Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät ymmärrä, miksen pääse "elämänsyrjästä" kiinni millään.
11.12.2017 |
He, 50-luvun alussa syntyneet, menivät lukion jälkeen yliopistoon. Menivät, eivät pyrkineet. Ei silloin ollut pääsykokeita, vaan hyvillä arvosanoilla pääsi noin vain yliopistoon. Töitä tehtiin opintojen ohessa. Ensin jotain pientä, sitten vaativampaa kokemuksen karttuessa edettiin. Töitä oli, jos töitä halusi tehdä. Äitikin oli ensin "vain joku kirjaamon sihteeri ministeriössä". No, sellaista työtä ei enää ole ja enpä usko, että MIHINKÄÄN ministeriön työhön pääsisi enää pelkällä ylioppilastodistuksella vailla mitään työkokemusta.
Sitten valmistuttiin ja mentiin töihin. Ja sitten mentiin naimisiin ja ostettiin oma asunto. Hankittiin perhe ja elettiin mukavaa elämää. Töissä edettiin ja lapset kasvoivat, nyt voi olla hyvin ansaitulla eläkkeellä.
Minä hain neljänä keväänä yliopistoon. En päässyt. Aloitin saman alan ammattikorkeakouluopinnot (koska sinne pääsin). Valmistuin ja pääsin vihdoinkin sinne yliopistoonkin. Valmistuin 28-vuotiaana maisteriksi. Olin tehnyt opintojen ohella niitä töitä, mitä sai. Palkattomia harjoitteluja ja kaupan kassalla istumista. Valmistuttuani tein pätkätöitä 2 vuotta, sitten puoli vuotta täyttä työttömyyttä. Sitten puolen vuoden pätkä ja kesä työttömänä. 7kk pätkä päättyy kuukauden päästä. Sen jälkeisestä elämästä ei mitään tietoa.
Minulla on poikaystävä, ollaan kihloissa, asutaan yhdessä. Ei saada asuntolainaa pätkätöiden takia. Lapsia ei uskalleta hankkia, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Ehkä kohta pitää, kun olen jo kolmenkympin paremmalla puolella.
Äidilläni oli minun iässäni maisterintutkinto, mies ja kolme lasta, omistusasunto, vakivirka ja kaikki tietenkin ansaittu omalla erinomaisuudella.
MIKSEI TUO IKÄPOLVI TAJUA, ETTÄ TÄMÄ NYKYINEN TEKISI MITÄ VAAN PÄÄSTÄKSEEN TUOHON HELPPOON PUTKEEN!?! Ei me olla laiskoja! Maailma vaan on kovin, kovin erilainen nykyään.
Kommentit (282)
Vielä vuonna 2002 minut irtisanottiin raskaana. Mutta tämähän onkin kadehtimisketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olisi, jos 2 pariskuntaa, joilla ei ole rahaa tarpeeksi muuttaisi yhdessä kolmioon. Kummallekin pariskunnalle oma huone.
Muuttaisitte vieläpä ihka uuteen kolmioon mihin pääsee käsiksi 100 000€. Jos kaikilla olisi tyhjää taskussa ja kuitenkin joku työ, niin varmaan kaikki saisivat sen 25K lainaa.
Siinä asustelisitte kivasti pari vuotta ja vaikka työttömyys uhkaisi, saisitte yhtiölainaan valtiolta tukea....
MUTTA kun nykyään ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia. Kaikki pitää saada heti jne. Sitten suostutaan maksamaan 1000€ kuukaudessa vuokraa, vaikka yhdessä ostaminen ja kituuttelu pari vuotta toisi omaan taskuun sitä
Tää on totta. Tiedän että on ainakin joitakin suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka asuvat kimppakämpässä joitakin vuosia tehden jopa 2-3 työtä. Siinä on hyvä luoda tulevaisuudelle perustaa, ja vaikka säästää omaan asuntoon ja perheen perustamiseen. Moniko on valmis samaan?
Listaapa vaikka kahden tuollaisen henkilön työt/työpaikat. Ovatko ne normaaleja työsuhteita? Otetaanko niihin myös suomalaisia, jotka maksavat veronsa? Kerro myös asumisjärjestelyistä. Onko kyse luvallisesta asumisesta? Eli ei asuta laittomina alivuokralaisina. Entä miten ne opinnot sujuvat? Pääsevätkö he tenteistä läpi kunnolla vai saavatko vähän hyvitystä ulkomaalaisuudestaan? Entä se tulevaisuus? Säästävätkö he asuntoon kotimaassaan, josta sellainen voi löytyä helposti alle kymmenesosalla Suomen hinnoista?
Ja ihan ylipäätään: miksi suomalaisten pitäisi kustantaa noille ulkomaalaisille maksuttomat opinnot? Eikö samalla rahalla voisi helpottaa meidän omaa elämäämme? Miksi joku kiinalainen tai intialainen saa opiskella ilmaiseksi meidän kustannuksellamme ja rakentaa sitten tulevaisuuttaan jossain ihan muualla?
Koko ulkomaalaisiin vetoaminen on mielestäni alhaista. Vanhempamme eivät silloin 70-luvulla ahkeroineet, jotta Suomi kouluttaisi porukkaa jostain kameruneista, kun omat lapset eivät saa opiskelupaikkaa välttämättä ollenkaan.
No kimppakämpät olivat ihan normia minun opiskellessani 80-luvulla. Opiskelija-asuntosäätiössä oli paljon huoneita kahdelle, tyttö- tai poikapaikkoja, sieltä aloitettiin. Monet siirtyivät soluasuntoihin, jossa keittiö ja kylpyhuone ainoine vessoineen jaettiin jopa kymmenen kanssa. Vuokrattiin isompia huoneistoja yksityiseltä, siellä jaettiin keittiö ja kylpyhuone. Se nykyään hyvin vetävä rakennuspuoli taas, siellä ihmiset tottuivat asumaan hyvin alkeellisissa parakeissa, monesti ulkomailla josta kotiin ei joka viikonloppu tultukaan. Ja me tuon ikäpolven ihmiset olemme niitä joita kadehditte. Näätte vain tämänhetkisen tilanteen, ette sitä kuinka köyhiä teidänikäisenä olimme. Kimppakämpistä ja työkomennuksista jäi muistoja, monet hyvin mukavia. Ja jos vieläkin koette olevanne niin paljon kehnommassa asemassa kuin nykyiset 50-60-vuotiaat, lohduttaako yhtään, että tulette perimään huomattavasti enemmän kuin tuo edellinen sukupolvi? Vai kääntyykö tuokin huonoksi: saatte vain ne halvalla kyhätyt talot väärästä päin Suomea, ne kateuden kohteet muuttuvatkin arvottomiksi? Elämänsyrjästä saa kehnosti kiinni jos aika menee valittamiseen ja kahdehtimiseen.
Olisit nyt kertonut niistä ulkomaalaisista, jotka tekevät 2-3 työtä ja ovat kohta säästöineen työelämässä ja perhettä perustamassa.
Eikä tulla perimään yhtään mitään moneen kymmeneen vuoteen, koska vanhemmat elävät vielä pitkään (mikä on sinänsä suuri ilo!). Ja jos vaikka juuri nyt jotain perisinkin, niin ei olisi varaa maksaa edes perintöveroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olisi, jos 2 pariskuntaa, joilla ei ole rahaa tarpeeksi muuttaisi yhdessä kolmioon. Kummallekin pariskunnalle oma huone.
Muuttaisitte vieläpä ihka uuteen kolmioon mihin pääsee käsiksi 100 000€. Jos kaikilla olisi tyhjää taskussa ja kuitenkin joku työ, niin varmaan kaikki saisivat sen 25K lainaa.
Siinä asustelisitte kivasti pari vuotta ja vaikka työttömyys uhkaisi, saisitte yhtiölainaan valtiolta tukea....
MUTTA kun nykyään ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia. Kaikki pitää saada heti jne. Sitten suostutaan maksamaan 1000€ kuukaudessa vuokraa, vaikka yhdessä ostaminen ja kituuttelu pari vuotta toisi omaan taskuun sitä
Tää on totta. Tiedän että on ainakin joitakin suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka asuvat kimppakämpässä joitakin vuosia tehden jopa 2-3 työtä. Siinä on hyvä luoda tulevaisuudelle perustaa, ja vaikka säästää omaan asuntoon ja perheen perustamiseen. Moniko on valmis samaan?
Listaapa vaikka kahden tuollaisen henkilön työt/työpaikat. Ovatko ne normaaleja työsuhteita? Otetaanko niihin myös suomalaisia, jotka maksavat veronsa? Kerro myös asumisjärjestelyistä. Onko kyse luvallisesta asumisesta? Eli ei asuta laittomina alivuokralaisina. Entä miten ne opinnot sujuvat? Pääsevätkö he tenteistä läpi kunnolla vai saavatko vähän hyvitystä ulkomaalaisuudestaan? Entä se tulevaisuus? Säästävätkö he asuntoon kotimaassaan, josta sellainen voi löytyä helposti alle kymmenesosalla Suomen hinnoista?
Ja ihan ylipäätään: miksi suomalaisten pitäisi kustantaa noille ulkomaalaisille maksuttomat opinnot? Eikö samalla rahalla voisi helpottaa meidän omaa elämäämme? Miksi joku kiinalainen tai intialainen saa opiskella ilmaiseksi meidän kustannuksellamme ja rakentaa sitten tulevaisuuttaan jossain ihan muualla?
Koko ulkomaalaisiin vetoaminen on mielestäni alhaista. Vanhempamme eivät silloin 70-luvulla ahkeroineet, jotta Suomi kouluttaisi porukkaa jostain kameruneista, kun omat lapset eivät saa opiskelupaikkaa välttämättä ollenkaan.
En tarkoittanut opiskelijoita vaan töitä (esim. siivous, rajennus, kuljetus, mainostenjako) tekeviä ulkomaalaisia ja myös suomalaisia ihmisiä jotka eivät ole lähteneet sille 50-60-luvulla syntyneille toimineelle polulle jossa opiskellaan 5 vuotta yliopistossa mutta meidän aikakautena sitten onkin haastava saada töitä. Koskee myös suomalaisia mutta he vaikka tekisivät "hanttihommia" usein suppean empiirisen otoksen perusteella eivät ole valmiita tinkimään asumiskustannuksista kimppakämpin. Kuitenkin tälläisessäkin tapauksessa myös hanttihommia tekevät suomalaiset saattavat pärjätä paremmin sillä etumatkalla joka menee esim. yliopisto-opiskeluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olisi, jos 2 pariskuntaa, joilla ei ole rahaa tarpeeksi muuttaisi yhdessä kolmioon. Kummallekin pariskunnalle oma huone.
Muuttaisitte vieläpä ihka uuteen kolmioon mihin pääsee käsiksi 100 000€. Jos kaikilla olisi tyhjää taskussa ja kuitenkin joku työ, niin varmaan kaikki saisivat sen 25K lainaa.
Siinä asustelisitte kivasti pari vuotta ja vaikka työttömyys uhkaisi, saisitte yhtiölainaan valtiolta tukea....
MUTTA kun nykyään ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia. Kaikki pitää saada heti jne. Sitten suostutaan maksamaan 1000€ kuukaudessa vuokraa, vaikka yhdessä ostaminen ja kituuttelu pari vuotta toisi omaan taskuun sitä
Tää on totta. Tiedän että on ainakin joitakin suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka asuvat kimppakämpässä joitakin vuosia tehden jopa 2-3 työtä. Siinä on hyvä luoda tulevaisuudelle perustaa, ja vaikka säästää omaan asuntoon ja perheen perustamiseen. Moniko on valmis samaan?
Listaapa vaikka kahden tuollaisen henkilön työt/työpaikat. Ovatko ne normaaleja työsuhteita? Otetaanko niihin myös suomalaisia, jotka maksavat veronsa? Kerro myös asumisjärjestelyistä. Onko kyse luvallisesta asumisesta? Eli ei asuta laittomina alivuokralaisina. Entä miten ne opinnot sujuvat? Pääsevätkö he tenteistä läpi kunnolla vai saavatko vähän hyvitystä ulkomaalaisuudestaan? Entä se tulevaisuus? Säästävätkö he asuntoon kotimaassaan, josta sellainen voi löytyä helposti alle kymmenesosalla Suomen hinnoista?
Ja ihan ylipäätään: miksi suomalaisten pitäisi kustantaa noille ulkomaalaisille maksuttomat opinnot? Eikö samalla rahalla voisi helpottaa meidän omaa elämäämme? Miksi joku kiinalainen tai intialainen saa opiskella ilmaiseksi meidän kustannuksellamme ja rakentaa sitten tulevaisuuttaan jossain ihan muualla?
Koko ulkomaalaisiin vetoaminen on mielestäni alhaista. Vanhempamme eivät silloin 70-luvulla ahkeroineet, jotta Suomi kouluttaisi porukkaa jostain kameruneista, kun omat lapset eivät saa opiskelupaikkaa välttämättä ollenkaan.
En tarkoittanut opiskelijoita vaan töitä (esim. siivous, rajennus, kuljetus, mainostenjako) tekeviä ulkomaalaisia ja myös suomalaisia ihmisiä jotka eivät ole lähteneet sille 50-60-luvulla syntyneille toimineelle polulle jossa opiskellaan 5 vuotta yliopistossa mutta meidän aikakautena sitten onkin haastava saada töitä. Koskee myös suomalaisia mutta he vaikka tekisivät "hanttihommia" usein suppean empiirisen otoksen perusteella eivät ole valmiita tinkimään asumiskustannuksista kimppakämpin. Kuitenkin tälläisessäkin tapauksessa myös hanttihommia tekevät suomalaiset saattavat pärjätä paremmin sillä etumatkalla joka menee esim. yliopisto-opiskeluihin.
Jos nyt puhut jostain kehitysmaalaisista ja turvapaikanhakijoista, jotka noissa kimppakämpissä asuvat, niin heistä osalla ei ole edes oleskelulupaa. He tekevät pimeitä töitä. Tiedän näitä tapauksia. Heillä ei ole mitään tulevaisuutta työmarkkinoilla, toisin kuin väität pitäen heitä jotenkin esimerkillisinä tapauksina. Perhe-elämän aloittaminen tietysti onnistuu heiltäkin, jos vain alkaa lisääntyä.
Minä olen asunut 2 hengen huoneessa opiskelujen alkuvaiheessa ja siinäkin välillä joutui pyytämään, että toinen olisi hiljaa, kun yritti lukea tenttiin. Se vielä olisi puuttunut, että pienessä huoneessa kämppiksiä olisi ravannut useampia eri aikoihin vuorokaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta sinähän käyt töissä, joten sinulla on rahaa."
Tämän olen kuullut itsekin, lähihistoriassa kun työ on aina tarkoittanut elantoa, on monen vanhemman ihmisen vaikea ymmärtää nykyaikana yleistyvää työllisten köyhyyttä.
Pienet palkat (osa-aikatyöt, pätkätyöt) , suuret asumismenot ja olematon ostovoima. Ei heillä ole konkreettista kokemusta siitä.
Toisaalta ei ne 60-luvun opiskelijat piipahtaneet viikonloppuna Prahaan ja seuraavana Lontooseen. Eikä ne asuneet asumistuen turvin kaksiossa, niillä oli joku alivuokralaishuone ja kylpyhuoneenkäyttöoikeus kahtena aamuna viikossa. Merkkilaukkujakaan ei tunnettu eikä rakennekynsiä. Harrastukset oli pääosin ilmaisia tyyliin kirjasto. Aamulatte ei ollut välttämättömyys, puhelin löytyi postin tiloista.
Jos nykyaikainen 30v ikäinen eläisi yhtä askeettisesti kuin vanhempansa samassa iässä, niin käyttörahaa olisi paljon enemmän.
Mutta niillä on nyt isot omakotitalot, kun me taas asumme loppuelämämme kaksiossa jossain lähiössä.
Ne on sinua noin 25 vuotta vanhempia! Jos sinä et olisi käyttänyt rahojasi asioihin, joihin vanhempasikaan eivät aikanaan rahojaan laittaneet, niin sinulla olisi jo aika lailla säästössä. Nykyisin toimeentuloasiakkaatkin elävät leveämmin kuin keskituloinen perhe 70-luvulla, joten mieti kahdesti, ovatko asiasi todella huonosti.
Tämä on niin totta.
Minunkin 70 v vanhemmilla on talo ja mökki. Mutta minä satuin olemaan näkemässä, millaisella työllä ja säästämisellä se saatiin aikaan.
He rakensivat talon itse, mikä tarkoitti vuoden ajan töiden jälkeen työmaalle menoa, siellä lasten kanssa kurassa tai sahajauhoissa, isä tuli puoliltaöin kotiin, ja lähti seitsemään raskaisiin töihin. He olivat molemmat töissä joista eivät pitäneet, ja joista maksettiin huonosti, mutta vaihtoehtoja ei ollut kun lainat piti maksaa.Monenko kolmekymppisen näette nykyään koko perheellä tekevän ympäripyöreää päivää vuoden?
Talo ei tullut ilmaiseksi, siitä oli iso laina, joka piti maksaa pois kymmenessä vuodessa. Tänä aikana muita lomareissuja ei ollut, kuin kerran kesässä enolle Kuopioon ja takaisin. Uudet vaatteet saimme kevätjuhlaan ja joulujuhlaan, mutta nekin marketista, ei merkkivaatteita. Kukaan ei harrastanut mitään mikä olisi maksanut mitään, autoja oli vain yksi, vain välttämättömin elektroniikka. Juhlat olivat vaatimattomia, kotona, vieraille tarjottiin leipiä, kuivakakkua ja kahvia.
Kahvilassa ja ulkona syömässä ei käyty kuin pari kertaa vuodessa.
Jos nykyiset kolmekymppiset eläisivät näin, ehkä heilläkin olisi jotain omaisuutta. Mutta kun se tarkoittaisi VALINTOJA. Se tarkoittaisi että kieltäydytään välittömästä nautinnosta, jotta saadaan jotain tärkeää tulevaisuudessa.
Päällimmäisenä arvoissa pitäisi silloin olla se omaisuuden kartuttaminen, ei mukava helppo arki ja kivaa kulutusta.
Kateus on helppoa, työnteko ei sitten enää niin kivaa.
Tämä on niin totta. Olen 70-luvulla syntynyt ja vanhempani olivat toki siinä onnekkaita, että saivat lähes kouluttamattomina töitä. Toisaalta kun mietin, niin oliko se äidin joku iltasiivous sitä hommaa, jota nykyisin ei olisi tarjolla? Silloin oli itsestään selvää, että töitä tehdään, kun niitä kerran on.
Asumme vanhassa talossa, jossa on pihalla töitä, tehdään polttopuita jne. Lapsen kaverit taivastelevat kovaan ääneen, jos lapsen täytyy joskus tehdä noita töitä, heitä ilmeisesti vain viihdytetään. Uroteko lienee se, jos he siivoavat osan omista sotkuistaan, yhteisistä töistä ei puhu enää kukaan.
Kun mietin ruokahommaa, niin aika usein ostan kaupasta jotain fileitä tai muuta kokolihaa, usein alennettuna, mutta kuitenkin. Kuinka usein sellaista ruokaa syötiin, kun olin lapsi? Juhlissa karjalanpaistia, jouluna kinkkua? Näin joulun alla on hyvä muistella jouluruokaa, joka oli ihan sitä perinteistä, kun olin lapsi. Rosollissa taisi olla silliä, jota näykin vain pienen palan, muuten kaikki laatikot meni ja kinkku oli herkkua. Nykyisin kun sukujoulussa katsoo, niin lapset nyrpistävät nenäänsä kaikelle ja mummo jahtaa lapsia kylmät nakit käsissä, että "söisitte nyt jotain".
Yksi kaverini oli ns. paremmasta perheestä ja he kävivät oikein Itävallassa laskettelemassa ja Korfulla, joka kuulosti niin eksoottiselta, että :) Me muut matkailimme vanhempien kotiseuduilla ja kesämökeillä.
Lapsuuteni tähtihetkiä oli, kun joskus harvoin kävimme nakkikioskilla ja sain hot dogin. Kun rakas hamsterini kuoli, söimme lohdutukseksi oikein ranskiksia ja nakkeja. Ravintolassa emme käyneet ikinä, siis emme kertaakaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni aikana.
Silloin ei mitään kirppareita ollut, mitä niillä olisi myytykään, kun vaatteet käytettiin loppuun? Vaatteet ostettiin siis uusina, mutta ei mitään ihmemerkkejä ja kyllä niistä sitten huolehdittiin.
Vielä 90-luvulla ollessani parikymppinen oli ihan tavallista, että opiskelijat asuivat soluissa tai ainakin jossain Tampereella opiskelija-asunnot olivat kaupungin laitamilla, josta kuitenkin oli hyvät liikenneyhteydet. Sittemmin opiskelijat "eivät enää suostu" asumaan noin.
Voi sanoa, että vanhempieni sukupolvi oli joissain asioissa onnekas (inflaatio söi lainat jne.), mutta ei heidän vaatimustasonsa ja elämäntapansa ollut ollenkaan sitä, mitä nykyisin. Moni sellainen asia, jota silloin harkittiin ja siihen säästettiin, on nykyään sellainen, joka kuuluu suurin piirtein kansalaisoikeuksiin. Asiantuntijat itkevät lehdissä, kuinka köyhien perheiden lapsia kiusataan, kun ei ole uusinta puhelinmallia ja että eikö yhteiskunnan pitäisi tukea. Toisaalta kun katsoo, ketkä ostavat yletöntä krääsää "kun halvalla saa", he ovat juuri niitä mummoja, jotka tuputtavat lapsenlapsilleen kaikkea mahdollista ja juoksevat ne kylmät nakit kädessä. Taitaa tämä aika tehdä hulluja kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta sinähän käyt töissä, joten sinulla on rahaa."
Tämän olen kuullut itsekin, lähihistoriassa kun työ on aina tarkoittanut elantoa, on monen vanhemman ihmisen vaikea ymmärtää nykyaikana yleistyvää työllisten köyhyyttä.
Pienet palkat (osa-aikatyöt, pätkätyöt) , suuret asumismenot ja olematon ostovoima. Ei heillä ole konkreettista kokemusta siitä.
Toisaalta ei ne 60-luvun opiskelijat piipahtaneet viikonloppuna Prahaan ja seuraavana Lontooseen. Eikä ne asuneet asumistuen turvin kaksiossa, niillä oli joku alivuokralaishuone ja kylpyhuoneenkäyttöoikeus kahtena aamuna viikossa. Merkkilaukkujakaan ei tunnettu eikä rakennekynsiä. Harrastukset oli pääosin ilmaisia tyyliin kirjasto. Aamulatte ei ollut välttämättömyys, puhelin löytyi postin tiloista.
Jos nykyaikainen 30v ikäinen eläisi yhtä askeettisesti kuin vanhempansa samassa iässä, niin käyttörahaa olisi paljon enemmän.
Mutta niillä on nyt isot omakotitalot, kun me taas asumme loppuelämämme kaksiossa jossain lähiössä.
Ne on sinua noin 25 vuotta vanhempia! Jos sinä et olisi käyttänyt rahojasi asioihin, joihin vanhempasikaan eivät aikanaan rahojaan laittaneet, niin sinulla olisi jo aika lailla säästössä. Nykyisin toimeentuloasiakkaatkin elävät leveämmin kuin keskituloinen perhe 70-luvulla, joten mieti kahdesti, ovatko asiasi todella huonosti.
Tämä on niin totta.
Minunkin 70 v vanhemmilla on talo ja mökki. Mutta minä satuin olemaan näkemässä, millaisella työllä ja säästämisellä se saatiin aikaan.
He rakensivat talon itse, mikä tarkoitti vuoden ajan töiden jälkeen työmaalle menoa, siellä lasten kanssa kurassa tai sahajauhoissa, isä tuli puoliltaöin kotiin, ja lähti seitsemään raskaisiin töihin. He olivat molemmat töissä joista eivät pitäneet, ja joista maksettiin huonosti, mutta vaihtoehtoja ei ollut kun lainat piti maksaa.Monenko kolmekymppisen näette nykyään koko perheellä tekevän ympäripyöreää päivää vuoden?
Talo ei tullut ilmaiseksi, siitä oli iso laina, joka piti maksaa pois kymmenessä vuodessa. Tänä aikana muita lomareissuja ei ollut, kuin kerran kesässä enolle Kuopioon ja takaisin. Uudet vaatteet saimme kevätjuhlaan ja joulujuhlaan, mutta nekin marketista, ei merkkivaatteita. Kukaan ei harrastanut mitään mikä olisi maksanut mitään, autoja oli vain yksi, vain välttämättömin elektroniikka. Juhlat olivat vaatimattomia, kotona, vieraille tarjottiin leipiä, kuivakakkua ja kahvia.
Kahvilassa ja ulkona syömässä ei käyty kuin pari kertaa vuodessa.
Jos nykyiset kolmekymppiset eläisivät näin, ehkä heilläkin olisi jotain omaisuutta. Mutta kun se tarkoittaisi VALINTOJA. Se tarkoittaisi että kieltäydytään välittömästä nautinnosta, jotta saadaan jotain tärkeää tulevaisuudessa.
Päällimmäisenä arvoissa pitäisi silloin olla se omaisuuden kartuttaminen, ei mukava helppo arki ja kivaa kulutusta.
Kateus on helppoa, työnteko ei sitten enää niin kivaa.Tämä on niin totta. Olen 70-luvulla syntynyt ja vanhempani olivat toki siinä onnekkaita, että saivat lähes kouluttamattomina töitä. Toisaalta kun mietin, niin oliko se äidin joku iltasiivous sitä hommaa, jota nykyisin ei olisi tarjolla? Silloin oli itsestään selvää, että töitä tehdään, kun niitä kerran on.
Asumme vanhassa talossa, jossa on pihalla töitä, tehdään polttopuita jne. Lapsen kaverit taivastelevat kovaan ääneen, jos lapsen täytyy joskus tehdä noita töitä, heitä ilmeisesti vain viihdytetään. Uroteko lienee se, jos he siivoavat osan omista sotkuistaan, yhteisistä töistä ei puhu enää kukaan.
Kun mietin ruokahommaa, niin aika usein ostan kaupasta jotain fileitä tai muuta kokolihaa, usein alennettuna, mutta kuitenkin. Kuinka usein sellaista ruokaa syötiin, kun olin lapsi? Juhlissa karjalanpaistia, jouluna kinkkua? Näin joulun alla on hyvä muistella jouluruokaa, joka oli ihan sitä perinteistä, kun olin lapsi. Rosollissa taisi olla silliä, jota näykin vain pienen palan, muuten kaikki laatikot meni ja kinkku oli herkkua. Nykyisin kun sukujoulussa katsoo, niin lapset nyrpistävät nenäänsä kaikelle ja mummo jahtaa lapsia kylmät nakit käsissä, että "söisitte nyt jotain".
Yksi kaverini oli ns. paremmasta perheestä ja he kävivät oikein Itävallassa laskettelemassa ja Korfulla, joka kuulosti niin eksoottiselta, että :) Me muut matkailimme vanhempien kotiseuduilla ja kesämökeillä.
Lapsuuteni tähtihetkiä oli, kun joskus harvoin kävimme nakkikioskilla ja sain hot dogin. Kun rakas hamsterini kuoli, söimme lohdutukseksi oikein ranskiksia ja nakkeja. Ravintolassa emme käyneet ikinä, siis emme kertaakaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni aikana.
Silloin ei mitään kirppareita ollut, mitä niillä olisi myytykään, kun vaatteet käytettiin loppuun? Vaatteet ostettiin siis uusina, mutta ei mitään ihmemerkkejä ja kyllä niistä sitten huolehdittiin.
Vielä 90-luvulla ollessani parikymppinen oli ihan tavallista, että opiskelijat asuivat soluissa tai ainakin jossain Tampereella opiskelija-asunnot olivat kaupungin laitamilla, josta kuitenkin oli hyvät liikenneyhteydet. Sittemmin opiskelijat "eivät enää suostu" asumaan noin.
Voi sanoa, että vanhempieni sukupolvi oli joissain asioissa onnekas (inflaatio söi lainat jne.), mutta ei heidän vaatimustasonsa ja elämäntapansa ollut ollenkaan sitä, mitä nykyisin. Moni sellainen asia, jota silloin harkittiin ja siihen säästettiin, on nykyään sellainen, joka kuuluu suurin piirtein kansalaisoikeuksiin. Asiantuntijat itkevät lehdissä, kuinka köyhien perheiden lapsia kiusataan, kun ei ole uusinta puhelinmallia ja että eikö yhteiskunnan pitäisi tukea. Toisaalta kun katsoo, ketkä ostavat yletöntä krääsää "kun halvalla saa", he ovat juuri niitä mummoja, jotka tuputtavat lapsenlapsilleen kaikkea mahdollista ja juoksevat ne kylmät nakit kädessä. Taitaa tämä aika tehdä hulluja kaikista.
Jos 70-luvulla olisi ollut netti ja kännykät, niin kyllä me olisivat olleet lähes kaikilla, kuten nytkin. On myös älytöntä väittää, että nykyään kaikki söisivät sisäfilettä kerran kuussa ja vaihtaisivat jatkuvasti puhelinta uudempaan. Minulla on ollut sisäfilettä viimeksi 15 vuotta sitten ja kännykkä on vuodelta 2007. Kaupassa kävelen lihatiskin ohi oikeastaan aina, koska liha on kallista. Myös monet hedelmät, joita olisi ihana syödä, ovat kalliita. Lapsuudessani meillä oli aina omenoita ja appelsiineja, vaikka olen työläisperheestä. Olen melko varma, ettei minulla ole varaa hedelmiin joskus 20 vuoden kuluttua, kun kuljetushinnat nousevat ja eläkkeeni on mitätön, jos edes eläkkeelle pääsen. Mutta olenpahan maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat avioliittonsa alun vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Heillä oli siellä huone ja keittiö. Varmasti tällaisia asuntoja olisi nykyäänkin, mutta nehän eivät kelpaisi kenellekään.
Minulla olisi esimerkiksi yksi makuuhuone tyhjänä jollekin siistille ja
kohteliaalle opiskelijatytölle. Nukkuisi siellä kolme yötä viikossa, tekisi läksynsä, ja menisi vanhemmilleen viikonlopuksi, niin kuin ennen tehtiin. Olisi tosi halpaa.
Ai niin mutta kun se biletys jäisi vähemmälle.Vanhemmilleen viikonlopuksi? Miksi vanhempien pitäisi hissutella viikonloppunsa, että opiskelija saa päntättyä tenttiin? Pitäisikö heidän maksaa ruokien lisäksi matkatkin? Vai miten tästä vaihtoehdosta tulee halpa? Kirjoittaessasi läksyjen lukemisesta paljastat, ettet tiedä opiskelusta mitään.
Jos tarkoitus on elää säästeliäästi ja kerätä säästöjä itsenäisen elämän alkuun, monikin vanhempi voi lykätä biletystään pari vuotta lapsen hyväksi. Miten tenttiin pänttääminen poikkeaa kirjoituksiin pänttäämisestä, ja sekin onnistui ihan kotona asuen. Mieheni tytär asui meillä vähän aikaa opiskeluaikana, odallistui kotitöihin mutta sai olla myös omassa rauhassa.
Olen itse diplomi-insinööri, joten opiskelu ja myös se biletyspuoli on ihan tuttua. Rehellisyyden nimissä, mitä siellä vuokrayksiössä olisi niille harjoitustöille voinut tehdä, mitä ei voi omakotitalon makuuhuoneessa. Lähinnä pelko on varmaan että äiti kommentoi krapulasta tai poikaystävistä.
Halpa se on tietysti vain, jos vanhemmat asuvat jossain ympäristökunnassa, mutta eiköhän juuri näitä ole paljon yliopistopaikkakuntien ympärillä.k
Jos vanhemmat haluavat pitää lapsestaan huolta eivätkä työnnä itsenäistymään, niin hehän voivat antaa rahaakin. Bilettävät sitten vähemmän sen ajan, kun lapsi opiskelee. Ja DI:nä toki olisit voinut ostaa miehesi tyttären käyttöön asunnon. Hän olisi saanut siihen asumistukea ja sinulla olisi edelleen se tuottoisa sijoituskämppä.
Lisää hyviä ideoita!
Kuinka luulet että DI tarkoittaa, että omistan muuta kuin asuntolainani? Ja miksi vanhemmat haluaisivat kustantaa biletystä, sen sijaan säästämistä voisikin tukea.
Kaikki eivät biletä (esim. minä). Ja monelle se biletys on istumista jossain bileissä tuntikausia yhden juoman kanssa. Kävellen kotiin. Sinun nuoruudessasi teekkarit tietysti olivat oma-aloitteisia ja valmistivat itse viininsä ja kulkuvälineensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat avioliittonsa alun vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Heillä oli siellä huone ja keittiö. Varmasti tällaisia asuntoja olisi nykyäänkin, mutta nehän eivät kelpaisi kenellekään.
Minulla olisi esimerkiksi yksi makuuhuone tyhjänä jollekin siistille ja
kohteliaalle opiskelijatytölle. Nukkuisi siellä kolme yötä viikossa, tekisi läksynsä, ja menisi vanhemmilleen viikonlopuksi, niin kuin ennen tehtiin. Olisi tosi halpaa.
Ai niin mutta kun se biletys jäisi vähemmälle.Vanhemmilleen viikonlopuksi? Miksi vanhempien pitäisi hissutella viikonloppunsa, että opiskelija saa päntättyä tenttiin? Pitäisikö heidän maksaa ruokien lisäksi matkatkin? Vai miten tästä vaihtoehdosta tulee halpa? Kirjoittaessasi läksyjen lukemisesta paljastat, ettet tiedä opiskelusta mitään.
Jos tarkoitus on elää säästeliäästi ja kerätä säästöjä itsenäisen elämän alkuun, monikin vanhempi voi lykätä biletystään pari vuotta lapsen hyväksi. Miten tenttiin pänttääminen poikkeaa kirjoituksiin pänttäämisestä, ja sekin onnistui ihan kotona asuen. Mieheni tytär asui meillä vähän aikaa opiskeluaikana, odallistui kotitöihin mutta sai olla myös omassa rauhassa.
Olen itse diplomi-insinööri, joten opiskelu ja myös se biletyspuoli on ihan tuttua. Rehellisyyden nimissä, mitä siellä vuokrayksiössä olisi niille harjoitustöille voinut tehdä, mitä ei voi omakotitalon makuuhuoneessa. Lähinnä pelko on varmaan että äiti kommentoi krapulasta tai poikaystävistä.
Halpa se on tietysti vain, jos vanhemmat asuvat jossain ympäristökunnassa, mutta eiköhän juuri näitä ole paljon yliopistopaikkakuntien ympärillä.k
Jos vanhemmat haluavat pitää lapsestaan huolta eivätkä työnnä itsenäistymään, niin hehän voivat antaa rahaakin. Bilettävät sitten vähemmän sen ajan, kun lapsi opiskelee. Ja DI:nä toki olisit voinut ostaa miehesi tyttären käyttöön asunnon. Hän olisi saanut siihen asumistukea ja sinulla olisi edelleen se tuottoisa sijoituskämppä.
Lisää hyviä ideoita!
Kuinka luulet että DI tarkoittaa, että omistan muuta kuin asuntolainani? Ja miksi vanhemmat haluaisivat kustantaa biletystä, sen sijaan säästämistä voisikin tukea.
Jos vanhemmat voivat tarjota viikonloppuisin ruuat, miksi he eivät voi antaa sitä rahana? Ovatko kaikkien vanhempien lapset renttuja, jotka ryntäävät heti baariin, kun saavat rahaa? Miten säästämistä noin muuten tuetaan? Sanotaan, että en anna rahaa, koska tuhlaisit sen. Opitpas säästämään, kun et pääse bilettämään!
Vierailija kirjoitti:
Ainut etu oli että asutiin miehen avopuolison kanssa yhdessä niin saatiin asumistukea. . )
Siis millainen järjestely teillä oli? Oliko sinun miehelläsi avopuoliso, jonka kanssa asuitte yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olisi, jos 2 pariskuntaa, joilla ei ole rahaa tarpeeksi muuttaisi yhdessä kolmioon. Kummallekin pariskunnalle oma huone.
Muuttaisitte vieläpä ihka uuteen kolmioon mihin pääsee käsiksi 100 000€. Jos kaikilla olisi tyhjää taskussa ja kuitenkin joku työ, niin varmaan kaikki saisivat sen 25K lainaa.
Siinä asustelisitte kivasti pari vuotta ja vaikka työttömyys uhkaisi, saisitte yhtiölainaan valtiolta tukea....
MUTTA kun nykyään ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia. Kaikki pitää saada heti jne. Sitten suostutaan maksamaan 1000€ kuukaudessa vuokraa, vaikka yhdessä ostaminen ja kituuttelu pari vuotta toisi omaan taskuun sitä
Tää on totta. Tiedän että on ainakin joitakin suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka asuvat kimppakämpässä joitakin vuosia tehden jopa 2-3 työtä. Siinä on hyvä luoda tulevaisuudelle perustaa, ja vaikka säästää omaan asuntoon ja perheen perustamiseen. Moniko on valmis samaan?
Listaapa vaikka kahden tuollaisen henkilön työt/työpaikat. Ovatko ne normaaleja työsuhteita? Otetaanko niihin myös suomalaisia, jotka maksavat veronsa? Kerro myös asumisjärjestelyistä. Onko kyse luvallisesta asumisesta? Eli ei asuta laittomina alivuokralaisina. Entä miten ne opinnot sujuvat? Pääsevätkö he tenteistä läpi kunnolla vai saavatko vähän hyvitystä ulkomaalaisuudestaan? Entä se tulevaisuus? Säästävätkö he asuntoon kotimaassaan, josta sellainen voi löytyä helposti alle kymmenesosalla Suomen hinnoista?
Ja ihan ylipäätään: miksi suomalaisten pitäisi kustantaa noille ulkomaalaisille maksuttomat opinnot? Eikö samalla rahalla voisi helpottaa meidän omaa elämäämme? Miksi joku kiinalainen tai intialainen saa opiskella ilmaiseksi meidän kustannuksellamme ja rakentaa sitten tulevaisuuttaan jossain ihan muualla?
Koko ulkomaalaisiin vetoaminen on mielestäni alhaista. Vanhempamme eivät silloin 70-luvulla ahkeroineet, jotta Suomi kouluttaisi porukkaa jostain kameruneista, kun omat lapset eivät saa opiskelupaikkaa välttämättä ollenkaan.
En tarkoittanut opiskelijoita vaan töitä (esim. siivous, rajennus, kuljetus, mainostenjako) tekeviä ulkomaalaisia ja myös suomalaisia ihmisiä jotka eivät ole lähteneet sille 50-60-luvulla syntyneille toimineelle polulle jossa opiskellaan 5 vuotta yliopistossa mutta meidän aikakautena sitten onkin haastava saada töitä. Koskee myös suomalaisia mutta he vaikka tekisivät "hanttihommia" usein suppean empiirisen otoksen perusteella eivät ole valmiita tinkimään asumiskustannuksista kimppakämpin. Kuitenkin tälläisessäkin tapauksessa myös hanttihommia tekevät suomalaiset saattavat pärjätä paremmin sillä etumatkalla joka menee esim. yliopisto-opiskeluihin.
Jos nyt puhut jostain kehitysmaalaisista ja turvapaikanhakijoista, jotka noissa kimppakämpissä asuvat, niin heistä osalla ei ole edes oleskelulupaa. He tekevät pimeitä töitä. Tiedän näitä tapauksia. Heillä ei ole mitään tulevaisuutta työmarkkinoilla, toisin kuin väität pitäen heitä jotenkin esimerkillisinä tapauksina. Perhe-elämän aloittaminen tietysti onnistuu heiltäkin, jos vain alkaa lisääntyä.
Minä olen asunut 2 hengen huoneessa opiskelujen alkuvaiheessa ja siinäkin välillä joutui pyytämään, että toinen olisi hiljaa, kun yritti lukea tenttiin. Se vielä olisi puuttunut, että pienessä huoneessa kämppiksiä olisi ravannut useampia eri aikoihin vuorokaudesta.
En tarkoittanut mitään pimeää työtä. En edes järin pidä ulkomaalaisista. On kuitenkin sellaisia joita kunnioitan.
Tarkoitan lähinnä että kymmenen vuoden päästä saattaa mennä paremmin sillä Mohammedilla tai Pekalla jotka ovat 10v ajaneet vakituisessa työssä ajaneet bussia lisineen 2500-3500€/kk, kuin yliopistosta valmistuneella Mikolla, Liisalla tai vaikka Omarilla jotka ovat kymmenestä vuodesta 5 opiskelleet, seurauksena opintovelkaa ja vaikea päästä vakituiseen työhön. Palkkana (jos sitä edes saa palkattomien harjoitteluiden maailmassa) voi esim. humanistisella alalla olla 2100€. Ulkomaalaiset toin esiin koska saattavat vielä tehdä useampaa työtä, asua kimppakämpässä eivätkä usein käytä päihteitä = parantavat taloudellista tiannetta entsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ollessani parikymppinen oli ihan tavallista, että opiskelijat asuivat soluissa tai ainakin jossain Tampereella opiskelija-asunnot olivat kaupungin laitamilla, josta kuitenkin oli hyvät liikenneyhteydet. Sittemmin opiskelijat "eivät enää suostu" asumaan noin.
Nehän olivat silloin uusia taloja. Jos muutti jostain rintamamiestalosta kerrostaloon, sai lämpimän veden, ei tarvinnut kantaa puita jne. Nyt ne opiskelija-asuntotalot ovat huonossa kunnossa, mutta silloin ne olivat ihan OK.
Mutta jos 70-luvulla olisi ollut tarjolla jotain vielä parempaa, niin tuskin opiskelijat olisivat kieltäytyneet vetoamalla vaatimattomuuteensa ja ahkeruuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olisi, jos 2 pariskuntaa, joilla ei ole rahaa tarpeeksi muuttaisi yhdessä kolmioon. Kummallekin pariskunnalle oma huone.
Muuttaisitte vieläpä ihka uuteen kolmioon mihin pääsee käsiksi 100 000€. Jos kaikilla olisi tyhjää taskussa ja kuitenkin joku työ, niin varmaan kaikki saisivat sen 25K lainaa.
Siinä asustelisitte kivasti pari vuotta ja vaikka työttömyys uhkaisi, saisitte yhtiölainaan valtiolta tukea....
MUTTA kun nykyään ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia. Kaikki pitää saada heti jne. Sitten suostutaan maksamaan 1000€ kuukaudessa vuokraa, vaikka yhdessä ostaminen ja kituuttelu pari vuotta toisi omaan taskuun sitä
Tää on totta. Tiedän että on ainakin joitakin suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka asuvat kimppakämpässä joitakin vuosia tehden jopa 2-3 työtä. Siinä on hyvä luoda tulevaisuudelle perustaa, ja vaikka säästää omaan asuntoon ja perheen perustamiseen. Moniko on valmis samaan?
Listaapa vaikka kahden tuollaisen henkilön työt/työpaikat. Ovatko ne normaaleja työsuhteita? Otetaanko niihin myös suomalaisia, jotka maksavat veronsa? Kerro myös asumisjärjestelyistä. Onko kyse luvallisesta asumisesta? Eli ei asuta laittomina alivuokralaisina. Entä miten ne opinnot sujuvat? Pääsevätkö he tenteistä läpi kunnolla vai saavatko vähän hyvitystä ulkomaalaisuudestaan? Entä se tulevaisuus? Säästävätkö he asuntoon kotimaassaan, josta sellainen voi löytyä helposti alle kymmenesosalla Suomen hinnoista?
Ja ihan ylipäätään: miksi suomalaisten pitäisi kustantaa noille ulkomaalaisille maksuttomat opinnot? Eikö samalla rahalla voisi helpottaa meidän omaa elämäämme? Miksi joku kiinalainen tai intialainen saa opiskella ilmaiseksi meidän kustannuksellamme ja rakentaa sitten tulevaisuuttaan jossain ihan muualla?
Koko ulkomaalaisiin vetoaminen on mielestäni alhaista. Vanhempamme eivät silloin 70-luvulla ahkeroineet, jotta Suomi kouluttaisi porukkaa jostain kameruneista, kun omat lapset eivät saa opiskelupaikkaa välttämättä ollenkaan.
En tarkoittanut opiskelijoita vaan töitä (esim. siivous, rajennus, kuljetus, mainostenjako) tekeviä ulkomaalaisia ja myös suomalaisia ihmisiä jotka eivät ole lähteneet sille 50-60-luvulla syntyneille toimineelle polulle jossa opiskellaan 5 vuotta yliopistossa mutta meidän aikakautena sitten onkin haastava saada töitä. Koskee myös suomalaisia mutta he vaikka tekisivät "hanttihommia" usein suppean empiirisen otoksen perusteella eivät ole valmiita tinkimään asumiskustannuksista kimppakämpin. Kuitenkin tälläisessäkin tapauksessa myös hanttihommia tekevät suomalaiset saattavat pärjätä paremmin sillä etumatkalla joka menee esim. yliopisto-opiskeluihin.
Jos nyt puhut jostain kehitysmaalaisista ja turvapaikanhakijoista, jotka noissa kimppakämpissä asuvat, niin heistä osalla ei ole edes oleskelulupaa. He tekevät pimeitä töitä. Tiedän näitä tapauksia. Heillä ei ole mitään tulevaisuutta työmarkkinoilla, toisin kuin väität pitäen heitä jotenkin esimerkillisinä tapauksina. Perhe-elämän aloittaminen tietysti onnistuu heiltäkin, jos vain alkaa lisääntyä.
Minä olen asunut 2 hengen huoneessa opiskelujen alkuvaiheessa ja siinäkin välillä joutui pyytämään, että toinen olisi hiljaa, kun yritti lukea tenttiin. Se vielä olisi puuttunut, että pienessä huoneessa kämppiksiä olisi ravannut useampia eri aikoihin vuorokaudesta.
En tarkoittanut mitään pimeää työtä. En edes järin pidä ulkomaalaisista. On kuitenkin sellaisia joita kunnioitan.
Tarkoitan lähinnä että kymmenen vuoden päästä saattaa mennä paremmin sillä Mohammedilla tai Pekalla jotka ovat 10v ajaneet vakituisessa työssä ajaneet bussia lisineen 2500-3500€/kk, kuin yliopistosta valmistuneella Mikolla, Liisalla tai vaikka Omarilla jotka ovat kymmenestä vuodesta 5 opiskelleet, seurauksena opintovelkaa ja vaikea päästä vakituiseen työhön. Palkkana (jos sitä edes saa palkattomien harjoitteluiden maailmassa) voi esim. humanistisella alalla olla 2100€. Ulkomaalaiset toin esiin koska saattavat vielä tehdä useampaa työtä, asua kimppakämpässä eivätkä usein käytä päihteitä = parantavat taloudellista tiannetta entsestään.
Maahanmuuttajabussikuskit saavat etuja, joita suomalainen ei saa: ilmainen ajokortti, kotouttamistukea, edullinen kaupungin vuokra-asunto ym. Silloin ei ole pakko tehdä mitään työtä täyttä päivää, vaan voi tehdä niitä vuoroja, joita työnantajalla on tarjota eli muutama tunti aamulla ja iltapäivällä. Suomalainen ei sillä palkalla elä ainakaan pk-seudulla.
Aika harva bussikuskimaahanmuuttaja muuten taitaa asua yksiössä monen kaverinsa kanssa. Mutta kerro toki, kun kerran tiedät. Virolaisia voi sillä systeemillä Suomessa olla enemmänkin, kun varsinainen koti on Virossa ja sinne pääsee käymään vaikka viikottain. Hehän saavat lapsilisätkin, vaikka lapset asuvat Virossa toisen vanhemman kanssa.
Päihteettömät ulkomaalaiset on myytti. Esim. arabit tupakoivat aivan hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ollessani parikymppinen oli ihan tavallista, että opiskelijat asuivat soluissa tai ainakin jossain Tampereella opiskelija-asunnot olivat kaupungin laitamilla, josta kuitenkin oli hyvät liikenneyhteydet. Sittemmin opiskelijat "eivät enää suostu" asumaan noin.
Nehän olivat silloin uusia taloja. Jos muutti jostain rintamamiestalosta kerrostaloon, sai lämpimän veden, ei tarvinnut kantaa puita jne. Nyt ne opiskelija-asuntotalot ovat huonossa kunnossa, mutta silloin ne olivat ihan OK.
Mutta jos 70-luvulla olisi ollut tarjolla jotain vielä parempaa, niin tuskin opiskelijat olisivat kieltäytyneet vetoamalla vaatimattomuuteensa ja ahkeruuteensa.
No, tarkoitin lähinnä sitä, että kun uusia opiskelija-asuntoja piti rakentaa Tampereella, opiskelijat tekivät selväksi, etteivät he suostu muualle kuin keskustaan. Eli hyväkuntoinen asunto kauempana keskustasta (hyvillä kulkuyhteyksillä) ei kelvannut. Siinä sanoisin, että vaatimustaso oli noussut. Samaten soluja ei rakennettu enää lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani arabit ovat asuneet kimppakämpässä ja tehneet 14 tunnin päivää pitseriassa surkealla palkalla. Työn ja tyttöystävän perässä ovat tulleet, ja ihan vain työllä keränneet elantonsa. Tiedän parikin tällaista, jotka ovat parikymppisenä tulleet tyhjätaskuina, ja nyt viisikymppisinä heillä on jo muutama ravintola, vaimo ja lapset. Kunnollisia perheenisiä. Eivät mitään pakolaisia, joten niiden tuista on turha nyt keuhkota tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ollessani parikymppinen oli ihan tavallista, että opiskelijat asuivat soluissa tai ainakin jossain Tampereella opiskelija-asunnot olivat kaupungin laitamilla, josta kuitenkin oli hyvät liikenneyhteydet. Sittemmin opiskelijat "eivät enää suostu" asumaan noin.
Nehän olivat silloin uusia taloja. Jos muutti jostain rintamamiestalosta kerrostaloon, sai lämpimän veden, ei tarvinnut kantaa puita jne. Nyt ne opiskelija-asuntotalot ovat huonossa kunnossa, mutta silloin ne olivat ihan OK.
Mutta jos 70-luvulla olisi ollut tarjolla jotain vielä parempaa, niin tuskin opiskelijat olisivat kieltäytyneet vetoamalla vaatimattomuuteensa ja ahkeruuteensa.
Hervannan Mikontalo ei ollut 90-luvulla uusi, vaan rakennettu 70-luvulla. Parvekkeettomia kolmen opiskelijan soluasuntoja. Kenenkään ei tullut mieleen kieltäytyä, sinne meni kaikki joilla ei ollut rikkaita vanhempia, tai jotain purkutalokolmiota kimpassa parin kaverin kanssa. Opiskelijakämpän saanut oli onnekas, joka syksy osa oli patjamajoituksessa.
Kateuden määrä tässä ketjussa on ihan mykistävä.
Myös ymmärtämättömyyden määrä siitä, mitä elämä on nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat avioliittonsa alun vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Heillä oli siellä huone ja keittiö. Varmasti tällaisia asuntoja olisi nykyäänkin, mutta nehän eivät kelpaisi kenellekään.
Minulla olisi esimerkiksi yksi makuuhuone tyhjänä jollekin siistille ja
kohteliaalle opiskelijatytölle. Nukkuisi siellä kolme yötä viikossa, tekisi läksynsä, ja menisi vanhemmilleen viikonlopuksi, niin kuin ennen tehtiin. Olisi tosi halpaa.
Ai niin mutta kun se biletys jäisi vähemmälle.Vanhemmilleen viikonlopuksi? Miksi vanhempien pitäisi hissutella viikonloppunsa, että opiskelija saa päntättyä tenttiin? Pitäisikö heidän maksaa ruokien lisäksi matkatkin? Vai miten tästä vaihtoehdosta tulee halpa? Kirjoittaessasi läksyjen lukemisesta paljastat, ettet tiedä opiskelusta mitään.
Jos tarkoitus on elää säästeliäästi ja kerätä säästöjä itsenäisen elämän alkuun, monikin vanhempi voi lykätä biletystään pari vuotta lapsen hyväksi. Miten tenttiin pänttääminen poikkeaa kirjoituksiin pänttäämisestä, ja sekin onnistui ihan kotona asuen. Mieheni tytär asui meillä vähän aikaa opiskeluaikana, odallistui kotitöihin mutta sai olla myös omassa rauhassa.
Olen itse diplomi-insinööri, joten opiskelu ja myös se biletyspuoli on ihan tuttua. Rehellisyyden nimissä, mitä siellä vuokrayksiössä olisi niille harjoitustöille voinut tehdä, mitä ei voi omakotitalon makuuhuoneessa. Lähinnä pelko on varmaan että äiti kommentoi krapulasta tai poikaystävistä.
Halpa se on tietysti vain, jos vanhemmat asuvat jossain ympäristökunnassa, mutta eiköhän juuri näitä ole paljon yliopistopaikkakuntien ympärillä.k
Jos vanhemmat haluavat pitää lapsestaan huolta eivätkä työnnä itsenäistymään, niin hehän voivat antaa rahaakin. Bilettävät sitten vähemmän sen ajan, kun lapsi opiskelee. Ja DI:nä toki olisit voinut ostaa miehesi tyttären käyttöön asunnon. Hän olisi saanut siihen asumistukea ja sinulla olisi edelleen se tuottoisa sijoituskämppä.
Lisää hyviä ideoita!
Kuinka luulet että DI tarkoittaa, että omistan muuta kuin asuntolainani? Ja miksi vanhemmat haluaisivat kustantaa biletystä, sen sijaan säästämistä voisikin tukea.
Jos vanhemmat voivat tarjota viikonloppuisin ruuat, miksi he eivät voi antaa sitä rahana? Ovatko kaikkien vanhempien lapset renttuja, jotka ryntäävät heti baariin, kun saavat rahaa? Miten säästämistä noin muuten tuetaan? Sanotaan, että en anna rahaa, koska tuhlaisit sen. Opitpas säästämään, kun et pääse bilettämään!
Voin tarjota lapselle saman huoneen, veden, lämmön ja makaronilaatikon, mitkä hän saa nytkin, koska ne tulevat edullisesti siinä kun itsekin asun ja laitan ruokaa. Sen sijaan en voi lakata lämmittämästä asuntoa antaakseni hänelle sen yhden huoneen lämmityksen rahana. Eikä hän saisi sillä asuntoa. Jos keitän kaksi perunaa vähemmän, hän ei sillä rahalla saa valmisateriaa.
Minulla on varaa ylläpitää lasta kotonani, ei toisen aikuisen ihmisen taloutta.
Miten lapsi pitää olla, ettei tajua tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat avioliittonsa alun vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Heillä oli siellä huone ja keittiö. Varmasti tällaisia asuntoja olisi nykyäänkin, mutta nehän eivät kelpaisi kenellekään.
Minulla olisi esimerkiksi yksi makuuhuone tyhjänä jollekin siistille ja
kohteliaalle opiskelijatytölle. Nukkuisi siellä kolme yötä viikossa, tekisi läksynsä, ja menisi vanhemmilleen viikonlopuksi, niin kuin ennen tehtiin. Olisi tosi halpaa.
Ai niin mutta kun se biletys jäisi vähemmälle.Vanhemmilleen viikonlopuksi? Miksi vanhempien pitäisi hissutella viikonloppunsa, että opiskelija saa päntättyä tenttiin? Pitäisikö heidän maksaa ruokien lisäksi matkatkin? Vai miten tästä vaihtoehdosta tulee halpa? Kirjoittaessasi läksyjen lukemisesta paljastat, ettet tiedä opiskelusta mitään.
Jos tarkoitus on elää säästeliäästi ja kerätä säästöjä itsenäisen elämän alkuun, monikin vanhempi voi lykätä biletystään pari vuotta lapsen hyväksi. Miten tenttiin pänttääminen poikkeaa kirjoituksiin pänttäämisestä, ja sekin onnistui ihan kotona asuen. Mieheni tytär asui meillä vähän aikaa opiskeluaikana, odallistui kotitöihin mutta sai olla myös omassa rauhassa.
Olen itse diplomi-insinööri, joten opiskelu ja myös se biletyspuoli on ihan tuttua. Rehellisyyden nimissä, mitä siellä vuokrayksiössä olisi niille harjoitustöille voinut tehdä, mitä ei voi omakotitalon makuuhuoneessa. Lähinnä pelko on varmaan että äiti kommentoi krapulasta tai poikaystävistä.
Halpa se on tietysti vain, jos vanhemmat asuvat jossain ympäristökunnassa, mutta eiköhän juuri näitä ole paljon yliopistopaikkakuntien ympärillä.k
Jos vanhemmat haluavat pitää lapsestaan huolta eivätkä työnnä itsenäistymään, niin hehän voivat antaa rahaakin. Bilettävät sitten vähemmän sen ajan, kun lapsi opiskelee. Ja DI:nä toki olisit voinut ostaa miehesi tyttären käyttöön asunnon. Hän olisi saanut siihen asumistukea ja sinulla olisi edelleen se tuottoisa sijoituskämppä.
Lisää hyviä ideoita!
Kuinka luulet että DI tarkoittaa, että omistan muuta kuin asuntolainani? Ja miksi vanhemmat haluaisivat kustantaa biletystä, sen sijaan säästämistä voisikin tukea.
Jos vanhemmat voivat tarjota viikonloppuisin ruuat, miksi he eivät voi antaa sitä rahana? Ovatko kaikkien vanhempien lapset renttuja, jotka ryntäävät heti baariin, kun saavat rahaa? Miten säästämistä noin muuten tuetaan? Sanotaan, että en anna rahaa, koska tuhlaisit sen. Opitpas säästämään, kun et pääse bilettämään!
Voin tarjota lapselle saman huoneen, veden, lämmön ja makaronilaatikon, mitkä hän saa nytkin, koska ne tulevat edullisesti siinä kun itsekin asun ja laitan ruokaa. Sen sijaan en voi lakata lämmittämästä asuntoa antaakseni hänelle sen yhden huoneen lämmityksen rahana. Eikä hän saisi sillä asuntoa. Jos keitän kaksi perunaa vähemmän, hän ei sillä rahalla saa valmisateriaa.
Minulla on varaa ylläpitää lasta kotonani, ei toisen aikuisen ihmisen taloutta.
Miten lapsi pitää olla, ettei tajua tätä?
Siihenhän ollaankin palaamassa, että vain niillä joiden vanhemmilla on varaa tarjota mm. ruuat, on varaa opiskella. En nyt tiedä, onko siinä mitään arvostettavaa, jos säästää käymällä äidin luona syömässä.
Ja jostain syystä kuvittelet, että esim. irtisanomissuoja on aina ollut samanlainen kuin nyt? Vaikka työsopimuslaki kielsi jo vuonna 1970 syrjinnän, niin oikeastiko luulet, että vielä 1990-luvulla ei olisi raskaana olevaa naista irtisanottu? Tai että äitiysloma olisi ollut palkallinen ja sen jälkeen olisi noin vain voinut palata töihin? Jotenkin oudon ruusuisiksi oletetaan menneiden vuosikymmenien työsuhteiden ehdot, kun tarkastellaan asiaa omasta näkökulmasta ja kuvittelee, että työntekijän suojaksi laadittu lainsäädäntö on aina ollut samanlainen.