Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoi koiranpennun ja nyt ei jaksakaan sitä! Mitä hittoa? Onko koiranomistajia paikalla?
11.12.2017 |
Koira on sekarotuinen, 1.10.2017 syntynyt. Mies itse mankui koiraa ikuisuuden, koska hänen lapsuudenkodissaan koiria oli. Kuulemma se on ihmisen paras ystävä, paras mahdollinen lenkkiseura, tekee talosta kodin ja antaa hänestä esimakua sille, minkälaista olisi meillä perheenä lasten kanssa. Nyt ei siis ole lapsia enkä tämän nähtyäni varmaan kyseisen miehen kanssa hankikaan. Mies ei tee koiran eteen yhtään mitään. Se ei ole vieläkään sisäsiisti, koska kukaan ei ehdi jatkuvasti viemään sitä ulos. Tai ei EHDI, mies ei VIITSI vaikka ehtisikin.
Saakeli kun nyppii. Mies ei tee koiran eteen mitään. Hyvä että muistaa edes ruokkia sitä miljoonannen muistutuskerran jälkeen. Ei todellakaan käy lenkeillä koiran kanssa. Ei osta sille ruokaa eikä leluja. Kaikki on minun vastuulla. Joskus pakotettuna lähtee lenkille mukaan, muttei ikinä itse vie sitä itsenäisesti ulos. Vaikka niin koiran piti olla paras mahdollinen lenkkiseura?? Mies ei oikeasti ole ennen vaikuttanut millään tapaa itsekkäältä, joten mielestäni tätä ei voinut ennustaa ennen koiran hankkimista. Nyt tosin ajattelen, ettei mies huolehtisi mahdollisista lapsistakaan, kun ei huolehdi koirastakaan, jota mankui ikuisuuden!
Kyllä se koiraa rakastaa. Aina on sylittelemässä ja lässyttämässä sille. Mitään järkevää ei vaan voi tehdä sen kanssa. Ei lenkittää, ei kouluttaa. Minulla ei edes ole kokemusta koirista kuten hänellä! En mä koiraa osaa kouluttaa ja olen tästä miehelle monesti huutanut. Ei mitään vaikutusta. Neuvokaa millä saan tähän tilanteeseen muutosta? Onko koiraihmisiä linjoilla? Koirasta EI olla luopumassa!! Mieskin rakastaa sitä ja niin toki minäkin. Minua vaan pelottaa, mitä tästä tulee, kun koiran rodut ovat aika vaikeat, rotikkalabbis. Meillä ei ole varaa mihinkään ammattikouluttajaan ja mies varmaan osaisi kouluttaa koiraa jos vaan viitsisi. Minä se olen se pälli, jolla koirista ei ole kokemusta. En myöskään jaksaisi kantaa kaikkea vastuuta ja rahanmenoa yksin, kun se oli alunperin mies, joka koiran mankui.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun pennun koulutus tuntuu minusta koko ajan siltä kuin olisi hukkumassa. Välillä löydän netistä jotain hyviä ohjeita, jotka auttavat vähän ja saavat taas päätä enemmän pinnan päälle, mutta sitten taas pentu käyttäytyykin kuin hirviö ja jälleen ollaan lähempänä pohjaa. Uskon, että koiraihmisillä ei tällaista oloa ole, koska he tietävät mitä tekevät.
Esim. koiran noutamiskäytös. Pentu juoksee ja noutaa heti jos sille heittää leluja. Tämä käytös on ollut ihan alusta asti. Osa koiraihmisistä on sitä mieltä, että se on hyvä tapa purkaa pennun energiaa, joka on pois mm. tuhoamisesta. Toiset taas sanovat, ettei missään nimessä saa pistää koiraa noutamaan, koska se saa koiran niin kierroksille, että sitä on vaikeampi hallita sen jälkeen. Kierroksilla oleva koira tuhoaakin herkemmin. Olen sekaisin. En tiedä, pitäisikö antaa noutaa vai ei. Pentu ainakin rakastaa noita noutamisleikkejä. Vastaavia esimerkkejä tulee eteen jatkuvasti, joista on täysin vastakkaisia neuvoja.
Mietin sitäkin, onko tällä väliä. Pentu on uros ja sen isä on se rotikka, äiti labbis. Pennun olisi ehkä voinut myydä jopa täysin puhdasrotuisena rotikkana, koska niin paljon se siltä näyttää. Näyttääkö urospennut yleensäkin enemmän isältään ja nartut äidiltään? Olisi kiva tietää, onko koirassa siis se rotikkaosuus jotenkin vahvempana luonteenkin puolesta. Mielummin tahtoisin labbiksen olevan, koska pelkään todella rotikan kovuutta. Mitä jos se puree hirveillä leuoillaan aikuisenakin? Nytkin se jo saa helposti veret esiin pentuhampaillaan. Leuoissa kai on niin paljon voimaa jo nyt. Minä olen 151 cm pitkä ja hoikka nainen, joten isoa koiraa olisi minun vaikea hallita. Koira on pakko saada kuriin.
Ap
Hei, kyllä koiraihmisistäkin tuntuu tuolta. Moni ei tykkää yhtään siitä pentuajasta ja toivoo vaan että koira äkkiä kasvaisi aikuiseksi. Ja niihin ristiriitaisiin ohjeisiin törmää ihan kaikkialla, sille ei vaan voi mitään. Tärkeintä olisi ymmärtää mistä niissä on kyse, ei käyttää niitä jumalan sanana.
Näet sen pennusta, miten se suhtautuu noutoleikkeihin. Perinteisestä palloleikistä monet koirat menee aivan kierroksille, saalistamista jäljittelevät ärsykkeet voi aiheuttaa sitä. Jos tuntuu että se villiintyy liikaa, voit monella tavalla tehdä leikistä rauhallisempaa. Voit käyttäytyä itse eleettömästi, voit myös sekoittaa siihen etsimistä ja poistaa jahtaamisen. Esimerkiksi alkuun peittää pennun silmät, heittää lelun vähän matkan päähän niin ettei se näe, päästää koiran etsimään haistellen. Vaikeustasoa voi nostaa sillä, että pentu joutuu keskittymään ja odottamaan lupaa lähteä pidempään, tai että et heitäkään lelua vaan käyt viemässä sen piiloon. Jos se tuo luontevasti lelun sulle käteen asti, voit alkaa vaatia että se istuu rauhassa paikoillaan ja antaa vaikka sinun silitellä, ennen kuin otat lelun uudestaan. Katso miten koira käyttäytyy, sitä mielentilaa se tekeminen vahvistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun pennun koulutus tuntuu minusta koko ajan siltä kuin olisi hukkumassa. Välillä löydän netistä jotain hyviä ohjeita, jotka auttavat vähän ja saavat taas päätä enemmän pinnan päälle, mutta sitten taas pentu käyttäytyykin kuin hirviö ja jälleen ollaan lähempänä pohjaa. Uskon, että koiraihmisillä ei tällaista oloa ole, koska he tietävät mitä tekevät.
Esim. koiran noutamiskäytös. Pentu juoksee ja noutaa heti jos sille heittää leluja. Tämä käytös on ollut ihan alusta asti. Osa koiraihmisistä on sitä mieltä, että se on hyvä tapa purkaa pennun energiaa, joka on pois mm. tuhoamisesta. Toiset taas sanovat, ettei missään nimessä saa pistää koiraa noutamaan, koska se saa koiran niin kierroksille, että sitä on vaikeampi hallita sen jälkeen. Kierroksilla oleva koira tuhoaakin herkemmin. Olen sekaisin. En tiedä, pitäisikö antaa noutaa vai ei. Pentu ainakin rakastaa noita noutamisleikkejä. Vastaavia esimerkkejä tulee eteen jatkuvasti, joista on täysin vastakkaisia neuvoja.
Mietin sitäkin, onko tällä väliä. Pentu on uros ja sen isä on se rotikka, äiti labbis. Pennun olisi ehkä voinut myydä jopa täysin puhdasrotuisena rotikkana, koska niin paljon se siltä näyttää. Näyttääkö urospennut yleensäkin enemmän isältään ja nartut äidiltään? Olisi kiva tietää, onko koirassa siis se rotikkaosuus jotenkin vahvempana luonteenkin puolesta. Mielummin tahtoisin labbiksen olevan, koska pelkään todella rotikan kovuutta. Mitä jos se puree hirveillä leuoillaan aikuisenakin? Nytkin se jo saa helposti veret esiin pentuhampaillaan. Leuoissa kai on niin paljon voimaa jo nyt. Minä olen 151 cm pitkä ja hoikka nainen, joten isoa koiraa olisi minun vaikea hallita. Koira on pakko saada kuriin.
Ap
Hei, kyllä koiraihmisistäkin tuntuu tuolta. Moni ei tykkää yhtään siitä pentuajasta ja toivoo vaan että koira äkkiä kasvaisi aikuiseksi. Ja niihin ristiriitaisiin ohjeisiin törmää ihan kaikkialla, sille ei vaan voi mitään. Tärkeintä olisi ymmärtää mistä niissä on kyse, ei käyttää niitä jumalan sanana.
Näet sen pennusta, miten se suhtautuu noutoleikkeihin. Perinteisestä palloleikistä monet koirat menee aivan kierroksille, saalistamista jäljittelevät ärsykkeet voi aiheuttaa sitä. Jos tuntuu että se villiintyy liikaa, voit monella tavalla tehdä leikistä rauhallisempaa. Voit käyttäytyä itse eleettömästi, voit myös sekoittaa siihen etsimistä ja poistaa jahtaamisen. Esimerkiksi alkuun peittää pennun silmät, heittää lelun vähän matkan päähän niin ettei se näe, päästää koiran etsimään haistellen. Vaikeustasoa voi nostaa sillä, että pentu joutuu keskittymään ja odottamaan lupaa lähteä pidempään, tai että et heitäkään lelua vaan käyt viemässä sen piiloon. Jos se tuo luontevasti lelun sulle käteen asti, voit alkaa vaatia että se istuu rauhassa paikoillaan ja antaa vaikka sinun silitellä, ennen kuin otat lelun uudestaan. Katso miten koira käyttäytyy, sitä mielentilaa se tekeminen vahvistaa.
Siis aluksi pennun varmasti täytyy nähdä missä lelu on, mutta sen ei tarvitse nähdä sitä kun lelu lentää, koska se lentävän lelun näkeminen ja perään lähteminen on se kierroksia nostavin asia.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun pennun koulutus tuntuu minusta koko ajan siltä kuin olisi hukkumassa. Välillä löydän netistä jotain hyviä ohjeita, jotka auttavat vähän ja saavat taas päätä enemmän pinnan päälle, mutta sitten taas pentu käyttäytyykin kuin hirviö ja jälleen ollaan lähempänä pohjaa. Uskon, että koiraihmisillä ei tällaista oloa ole, koska he tietävät mitä tekevät.
Esim. koiran noutamiskäytös. Pentu juoksee ja noutaa heti jos sille heittää leluja. Tämä käytös on ollut ihan alusta asti. Osa koiraihmisistä on sitä mieltä, että se on hyvä tapa purkaa pennun energiaa, joka on pois mm. tuhoamisesta. Toiset taas sanovat, ettei missään nimessä saa pistää koiraa noutamaan, koska se saa koiran niin kierroksille, että sitä on vaikeampi hallita sen jälkeen. Kierroksilla oleva koira tuhoaakin herkemmin. Olen sekaisin. En tiedä, pitäisikö antaa noutaa vai ei. Pentu ainakin rakastaa noita noutamisleikkejä. Vastaavia esimerkkejä tulee eteen jatkuvasti, joista on täysin vastakkaisia neuvoja.
Mietin sitäkin, onko tällä väliä. Pentu on uros ja sen isä on se rotikka, äiti labbis. Pennun olisi ehkä voinut myydä jopa täysin puhdasrotuisena rotikkana, koska niin paljon se siltä näyttää. Näyttääkö urospennut yleensäkin enemmän isältään ja nartut äidiltään? Olisi kiva tietää, onko koirassa siis se rotikkaosuus jotenkin vahvempana luonteenkin puolesta. Mielummin tahtoisin labbiksen olevan, koska pelkään todella rotikan kovuutta. Mitä jos se puree hirveillä leuoillaan aikuisenakin? Nytkin se jo saa helposti veret esiin pentuhampaillaan. Leuoissa kai on niin paljon voimaa jo nyt. Minä olen 151 cm pitkä ja hoikka nainen, joten isoa koiraa olisi minun vaikea hallita. Koira on pakko saada kuriin.
Ap
KOIRA UUTEEN KOTIIN.
Miten ap voit kirjoittaa, että teillä ei ole varaa ammattikouluttajaan? Koirakurssit ovat alkaen 80 e paikasta ja pituudesta riippuen ja usein koiraseurat järjestävät kursseja jäsenilleen vielä edullisemmin. Miten teillä tulee olemaan varaa eläinlääkärimaksuihin ikinä, jos noinkin hyödylliseen kuin koiran koulutukseen ei ole varaa? Koira vaatii rahaa ja vielä enemmän aikaa.
Ap, jos pystyt, lähde edes muutamaksi päiväksi ystävän tai vanhempien luo? Voisi miehelle realisoitua, miten paljon oikeasti olet hänen puolestaan tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa kuulostaa enemmän ja enemmän keksityltä stoorilta.
Jos te RAKASTATTE koiraa, te haluatte tarjota sille sitä, mitä se tarvitsee elääkseen hyvää elämää. Sylissä palluttelu ja lässyttäminen ei ihan riitä siihen, että koiralla on hyvä olla.
Just. No ainakin minä RAKASTAN koiraa ja aion tehdä kaikkeni sen eteen ja olen tehnytkin, vaikka tilanne epäreilulta tuntuukin. Miehen tunteista en tietenkään tiedä enempää kuin sen mitä sanoo. Arvaa olenko räyhännyt hänelle samaa, että jos kerran noin rakastat pentua, niin tee sen eteen jotain myös!! Se on laiska kusipää. Kai se luottaa liikaa siihen, että minä teen ja hoidan kyllä, vaikka hän ei eväänsä lotkauta. Niinhän minä hoidankin, koska minusta koiraa ei voi jättää heitteille.
Kokemukseksi en voi kuitenkaan muuttua. En voi nyt mitään sille, ettei minulla tai perheelläni ole ikinä ollut koiria. Voin ainoastaan nyt yrittää omaksua tietoa ja käyttää sitä. Toivottavasti se riittää.
Ap
Ei se ole mikään peruuttamaton tuomio ettei sinulla ole koirakokemusta. Ei minullakaan ollut oikeasti vaikka kotona olikin lapsuudessani koira, cockerspanieli. Ulkoilutin sitä kyllä mutta ei sitä juuri koulutettu.
Ensimmäinen oma koira oli juurikin rotikka. Mun kokemukseni mukaan rotikka ei ole mitenkään kauhean vaikea, kaikki tuntemani ovat olleet älyttömän ihmisystävällisiä. Eikä koiran kouluttaminen mitään ydinfysiikkaa ole vaan ihan loogista tosin jatkuvaa. Koiralle, edes rotikalle ei tarvitse huutaa, ei se siitä mitään ymmärrä.
Jos olet pitämässä koiran, hanki tietoa. Edellä mainitut Mujunen ja Kaimio ovat aivan loistavia.
Suosittelen miehestä luopumista.
Kiitos, ihana kuulla. <3 Meillä on Kaimion kirja pennun koulutuksesta ja sitä olen lueskellutkin. Niin minulla on koiraan sikäli sama suhtautuminen kuin lapsiin. Eli kun sellainen on päätetty hankkia, siitä myös huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tietenkään koira ei ole lapsen veroinen, mutta älkää nyt ymmärtäkö väärin. En vaan pysty ymmärtämään noita lukuisia "luopukaa koirasta!"-kommentteja. Koira on rakas perheenjäsen, josta ei todellakaan olla luopumassa.
Tilanne tuntuu juu epäreilulta, kun alunperin se oli mies joka koiran kovasti tahtoi ja vakuutti hänen koirakokemuksellaan meidän selviävän siitä. Nyt miehestä ei ole minkään tekijää pennun suhteen, eli piutpaut sille hänen koirakokemukselleen. Yhdentekevää, kun ei kerran sitä kokemustaan mitenkään hyödynnä meidän pentuun. Eipä tee yhtään mitään muutakaan järkevää koiran eteen. Suhtautumiseni miestä kohtaan on muutenkin nyt muuttunut pakkasen puolelle. Ennen tätä pidin häntä huomaavaisena miehenä. Enää en niinkään, koska minun täytyy tehdä ihan kaikki vaikka olisin kuinka väsynyt. Samoin maksaa ihan kaikki pennun tarvitsema. Ero saattaa olla lähellä.
Olen Facebookissa liittynyt moniin koiraryhmiin ja niistä tuntuu olevan apua. On ihanaa saada kokeneiden koiraihmisten vinkkejä. :)
Ap
Okei. Olen tuo, jota lainasit.
Olen pahoillani tilanteestanne. Se ei valitettavasti näytä miltään kantilta hyvältä. Miestä ei kiinnosta, eikä selvästi hänelläkään taidot riitä, ja sinulla ei ole kokemusta ja lisäksi pelkäät koiraa ja sen kovuutta tulevaisuudessa.
Minä olen kokenut koiraihminen, mutta en koskaan uskaltaisi ottaa tuollaista sekoitusta. Rotikoissa on esiintynyt yhä enemmän ns. luonnevikaisia yksilöitä, kun jalostusta on tehty ulkonäkö edellä. Sama ilmiö labbiksissa, ja toki monissa muissakin roduissa.
Mutta rottweiler vaatii joka tapauksessa kokeneen koiraihmisen kouluttajakseen, saati sitten, kun kyseessä on sekoitus, jonka taustoista, pentuoloista ja terveydestä ei ole takeita.
Jos ohjaaja itse pelkää koiraansa eikä saa sitä hallintaan, et kykene jatkossa esimerkiksi tekemään koiran hoitotoimenpiteitä tai ulkoiluttamaan sitä. Noin 40-kiloinen koira TÄYTYY olla erittäin hyvin hanskassa ihmisten ilmoilla, siitä ei voi luistaa. Kyseessä on äkkiä eläinsuojelutapaus ja potentiaalinen ongelmakoira.
Kaikella ystävyydellä pyydän, että miettikää vielä kerran, ja toisenkin, olisiko mahdollista ajatella koiran parasta ja etsiä sille kokenut koti. Koiran ensimmäinen vuosi on sen tärkein vuosi, jolloin se oppii enemmän kuin loppuelämänsä aikana yhteensä.
Sinulla ei ole nyt aikaa opetella koiran koulutusta, kun se koira jo on siinä. Koiraa kohtaan ei ole myöskään reilua, että se joutuu toimimaan harjoituskappaleena ja päätyy joka tapauksessa ongelmakoiraksi lopulta.
Jokainen tekee virhearvioita, ja sellainen on nyt käynyt teille. Vastuullista ja aikuista toimintaa on nyt toimia koiran parhaaksi, eli etsiä koti, jossa se saa asiantuntevan hoidon ja kasvatuksen. Se on nyt suurinta rakkautta.
Sen jälkeen mietitte, vieläkö haluatte koiran, ja otatte etukäteen selvää roduista, koulutuksesta, hoidosta jne.
Jos ja kun viestini herättää vain ajatuksen, että en todellakaan ole luopumassa koirasta, niin hakeudu edes jonkun asiantuntijan, ongelmakoirakouluttajan, eläinlääkärin tms. juttusille ja kerro tilanne totuudenmukaisesti. Ehkä hän osaa perustella paremmin, miksi koiran täytyy saada uusi koti.
Edelleen, olen pahoillani puolestasi, ja ymmärrän tilanteen vaikeuden. Koirasta luopuminen on kuitenkin helpompaa nyt, kuin vaikka vuoden päästä. Silloin voi olla jo myöhäistäkin saada siitä enää tolkullinen eläjä, jos ensimmäinen vuosi on mennyt penkin alle.