi koiranpennun ja nyt ei jaksakaan sitä! Mitä hittoa? Onko koiranomistajia paikalla?

On kyllä sellaisia rotuja koirassa, että jos ei kouluta, olette kusessa. Suosittelisin myymään koiran sellaiseen kotiin jossa siitä osataan huolehtia kunnolla. Teille koira ei sovi.

Puhu miehen kanssa kunnolla asiasta.

Jos sama jatkuu edelleen --> koira pois. Ihan sen omaksi parhaaksi

Kannattaa antaa koira pois tässä vaiheessa kun se on vielä pentu. Silloin se kotiutuu ja kouluttautuu paremmin uuteen perheeseen

Olisi ihan koiran omaksi parhaaksi että se pääsisi kunnolliseen kotiin, missä se koulutetaan ja siitä huolehditaan. Olette ottaneet koiran vaikka teitä ei sen hoitaminen edes kiinnosta, ja se on aika typerää.

Ei tuon ikäinen koira vielä ole sisäsiisti. Ratkaisuja nyt: Koira kunnon kotiin ja mies piikille.

Jos et ole Porvoosta niin syyhän ei ole sinun vaan miehen ja veikkaan että mies ei osaa kouluttaa koiraa yhtään paremmin kuin sinäkään vaikka muuta väittäisikin. Se mitä tuossa voi tehdä on sopia että mieskin alkaa huolehtia koirasta. Toisaalta parempi voisi olla että lähdet lätkimään koska tuskin tuosta miestä saa jos tuotakaan vähään tajua.

Mies eikä poika enää

Etsi koiraharrastus, peruskoulutus nyt ainakin alkuun ja sitten vaikka rauniokoiratoimintaa tai agilitya. Jos miehellä on kilpailuviettiä niin joku kilpailulaji voisi olla se sopiva yllyke. Pieniltäkin paikkakunnilta löytyy usein toimintaa. 

Rauniokoiratoiminta on aika äijälaji ja todella hauskaa ja haastavaa. Agilityssä on ehkä enemmän teinipimumeininkiä. 

Mikä älynväläys oli hankkia tuollainen rotusekoitus?

Koiraparka. Nuo on sitten niitä tulevaisuuden ongelmakoiria jotka kärsivät koko loppuelämänsä (elleivät pääse asiantuntevaan kotiin myöhemmin) siitä, että niitä ei olla osattu kouluttaa ja ne ovat ihan pihalla siitä, että mitä niiltä vaaditaan tai mitä saa tehdä.

Ja koira hankitaan sellaiseen hetkeen kun on mahdollisuus olla sen kanssa 24/7 ja opettaa se sisäsiistiksi. 

Miksi, ette hankkineet vaikka koiraa hoitoon ensin niin olisitte nähneet miten se elämä nelijalkaisen kanssa sujuu? Tuossakin on nyt menty niin itsekkäällä asenteella: mitä koira tuo teidän elämäänne, mietittekö kertaakaan sitä että mitä te voitte antaa koiralle, oletteko hyvä perhe sille? Ja myös, että minkälainen koira perheeseenne tulee, minkälainen koira saa teidän perheessä parhaan mahdollisen kodin? 

Ei mikään koira ole 10 viikkoisena sisäsiisti. Koira on ollut teillä max. kolme viikkoa (luovutus vähintään 7 vkoisena).

Netistä löydät paljon apua koiran kouluttamiseen. Tähän palstalle nyt vaikea raapustaa miljoonaa sivua ohjeita. Tai osta kirja, esim. Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja on mielestäni hyvä ja selkeä. Tärkeintä on olla johdonmukainen (esim. mikä on kiellettyä, on aina kiellettyä ja mikä sallittua, on aina sallittua) ja että koiralta ei vaadita sellaista mitä se ei osaa (esim. istu -komentoa on turha huudella ja jankata, jos koiralla ei ole hajuakaan mitä se tarkoittaa).

Typerää ja vastuutonta ottaa koira perehtymättä sen kasvatukseen etukäteen lainkaan. Vaikka mies olisi sitä mankunut, olisi sinunkin pitänyt asiaan perehtyä, jos sellaisen suostuit ottamaan. Erityisesti vielä noin haastavasta ja aktiivisesta yhdistelmästä. Olisi kannattanut ottaa jokin vähän helpompi, jos tietotaito on tuolla tasolla.

Koirasta ON luovuttava. On itsekästä pitää sitä siksi koska haluatte ja ette henno luopua siitä vaikka muualla se saisi elämään paljon paremmat mahdollisuudet. Luopuminen on rakkautta.

Hyvin ehditte vielä pentukurssille (tai siis mies ja pentu ehtivät), itsellä on ollut rotikka/schäfer -mix ja voin kertoa että ilman koulutusta oltaisiin oltu kusessa, kun vielä koulutusten jälkeenkin murrosiässä yritti dominoida mua. 

Ellei miehellä löydy tähän aikaa ja halua niin koira äkkiä uuteen kotiin. Muuten tämä saaga päättyy siihen että koira ottaa parivuotiaana piikkiä kun on käynyt kiinni johonkin. 

Ja erityisen tärkeää on alottaa koiran tapakoulutus heti! Leikin varjolla harjoitellaan kuinka remmissä kuljetaan nätisti, istumista yms. helppoa koiralle sopivassa tahdissa. Koira on varmasti fiksu, nopea oppimaan ja helppo motivoida ainakin roduista päätellen.

Miksi sinun pitäisi kantaa rahanmeno yksin, eikö mies edes suostu maksamaan koirasta koituvia kustannuksia?

Olette kumpikin idiootteja. Antakaa koira pois ennemmin kuin myöhemmin.

Alle vuoden sisään olette todella kusessa jos pidätte koiran.

Sorry vaan,mutta siqnuna miehesihän on aivan lapsen asteella. Otan osaa-samoin käy teidän liiton, kohta kyllästyy ja sitä rataa.Ala jo katselemaan uutta,ettet putoa korkealta.

Jos jo nyt muutaman viikon jälkeen tilanne on tuo, niin mitä se on sitten, kun koira kasvaa ja vaatii liikuntaa ja aktivointia huomattavasti enemmän? Tai kun se on teini-iässä ja testailee rajojaan?

Nyt olisi erittäin tärkeää sosiaalistaa pentua. Herkkyyskausi on meneillään vielä muutaman viikon, enkä suosittele jättämään sitä käyttämättä millään roduilla, mutta en varsinkaan tuolla yhdistelmällä.

Kouluttamaton, sosiaalistamaton ja vähällä liikunnalla elävä labbisrotikka on aika pommi parin vuoden päästä. Sitä ennen voitte valmistautua hyvästelemään huonekalut, rahanne ja hyvät välit naapureihin.

Nyt siis joko tiukka katse peiliin ja täydellinen asenteenmuutos (miehellä), jonka on kestettävä seuraavat 10-12 vuotta päivittäin, tai sitten teette vielä fiksummin ja annatte koiralle uuden mahdollisuuden sille sopivassa kodissa.

Et ole miehesi äiti.

Ilmoitat nyt, että et halunnut koiraa joten sun homma ei ole ruokkia sitä, käyttää ulkona, kerätä kakkoja, kouluttaa, leikata kynsiä, pestä eikä käyttää eläinlääkärillä.

Sano myös että viikon ajan katsot, miten mies hoitaa koiraa ja jos on pahoja puutteita, ilmoitat eläinsuojeluun.

Lapsen pitää hoitaa vastuunsa. Miehen pitää myös.

Korkeintaan imuroit karvat.

Toivottavasti teillä ei ole lapsia...tai tule..

No jos et itse halua ottaa isompaa vastuuta koirasta niin parempi että luovut siitä.Samalla miettisin myös aiotko hankkia ko. miehen kanssa lapsia...voi käydä samoin.

Osta teille/miehelle pentukoulu joululahjaksi, pyydä miehen vanhempiakin osallistumaan lahjaan niin miehen äiti painostaa kyselyillään miehen osallistumaan varmasti (koska mieslapsestahan tässä on kyse).

Jos ei toimi niin ala hakea uutta asuntoa sinulle ja koirallesi, äläkä missään tilanteessa tee lasta tuon miehen kanssa.

Tuollainen sekoitus tarvitsee isompana todella paljon liikuntaa, mieluusti irti juoksemista. Sano nyt vielä, että se on uros. Lisäksi se tarvitsee vahvan hallinnan ja jämäkät perussäännöt. Kumpikin asia on opetettavissa ihan positiivisen vahvistamisen keinoin, mutta on oltava perustietoja siitä, miten koira oppii ja miten se ymmärtää maailmaa. Täytyy tajuta, että pentu ei tiedä mistään mitään, sille pitää kaikki opettaa tassusta pitäen. Kun se on saanut kiinni oppimisesta, käy homma jouhevammin. Kun tietyistä säännöistä pitää kiinni, on koiran kanssa elo mukavaa ja isonkin koiran kanssa pärjää. 

Ihan vedenpitäviksi kannattaa opettaa luoksetulo, nätisti remmissä kulkeminen, odottaminen, istuminen paikalleen, se, ettei ihmisten päälle hypitä ja luopuminen. Viimeisin näistä on erityisen tärkeää nyt, koska pennun aivot ovat kehitysvaiheessa, jonka aikana niitä voi vielä muokata. Luopumisharjoituksilla aivoja saa treenattua siihen, että luopuminen ei ole paha juttu, ja se sujuu isompanakin paremmin - koiralta saa luvattomat syömiset suusta, koiran saa ohi vaikkapa toisesta koirasta tai muusta mielenkiintoisesta jne. Lisäksi käsittelyä kannattaa treenata todella paljon, jotta koiran hampaiden tsekkaus, kynsien leikkuu ja vastaavat sujuvat myös sitten, kun se on täysikasvuinen. 

Minua koiran opettamisessa auttoi naksutin - sillä saa merkattua helposti, mikä on toivottu toiminto, ja palkattua koiraa oikea-aikaisesti. Ylipäänsä hyvä periaate on, että koiralle opetetaan haluttava asia ensin positiivisen vahvistamisen ja palkan (helpota palkata kehuilla, lelulla ja ruualla, edistyneemmät osaavat käyttää muitakin asioita palkkana) kautta. Vaatimisen aika on vasta sitten, kun koira varmasti tietää, mitä siltä halutaan. Kannattaa myös muistaa, että on ihan eri asia osata joku asia kotona kuin ulkona häiriöiden keskellä. Siksi häiriössä vaatimustaso on syytä pitää niin matalana, että koira varmasti onnistuu ja pystyy keskittymään. Kannattaa lukea netistä: aloita vaikka haulla "naksutinkoulutuksen perusteet". Minusta tuo suositeltu Tuire Kaimion kirja tekee asioista vähän turhan monimutkaisia. Tosi paljon selkeämpi on Salme Mujusen "Pennun polku puolivuotiaaksi". Sitä saa lähinnä kirjastoista. Siinä on melko tiiviissä paketissa paljon olennaista. Myös Tommy Wirenin kirjoissa on hyvää perustietoa. 

Useissa kunnissa toimii koiraseura tai -seuroja. Niissä pääsee usein varsin edullisesti tottelevaisuutta treenaamaan kursseille, kunhan on valmis osallistumaan seuratoimintaan tekemällä esim. muutaman tunnin talkootöitä silloin tällöin. Kannattaa ehdottomasti aloittaa kurssilla käyminen, siellä saa erinomaisia vinkkejä siitä, miten koulutuksessa lähdetään liikkeelle. 

Aivan loistava vaihtoehto tilanteessanne olisi myös koirasta luopuminen. On ihan selvää, että isännällä ei riitä selkäranka tuollaisen haastavan koiran koulimiseen ja aktivointiin. Jos emäntä ei ole innostunut oppimaan ja näkemään pirusti vaivaa, kannattaa koirasta ihan ehdottomasti luopua.