Lue keskustelun säännöt.
6-vuotias ei vieläkään hyväksy aikuisen auktoriteettia
10.12.2017 |
Välillä asiat menee pitkäänkin ihan hyvin, mutta aina vaan samat tappeluteemat toistuu:
Ruokailu:
Tämä on ollut koko lapsen elämän ongelma. Tällä hetkellä ei enää yhtä paha kuin mitä se oli aiemmin, mutta edelleen lapsella usein tapana inttää vastaan milloin on ruoka-aika ja milloin ei, mitä syö ja mitä ei. Usein lopputuloksella, ettei syö mitään. Helvetillinen tappelu aloitettava heti ruoka-ajan alettua. Ei tulla pöytään heti eikä istuta vaan pyöritään ja komennellaan että tuo sitä ja tätä ja sittenkään ei kelpaa vaan pitää aloittaa se saatanan vonkuminen. Siis ihan aloittaa itkemisen mistä tahansa mistä saa keksittyä riidan aiheen. Jos annan vaihtoehdot että istuu ja syö vonkumatta tai lähtee pois pöydästä, niin kumpikaan ei kelpaa. Jos poistan alkaa hakkaaminen ja potkiminen. Koska lapsella on ollut tapana pelata tuolla ruoka-aikatappelulla niin kovin montaa mahdollisuutta en anna. Kun olen poistanut pöydästä, niin takaisin ei ole enää asiaa sillä aterialla jos tappelua on ollut jo vartti tai puoli tuntia.
Työjärjestyksen hyväksyminen:
Oletetaan että on lähtö jonnekin ja aikataulu on tietty ja vaatii eri toimenpiteitä. Lapsella eri näkemys missä järjestyksessä. Komennan syömään tasan tietyllä hetkellä koska sen jälkeen tapahtuu sitten jotain muuta. Lapsi ei välttämättä syö. Tiedän, että lapsi tulee olemaan nälässä pahimmassa tapauksessa puoli päivää, jos ei syö nyt. Enkä ota kompensoimaan mitään matkaeväitä, koska siitä lapsi oppii vain vedättämään lisää että ruoka-aikoja voi siirtää miten lystää ja pitää minua palvelijanaan milloin tahansa. Ruokaa ei syödä julkisissa kulkuvälineissä ja sitä on turha itkeä.
Jos käsken lapsen pukea tietyt vaatteet saattaa hän itse pukeutuessani vaihtaa ihan toiset vaatteet ja taas aikaa tuhlaantuu, koska ne ei vaan sovi siihen tilanteeseen.
Lapsi varmaankin kuvittelee olevansa fiksu ja ei se tyhmimmästä päästä olekaan, ehdottelee mielestään hyviä vaihtoehtoja, mutta se on usein komentelua että tehdään näin eikä noin... koko ajan neuvomassa ja nytkin karjuu minulle täyttä kurkkua miten haluaisi lähteä yhteen viikoittaiseen kerhoon, vaikka peruin menon jo eri vastaan inttämisten seurauksena... todellakin olisin halunnut viedä lapsen sinne mutta en jaksa viedä noin kiittämätöntä kakaraa, olkoon sitten vaikka idiootti vielä muutaman vuoden ja menkööt muut lapset kehityksessä ohi vuosia aiemmin.
Väitti syöneensä isänsä tarjoamaa ruokaa, mutta varmaan syönyt sitä vain pari lusikallista. Siis en minä hitto jaksa tehdä yli 2 tuntia töitä ja tapella vaan sen eteen että täältä asunnosta pääsisi ulos tunnin matkan päähän kun lapsi ei tee mitään asian edistämiseksi ja kunnioita aikuisten aikatauluja kun ei tajua mitään siitä miten paljon aikaa menee mihinkin. Siis ei luota aikuisen kykyyn johtaa. Ja siihen lähtövalmisteluun ja matkoihin päälle se aika perillä. Kyseessä 4-5 tunnin operaatio. Minun kannalta täyttä työtä. Kyseessä olisi yksi paikka missä lapsi voisi oppia monenlaista kivaa, jos vaan viitsisi. Tosin monen viikon kokemuksen perusteella lapsi ei ole oppinut paljon mitään siellä kerhossakaan, koska ei halua kuunnella vaan katselee sielläkin vain seiniä. Miksi vaivaudun viemään vastentahtoista lasta viikoittain jonnekin tylsään kerhoon? Siksi että se oppisi jotain kouluvalmiuksia, istumista, kuuntelua, toimimista ohjeiden mukaan ilman että alkaa itse tehdä omaa versiota.
...
Kommentit (64)
Huh, mt-ongelmainen lapsi. Mutta niin taitaa olla myös vanhemmilla jotain diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt jästipäät tarvii sitä ruumiillistakin kuritusta tietyssä vaiheessa. Joillakin on niin itsepäinen luonne etteivät tottele mitään muuta pienenä lapsena kuin vahvemman oikeutta, se pitää mennä jakeluun että aikuinen on se joka määrää ja jos ei tottele ottaa päänahkaan kipeää. Ihmiset on erilaisia, ihmiset oppii eritavoilla, jotkut kuuntelemalla, jotkut katsomalla ja jotkut kokeilemalla itse. Samalla tavalla toisille lapsille riittää kun sanoo tiukasti että tuo ei ole sallittua käytöstä ja joillekin pitää tehdä selväksi että jos ei tottele käskyjä niin lopulta tulee se rangaistus ja se tuntuu jossain, ei ole pelkkää sananhelinää. Myös se että ottaa lapselta kaikki huvitukset pois varmasti tepsii jos ei halua hiuksista ottaa kiinni, ottaa huoneesta kaikki muun pois paitsi patjan, siinä on aikaa miettiä sitten siellä tyhjässä huoneessa että kannattaako auktoriteettia miten paljon uhmata. Sitten kun lapsi käsittää sen että aikuinen määrää, sitten voi alkaa ansaita etuuksia ja vapautta.
Pelkkä vitsi, että miehet ottaisivat mitään vastuuta niin kauan kun nämä sossuämmät järjestään antavat isän/miehen paeta vastuuta. Eihän nämä reppanat edes viitsi keskustella isien kanssa. Meidänkin tapauksessa sossut tietoisia monistakin asioista, mutta eivät puhu miehen kanssa mitään. Sen sijaan yrittävät väkisin korvata isän puutteen tyrkyttämällä jotain hoitoapuja. En minä mitään hoitoapua tarvitse. Sen sijaan aidot ihmissuhteet kelpaisivat ja niitä etsitään ihan omilla ehdoilla. Joko ihmiset haluavat sitä tai eivät. Tosiaan noilla on ihan sieltä vauva-ajalta asti ollut tiedossa nämä lapsen tietyt ongelmat ja mitään vikaa ei ole löytynyt. Siis on käyty lääkärillä myös joitain kertoja. Kuitenkin minäkin tiedän sen verran tuota terveydenhoitoalaa työnikin puolesta, että suurin osa lääkäri- yms. käynneistä on pelkkää seurantaa vuosikaudet ja konkreettista apua saa vasta kun tilanne on erittäin paha. Suurin osa lääkärikäynneistä on pelkkää suullista sanahelinää ja lääkäri perustaa käsityksensä vain siihen tarinaan, minkä osaat suullisesti ilmaista ja tekevät siitä omat päätelmänsä. Raportteja raporttien perään suoltavat, mutta niin kauan kuin eivät keksi mitään hoidettavaa ongelmaa ja sen nimeä, niin se hoito ja apu on pelkkää kokeilua ja arvuuttelua. Ei terveyskeskustakaan turhaan arvauskeskukseksi kutsuta. Lääkärit määräävät lääkkeitä oireiden mukaan ja ihan kokeilemalla arvuuttelevat jos tämä tai tuo lääke toimisi. Antavat tavallisia psykologisia neuvoja mitä kuka vaan googlea käyttävä voi itsekin lukea jostain terveystietokannasta. Ainoat jotka uskovat sokeasti sossuterveysalan apuun niin on siellä työskentelevät ihmiset. Sitten jos sinulla on joku ongelma mihin ei ole valmiiksi räätälöityä palvelua niin sitten se ongelma pyritään muuttamaan joksikin muuksi hoidettavaksi ongelmaksi. Sivuutetaan täysin ongelmat mihin ei ole olemassa palvelua tai ne sossuihmiset yrittävät leikkiä jotain keksijää kun eivät pysty myöntämään sitä tosiasiaa että eivät hekään tiedä ja koko homma on pelkkää kokeilua ja toivoa että josko tämä tai tuo temppu toimisi pidemmällä tähtäimellä. Minua ei yhtään ihmetytä tuo tarina että koko varhaislapsuus voi mennä ilman mitään apua koska apua ei vaan ole ja sitä kukaan ei usko.
Lapsellasi voi olla mielisairaus joka täytyy hoitaa siinä missä mikä muu tahansa sairaus. Saatat myös itse kärsiä jonkinasteisesta masennuksesta. Tarvitsette ehdottomasti tukea perhe-elämäänne ja parisuhteeseen. Heti huomenna yhteys neuvolaan lapsesi tilanteesta ja kiireellinen aika mielenterveyshoitajalle. Koko perheen kokonaisvaltainen tilanteen kartoitus on nyt tarpeen ja jatkotoimenpiteet sen mukaan. Ota apu vastaan ennakkoluulottomasti.
Voimanainen kirjoitti:
Minulla samanikäinen känkkäränkkä kotona, tiedän tunteen tarkalleen. Olen yrittänyt hakea apua ihan joka kolkasta, mutta eipä vain oikein mitään täsmälääkettä löydy. Pitää vain odottaa että häipyy armeijaan.
Meillä on siis testattu ihan kaikki mahdollinen, mutta ei ole ad/hd, asperger tai mikään selvästi tunnistettavissa oleva diagnoosi, saimme toki jonkinlaisen diagnoosin ja kelalta sataa rahaa satasen kuussa vammaistukeen.
Lasu ei suostu enää tulemaan kylään, koska kävivät jo kaksi vuotta lähes joka viikko. Psykologi testasi tänä vuonna ja meitä molempia pyydettiin aloittamaan psykoterapia. Olin aivan raivona, koska olin pyytänyt apua jo ennen kuin lapsi täytti 1 vuotta ja nyt 6-vuotiaana sitten apua saisi muka psykoterapiasta.
Ja näitä neuvojia kyllä riittää, kuten tälläkin palstalla näkyy, heidät kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska ei ole hajuakaan mistä puhuvat nuo neuvot ovat normaaleille lapsille. Jotkut lapset ovat vain hankalia ja teininä voivat olla vielä hankalampia. Jopa itsekin epäilisin itseäni kasvatustaidoista, mutta olen jo kasvattanut yhden lapsen, joten se puoli on kyllä hanskassa.
Oma elämä on vain pilalla, koska lapsen tahto määrää kaikessa tekemisessä, minulla on puolen tunnin sääntö, etten lähde ikinä sen pidemmälle kotoa, raivosta vaahtoavaa, potkivaa, kirkuvaa, purevaa ja kaikkea ympäriltään hajottavaa lasta ei pysty pitelemään sen pidempää aikaa. Raivokohtaus voi kestää jopa kaksi tuntia. Pahin pelkoni oli aiemmin, että herään yöllä puukko iskettynä reisivaltimoon. Puukot toki siirretty talteen.
Olen todennut että kukaan ei voi auttaa, on vain pakko kärsiä ja odottaa. Rutiineistä pitää yrittää pitää kiinni kynsin hampain, harrastukset sun muut voi unohtaa, koska tosiaan lähteminen voi kestää kaksi tuntia.
Voimia sinullekin
meillä samanlainen raivotar
Mutta itse liikun lapsen kanssa säännöllisesti kaupungilla, leikkipuistoissa yms.
säännöt ja säännöllinen päivä rytmi ovat tärkeitä.
Päiväkotiin, tämä on meillä todella hyvä, näin saa myös itse sitä omaa aikaa, ilman lasta. Työssä käynti on itselle ollut mieluista, mutta jos omat voimat ei riitä, niin laita edes osapäivähoitoon.
Pyydä apua esim. perhetyö.
meillä vasta tutkimus jakso edessä, hyvin todennäköisesti jotain nekrologista, sillä suvussa hyvin paljon autismia.
Eli älä vaan jämähdä kotiin lapsen kanssa
Lapsi ei ikinä opi toimimaan asosiaalisissa tilanteissa, jos ei saa mahdollisuutta oppia. Hyväksy lapsesi ja anna hänelle aikaa edetä omien kykyjensä mukaan, häntä tukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan tekee lapsia?
Malliesimerkki siitä, miten elämän saa muutettua kauhukammioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sairasta miten tässä ollaan leimaamassa lasta mt-ongelmaiseksi kun selvää on,että se ongelma on vanhemmassa. Toki lapsi voi sairastua mutta se on terve reaktio epäterveessä tilanteessa. Äiti on selvästi epäjohdonmukainen,epävakaa,henkisesti lapsen tasolla ja vaatii lapselta asioita joihin ei itse edes aikuisena kykene. Onko ihme että lapsi oireilee,jos äiti on tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi voi olla mielisairaus joka täytyy hoitaa siinä missä mikä muu tahansa sairaus. Saatat myös itse kärsiä jonkinasteisesta masennuksesta. Tarvitsette ehdottomasti tukea perhe-elämäänne ja parisuhteeseen. Heti huomenna yhteys neuvolaan lapsesi tilanteesta ja kiireellinen aika mielenterveyshoitajalle. Koko perheen kokonaisvaltainen tilanteen kartoitus on nyt tarpeen ja jatkotoimenpiteet sen mukaan. Ota apu vastaan ennakkoluulottomasti.
Salli minun nauraa! No tässähän tätä tarinaa on jo ainakin yhden session verran. Mitä palvelua ja apua sinä suosittelisit meille ihan kokonaisvaltaisesti? Kenties keskustelusessioita 10 x 90 minuuttia sossujen kera? Lapsi jo 10 tuntia hoidossa päivittäin. Ulkoistetaanko vielä ilta- ja yöhoitokin + viikonloput? Otetaanko sossut meille vieraaksi ma-pe kello 16-19 välillä tarkkailemaan illan tunnelmia? Ainiin, niille on niin perhanan vaikeaa kohdata tällaisia työssä käyviä ihmisiä, jotka eivät voi tavata heitä virka-aikana. Kyllä nuo päiväkodinkin hoitajat vääntelevät aina käsiään kello 16-17 aikaan, että ettekö millään voi hakea lasta aikaisemmin tai tulla juttelemaan heille sopivaan aikaan. Ei todellakaan voida ellette pysty antamaan alennusta hoitomaksuun. Tämä on juuri se ongelma, että työssä käyvän perheen on hirveän vaikea saada mitään apua ja neuvoja, kun niitä pantataan tietoisesti. Onneksi on vauva.fi josta saa aina parhaat neuvot tai ainakin vertaistarinoita. Kaikenlaisia hulluja tänne mahtuu. Tossa lapsi yrittää nyt ostaa minun rakkautta askartelemalla minulle kaikkea söpöä. On kuulemma ikävä minua ja rakastaa minua... uskoiskohan... saa nähdä jaksaako vielä iltapalankin jättää väliin... tänään ei ole syönyt siis mitään ruoaksi mainittavaa paitsi sen pari lusikallista muusia päivällä. Sipsejä ei lasketa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se ns. normaali lapsi vai onko adhd, add, asperger tms.?
Alunperin menny kasvatus ihan vituralleen, ei tuohon mitään muoti "sairauksia" tarvita...kumma että noita nyt esiintyy joka toisella kakaralla ja 20 vuotta sitten ei kenelläkään. Kuriin nekin saatiin...
Ennen ei ollut homoja ja lesbojakaan ja silti kaikki menivät naimisiin, jotkut tosin tekivät itsarin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se ns. normaali lapsi vai onko adhd, add, asperger tms.?
Alunperin menny kasvatus ihan vituralleen, ei tuohon mitään muoti "sairauksia" tarvita...kumma että noita nyt esiintyy joka toisella kakaralla ja 20 vuotta sitten ei kenelläkään. Kuriin nekin saatiin...
Ennen ei ollut homoja ja lesbojakaan ja silti kaikki menivät naimisiin, jotkut tosin tekivät itsarin.
Ennen kuriin laitetut lapset tekivät usein itsarin. Nykyään sitä ongelmaa ei enää ole, kun kurinpidosta on luovuttu ja sen sijaan haetaan lapselle joku diagnoosi ja sanotaan "voi voi, yrittäkää pärjätä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko, että olet nyt reagoinut itse vahvasti tunteella lapsen käytökseen. Olet loukkaantunut ja suuttunut kun lapsi ei tottele sinua, tekemäsi ruoka ei kelpaa, ja vaivalla järjestämäsi kerhokaan ei ole lapsellesi mieleen. Tästä loukkaantumisesta johtuen sinulla on nyt omasta mielestäsi oikeutus kohdella lasta huonosti, puhua hänelle rumasti ja olla viemättä kerhoon. Lapsesi joutuu vielä ostamaan sinulta rakkauttakin, jota todennäköisesti et kykene loukkantumisestasi johtuen hänelle antamaan.
Sinulla iso ongelma. Sen sijaan että sinä loukkaannut, sinun tulisi kyetä olemaan täysin tunneneutraali aikuinen jonka tehtävä on laittaa oma vitutus syrjään ja ohjata lasta kohti tasapainoisempaa elämää. Sinun tunteillasi ei ole nyt väliä, tärkeintä on lapsi. Pikaisesti hakemaan ammattiapua koko perheelle!!!
En alkanut viestejä enempää lukea, mutta sain vaikutelman, että isoja ongelmia on, mutta ihan tuohon "tottelet tai itket ja tottelet"-neuvoon voisin todeta, että oma Asperger-poikani olisi esim. juuri tuossa iässä välillä mieluummin valinnut vaihtoehdon pyörtyminen hysteriaan kuin "ihan vain totellut". Joten ehdottomasti nyt hakemaan apua, ensin joltain lääkäriltä, jotta esim. nuo neurologiset jutut voi eliminoida pois. Olin itse tosi kiltti tyttö ja mielestäni olen ollut ihan perusjärkevä kasvattaja, joten tuli todellisena shokkina tuo, että lapseni oli joustava kuin rautakanki ja totteleminen oli silkka mahdottomuus. Ja muuten toisaalta tosi kiltti lapsi, ei ole kiusannut tms. Nyt on teini ja jotkut jutut helpottaa, jotkut ei. Mutta oli miten oli, nyt tarvitset todella ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko, että olet nyt reagoinut itse vahvasti tunteella lapsen käytökseen. Olet loukkaantunut ja suuttunut kun lapsi ei tottele sinua, tekemäsi ruoka ei kelpaa, ja vaivalla järjestämäsi kerhokaan ei ole lapsellesi mieleen. Tästä loukkaantumisesta johtuen sinulla on nyt omasta mielestäsi oikeutus kohdella lasta huonosti, puhua hänelle rumasti ja olla viemättä kerhoon. Lapsesi joutuu vielä ostamaan sinulta rakkauttakin, jota todennäköisesti et kykene loukkantumisestasi johtuen hänelle antamaan.
Sinulla iso ongelma. Sen sijaan että sinä loukkaannut, sinun tulisi kyetä olemaan täysin tunneneutraali aikuinen jonka tehtävä on laittaa oma vitutus syrjään ja ohjata lasta kohti tasapainoisempaa elämää. Sinun tunteillasi ei ole nyt väliä, tärkeintä on lapsi. Pikaisesti hakemaan ammattiapua koko perheelle!!!
Tavallaan samaa mieltä. Lapselta ei voi kieltää rakkautta, kun ruoka jäi syömättä. Asiat pitää ottaa asioina. Ruoka jäi syömättä, seurauksena on nälkäinen. Se siitä. Elämä jatkuu. Ei niin, että ruoka jäi syömättä >> vihaan lasta. En huomioi koko paskaa, sama vaikka tippuis parvekkeelta ja taittais niskansa. Ruoka kun jäi syömättä, niin äiti ei enää rakasta sua. Oot ihmisjätettä. Ymmärrätkö eron, ap? Sun lapsi on niin ihana, että askartelee sulle. Sehän rakastaa sua. Ymmärrätkö, miten onnekas olet? Ruoka jäi toki syömättä, mutta nälkäisenä syö iltapalalla enemmän. Mistä sun lapsi sai sipsejä ruoan sijaan? Oisitko itse nälkäinen pussin sipsejä vedettyä? Meillä saa herkkuja, JOS syö ruoan. Sulla on hyvä lapsi, oon siitä varma. Kasvatuksessa ja sun ja miehes väleissä on vikaa. Et ole ihan paska äiti tietenkään, kun sentään välität lapsesta.
Sipsipussi tuli ostettua eilen lapselle iltamässytystä varten, kun oli iltamenoja ja halusin, että lapsi pysyy tyytyväisenä ja antaa minun seurustella välillä aikuisten kanssa. Niitä sipsejä oli vielä jäljellä, niin oli mässyttänyt niitä sipsejä vielä aamullakin kun minä ja mies loikoiltiin sängyssä puolille päivin. Eli ne sipsit oli lapsen aamupala. Olisi se muutakin voinut ottaa esim. leipää mutta mitäpä turhaan. No se pussi on nyt syöty loppuun. Veti sen eilisillasta tähän päivään pääasiassa itsekseen jos ei ole jakanut kavereillekin illalla... no joo.
Iltapalaksi tarjosin ruisleipää levitteellä ja juustolla. Ilmoitti heti alkuun että yäk sille levitteelle. Toinen levite olisi ollut mieluisampi. No enpä sanonut mitään siihen. Lämmitin valmislinssikeittoa mitä olin ostanut kaupasta. Sekin oli kuulemma pahaa ja ilmeestä näin että ei taida kelvata. Ehkä muutaman lusikallisen söi sitä ja sen puolikkaan ruisleivän ja mehua... yhden kalapuikon... jämäruokia oli... tosin täytyy myöntää että pahaa se keitto oli enkä minä itsekään taida syödä sitä enkä osta toista kertaa. Sen sanoin lapsellekin että olen samaa mieltä, pahaa on.
Tunnistan tuon loukkaantumisen tunteen. Tottakai se loukkaa kun teet tuntikausia turhaan työtä ja saat pelkkää valitusta palkaksi. Osin tuo ruokanarina on vähentynyt vuosien aikana sillä, että osa ruokailusta toimii itsepalveluperiaatteella. Eli lähinnä välipalat tms. Lapsi osaa käyttää mikroa ja osaa tehdä jotain itsekin jos haluaa.
Päivä loppumassa ja lapsi nukkuu toivottavasti kohta jos isänsä ei tule kohta ryminällä sisään kun en tiedä mihin aikaan lopettaa. Olen sille laittanut viestin että paree ois olla tulematta just nyt. Oli mennyt lupaamaan lapselle että tulee myöhemmin. Lapsi ymmärsi asian lupauksena että isä tulisi aikaisin kotiin. Ikävää että isänsä lupailee asioita mitä ei aio pitää mutta tähän aikaan ei tarvitsisi enää tulla sotkemaan meidän iltaa koska sitten tuo lapsi ei nukkuisi ainakaan ennen 21-22...
Jos lapsi kerran on näppärä ja neuvoo sinua kuinka asiat pitäisi tehdä niin olisko päivittäin, vaikka illemmalla pieni yhteinen hetki sohvalla? Lapsi kainaloon ja keskustelette hyvässä hengessä asioista. Mikä tänään on ollut kivaa, mikä lapsen toiminnassa on erityisesti ilahduttanut sinua. Onko jotain mikä lasta ärsytti päivän aikana erityisesti. Tai että miksi lapsi halusi vaihtaa juuri tietyt vaatteet päälleen jne. Vaaatii vaan sen että pääset itse yli päivän kriiseilyistä etkä tee asioista draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kokeillut sellaista lähestymistapaa, että kunnioittaisit lasta ja pyrkisit välttämään komentelua,käskytystä ja huutamista? Selittäisit lapselle rauhallisesti mutta jämäkästi mitä tehdään ja ennenkaikkea MIKSI tehdään. Antaisit lapselle mahdollisuuksia valita itse. Kyllä lapsi sen aistii ettet kunnioita häntä pätkääkään. Tämä vain lisää kapinaa ja kiukkua.
Voi luoja mitä soopaa..vai vielä pitäis alkaa tuollaisen pikkipaskiaisen kanssa neuvottelemaan...
Just.
Perustelut on ok, mutta kuri pitää pitää. Johan se päätyy koulukiusattavaksi, kun on tuollainen ongelmatapaus jo nyt..Kuri iskee sulle vielä takaisin nyrkkinä naamaan jossain vaiheessa. En mäkään kuuntelisi mitään ohjeita ja neuvoja pelkästään imperatiivi-muodossa sanottuna/huudettuna.
Olin itse lapsena aika vaikea, en kuunnellut vanhempia, en tehnyt mitä käskettiin, kiukuttelin paljon, jne. ja voin kyllä sanoa, että asiat olisivat olleet silloin kaikkien kannalta paremmin jos äiti olisi tehnyt jotain muutakin kuin tiuskinut ja huutanut käskyjä. Jos mua olisi kohdeltu ihmisenä ja edes joskus perusteltu käskyjä tai kysytty miksi kiukuttelen/itken julkisella paikalla, niin se olisi helpottanut huomattavasti. Huutamisesta tuli vain sellainen olo, että kilpailen äidin kanssa jonkinlaisesta vallasta ja alistuminen tuntui häpeälliseltä.
Kuulostaa todella raskaalta teidän elämä. Parisuhde ihan perseellään ha puhumattomuuden kulttuuri siinä kukkii. Miksiköhän ikinä menneetkään liitoon? Ehkä siksi että joku "pitää" olla.
Ihan kuin olis napsahtamaisillaan äippä. Ehkä pitäisi aloittaa äidin auttamisella ja sitten sitä perhettä ja sitten sitä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella raskaalta teidän elämä. Parisuhde ihan perseellään ha puhumattomuuden kulttuuri siinä kukkii. Miksiköhän ikinä menneetkään liitoon? Ehkä siksi että joku "pitää" olla.
Ihan kuin olis napsahtamaisillaan äippä. Ehkä pitäisi aloittaa äidin auttamisella ja sitten sitä perhettä ja sitten sitä lasta.
Kiitos tästä empatian murusesta. Eipä sitä liittoon mennessä tiennyt mitä se todellisuus tulee olemaan. Ukko ois jo tuloillaan mutta onneksi reagoi viesteihin ja jäi sitten odottelemaan tuonne oven taakse lapsen nukahtamista. Kyllä pitää miehelläkin joku roti olla mihin aikaan tulee kotiin eikä tunge väkisin just kriittisellä hetkellä. Ehkä minä päästän sen kohta kotiin kunhan lapsi nukkuu varmasti. Ei tarvitsisi herättää lasta enää. Onneksi pääsee taas töihin huomenna lepuuttamaan hermoja.
Kiva pikkupaska taas kouluun muiden normaalien häiriöksi ja opettajien riesaksi. Kyllä nuo pitäisi nykyaikanakin (tai voisi sanoa varsinkin nykyaikana) tunkea omaan eristettyyn tilaansa, riehukoon keskenään.