Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minä, työtön akateeminen, menisin nollasopparilla hanttihommiin?
11.12.2017 |
Nollasoppari ei takaa yhtään työtuntia, mutta velvoittaa menemään töihin silloin kun työnantaja tahtoo. En siis tällöin voisi ottaa vastaan muita töitä, kuten oman alani sijaisuuksia, joita tarjotaan välillä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Samasta syystä nollasoppari estäisi moniin koulutuksiin ja omaa alaani sivuaviin vapaaehtoistöihin osallistumisen.
Miksi siis minun pitäisi ottaa vastaan tällainen hanttihomma, joka ei millään lailla edistä työllistymistä omalle alalleni vaan päin vastoin tekee siitä entistäkin vaikeampaa? Alueella on kuitenkin paljon sellaisiakin työttömiä, joiden koulutus ja tämänhetkinen osaaminen ei riitä parempiin töihin.
Kommentit (61)
rahat lopussa, haluaisin akateemisena mennä ahtaajaksi, siinä hyvä palkka ja miehen duunia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nollatuntisopimus ei ole mikään sopimus. Jos jollekulle annettaan ns. "nollatunti-sopparilla" työvuorolistoja, työntekijän tulee itse hyväksyä lista ettei mene päällekkäin minkään tärkeemmän kanssa. Näin olen ainakin itse toiminut.
Eikös,siellä temmin ministeriön läheltä löydy strippiklubia mistään, siellä varmaan kuluisi aika paremmin? Tuskin siellä johanneksen kirkossakaan käydään.
Jos työtaakka liikaa, pari tissuttelua joka toinen ilta(päivä)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne hanttihommat ovat? Särähtää korvaan tuollainen vähättely.
Itse käsitin että tässä tarkoitetaan sitä eräänlaista kohtaanto-ongelmaa akateemisen koulutuksen ja toisaalta sellaisen duunin suhteen jossa ei siitä koulutuksesta ole varsinaisesti mitään lisäarvoa. Eli miksi haaskataan mahdollista potentiaalia mihin tahansa sellaiseen työhön mihin sitä ei tarvita? Esimerkkinä vaikka hyllyttäjä. Epäilemättä tärkeää työtä mutta eikö siihen löydy joku optimaalisempi henkilö kuin se joka on viimeiset 10 vuotta pakertanut kirkkoslaavin parissa? Toisin sanoen: resursseja kannattaisi allokoida optimaalisemmin. Nykysysteemissä ketä tahansa halutaan usuttaa mihin tahansa, ja se ei vain ole taloudellista.
Näin ymmärsin itsekin asian. Tosin sillä lisäyksellä, ettei koulutuksen pidä suojata ketään ikuisesti "hanttihommilta". Mutta niin kauan kun työttömänä on paljon huonosti koulutettuja ja akateemiselle löytyy edes oman alan sijaisuuksia, mitä järkeä on pakottaa se akateeminen sellaiseen työhön jossa sen koulutus ja osaaminen menee hukkaan? Miksei sen annettaisi tehdä niitä sijaisuuksia silloin kun siihen tulee mahdollisuus?
Ennenkin samoja aloituksia kirjoitti:
Työvuorolista ei sisällä röökitunteja jotka vähennetään palkasta.
Ärsyttääkö siis termi "akateeminen". Eikö kintuisss riitä potkuhouduista potkua vai mikä siinä on?
Kuulostaa itsetuntuntoheikolta provolta. Harmittaahan se kun "oma" katselee muita fiksumpia. Nupin tyhmyydestä.
Tän täytyy olla jotain tosi akateemista, kun en ymmärtänyt mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et niin minkään vuoksi. Olen itse korkeakoulutettu, jos kohta oman alani työt ovat epäsäännöllisiä. Pyrin niistä kuitenkin pitämään kiinni pitääkseni nimenomaan tätä ammattiosaamistani yllä. Olen onnistunut hienosti yhdistämään tähän työhön satunnaisia keikkatöitä ja jopa kokoaikatyön, mutta nollasopimustöitä en lainkaan.
Syy: tunnit heittelivät laidasta laitaan, yhden tunnin vuorosta yötyöhön, työmatka saattoi olla mitä tahansa ja työtunnit ripoteltu mielivaltaisesti pitkin päivää. Lisäksi - aikaisemman keskustelussa esiintyneen oletuksen vastaisesti - olin kyllä velvollinen ottamaan työtunnit vastaan, jos niistä vain oli ilmoitettu kahta viikkoa etukäteen.
Niinpä näiden kahden työn yhdistäminen kävi aivan mahdottomaksi, koska työnantajani oli julistautunut pääasialliseksi työnantajaksi koulutusta vastaavan työni ylitse, ja saattoi mielivaltaisesti laatia parhaimmat työtunnit ajankohdalle, jolloin olin jo sopinut työvuorot hyvissä ajoin toiselle työnantajalle - ja tietenkin velvoittaa, että minä ne työtunnit teen, vaikka toinen työsopimukseni vaarantuisi. Toisaalta tämä työ taas oli muutoin niin vähätuntinen, että heittäytyminen vain sen varaan ilman toista työsuhdetta olisi pitänyt tuloni todella matalalla.
Eli siis itsetuntoheikko nuppi taipuu vain provoiluun? Eikä jorma riitäkä kun aivot uupuvat vaativien provoilujen tekoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nollatuntisopimus ei ole mikään sopimus. Jos jollekulle annettaan ns. "nollatunti-sopparilla" työvuorolistoja, työntekijän tulee itse hyväksyä lista ettei mene päällekkäin minkään tärkeemmän kanssa. Näin olen ainakin itse toiminut.
Sopimushan tämän määrittää? Omassa sopimuksessani oli velvoite ottaa työtunteja vastaan, myös sunnuntailta (toki, jos keikka on tarjottu lyhyellä varoitusajalla, tätä ei tarvinnut ottaa vastaan: 2 viikkoahan on se minimiaika). Itse en juuri tästä syystä saanut sovitettua kahta työtä, kun mitään elämää ei pystynyt sopimaan ennalta, ei edes töitä toiselle työnantajalle.
No eihän se takaa tunteja, jos ei työ kiinnosta. Itse olen nyt ollut kaupan alalla 4 kk nollasopimuksella ja tunteja tulee lisää joka viikko, nytkin täysiä 40h viikkoja ennen joulua. Pitää joustaa jos haluaa tienata ja tehdä töitä. Pitää kertoa sille pomolle että otan vastaan niin paljon tunteja kuin on antaa, mielellään teen, tulen töihin ja joustan tarvittaessa. Sitä ne pomot haluaa ja sitä niille pitää antaa, jos tienata haluaa ja itsensä elättää. Esimiehenä olin itsekin 10v mutta jäin työttömäksi. Nyt tienaan myyjänä iltalisien kanssa enemmän kuin esimiehenä. Tyhmä ylpeys pois, niitä "alempiarvoisia" töitäkin kannattaa tehdä, sillä tienaa rahat elämiseen ja laskujen maksuun. Samalla voi katsella niitä "parempia" töitä ja lähteä voi yhdellä ilmoituksella, jos paikka muualta aukeaa. Ei se mikään vankila ole, nollasopimus. Jokaisesta työpaikasta oppii jotain uutta, jos ei muuta niin työn arvostusta (myös hanttihommat on ihan oikeita töitä, ei pelkät akateemiset työt) ja etenkin sisukkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provoksi epäilen minäkin. Taas maanantaiaamun akaateemiskateus iskenyt.
Kuinka moni lähäri lähtee siivoamaan vapaaehtoisesti? Ei varmasti lähde. Aika monta kertaa olen kuullut tämän "vain oman alan töitä" amiksen suusta. Akateemisilta työttömiltä taas "mitä tahansa, kun vaan olis töitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä jaksas olla jossain lidlin kassalla töissä
mutta jotain muuta missä ei olla ihmisten kanssa tekemisissä
Vierailija kirjoitti:
Siksi, kun eläminen on maksettava? Ja siksi pitää olla töitä?
Mutta eihän huonommin koulutettujenkaan eläminen ole ilmaista! Miksi siis juuri akateemisen on oltava se, jonka täytyy rahoittaa osa elämisestään hanttihommien nollasopparilla? Etenkin jos se merkitsee stoppia oman alan sijaisuuksille, joista saatava palkka voi hyvinkin ylittää sen minkä hanttihommissa tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se takaa tunteja, jos ei työ kiinnosta. Itse olen nyt ollut kaupan alalla 4 kk nollasopimuksella ja tunteja tulee lisää joka viikko, nytkin täysiä 40h viikkoja ennen joulua. Pitää joustaa jos haluaa tienata ja tehdä töitä. Pitää kertoa sille pomolle että otan vastaan niin paljon tunteja kuin on antaa, mielellään teen, tulen töihin ja joustan tarvittaessa. Sitä ne pomot haluaa ja sitä niille pitää antaa, jos tienata haluaa ja itsensä elättää. Esimiehenä olin itsekin 10v mutta jäin työttömäksi. Nyt tienaan myyjänä iltalisien kanssa enemmän kuin esimiehenä. Tyhmä ylpeys pois, niitä "alempiarvoisia" töitäkin kannattaa tehdä, sillä tienaa rahat elämiseen ja laskujen maksuun. Samalla voi katsella niitä "parempia" töitä ja lähteä voi yhdellä ilmoituksella, jos paikka muualta aukeaa. Ei se mikään vankila ole, nollasopimus. Jokaisesta työpaikasta oppii jotain uutta, jos ei muuta niin työn arvostusta (myös hanttihommat on ihan oikeita töitä, ei pelkät akateemiset työt) ja etenkin sisukkuutta.
Riippuu täysin työnantajasta. Oma nollasopimukseni oli nimenomaan vankila, joka määritti pitkälti elämääni riippumatta siitä, paljonko työtunteja oli. Työtunnit oli ripoteltu pitkin päivää, puhelin saattoi töiden osalta soida myöhään illallakin, spontaanisti tarjotut työt söivät auttamatta muun elämän ympäriltä ja vaikeuttivat merkittävästi muiden töiden tekemistä, vaikka ansiot olivat pääsääntöisesti todella pienet - mutta lisää työtunteja ei todellakaan omasta pyynnöstään saanut. Joustaa toki sai joustamistaan, mutta se vain tuntui kumman yksipuoliselta.
En kadu hetkeäkään, etten enää jatkanut kyseisellä sopimuksella. Kyllä minulla on muutakin elämää kuin työ, eikä minua kiinnosta muutaman työtunnin tähden uhrata koko hereilläoloaikaani, kiitos vain.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, kun eläminen on maksettava? Ja siksi pitää olla töitä?
Siitä pääsemmekin perimmäiseen pähkinään: entä, jos sillä työllä ei pysty maksamaan elämistään?
Ota nollasoppari pitkällä koeajalla ja jatka paremman työn etsimistä?
Mitä sä siinä menetät? Lisäksi työnhaussa on aina parempi olla jo työsuhteessa kuin työtön, siitä saa aina pienen lisäedun joka parantaa mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, kun eläminen on maksettava? Ja siksi pitää olla töitä?
Siitä pääsemmekin perimmäiseen pähkinään: entä, jos sillä työllä ei pysty maksamaan elämistään?
Eli on parempi laittaa muut ihmiset sitten elättämään sinut? Kun olet niin prinsessa, ettei työnteko omien kulujen kattamiseksi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari akateemisesti koulutettua jotka olleet jo useamman vuoden työttöminä. Eipä niitä taideta enää oman alan hommiin ottaakaan, joten luulisi pikkuhiljaa niiden hanttihommienkin kiinnostavan.
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että siinä vaiheessa kun vihdoin ajatuksen tasolla kypsyy siihen, että olisi aidosti valmis tekemään niitä hanttihommia, ei kelpaa enää edes niihin.
Alue: Aihe vapaa
Työvuorolista ei sisällä röökitunteja jotka vähennetään palkasta.
Ärsyttääkö siis termi "akateeminen". Eikö kintuisss riitä potkuhouduista potkua vai mikä siinä on?
Kuulostaa itsetuntuntoheikolta provolta. Harmittaahan se kun "oma" katselee muita fiksumpia. Nupin tyhmyydestä.