Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen aivan helvetin yksinäinen. Tähän oikeasti kuolee.
10.12.2017 |
Itken joka päivä ainakin kerran. Elämä tuntuu täysin tyhjältä ja merkityksettömältä.
Esimerkkejä viime ajoilta:
Vähän aikaa sitten tuli päätökseen netissä alkanut ihmissuhde, joka toi minulle pitkään iloa. Päätös tapahtui toisen aloitteesta, enkä tiedä miksi. Yhteydenpito alkoi pikkuhiljaa hiipua, lopulta yritin yksin pitää toiseen yhteyttä, kunnes hän kierrellen ja tekosyitä keksien ilmoitti ettei voi enää pitää yhteyttä.
Kyseinen ihminen oli pitkään suurinpiirtein koko maailmani tässä yksinäisyydessä, joten menetys tuntuu hirveältä ja tunnen itseni hylätyksi ja riittämättömäksi. Taas kerran.
Viime viikolla opiskeluaikainen kaverini otti yhteyttä että on käymässä näillä suunnilla, nähdäänkö. Ilahduin suunnattomasti, koska minua ei koskaan kukaan pyydä minnekään tai ehdota mitään.
Perjantaina laitoin vielä viestiä ja kyselin aikataulusta jne.
Kyseinen ihminen ei enää vastannut viestiin eikä ilmoittanut yhtään mitään, emme siis nähneet.
En ole kuullut hänestä edelleenkään.
Olen nyt kahtena päivänä pyytänyt äitiäni käymään. Eilen hän oli siskonsa kanssa ostoksilla, tänään hän kierteli muuten vain. "Katsotaan huomenna"
Tuntuu kamalalta että omaa äitiäänkin pitää melkein rukoilla käymään.
Laitoin aloituksen eräälle keskustelupalstalle, etsin seuraa muista yksinäisistä. Sain kaksi sähköpostiosoitetta, toinen vastasi yhden viestin verran, toinen ei vastannut ollenkaan.
Teen välillä töitä osa-aikaisesti, ja jos ei noita työpätkiä olisi, olisin varmasti kävellyt jo junan alle.
Ei tätä kukaan jaksa, istua neljän seinän sisällä päivästä toiseen yksinään, seurana läppäri ja telkkari, joka on päällä melkein yötäpäivää ettei olisi niin hiljaista.
Kaikki yritykset tutustua ihmisiin ja vähätkin ihmissuhteet valuvat lopulta hiekkaan.
Olen mielestäni aivan normaali ja järkevä ihminen, minussa ei pitäisi olla mitään niin kamalaa joka karkottaa kaikki ihmiset.
Olen alkanut lääkitä yksinäisyyttä ja ahdistusta juomalla. Silloin elämä on edes hetken siedettävää.
Kommentit (317)
Hei.
Voimia sinulle, minun tyttäreni käy Jehovan todistajien luona hänelle se on ollut hyvä ratkaisu.
He ovat hyviä ihmisiä, vaikka toisin puhutaan, auttavat muita. ei se ole aina Jumalasta puhumista, vaan ihan tavallisesta elämästä miten pitäisi elää ja kunnioittaa kanssa ihmisiä. tyttäreni saa paljon apua heistä.
vapaaehtoistyö olisi varmaan hyvä sinulle, rohkeasti vaan kysymään. toivon sinulle hyvää elämää jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko paikkakunnalasi jotakin yhdistystä johon voisit liittyä esim sikuille tarkoitettua. ja seurakunnat ovat siitä hyviä paikkoja että sieltä ei pois ajeta ketään. Kuullutko kirkkoon? Soita diakonitoimistoon ja kerro asiasi ja kysy minne voisit mennä jotta saisit seuraa. Sieltä kuulet ikäluokkaasi lähelläolevista kerhoista tai muista johon voisit mennä.
Viimeinen on ruveta juomaan. Siitä ei hyvä seuraa, masennus iskee ja pahenee...... Yritä päästä viinasta eroon heti ja mieluummin vaikka mene terveyskeskukseen että saat masennuslääkityksen sillä vaikutat masentuneelta. Sinun ei tarvitse kertoa kenellekään lääkityksestäsi jos et halua.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin yksin niin hankkisin koiran.
Lisäksi menisin harrastuksiin tai kurssille.
Tutustuu ihmisiin.
Nuo sulkevat tehokkaasti toisensa pois. Jos sinulla on koira, sinä menet töiden jälkeen suoraan kotiin. Voit toki lähteä vielä illalla harrastuksiin tai kurssille, mutta minkä ihmeen takia otat koiran jos se joutuu olemaan yksin suurimman osan päivästä.
Elin itse yli 20 vuotta koirallista elämää kunnes viimeisin koirani reilu vuosi sitten kuoli. Ikävä on suunnaton, edelleen itken sen takia. Mutta samaan aikaan elämäni on vapaampaa kuin 20 vuoteen. Voin päättää työpäivän aikana, että jään töiden jälkeen kaupungille ja menen leffaan. Voin ilmoittautua mille tahansa kiinnostavalle kurssille tai yleisöluennolle tarvitsematta miettiä koiranhoitoa. Voin reissata ihan vapaasi. Voin tehdä välillä pitkää työpäivää ja ottaa sitten saldovapaata kun haluan päästä nauttimaan pidennetystä viikonlopusta.
Koirat ovat ihania, mutta ne sitovat todella paljon. Jos haluaa saada ystäviä, niin se onnistuu vain jos pystyy todella osallistumaan niille kursseille ja harrastuksiin jne. Plus että elämäntilanne voi 15 vuodessa (jonka koira voi elää) muuttua totaalisesti. Entä jos kohdalle osuu potentiaalinen elämänkumppani, joka on allerginen koirille tai ei pidä niistä?
Haluan vaan sanoa kaikille yksinäisille: teitä on todella paljon eli ette ole mitään kummajaisia! Ja vaikka tuntuu, että kaikilla muilla olisikin ystäviä, harvalla on sellainen todellinen hengenheimolainen, jonka kanssa on aina aivan mahtavaa ja kaikesta samaa mieltä. Monet ystävyydet voivat loppua/hiipua maantieteellisten syiden takia, erilaisen elämäntilanteen vuoksi ym. ym. ja huom! ilman että kummassakaan on mitään vikaa. Eli ei kannata ajatella automaattisesti olevansa jotenkin huono ystävänä, jos joku ystävyys katkeaakin. Arvosta itseäsi (joku sanoo että ole ensin itsesi paras ystävä) ja ole kiinnostunut toisesta ihmisestä, siinä hyvä pohja mahdolliselle ystävystymisellekin. Huomaa hyvä itsessäsi ja toisissa!
Hui! Aloituksesi on kuin minun kirjoittamani! Piti oikein tarkistaa että milloin on kirjoitettu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Et kertonut ikääsi.
Nuoruuteen usein kuuluu yksinäisiä aikoja.
Harrastatko mitään, missä voisit kuulua "tiimiin"?
Kerro lisää.
Vierailija kirjoitti:
Hei hanki koira, niin saat seuraa ja ihmiset juttelee ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa :(
Elämän todellinen merkitys on kuitenkin Jeesuksessa Kristuksessa, hän antaa tarkoituksen <3 Ystävät on ihana ja tärkeä asia, mutta ei elämän varsinainen tai tärkein sisältö.
Mitäpä jos koittaisit itsesi sijaan keskittyä lähimmäisiin, auttamiseen ja rakastamiseen? Olen aika varma, että jos löydät elämääsi uutta sisältöä uskosta, saat rauhan ja levon sydämeesi. Ja olen aivan varma, että "sivutuotteina" myös uusia ystäviä. Kaikkea hyvää sinulle ap <3
Itse en myöskään kannata koiran ottoa. Olen ollut niin kiinni siinä kokoajan, kun minulla ei ole sillä hoitajaa ( yksinäisellä nyt niitä hoitoapuja tuskin paljon on) ja vanhempani ehkä pari kertaa kesässä hoitavat. Muuten se on aina omalla vastuulla ja jos joskus aikaa jääkin sille vähemmän on huono omatunto. Koirani ei myöskään ole koskaan viihtynyt kovin hyvin yksin ja onkin sitten tosi energinen jos on kauemmin yksin ollut.Koirakouluissa käytiin, kun koira oli nuorempi ja siellä oli ihan kivoja ihmisiä, mutta monet olivat todella paljon vanhempia kuin minä ja monesti perheellisiä. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta kyllähän se ajatusmaailma vähän erilainen oli.
Nyt koira on jo vanha ja sairaalloinen ja tuo hoitovastuu on vaan kasvanut. Koko viime talvi meni koiran terveyden kanssa taistellessa ja silloin ei paljon tullut mitään ystäviä etsittyä. Minulla on ollut joskus koiria pelkäävä ystävä ja allerginen ystävä, joten myös nämä asiat voivat rajoittaa. Koirani on muutenkin sen rotuinen, ettei kaikki uskalla lähestyä, vaikka kiltti onkin. Sillä olen aina pitänyt isommista koirista ja on koirista paljon kokemusta joten rotu tuli sen mukaan valittua. Pidän todella paljon koirastani, mutta kyllä siitä töitä on ollut. Koira on niin paljon sairastellutkin. Siinä mielessä olen kyllä nähnyt koiran rajoittavanakin seikkana ja mihinkään reissuille ja tapahtumiin on ollut vaikeaa lähteä. Ollaan sitten yleensä koiran kanssa jossain metsämökillä ( vuokramökki) kesällä vietetty aikaa. Muuten hyvä, mutta siellä ei yleensä ihmisiä paljon vastaan tule. Silti rakastan koiraani ja olen iloinen, kun se taas voi paremmin.Tietysti joillakin on iso perhe niin en saisi valittaa jostain koiran hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaan... kirjoitti:
Oletko minkä ikäinen noin suurinpiirtein ja missäpäin Suomea elelet.
Kelpaisiko ystäväksesi 50v. töissäkäyvä, raitis ja vapaa mies? Itse asustelen Tampereen läheisyydessä.
Uskaltaisitko ottaa haasteen vastaan :)No, mites on menikö pupu pöksyyn? Tarjous edelleen voimassa ;)
Olen eri henkilö kun jolle vastasit, mutta tässä ketjussa etsitään ystäviä. Ei haasteita, eikä seksiä.
Onnea sinulle kuitenkin tinderiin tms.
Joo, olet oikeassa sanavalintani oli todella nolo, mutta nimenomaan ystävää/kaveria olin myös vailla.
Pahoittelut vielä, tarkoitus ei ollut loukata ketään.
Tampereelta ketään yksinäisiä? Mulla ei ole ollut kunnollisia kaverisuhteita viiteen vuoteen.
M23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tampereelta ketään yksinäisiä? Mulla ei ole ollut kunnollisia kaverisuhteita viiteen vuoteen.
M23
Täällä!
AP, mene paikalliselle eläinsuojalle (HESY etc.) vapaaehtoiseksi. Saat hyvää mieltä eläinten auttamisesta ja samalla tapaat muita vapaaehtoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa tietää mitä se oikea yksinäisyys oikeastaan on? Minua ei esimerkiksi ole yli 30:n elinvuoteni aikana halattu koskaan, eikä elämässäni ole koskaan ollut ihmistä tukemassa, kuuntelemassa tai viettämässä aikaa kanssani. Toisaalta käyn viikottain harrastuksissa, joissa olen ainakin jollain tasolla ihmisten keskellä ja pintapuolisesti ehkä myös kaverien kanssa. Sitten on juhlapyhät, jotka olen aina viettänyt yksin. Juhannus, joulu, uusivuosi ja syntymäpäivät, puhallan yksin kynttilät ja ennustan tinasta oman itseni kanssa.
Onko tuo sitten yksinäisyyttä?
Minulle joka iltainen tyhjyys ja musertava tunne ovat merkkejä ihmisen kaipuusta toisen seuraan. On olemassa yksinoloa ja yksinäisyyttä. Ensimmäisestä nautin, mutta jälkimmäinen on pitkittyessään harmillista jokaiselle ihmiselle.
Jos asut missään isommassa kaupungissa, niin suosittelen kokeilemaan OkCupidia, vaikka se onkin ensisijaisesti treffisivusto. Siellä on mahdollista hakea myös pelkkiä ystäviä etsiviä ihmisiä ja olen ite yksinäisenä löytänyt sieltä pari ystävää. Tuossa on muihin seuranhakusivustoihin ja Facebookiin verrattuna se etu, että siellä vastataan kysymyksiin joiden perusteella on aika helppo päätellä tulisiko jonkun kanssa toimeen ollenkaan. Mutta siellä kannattaa olla aktiivinen ja lähettää useita viestejä kiinnostavalta vaikuttaville tyypeille. Älä luovuta vaikkei heti tärppäisi, ikävä kyllä nämä jutut vaativat monesti aikaa ja on yritettävä tutustua useisiin ihmisiin ennen kuin onnistaa.
Mene johonkin keskustelukerhoon.Tai perusta itse oma kerho.Liity partioon.Mene vapaaehtoistyöhön.Perusta nettiin oma keskustelukerho yksinäisille ja sitten ehdotat ryhmämiittinkiä.
Palstan yksinäiset.Järjestäkää ryhmämiittinki!!! Kaikki mukaan!!! Omat pikkujoulut ja varmaan löytyy lähtijöitä mukaan.Kuka lähtee!!!??Kaikki vaan mukaan ja ihan kaikki iästä ja sukupuolesta ym. riippumatta.Voisko edes jotkut näin löytää ystävän toisistaan... T: Entinen yksinäinen
Kommuuniasuminen olisi hyvä! Samoin ajattelin että ap voisi aloittaa jonkun projektin itsensä kehittämisessä. Esim. treenaamisen. Olo ja mieli paranee kun kehityt ja siinä sivussa saatat ihan luonnostaan tavata vaikka ketä!! Sitten yksi juttu mun mielestäni on se, että kyllä sun ap kannattais katsoa sitä parisuhdevaihtoehtoa. En jotenkaan usko, että ruuhkavuosiaikana ihmiset ehtii niin kauheesti ystäviä tapaamaan. Työ, perhe, parisuhde, harrastukset vie kaiken ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereelta ketään yksinäisiä? Mulla ei ole ollut kunnollisia kaverisuhteita viiteen vuoteen.
M23
Täällä!
Täällä kans tamperelainen yksinäinen. Otin just koiran ja juttuseuraa riittää kun lenkittää. Suosittelen👍
Alue: Aihe vapaa
Urheiluseurat tarvitsevat talkooapua, eikä lasten vanhemmat ehdi jokapaikkaan osallistumaan. Jonnekin seuraan kysymään niissä on virkeitä ihmisiä ja kivoja tapahtumia. Vanhukset on mukavia, mutta ei ehkä sellaista seuraa kun kaipaat.