10 vuoden työttömyysjakso CV:ssä, kukahan työnantaja minut palkkaisi?
Eilen illalla tein tänne AV:lle aloituksen, jossa suunnittelin itsemurhaa hukuttautumalla. Se ketju kuitenkin poistettiin, koska ilmeisesti palstan nykyinen linja moderointikäytäntöineen on se, että tänne ei enää haluta mitään epäsovinnaiseksi tulkittavaa, eikä toisaalta myöskään sellaista sisältöä, mikä voisi herättää lukijoissa liikaa negatiivisia tunteita. Jospa siksi yrittäisin lähestyä asioita vähän toisella tavalla...
Yksinkertaistettuna ja tiivistettynä tilannettani voisi kuvata niin, että olen monisairas pitkäaikaistyötön, ja useat sairauteni ja oireeni estävät minua nauttimasta monista sellaisista asioista, jotka ovat muille ihmisille täysin arkisia ja normaaleja. Tämän lisäksi minulla on myös jonkinlaista neuropsykiatrista oireistoa, mutta oirekuvani ei kuitenkaan kuulemma riitä täyttämään esim. aspergerin oireyhtymän tai muun tautiluokituksesta löytyvän "virallisesti tunnustetun sairauden" diagnostisia kriteerejä. Tämä on yksi niistä syistä, joiden takia mm. Kela pitää minua täysin työkykyisenä, enkä ole heidän mielestään oikeutettu esimerkiksi kuntoutustukeen.
Näen oman tilanteeni suoraan sanoen aika toivottomana. Minun on erittäin vaikea kuvitella, että tulisin koskaan kelpaamaan kellekään työnantajalla mihinkään ns. "oikeaan työhön", josta maksettaisiin sellainen palkka joka riittää elämiseen. Toisaalta usein tuntuu, ettei sillä oikeastaan olisi edes väliä, koska vaikka jollain ihmeen konstilla onnistuisinkin joskus työllistymään, niin ei elämäni luultavasti muuttuisi siitä kovinkaan paljon mielekkäämmäksi. Elämänlaatuani heikentävät sairaudet olisivat edelleen ihan yhtä lailla läsnä, estäen elämästä nauttimista aivan yhtä tehokkaasti kuin tälläkin hetkellä. Ei elämäni siitä juurikaan monipuolisemmaksi tai täysipainoisemmaksi tulisi, vaikka ihmeen kaupalla töitä joskus löytäisinkin. Edelleen kärsisin niistä lukemattomista oireista, joiden ansiosta tälläkin hetkellä voin vain haaveilla esim. saunassa käymisestä, ruisleivän syömisestä tai elokuviin menemisestä...
Koska päivästä toiseen jaksaakseni en oikein muutakaan voi, niin kirjoittelen tänne AV:lle aika paljon, toisaalta lievittääkseni yksinäisyyttäni ja toisaalta kokeakseni palstan tarjoamien ihmiskontaktien (vaikkakin vain virtuaalisten) kautta edes jonkinlaista merkityksellisyyden tunnetta. Tässä hengessä kysynkin palstalaisilta, onko täällä muita joista oma elämäntilanne tuntuu täysin toivottomalta, jopa sietämättömältä? Niiltä, jotka eivät tilanteeseeni omien elämänkokemustensa pohjalta pysty samaistumaan, voisin sitävastoin kysyä: Mitä teidän mielestänne minun pitäisi elämässäni tehdä, joko työllistymisen suhteen, tai noin muuten?
Kommentit (25)
Onko paikkakunnallasi mitään mahdollisuutta palkkatukityöhön (edes se 6kk) kaupungilla tai kunnalla?
Kokeile lähettää cv ja hakemus eri paikkoihin.
Ei se voi sen huonommin mennä kun jollain tyypillä joka ISssä valitti lähettäneensä 127 hakemusta, ja saaneensa työnantajilta vastaukseksi jopa ideoita kuinka parantaa hakemusta.
Olisiko sinun mahdollista hakea opiskelemaan? Näin saisit itsevarmuutta ja päivitettyä osaamista työnantajille esiteltäväksi.
Samaa mietin itsekin. Kirjoitin samaan ketjuun eilenkin, ja oli tavallaan lohduttavaa että sai tietää jonkun muunkin olevan samassa tilanteessa jaksamisen kanssa. Terveisin toinen 10 vuoden työttömyysjakson CV:ssä omaava, opiskelustressiin tukahtuva mt-kuntoutuja.
Palkattiin minutkin vaikka oli pitkä työttömyysjakso takana.
Töitä ei vaan välillä löydy.
Nyt vaan hakemuksia lähettelemään.
Jos olet aluksi valmis ottamaan vastaan lyhyitäkin työpätkiä ja mitä vain työtä, niin kyllä se siitä, et siinä mitään häviä kun haet paikkoja. Nyt vaan töitä hakemaan, toivotaan että tärppää.
Kyllä voit löytää töitä. Jos asenne on oikea ja olet halukas oppia uutta, en näe syytä mikset löytäisi mitään töitä. Voi toki kestää jonkin aikaa ennen kun tärppää, mutta päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallasi mitään mahdollisuutta palkkatukityöhön (edes se 6kk) kaupungilla tai kunnalla?
Oot varmaan oikeutettu palkkatukeen. Selvitä tuo palkkatuki asia ja muista mainita paikkoja hakiessa. Niin voit saada helpommin jalan oven väliin.
Eilinen ketju oli hieno! Se oli aito ja jotenkin mukavan melankolinen. Tietenkin se poistettiin, kuten kaikki vähääkään pintapuolta raapaisevat.
Kirjoita ap vaikka kirja. Tai novelleja nettiin.
Ehdotan, että varaat ajan työvoimatoimistoon ja menet keskustelemaan tilanteesta. Sinut saatetaan ohjata koulutukseen, jonka avulla löydät töitä.
Olen ollut aivoleikkauksen ja vaikeiden syöpähoitojen vuoksi pitkään tilapäisellä eläkkeellä, olen yli 50-vuotias ja minun pitäisi palata töihin. Ongelmana on, kuka minut - vanhan ja aiemmin vakavasti sairaan - haluaa palkata. Työvoimatoimistolla on erilaisia kursseja, joilla etsitään paikkaa ihmisille, joiden työllistyminen on erityisen haasteellista. Minulle tarjottiin mahdollisuutta saada B-lääkärintodistuksen kautta ja Kelan lomakkeen täyttämällä mahdollisuus kuntoutukseen, jossa juttelisin mm. psykologin, lääkärin, työvoimaohjaajan jne. kanssa.
Sinullekin vastaava voi olla mahdollista, joten kannattaa selvittää tilanne.
Itsemurha ei ole ratkaisu, koska sinä olet tärkeä ja arvokas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aluksi valmis ottamaan vastaan lyhyitäkin työpätkiä ja mitä vain työtä, niin kyllä se siitä, et siinä mitään häviä kun haet paikkoja. Nyt vaan töitä hakemaan, toivotaan että tärppää.
Missä ja mitä ovat ne työpaikat jotka vain otetaan vastaan?
Psykiatrianpoli on oikea osoite jatkohoitoa ajatellen.
Googleta Eckhart Tolle ja katso hänen videoitaan youtubesta.
Heh,
Aika hyvän provon pistit. Laitapa sama energia kirjeisiin työnantajille.
Matkustele, nyt kun aikaa on. Tapaile ihmisiä ja tee hyvää ruokaa. Naatiskele elämästä.
Pitää olla ihan tähtitieteellinen tuuri, että enää työllistyisi.
Puoli vuotta työttömänä: parasta ennen -päivämäärä on mennyt (tai ei oikeastaan tarvita edes puolta vuotta, viikko riittää nykyään).
Vuosi työttömänä: viimeinen käyttöpäivä on mennyt.
Näin siis työnantajien silmissä.
Jos olisin sinä, alkaisin vapaaehtoistyöhön, siitä saisi täytettä cv:hen
Vierailija kirjoitti:
Heh,
Aika hyvän provon pistit. Laitapa sama energia kirjeisiin työnantajille.
Matkustele, nyt kun aikaa on. Tapaile ihmisiä ja tee hyvää ruokaa. Naatiskele elämästä.
Käyn jo joka viikko Malediiveillä potkurikoneellani.
-ap
ei tässä varmaan 46 vuotiaana enää töihin pääse
tylsää mutta niin on työpaikatkin usein, mekaanista toistoa ja epäluovaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aluksi valmis ottamaan vastaan lyhyitäkin työpätkiä ja mitä vain työtä, niin kyllä se siitä, et siinä mitään häviä kun haet paikkoja. Nyt vaan töitä hakemaan, toivotaan että tärppää.
Missä ja mitä ovat ne työpaikat jotka vain otetaan vastaan?
Ja jos niitä paikkoja sattuisikin kovan hakemisen jälkeen saamaan, niin työnantajat ei arvosta yhtään. Olen tehnyt joitakin 1,5 -4 kuukauden työpätkiä parin vuoden sisään, ja joutunut olemaan työttömänä välillä. Nyt pääsen kyllä haastatteluihin, viimeisessä neljässä haastattelussa on kyselty mm että 'Onko nämä kaikki työt olleet työkkärin kautta kun on niin paljon lyhyttä pätkää eri aloilta',
'Saitko potkut viime työstä kun tämä on neljän kuukauden pätkä' (Pätkä oli kyllä viikon yli neljä kuukautta),
'Haluan soittaa entiselle esimiehellesi, voitko antaa hänen yhteystietonsa' (Tätä asiaa hän jankkasi viisi minuuttia, en ole kysynyt voiko entinen esimieheni toimia syosittelijanani)
Kaikki väittävät, että aina näyttää hyvältä työnantajalle että jotain edes on tehnyt. Todellisuudessa tuntuu kuin olisi isonkin rikoksen tehnyt kun on yrittänyt ja ottanut vastaan lyhyitäkin pätkiä. Kaikki työt ovat olleet määräaikaisia käsityövaltaisia tuotanto tai kokoonpano/asennushommia. Ja työttömyysjaksot noiden välissä vielä pahentaa tilannettani työnantajan silmissä.
No symppaan kyllä, usko pois, mutta minua hieman häiritsee tuo omasta mielestäni liian suuren painoarvon antaminen työlle ja normatiiviselle "kunnon kansalaisen" elämällä. Älä nyt viitsi miettiä mitään hiton hukuttautumisia jonkun CV:n takia. Nyt vittu oikeasti.
Olen itse ollut muutaman vuoden vastoin tahtoani työttömänä, joten siitä ei ole kyse että minulla olisi pullat jotenkin hyvin uunissa, ehei. Tiedän kyllä että tämä yhteiskunta tekee parhaansa saadakseen yksilön potemaan riittämättömyyden tunnetta. Se on mielestäni kipeää, enkä sellaista sosiaalista painostusta soisi kellekään. Tsemppiä nyt vaan, en muuta osaa sanoa. Ei tässä helppoa ole itse kellään.