Mitä koirarotuja pelkäät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tuollainen "pikkuräksy" eli kääpiövillakoira. On ylisosiaalinen, ei todellakaan vihainen kellekään mutta on aika arka ja herkästi reagoiva, on tosin vielä melkein pentu 8,5kk eli kypsyy tuosta vielä, toivottavasti. Aika ikävää, että automaattisesti ajatellaan, ettei ole "viitsitty kouluttaa", kun pennusta asti on yritetty sosiaalistaa, joka päivä koulutetaan, ollaan monella eri koirakurssilla, on otettu koirankouluttajalta yksityistunteja ja yritetään pärjätä parhaamme mukaan. Voisi joskus yrittää ajatella myös sitä toista osapuolta empaattisesti. Ei minusta todellakaan ole kivaa kulkea hermostuneen ja haukkuvan koiran kanssa ihmisten ilmoilla mutta eipä se asia neljän seinän sisälläkään korjaudu.

Ei kukaan niitä pikkuräksyjä oikeasti pelkää. Se että tässä ketjussa otettiin esiin johtuu niistä katkerista vaarallisten koirien omistajista, heitä harmittaa kun heidän koiransa vaarallisuudesta ollaan tietoisia ja siksi vetävät aina "pikkuräksyt" mukaan näihin keskusteluihin, kuvittelevat raukat, että joku nyrkin kokoinen koira olisi yhtä suuri uhka kuin koira jonka suu on niin iso että aikuisen ihmisen pää mahtuu sinne hampaiden väriin ja puruvoima sellainen, että saa kallon murskaksi kerta puraisulla.

Minä pelkään pieniä koiria, eikä minulla ole isoa koiraa tai mitään muutakaan koiraa. Kun näen huonosti käyttäytyvän pienen koiran, niin luulen kyllä yleensä erottavani, milloin kyse on omistajan välinpitämättömyydestä ja milloin siitä, että koiran koulutus on vielä kesken. Ne välinpitämättömät omistajat antavat koiran juosta pitkässä hihnassa eivätkä kutsu koiraa luokseen/lyhennä hihnaa, kun tulee ohikulkija. Ja siis yleensähän nuo välinpitämättömät omistajat kävelevät itse oikeassa reunassa ja koira vasemmassa reunassa ja valtaavat sillä tavalla koko tien...

Suurin osa pikkukoirienkin omistajista kyllä välittävät siitä, miten koira käyttäytyy, ja ovat kouluttaneet/kouluttamassa sitä hyville tavoille, että sinänsä tiedän pelkoni olevan lähes turha. Mutta eiköhän melkein kaikilla meistä ole jokin irrationaalinen pelko.

Eli sinua ei pelota, jos ison koiran omistaja käyttäytyy samoin? Vaan nimenomaan pikkukoirat ovat pelkosi kohteena, miksi?

Varmasti pelkäisin isoakin koiraa, jos sen omistaja käyttäytyisi noin, mutta toistaiseksi en ole kohdannut sellaista, vaan kaikki ovat olleet pikkukoirien omistajia.

Ja vielä sen verran voisin lisätä, että jostain syystä pelkään, että pikkukoira purisi minua nilkkaan, mutta en ymmärrä, miksi se pelottaa niin paljon. Nilkka olisi kuitenkin vähemmän haitallinen kohde koiranpuremalle kuin vaikka käsi tai kasvot, mutta silti pelkään juuri sitä, että koira puree jalkaa :D

Minua ei muistaakseni ole koira puraissut kertaakaan.

Suhtaudun varauksella voimakkaisiin molosseihin sekä laumanvartijoihin etenkin, jos elävät kerrostalossa kaupungissa. Tällöin koiran ottamiseen on ollut yleensä ihan väärät motiivit ja koira on sopimattomissa oloissa, eli ongelmakäytöstä voi olla. Pakenen aivan varmasti koirapuistosta, jos joku yrittää punkea sinne cane corson, dogo argentinon tai kaukasiankoiran kanssa ja vaihdan kyllä kadullakin puolta. Lähinnä pelkään oman koirani puolesta mutta em koiratyyppien edustajat voivat olla väärissä käsissä myös ihmisille vaaraksi. Sopivat lähinnä maalle laajaa aluetta vartioimaan ja kunnon aitojen taa.

Pittejä väistän myös.

Somalikoiria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tuollainen "pikkuräksy" eli kääpiövillakoira. On ylisosiaalinen, ei todellakaan vihainen kellekään mutta on aika arka ja herkästi reagoiva, on tosin vielä melkein pentu 8,5kk eli kypsyy tuosta vielä, toivottavasti. Aika ikävää, että automaattisesti ajatellaan, ettei ole "viitsitty kouluttaa", kun pennusta asti on yritetty sosiaalistaa, joka päivä koulutetaan, ollaan monella eri koirakurssilla, on otettu koirankouluttajalta yksityistunteja ja yritetään pärjätä parhaamme mukaan. Voisi joskus yrittää ajatella myös sitä toista osapuolta empaattisesti. Ei minusta todellakaan ole kivaa kulkea hermostuneen ja haukkuvan koiran kanssa ihmisten ilmoilla mutta eipä se asia neljän seinän sisälläkään korjaudu.

Ei kukaan niitä pikkuräksyjä oikeasti pelkää. Se että tässä ketjussa otettiin esiin johtuu niistä katkerista vaarallisten koirien omistajista, heitä harmittaa kun heidän koiransa vaarallisuudesta ollaan tietoisia ja siksi vetävät aina "pikkuräksyt" mukaan näihin keskusteluihin, kuvittelevat raukat, että joku nyrkin kokoinen koira olisi yhtä suuri uhka kuin koira jonka suu on niin iso että aikuisen ihmisen pää mahtuu sinne hampaiden väriin ja puruvoima sellainen, että saa kallon murskaksi kerta puraisulla.

Kumma vaan, minun pelottavaksi luokitellun staffin kimppuun hyökkäsi viime kesänä tälläinen pikkuräksyttäjä. Mitä minun koira teki? Ei yhtään mitään. Oli vain säikähtäneen näköinen. Enkä nyt tarkoita että kaikki pienemmät koirat olisi tälläisiä, vaan ei voi yleistää että pienet koirat olisi jotenkin helpompia tai kiltimpiä, ja isot tai muuten vain pelottavat näköiset koirat arvaamattomia. Juttu kun on niin että jokaisesta koirasta voi saada pedon, ja sen ainoastaan ihminen saa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkia haukkuherkkiä pikkukoiria joita ei olla koulutettu vain sen 'harmittoman' koon vuoksi :D

Vähän sama. Mikä siinä maksaa ettei niitä viititä kouluttaa? Kauppareissulla saa väistää räksyjä, tiedä vaikka tarraavat nilkkaan :D

Sitten omistajat vielä väittävät niiden rottiensa hymyilevän kun murisevat hampaat irvessä ja yrittävät näykkiä. Niitä piskejä kohdellaan kuin kuninkaallisia ja kannetaan sylissä tervehtimään vieraita eli yritetään että purisi naamaan. Isot koirat järjestään yleensä rauhallisempia eivätkä hypi päälle.

Molossikoirat, etenkin rotweiler.

Moni koira on näykkäissyt minua, mutta vain rotweiler on oikeasti purrut verille.

Rotikka on moukkien koirarotu.

Pelkään vain koirayksilöitä.  Tähän mennessä kolmea. Yksi on kaukaasianpaimenkoira, joka rauta-aidan takana murisi sellaista niin kumeaa uhkaavaa murinaa, etten ikänä ole vastaavaa kuullut. Toinen on sellainen ruskea lyhytkarvainen piiskahäntäinen otus, joka aina kohdatessa nousee takajaloilleen niskakarvat pystyssä ja räyhää ja isännällä on täysi työ pitää sitä paikallaan.  Kolmas on chihu, joka rähjääa jokaiselle ihmiselle ja elimelle hulluna, murisee, haukkuu ja yrittää purra. Siitä tulee ihan Hannibal Lecter mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään vain koirayksilöitä.  Tähän mennessä kolmea. Yksi on kaukaasianpaimenkoira, joka rauta-aidan takana murisi sellaista niin kumeaa uhkaavaa murinaa, etten ikänä ole vastaavaa kuullut. Toinen on sellainen ruskea lyhytkarvainen piiskahäntäinen otus, joka aina kohdatessa nousee takajaloilleen niskakarvat pystyssä ja räyhää ja isännällä on täysi työ pitää sitä paikallaan.  Kolmas on chihu, joka rähjääa jokaiselle ihmiselle ja elimelle hulluna, murisee, haukkuu ja yrittää purra. Siitä tulee ihan Hannibal Lecter mieleen.

ELÄIMELLE, ei elimelle. Jestas.

Kaikkia niitä joilla on voimakas purenta ja vaisto hyökätä kurkkuun eikä käteen tai jalkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tuollainen "pikkuräksy" eli kääpiövillakoira. On ylisosiaalinen, ei todellakaan vihainen kellekään mutta on aika arka ja herkästi reagoiva, on tosin vielä melkein pentu 8,5kk eli kypsyy tuosta vielä, toivottavasti. Aika ikävää, että automaattisesti ajatellaan, ettei ole "viitsitty kouluttaa", kun pennusta asti on yritetty sosiaalistaa, joka päivä koulutetaan, ollaan monella eri koirakurssilla, on otettu koirankouluttajalta yksityistunteja ja yritetään pärjätä parhaamme mukaan. Voisi joskus yrittää ajatella myös sitä toista osapuolta empaattisesti. Ei minusta todellakaan ole kivaa kulkea hermostuneen ja haukkuvan koiran kanssa ihmisten ilmoilla mutta eipä se asia neljän seinän sisälläkään korjaudu.

Ei kukaan niitä pikkuräksyjä oikeasti pelkää. Se että tässä ketjussa otettiin esiin johtuu niistä katkerista vaarallisten koirien omistajista, heitä harmittaa kun heidän koiransa vaarallisuudesta ollaan tietoisia ja siksi vetävät aina "pikkuräksyt" mukaan näihin keskusteluihin, kuvittelevat raukat, että joku nyrkin kokoinen koira olisi yhtä suuri uhka kuin koira jonka suu on niin iso että aikuisen ihmisen pää mahtuu sinne hampaiden väriin ja puruvoima sellainen, että saa kallon murskaksi kerta puraisulla.

Minä pelkään pieniä koiria, eikä minulla ole isoa koiraa tai mitään muutakaan koiraa. Kun näen huonosti käyttäytyvän pienen koiran, niin luulen kyllä yleensä erottavani, milloin kyse on omistajan välinpitämättömyydestä ja milloin siitä, että koiran koulutus on vielä kesken. Ne välinpitämättömät omistajat antavat koiran juosta pitkässä hihnassa eivätkä kutsu koiraa luokseen/lyhennä hihnaa, kun tulee ohikulkija. Ja siis yleensähän nuo välinpitämättömät omistajat kävelevät itse oikeassa reunassa ja koira vasemmassa reunassa ja valtaavat sillä tavalla koko tien...

Suurin osa pikkukoirienkin omistajista kyllä välittävät siitä, miten koira käyttäytyy, ja ovat kouluttaneet/kouluttamassa sitä hyville tavoille, että sinänsä tiedän pelkoni olevan lähes turha. Mutta eiköhän melkein kaikilla meistä ole jokin irrationaalinen pelko.

Eli sinua ei pelota, jos ison koiran omistaja käyttäytyy samoin? Vaan nimenomaan pikkukoirat ovat pelkosi kohteena, miksi?

Varmasti pelkäisin isoakin koiraa, jos sen omistaja käyttäytyisi noin, mutta toistaiseksi en ole kohdannut sellaista, vaan kaikki ovat olleet pikkukoirien omistajia.

Tässä kysyttiin, mitä koirarotuja pelkäät, niin sinä tulet kertomaan, että pelkäät koiria joiden omistajat antaa liuhuta pitkässä hihnassa tienpuolelta toiselle ja tehdä mitä lystää? Mikä koirarotu se tuommoinen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tuollainen "pikkuräksy" eli kääpiövillakoira. On ylisosiaalinen, ei todellakaan vihainen kellekään mutta on aika arka ja herkästi reagoiva, on tosin vielä melkein pentu 8,5kk eli kypsyy tuosta vielä, toivottavasti. Aika ikävää, että automaattisesti ajatellaan, ettei ole "viitsitty kouluttaa", kun pennusta asti on yritetty sosiaalistaa, joka päivä koulutetaan, ollaan monella eri koirakurssilla, on otettu koirankouluttajalta yksityistunteja ja yritetään pärjätä parhaamme mukaan. Voisi joskus yrittää ajatella myös sitä toista osapuolta empaattisesti. Ei minusta todellakaan ole kivaa kulkea hermostuneen ja haukkuvan koiran kanssa ihmisten ilmoilla mutta eipä se asia neljän seinän sisälläkään korjaudu.

Ei kukaan niitä pikkuräksyjä oikeasti pelkää. Se että tässä ketjussa otettiin esiin johtuu niistä katkerista vaarallisten koirien omistajista, heitä harmittaa kun heidän koiransa vaarallisuudesta ollaan tietoisia ja siksi vetävät aina "pikkuräksyt" mukaan näihin keskusteluihin, kuvittelevat raukat, että joku nyrkin kokoinen koira olisi yhtä suuri uhka kuin koira jonka suu on niin iso että aikuisen ihmisen pää mahtuu sinne hampaiden väriin ja puruvoima sellainen, että saa kallon murskaksi kerta puraisulla.

Kumma vaan, minun pelottavaksi luokitellun staffin kimppuun hyökkäsi viime kesänä tälläinen pikkuräksyttäjä. Mitä minun koira teki? Ei yhtään mitään. Oli vain säikähtäneen näköinen. Enkä nyt tarkoita että kaikki pienemmät koirat olisi tälläisiä, vaan ei voi yleistää että pienet koirat olisi jotenkin helpompia tai kiltimpiä, ja isot tai muuten vain pelottavat näköiset koirat arvaamattomia. Juttu kun on niin että jokaisesta koirasta voi saada pedon, ja sen ainoastaan ihminen saa aikaan.

On myös ajokoiria jotka ei aja, paimenkoiria jotka ei paimenna jne.

Up!

En mitään, koska en ole ennakkoluuloinen.

Jodlaavat matikkakoirat ovat pahimpia. Erehtyvät usein matikasta.

Toisena vihaiset chihuahuat,se katsekin saa vapisemaan pelosta.

En minäkään pelkää erityisesti mitään rotuja. Jos koira riekkuu aggressiivisen oloisesti hihnassa ja omistajalla on täysi työ pitää se hallussa/omistaja vaikuttaa tyytyväiseltä koiransa käytökseen niin ihan rodusta riippumatta kierrän kaukaa.

Tai jos vahingossa päätyisin alueelle jota laumanvartija vahtii niin sitten kyllä pelottaisi.

En ole koskaan pelännyt eläimiä RODUN takia. Eläimetkin ovat yksilöitä. Joskus vuosia sitten jännitin jättimäistä koiraa, koska en tuntenut sitä. Olimme siis samassa tilassa sen kanssa. Sen perusteella mitä opin siitä, oli se pieni viaton vauva isossa kropassa.

Toinen koira oli myöskin isokokoinen, mutta selvästi sairas. Uskon sillä olleen aivokasvain. Luen eläimiä hyvin ja se koira käyttäytyi vain todella omituisesti. Ensimmäinen koira elämäni aikana, jonka lähelle en uskaltanut mennä yksin. Nyt se on onneksi päässyt jo Parempaan Paikkaan.

Kadulla kävellessä en usein edes kiinnitä huomiota koiriin. Juuri pari iltaa sitten kävelin erään auton ohi, josta kuului kovaääninen haukunta. Ei pelottanut ollenkaan.

Koirista puheenollen, muistan kun kaupan edessä oli joskus niin lutuinen koiruli enkä saanut silmiäni irti siitä. Ja se tunne, kun katseemme kohtasivat :D<3 Se katsoi minua niin empaattisesti syvälle silmiin.

Eläimet ovat ihania.

Ps. Olen kuitenkin enemmän kissaihminen. Koirista melko vähän kokemusta. Vieraita kissoja voin jännittää joskus vain siksi, että niiden puremasta voi tulla vakava sairaalareissu. Oman kattini puremista ei koskaan tullut muuta kuin verta ja arpia, mutta aina joku kissa on se, joka kantaa pahoja pöpöjä. Mutta tässäkin riippuu aivan kisun käytöksestä. Aistin kyllä heti, jos kissa on yhtä temperamenttinen riehuja kuin omani oli.

Pitbullit, amstaffit ja american pitit. Jos omistaja on selvästi nisti, kuten näissä tapauksissa hyvin yleistä on, ja koira on vapaana tai omistaja liian heikon näköinen pitämään remmistä kiinni, pidän tilannetta hengenvaarallisena. Kierrän kaukaa.

Ihmisille aggressiivisia ja uhkaavia on myös monet dalmatialaiset ja dobermannit.

En pelkää mitään koiraa siksi, että se olisi tiettyä rotua. Pelkään sellaisia koiria, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti ja uhkaavasti ja ovat sen oloisia, että voivat käydä kimppuun. Usein pahimpia uhittelijoita ovat ihan pienet koirat, joita ei ole vaivauduttu kouluttamaan. Murisevaa koiraa varon aina.

Vierailija kirjoitti:

En pelkää mitään koiraa siksi, että se olisi tiettyä rotua. Pelkään sellaisia koiria, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti ja uhkaavasti ja ovat sen oloisia, että voivat käydä kimppuun. Usein pahimpia uhittelijoita ovat ihan pienet koirat, joita ei ole vaivauduttu kouluttamaan. Murisevaa koiraa varon aina.

Pitit ja muut tappajaksi jalostetut ei varoita murinalla ennen hyökkäystä...