Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan helvetin yksinäinen. Tähän oikeasti kuolee.
10.12.2017 |
Itken joka päivä ainakin kerran. Elämä tuntuu täysin tyhjältä ja merkityksettömältä.
Esimerkkejä viime ajoilta:
Vähän aikaa sitten tuli päätökseen netissä alkanut ihmissuhde, joka toi minulle pitkään iloa. Päätös tapahtui toisen aloitteesta, enkä tiedä miksi. Yhteydenpito alkoi pikkuhiljaa hiipua, lopulta yritin yksin pitää toiseen yhteyttä, kunnes hän kierrellen ja tekosyitä keksien ilmoitti ettei voi enää pitää yhteyttä.
Kyseinen ihminen oli pitkään suurinpiirtein koko maailmani tässä yksinäisyydessä, joten menetys tuntuu hirveältä ja tunnen itseni hylätyksi ja riittämättömäksi. Taas kerran.
Viime viikolla opiskeluaikainen kaverini otti yhteyttä että on käymässä näillä suunnilla, nähdäänkö. Ilahduin suunnattomasti, koska minua ei koskaan kukaan pyydä minnekään tai ehdota mitään.
Perjantaina laitoin vielä viestiä ja kyselin aikataulusta jne.
Kyseinen ihminen ei enää vastannut viestiin eikä ilmoittanut yhtään mitään, emme siis nähneet.
En ole kuullut hänestä edelleenkään.
Olen nyt kahtena päivänä pyytänyt äitiäni käymään. Eilen hän oli siskonsa kanssa ostoksilla, tänään hän kierteli muuten vain. "Katsotaan huomenna"
Tuntuu kamalalta että omaa äitiäänkin pitää melkein rukoilla käymään.
Laitoin aloituksen eräälle keskustelupalstalle, etsin seuraa muista yksinäisistä. Sain kaksi sähköpostiosoitetta, toinen vastasi yhden viestin verran, toinen ei vastannut ollenkaan.
Teen välillä töitä osa-aikaisesti, ja jos ei noita työpätkiä olisi, olisin varmasti kävellyt jo junan alle.
Ei tätä kukaan jaksa, istua neljän seinän sisällä päivästä toiseen yksinään, seurana läppäri ja telkkari, joka on päällä melkein yötäpäivää ettei olisi niin hiljaista.
Kaikki yritykset tutustua ihmisiin ja vähätkin ihmissuhteet valuvat lopulta hiekkaan.
Olen mielestäni aivan normaali ja järkevä ihminen, minussa ei pitäisi olla mitään niin kamalaa joka karkottaa kaikki ihmiset.
Olen alkanut lääkitä yksinäisyyttä ja ahdistusta juomalla. Silloin elämä on edes hetken siedettävää.
Kommentit (317)
Tsemppiä. Välillä samoja ajatuksia minullakin. Tänäänkään en ole puhunut kenenkään kanssa.
Tuli mieleen että opiskelukaverisi saattoi vahingossa laittaa sinulle toiselle tarkoitetun viestin ja tajuttuaan asian ei enää kehdannut laittaa mitään selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi. Oletko ajatellut harrastusta tai jotakin yhdistys- tai vapaaehtoistoimintaa. Saattaisit löytää uusia tuttavuuksia. Esim jokin harrasteteatteri, kuoro tai vaikka jokin kansalaisopiston kielikurssi. Mikä vaan missä ihmiset puhuu ja juttelee keskenään.
Hei hanki koira, niin saat seuraa ja ihmiset juttelee ulkona.
Täällä sama juttu ja olen alkanutkin hakea elämälle sisältöä luonnosta, alkoholi ei kuulu minun tyyliini. Mutta metsä - siellä voisin vaellella tuntikausia, nyt vaan on ihan hirveät kelit lähitutkimusmatkailuun ja tulee aikaisin pimeäkin. Voi että kuinka odotan kevättä...
❤❤❤❤❤. Voimia sulle. En osaa tämän paremmin lohduttaa. Olisko esim. vapaaehtoistyö jotain, sellaista kuin että kävisit kylässä yksinäisellä vanhuksella. Näitä tällaisia järjestetään ainakin Helsingissä. Saisit sieltä ehkä ystävän. Vanhuksissa piilee viisaus ja voivat auttaa monessa murheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökötät kotona ja odotat, että joku kiireiltään saapuisi viihdyttämään sinua? Onko tullut mieleen, että vika saattaa mahdollisesti olla itsessäsi? Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta tehdä sinua onnelliseksi, se on sinun tehtäväsi.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Välillä samoja ajatuksia minullakin. Tänäänkään en ole puhunut kenenkään kanssa.
Tuli mieleen että opiskelukaverisi saattoi vahingossa laittaa sinulle toiselle tarkoitetun viestin ja tajuttuaan asian ei enää kehdannut laittaa mitään selitystä.
Voisitko sinä ja ap aloittaa viestittelyn, niin saisitte toisistanne seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko aina ollut yksinäinen vai onko joskus ollut paremmin kavereita. Jos on niin mikä silloin oli toisella tavalla verrattuna nykytilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mökötät kotona ja odotat, että joku kiireiltään saapuisi viihdyttämään sinua? Onko tullut mieleen, että vika saattaa mahdollisesti olla itsessäsi? Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta tehdä sinua onnelliseksi, se on sinun tehtäväsi.
Sinähän kuulostat oikein empaattiselta ihmiselta.....eiku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tällä palstalla suositteli Postcrossausta, auttoi ainakin minua vaikkei tietysti kavereita korvaa. Ideana siis on lähettää postikortteja tuntemattomille ihmisille ympäri maailmaa ja kun he ovat rekisteröineet korttinsa sivustolle niin sitten sinä vastaavasti saat kortteja (et kuitenkaan samoilta ihmisiltä joille laitoit omat korttisi). Harrastuksessa järjestetään myös paljon miittejä joten sitäkin kautta tutustuu helposti ihmisiin, suosittelen.
Itsekin olen yksinäinen, mutta juttuseuraa saa usein liikkuessaan kaupoissa jne. seniori-ikäisistä, kun alkaa vain juttelemaan.
Ei se tietenkään vastaa ystävyyttä.
Hyvä ehdotus on myös tuo koiran hankkiminen. Saa ainakin tilapäistä juttuseuraa. Jotkut ovat löytäneet parisuhteenkin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun luona ei käy kukaan, joten menen itse ihmisten luo. Kummankin vanhemman luo menen ihan kysymättä (on heille ok). Otan kavereihin yhteyttä ja kysyn sopiiko pistäytyä. Ei mitään ympäripyöreää vaan toimintaa. Joskus se vaan on näin ettei voi kotona odotella.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Oletko ajatellut harrastusta tai jotakin yhdistys- tai vapaaehtoistoimintaa. Saattaisit löytää uusia tuttavuuksia. Esim jokin harrasteteatteri, kuoro tai vaikka jokin kansalaisopiston kielikurssi. Mikä vaan missä ihmiset puhuu ja juttelee keskenään.
En ole ap, eikä ole kokemusta noista muista, mutta ei minulle vaan kukaan kansalaisopiston kursseilla jutellut ja ihan normaalisti käyttäydyin, hymyilin ja tervehdin muita kurssilaisia. Ihmettelenkin aina, kun se mainitaan näissä ystävien löytämisketjuissa niin usein. Käykö pääkaupunkiseudun kursseilla sulkeutuneempaa väkeä kuin muualla Suomessa, vai lähetänkö itse alitajuisesti ''älä tee tuttavuutta kanssani''-viboja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä vain pitkä pohjustus tuolle viimeiselle lauseelle? Keksit siis tekosyitä juomisellesi.
Ei kotoa poistuminen ole kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Joku tällä palstalla suositteli Postcrossausta, auttoi ainakin minua vaikkei tietysti kavereita korvaa. Ideana siis on lähettää postikortteja tuntemattomille ihmisille ympäri maailmaa ja kun he ovat rekisteröineet korttinsa sivustolle niin sitten sinä vastaavasti saat kortteja (et kuitenkaan samoilta ihmisiltä joille laitoit omat korttisi). Harrastuksessa järjestetään myös paljon miittejä joten sitäkin kautta tutustuu helposti ihmisiin, suosittelen.
Tätä minäkin suosittelen! Myös sitä vapaaehtoistyötä.
Luonto ja liikunta ovat minulle elämänsisältöä ja ajattelen olevani etuoikeutettu, kun voin nauttia niistä yllin kyllin. Siihen ei monilla ole mahdollisuutta. Lisäksi opiskelen ja saan näillä elämäni kyllä aika täyteen. Yksinäisyys masentaa, mutta näillä mennään. Opsikelussa on se hyvä puoli, että on aika sosiaalistakin nykyään, luennoillakin keskustellaan ja lisäksi on ryhmätöitä. Kannattaa kokeilla, vaikka iltalukiossa tai avoimessa tai kansalaisopistossa, tai jos aikaa on enemmänkin, niin miksi ei tutkintoakin.
Olin kansalaisopiston liikuntaryhmässä, mutta se on nyt joulutauolla, jatkuu tammikuussa. Se oli ihan mukava piriste kerran viikkoon, vaikka ei sielläkään juuri tullut kenenkään kanssa juteltua.
Olen laittanut spr:n kautta hakemuksen ystävätoimintaan, että voisin alkaa ystäväksi vanhukselle. Sieltä ei ole vielä kuulunut mitään.
Ja en ole mököttänyt kotona nro 8, olen aktiivisesti yrittänyt etsiä ihmisiä netin kautta, pitää yhteyttä olemassa oleviin vanhoihin ystäviin, harrastanut, ulkoillut, käynyt töissä. Kovin laihoin tuloksin.
Ulkoilu ja työ piristävät hetkellisesti, mutta se sama yksinäisyys odottaa taas täällä kotona.
Ap
Tärkein ja ensisijainen asia sinulle on lopettaa juominen heti alkuunsa. Millaista ystävää kaipaat ja mitkä ovat omat kiinnostuksen kohteesi? Miten yleensä vietät aikaa tai miten haluaisit viettää aikaa ystävien kanssa? Perheesi kanssa voit ottaa puheeksi miksi tapaatte niin harvoin.
Kuulostaa ikävältä. Ystävien eteen pitää nähdä vaivaa, mutta varmasti olet sitä tehnytkin. Jos menisit mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön, siitä tutustuu muihin työntekijöihin ja autettaviin. Samalla saisit rytmiä ja sisältöä päivin. Tekemätöntä työtä on valtavasti. Vaikka seurakunnan kautta ystäväksi yksinäiselle?