Mikä vaivaa ihmistä, joka haluaa eristää puolisonsa puoleisen suvun täysin ulkopuolisiksi elämästään?

Vierailija kirjoitti:

Jos arvomaailmat eivät kohtaa. Esim. jos puolison äiti on tupakoinut tai juonut raskausaikana, niin se arvoristiriita yksinkertaisesti vain on liian suuri.

Häh? Mikä sinä olet tuomitsemaan toisia ihmisiä? Etkö ole koskaan kuullut, että vaikka ei hyväiksyisi toisen ihmisen tekoja, niin silti voi hyväksyä toisen ihmisen ihmisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä olen tällainen "hirviöminiä". Sujuvasti on anoppi unohtanut ettei ollut poikansa kanssa tekemisissä edes ennen minua. Ekan lapsen synnyttyä yritettiin pari vuotta, mutta meno niillä miehen sukulaisilla oli niin kauheaa, että mieheni halusi laittaa välit toistaiseksi poikki. Tästä tietenkin syyllistetään ja haukutaan minua, mutta oikeastaan ihan sama.

Sama juttu, mies ei halua pitää yhteyttä sukuunsa ja suurin syyllinen tähän olen luonnollisesti minä eli miniä, jolla ei ole mitään osuutta asiaan. Päinvastoin olen kannustanut miestä pitämään harvoihin sukulaisiinsa yhteyttä, mutta minkä minä voin jos mies ei sitä tee.

Vastaavaa täällä. Mies ei alunperin välittänyt suvustaan, koska sukulaisten kielenkäytössä on naljailua, puhutaan kuviteltua pahaa muista, valehtelua, kateellisuutta ja katkeruutta. En uskonut, en ollut tavannut sellaisia ihmisiä ennen.  Tuupppasin miehen puoliväkisin sukuunsa takaisin, mies voi pahoin. Tein virheen. Ja opin, että kyllä, sellaisia sukuja on oikeasti olemassa, että pahaa tekee. Vaikka miten hyvyydellä, ystävyydellä, aidosti yrität itse, ei se auta. Samaa kuraa saa niskaan kuin se perheen lapsuudessa leimattu kaiken syntipukki, joka ottaa hiljaa ja ystävällisesti narsistien loat niskaansa. Ei ota enää. Ja kyllä, minä, miniä olen vaikuttanut puheilla, ettei enää tullut kuraa suvun kilteimmälle, fiksuimmalle. Vuosien myötä särmälle, viisallle ukolle.

Mutta eihän puolison suvusta mitään perintöä saa? Puoliso voi saada, mutta ei siitä mulle mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän tällaisen tapauksen, sen enempää avaamatta. Eristetty suku joutunut syylliseksi vaikka asioilla aina kaksi puolta. Riidoissakin kun yleensä on aina kaksi osapuolta joten asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Toinen osapuoli on vaan olevinaan niin oikeassa näkemättä omaa osuuttaan. Kaiken kaikkiaan kypsymätön tapa hoitaa asioita tuo eristäminen, ala-arvoista käytöstä.

Ymmärrän. Millä tavalla eristetty suku on yrittänyt selvittää asioita? Eristäminen on henkistä väkivaltaa, joka kohdistuu usein yksilöön tai yhteen perheeseen. Mutta että koko sukuun?

Ai henkistä väkivaltaa? Kuule, lapsena ja nuorena on pakko olla suvun kanssa tekemisissä vaikkei niistä ihmisistä juuri välittäisikään koska vanhemmat niin  velvoittavat. Täysikäisenä voi sitten laittaa välit poikki koska  - tää tulee varmaan sulle yllätyksenä - epämiellyttävien ihmisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Eikä se että on samaa sukua velvoita yhtydenpitoon mitenkään mikäli  siitä koituu ihmiselle vaivaa ja mielipahaa. Ihan turha inistä henkisestä väkivallasta, ei  tuo sitä ole.

Tiedän henkisestä väkivallasta paljon. Suvun kanssa tosiaankin lapsi on tekemisissä, vanhempien johdattelemana. Ajattelitko ollenkaan sitä vaihetta, kun omat vanhemmat mustamaalaavat lapsiaan suvulle, kun alkavat näkemään lapsissaan reagointia kotiväkivallasta? Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja kaikki eivät tiedä kaikkea todellisuutta. Mm. liittyy tähän, miksi toinen puoliso ei halua olla pehreensä tai sukunsa kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän tällaisen tapauksen, sen enempää avaamatta. Eristetty suku joutunut syylliseksi vaikka asioilla aina kaksi puolta. Riidoissakin kun yleensä on aina kaksi osapuolta joten asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Toinen osapuoli on vaan olevinaan niin oikeassa näkemättä omaa osuuttaan. Kaiken kaikkiaan kypsymätön tapa hoitaa asioita tuo eristäminen, ala-arvoista käytöstä.

Joskus tämä eristäminen on ainoa mahdollinen ja turvallinen tapa toimia. Tottakai nämä eristetyt kokevat tulleensa vakavan loukkaamisen kohteeksi, kuinkas muuten.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ihan tavalliset ihmiset, mutta vain tämän oma suku kelpaa. Kaikessa tehdään rivien välissä selväksi että toiset ovat kelvottomia. Ja selvästi osoitetaan että yhteydenpito sen oman suvun kanssa on mukavaa, toiset vain riippakiviä, jotka vaivoin kutsutaan jotta ei menetetä tulevaa perintöä.

No se ihminen ei koe tarvetta olla tekemisissä niiden toisten kanssa, eihän se niiden kanssa naimisiin mennyt. Eikä se peri mitään vaan puoliso, jonka sukua se ylenkatsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän tällaisen tapauksen, sen enempää avaamatta. Eristetty suku joutunut syylliseksi vaikka asioilla aina kaksi puolta. Riidoissakin kun yleensä on aina kaksi osapuolta joten asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Toinen osapuoli on vaan olevinaan niin oikeassa näkemättä omaa osuuttaan. Kaiken kaikkiaan kypsymätön tapa hoitaa asioita tuo eristäminen, ala-arvoista käytöstä.

Ymmärrän. Millä tavalla eristetty suku on yrittänyt selvittää asioita? Eristäminen on henkistä väkivaltaa, joka kohdistuu usein yksilöön tai yhteen perheeseen. Mutta että koko sukuun?

Ai henkistä väkivaltaa? Kuule, lapsena ja nuorena on pakko olla suvun kanssa tekemisissä vaikkei niistä ihmisistä juuri välittäisikään koska vanhemmat niin  velvoittavat. Täysikäisenä voi sitten laittaa välit poikki koska  - tää tulee varmaan sulle yllätyksenä - epämiellyttävien ihmisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Eikä se että on samaa sukua velvoita yhtydenpitoon mitenkään mikäli  siitä koituu ihmiselle vaivaa ja mielipahaa. Ihan turha inistä henkisestä väkivallasta, ei  tuo sitä ole.

Tiedän henkisestä väkivallasta paljon. Suvun kanssa tosiaankin lapsi on tekemisissä, vanhempien johdattelemana. Ajattelitko ollenkaan sitä vaihetta, kun omat vanhemmat mustamaalaavat lapsiaan suvulle, kun alkavat näkemään lapsissaan reagointia kotiväkivallasta? Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja kaikki eivät tiedä kaikkea todellisuutta. Mm. liittyy tähän, miksi toinen puoliso ei halua olla pehreensä tai sukunsa kanssa tekemisissä.

Ihan omasta puolestani voin sanoa että mulle on ihan yks ja sama mitä musta suvulle puhutaan kun en kuitenkaan niiden kanssa tekemisissä joudu olemaan. Eli se suku itsessään ei merkitse mulle mitään, en tunne tarvetta olla tekemisissä enkä niitä kaipaa.  Mahdollinen pastanjauhaminen on siis vain ja ainoastaan sen pastanjauhajan häpeä, ei minun.Ja kyllä minäkin näitä pahanpuhujia tiedän joten saavat olla omassa klikissään ja ihmetellä.Ei haittaa mua.

Ihmisellä on oikeus valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän tällaisen tapauksen, sen enempää avaamatta. Eristetty suku joutunut syylliseksi vaikka asioilla aina kaksi puolta. Riidoissakin kun yleensä on aina kaksi osapuolta joten asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Toinen osapuoli on vaan olevinaan niin oikeassa näkemättä omaa osuuttaan. Kaiken kaikkiaan kypsymätön tapa hoitaa asioita tuo eristäminen, ala-arvoista käytöstä.

Ymmärrän. Millä tavalla eristetty suku on yrittänyt selvittää asioita? Eristäminen on henkistä väkivaltaa, joka kohdistuu usein yksilöön tai yhteen perheeseen. Mutta että koko sukuun?

Ai henkistä väkivaltaa? Kuule, lapsena ja nuorena on pakko olla suvun kanssa tekemisissä vaikkei niistä ihmisistä juuri välittäisikään koska vanhemmat niin  velvoittavat. Täysikäisenä voi sitten laittaa välit poikki koska  - tää tulee varmaan sulle yllätyksenä - epämiellyttävien ihmisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Eikä se että on samaa sukua velvoita yhtydenpitoon mitenkään mikäli  siitä koituu ihmiselle vaivaa ja mielipahaa. Ihan turha inistä henkisestä väkivallasta, ei  tuo sitä ole.

Tiedän henkisestä väkivallasta paljon. Suvun kanssa tosiaankin lapsi on tekemisissä, vanhempien johdattelemana. Ajattelitko ollenkaan sitä vaihetta, kun omat vanhemmat mustamaalaavat lapsiaan suvulle, kun alkavat näkemään lapsissaan reagointia kotiväkivallasta? Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja kaikki eivät tiedä kaikkea todellisuutta. Mm. liittyy tähän, miksi toinen puoliso ei halua olla pehreensä tai sukunsa kanssa tekemisissä.

Ihan omasta puolestani voin sanoa että mulle on ihan yks ja sama mitä musta suvulle puhutaan kun en kuitenkaan niiden kanssa tekemisissä joudu olemaan. Eli se suku itsessään ei merkitse mulle mitään, en tunne tarvetta olla tekemisissä enkä niitä kaipaa.  Mahdollinen pastanjauhaminen on siis vain ja ainoastaan sen pastanjauhajan häpeä, ei minun.Ja kyllä minäkin näitä pahanpuhujia tiedän joten saavat olla omassa klikissään ja ihmetellä.Ei haittaa mua.

Ihmisellä on oikeus valita.

Juuri näin. Rajumpaa on, kun se on alkanut uhrin lapsuudenaikana.

Meillä myös appivanhempani eivät ole ikinä hyväksyneet minua sukuunsa. Miehen veli löysi naisen itselleen. On kiinnostuksiltaan jne kaltaiseni, tätä naistahan anoppi hehkui ja kehui kuinka mukava on.

No nykyään tämäkään miniä ei enää kelpaa. On vähän semmoinen ja tämmöinen, kuten poikansakin. Ja syyksi olen huomannut vain sen, että hänellä on läheiset välit äitiinsä. Anoppihan ei tykkää siitäkään, että minä olen läheinen äitini kanssa. Olin paljon äitini luona kylässä kun lapset olivat pieniä, mutta yhtä paljon ei luonnollisesti anopin luona oltu, sillä mies oli koulussa ja töissä.

Kylään heitä on kutsuttu ja pyydelty, ei kelpaa tulla. Apu, jota itse lupaavat pyytämättä, tulisi mennä heidän ehdoillaan. Auuttuvat, jos emme tee heidän mielensä mukaan, esim. emme kastaneet lapsiamme. Tämähän oli minun vikani tietysti. Eivät tiedä että mieskään ei kuulu kirkkoon, luulevat, että kuuluu.

Ja tuo kateus kun lapsemme puhuvat äidistäni on ihan silmiin pistävää. Emme edes yrittäneet heitä jättää vähemmälle, päin vastoin! Mutta heille ei kelpaa mikään yhteinen juttu, mitä ehdotamme. Vietimme joulun äidilläni, he suuttuivat. Ehdotimme, että vietetään keskenään joulua yhdessä jo aiemmin. Eipä kelvannut sekään..

Nyt anoppi teki jo niin törkeän tempun lapsellemme, että mies halusi pistää välit poikki. Tämäkin on vain minun vikaani, jos anopilta kysytään. Ja mies haluaa vain kuulla sanan anteeksi, sitä ei tule ikinä anopilta kuulumaan. Esittää nytkin kuin ei tietäisi mistä on kyse, vaikka tietää kyllä, sillä on kerennyt asiasta laulamaan pitkin sukua kertomatta omaa osallisuuttaan!

Että älkää aina uskoko, että se miniä haluaa erottaa suvusta! Itse päätin lastemme takia kestää tuon ulkopuolisuuden heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma syyni on puolison suvun totaalinen kpäisyys. En halua osallistua heidän tärähtäneisiin ihmissuhdekuvioihinsa.

En minäkään. Ei se suku edes halua uskoa, että yksi niistä oli tervepäinen, joka kaikkosi suvusta. :D

Kaikki haluavat perheen ja suvun, siinä on jokaisen ihmisen lähtökohdat, ihmisyydessä. Miksi perskuleessa tässä maassa perusarvot kasvatetaan hutikoilleen, kieroon, vihamieliseksi? Vanhemmat?