Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan helvetin yksinäinen. Tähän oikeasti kuolee.
10.12.2017 |
Itken joka päivä ainakin kerran. Elämä tuntuu täysin tyhjältä ja merkityksettömältä.
Esimerkkejä viime ajoilta:
Vähän aikaa sitten tuli päätökseen netissä alkanut ihmissuhde, joka toi minulle pitkään iloa. Päätös tapahtui toisen aloitteesta, enkä tiedä miksi. Yhteydenpito alkoi pikkuhiljaa hiipua, lopulta yritin yksin pitää toiseen yhteyttä, kunnes hän kierrellen ja tekosyitä keksien ilmoitti ettei voi enää pitää yhteyttä.
Kyseinen ihminen oli pitkään suurinpiirtein koko maailmani tässä yksinäisyydessä, joten menetys tuntuu hirveältä ja tunnen itseni hylätyksi ja riittämättömäksi. Taas kerran.
Viime viikolla opiskeluaikainen kaverini otti yhteyttä että on käymässä näillä suunnilla, nähdäänkö. Ilahduin suunnattomasti, koska minua ei koskaan kukaan pyydä minnekään tai ehdota mitään.
Perjantaina laitoin vielä viestiä ja kyselin aikataulusta jne.
Kyseinen ihminen ei enää vastannut viestiin eikä ilmoittanut yhtään mitään, emme siis nähneet.
En ole kuullut hänestä edelleenkään.
Olen nyt kahtena päivänä pyytänyt äitiäni käymään. Eilen hän oli siskonsa kanssa ostoksilla, tänään hän kierteli muuten vain. "Katsotaan huomenna"
Tuntuu kamalalta että omaa äitiäänkin pitää melkein rukoilla käymään.
Laitoin aloituksen eräälle keskustelupalstalle, etsin seuraa muista yksinäisistä. Sain kaksi sähköpostiosoitetta, toinen vastasi yhden viestin verran, toinen ei vastannut ollenkaan.
Teen välillä töitä osa-aikaisesti, ja jos ei noita työpätkiä olisi, olisin varmasti kävellyt jo junan alle.
Ei tätä kukaan jaksa, istua neljän seinän sisällä päivästä toiseen yksinään, seurana läppäri ja telkkari, joka on päällä melkein yötäpäivää ettei olisi niin hiljaista.
Kaikki yritykset tutustua ihmisiin ja vähätkin ihmissuhteet valuvat lopulta hiekkaan.
Olen mielestäni aivan normaali ja järkevä ihminen, minussa ei pitäisi olla mitään niin kamalaa joka karkottaa kaikki ihmiset.
Olen alkanut lääkitä yksinäisyyttä ja ahdistusta juomalla. Silloin elämä on edes hetken siedettävää.
Kommentit (317)
Voin kertoa, olen ollut yli 8 vuotta yksinäinen. Ei kavereita, ystäviä. Tuntuu hirveältä enkä edes jaksa enää uskoa parasta. Tähän on kyllä henkilökohtaisia syitä. Sosiaaliset tilanteet pelottavat ja siksi on todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin (tätä ei kaikki aina tahdo ymmärtää). Ei ole itsestäänselvää yrittää löytää uusia tuttavuuksia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okcupidissa ei pysty valitsemaan maaksi Suomea.
283, minkä ikäinen olet ja mistä päin?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin siis 286 :)
Olen Pohjois-Karjalasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin siis 286 :)
Olen Pohjois-Karjalasta!
Ainiin, vähän reilu 20 vuotias!
Itse olen myös yksinäinen. Ei ketään kaveria ollut moneen vuoteen. Synttäritkin tuli juuri "vietettyä" yksin ilman, että kukaan edes muisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin siis 286 :)
Olen Pohjois-Karjalasta!
Ainiin, vähän reilu 20 vuotias!
Harmi :( Olen itse Helsingistä.
Monet ehdottavat koiraa.
Ihan tietysti hyvää hyvyyttään, mutta muistuttaisin kuitenkin: koiraa ei pidä ottaa johonkin täsmätarpeeseen elämässä.
Entä jos ap ei tutustuisikaan kehenkään koiran kanssa? Piikille?
Kyllä koiran ottamiseen tarvitaa vähän vankemmat motiivit ja ehdoton sitoutuminen eläimen hoitoon.
Sinänsä totta, että koiran ottamisen jälkeen olen saanut lukuisia tuttavia jopa muutaman ystävän. Mutta en alun perinkään ollut yksinäinen ja en sitä siihen tarpeeseen ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tosi yksinäinen ilman omaa halua, niin onhan se oma vika jotenkin.
Vähintäänkin voisi löytää muita yhtä yksinäisiä.
Näin kirjoitettuna voi peittää vastenmielisen tai totaalisen tylsistyttävän luonteensa. Kasvokkain se ei onnistu.
Tunnetteko oikeasti jotain kivaa tyyppiä, joka olisi vastentahtoisesti yksinäinen?
Vierailija kirjoitti:
Monet ehdottavat koiraa.
Ihan tietysti hyvää hyvyyttään, mutta muistuttaisin kuitenkin: koiraa ei pidä ottaa johonkin täsmätarpeeseen elämässä.
Entä jos ap ei tutustuisikaan kehenkään koiran kanssa? Piikille?
Kyllä koiran ottamiseen tarvitaa vähän vankemmat motiivit ja ehdoton sitoutuminen eläimen hoitoon.
Sinänsä totta, että koiran ottamisen jälkeen olen saanut lukuisia tuttavia jopa muutaman ystävän. Mutta en alun perinkään ollut yksinäinen ja en sitä siihen tarpeeseen ottanut.
Höh, kyllähän siitä koirasta on aina seuraa yksinäiselle. Moni on todennut, että eläin on parempi ystävä kuin ihminen. Mitä ihmeen vankempia motiiveja oikein kaipaat? Koira tuo myös sisältöä elämään ja ehkä jonkinlaista arkirutiinia: koiran kanssa pitää mennä monta kertaa lenkille ulkoilmaan, jolloin tulee samalla liikuntaa ja raitis ilma tekee hyvää varmasti jokaiselle. Siinä samalla saattaa myös poikia uusia tuttavuuksia muista koiranulkoiluttajista ja ulkoilijoista, mutta tämä viimeinen on vain lemminkin hankinnan mahdollinen sivutuote. Kukaan nyt ei hanki koiraa vain sen vuoksi, että siten ehkä joskus tutustuu johonkin ihmiseen...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko siitä mitään iloa, mutta voisin kirjoitella jonkun kanssa, jos siitä olisi jotain seuraa. Jos vaan saan jonkun sähköpostin mihin laitella postia.
Olen jo lähellä 40 vuotta, mutta minulla on monia eri-ikäisiä ihmisiä tuttavapiirissä, eikä ikä ole ollut este hyville väleille.
Joo, jatka juomista. Viinalla saat ystävän. Pullo jallua joka päivä. Kiva pörrätä pikku päissään illat. Aivan mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko siitä mitään iloa, mutta voisin kirjoitella jonkun kanssa, jos siitä olisi jotain seuraa. Jos vaan saan jonkun sähköpostin mihin laitella postia.
Olen jo lähellä 40 vuotta, mutta minulla on monia eri-ikäisiä ihmisiä tuttavapiirissä, eikä ikä ole ollut este hyville väleille.
Laita sinä sähköposti niin kirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko siitä mitään iloa, mutta voisin kirjoitella jonkun kanssa, jos siitä olisi jotain seuraa. Jos vaan saan jonkun sähköpostin mihin laitella postia.
Olen jo lähellä 40 vuotta, mutta minulla on monia eri-ikäisiä ihmisiä tuttavapiirissä, eikä ikä ole ollut este hyville väleille.
Laita sinä sähköposti niin kirjoitan.
Juu, pitää luoda sellainen, niin laitan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, jatka juomista. Viinalla saat ystävän. Pullo jallua joka päivä. Kiva pörrätä pikku päissään illat. Aivan mahtavaa!
Minä sain hyvän ystävän viinan avulla, ilman häntä en olis enää tässä. Yksinäisyyteen olisin kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereelta ketään yksinäisiä? Mulla ei ole ollut kunnollisia kaverisuhteita viiteen vuoteen.
M23
Täällä!
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko siitä mitään iloa, mutta voisin kirjoitella jonkun kanssa, jos siitä olisi jotain seuraa. Jos vaan saan jonkun sähköpostin mihin laitella postia.
Olen jo lähellä 40 vuotta, mutta minulla on monia eri-ikäisiä ihmisiä tuttavapiirissä, eikä ikä ole ollut este hyville väleille.
Laita sinä sähköposti niin kirjoitan.
Juu, pitää luoda sellainen, niin laitan.
Kiva :)
Sitten tuli mieleen että jos yksinäisyyttä aiheuttaa esim masennus, kota sairastaa vähän niinkuin huomaamattaan. Yksinäisyys lisää jo olemassa olevaa masennusta jne. Niin ensin pitäisi mielestäni hoitaa se masennus. Itse olen päässyt masennuslääkkeiden avulla elämän syrjään kiinni (tästä on jo vuosia). En ole tuntenut yksinäisyyttä sen jälkeen. Elämän tilanteeni toki muuttui masennuksen helpottaessa. Pystyin tekemään elämäni kannalta hyviä päätöksiä. Muutuin pikkuhiljaa takaisin omaksi itsekseni. Voi olla että se on potentiaalisten ystävienkin kannalta ihan toivottava asia.
Juuri näin. Yksinolo on fyysinen tila ja yksinäisyys taas on tunne. Yleensä yksinäisyyttä pidetään negatiivisena tunteena. Kuten kipuakin, vaikka toki on olemassa ihmisiä, jotka nauttivat kivusta. Hekin vain silloin, kun voivat lopettaa kivun välittömästi, kun eivät enää halua tuntea kipua.
Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi tuhansia ihmisiä. Yksinäisyys syvimmillään on sitä, ettei ole yhtään ketään, joka välittää.