Lue keskustelun säännöt.
Helsinkiläinen Juuli teki täydessä yöbussissa jotain, mihin muut eivät kyenneet: "Siinä tapahtui selvästi jotain, mitä nainen ei halunnut"
09.12.2017 |
Helsinkiläinen Juuli Kiiskinen puuttui viime viikonloppuna tilanteeseen, jossa tuntematon mieshenkilö kouri yöbussissa vieressään istunutta naista kielloista huolimatta. Nainen toivoo, että tapaus etenisi poliisille ja hämmästelee, miksei kukaan muu täyteen pakatun linja-auton matkustajista tarjonnut tilanteessa apuaan.
Välikohtaus sattui Kiiskisen mukaan 94N-linjan bussissa, joka lähti Helsingin Rautatientorilta kohti Kontulaa noin neljän aikaan lauantaiaamuna.
Kiiskinen kertoo huomanneensa, miten hänen lähellään istunut nainen näytti vaivaantuneelta vieressään olleen miehen seurasta. Pian hän alkoi epäillä, että mies koskettelisi naista.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/helsinkilainen-juuli-teki-ta…
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ritarin pipari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.
Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?
Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.
Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.
Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.
No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.
Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.
Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!
Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?
Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.
Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.
Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?
Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.
Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?
Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...
Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.
Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.
Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.
Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.
Sinäkö arkana ja säikkynä naisena voisit katsella vierestä mitään tekemättä, edes apua huutamatta ja hälyttämättä, kun toista ahdistellaan ja pahoinpidellään? Kyllä todellakin halveksun tuollaista käytöstä ihan riippumatta sukupuolesta ja lapsuuden kokemuksista. T. karusta lapsuudesta huolimatta inhimillisyytensä säilyttänyt pienikikoinen nainen
No niinhän se just kirjoitti. Eiku.
Joululukemista:
http://otava.fi/oppimateriaalit/luokat-1-6/seikkailujen-aapinen-ops-201…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin äärettömän surullinen, suorastaan lohduton on tämä nykymaailma. Joka tuutista tulvii uutisia siitä, miten onnettomuuden uhreja ei enää auteta, päinvastoin ollaan onnettomuuspaikoilla kuvaamassa ja häiritsemässä pelastushenkilöstön työtä. Lähimmäistä ei puolusteta hyökkääjiltä vaan käännetään vain katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisi.
Ihanko todella me haluamme tällaisen maailman? Haluammeko, että meitäkään ei auteta, kun tarvitsemme apua? Miltä tuntuu jos se, jonka kuvaa jaetaan somessa kun hän on ruhjoutunut onnettomuudessa, onkin oma läheinen?
Ihminen on muuttunut... niin, miksi? Edes eläin ei ole lajitovereilleen niin julma kuin ihminen. Mitä me olemme? Mitä meistä on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ritarin pipari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.
Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?
Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.
Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.
Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.
No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.
Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.
Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!
Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?
Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.
Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.
Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?
Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.
Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?
Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...
Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.
Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.
Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.
Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.
Sinäkö arkana ja säikkynä naisena voisit katsella vierestä mitään tekemättä, edes apua huutamatta ja hälyttämättä, kun toista ahdistellaan ja pahoinpidellään? Kyllä todellakin halveksun tuollaista käytöstä ihan riippumatta sukupuolesta ja lapsuuden kokemuksista. T. karusta lapsuudesta huolimatta inhimillisyytensä säilyttänyt pienikikoinen nainen
Tietenkin hälyttäisin apua, kuten uskoisin suurimman osan ihmisistä tekevän. Luulin, että kyse on oman nahkan vaarantamisesta, kun siitä kirjoitit?
Kirjoitinko? Mielestäni kirjoitin paljon muustakin, pääasiassa lähimmäisen auttamisesta ja inhimillisyydestä, mutta katsoit tarpeelliseksi tarttua siihen oman nahkan varjelemiseen? Varjele toki omaasi, mutta auta nyt herran tähden edes jotenkin äläkä vain ole kuin et huomaisi. Siitä kai tässä nyt on pitkälti ollut kyse? Siitä, että ihmiset eivät ole näkevinään, eivät halua puuttua, ettei vain nyt itselle sattuis jotain. Etten nyt vain herättäis turhaan huomiota, ettei vain nyt joku ajattelis minusta jotain. Jos vaikka saan rasistin leiman otsaan (mikä tuntui tuolla ketjun alkupuolella olevan pääasiallinen huolenaihe).
Se avun tarvitsija kun voit ensi kerralla olla sinä tai tyttäresi.
Jos naiset arvostaisivat miehiä enemmän niin joku voisi naisen ongelmatilanteeseen puuttuakin. Feminismitasa-arvon aikana naisten tulee selvitä ihan omin nokkineen. Kuka mies viitsii mennä puuttumaan tilanteeseen jossa on a) suuri riski joutua hengenvaaralliseen tappeluun ja b) ei kuitenkaan saa mitään kiitosta tai arvostusta siltä pulassa olevalta naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset arvostaisivat miehiä enemmän niin joku voisi naisen ongelmatilanteeseen puuttuakin. Feminismitasa-arvon aikana naisten tulee selvitä ihan omin nokkineen. Kuka mies viitsii mennä puuttumaan tilanteeseen jossa on a) suuri riski joutua hengenvaaralliseen tappeluun ja b) ei kuitenkaan saa mitään kiitosta tai arvostusta siltä pulassa olevalta naiselta.
Voi hyvä luoja.
Toivotaan, että jos joskus tarvitset apua, kohdallesi ei osu kaltaisesi epäihminen vaan saat apua sukupuolestasi huolimatta.
Kaikesta huolimatta rauhaisaa joulun odotusta sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ritarin pipari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.
Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?
Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.
Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.
Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.
No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.
Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.
Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!
Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?
Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.
Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.
Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?
Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.
Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?
Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...
Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.
Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.
Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.
Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.
Sinäkö arkana ja säikkynä naisena voisit katsella vierestä mitään tekemättä, edes apua huutamatta ja hälyttämättä, kun toista ahdistellaan ja pahoinpidellään? Kyllä todellakin halveksun tuollaista käytöstä ihan riippumatta sukupuolesta ja lapsuuden kokemuksista. T. karusta lapsuudesta huolimatta inhimillisyytensä säilyttänyt pienikikoinen nainen
Tietenkin hälyttäisin apua, kuten uskoisin suurimman osan ihmisistä tekevän. Luulin, että kyse on oman nahkan vaarantamisesta, kun siitä kirjoitit?
Kirjoitinko? Mielestäni kirjoitin paljon muustakin, pääasiassa lähimmäisen auttamisesta ja inhimillisyydestä, mutta katsoit tarpeelliseksi tarttua siihen oman nahkan varjelemiseen? Varjele toki omaasi, mutta auta nyt herran tähden edes jotenkin äläkä vain ole kuin et huomaisi. Siitä kai tässä nyt on pitkälti ollut kyse? Siitä, että ihmiset eivät ole näkevinään, eivät halua puuttua, ettei vain nyt itselle sattuis jotain. Etten nyt vain herättäis turhaan huomiota, ettei vain nyt joku ajattelis minusta jotain. Jos vaikka saan rasistin leiman otsaan (mikä tuntui tuolla ketjun alkupuolella olevan pääasiallinen huolenaihe).
Se avun tarvitsija kun voit ensi kerralla olla sinä tai tyttäresi.
Monta kysymystä, joten vastaan niihin yksi kerrallaan.
"Kirjoitinko?"
- Kyllä. Kirjoitit, että "Jos (...) varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan". Jos tämä keskustelufoorumin toiminta on sinulle vielä epäselvä, niin näet omat kirjoituksesi scrollaamalla ylöspäin, jos et muista, mitä kirjoitit.
"Mielestäni kirjoitin paljon muustakin, pääasiassa lähimmäisen auttamisesta ja inhimillisyydestä, mutta katsoit tarpeelliseksi tarttua siihen oman nahkan varjelemiseen?"
- Kirjoitit kyllä, eihän se mielipideasia ole. Jälleen kerran voit scrollata.
Katsoin tarpeelliseksi tarttua oman nahkan varjelemiseen, koska (1) kirjoitit, että muuten ansaitsee halveksunnan, jos ei aseta omaa nahkaa likoon (ks. yllä) (2) siitä tässä ketjussa on ollut kyse, ettei ihmiset (lähinnä miehet) mene itse väliin (3) koko ketjussa taas ei ole ollut puheenvuoroja, että pitäisi jättää ihmiset oman onnensa nojaan, eikä hälyttää apua tms, joten turha sitä konsensusta on lähteä kiistämään.
"Siitä [että ei olla kuin ei huomattaisi] kai tässä nyt on pitkälti ollut kyse?"
- Tästä ei kylläkään ole ollut kyse ketjussa. Yhtään viestiä en ole huomannut, missä olisi tällaista mainittu. Ehkä jossain näin oli mainittu, ja se meni minulta ohi, mutta en kyllä itse ole vastalauseita esittänyt. Miksi olisin, kun olen ollut samaa mieltä asiasta.
Tämähän on ihan klassinen tapaus sosiopsykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ensinnäkin naiset eivät tehneet yhtä poikkeusta lukuunottamatta mitään, koska osa oli a) halvaantunut pelosta, b) pelkäsivät, että he joutuvat ahdisteltaviksi ja c) osa on niin itsekeskeisiä, ettei heitä kiinnosta muiden hyvinvointi.
Miehille samat vastaukset, paitsi että numero b) tarkoittaa heidän kohdallaan pahoinpitelyn kohteeksi joutumista, mikä onkin todellinen riski eikä sitä voi vähätellä. Perseetä puristelu on kuvottavaa, mutta kallon halkeaminen on vielä vittumaisempaa, joku voisi ajatella.
Kriisitilanteessa ihmisten on tutkittu toimivan lauman tavalla. Tarvitaan johtaja, joka ottaa tilanteen haltuun ja vetää muut mukanaan. Joskus onnistuu, joskus ei. Sama se oli tässäkin, mutta alfa-nainen joutui tekemään sen ihan yksin. Hyvä että selvisi pelkillä huoritteluilla.
Ihmisille on raskasta myöntää pelkäävänsä, varsinkin miehille. Tämä taas johtuu häpeän ja miehisyyden menettämisen pelosta. Siksi keksitään valheita esimerkiksi siitä, että saa rikossyytteen jos menee väliin. Jotkut ovat vieneet itsepetoksen niin pitkälle, että kun he tärisevät bussissa kykenemättä tekemään mitään, he myöhemmin uskovat toimineensa niin rationaalisista syistä. Täytyy muistaa, että miehistä ehkä yksi kymmenestä on johtajatyypiä, joka kykenee vastaamaan äkillisen väkivallan riskiin ja haasteeseen menestyksellisesti. En silti halveksi niitä muita, koska pelko on ihan luonnollista. Halveksin sitä, että sitä ei kehdata sanoa ääneen, koska se on totuus.
Itsekin nimittäin olisin pelännyt enkä tehnyt mitään ja olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin äärettömän surullinen, suorastaan lohduton on tämä nykymaailma. Joka tuutista tulvii uutisia siitä, miten onnettomuuden uhreja ei enää auteta, päinvastoin ollaan onnettomuuspaikoilla kuvaamassa ja häiritsemässä pelastushenkilöstön työtä. Lähimmäistä ei puolusteta hyökkääjiltä vaan käännetään vain katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisi.
Ihanko todella me haluamme tällaisen maailman? Haluammeko, että meitäkään ei auteta, kun tarvitsemme apua? Miltä tuntuu jos se, jonka kuvaa jaetaan somessa kun hän on ruhjoutunut onnettomuudessa, onkin oma läheinen?
Ihminen on muuttunut... niin, miksi? Edes eläin ei ole lajitovereilleen niin julma kuin ihminen. Mitä me olemme? Mitä meistä on tullut?
Nyt on niin monta kysymystä, etten jaksa vastata enää. Valitan.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihan klassinen tapaus sosiopsykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ensinnäkin naiset eivät tehneet yhtä poikkeusta lukuunottamatta mitään, koska osa oli a) halvaantunut pelosta, b) pelkäsivät, että he joutuvat ahdisteltaviksi ja c) osa on niin itsekeskeisiä, ettei heitä kiinnosta muiden hyvinvointi.
Miehille samat vastaukset, paitsi että numero b) tarkoittaa heidän kohdallaan pahoinpitelyn kohteeksi joutumista, mikä onkin todellinen riski eikä sitä voi vähätellä. Perseetä puristelu on kuvottavaa, mutta kallon halkeaminen on vielä vittumaisempaa, joku voisi ajatella.
Kriisitilanteessa ihmisten on tutkittu toimivan lauman tavalla. Tarvitaan johtaja, joka ottaa tilanteen haltuun ja vetää muut mukanaan. Joskus onnistuu, joskus ei. Sama se oli tässäkin, mutta alfa-nainen joutui tekemään sen ihan yksin. Hyvä että selvisi pelkillä huoritteluilla.
Ihmisille on raskasta myöntää pelkäävänsä, varsinkin miehille. Tämä taas johtuu häpeän ja miehisyyden menettämisen pelosta. Siksi keksitään valheita esimerkiksi siitä, että saa rikossyytteen jos menee väliin. Jotkut ovat vieneet itsepetoksen niin pitkälle, että kun he tärisevät bussissa kykenemättä tekemään mitään, he myöhemmin uskovat toimineensa niin rationaalisista syistä. Täytyy muistaa, että miehistä ehkä yksi kymmenestä on johtajatyypiä, joka kykenee vastaamaan äkillisen väkivallan riskiin ja haasteeseen menestyksellisesti. En silti halveksi niitä muita, koska pelko on ihan luonnollista. Halveksin sitä, että sitä ei kehdata sanoa ääneen, koska se on totuus.
Itsekin nimittäin olisin pelännyt enkä tehnyt mitään ja olen mies.
Miehille on kyllä nostettava hattua, että tässä ketjussa lukuisissa viesteissä on rehellisesti todettu syyksi, että ei haluta itse joutua väkivallan kohteeksi. Naiset sen sijaan ovat halveksineet miehiä siitä. Aika ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ritarin pipari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.
Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?
Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.
Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.
Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.
No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.
Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.
Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!
Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?
Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.
Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.
Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?
Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.
Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?
Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...
Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.
Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.
Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.
Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.
Sinäkö arkana ja säikkynä naisena voisit katsella vierestä mitään tekemättä, edes apua huutamatta ja hälyttämättä, kun toista ahdistellaan ja pahoinpidellään? Kyllä todellakin halveksun tuollaista käytöstä ihan riippumatta sukupuolesta ja lapsuuden kokemuksista. T. karusta lapsuudesta huolimatta inhimillisyytensä säilyttänyt pienikikoinen nainen
En ole tuo jolle vastasit. Mutta todellakin kun pienestä asti on joutunut sivusta seuraamaan hakkaamista ja nähnyt kun veri lentää niin on jo lapsena kehittänyt transsimaisen suojamekanismin. Sitä ikään kuin lakkaa olemasta olemassa siksi aikaa kun pahaa tapahtuu. Sitten kun uhka on poissa niin voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin äärettömän surullinen, suorastaan lohduton on tämä nykymaailma. Joka tuutista tulvii uutisia siitä, miten onnettomuuden uhreja ei enää auteta, päinvastoin ollaan onnettomuuspaikoilla kuvaamassa ja häiritsemässä pelastushenkilöstön työtä. Lähimmäistä ei puolusteta hyökkääjiltä vaan käännetään vain katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisi.
Ihanko todella me haluamme tällaisen maailman? Haluammeko, että meitäkään ei auteta, kun tarvitsemme apua? Miltä tuntuu jos se, jonka kuvaa jaetaan somessa kun hän on ruhjoutunut onnettomuudessa, onkin oma läheinen?
Ihminen on muuttunut... niin, miksi? Edes eläin ei ole lajitovereilleen niin julma kuin ihminen. Mitä me olemme? Mitä meistä on tullut?
Tämä on hyvä viesti, kiitos tästä. Jokainen voi varmaan itsekseen miettiä, miten voisi toimia nähdessään ihmisen hädässä. Jos ei uskalla puuttua tilanteeseen yksin, voi katsoa onko lähistöllä muita silminnäkijöitä ja pyytää näiltä apua tilanteeseen puuttumisessa. Että tehdään yhdessä jotain, mennään väliin, autetaan. Eikös se sanonta mene jotenkin, että joukossa on voimaa? Tai jos on ainoa silminnäkijä, voi pysytellä kauempana ja puuttua tilanteeseen edes verbaalisesti, jos ei uskalla tehdä muuta.
Itse ainakin lupaan yrittää tehdä jotain, jos satun hankalan tilanteen silminnäkijäksi - riippumatta uhrin sukupuolesta tai muista ominaisuuksista. Lupaan auttaa, lupaan ainakin yrittää auttaa.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin äärettömän surullinen, suorastaan lohduton on tämä nykymaailma. Joka tuutista tulvii uutisia siitä, miten onnettomuuden uhreja ei enää auteta, päinvastoin ollaan onnettomuuspaikoilla kuvaamassa ja häiritsemässä pelastushenkilöstön työtä. Lähimmäistä ei puolusteta hyökkääjiltä vaan käännetään vain katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisi.
Ihanko todella me haluamme tällaisen maailman? Haluammeko, että meitäkään ei auteta, kun tarvitsemme apua? Miltä tuntuu jos se, jonka kuvaa jaetaan somessa kun hän on ruhjoutunut onnettomuudessa, onkin oma läheinen?
Ihminen on muuttunut... niin, miksi? Edes eläin ei ole lajitovereilleen niin julma kuin ihminen. Mitä me olemme? Mitä meistä on tullut?
Nyt on niin monta kysymystä, etten jaksa vastata enää. Valitan.
Oletko joku ketjun virallinen vastaaja? Kenties tuo lapsuuden kokemusten vuoksi arka ja pelokas nainen, joka jauhaa miesasiaa suu vaahdossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ritarin pipari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.
Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?
Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.
Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.
Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.
No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.
Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.
Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!
Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?
Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.
Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.
Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?
Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.
Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?
Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...
Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.
Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.
Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.
Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.
Sinäkö arkana ja säikkynä naisena voisit katsella vierestä mitään tekemättä, edes apua huutamatta ja hälyttämättä, kun toista ahdistellaan ja pahoinpidellään? Kyllä todellakin halveksun tuollaista käytöstä ihan riippumatta sukupuolesta ja lapsuuden kokemuksista. T. karusta lapsuudesta huolimatta inhimillisyytensä säilyttänyt pienikikoinen nainen
Tietenkin hälyttäisin apua, kuten uskoisin suurimman osan ihmisistä tekevän. Luulin, että kyse on oman nahkan vaarantamisesta, kun siitä kirjoitit?
Kirjoitinko? Mielestäni kirjoitin paljon muustakin, pääasiassa lähimmäisen auttamisesta ja inhimillisyydestä, mutta katsoit tarpeelliseksi tarttua siihen oman nahkan varjelemiseen? Varjele toki omaasi, mutta auta nyt herran tähden edes jotenkin äläkä vain ole kuin et huomaisi. Siitä kai tässä nyt on pitkälti ollut kyse? Siitä, että ihmiset eivät ole näkevinään, eivät halua puuttua, ettei vain nyt itselle sattuis jotain. Etten nyt vain herättäis turhaan huomiota, ettei vain nyt joku ajattelis minusta jotain. Jos vaikka saan rasistin leiman otsaan (mikä tuntui tuolla ketjun alkupuolella olevan pääasiallinen huolenaihe).
Se avun tarvitsija kun voit ensi kerralla olla sinä tai tyttäresi.
Monta kysymystä, joten vastaan niihin yksi kerrallaan.
"Kirjoitinko?"
- Kyllä. Kirjoitit, että "Jos (...) varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan". Jos tämä keskustelufoorumin toiminta on sinulle vielä epäselvä, niin näet omat kirjoituksesi scrollaamalla ylöspäin, jos et muista, mitä kirjoitit.
"Mielestäni kirjoitin paljon muustakin, pääasiassa lähimmäisen auttamisesta ja inhimillisyydestä, mutta katsoit tarpeelliseksi tarttua siihen oman nahkan varjelemiseen?"
- Kirjoitit kyllä, eihän se mielipideasia ole. Jälleen kerran voit scrollata.
Katsoin tarpeelliseksi tarttua oman nahkan varjelemiseen, koska (1) kirjoitit, että muuten ansaitsee halveksunnan, jos ei aseta omaa nahkaa likoon (ks. yllä) (2) siitä tässä ketjussa on ollut kyse, ettei ihmiset (lähinnä miehet) mene itse väliin (3) koko ketjussa taas ei ole ollut puheenvuoroja, että pitäisi jättää ihmiset oman onnensa nojaan, eikä hälyttää apua tms, joten turha sitä konsensusta on lähteä kiistämään.
"Siitä [että ei olla kuin ei huomattaisi] kai tässä nyt on pitkälti ollut kyse?"
- Tästä ei kylläkään ole ollut kyse ketjussa. Yhtään viestiä en ole huomannut, missä olisi tällaista mainittu. Ehkä jossain näin oli mainittu, ja se meni minulta ohi, mutta en kyllä itse ole vastalauseita esittänyt. Miksi olisin, kun olen ollut samaa mieltä asiasta.
Kuulostat turhan paljon eräältä palstalla jankkaavalta miesasiamieheltä ollaksesi ”Lapsuuden kokemuksien vuoksi arka ja säikky nainen” ;)
(Ohis. Jatkakaa.)
Ohiksen ohis. Palstalla käy satoja tuhansia ihmisiä kuukaudessa. Miten voit tunnistaa yhden tyypin siitä tai kuvitella, että yksi ihminen voisi suoltaa kaiken miesasian?
Voin paljastaa, että olen yksi miesasiamiehistä. Eli voin varmuudella sanoa, että meitä on ainakin kaksi. Ehkä se toinen ehtii kirjoittaa tuhansia viestejä päivässä, kun itse kirjoitan viikossa ehkä viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin äärettömän surullinen, suorastaan lohduton on tämä nykymaailma. Joka tuutista tulvii uutisia siitä, miten onnettomuuden uhreja ei enää auteta, päinvastoin ollaan onnettomuuspaikoilla kuvaamassa ja häiritsemässä pelastushenkilöstön työtä. Lähimmäistä ei puolusteta hyökkääjiltä vaan käännetään vain katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisi.
Ihanko todella me haluamme tällaisen maailman? Haluammeko, että meitäkään ei auteta, kun tarvitsemme apua? Miltä tuntuu jos se, jonka kuvaa jaetaan somessa kun hän on ruhjoutunut onnettomuudessa, onkin oma läheinen?
Ihminen on muuttunut... niin, miksi? Edes eläin ei ole lajitovereilleen niin julma kuin ihminen. Mitä me olemme? Mitä meistä on tullut?
Tämä on hyvä viesti, kiitos tästä. Jokainen voi varmaan itsekseen miettiä, miten voisi toimia nähdessään ihmisen hädässä. Jos ei uskalla puuttua tilanteeseen yksin, voi katsoa onko lähistöllä muita silminnäkijöitä ja pyytää näiltä apua tilanteeseen puuttumisessa. Että tehdään yhdessä jotain, mennään väliin, autetaan. Eikös se sanonta mene jotenkin, että joukossa on voimaa? Tai jos on ainoa silminnäkijä, voi pysytellä kauempana ja puuttua tilanteeseen edes verbaalisesti, jos ei uskalla tehdä muuta.
Itse ainakin lupaan yrittää tehdä jotain, jos satun hankalan tilanteen silminnäkijäksi - riippumatta uhrin sukupuolesta tai muista ominaisuuksista. Lupaan auttaa, lupaan ainakin yrittää auttaa.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.
Turhaan kiittelet omaa viestiäsi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin äärettömän surullinen, suorastaan lohduton on tämä nykymaailma. Joka tuutista tulvii uutisia siitä, miten onnettomuuden uhreja ei enää auteta, päinvastoin ollaan onnettomuuspaikoilla kuvaamassa ja häiritsemässä pelastushenkilöstön työtä. Lähimmäistä ei puolusteta hyökkääjiltä vaan käännetään vain katse pois ja ollaan kuin ei huomattaisi.
Ihanko todella me haluamme tällaisen maailman? Haluammeko, että meitäkään ei auteta, kun tarvitsemme apua? Miltä tuntuu jos se, jonka kuvaa jaetaan somessa kun hän on ruhjoutunut onnettomuudessa, onkin oma läheinen?
Ihminen on muuttunut... niin, miksi? Edes eläin ei ole lajitovereilleen niin julma kuin ihminen. Mitä me olemme? Mitä meistä on tullut?
Nyt on niin monta kysymystä, etten jaksa vastata enää. Valitan.
Oletko joku ketjun virallinen vastaaja? Kenties tuo lapsuuden kokemusten vuoksi arka ja pelokas nainen, joka jauhaa miesasiaa suu vaahdossa?
Kai nyt jonkun pitää vastata, kun yksi pölkkypää kyselee kuin pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei tarvitse asua Helsingissä.
Kaikista parasta on kyllä, ettei kaltaisiasi kitisijöitä todellakaan ole täällä.
Jos ei saa suutaan auki, niin kärsikööt. Jos on alaikäisistä kyse, niin väliin pitää mennä...
Onhan nyt helvetti, että heikompaa ei voi mennä puolustamaan.
Mä olen ainakin sanonut esim. Ratikassa, jos känniset on ahdistelleet.
Yks juoppo tuli mun viereen teininä istumaan ja höpöttämään, niin sanoin sille niinkuin faija oli opettanut, että pidä se suus auki, mutta älä laske ääntä.
No, se deekuhan veti arbuusin klyyvariin ja vaihtoi paikkaa...😂😂😂😂Maalta muuttaneet lampaat on just noita yhyyyyy-tyyppejä. Helsinki on niin paha paikka yhyyyyyyy.
Stadilaisilta onnistuu tää käskyttäminen.Asia on juuri päinvastoin,Helsinkiläiset kulkee kuin ravihevoset laput silmillä eikä näe eikä kuule mitään,muualta tulijoilta on rohkeutta puuttua.
Tämähän oli se paras ominaisuus Helsingissä, kun ketään ei kiinnosta ja tässä se nyt aas nähtiin.
Kyllä Suomessakin mennään väärään suuntaa jos välinpitämättömyys saa jalansijaa. Myönnän itsekin silti, että joskus varmaan pelottaisi puuttua, kun olen rankan kiusaamistaustan omaava ( ei onneksi mitään tapauksen kaltaista ole sattunut), mutta toisaalta näiden kokemusten myötä empaattisuus on kasvanut ja minun olisi varmasti ainakin yritettävä puuttua tai muuten asia jäisi painamaan mieltä. Vaikea silti sanoa miten kävisi. Sen tiedän, ettei asiaan puuttuminen ( oli se sitten mistä tahansa kyse) ainakaan kohdallani välinpitämättömyyden takia jäisi vaan juuri sen oman pelon takia. Tiedän itsekin tapauksia, jossa esim. diabetesta sairastava nuori nainen on pyörtynyt bussipysäkille ilmeisesti alhaisen verensokerin takia ja ainoat häntä auttaneet henkilöt ovat olleet jotain "laitapuolenkulkijoita" ja toinen muistaakseni vankilassakin ollut. Toinen oli hakenut hänelle sokeripitoista välipalaa lähikaupasta ja olivat soittaneet apua. En tarkemmin muista mitä tapahtui, kun siitä on aikaa, mutta muistui heti tätä lukiessa mieleen. En silti tarkoita, että vaan "resupekat" olisivat niitä auttajia, mutta sen muistan että tämä tyttö oli järkyttynyt kun ihmiset olivat vaan menneet ohi ja hänen äitinsä todella kiitollinen näille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin lähennellyksi joutunut kirjoitti:
Hyvin puututtu sen tuossa tapauksessa avuttomimman ja heikoimman kiusaamiseen , mutta kyllä tuo lähennelty nainen itsekin olisi voinut tuosta tilanteesta selvitä , jos nyt olisi ollut vähänkään, edes JOTAIN naissotilasainesta hänessä.
Miksei hän siis yksinkertaisesti ITSE käskenyt ja määrännyt miestä lopettamaan heti, tai poistumaan paikalta ?
Kyllä hän kielsi, mutta häntä ei kuunneltu.
Se ei sitten vain tullut tarpeeksi käskevällä ja määrätietoisella äänensävyllä hänelle sanotuksi ja tehtyä tuon naisen itsensä taholta.
Tarvittiin siis joku muu ulkopuolinen, joku henkisesti vahvempi ja verbaalisesti kyvykkäämpi henkilö ,joka hänet tuosta tilanteesta,( ...josta hän ei olisi itse, ei sitten millään selvinnyt ?) pelasti.
Ja mikä sitten oli se sen tilanteen uhka ?
Luuletko, että kukaan ryhtyisi bussissa raiskaamaan, tai edes väkisin suutelemaan ketään ?
Sellaista nyt vain ei voi meillä Suomessa täällä tapahtua, enkä ole yhdestäkään sellaisesta tapauksestsa kuulllut, jossa niin olisi jossain täällä tapahtunut.
Sanalliset keinot siis riittävät anakin julkisessa kulkuneuvossa tapahtuvien lähentely-yritysten itsepuolustuskeinoiksi.
Päätellen siitä, että tämä (edes jonkunlaiseen ) omatoimisuuteen asiassa kehottava kommenttini oli saanut peräti 17 alapeukkua ja 0 yläpeukkua, voisi päätellä sen että huoli naisen turvallisuudesta julkisissa kulkuneuvoissa on noiden alapeukuttajien mielestä aina ja ensisijaisesti siis muiden kanssamatkustajien harteilla , eikä nainen itse uskalla sanoa edes vastaan noille hänen seuraansa, vaikka sitten väkisin, tunkeilijoille mitään ,koska on vain ihan nyhverö ja avuton, pelastajaa paikalle odottava uhriutuja (sen sijaan, että löisi tunkeilijaa itse vaikka reippaasti käsilaukullaan päähän)
Onko tähän kehottaminen muka jotain sovinismia ?
(No, ehkä se alapeukuttamalla on mahdollista vaikka sellaiseksikin kääntää, jos halutaan... )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienikokoisena miehenä en voi puuttua, koska en pysty puolustautumaan, jos häiritsijä hyökkää kimppuuni. Parempi pieni häirintä kuin sivullisella nenä poskella.
Toivottavasti sinua ei sitten haittaa että kun makaat verta vuotaen kadulla, ohikulkija jättää sinut siihen kun sinullahan voi olla AIDS.
Ja mitä yhteistä on haavoittuvassa tilassa olevalla joka ei voi hyökätä niskaan ja sellaisella tilanteella jossa joku voi käydä päällesi? Ei mitään. Soitan ja autan vanhuksia ja sairaskohtauksen saaneita, mutta en todellakaan mene väliin tilanteisiin jossa ukko voi tulla kimppuun.
Oletko mielestäsi vähemmän hengenvaarassa taudin kuin puukon takia? Molemmat voivat tappaa.
Voi saatana nyt. Kyllä sinä aivan hyvin ymmärrät, mitä eroa on mennä itse puolustuskyvyttömänä haastamaan jotain sekopää-äijää ja auttamaan sairaskohtauksen saanutta. Miksi tällä foorumilla ana keksitään ja jankataan tällaisia typeriä skenaarioita?
Koska suurin osa täällä olevista on naisia.
Tietenkin hälyttäisin apua, kuten uskoisin suurimman osan ihmisistä tekevän. Luulin, että kyse on oman nahkan vaarantamisesta, kun siitä kirjoitit?