Helsinkiläinen Juuli teki täydessä yöbussissa jotain, mihin muut eivät kyenneet: "Siinä tapahtui selvästi jotain, mitä nainen ei halunnut"

En ole miehenä millään muotoa velvollinen auttamaan yhtäkään naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Kaikkein parasta tosiaan on, että ihan tavallinen nainen puuttuu asiaan sanallisesti. Hänen kohdallaan on kaikkein epätodennäköisintä, että tekijä kävisi käsiksi. Miksi tästäkin pitää tehdä niin iso asia? Ja tuo naisten kiinnostukseen vetoaminen on naurettavaa. Ihan sama miten monta naista mies pelastaa, ei naiset kiinnostu yhtään sen enempää.

Onko sulla jotain todisteita tuolle väitteellesi? Minusta tuo nimittäin kuulostaa todella epäloogiselta, ettäkö muka parhaiten ahdistelun saisi estettyä uhrin kanssa hyvin identtinen naishenkilö? Mikäs idea siinä muka on? Jos minä pienenä naisihmisenä taisin pysäytettyä ahdistelun, niin loogisesti ajateltuna sen olisi pystynyt tekemään jo se ahdisteltu nainen itsekin. Tästä syystä mielestäni puuttujan pitää olla ainakin uhria isompi ja vahvempi. Olipa se puuttuja sitten vahva nainen tai mies, kunhan hän pärjäisi hyökkääjälle.

Mulla on itseasiassa kokemus siitä, kun olin baarissa ex-poikaystäväni kanssa ja näin sivummalla yhden miehen suutelevan yhtä naista väkisin seinää vasten. Nainen yritti työntää miestä kauemmas, mutta mies jatkoi suuteluaan väkisin. Huusin ahdistelijalle, että lopettaa. Ahdistelija vaan katsahti minuun päin ihan kuin hymähtäen ja jatkoi ahdisteluaan. Otin exääni kädestä kiinni ja lähdin ahdistelijaa päin. Ajatuksenani oli, että exäni olisi pistänyt tuon äijän kuriin. No mitä tämä munapää teki?! Hän riuhtaisi kätensä irti, huusi mulle, ettei ala puuttumaan asiaan ja lähti itse tanssilattialle. Tässäpä taas joidenkin miesten ritarillisuutta taas.

Tässä kohtaa menin sit hakemaan lähimmän vieraan miehen ja sain hänet avukseni. Hänen avullaan saatiin ahdistelija irti tytöstä ja heitettyä pihalle portsarin avulla. Pointti: yksin en olisi ikinä saanut ahdistelijaa kuriin. Tuolla tavalla käyttäytynyt mieskin oli ex sen illan jälkeen. Pidin moista käytöstä niin käsittämättömän vastenmielisenä ja vääränä, etten voinut enää kuvitella olevani sellaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ritarin pipari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?

Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.

Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.

Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?

Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.

Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?

Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...

Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Kaikkein parasta tosiaan on, että ihan tavallinen nainen puuttuu asiaan sanallisesti. Hänen kohdallaan on kaikkein epätodennäköisintä, että tekijä kävisi käsiksi. Miksi tästäkin pitää tehdä niin iso asia? Ja tuo naisten kiinnostukseen vetoaminen on naurettavaa. Ihan sama miten monta naista mies pelastaa, ei naiset kiinnostu yhtään sen enempää.

Onko sulla jotain todisteita tuolle väitteellesi? Minusta tuo nimittäin kuulostaa todella epäloogiselta, ettäkö muka parhaiten ahdistelun saisi estettyä uhrin kanssa hyvin identtinen naishenkilö? Mikäs idea siinä muka on? Jos minä pienenä naisihmisenä taisin pysäytettyä ahdistelun, niin loogisesti ajateltuna sen olisi pystynyt tekemään jo se ahdisteltu nainen itsekin. Tästä syystä mielestäni puuttujan pitää olla ainakin uhria isompi ja vahvempi. Olipa se puuttuja sitten vahva nainen tai mies, kunhan hän pärjäisi hyökkääjälle.

Mulla on itseasiassa kokemus siitä, kun olin baarissa ex-poikaystäväni kanssa ja näin sivummalla yhden miehen suutelevan yhtä naista väkisin seinää vasten. Nainen yritti työntää miestä kauemmas, mutta mies jatkoi suuteluaan väkisin. Huusin ahdistelijalle, että lopettaa. Ahdistelija vaan katsahti minuun päin ihan kuin hymähtäen ja jatkoi ahdisteluaan. Otin exääni kädestä kiinni ja lähdin ahdistelijaa päin. Ajatuksenani oli, että exäni olisi pistänyt tuon äijän kuriin. No mitä tämä munapää teki?! Hän riuhtaisi kätensä irti, huusi mulle, ettei ala puuttumaan asiaan ja lähti itse tanssilattialle. Tässäpä taas joidenkin miesten ritarillisuutta taas.

Tässä kohtaa menin sit hakemaan lähimmän vieraan miehen ja sain hänet avukseni. Hänen avullaan saatiin ahdistelija irti tytöstä ja heitettyä pihalle portsarin avulla. Pointti: yksin en olisi ikinä saanut ahdistelijaa kuriin. Tuolla tavalla käyttäytynyt mieskin oli ex sen illan jälkeen. Pidin moista käytöstä niin käsittämättömän vastenmielisenä ja vääränä, etten voinut enää kuvitella olevani sellaisen miehen kanssa.

Hölpönpölpön.

Oma isä opetti nuorena "sen minkä tappelussa häviää niin sen oikeudessa voittaa ja toisinpäin". Pätee tässäkin asiassa - jos puutut ulkopuolisten mähinöihin ja voittaisitkin vaikka ahdistelijan tappelussa niin sitten hyvin todennäköisesti saat myös itse syytteen liiallisesta voimankäytöstä ja pahoinpitelystä.

Joutuu vain itse sitten maksumieheksi ja tuomiolle käräjillä. Ei ole väärti.

Vierailija kirjoitti:

Suomimiehet vinkuvat joka tuutissa siitä, miten suominaiset eivät ole naisellisia, eikä mies voi kokea oloaan miehekkääksi heidän rinnallaan. Toista se heidän mielestään on ulkonaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin tavoin miellyttämään miehiä, he pyytävät naisellisesti vierailtakin miehiltä apua ja mies pääsee kokemaan olonsa ritarilliseksi. Ihmettelen suuresti, miten ette huomaa näiden asioiden syy-seuraussuhteita?

Olen nainen, joka tykkää olla naisellinen. Se on eräänlaista roolileikkiä. Naisellisuuteen kuuluu minusta väkisinkin eräänlainen heikkous. Nainen vähintäänkin esittää miestä heikompaa, jotta mies voi olla arkielämässäkin sankari ja suhteessa paljon vanhempi osapuoli, joka huolehtii naisestaan. Suomen miehet eivät tahdo huolehtia naisista. He eivät puutu näihin ahdistelutilanteisiin, vaan uskovat naisten olevan tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen itse ilman apua. Suominaisten on pakko opetella koviksi, miehekkäiksi, jotta pärjäävät tässä maassa. Tämä siksi, koska täällä ei ole miehiä pelastamassa.

Suomimies ei tahdo olla perheen pää. Hän ei tahdo ottaa vastuuta. Korkeintaan hän tahtoo saada lapsellisesti tahtonsa läpi, mutta hänellä ei ole halua huolehtia ja määrätä perheensä tai naisensa asioista. Suominaisen täytyy oppia huolehtimaan omasta ja koko perheen arjesta lähes kokonaan yksin. Suominaisesta tulee väkisinkin tässä sirkuksessa se suhteen kapteeni, joka pakostikin on määräävä ja siten miehekäs.

Tuo suominaisen määräävyys rakentuu niin pienistä kuin isoistakin asioista. Nainen tekee ruoan, siivoaa, huolehtii useimmiten laskut, auton vakuutukset ja huollot, mahdollisten lasten ja eläinten hyvinvoinnin. Mikäli nainen joutuu miehen tahdosta huolehtimaan suunnilleen kaikesta, niin väkisinkin hänestä tulee määräävä. Pakostikin hän huolehtii pitkälti talousasioista, koska miestä ei kiinnosta ottaa vastuuta. Nainen päättää, mitä ruokaa tehdään, nainen päättää ostokset kaupassa, nainen päättää suurimmasta osasta hankintoja.

Siinä sivussa suomimies vinkuu, miten ei pääse olemaan suhteessa MIES. Ei tietenkään pääse, kun hän ei tahdo ottaa vastuuta. Mikäli naisen täytyy huolehtia koko kodin huollosta, hänen on pakko olla se, joka suunnittelee budjetin siihen. Eihän mies edes voisi tietää kulujen suuruutta, ellei itse käytännössä huolehdi näistä asioista! Moni mies aliarvioikin todella törkeästi mm. kuukauden ruokakulujen määrän. Heidän arvioimillaan summilla ei paljoa muuta syötäisikään kuin pelkkää puuroa.

Jos mies ei tahdo ottaa vastuuta eikä tehdä asioita (esim. remontteja, vakuutusten ottamista, viedä koiria lenkille jne), ei hän voi myöskään määrätä, milloin ja miten tehdään mitäkin, koska hän ei käytännön kokemuksen puutteen takia edes tiedä, miten ne on järkevintä tehdä. Esim. nainen kokemuksensa vuoksi voi tietää, että on järkevintä tehdä ensin ruoka uuniin ja lähteä sen jälkeen lenkille koiran kanssa. Hän tietää, että niin on järkevintä tehdä, vaikka mies yrittäisi käskyttää naista lähtemään heti ensin lenkille ja tekemään ruokaa vasta sen jälkeen. Tyhmää ajanhukkaa se olisi.

Itse naisellisena naisena tykkään pyytää miehiltä apua ja neuvoja, koska yritän leipoa heistä perheen päitä. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Suomimies vastaa neuvojen kyselyyn "en mä tiiä, miks kyselet tollasta?"Mikäli pyydän miestä kantamaan vaikka kauppakasseja, sieltä tulee monesti vastaukseksi:"Kanna itse. Älä ole noin avuton!" Miehisempi mies tykkäisi tehdä asioita naisen puolesta ja saisi vastapalvelukseksi muunlaisia palveluksia naiseltaan takaisin. Samassa roolitus olisi perinteisempi: naisellinen  nainen ja miehinen mies.

Tämän tekstin pohjalta olet kontrollifriikki kulissisuhteen luoja, joten en kovin mieluusti sinua ottaisi mihinkään suhteeseen. Olettaen siis, että minä voisin asiasta edes päättää. Toivottavasti löydät jonkun sinun epätasa-arvoiseen muottiisi mahtuvan kumppanin, joka osaa lenkittää koiran ja uunimakkaran oikeaan aikaan.

T. M29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen käytös loppuisi, jos ihmiset reagoisivat siihen jotenkin. Ihan hirvittää ettei kukaan auta pientä teinityttö- raukkaakaan:(

Ei voi tehdä mitään koska rasismi.

Ihan hyvä kyllä, että te naiset olette aktiivisia kun tämä p*ska on vähän niinkuin teidän aiheuttamaanne.

Sä olet kyllä jätkä aivan kuutamolla. Ja sen lisäksi tämä maailmoja halaava asenne on 50-60-luvuilla syntyneiden vanhusten syytä. Heidän tekemisistään tässä kärsitään.

Ja siinäkin porukassa oli niitä, jotka haukkuivat veteraanit ja sikailivat kylillä.

1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla syntyneet ihmiset eivät ole vielä edes eläkkeellä, vaan työelämässä (tai sitten työttöminä työnhakijoina, jos meinaavat jotain korvausta työttömyydestään saada) 

Vanhuuseläkettä ei siis saa vielä kukaan noina aikoina syntyneistä. Mitä muuten noihin sotaveteraaneihin maassamme tule, niin sinä et ilmeisesti kyennyt ajattelemaan niin pitkälle, että he edustivat ryhmänä jo pelkästään monia ikäluokkiakin:oli talvisotaan lähes 40- vuotiaina  lähteneitä ja sitten niitä, jotka siinä viimeisessä, ns. Lapin sodassa, olivat tuskin 17-vuotta täyttäneitä,  nuoria poikia, eli täyttivät 30 v. vasta joskus 1958 !

Mitä koulutuskirjoon tuossa ryhmässä tuli, niin siinä oli kyllä niin kansakoulun käynyttä maaseudun sekatyömiestä kuin ennen sotia nuorena Helsingin tai Viipurin intellektuellipiireissä liikkuneita  ja yliopistonsa professoriksi valmistuneita, kaikkia sen ajan poliittisia suuntauksia ( siis sallittuja, tai ankarasti kiellettyjä)kannattaneita, oli niitä sitten sodan jälkeen valtakunnallisesti arvostettujen hyväntekeväisyysjärjestöjen johtoon kohonneita, kuin raakoja kirvesmurhaajia, tai vaimonsa leivinuuniin muuranneita kotimaisia rikostarinaklassikkoja, Kyllikki Saaren murhaaja ehkä, ja monet muut jotka rikostuomiotietojen perusteela olivat.

Heitä oli politiikan johtavilla paikoilla, koulujen (kuten silloin sanottiin) johtajaopettajina ja oppikoulujen rehtoreina (esim. antamassa käytöksenalennusrangaistuksia tai puhutteluja ja koulusta erottamisuhkauksia pojille sen ajan muodin mukaisesta pitkästä tukasta  yms. )

Voimistelunopettajalla saattoi olla vielä tuoreessa muistissaan sotilaspoikakoulutuksen pakolliset voimistelutunnit  kestävyysharjoituksineen ja joukkokureineen jne.

Saattoipa hänellä olla elähdyttävästi, vielä  omilta kouluajoiltaan muistissa tunnelmat vieraileelle Hitler-jugend joukkueelle koulunsa pihalla järjetetystä vierailuesityksestä ja heidän esityksistään myös.

Asevelimaita kun silloin oltiin ja "karaistuneen nuorison tehtävä näissä maissa  oli yhteinen ja tavoite sama." 

Mistään tällaisesta sinä et omilta vanhemmiltasi ole joutunut koskaan kuulemaan, eikä sinulle ole mitään niistä ajoista kerrottu (...eli siis: kukaan ne itse kokenut sinulle kertonut.)

Sotaveteraaneissa oli muuten paljon alkoholismiin lopulta päätyneitä, jotka sitten kuolivatkin niihin alkoholistien vaivoihin ja sairauksiin.

Alkoholistin käytös on alkoholistin käytöstä ja sota-ajan traumat siihen vaikuttivat monilla heistä.

Omaan jälkikasvuun se valitettavan monissa perheessä sitten purkautui ja elämä siinä oli monilla veteraanien lapsilla kotona yhtä jatkuvaa  pelkoa, varuillaanoloa  ja perhehelvettiä.

Sinulle käsite 'sotaveteraani' on ehkä sittenkin  tullut tutuksi pelkästään ja  vain  tästä nykyisestä uus-isänmaallisesta ns. mediahehkutuksesta.

Vuonna 2000 syntyneelle, nyt  nuorelle,se  sotaveteraani saattaa olla hänelle jo isoisänisä, eli sukupolvien (jo ihan  ketjua ) on välissä.

Tuo isoisänisä on, (jos vielä hengittää), todennäköisimmin jo jossain hoitolaitoksessa ennemmin kuin palvelutalossa ja edessä on enää se lopullinen siirto saattohoitoon, kun tila ja tilanne menee siitä vielä hänen kohdallaan huonommaksi...

Vierailija kirjoitti:

 Mietin vain, kun itse olen 169-senttinen mies, enkä ole koskaan kelvannut kenellekään naiselle pituuteni vuoksi. :(

Pituutesi ei ole syy. Itselläni oli aiemmin juuri pituisesi poikaystävä. Pituus on ongelma vain pinnallisille ihmisille. Hänellä on muuten nykyään perhe ja 3  lasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Kaikkein parasta tosiaan on, että ihan tavallinen nainen puuttuu asiaan sanallisesti. Hänen kohdallaan on kaikkein epätodennäköisintä, että tekijä kävisi käsiksi. Miksi tästäkin pitää tehdä niin iso asia? Ja tuo naisten kiinnostukseen vetoaminen on naurettavaa. Ihan sama miten monta naista mies pelastaa, ei naiset kiinnostu yhtään sen enempää.

Onko sulla jotain todisteita tuolle väitteellesi? Minusta tuo nimittäin kuulostaa todella epäloogiselta, ettäkö muka parhaiten ahdistelun saisi estettyä uhrin kanssa hyvin identtinen naishenkilö? Mikäs idea siinä muka on? Jos minä pienenä naisihmisenä taisin pysäytettyä ahdistelun, niin loogisesti ajateltuna sen olisi pystynyt tekemään jo se ahdisteltu nainen itsekin. Tästä syystä mielestäni puuttujan pitää olla ainakin uhria isompi ja vahvempi. Olipa se puuttuja sitten vahva nainen tai mies, kunhan hän pärjäisi hyökkääjälle.

Mulla on itseasiassa kokemus siitä, kun olin baarissa ex-poikaystäväni kanssa ja näin sivummalla yhden miehen suutelevan yhtä naista väkisin seinää vasten. Nainen yritti työntää miestä kauemmas, mutta mies jatkoi suuteluaan väkisin. Huusin ahdistelijalle, että lopettaa. Ahdistelija vaan katsahti minuun päin ihan kuin hymähtäen ja jatkoi ahdisteluaan. Otin exääni kädestä kiinni ja lähdin ahdistelijaa päin. Ajatuksenani oli, että exäni olisi pistänyt tuon äijän kuriin. No mitä tämä munapää teki?! Hän riuhtaisi kätensä irti, huusi mulle, ettei ala puuttumaan asiaan ja lähti itse tanssilattialle. Tässäpä taas joidenkin miesten ritarillisuutta taas.

Tässä kohtaa menin sit hakemaan lähimmän vieraan miehen ja sain hänet avukseni. Hänen avullaan saatiin ahdistelija irti tytöstä ja heitettyä pihalle portsarin avulla. Pointti: yksin en olisi ikinä saanut ahdistelijaa kuriin. Tuolla tavalla käyttäytynyt mieskin oli ex sen illan jälkeen. Pidin moista käytöstä niin käsittämättömän vastenmielisenä ja vääränä, etten voinut enää kuvitella olevani sellaisen miehen kanssa.

42 % miehiin kohdistuvasta väkivallasta on ennalta tuntemattoman miehen tekemää. Kaikki uutisoinnit, joita noista väliin menemisten väärin menemisistä muistan, ovat olleet sellaisia, joissa väliin mennyt mies on hakattu tai jopa tapettu. 

Kyse ei ole voimasta, vaan siitä, että henkilö joutuu silmätikuksi. Ei tarvinnut Juuli Kiisikisenkään ruveta painimaan väitetyn ahdistelijan kanssa, joten se siitä epäloogisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomimiehet vinkuvat joka tuutissa siitä, miten suominaiset eivät ole naisellisia, eikä mies voi kokea oloaan miehekkääksi heidän rinnallaan. Toista se heidän mielestään on ulkonaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin tavoin miellyttämään miehiä, he pyytävät naisellisesti vierailtakin miehiltä apua ja mies pääsee kokemaan olonsa ritarilliseksi. Ihmettelen suuresti, miten ette huomaa näiden asioiden syy-seuraussuhteita?

Olen nainen, joka tykkää olla naisellinen. Se on eräänlaista roolileikkiä. Naisellisuuteen kuuluu minusta väkisinkin eräänlainen heikkous. Nainen vähintäänkin esittää miestä heikompaa, jotta mies voi olla arkielämässäkin sankari ja suhteessa paljon vanhempi osapuoli, joka huolehtii naisestaan. Suomen miehet eivät tahdo huolehtia naisista. He eivät puutu näihin ahdistelutilanteisiin, vaan uskovat naisten olevan tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen itse ilman apua. Suominaisten on pakko opetella koviksi, miehekkäiksi, jotta pärjäävät tässä maassa. Tämä siksi, koska täällä ei ole miehiä pelastamassa.

Suomimies ei tahdo olla perheen pää. Hän ei tahdo ottaa vastuuta. Korkeintaan hän tahtoo saada lapsellisesti tahtonsa läpi, mutta hänellä ei ole halua huolehtia ja määrätä perheensä tai naisensa asioista. Suominaisen täytyy oppia huolehtimaan omasta ja koko perheen arjesta lähes kokonaan yksin. Suominaisesta tulee väkisinkin tässä sirkuksessa se suhteen kapteeni, joka pakostikin on määräävä ja siten miehekäs.

Tuo suominaisen määräävyys rakentuu niin pienistä kuin isoistakin asioista. Nainen tekee ruoan, siivoaa, huolehtii useimmiten laskut, auton vakuutukset ja huollot, mahdollisten lasten ja eläinten hyvinvoinnin. Mikäli nainen joutuu miehen tahdosta huolehtimaan suunnilleen kaikesta, niin väkisinkin hänestä tulee määräävä. Pakostikin hän huolehtii pitkälti talousasioista, koska miestä ei kiinnosta ottaa vastuuta. Nainen päättää, mitä ruokaa tehdään, nainen päättää ostokset kaupassa, nainen päättää suurimmasta osasta hankintoja.

Siinä sivussa suomimies vinkuu, miten ei pääse olemaan suhteessa MIES. Ei tietenkään pääse, kun hän ei tahdo ottaa vastuuta. Mikäli naisen täytyy huolehtia koko kodin huollosta, hänen on pakko olla se, joka suunnittelee budjetin siihen. Eihän mies edes voisi tietää kulujen suuruutta, ellei itse käytännössä huolehdi näistä asioista! Moni mies aliarvioikin todella törkeästi mm. kuukauden ruokakulujen määrän. Heidän arvioimillaan summilla ei paljoa muuta syötäisikään kuin pelkkää puuroa.

Jos mies ei tahdo ottaa vastuuta eikä tehdä asioita (esim. remontteja, vakuutusten ottamista, viedä koiria lenkille jne), ei hän voi myöskään määrätä, milloin ja miten tehdään mitäkin, koska hän ei käytännön kokemuksen puutteen takia edes tiedä, miten ne on järkevintä tehdä. Esim. nainen kokemuksensa vuoksi voi tietää, että on järkevintä tehdä ensin ruoka uuniin ja lähteä sen jälkeen lenkille koiran kanssa. Hän tietää, että niin on järkevintä tehdä, vaikka mies yrittäisi käskyttää naista lähtemään heti ensin lenkille ja tekemään ruokaa vasta sen jälkeen. Tyhmää ajanhukkaa se olisi.

Itse naisellisena naisena tykkään pyytää miehiltä apua ja neuvoja, koska yritän leipoa heistä perheen päitä. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Suomimies vastaa neuvojen kyselyyn "en mä tiiä, miks kyselet tollasta?"Mikäli pyydän miestä kantamaan vaikka kauppakasseja, sieltä tulee monesti vastaukseksi:"Kanna itse. Älä ole noin avuton!" Miehisempi mies tykkäisi tehdä asioita naisen puolesta ja saisi vastapalvelukseksi muunlaisia palveluksia naiseltaan takaisin. Samassa roolitus olisi perinteisempi: naisellinen  nainen ja miehinen mies.

Selvä homma, mutta (sinun kannaltasi) valitettavasti yhteiskunta ympärilläsi on valinnut tasa-arvon. Siihen ei kuulu mitään tuollaisia valta- tai vastuuasetelmia. Minusta parempi niin.

Tasa-arvo sopii monille miehille niin kauan, kuin se tarkoittaa sitä että nainen maksaa kaikesta vähintään puolet ja tekee kaikesta ikävästä vähintään kolme neljännestä. Sitten kuitenkin haikaillaan arvostuksen perään, vaikkei olla millään lailla valmiit sitä ansaitsemaan. Kuvitellaan, että riittää kun on tietynmerkkiset vehkeet housussa. Ei se pojat niin mee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Kaikkein parasta tosiaan on, että ihan tavallinen nainen puuttuu asiaan sanallisesti. Hänen kohdallaan on kaikkein epätodennäköisintä, että tekijä kävisi käsiksi. Miksi tästäkin pitää tehdä niin iso asia? Ja tuo naisten kiinnostukseen vetoaminen on naurettavaa. Ihan sama miten monta naista mies pelastaa, ei naiset kiinnostu yhtään sen enempää.

Onko sulla jotain todisteita tuolle väitteellesi? Minusta tuo nimittäin kuulostaa todella epäloogiselta, ettäkö muka parhaiten ahdistelun saisi estettyä uhrin kanssa hyvin identtinen naishenkilö? Mikäs idea siinä muka on? Jos minä pienenä naisihmisenä taisin pysäytettyä ahdistelun, niin loogisesti ajateltuna sen olisi pystynyt tekemään jo se ahdisteltu nainen itsekin. Tästä syystä mielestäni puuttujan pitää olla ainakin uhria isompi ja vahvempi. Olipa se puuttuja sitten vahva nainen tai mies, kunhan hän pärjäisi hyökkääjälle.

Mulla on itseasiassa kokemus siitä, kun olin baarissa ex-poikaystäväni kanssa ja näin sivummalla yhden miehen suutelevan yhtä naista väkisin seinää vasten. Nainen yritti työntää miestä kauemmas, mutta mies jatkoi suuteluaan väkisin. Huusin ahdistelijalle, että lopettaa. Ahdistelija vaan katsahti minuun päin ihan kuin hymähtäen ja jatkoi ahdisteluaan. Otin exääni kädestä kiinni ja lähdin ahdistelijaa päin. Ajatuksenani oli, että exäni olisi pistänyt tuon äijän kuriin. No mitä tämä munapää teki?! Hän riuhtaisi kätensä irti, huusi mulle, ettei ala puuttumaan asiaan ja lähti itse tanssilattialle. Tässäpä taas joidenkin miesten ritarillisuutta taas.

Tässä kohtaa menin sit hakemaan lähimmän vieraan miehen ja sain hänet avukseni. Hänen avullaan saatiin ahdistelija irti tytöstä ja heitettyä pihalle portsarin avulla. Pointti: yksin en olisi ikinä saanut ahdistelijaa kuriin. Tuolla tavalla käyttäytynyt mieskin oli ex sen illan jälkeen. Pidin moista käytöstä niin käsittämättömän vastenmielisenä ja vääränä, etten voinut enää kuvitella olevani sellaisen miehen kanssa.

Exäsi olisi pitänyt hakea se portsari, joka on palkattu, koulutettu sekä varusteiltaan ja muutoinkin soveltuva hoitamaan tällaiset tilanteet. Missään tapauksessa yhdenkään pikkusievässä olevan sivullisen ei ikinä pidä lähteä laittamaan ketään "kuriin", eikä ketään pidä sellaiseen edes yllyttää! Humalaisten nuorten miesten keskuudessa siitä seuraa aivan liian usein ongelmia ja ikäviä jatkoselvittelyjä.

Jättäkää uhoaminen kotiin ja antakaa ammattilaisten varmistaa turvallisuus.

t. Ex-ovimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomimiehet vinkuvat joka tuutissa siitä, miten suominaiset eivät ole naisellisia, eikä mies voi kokea oloaan miehekkääksi heidän rinnallaan. Toista se heidän mielestään on ulkonaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin tavoin miellyttämään miehiä, he pyytävät naisellisesti vierailtakin miehiltä apua ja mies pääsee kokemaan olonsa ritarilliseksi. Ihmettelen suuresti, miten ette huomaa näiden asioiden syy-seuraussuhteita?

Olen nainen, joka tykkää olla naisellinen. Se on eräänlaista roolileikkiä. Naisellisuuteen kuuluu minusta väkisinkin eräänlainen heikkous. Nainen vähintäänkin esittää miestä heikompaa, jotta mies voi olla arkielämässäkin sankari ja suhteessa paljon vanhempi osapuoli, joka huolehtii naisestaan. Suomen miehet eivät tahdo huolehtia naisista. He eivät puutu näihin ahdistelutilanteisiin, vaan uskovat naisten olevan tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen itse ilman apua. Suominaisten on pakko opetella koviksi, miehekkäiksi, jotta pärjäävät tässä maassa. Tämä siksi, koska täällä ei ole miehiä pelastamassa.

Suomimies ei tahdo olla perheen pää. Hän ei tahdo ottaa vastuuta. Korkeintaan hän tahtoo saada lapsellisesti tahtonsa läpi, mutta hänellä ei ole halua huolehtia ja määrätä perheensä tai naisensa asioista. Suominaisen täytyy oppia huolehtimaan omasta ja koko perheen arjesta lähes kokonaan yksin. Suominaisesta tulee väkisinkin tässä sirkuksessa se suhteen kapteeni, joka pakostikin on määräävä ja siten miehekäs.

Tuo suominaisen määräävyys rakentuu niin pienistä kuin isoistakin asioista. Nainen tekee ruoan, siivoaa, huolehtii useimmiten laskut, auton vakuutukset ja huollot, mahdollisten lasten ja eläinten hyvinvoinnin. Mikäli nainen joutuu miehen tahdosta huolehtimaan suunnilleen kaikesta, niin väkisinkin hänestä tulee määräävä. Pakostikin hän huolehtii pitkälti talousasioista, koska miestä ei kiinnosta ottaa vastuuta. Nainen päättää, mitä ruokaa tehdään, nainen päättää ostokset kaupassa, nainen päättää suurimmasta osasta hankintoja.

Siinä sivussa suomimies vinkuu, miten ei pääse olemaan suhteessa MIES. Ei tietenkään pääse, kun hän ei tahdo ottaa vastuuta. Mikäli naisen täytyy huolehtia koko kodin huollosta, hänen on pakko olla se, joka suunnittelee budjetin siihen. Eihän mies edes voisi tietää kulujen suuruutta, ellei itse käytännössä huolehdi näistä asioista! Moni mies aliarvioikin todella törkeästi mm. kuukauden ruokakulujen määrän. Heidän arvioimillaan summilla ei paljoa muuta syötäisikään kuin pelkkää puuroa.

Jos mies ei tahdo ottaa vastuuta eikä tehdä asioita (esim. remontteja, vakuutusten ottamista, viedä koiria lenkille jne), ei hän voi myöskään määrätä, milloin ja miten tehdään mitäkin, koska hän ei käytännön kokemuksen puutteen takia edes tiedä, miten ne on järkevintä tehdä. Esim. nainen kokemuksensa vuoksi voi tietää, että on järkevintä tehdä ensin ruoka uuniin ja lähteä sen jälkeen lenkille koiran kanssa. Hän tietää, että niin on järkevintä tehdä, vaikka mies yrittäisi käskyttää naista lähtemään heti ensin lenkille ja tekemään ruokaa vasta sen jälkeen. Tyhmää ajanhukkaa se olisi.

Itse naisellisena naisena tykkään pyytää miehiltä apua ja neuvoja, koska yritän leipoa heistä perheen päitä. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Suomimies vastaa neuvojen kyselyyn "en mä tiiä, miks kyselet tollasta?"Mikäli pyydän miestä kantamaan vaikka kauppakasseja, sieltä tulee monesti vastaukseksi:"Kanna itse. Älä ole noin avuton!" Miehisempi mies tykkäisi tehdä asioita naisen puolesta ja saisi vastapalvelukseksi muunlaisia palveluksia naiseltaan takaisin. Samassa roolitus olisi perinteisempi: naisellinen  nainen ja miehinen mies.

Selvä homma, mutta (sinun kannaltasi) valitettavasti yhteiskunta ympärilläsi on valinnut tasa-arvon. Siihen ei kuulu mitään tuollaisia valta- tai vastuuasetelmia. Minusta parempi niin.

Tasa-arvo sopii monille miehille niin kauan, kuin se tarkoittaa sitä että nainen maksaa kaikesta vähintään puolet ja tekee kaikesta ikävästä vähintään kolme neljännestä. Sitten kuitenkin haikaillaan arvostuksen perään, vaikkei olla millään lailla valmiit sitä ansaitsemaan. Kuvitellaan, että riittää kun on tietynmerkkiset vehkeet housussa. Ei se pojat niin mee.

Minkä ihmeen arvostuksen? Tarkoitatko sitä jatkuvaa miesten haukkumista ja vähättelyä, jota naiset tälläkin palstalla joka ikinen päivä harrastavat? Ja tuollaisten takiako pitäisi itsensä asettaa vaaraan? Juu niin varmaan. Poliisin voin soittaa, jos olet hädässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomimiehet vinkuvat joka tuutissa siitä, miten suominaiset eivät ole naisellisia, eikä mies voi kokea oloaan miehekkääksi heidän rinnallaan. Toista se heidän mielestään on ulkonaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin tavoin miellyttämään miehiä, he pyytävät naisellisesti vierailtakin miehiltä apua ja mies pääsee kokemaan olonsa ritarilliseksi. Ihmettelen suuresti, miten ette huomaa näiden asioiden syy-seuraussuhteita?

Olen nainen, joka tykkää olla naisellinen. Se on eräänlaista roolileikkiä. Naisellisuuteen kuuluu minusta väkisinkin eräänlainen heikkous. Nainen vähintäänkin esittää miestä heikompaa, jotta mies voi olla arkielämässäkin sankari ja suhteessa paljon vanhempi osapuoli, joka huolehtii naisestaan. Suomen miehet eivät tahdo huolehtia naisista. He eivät puutu näihin ahdistelutilanteisiin, vaan uskovat naisten olevan tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen itse ilman apua. Suominaisten on pakko opetella koviksi, miehekkäiksi, jotta pärjäävät tässä maassa. Tämä siksi, koska täällä ei ole miehiä pelastamassa.

Suomimies ei tahdo olla perheen pää. Hän ei tahdo ottaa vastuuta. Korkeintaan hän tahtoo saada lapsellisesti tahtonsa läpi, mutta hänellä ei ole halua huolehtia ja määrätä perheensä tai naisensa asioista. Suominaisen täytyy oppia huolehtimaan omasta ja koko perheen arjesta lähes kokonaan yksin. Suominaisesta tulee väkisinkin tässä sirkuksessa se suhteen kapteeni, joka pakostikin on määräävä ja siten miehekäs.

Tuo suominaisen määräävyys rakentuu niin pienistä kuin isoistakin asioista. Nainen tekee ruoan, siivoaa, huolehtii useimmiten laskut, auton vakuutukset ja huollot, mahdollisten lasten ja eläinten hyvinvoinnin. Mikäli nainen joutuu miehen tahdosta huolehtimaan suunnilleen kaikesta, niin väkisinkin hänestä tulee määräävä. Pakostikin hän huolehtii pitkälti talousasioista, koska miestä ei kiinnosta ottaa vastuuta. Nainen päättää, mitä ruokaa tehdään, nainen päättää ostokset kaupassa, nainen päättää suurimmasta osasta hankintoja.

Siinä sivussa suomimies vinkuu, miten ei pääse olemaan suhteessa MIES. Ei tietenkään pääse, kun hän ei tahdo ottaa vastuuta. Mikäli naisen täytyy huolehtia koko kodin huollosta, hänen on pakko olla se, joka suunnittelee budjetin siihen. Eihän mies edes voisi tietää kulujen suuruutta, ellei itse käytännössä huolehdi näistä asioista! Moni mies aliarvioikin todella törkeästi mm. kuukauden ruokakulujen määrän. Heidän arvioimillaan summilla ei paljoa muuta syötäisikään kuin pelkkää puuroa.

Jos mies ei tahdo ottaa vastuuta eikä tehdä asioita (esim. remontteja, vakuutusten ottamista, viedä koiria lenkille jne), ei hän voi myöskään määrätä, milloin ja miten tehdään mitäkin, koska hän ei käytännön kokemuksen puutteen takia edes tiedä, miten ne on järkevintä tehdä. Esim. nainen kokemuksensa vuoksi voi tietää, että on järkevintä tehdä ensin ruoka uuniin ja lähteä sen jälkeen lenkille koiran kanssa. Hän tietää, että niin on järkevintä tehdä, vaikka mies yrittäisi käskyttää naista lähtemään heti ensin lenkille ja tekemään ruokaa vasta sen jälkeen. Tyhmää ajanhukkaa se olisi.

Itse naisellisena naisena tykkään pyytää miehiltä apua ja neuvoja, koska yritän leipoa heistä perheen päitä. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Suomimies vastaa neuvojen kyselyyn "en mä tiiä, miks kyselet tollasta?"Mikäli pyydän miestä kantamaan vaikka kauppakasseja, sieltä tulee monesti vastaukseksi:"Kanna itse. Älä ole noin avuton!" Miehisempi mies tykkäisi tehdä asioita naisen puolesta ja saisi vastapalvelukseksi muunlaisia palveluksia naiseltaan takaisin. Samassa roolitus olisi perinteisempi: naisellinen  nainen ja miehinen mies.

Selvä homma, mutta (sinun kannaltasi) valitettavasti yhteiskunta ympärilläsi on valinnut tasa-arvon. Siihen ei kuulu mitään tuollaisia valta- tai vastuuasetelmia. Minusta parempi niin.

Tasa-arvo sopii monille miehille niin kauan, kuin se tarkoittaa sitä että nainen maksaa kaikesta vähintään puolet ja tekee kaikesta ikävästä vähintään kolme neljännestä. Sitten kuitenkin haikaillaan arvostuksen perään, vaikkei olla millään lailla valmiit sitä ansaitsemaan. Kuvitellaan, että riittää kun on tietynmerkkiset vehkeet housussa. Ei se pojat niin mee.

Pointti on se, että arvostuksen ansaitseminen tapahtuu miehillä ja naisilla samalla tavalla nykyisin. Miehen ei enää tarvitse olla nyrkit pystyssä hakkaamassa kilpakosijoita ollakseen arvostettu. Eikä naisen tarvitse enää tyytyä olemaan heikko ja avuton seksipalkinto näille hakkaajille. Molemmat voivat käyttäytyä ihmisiksi ja sillä tavalla olla arvostettuja. Win-win.

... tuollaisessa, kuvatussa tilanteessa jo (ja kuvatussa tilassa: vielä) elossa olevaa sotaveteraania , (jonka kaikki lapsetkin ovat ehkä jo kuolleet) onkin siis  jälkipolvien nyt aika ongelmatonta jo ns. 'kunnioittaa'.

Siihen ja sille kunnioitukselle  media antaa kyllä riittävät  'Suomi 100 '-mallit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomimiehet vinkuvat joka tuutissa siitä, miten suominaiset eivät ole naisellisia, eikä mies voi kokea oloaan miehekkääksi heidän rinnallaan. Toista se heidän mielestään on ulkonaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin tavoin miellyttämään miehiä, he pyytävät naisellisesti vierailtakin miehiltä apua ja mies pääsee kokemaan olonsa ritarilliseksi. Ihmettelen suuresti, miten ette huomaa näiden asioiden syy-seuraussuhteita?

Olen nainen, joka tykkää olla naisellinen. Se on eräänlaista roolileikkiä. Naisellisuuteen kuuluu minusta väkisinkin eräänlainen heikkous. Nainen vähintäänkin esittää miestä heikompaa, jotta mies voi olla arkielämässäkin sankari ja suhteessa paljon vanhempi osapuoli, joka huolehtii naisestaan. Suomen miehet eivät tahdo huolehtia naisista. He eivät puutu näihin ahdistelutilanteisiin, vaan uskovat naisten olevan tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen itse ilman apua. Suominaisten on pakko opetella koviksi, miehekkäiksi, jotta pärjäävät tässä maassa. Tämä siksi, koska täällä ei ole miehiä pelastamassa.

Suomimies ei tahdo olla perheen pää. Hän ei tahdo ottaa vastuuta. Korkeintaan hän tahtoo saada lapsellisesti tahtonsa läpi, mutta hänellä ei ole halua huolehtia ja määrätä perheensä tai naisensa asioista. Suominaisen täytyy oppia huolehtimaan omasta ja koko perheen arjesta lähes kokonaan yksin. Suominaisesta tulee väkisinkin tässä sirkuksessa se suhteen kapteeni, joka pakostikin on määräävä ja siten miehekäs.

Tuo suominaisen määräävyys rakentuu niin pienistä kuin isoistakin asioista. Nainen tekee ruoan, siivoaa, huolehtii useimmiten laskut, auton vakuutukset ja huollot, mahdollisten lasten ja eläinten hyvinvoinnin. Mikäli nainen joutuu miehen tahdosta huolehtimaan suunnilleen kaikesta, niin väkisinkin hänestä tulee määräävä. Pakostikin hän huolehtii pitkälti talousasioista, koska miestä ei kiinnosta ottaa vastuuta. Nainen päättää, mitä ruokaa tehdään, nainen päättää ostokset kaupassa, nainen päättää suurimmasta osasta hankintoja.

Siinä sivussa suomimies vinkuu, miten ei pääse olemaan suhteessa MIES. Ei tietenkään pääse, kun hän ei tahdo ottaa vastuuta. Mikäli naisen täytyy huolehtia koko kodin huollosta, hänen on pakko olla se, joka suunnittelee budjetin siihen. Eihän mies edes voisi tietää kulujen suuruutta, ellei itse käytännössä huolehdi näistä asioista! Moni mies aliarvioikin todella törkeästi mm. kuukauden ruokakulujen määrän. Heidän arvioimillaan summilla ei paljoa muuta syötäisikään kuin pelkkää puuroa.

Jos mies ei tahdo ottaa vastuuta eikä tehdä asioita (esim. remontteja, vakuutusten ottamista, viedä koiria lenkille jne), ei hän voi myöskään määrätä, milloin ja miten tehdään mitäkin, koska hän ei käytännön kokemuksen puutteen takia edes tiedä, miten ne on järkevintä tehdä. Esim. nainen kokemuksensa vuoksi voi tietää, että on järkevintä tehdä ensin ruoka uuniin ja lähteä sen jälkeen lenkille koiran kanssa. Hän tietää, että niin on järkevintä tehdä, vaikka mies yrittäisi käskyttää naista lähtemään heti ensin lenkille ja tekemään ruokaa vasta sen jälkeen. Tyhmää ajanhukkaa se olisi.

Itse naisellisena naisena tykkään pyytää miehiltä apua ja neuvoja, koska yritän leipoa heistä perheen päitä. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Suomimies vastaa neuvojen kyselyyn "en mä tiiä, miks kyselet tollasta?"Mikäli pyydän miestä kantamaan vaikka kauppakasseja, sieltä tulee monesti vastaukseksi:"Kanna itse. Älä ole noin avuton!" Miehisempi mies tykkäisi tehdä asioita naisen puolesta ja saisi vastapalvelukseksi muunlaisia palveluksia naiseltaan takaisin. Samassa roolitus olisi perinteisempi: naisellinen  nainen ja miehinen mies.

Selvä homma, mutta (sinun kannaltasi) valitettavasti yhteiskunta ympärilläsi on valinnut tasa-arvon. Siihen ei kuulu mitään tuollaisia valta- tai vastuuasetelmia. Minusta parempi niin.

Tasa-arvo sopii monille miehille niin kauan, kuin se tarkoittaa sitä että nainen maksaa kaikesta vähintään puolet ja tekee kaikesta ikävästä vähintään kolme neljännestä. Sitten kuitenkin haikaillaan arvostuksen perään, vaikkei olla millään lailla valmiit sitä ansaitsemaan. Kuvitellaan, että riittää kun on tietynmerkkiset vehkeet housussa. Ei se pojat niin mee.

Meinaat, että jollain kotitöiden tekemisellä ja lastenhoidolla joku mies on joskus saanut arvostusta? Hahah! Voin jo melkein haistaa kosteat pimpit baarissa, kun mies kertoo tiskaamisestaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ritarin pipari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?

Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.

Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.

Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?

Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.

Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?

Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...

Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.

Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.

Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.

Ottiko tämä oman kertomuksensa mukaan sankariteon tehnyt nainen itse yhteyttä Maikkarin toimitukseen vai mistä he saivat tuosta tapauksesta edes tietää, kun rikosilmoitustakaan ei vissiin vielä ainakaan tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ritarin pipari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?

Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.

Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.

Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?

Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.

Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?

Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...

Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.

Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.

Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.

Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ritarin pipari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kuvailtu ahdistelu on kuvottavaa ja väärin. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Kanssaihmisillä on tietysti velvollisuus auttaa, jos näkevät toisen olevan hädässä.

Sen sijaan vitutti tuo jutussa moneen kertaan esiin tuleva toisten syyllistys ja oman sädekehän kiillotus. Luultavasti muut eivät huomanneet tilannetta tai ainakaan osanneet tulkita sitä oikein. Eikö kanssaihmisiä voitaisi vain auttaa sortumatta silti muiden syyttelyyn?

Vastaavat sankaritarinat jurppivat aina raskaasti. "Muut menivät ohi, mutta MINÄ autoin". Eivätköhän monet auta toisia ihan jatkuvasti pienissä ja isoissa asioissa, tekemättä siitä kuitenkaan valtavaa numeroa. Itse olen ainakin saanut monenlaista apua ja autan myös muita, eikä siitä ole ollut tarvetta huudella pitkin medioita.

Ei muiden syyllistys tässä sikäli haittaa minua, koska he ansaitsevat haukkunsa. Miten esim. raavaat miehetkään eivät puuttuneet asiaan? Todella noloa.

Sen sijaan en voi ymmärtää näitä juttuja somessa, jossa oikein kiillotetaan omaa kruunua omalla nimellä ja naamalla. Ei voida edes 50 senttistä antaa kodittomalle ilman, että siitä tehdään julkaisu someen ja hymistellään, kuinka ollaan hyviä ihmisiä. Sellainen on minusta vastenmielistä. Ihanaa, että autoit, mutta älä yritä kerätä sillä kunniaa muilta. Etenkään jos teko ei oikeasti ole suuri. Sama kuin tekisi julkaisun siitä, kun pitää jollekin ovea auki. Aikalailla yhtä pieni juttu tekijälleen jonkun yhden pikaruoka-annoksen tarjoaminen kodittomalle.

No tietenkin se meni miesten haukkumiseksi. Niinhän nämä jutut yleensä menevät. Mikä ihmeen velvollisuus näillä "raavailla miehillä" on toimia toisten suojelijoina oman hyvinvointinsa kustannuksella? Joko kaikilla on velvollisuus auttaa tai sitten ei kenelläkään, mutta ei se niin voi olla, että jollain ihmisryhmällä on muita enemmän velvollisuuksia.

Joo ei toki nykymiehiltä saa mitään edellyttää saati vaatia. Totta kai sen teinitytön, perheenäidin, rollaattorimummon tai 100-vuotiaan veteraanin pitää mennä auttamaan hädässä olevaa, ettei vain nykyjannun kynsi katkea tai tukka mene sekaisin.

Sitten tullaan ihmettelemään nettipalstoille kun ei naiset arvosta eikä kiinnostu. Miten kummallista!

Selvitäppä miten miehenä saisin "arvostusta ja kiinnostusta" naisilta osakseni jos ritari rohkeana suin päin säntäilen taikka joku muu mies esim. joukko tappeluun, ahdistelevan miesjoukon väliin (usein ei-Suomalaista syntyperää ja voi olla 10 päinenkin poppoo liikkeellä), julkisella paikalla kuten kadulla tai joukkoliikenteessä kuten linja-autossa häiriökäyttäytyvän miehen tai miehien kimppuun?

Nämä ei välttämättä ole mitään miehuuden osoituksen paikkoja vaan äärimmäistä harkintaa edellyttäviä tilanteita ja kylmäpäisyyttä vaativia juttuja. Hätäkeskukseen soitto voi olla fiksuin ratkaisu. Mitään mitalia ei saa jos tilanteeseen säntäävä ulkopuolinen vaikka pahoinpidellään hengiltä taikka vakavan ja pysyvän ruumiin vamman saa tuollaisen takia. Ja mistä sitä tietää jos jotkut nistit vaikka riehuu, että onko siellä terä-aseita piilotettuna jossakin ja sitten puukottavat sinut hengiltä kun leikit sankaria.

Ei ketään voi velvoittaa henkensä ja terveytensä uhalla toimimaan uhkaavissa tilanteissa tietyllä tavalla, ainoastaan viranomaisia joilla on koulutus, välineet ja laki puolellaan. Itse olen kerran 18 vuotiaana mennyt baarissa jonkun lähempänä 30 vuotiaan pariskunnan riidan väliin - lopputulos oli että tämä minua paljon raavaampi mies pahoinpiteli minut melko pahastikin ennen kuin poket tulivat paikalle. Kannattiko? No ei rehellisesti sanottuna kannattanut ja en kylläkään saanut osakseni mitään ihailua ja naisia sillä sankari teollani.

Pitäis tehä joku sääntö jos mies leikkii ritaria niin sitten myös saisi joltakin tilanteen todistaneelta naiselta piparia. Puuttumis kynnys varmaan alenisi?

Arvostus ja piparin saaminen ovat vielä kaksi eria asiaa.

Mutta niin. Kyllä miehestä huokuu se, että hänellä on oikeuden- ja velvollisuudentuntoa, empatiaa, inhimillisyyttä ja rohkeutta. Samoin huokuu se, jos miehellä ei ole mitään noista vaan hän on selkärangaton pelkuri. Arvaa kumpaa arvostetaan enemmän?

Ps. Sitä pipariakin lohkeaa todennäköisemmin sille jota arvostetaan kuin sille, jota halveksitaan...

Ai että, vanha kunnon Miehen rooli. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, naisten roolit muuttuvat, yhteiskunta muuttuu, kaikki muuttuu... mutta aina vaan mies saa olla vain yhdenlainen Miehekäs Mies. Muut ovat "miehiä", jos edes niitä.

Tuolla edellä puhutaan miehestä joten siitä kai tuo kommentoimasikin sitten jatkaa. Mutta kyllä minustakin IHMINEN, joka on empaattinen, omaa moraalia, joka auttaa hädässä olevaa, on puoleensavetävämpi kuin sellainen joka vähät välittää muista kuin itsestään. Koskee siis naisiakin. Jos jättää auttamatta hädässä olevaa ja varjelee vain omaa nahkaansa, ansaitsee halveksunnan sukupuolesta riippumatta.

Kyse ei siis ole sankaruudesta tai miehisyydestä vaan ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Jotenkin miehet vain tuntuvat ulkoistaneen inhimillisyydenkin naisten niskoille, kaiken muun ”turhan painolastin” ohella.

Aika kylmää peliä, että varovaisia ja arkoja ihmisiä pitäisi halveksia. Jotenkin tämä ei natsaa vaatimuksiisi inhimillisyydestä. Lapsuuden kokemuksien vuoksi arkana ja säikkynä naisena ajatusmaailmasi ei kuulosta kivalta.

Sinäkö arkana ja säikkynä naisena voisit katsella vierestä mitään tekemättä, edes apua huutamatta ja hälyttämättä, kun toista ahdistellaan ja pahoinpidellään? Kyllä todellakin halveksun tuollaista käytöstä ihan riippumatta sukupuolesta ja lapsuuden kokemuksista. T. karusta lapsuudesta huolimatta inhimillisyytensä säilyttänyt pienikikoinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomimiehet vinkuvat joka tuutissa siitä, miten suominaiset eivät ole naisellisia, eikä mies voi kokea oloaan miehekkääksi heidän rinnallaan. Toista se heidän mielestään on ulkonaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin tavoin miellyttämään miehiä, he pyytävät naisellisesti vierailtakin miehiltä apua ja mies pääsee kokemaan olonsa ritarilliseksi. Ihmettelen suuresti, miten ette huomaa näiden asioiden syy-seuraussuhteita?

Olen nainen, joka tykkää olla naisellinen. Se on eräänlaista roolileikkiä. Naisellisuuteen kuuluu minusta väkisinkin eräänlainen heikkous. Nainen vähintäänkin esittää miestä heikompaa, jotta mies voi olla arkielämässäkin sankari ja suhteessa paljon vanhempi osapuoli, joka huolehtii naisestaan. Suomen miehet eivät tahdo huolehtia naisista. He eivät puutu näihin ahdistelutilanteisiin, vaan uskovat naisten olevan tarpeeksi vahvoja pärjätäkseen itse ilman apua. Suominaisten on pakko opetella koviksi, miehekkäiksi, jotta pärjäävät tässä maassa. Tämä siksi, koska täällä ei ole miehiä pelastamassa.

Suomimies ei tahdo olla perheen pää. Hän ei tahdo ottaa vastuuta. Korkeintaan hän tahtoo saada lapsellisesti tahtonsa läpi, mutta hänellä ei ole halua huolehtia ja määrätä perheensä tai naisensa asioista. Suominaisen täytyy oppia huolehtimaan omasta ja koko perheen arjesta lähes kokonaan yksin. Suominaisesta tulee väkisinkin tässä sirkuksessa se suhteen kapteeni, joka pakostikin on määräävä ja siten miehekäs.

Tuo suominaisen määräävyys rakentuu niin pienistä kuin isoistakin asioista. Nainen tekee ruoan, siivoaa, huolehtii useimmiten laskut, auton vakuutukset ja huollot, mahdollisten lasten ja eläinten hyvinvoinnin. Mikäli nainen joutuu miehen tahdosta huolehtimaan suunnilleen kaikesta, niin väkisinkin hänestä tulee määräävä. Pakostikin hän huolehtii pitkälti talousasioista, koska miestä ei kiinnosta ottaa vastuuta. Nainen päättää, mitä ruokaa tehdään, nainen päättää ostokset kaupassa, nainen päättää suurimmasta osasta hankintoja.

Siinä sivussa suomimies vinkuu, miten ei pääse olemaan suhteessa MIES. Ei tietenkään pääse, kun hän ei tahdo ottaa vastuuta. Mikäli naisen täytyy huolehtia koko kodin huollosta, hänen on pakko olla se, joka suunnittelee budjetin siihen. Eihän mies edes voisi tietää kulujen suuruutta, ellei itse käytännössä huolehdi näistä asioista! Moni mies aliarvioikin todella törkeästi mm. kuukauden ruokakulujen määrän. Heidän arvioimillaan summilla ei paljoa muuta syötäisikään kuin pelkkää puuroa.

Jos mies ei tahdo ottaa vastuuta eikä tehdä asioita (esim. remontteja, vakuutusten ottamista, viedä koiria lenkille jne), ei hän voi myöskään määrätä, milloin ja miten tehdään mitäkin, koska hän ei käytännön kokemuksen puutteen takia edes tiedä, miten ne on järkevintä tehdä. Esim. nainen kokemuksensa vuoksi voi tietää, että on järkevintä tehdä ensin ruoka uuniin ja lähteä sen jälkeen lenkille koiran kanssa. Hän tietää, että niin on järkevintä tehdä, vaikka mies yrittäisi käskyttää naista lähtemään heti ensin lenkille ja tekemään ruokaa vasta sen jälkeen. Tyhmää ajanhukkaa se olisi.

Itse naisellisena naisena tykkään pyytää miehiltä apua ja neuvoja, koska yritän leipoa heistä perheen päitä. Joskus se onnistuu, useimmiten ei. Suomimies vastaa neuvojen kyselyyn "en mä tiiä, miks kyselet tollasta?"Mikäli pyydän miestä kantamaan vaikka kauppakasseja, sieltä tulee monesti vastaukseksi:"Kanna itse. Älä ole noin avuton!" Miehisempi mies tykkäisi tehdä asioita naisen puolesta ja saisi vastapalvelukseksi muunlaisia palveluksia naiseltaan takaisin. Samassa roolitus olisi perinteisempi: naisellinen  nainen ja miehinen mies.

Selvä homma, mutta (sinun kannaltasi) valitettavasti yhteiskunta ympärilläsi on valinnut tasa-arvon. Siihen ei kuulu mitään tuollaisia valta- tai vastuuasetelmia. Minusta parempi niin.

Tasa-arvo sopii monille miehille niin kauan, kuin se tarkoittaa sitä että nainen maksaa kaikesta vähintään puolet ja tekee kaikesta ikävästä vähintään kolme neljännestä. Sitten kuitenkin haikaillaan arvostuksen perään, vaikkei olla millään lailla valmiit sitä ansaitsemaan. Kuvitellaan, että riittää kun on tietynmerkkiset vehkeet housussa. Ei se pojat niin mee.

Meinaat, että jollain kotitöiden tekemisellä ja lastenhoidolla joku mies on joskus saanut arvostusta? Hahah! Voin jo melkein haistaa kosteat pimpit baarissa, kun mies kertoo tiskaamisestaan!

Ja sä meinaat, että sitä arvostusta saa irtisanoutumalla tyystin kaikesta vastuusta: enää ei miehen kuulu elättää perhetään, miesten töitä ei ole, mutta tosi mies ei silti hoida lapsia tai tiskaa, koska sillä ei saa arvostusta baarissa. MITÄ mies sun kielestä enää on tänä tasa-arvon aikana? Iso vauva?

En osaa antaa täsmällistä määritelmää, kun en biologi ole, mutta eiköhän mies määrity kromosomien ja siitä seuraavien keskeisten fyysisten ominaisuuksien perusteella. Housuissa lötköttää kulli ja näin pois päin, jos nyt arkikokemukseen mennään. Ottamatta kantaa muunsukupuolisiin ja siihen liittyviin kysymyksiin.

Mainitsemasi asiat eivät liity sukupuoleen, joten en sen näkökulman kautta ajatellut niitä tarkastella. Eiköhän yhtä lailla miehen kuin naisen pidä ottaa vastuu tekemästään lapsesta jne.