Miten määritellään kuka hakijoista saa paikan?

Omaa pomoa kun katsoo, tuntuu että valinta menee aivan fiiliksen mukaan. joskus tekee niin älyttömiä valintoja, ettei voi kuin hämmästellä!

Kyllä, sillä naamalla, toisinsanoen ihmisen persoonalla on suurin merkitys monessa työpaikassa. Ei kokemusvuosilla. Töihin valitaan sopivin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sillä naamalla, toisinsanoen ihmisen persoonalla on suurin merkitys monessa työpaikassa. Ei kokemusvuosilla. Töihin valitaan sopivin.

Niin mutta miten voidaan tietää tuntemattomista että joku ehdottomasti on sopivin? Olen useammankin kerran kuullut esim. että pitkän sijaisen sijaan onkin vakituiseen paikkaan valittu joku ulkopuolinen. Mistä tiedetään että tuo ulkopuolinen on sopivin, eikä suinkaan jo talon tavat tunteva sijainen?

Työkokemus ja koulutus on monella alalla toissijaista. Tärkeintä on löytää hyvä tyyppi jonka kanssa on helppo tehdä töitä.

Sitten kun välillä näkee näitä valintoja, joissa asiakaspalvelutyöhön on valittu ihmisiä pelkäävä ja aristeleva ihminen, tai vaativaan asiakaspalvelutyöhön täysin asiaa tuntematon henkilö, ei voi kuin ihmetellä.

Pahaa tekee kuunnella sivusta esim sen uuden "asiantuntija-päällikön" keskustelut asiakkaan  kanssa, kun hän puhuu ihan "puuta heinää"

Asenne asenne asenne

Riippuu myös työpaikan nykyisistä resursseista, joskus etsitään vahvaa ja valmista ammattilaista ryhmään, tulee esim. uusia tehtäväalueita tai joku mestari eläköityy. Joskus riittää nuorempi kehittyjä jolla on potentiaalia kasvaa tehtävässä, silloin ryhmän osaaminen on jo hyvällä tasolla ja tarvitaan vain lisätekijöitä.

Riippuu tietysti paljon paikasta ja siitä, millaista tyyppiä siihen tarvitaan. Minä palkkaan vuosittain useita teekkareita osa-aikatöihin. Ensimmäiseksi katson keskiarvoa ja sitä, että opintopisteitä on tullut suunnillen tavoitteiden mukaisesti. Kokemukseni on se, että jos keskiarvo on päälle nelosen ja opintopisteitä on tullut vähintään 55 op / vuosi vauhtia, niin kaveri oppii kyllä nopeasti homman kuin homman ja selviytyy siitä, vaikka aikaisempaa kokemusta juuri samoista hommista ei ole. Haastattelulla varmistan oikeastaan vain sen, että kysymyksessä ei ole sosiaalisesti täysin rajoittunut tyyppi ja että suunnittelemani työtehtävät sopivat siihen, mitä haastateltava itse haluaa.

Pari kertaa olen erehtynyt palkkaamaan alle kolmosen keskiarvolla tulevan opiskelijan, kun hänellä on sattunut olemaan juuri tehtävään sopivaa työkokemusta. Nämä ovat olleet aina pettymyksiä. Palkattu on saattanut selvitä helpoista perustehtävistä aikaisemman työkokemuksensa avulla, mutta heti kun olisi pitänyt tehdä vähänkin hankalampia juttuja, on vaadittu jatkuvaa valvontaa ja perusteellista ohjausta, joka kuormittaa ohjaajaa tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sillä naamalla, toisinsanoen ihmisen persoonalla on suurin merkitys monessa työpaikassa. Ei kokemusvuosilla. Töihin valitaan sopivin.

Niin mutta miten voidaan tietää tuntemattomista että joku ehdottomasti on sopivin? Olen useammankin kerran kuullut esim. että pitkän sijaisen sijaan onkin vakituiseen paikkaan valittu joku ulkopuolinen. Mistä tiedetään että tuo ulkopuolinen on sopivin, eikä suinkaan jo talon tavat tunteva sijainen?

Ulkopuolinen voi tuoda taloon sellaista osaamista, jota siellä ei ennestään ole, esim. alan tuorein koulutus voidaan nähdä arvokkaampana kuin vuosia vanhat talon tavat. Toivotaan, että tulokas auttaa päivittämään nuo tavat uusille, kilpailukykyisille urille.

Jos ei ole sopiva tyyppi paikkaan, niin sillon ei ole. Turha sitä on pohtia, miksi joku on saanut paikan tai ei. Ei se tarkoita, että jos on tehnyt töitä vuosia, että paikka on automaattisesti hänen..ei..luonne pitää olla kohdallaan , asenne työhön ym.